UWG 13 § – Siviilioikeudelliset vaatimukset UWG 10 §:n tapauksessa

UWG 13 § säätelee kilpailussa tapahtuvan kielletyn lahjonnan siviilioikeudellisia seurauksia. Säännös kytkeytyy UWG 10 §:ään ja tarkoittaa yksinkertaistettuna: Jos joku pyrkii saavuttamaan epäreilun kilpailuedun lahjomalla työntekijöitä tai edustajia, hänen on varauduttava rikosoikeudellisten seurausten lisäksi myös siihen, että häneen kohdistetaan siviilioikeudellisia vaatimuksia. Laki antaa asianosaiselle ennen kaikkea kaksi keskeistä vaatimusta: kielto eli lainvastaisen toiminnan välitön lopettaminen, ja vahingonkorvaus, jos toiminnasta on aiheutunut taloudellista haittaa. Käytännössä ongelmallisia ovat usein kysymykset siitä, kuka on todellisuudessa kärsinyt vahinkoa, mikä vahinko on todistettavissa ja täyttyvätkö kielletyn lahjonnan kaikki edellytykset todella.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Yhteys UWG 10 §:n mukaiseen lahjontaan

Siviilioikeudelliset vaatimukset perustuvat suoraan kilpailussa tapahtuvaan sopimattomaan lahjontaan. Tällä tarkoitetaan toimintaa, jossa joku yrittää vaikuttaa tavaroiden tai palvelujen hankintaa koskeviin päätöksiin luvattomilla eduilla. Kyse on siitä, että yritys tarjoaa tai antaa etuja toisen yrityksen työntekijälle tai edustajalle, jotta tämä tekisi suosivan päätöksen.

Ymmärtämisen kannalta on ratkaisevaa: siviilioikeudelliset seuraukset eivät synny erillisinä, vaan ne kytkeytyvät tähän virheelliseen menettelyyn. Ilman tällaista sopimatonta vaikuttamista ei ole myöskään oikeutta kieltoon tai vahingonkorvaukseen tällä perusteella.

Siviilioikeudelliset vaatimukset

Siviilioikeudelliset vaatimukset suojaavat asianosaisia kilpailussa tapahtuvan sopimattoman lahjonnan seurauksilta. Se, joka kärsii tällaisesta toiminnasta, ei ole pelkästään rikosoikeuden varassa. Laki avaa lisäksi siviilioikeudellisia mahdollisuuksia rikkomukseen puuttumiseksi ja taloudellisten haittojen hyvittämiseksi.

Nämä vaatimukset ovat:

• Kielto uusien rikkomusten estämiseksi
• Vahingonkorvaus konkreettisten taloudellisten haittojen hyvittämiseksi

Näin siviilioikeudelliset vaatimukset luovat tehokkaan kehyksen sille, ettei sopimattomia kilpailuetuja jätetä ilman seurauksia.

Lahjonnan toteutuminen UWG 10 §:n mukaisesti

Siviilioikeudellinen arviointi kytkeytyy UWG 10 §:n mukaiseen lahjontaan. Tällä tarkoitetaan toimintaa, jossa liike-elämän päätöksiä ei enää tehdä pelkästään suorituksen, hinnan tai laadun perusteella, vaan niihin vaikutetaan luvattomilla eduilla.

Ytimessä on edun tarjoaminen, antaminen tai vastaanottaminen. Tämän edun tarkoituksena on taivuttaa työntekijä tai edustaja tekemään suosiva päätös. Juuri tässä on kyse sopimattomasta puuttumisesta kilpailuun.

Maallikolle on ratkaisevaa erityisesti yksi asia: Kyse ei ole pelkästä kohteliaisuudesta tai tavanomaisesta huomioimisesta, vaan edusta, joka annetaan tai otetaan vastaan juuri siksi, jotta kilpailutilanteessa tehtävä päätös ei olisi enää objektiivinen.

Vahingonkorvausvaatimus UWG 13 §:n mukaisesti yhdessä UWG 16 § 2 mom.

Jotta kilpailurikkomuksesta syntyisi todellinen siviilioikeudellinen vaatimus, useiden edellytysten on täytyttävä. Ei riitä, että toiminta vaikuttaa vain epäilyttävältä tai epämiellyttävältä. Laki edellyttää selkeää oikeudellista tarkastelua.

Ensinnäkin UWG 10 §:n mukaisen lahjonnan tunnusmerkkien on täytyttävä. Lisäksi tarvitaan yleiset edellytykset, joita siviilioikeus vaatii vastuun syntymiseksi.

Yleisen siviilioikeuden mukaisen vahingonkorvauksen saamiseksi ABGB 1295 §:n perusteella seuraavien edellytysten on täytyttävä:

• Vahingon syntyminen
• Syy-yhteys ja adekvaattisuus toiminnan ja velan välillä
• Toiminnan lainvastaisuus ja oikeudenvastaisuusyhteys
• Toimivan henkilön tuottamus

Vasta näiden seikkojen yhteisvaikutus luo kestävän perusteen kielto- ja vahingonkorvausvaatimuksille.

Siviilioikeudellisen vastuun edellytykset mukaisesti ABGB 1295 §

Vahingonkorvausvaatimus tähtää kärsityn haitan taloudelliseen hyvittämiseen. Se, jolle aiheutuu vahinkoa kilpailussa tapahtuvan sopimattoman vaikuttamisen vuoksi, voi vaatia syntyneen taloudellisen vahingon korvaamista.

UWG 13 §:n ja 16 §:n mukainen vahingonkorvausvaatimus edellyttää UWG 10 §:n tunnusmerkistön täyttymisen lisäksi siviilioikeudellisen vastuun yleisiä edellytyksiä. Siksi vaaditaan vahingon olemassaoloa, syy- ja adekvaattisuusyhteyttä lainvastaisen toiminnan ja syntyneen haitan välillä, toiminnan lainvastaisuutta sekä vahingonaiheuttajan tuottamusta.

Vaatimuksen tarkoituksena ei ole rangaistus, vaan hyvitys. Asianosaiset on saatettava taloudellisesti sellaiseen asemaan, jossa he olisivat olleet, jos rikkomusta ei olisi tapahtunut.

Vahinko

Jotta vahingonkorvausvaatimus olisi olemassa, asianosaiselle on täytynyt aiheutua lainvastaisesta toiminnasta haittaa. Vahinko muodostaa siten jokaisen vahingonkorvausvaatimuksen perustan. Ilman todellisuudessa syntynyttä taloudellista haittaa ei voida vaatia vahingonkorvausta. Kysymystä siitä, mitkä vahingot voidaan konkreettisesti korvata ja miten niiden määrä määritetään, käsitellään erikseen.

Syy-yhteys ja adekvaattisuus

Lainvastaisen toiminnan ja syntyneen vahingon välillä on oltava syy-yhteys. Vahingon on siis täytynyt syntyä nimenomaan kilpailunvastaisen toiminnan seurauksena. Vahingonkärsijän on osoitettava, että syntynyttä haittaa ei olisi syntynyt ilman lahjontaa tai se ei olisi syntynyt ainakaan samalla tavalla.

Lisäksi vahingon on oltava adekvaatisti aiheutettu. Korvattavia ovat vain ne vahingot, joita voidaan pitää asioiden tavallisen kulun mukaan lainvastaisen toiminnan tyypillisinä seurauksina. Sen sijaan vahinkoja, jotka ovat syntyneet vain poikkeuksellisten tai täysin epätyypillisten olosuhteiden vuoksi, ei korvata.

Epätyypillisiä vahinkoja ovat sellaiset, jotka syntyvät vasta olosuhteiden epätavallisen ketjuuntumisen seurauksena ja joita ei yleisen elämänkokemuksen mukaan voitu odottaa lahjonnan seurauksena. Tällaiset vahingot eivät kuulu vahingonaiheuttajan vastuupiiriin.

Lainvastaisuus ja oikeudenvastaisuusyhteys

Lainvastaisuus seuraa jo UWG 10 §:n tunnusmerkistön täyttymisestä. Se, joka vaikuttaa liike-elämän päätöksiin luvattomalla edun antamisella tai vastaanottamisella, rikkoo sopimattomasta kilpailusta annetun lain säännöksiä ja toimii siten lainvastaisesti.

Lisäksi on oltava oikeudenvastaisuusyhteys. Tämä tarkoittaa, että syntyneen vahingon on oltava juuri sellaista haittaa, jolta rikotun normin on tarkoitus suojata. UWG 10 §:n tarkoituksena on suojata reilua ja vääristymätöntä kilpailua. Korvattavia ovat siten erityisesti vahingot, jotka johtuvat kilpailunvastaisesta suosimisesta tai syrjinnästä.

Tuottamus

Vahingonkorvausvaatimus edellyttää myös vahingonaiheuttajan tuottamusta. Tuottamus on kyseessä, kun joku toimii lainvastaisesti ja tämä toiminta on hänelle henkilökohtaisesti moitittavaa. Tällöin erotetaan toisistaan tahallisuus ja tuottamus (huolimattomuus).

Koska UWG 10 § edellyttää tahallista toimintaa, tätä säännöstä rikottaessa on oltava kyse vähintäänkin ehdollisesta tahallisuudesta. Ehdollinen tahallisuus (dolus eventualis) on kyseessä, kun tekijä pitää tietyn seurauksen syntymistä vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen toteutumisen. Seurausta ei tällöin välttämättä tavoitella, mutta se otetaan tietoisesti huomioon.

On kuitenkin kiistanalaista, riittääkö UWG 10 §:n kohdalla todella ehdollinen tahallisuus. UWG 10 §:n muotoilujen vuoksi (”jotta…” tai ”tarkoituksessa…”) katsotaan, että pelkän ehdollisen tahallisuuden lisäksi vaaditaan tavoitteellista vaikuttamista kilpailuun. Siksi osittain katsotaan, että tarkoituksellinen toiminta on välttämätöntä eikä pelkkä ehdollinen tahallisuus riitä.

Käytännössä UWG 10 §:n rikkomisissa oletetaan säännöllisesti tarkoituksellista toimintaa. Se, onko kyseessä todella tarkoitus, on kuitenkin aina arvioitava yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vahingon laskeminen ja laajuus

Vahingonkorvauksen määrä määräytyy vahingonkärsijälle todellisuudessa aiheutuneen taloudellisen haitan mukaan. Vahingonkorvauksen tavoitteena on palauttaa tila, joka vallitsisi ilman vahinkoa aiheuttanutta tapahtumaa.

Vahingon määrän määrittäminen on kilpailurikkomuksissa vaikeaa. Erityisesti ei useinkaan voida varmuudella todeta, miten vahingonkärsijän varallisuustilanne olisi kehittynyt ilman sopimatonta toimintaa. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin voi arvioida vahingon määrän ottaen huomioon yksittäistapauksen olosuhteet.

Vahingonkorvausvaatimus voi kattaa seuraavat vahinkoerät:

• välitön vahinko eli välittömästi tapahtunut varallisuuden väheneminen,
• saamatta jäänyt voitto, jos vahingonkärsijältä on jäänyt kilpailurikkomuksen vuoksi saamatta toimeksianto, kauppa tai muu taloudellinen etu,
• turhat kustannukset eli kulut ja investoinnit, jotka on tehty luottaen kilpailun asianmukaiseen kulkuun, mutta jotka osoittautuvat kilpailurikkomuksen seurauksena hyödyttömiksi.

Vahingonkorvausvaatimuksen laajuus määräytyy aina konkreettisten yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan.

UWG 14 §:n mukainen kiellovaatimus

Kielto-oikeus on yksi sopimattomasta kilpailusta annetun lain keskeisistä välineistä. Sen tarkoituksena on estää lainvastaiset kilpailutoimet ja varmistaa reilu kilpailu. Toisin kuin vahingonkorvausvaatimus, kielto-oikeus ei edellytä jo syntynyttä vahinkoa, vaan se tähtää tulevien oikeudenloukkausten estämiseen.

Kielto-oikeus saa aikaan lainvastaisen toiminnan välittömän kieltämisen. Tällä pyritään estämään uudet kilpailurikkomukset ja lopettamaan reilun kilpailun häiritseminen mahdollisimman nopeasti. Samalla vaatimus palvelee kilpailijoiden suojelua tulevilta taloudellisilta haitoilta, joita lainvastaisen toiminnan jatkuminen voisi aiheuttaa.

Vaatimuksen edellytykset ja laajuus

Kielto-oikeuden esittämisen edellytyksenä on ensinnäkin lainvastainen toiminta. Lisäksi on oltava toistumisvaara. Tämä on kyseessä, kun objektiivisten olosuhteiden perusteella on pelättävissä, että kilpailurikkomus uusiutuu. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jo kertaluonteinen rikkomus luo olettaman toistumisvaarasta.

Kielto-oikeuden laajuus määräytyy konkreettisen kilpailurikkomuksen mukaan. Oikeudellisen kiellon on oltava toisaalta riittävän täsmällinen, mutta toisaalta sen on myös estettävä kiertämisyritykset.

Seuraavien edellytysten on täytyttävä kielto-oikeuden saamiseksi:

• Lainvastainen toiminta, erityisesti UWG 10 §:n mukaisen tunnusmerkistön täyttyminen
• Toistumisvaaran olemassaolo
• Vaatimuksen esittäjän kanneoikeus

UWG 15 §:n mukainen poistamisvaatimus

UWG 15 §:n mukainen poistamisvaatimus täydentää kielto-oikeutta ja palvelee lainmukaisen tilan palauttamista. Kun kielto-oikeus tähtää tulevien kilpailurikkomusten estämiseen, poistamisvaatimus kohdistuu jo tehdyn oikeudenloukkauksen jatkuviin seurauksiin.

Poistamisvaatimuksen edellytyksenä on, että lainvastainen toiminta vaikuttaa edelleen ja siten on olemassa jatkuva haitta.

Vaatimus ei edellytä toistumisvaaraa. Ratkaisevaa on pikemminkin se, että kilpailurikkomuksen seuraukset ovat edelleen olemassa ja ne voidaan poistaa sopivilla toimenpiteillä. Tällä pyritään estämään se, että loukkaaja hyötyisi pysyvästi lainvastaisesti hankitusta kilpailuedusta.

Täydentävät siviilioikeudelliset vaatimukset ABGB:n mukaisesti

Erityisten kilpailuoikeudellisten vaatimusten ohella sovelletaan myös yleisiä siviilioikeudellisia vaatimuksia Itävallan yleisen siviililain (ABGB) perusteella sovelletaan. Näillä on tärkeä merkitys erityisesti silloin, kun erityissäännökset eivät riitä tai niissä on aukkoja.

Yleinen siviililaki tarjoaa useita perusteita vahingonkorvausvaatimuksille.

Seuraavat vaatimusperusteet voivat tulla kyseeseen:

• Yleisen siviilioikeuden mukainen vahingonkorvaus mukaisesti ABGB 1295 § 1 mom.
• Hyvän tavan vastainen tahallinen vahingoittaminen mukaisesti ABGB 1295 § 2 mom.
• Vastuu suojalakien rikkomisesta ABGB 1311 §:n mukaisesti

Nämä säännökset mahdollistavat joustavan oikeudellisen arvioinnin. Yleiset siviilioikeudelliset vaatimukset eivät kuitenkaan korvaa sopimattomasta kilpailusta annetun lain mukaisia vaatimuksia, vaan täydentävät niitä. Niiden tarkoituksena on tukkia mahdolliset suojatyhjiöt ja varmistaa kattava oikeussuoja vahinkoa kärsineille markkinatoimijoille.

ABGB 1295 § 1 mom.

UWG:n mukaisten vaatimusten ohella vastuu voi perustua myös ABGB:n yleiseen vahingonkorvaussäännökseen. Sen mukaan vahingon on velvollinen korvaamaan se, joka lainvastaisesti ja tuottamuksellisesti aiheuttaa toiselle vahinkoa.

Edellytyksenä Itävallan yleisen siviililain (ABGB) 1295 §:n 1 momentin mukaiselle vastuulle ovat vahinko, lainvastainen toiminta, syy-yhteys teon ja vahingon välillä sekä vahingonaiheuttajan tuottamus. Sopimattomasta kilpailusta annetun lain (UWG) 10 §:n mukaisten lahjontatoimien yhteydessä katsotaan, että lainvastaisuutta on arvioitava etujen punninnan perusteella. Tämän vuoksi vastuu voi tulla kyseeseen silloinkin, kun UWG 13 §:n edellytykset eivät täyty kokonaisuudessaan.

Seuraavissa tilanteissa ABGB 1295 § voi tulla sovellettavaksi:

• kun UWG 10 §:n edellytykset eivät täyty kokonaisuudessaan,
• kun kilpailullista suosimistarkoitusta ei voida osoittaa,
• kun UWG 13 §:n mukaista vaatimusta ei ole, mutta kyseessä on silti lainvastainen ja tuottamuksellinen vahingoittaminen.

ABGB 1295 § 2 mom.

ABGB 1295 § 2 mom. perustaa vastuun tahallisesta hyvän tavan vastaisesta vahingoittamisesta. Säännöstä sovelletaan silloin, kun joku aiheuttaa toiselle vahinkoa tietoisesti ja hyvän tavan vastaisella tavalla.

Toisin kuin ABGB 1295 § 1 momentissa, tässä pelkkä huolimattomuus ei riitä. Sen sijaan vaaditaan vähintään ehdollista tahallisuutta asianosaisen vahingoittamisen suhteen. Kilpailuoikeuden alalla vastuu ABGB 1295 § 2 momentin perusteella voi tulla merkittäväksi erityisesti silloin, kun lahjonnalla puututaan tavoitteellisesti kilpailijan suojattuun kilpailupiiriin.

Suojalain rikkominen ABGB 1311 §:n mukaisesti

Toinen vaatimusperuste voi johtua ABGB 1311 §:stä. Tämän säännöksen mukaan suojalain rikkominen voi perustaa vahingonkorvausvelvollisuuden. Suojalait ovat oikeusnormeja, jotka eivät palvele vain yleisiä etuja, vaan joiden tarkoituksena on myös tiettyjen henkilöiden tai henkilöryhmien suojelu.

Jos UWG 10 §:ää rikotaan ja siitä aiheutuu vahinkoa kilpailijalle tai muulle suojatulle kolmannelle osapuolelle, tämä voi perustaa ABGB 1311 §:n mukaisen vahingonkorvausvelvollisuuden.

Suojalain rikkomisen yhteydessä vallitsevan käsityksen mukaan jo tuottamuksellinen toiminta voi riittää vastuun syntymiseen. Suojalakivastuu on siten tärkeä täydennys UWG:n erityisille vaatimuksille ja edistää kattavaa siviilioikeudellista suojaa kilpailurikkomuksia vastaan.

Väliaikainen oikeussuoja käytännössä

Väliaikaisella oikeussuojalla on erityinen merkitys sopimattomasta kilpailusta annetussa laissa. Kilpailurikkomuksilla voi olla lyhyessä ajassa huomattavia taloudellisia vaikutuksia, minkä vuoksi pääasian ratkaisua ei useinkaan voida odottaa. Tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi on siksi mahdollista turvata kielto-oikeudet jo ennen pääasian päättymistä turvaamistoimella.

Turvaamistoimen avulla vastapuolta voidaan kieltää jatkamasta moitittua toimintaa jo ennen lopullista oikeuden päätöstä. Väliaikainen oikeussuoja on siten olennainen väline tehokkaan kilpailu- ja oikeussuojajärjestelmän varmistamiseksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Täydentävät vaatimukset UWG:ssä

Kielto- ja vahingonkorvausvaatimusten lisäksi UWG sisältää muita vaatimuksia, jotka palvelevat sopimattomasta kilpailusta annetun lain mukaisten vaatimusten tehokasta täytäntöönpanoa.

Näiden tavoitteena on poistaa tiedonpuutetta, helpottaa asian selvittämistä ja tukea olemassa olevien vaatimusten täytäntöönpanoa. Erityisesti monimutkaisissa kilpailurikkomuksissa vahinkoa kärsineillä ei useinkaan ole tarvittavia tietoja rikkomuksen laajuuden tai syntyneen vahingon arvioimiseksi.

Täydentävät vaatimukset edistävät siten merkittävästi tehokkaan oikeussuojan varmistamista.

Tilinteko ja tiedonsaantioikeus

Tilitys- ja tiedonantovaatimus palvelee niiden tietojen julkistamista, jotka ovat välttämättömiä muiden vaatimusten täytäntöönpanemiseksi. Tällainen vaatimus voi olla olemassa vahingonkorvausvaatimuksen valmistelemiseksi.

Vaatimuksen tavoitteena on saattaa vahingonkärsijän saataville tiedot, jotka ovat välttämättömiä hänen vaatimustensa arvioimiseksi ja määrittelemiseksi. Tämä koskee erityisesti tietoja liikevaihdosta, liikesuhteista tai muista olosuhteista, jotka liittyvät kilpailurikkomukseen. Ilman vastaavia tiedonsaantimahdollisuuksia vahingonkorvausvaatimusten esittäminen olisi monissa tapauksissa huomattavasti vaikeampaa tai jopa mahdotonta.

Tilitys- ja tiedonantovaatimus on siten tärkeä väline osapuolten välisen tiedon epäsymmetrian poistamiseksi ja vahvistaa oikeuksien toteutumista sopimattomasta kilpailusta annetussa laissa.

Tuomion julkaiseminen liitännäisvaatimuksena

UWG 25 §:n mukainen tuomion julkaiseminen on täydentävä vaatimus, joka palvelee yleisön tiedottamista ja kilpailurikkomuksen haitallisten vaikutusten poistamista. Sen tarkoituksena on erityisesti korjata ne virheelliset käsitykset, jotka ovat syntyneet lainvastaisen toiminnan seurauksena.

Tuomioistuimen päätöksen julkaisemisen avulla markkinatoimijoille, asiakkaille ja liikekumppaneille voidaan tiedottaa kilpailurikkomuksesta. Tämä ei ainoastaan lisää markkinoiden avoimuutta, vaan vahvistaa myös luottamusta reiluun kilpailuun.

Näin tuomion julkaiseminen täyttää tärkeän selventävän tehtävän ja vahvistaa markkinoiden avoimuutta.

Sopivat vaatimuksen esittäjät ja kanneoikeus

Kaikki taloudellisesti asianosaiset eivät voi automaattisesti esittää vaatimuksia kilpailurikkomuksen perusteella. Ratkaisevaa on, kuuluuko henkilö kyseisen vaatimusperusteen suojapiiriin.

Kanneoikeus määrittää siten, kuka on oikeutettu ajamaan kielto-, poistamis- tai vahingonkorvausvaatimuksia oikeudessa. Jos kanneoikeus puuttuu, kanne on hylättävä aineellisesta oikeustilanteesta riippumatta.

Keskiössä on konkreettinen yhteys kilpailuun. Laki suojaa ensisijaisesti niitä markkinatoimijoita, joiden kilpailumahdollisuudet heikentyvät välittömästi. Siksi pelkkä taloudellinen osallisuus ei riitä. Sen sijaan heikentymisen on koskettava juuri niitä etuja, joita kyseisellä normilla on tarkoitus suojata.

Samalla vaaditaan selkeää erottelua eri vaatimusperusteiden välillä. Vaikka UWG 13 § koskee vain tiettyä asianosaisten piiriä, laajempia vaatimuksia voi syntyä yleisen siviilioikeuden perusteella. Kanneoikeus riippuu siten aina siitä, mihin oikeudelliseen perustaan vaatimus nojaa.

Kilpailijat keskeisinä vaatimuksen esittäjinä

Kilpailijat kuuluvat vaatimukseen oikeutettujen ydinryhmään. He ovat välittömässä kilpailutilanteessa ja kärsivät suoraan sopimattomasta lahjonnasta. Kun kilpailussa tehtäviä päätöksiä ei enää tehdä objektiivisin kriteerein, he menettävät toimeksiantoja, markkinaosuuksia tai liiketoimintamahdollisuuksia.

Juuri tästä syystä kilpailijat kuuluvat UWG 13 §:n suojapiiriin. Heidän osallisuutensa on selkeä ja ymmärrettävä, koska kilpailun vääristyminen vaikuttaa välittömästi heidän taloudelliseen asemaansa.

Muut mahdolliset vahingonkärsijät

Muut henkilöt voivat kyllä olla taloudellisesti asianosaisia, mutta heillä ei ole automaattisesti UWG 13 §:n mukaista vaatimusoikeutta. Tämän säännöksen suojapiiri on kapeampi ja se koskee ensisijaisesti kilpailua itseään sekä siihen osallistuvia. Ratkaisevaa on edelleen se, kuuluuko kyseinen henkilö normin suojapiiriin.

Erityinen merkitys on tällöin edunsaajan tai lahjotun isännällä (työnantajalla). Vaikka tämä voi kärsiä taloudellista haittaa työntekijänsä toiminnasta, vallitsevan käsityksen mukaan hän ei kuulu ilman muuta UWG 13 §:n suojapiiriin. Hänen kanneoikeutensa on siten tutkittava erikseen.

Käytännössä kyseeseen tulevat erityisesti:

• ABGB:n mukaiset vahingonkorvausvaatimukset, jos kyseessä on lainvastainen toiminta
• Sopimukseen tai sopimusta edeltävään velvoitesuhteeseen perustuvat vaatimukset

Se, onko vaatimusoikeus olemassa, on aina arvioitava yksittäistapauksen konkreettisten olosuhteiden sekä kulloinkin käytetyn vaatimusperusteen perusteella.

Edunne asianajajan tuella

Vaatimusten läpivienti kilpailuoikeudessa vaatii täsmällistä juridista menettelyä ja strategista ajattelua. Erityisesti kilpailussa tapahtuvaan lahjontaan liittyvissä tapauksissa syntyy nopeasti monimutkaisia näyttökysymyksiä ja oikeudellista epävarmuutta. Se, joka toimii tässä ilman asiantuntevaa oikeudellista apua, ottaa riskin siitä, ettei saa perusteltuja vaatimuksiaan täysimääräisesti läpi tai ottaa tarpeettomia riskejä.

Kokenut asianajaja varmistaa, että vaatimuksiasi ajetaan kohdennetusti ja tehokkaasti. Hän tutkii menestymismahdollisuudet, varmistaa näytön ja kehittää selkeän strategian kieltoa ja vahingonkorvausta varten. Samalla hän auttaa välttämään tyypillisiä virheitä ja valitsemaan oikean vaatimusperusteen.

Konkreettiset etunne:

• Tapauksesi selkeä oikeudellinen luokittelu ja realistinen arvio menestymismahdollisuuksista
• Kielto- ja vahingonkorvausvaatimusten tehokas täytäntöönpano
• Strateginen neuvonta sopimattomien kilpailutoimien nopeaksi ja kestäväksi lopettamiseksi

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio