UWG 16 § – Vahingonkorvausvaatimus

UWG 16 §:n mukainen vahingonkorvausvaatimus antaa kuluttajille ja yrittäjille oikeuden vaatia korvausta vahingoista, jotka ovat aiheutuneet tietyistä sopimattomista liiketavoista tai muista kilpailurikkomuksista. Säännöksen tavoitteena on saattaa asianosaiset taloudellisesti samaan asemaan, jossa he olisivat ilman kilpailurikkomusta. Toisin kuin kieltotuomio, jonka tarkoituksena on estää tulevat oikeudenloukkaukset, vahingonkorvausvaatimus palvelee jo syntyneiden haittojen hyvittämistä. Edellytyksenä on, että kilpailurikkomus on johtanut konkreettiseen vahinkoon ja että yleiset siviilioikeudelliset vastuun edellytykset täyttyvät. Näihin kuuluvat erityisesti lainvastaisuus, vahinko, syy-yhteys, adekvanssi, suojatun edun loukkaus ja tuottamus. Vaatimus kytkeytyy siten suoraan ABGB 1293 §:n ja sitä seuraavien pykälien yleisiin vahingonkorvaussääntöihin.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vahingonkorvausvaatimuksen edellytykset

UWG 16 §:n mukainen vahingonkorvausvaatimus ei synny automaattisesti jokaisesta kilpailurikkomuksesta. Vastuu edellyttää pikemminkin sitä, että sekä Itävallan vahingonkorvausoikeuden kilpailuoikeudelliset että yleiset siviilioikeudelliset edellytykset täyttyvät.

Perustana ovat ABGB 1293 § ja sitä seuraavat pykälät. Niiden mukaan on oltava olemassa erityisesti lainvastainen menettely, konkreettinen vahinko, syy-yhteys menettelyn ja vahingon välillä sekä vahingonaiheuttajan tuottamus. Lisäksi syntyneen vahingon on oltava sellaista haittaa, jolta loukatun oikeusnormin on tarkoitus suojata.

Vasta kun nämä edellytykset täyttyvät, vahingonkorvausvaatimus voidaan panna onnistuneesti täytäntöön. Todistustaakka tästä on periaatteessa sillä, joka esittää vahingonkorvausvaatimuksen.

Kilpailurikkomuksen olemassaolo

Vahingonkorvausvaatimuksen tärkein edellytys on kilpailuoikeuden loukkaus. Vastapuolen menettelyn on oltava UWG:n säännöksen vastainen ja siksi se on voitava luokitella sopimattomaksi. Se, mitkä rikkomukset voivat laukaista vahingonkorvausvaatimuksen, riippuu siitä, onko kyseessä kuluttaja vai yrittäjä.

Kuluttajiin kohdistuvat kilpailurikkomukset

Kuluttajat voivat vaatia UWG 16 §:n 1 momentin mukaan vahingonkorvausta, jos yrittäjä käyttää jotakin seuraavista sopimattomista liiketavoista:

• Aggressiiviset tai harhaanjohtavat liiketavat UWG:n liitteen kohtien 1–31 mukaisesti
• Muut sopimattomat liiketavat UWG 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti
• UWG 1a §:n 1–3 momentin vastaiset rikkomukset
• UWG 2 §:n vastaiset rikkomukset
• UWG 2a §:n vastaiset rikkomukset

Lisäksi sopimattoman liiketavan on täytynyt tosiasiallisesti vaikuttaa kuluttajan päätöksentekovapauteen. Kuluttajan on täytynyt tehdä toiminnan perusteella kaupallinen ratkaisu, jota hän ei olisi tehnyt oikeiden tietojen perusteella tai ilman luvatonta vaikuttamista. Näihin kuuluvat erityisesti ostopäätökset, sopimusten tekeminen tai palvelun hyödyntäminen.

Yrittäjiin kohdistuvat kilpailurikkomukset

Yrittäjät voivat vaatia UWG 16 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta, jos heille aiheutuu vahinkoa jonkin seuraavan säännöksen rikkomisesta:

• Sopimaton liiketapa UWG 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti
• Yrityksen halventaminen UWG 7 §:n mukaisesti
• Tunnusmerkkien väärinkäyttö UWG 9 §:n mukaisesti
• Työntekijöiden tai edustajien lahjominen UWG 10 §:n mukaisesti yhdessä UWG 13 §:n kanssa
• Luvattomien keinojen käyttö painetussa mainonnassa UWG 21 §:n 3 momentin mukaisesti
• Hallinto-oikeudellisten säännösten rikkominen, UWG 34 §:n 3 momentti

Toisin kuin kuluttajien kohdalla, laki ei perustu siihen, onko kaupalliseen ratkaisuun vaikutettu. Ratkaisevaa on, että yrittäjä on kärsinyt kilpailurikkomuksen vuoksi korvattavan vahingon. Lakisääteisten edellytysten täyttyessä voidaan todellisen vahingon lisäksi vaatia korvausta myös saamatta jääneestä voitosta.

Konkreettisen vahingon syntyminen

UWG 16 §:n mukainen vahingonkorvausvaatimus edellyttää, että asianosaiselle on tosiasiallisesti aiheutunut konkreettinen vahinko. Pelkkä kilpailurikkomus itsessään ei riitä. Vahingonkorvausta vaativan on voitava osoittaa, että sopimaton toiminta on johtanut taloudelliseen haittaan.

Korvattava vahinko on kyseessä, kun yrittäjä menettää asiakkaita, kärsii liikevaihdon laskusta tai joutuu maksamaan lisäkustannuksia kilpailurikkomuksen seurausten poistamiseksi. Myös kuluttajien on osoitettava, että heille on aiheutunut taloudellista haittaa sopimattoman liiketavan vuoksi.

Pelkät oletukset tai teoreettiset haitat eivät riitä. Vahingon on oltava tosiasiallisesti tapahtunut ja jäljitettävissä. Mitä tarkemmin taloudelliset vaikutukset voidaan dokumentoida ja laskea, sitä helpompaa vaatimuksen myöhempi täytäntöönpano on.

Konkreettinen vahinko on siten vahingonkorvausvaatimuksen keskeinen edellytys. Ilman osoitettavissa olevaa haittaa ei ole oikeutta vahingonkorvaukseen edes selvän kilpailurikkomuksen tapauksessa.

Syy-yhteys rikkomuksen ja vahingon välillä

Kilpailurikkomuksen ja syntyneen vahingon välillä on oltava syy-yhteys. Juristit puhuvat tässä yhteydessä kausaalisuudesta. Vahingon on täytynyt syntyä nimenomaan lainvastaisen menettelyn seurauksena, eikä se saa johtua muista syistä.

Asianosaisen on osoitettava, että vahinkoa ei olisi syntynyt ilman sopimatonta toimintaa tai se ei olisi syntynyt ainakaan samassa muodossa.

Erityisesti liikevaihdon menetyksissä tai menetettyjen asiakassuhteiden kohdalla tämän osoittaminen voi olla vaikeaa. Siksi taloudellisten vaikutusten ja kilpailurikkomuksen olosuhteiden dokumentoinnilla on erityinen merkitys.

Adekvanssi

Syy-yhteyden lisäksi vahingonkorvausoikeus vaatii niin sanottua adekvanssia. Kaikkia vahinkoja, jotka jollakin tavalla liittyvät kilpailurikkomukseen, ei tarvitse korvata.

Korvattavia ovat vain sellaiset vahingot, jotka yleisen elämänkokemuksen mukaan vaikuttavat lainvastaisen menettelyn tyypillisiltä ja ennakoitavilta seurauksilta. Syntynyt haitta ei saa perustua poikkeuksellisiin tai epätyypillisiin olosuhteisiin.

Poikkeuksellisilla tai epätyypillisillä olosuhteilla tarkoitetaan tapahtumia, joita ei normaalisti voida odottaa. Vahingon on oltava kilpailurikkomuksen läheinen seuraus, eikä se saa olla syntynyt useiden olosuhteiden epätavallisen ketjuuntumisen seurauksena.

Tämän edellytyksen tarkoituksena on estää se, että vahingonaiheuttaja joutuisi vastuuseen seurauksista, jotka ovat kaiken kohtuullisen odotuksen ulkopuolella. Vastuu rajoittuu niihin vahinkoihin, jotka objektiivisesti tarkasteltuna vaikuttavat kilpailurikkomuksen läheisiltä seurauksilta.

Lainvastaisuus ja oikeudenvastaisuusyhteys

Vahingonkorvausvaatimusta varten vahingonaiheuttajan menettelyn on täytynyt paitsi aiheuttaa vahinkoa, myös olla lainvastaista. Lainvastaisuus kilpailuoikeudessa johtuu siitä, että on rikottu UWG:n säännöstä.

Lisäksi on oltava olemassa niin sanottu suojatun edun loukkaus. Tämä tarkoittaa, että syntyneen vahingon on oltava sellaista haittaa, jolta loukatun säännöksen on tarkoitus suojata.

Laki suojaa vain niitä etuja, jotka kuuluvat kyseisen kiellon piiriin. Esitetyn vahingon on siksi oltava loukatun normin suojatarkoituksen piirissä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vahingonaiheuttajan tuottamus

UWG 16 §:n mukainen vahingonkorvausvaatimus edellyttää, että vahingonaiheuttajalla on tuottamus.

Tuottamus on kyseessä, kun vahingonaiheuttaja on toiminut tahallisesti tai huolimattomasti. Kilpailuoikeudessa UWG 16 §:n mukaiseen vaatimukseen riittää periaatteessa jo huolimattomuus. Vain jos laki vaatii tietyn teon kohdalla nimenomaisesti tahallista toimintaa, vahingonkärsijän on osoitettava tahallisuus.

Huolimattomuus on kyseessä, kun vahingonaiheuttaja laiminlyö vaadittavan huolellisuuden. Hän ei halua tehdä kilpailurikkomusta tietoisesti, mutta olisi voinut tunnistaa ja välttää sen asianmukaisella tarkkaavaisuudella. Kilpailuoikeudessa vahingonkorvausvaatimukseen riittää säännöllisesti jo lievä huolimattomuus.

Tahallisuus on kyseessä, kun vahingonaiheuttaja tekee kilpailurikkomuksen tietoisesti tai vähintään tietää, että hänen menettelynsä voi olla lainvastaista, ja hyväksyy tämän silti. Vahingonaiheuttaja ei tällöin toimi vain huolimattomasti, vaan tietoisesti tai vähintään välinpitämättömästi toimintansa mahdollisten seurausten suhteen.

Se, onko kyseessä tuottamus, riippuu aina yksittäistapauksen olosuhteista.

Korvattavat vahingot UWG 16 §:n mukaan

Jos vahingonkorvausvaatimuksen edellytykset täyttyvät, vahingonkärsijä voi vaatia korvausta niistä vahingoista, jotka kilpailurikkomus on aiheuttanut. Vahingonkorvauksen tavoitteena on saattaa asianosainen taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi ilman lainvastaista toimintaa.

Se, mitä vahinkoja voidaan korvata, määräytyy yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan. Näihin kuuluvat välitön vahinko ja tietyin edellytyksin myös saamatta jäänyt voitto.

Se, korvataanko vahinko ja missä laajuudessa, riippuu aina yksittäistapauksen olosuhteista ja esitetystä näytöstä.

Positiivinen vahinko

Välitön vahinko käsittää kaikki välittömästi syntyneet varallisuushaitat, jotka kilpailurikkomus on aiheuttanut. Näihin kuuluvat erityisesti taloudelliset menetykset, lisäkustannukset tai muut taloudelliset rasitteet, jotka vähentävät vahingonkärsijän olemassa olevaa varallisuutta.

Oikeuskäytäntö tulkitsee välittömän vahingon käsitteen laajasti. Taloudelliset edut kuuluvat sen piiriin myös silloin, kun niiden saaminen oli jo pitkälti varmistettu. Ratkaisevaa on, että haitta voidaan todeta konkreettisesti ja se on jäljitettävissä kilpailurikkomukseen.

Kuluttajat voivat UWG 16 §:n 1 momentin mukaan vaatia vain tosiasiallisesti syntynyttä vahinkoa (välitön vahinko).

Menetetty voitto

Välittömän vahingon lisäksi yrittäjät voivat UWG 16 §:n 2 momentin mukaan vaatia myös saamatta jäänyttä voittoa. Kyse on voitoista tai taloudellisista eduista, jotka olisi todennäköisesti saavutettu ilman kilpailurikkomusta, mutta jotka jäivät tosiasiassa toteutumatta.

Vaatimus kattaa estyneet ansaintamahdollisuudet, menetetyt kaupat tai saamatta jääneet liikevaihdot. Vahingonkärsijän on tällöin voitava osoittaa uskottavasti, että voitto-odotus ei perustunut pelkkään toiveeseen, vaan se olisi ollut yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan realistinen.

Vastuu kilpailurikkomuksista

Sen, joka haluaa esittää UWG 16 §:n mukaisen vahingonkorvausvaatimuksen, on kohdistettava vaatimus oikeaan henkilöön tai yritykseen. Vahingonkorvausvelvollinen on se, joka on aiheuttanut kilpailurikkomuksen tuottamuksellisesti. Tapauksesta riippuen myös muut henkilöt voivat kuitenkin vastata syntyneestä vahingosta.

Välittömän vahingonaiheuttajan vastuu

Ensisijaisesti vastuussa on se, joka on itse tehnyt kilpailurikkomuksen. Kyseessä on säännöllisesti yrittäjä tai henkilö, joka on toiminnallaan aiheuttanut sopimattoman liiketavan tai muun kilpailunloukkauksen.

Edellytyksenä on, että vahingonaiheuttaja on toiminut lainvastaisesti ja tuottamuksellisesti ja että kilpailurikkomus on ollut syy-yhteydessä syntyneeseen vahinkoon. Jos nämä edellytykset täyttyvät, vahingonkärsijä voi vaatia korvausta syntyneestä vahingosta suoraan vastuuhenkilöltä.

Yritysten ja toimielinten vastuu

Kilpailurikkomuksia eivät kuitenkaan tee vain yksittäiset henkilöt, vaan usein ne tapahtuvat yrityksen puitteissa. Tällaisissa tapauksissa yritys itse voi olla vastuussa toimielintensä, työntekijöidensä tai muiden edustajiensa toiminnasta.

Vastuu perustuu siihen, että yritykset osallistuvat liike-elämään ja käyttävät siinä työntekijöitään ja päätöksentekijöitään. Lainvastaiset teot, jotka tehdään yritystoiminnan yhteydessä, luetaan siksi yrityksen hyväksi tai haitaksi.

Tietyin edellytyksin kyseeseen voi tulla myös toimitusjohtajien tai hallituksen jäsenten henkilökohtainen vastuu. Tämä pätee erityisesti silloin, kun he ovat itse aiheuttaneet kilpailurikkomuksen, myötävaikuttaneet siihen tai eivät ole ryhtyneet asianmukaisiin toimenpiteisiin sen estämiseksi tai lopettamiseksi, vaikka ovat olleet tietoisia lainvastaisesta toiminnasta.

Rikoskumppaneiden ja avunantajien vastuu

Kilpailurikkomuksesta voi joutua vastuuseen muukin kuin välitön tekijä. Vastuu voi tulla kyseeseen myös henkilöille, jotka tietoisesti edistävät, tukevat tai toteuttavat oikeudenloukkauksen yhdessä päätekijän kanssa.

Näihin kuuluvat rikoskumppanit, yllyttäjät ja avunantajat. Edellytyksenä on säännöllisesti, että kyseinen henkilö on antanut oman panoksensa kilpailurikkomukseen ja häntä voidaan syyttää vähintään huolimattomuudesta. Osallistumisen on oltava enemmän kuin vain vähäistä tai satunnaista myötävaikutusta.

Vahingonkorvausvaatimuksen täytäntöönpano

Vahingonkorvausvaatimus ei ole automaattinen. Vahingonkärsijän on esitettävä vaatimuksen perusteena olevat tosiseikat ja riitatilanteessa myös todistettava ne. Erityisesti kilpailurikkomuksissa todistustilanne ratkaisee usein sen, voidaanko vaatimus panna onnistuneesti täytäntöön.

Todistustaakka

Vahingonkärsijällä on todistustaakka kaikista vahingonkorvausvaatimuksen edellytyksistä. Hänen on osoitettava kilpailurikkomus, syntynyt vahinko, syy-yhteys sekä vahingonaiheuttajan tuottamus.

Käytännössä vaikeuksia aiheuttaa ennen kaikkea vahingon osoittaminen ja syy-yhteyden todistaminen. Siksi on suositeltavaa varmistaa todisteet varhaisessa vaiheessa ja dokumentoida taloudelliset haitat mahdollisimman tarkasti.

Vaatimuksen vanhentuminen

UWG 16 §:n mukaiset vahingonkorvausvaatimukset ovat Itävallan vahingonkorvausoikeuden yleisten vanhentumissääntöjen alaisia. Tällöin on erotettava subjektiivinen ja objektiivinen vanhentumisaika.

Subjektiivinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Se alkaa kulua heti, kun vahingonkärsijä on saanut tiedon vahingosta ja vahingonaiheuttajasta tai olisi voinut saada tämän tiedon noudattamalla kohtuullista huolellisuutta.

Tästä riippumatta on voimassa objektiivinen vanhentumisaika, joka on 30 vuotta vahinkotapahtumasta. Tämän ajan kuluttua vaatimusta ei voida enää ajaa oikeudessa.

Vanhentumisajan umpeutumisen jälkeen vaatimusta ei voida enää menestyksekkäästi ajaa oikeudessa. Varhainen oikeudellinen tarkastus on siksi tärkeää oikeudenmenetysten välttämiseksi.

Suhde muihin kilpailuoikeudellisiin vaatimuksiin

Vahingonkorvausvaatimus on vain yksi useista kilpailuoikeuden välineistä. Tapauksesta riippuen voi olla olemassa myös muita vaatimuksia, joilla on eri tavoitteet. Näihin kuuluvat:

• Kieltotuomiovaatimukset tulevien kilpailurikkomusten estämiseksi
• Poistamisvaatimukset lainvastaisten tilojen tai sisältöjen poistamiseksi
• Tuomion julkaisemisvaatimukset yleisön tiedottamiseksi todetusta kilpailurikkomuksesta
• Tiedonsaantivaatimukset asian selvittämiseksi ja muiden vaatimusten valmistelemiseksi
• Voiton tilitysvaatimukset laissa säädetyissä poikkeustapauksissa

Se, mitä vaatimuksia yksittäistapauksessa on, riippuu kilpailurikkomuksen laadusta ja siitä aiheutuneista seurauksista.

Yhteisvaikutus muiden ABGB:n mukaisten vahingonkorvausvaatimusten kanssa

UWG 16 § muodostaa erityisen vaatimusperusteen kilpailurikkomuksista johtuville vahingoille. Sen ohella voivat yksittäistapauksesta riippuen tulla kyseeseen myös yleiset vahingonkorvausvaatimukset ABGB:n mukaan.

Se, mikä vaatimusperuste on kussakin tapauksessa sovellettava, riippuu yksittäistapauksen olosuhteista. Usein kilpailuoikeudelliset ja yleiset siviilioikeudelliset vaatimukset menevät päällekkäin, joten useita oikeusperustoja on tutkittava rinnakkain.

Tarkalla oikeudellisella luokittelulla voi olla merkittäviä vaikutuksia vaatimuksen täytäntöönpanoon ja korvattavan vahingon määrään.

Edunne asianajajan tuella

Kilpailuoikeudelliset vahingonkorvausvaatimukset kaatuvat käytännössä usein ei itse rikkomukseen, vaan kysymykseen siitä, voidaanko syntynyt vahinko osoittaa oikeudellisesti. Erityisesti UWG 16 §:n ja ABGB:n yleisten vahingonkorvaussääntöjen edellytykset ovat monimutkaisia. Jo pienet virheet todistelussa tai vahingon laskemisessa voivat johtaa siihen, että oikeutettuja vaatimuksia ei voida panna täytäntöön.

Asianajajan tekemä tarkastus auttaa arvioimaan menestymismahdollisuudet realistisesti, varmistamaan sopivat todisteet ja valitsemaan oikean vaatimusperusteen. Samalla voidaan tarkistaa, onko vahingonkorvausvaatimuksen ohella muita oikeuksia, kuten kielto-, poistamis- tai tiedonsaantivaatimuksia.

Edut yhdellä silmäyksellä:

• Vaatimusedellytysten oikeudellisesti varma tarkastus, mukaan lukien lainvastaisuus, syy-yhteys, vahinko ja tuottamus.
• Ammattimainen todisteiden varmistaminen ja vahingon laskeminen vaatimusten mahdollisimman tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi.
• Oikeuksienne strateginen täytäntöönpano kilpailijoita, liikekumppaneita tai muita vahingonaiheuttajia vastaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio