Yrityksen arvon alentamisen käsite § 7 UWG:n mukaan

Epätodet tai todistamattomiksi jäävät tosiseikkaväitteet kilpailussa ovat § 7 UWG:n mukaan kiellettyjä, jos ne soveltuvat vahingoittamaan yrityksen mainetta tai taloudellista asemaa. Säännös suojaa yrityksiä siltä, että kilpailijat tai muut markkinatoimijat vaikuttavat tällaisilla lausumilla tarkoituksellisesti niiden markkina-asemaan. Ratkaisevaa ei ole, onko vahinkoa tosiasiallisesti syntynyt, vaan se, onko lausuma objektiivisesti soveltuva aiheuttamaan vahinkoa. Säännös kattaa lausumat yrityksestä itsestään, sen johdosta sekä tarjotuista tavaroista tai palveluista. Oikeudellisen arvioinnin kannalta ratkaisevaa on, miten keskimääräinen, puolueeton vastaanottaja lausuman ymmärtää. Jopa näennäisesti subjektiiviset arviot voivat olla tosiseikkoja, jos niissä on todennettavissa oleva ydin.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

§ 7 UWG:n 1 momentin tunnusmerkistöedellytykset

Jotta § 7 UWG:n mukainen vaatimus syntyy, useiden tunnusmerkistöedellytysten on täytyttävä kumulatiivisesti. Kumulatiivisesti tarkoittaa, että kaikkien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti.

Säännös suojaa yrityksiä liiketoimintaa vahingoittavilta tosiasiaväitteiltä, joita kilpailutilanteessa levitetään niistä, niiden tuotteista tai yritysjohdosta. Kyse on erityisestä kilpailuoikeudellisesta suojasta mustamaalaamista ja luottokelpoisuuden vahingoittamista vastaan kilpailussa.

Toimiminen kilpailutarkoituksessa

Lausuma kuuluu § 7 UWG:n soveltamisalaan vain, jos se esitetään kilpailutarkoituksessa. Tämä tunnusmerkki muodostaa tarkastelun keskeisen lähtökohdan ja koostuu kahdesta edellytyksestä: kilpailusuhteesta ja kilpailutarkoituksesta.

Toimintaa kilpailussa on vain, jos molemmat edellytykset täyttyvät. Lausuman esittäjän on pyrittävä edistämään omaa tai toisen kilpailua ja samalla heikentämään toisen yrityksen markkina-asemaa.

Kilpailusuhde

Kilpailusuhde on olemassa, kun kaksi yritystä kilpailee samoista asiakkaista tai markkinoista. Tässä tapauksessa toisen yrityksen jokainen toimenpide vaikuttaa automaattisesti toisen mahdollisuuksiin. Toisen yrityksen etu voi johtaa toisen yrityksen haittaan.

Näin on, kun yritykset kilpailevat samoista asiakkaista, toimeksiannoista tai markkinaosuuksista. Kilpailusuhde voi kuitenkin olla olemassa myös silloin, kun osapuolet eivät toimi samoilla markkinoilla. Tällöin puhutaan ad hoc -kilpailusuhteesta. Ratkaisevaa on, onko lausuma omiaan edistämään yhden yrityksen kilpailua ja heikentämään toisen yrityksen markkina-asemaa.

Kilpailutarkoitus

Kilpailusuhteen lisäksi § 7 UWG edellyttää kilpailutarkoitusta. Toimijan on tavoiteltava oman tai toisen kilpailun edistämistä ja etujen saavuttamista.

Käytännössä kilpailutarkoitus usein oletetaan, erityisesti kilpailijoita koskevissa halventavissa lausumissa. Se, joka arvostelee kilpailijaa julkisesti, ajaa yleensä ainakin myös taloudellisia intressejä. Se, onko kilpailutarkoitusta, ilmenee tapauskohtaisista olosuhteista. Ratkaisevia ovat lausuman sisältö, esittämisen syy ja kohdeyleisö.

Jos kilpailutarkoitus puuttuu kokonaan, esimerkiksi puhtaasti asiallisessa tiedottamisessa ilman taloudellista tavoitetta, asianomistaja ei voi vedota tähän säännökseen.

Halventamisen suojatut kohteet

§ 7 UWG ei suojaa vain yrityksiä sellaisenaan. Säännös kattaa myös lausumat henkilöistä ja suorituksista, jotka liittyvät läheisesti yritykseen. Halventamisella voi siten olla useita eri kohteita.

Yritys, omistaja, yritysjohto

Suojattu on ensisijaisesti yritys itse. Tällä tarkoitetaan kaikkea itsenäisesti harjoitettua taloudellista toimintaa. Halventamisesta on kyse, jos lausumat ovat omiaan heikentämään luottamusta yrityksen luotettavuuteen, suorituskykyyn tai taloudelliseen vakauteen.

Omistaja on henkilö, jolle yritys taloudellisesti kuuluu. Yksityisliikkeessä tämä on yrittäjä itse. Yhtiöissä kyseeseen tulevat henkilöt, jotka määräävästi hallitsevat tai muovaavat yritystä.

Yritysjohtoon kuuluvat henkilöt, jotka johtavat yritystä ja edustavat sitä ulospäin. GmbH:ssa tähän kuuluvat toimitusjohtajat ja osakeyhtiössä hallituksen jäsenet.

Tavarat ja palvelut

Tavaroita ovat yrityksen valmistamat, tarjoamat tai myymät tuotteet. Tähän kuuluvat kaikki aineelliset esineet, jotka on tarkoitettu myyntiin tai muuhun markkinointiin.

Palvelut ovat suorituksia, joita yritys tuottaa asiakkailleen. Keskiössä ei ole tuotteen toimittaminen, vaan toiminta tai työn tulos. Tällaisia ovat esimerkiksi neuvontapalvelut, käsityötyöt, kuljetuspalvelut tai muut ammatilliset suoritukset.

Tosiseikkaväite

§ 7 UWG kattaa vain tosiseikkaväitteet, ei pelkkiä mielipiteitä.

Tosiasiaväite on kyseessä, kun lausumalla on todennettavissa oleva sisältö ja se voidaan todeta todeksi tai epätodeksi. Ratkaisevaa on lausuman objektiivinen sisältö, ei valittu sanamuoto. Merkitystä ei ole sillä, miten lausuma on muotoiltu, vaan sillä, miten kohdeyleisö sen ymmärtää.

Tosiasiaväite voidaan esittää nimenomaisesti tai epäsuorasti. Myös epäilyä ilmaisevat lausumat, vihjailut tai kysymykset voivat kuulua § 7 UWG:n soveltamisalaan, jos ne antavat vastaanottajalle vaikutelman todennettavissa olevasta tosiasiasta.

Objektiivinen todennettavuus

Vain objektiivisesti todennettavissa olevat lausumat kuuluvat tosiseikan käsitteen piiriin. Lausuman on siis oltava todennettavissa todisteiden, tietojen tai konkreettisten olosuhteiden perusteella. Merkitystä ei ole sillä, onko todennettavuus helppoa vai vaikeaa. Sillä ei ole merkitystä, onko tarkistaminen yksinkertaista vai työlästä. Ratkaisevaa on ainoastaan, että todeksi tai epätodeksi toteaminen on mahdollista.

Esimerkkejä todennettavista lausumista ovat:

• ”Yritys on taloudellisissa vaikeuksissa.”
• ”Tuote sisältää terveydelle haitallisia aineita.”
• ”Toimitusjohtaja on tuomittu petoksesta.”

Erottaminen arvoarvostelmasta

Tosiasiaväitteestä on erotettava arvoarvostelma. Arvoarvostelma ilmaisee henkilökohtaisen mielipiteen, arvion tai kannanoton. Sen paikkansapitävyyttä ei voida objektiivisesti todistaa.

Rajat kuitenkin hämärtyvät usein. Monet lausumat sisältävät sekä subjektiivisia elementtejä että todennettavissa olevaa sisältöä. Tällaisissa tapauksissa on ratkaisevaa, kumpi osa on hallitseva.

Esimerkkejä arvoarvostelmista ovat:

• ”Tuote on huono.”
• ”Yritys toimii epäluotettavasti.”
• ”Toimitusjohtaja on kyvytön.”

Käytännössä rajanveto on usein vaikeaa. Monissa lausumissa on sekä tosiseikkaelementtejä että arvioita. Tällöin ratkaiseva on lausuman kokonaisvaikutelma. Jos lausuma sisältää todennettavissa olevan tosiasiaytimen, se voidaan arvioivasta muotoilusta huolimatta luokitella tosiasiaväitteeksi.

Väittäminen tai levittäminen

Sekä tosiseikkojen väittäminen että levittäminen kuuluvat § 7 UWG:n soveltamisalaan. Molemmat vaihtoehdot johtavat siihen, että mainetta vahingoittava tieto päätyy liikkeelle.

Väittämisestä puhutaan, kun joku esittää tosiseikan omana lausumanaan tai pitää sitä paikkansapitävänä. Merkitystä ei ole sillä, onko henkilö itse tarkastanut tiedon vai pelkästään omaksunut sen.

Levittäminen on kyseessä, kun toisen esittämä tosiasiaväite välitetään eteenpäin muille. Merkitystä ei ole sillä, samaistuuko levittäjä lausuman sisältöön tai huomauttaako hän nimenomaisesti, että tieto on peräisin toiselta henkilöltä. Jo pelkkä edelleen kertominen tai siteeraaminen riittää synnyttämään vastuun.

Tyypillisiä tapauksia ovat kilpailijoita koskevien negatiivisten lausuntojen levittäminen asiakkaille, liikekumppaneille tai muille markkinatoimijoille.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Soveltuvuus vahingon aiheuttamiseen

Kaikki kriittiset lausunnot eivät ole kiellettyjä, vaan ainoastaan ne, joilla on vahingonaiheuttamispotentiaalia. Väitteen on oltava omiaan vahingoittamaan yrityksen toimintaa tai sen omistajan luottoa.

Todellista vahinkoa ei vaadita. Riittää, että lausunto on objektiivisesti omiaan synnyttämään asiakkaissa, liikekumppaneissa tai muissa markkinatoimijoissa haitallisen käsityksen yrityksestä, sen tuotteista tai sen taloudellisesta luotettavuudesta.

Vahingonaiheuttamiskyky on olemassa, jos lausunto herättää epäilyksiä tavaroiden tai palveluiden laadusta, heikentää luottamusta yrityksen vakavuuteen tai kyseenalaistaa sen taloudellisen suorituskyvyn.

Sen, onko lausunto vahingollinen, arvioidaan keskimääräisen vastaanottajan ymmärryksen mukaan. Ratkaisevaa ei siis ole se, mitä lausunnon antaja halusi ilmaista, vaan se, miten lausunto ymmärretään konkreettisessa yhteydessä.

Tosiasiaväite, jonka todenperäisyyttä ei voida näyttää toteen

UWG:n 7 § koskee vain tosiasiaväitteitä, joiden totuutta ei voida näyttää toteen. Lausunnon esittäjän tai levittäjän on siis pystyttävä todistamaan, että väitetyt tosiasiat pitävät paikkansa.

Jokaisen, joka esittää tai levittää liiketoimintaa vahingoittavan tosiasiaväitteen, on pystyttävä todistamaan sen totuus. Tätä kutsutaan totuuden todistamiseksi. Jos tämä todiste onnistuu, rikkomusta ei ole. Totuuden todistamiseksi riittää, että lausunnon olennainen sisältö pitää paikkansa. Pienemmät epätarkkuudet tai vähäpätöiset poikkeamat ovat merkityksettömiä, kunhan väitteen ydin on oikea.

Jos lausunnon totuutta ei voida näyttää toteen, lausunnon antaja kantaa riskin. Väitettä pidetään silloin todistamattomana, ja kyseessä on UWG:n 7 §:n mukainen rikkomus.

Lausunnon esittäjän tai levittäjän on todistettava tämän lausunnon totuus. Lausunnon antajalla on siis todistustaakka. Poikkeus on UWG:n 7 §:n 2 momentissa. Näissä tapauksissa asianosaisen on todistettava, että väitetyt tosiasiat eivät pidä paikkansa.

Erityistapaus: luottamukselliset ilmoitukset UWG:n 7 §:n 2 momentin mukaisesti

Tietyissä tilanteissa oikeusjärjestys tunnustaa, että tietojen luovuttamiseen voi olla perusteltu intressi. Tämä pätee erityisesti silloin, kun tiedot annetaan vain rajatulle henkilöpiirille tai ne palvelevat mahdollisten epäkohtien selvittämistä.

Erityisen tärkeitä ovat luottamukselliset ilmoitukset sekä ilmoitukset toimivaltaisille viranomaisille. Näissä tapauksissa laki sisältää osittain poikkeavia edellytyksiä ja todistussääntöjä.

Luottamukselliset viestit

Jokaista alentavaa lausumaa ei kohdella yhtä ankarasti. § 7 UWG tuntee luottamuksellisen tiedonannon erityistapauksena, johon sovelletaan poikkeavia sääntöjä.

Luottamuksellinen ilmoitus on kyseessä, kun tietoja annetaan vain tietylle henkilöpiirille ja olosuhteiden perusteella voidaan odottaa, että näitä tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

Luottamuksellisuus perustuu nimenomaiseen sopimukseen, yksittäistapauksen olosuhteisiin tai liike-elämän käytäntöihin. Ratkaisevaa on, oliko ilmoittajalla perusteltu syy olettaa, ettei tietoja luovuteta ulkopuolisille.

Lainsäätäjä ottaa tässä huomioon, että yritykset ovat tietyissä tilanteissa riippuvaisia avoimesta ja samalla suojatusta tietojenvaihdosta. Siksi sovelletaan helpotettuja edellytyksiä verrattuna julkisiin lausumiin.

Pelkkä henkilökohtainen suhde ei kuitenkaan riitä. Pelkkä tuttavuus tai ystävyys ei vielä perusta oikeudellista luottamuksellisuutta. Ratkaisevaa on, voiko tiedonantaja järkevästi olettaa, että tietoa käsitellään luottamuksellisesti.

Oikeutettu etu

Luottamuksellisuuden lisäksi vaaditaan ilmoittajan tai vastaanottajan perusteltua intressiä tietoon.

Perusteltu intressi on olemassa, jos ilmoitus palvelee ymmärrettävää ja suojelun arvoista tarkoitusta. Näin on silloin, kun liikekumppaneita on varoitettava mahdollisista riskeistä, tietoja tarvitaan taloudelliseen päätökseen tai mahdollinen epäkohta tuodaan esiin.

Pelkkä uteliaisuus, henkilökohtaiset motiivit tai aikomus vahingoittaa yritystä eivät riitä. Ilmoituksen on palveltava asiallista ja ymmärrettävää tarkoitusta.

Todistustaakka § 7 UWG:n 2 momentin mukaan

Luottamuksellisiin ilmoituksiin sovelletaan erityisiä todistussääntöjä.

Tavallisten UWG:n 7 §:n 1 momentin mukaisten lausuntojen osalta sen, joka esittää tai levittää väitteen, on periaatteessa todistettava sen totuus. Jos tätä totuuden todistetta ei voida esittää, lausunnon antaja kantaa oikeudelliset seuraukset.

Luottamuksellisten ilmoitusten tapauksessa tilanne on toinen. Sen, joka ryhtyy toimiin luottamuksellista ilmoitusta vastaan, on periaatteessa itse todistettava, että väitetyt tosiasiat ovat vääriä.

Vahingonkorvausvaatimuksen osalta pelkkä lausunnon epätotuus ei myöskään riitä. Asianosaisen on lisäksi todistettava, että ilmoittaja tiesi väitteen virheellisyydestä tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää siitä.

Epäilyilmoitukset viranomaisille

Erityisasemassa ovat viranomaisille tehdyt epäilyilmoitukset. Tällä tarkoitetaan tapauksia, joissa henkilö tai yritys ilmoittaa epäillystä lainvastaisesta menettelystä toimivaltaiselle viranomaiselle.

Vaikka tällaiset ilmoitukset voivat olla haitallisia asianomaiselle yritykselle, ihmisiä ei pidä estää ilmoittamasta mahdollisista epäkohdista tai lainrikkomuksista toimivaltaisille viranomaisille.

Jokaisen, joka ilmoittaa epäilystä vilpittömässä mielessä toimivaltaiselle viranomaiselle, ei tarvitse pelätä joutuvansa vastuuseen pelkästään myöhemmin virheelliseksi todetun väitteen vuoksi. Suoja päättyy kuitenkin silloin, kun annetaan tahallisesti vääriä tietoja. Se, joka esittää syytöksen tietäen sen olevan virheellinen, ei voi vedota tähän oikeutusperusteeseen.

Erityissuoja koskee vain ilmoitusta toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos samat syytökset levitetään lisäksi julkisesti, esimerkiksi asiakkaille, liikekumppaneille, sosiaalisessa mediassa tai toimittajille, sovelletaan jälleen UWG:n 7 §:n yleisiä sääntöjä.

Ratkaisevaa on siis, että ilmoitus palvelee yksinomaan tarkoitusta, että toimivaltainen viranomainen tarkistaa mahdollisen epäkohdan.

§ 7 UWG:n perusoikeudelliset rajat

Suoja liiketoimintaa vahingoittavia tosiasiaväitteitä vastaan ei saa johtaa siihen, että kaikki kriittiset lausunnot yrityksistä kielletään. UWG:n 7 §:ää sovellettaessa on siksi otettava huomioon myös perustuslaillisesti suojatut vapausoikeudet.

Keskiössä on jännite yrityksen maineen suojan ja tiedon- ja mielipiteenvapauden välillä. Tuomioistuinten on punnittava kussakin yksittäistapauksessa, kumpi intressi painaa enemmän.

Sananvapaus

Sananvapaus suojaa oikeutta ilmaista vapaasti näkemyksiä, kritiikkiä ja arvioita. Se sallii myös teräviä ja kriittisiä lausuntoja yrityksistä ja niiden palveluista.

Suoja päättyy kuitenkin silloin, kun levitetään vääriä tosiasiaväitteitä. Tällaisia lausuntoja ei voida perustella sananvapaudella.

Tiedotusvälineiden vapaus

Tiedotusvälineiden vapaus suojaa taloudellisten ja yhteiskunnallisten aiheiden raportointia. Toimittajat saavat raportoida yrityksistä ja tuoda esiin epäkohtia.

Myöskään tiedotusvälineiden vapaus ei oikeuta väärien tosiasioiden levittämiseen. Yritysten on hyväksyttävä kritiikki, mutta ei vääriä väitteitä niiden toiminnasta, tuotteista tai vastuullisista henkilöistä.

Taiteen vapaus

Taiteen vapaudella voi olla merkitystä satiirisissa kirjoituksissa, karikatyyreissä tai taiteellisissa esityksissä. Myös tässä pätee, että taiteen vapaus ei tarjoa oikeutusta vääriin, liiketoimintaa vahingoittaviin tosiasiaväitteisiin.

Oikeusvaikutukset § 7 UWG:n rikkomisesta

Laki antaa asianomaiselle yritykselle useita vaatimuksia, joilla liiketoimintaa vahingoittavan tosiasiaväitteen vaikutukset voidaan poistaa ja lisähaitat estää.

Oikeudellisiin seurauksiin kuuluvat:

• Kielto UWG:n 14 §:n mukaisesti lisälevityksen välittömäksi lopettamiseksi
• Peruutus ja sen julkaiseminen, jolla oikaistaan väärät lausumat
• Vahingonkorvaus UWG:n 16 §:n mukaisesti, jos taloudellista haittaa on aiheutunut
• Tuomion julkistaminen UWG:n 26 §:n mukaisesti

Jos kyseessä on luottamuksellinen ilmoitus, vahingonkorvausvaatimus voidaan esittää vain, jos ilmoittaja tiesi väitteen virheellisyydestä tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää siitä.

Nämä erot osoittavat, että laki erottelee tietoisesti julkiset ja luottamukselliset lausumat. Kun julkisia alentamisia sanktoidaan ankarasti, oikeus ottaa luottamuksellisissa tiedonannoissa vahvemmin huomioon oikeutetun intressin tietojenvaihtoon.

Vaatimusten läpivieminen

Asianomistajayritykset on pantava vaatimuksensa aktiivisesti täytäntöön. Vaikka laki tarjoaa selkeät oikeudet, ilman omaa toimintaa kielletty lausuma usein säilyy ja vaikuttaa edelleen.

Oikeudellisen päämenettelyn lisäksi harkittavaksi tulee myös väliaikaisen määräyksen hakeminen UWG:n 24 §:n mukaisesti. Tämän avulla lisäväitteet tai -levitykset voidaan kieltää oikeudellisesti jo lyhyessä ajassa.

Käytännössä täytäntöönpano tapahtuu yleensä useassa vaiheessa. Usein asiaa pyritään ensin selvittämään nopeasti esittämällä tuomioistuimen ulkopuolinen kehotus. Jos vastapuoli ei reagoi tai reagoi puutteellisesti, edetään tuomioistuimeen.

Nopea toiminta on ratkaisevaa, sillä mainetta vahingoittavat lausumat leviävät usein nopeasti ja niitä on vaikea perua.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Aktiivinen oikeussuoja

Aktiivisesti oikeutettu on henkilö tai yritys, jota lainvastainen lausunto koskee ja joka siksi saa esittää vaatimuksia. Kyse on siis siitä, kenellä on oikeudellinen oikeus toimia alentamista vastaan.

Ei ole kyse vain muodollisista yritysrakenteista. Ratkaisevaa on, kenen taloudellista asemaa tosiasiallisesti vahingoitetaan.

Passiivinen oikeussuoja

Passiivisesti oikeutettu on henkilö tai yritys, joka on esittänyt tai levittänyt kielletyn lausuman. Tätä osapuolta vastaan kohdistetaan vaatimukset kiellosta, peruutuksesta tai vahingonkorvauksesta.

Yksinkertaisesti sanottuna passiivinen oikeussuoja tarkoittaa: Kuka on aiheuttanut oikeusloukkauksen ja kenen on vastattava siitä. Ei ole kyse vain alkuperäisestä tekijästä. Myös henkilöt, jotka levittävät lausumaa edelleen, voivat olla vastuussa.

Ratkaisevaa on, kuka on myötävaikuttanut levittämiseen ja ylläpitää siten lainvastaista tilaa.

Suhde muihin vaateen perusteisiin

Tapauksesta riippuen kilpailuoikeudellisten vaatimusten lisäksi sovellettavaksi voivat tulla myös muut siviilioikeudelliset tai rikosoikeudelliset säännökset. Yksittäiset vaatimusten perusteet palvelevat erilaisia suojelutarkoituksia ja täydentävät toisiaan osittain.

ABGB:n 1330 §:n 2 momentti

ABGB:n 1330 §:n 2 momentti suojaa henkilöitä ja yrityksiä luottoa vahingoittavilta tosiasiaväitteiltä. Säännös tulee sovellettavaksi, kun levitetään vääriä tosiasioita, jotka ovat omiaan vaarantamaan toisen maineen, luoton tai taloudellisen menestyksen.

Olennainen ero UWG:n 7 §:ään on se, että ABGB:n 1330 §:n 2 momentti ei edellytä kilpailusuhdetta. Säännöstä voidaan siis soveltaa myös kilpailusuhteen ulkopuolella.

§ 1 UWG

UWG:n 1 § sisältää kilpailuoikeuden yleisen lausekkeen. Säännös kattaa epärehelliset liiketoimintatavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kilpailuun.

Se saa merkitystä, jos lausunto ei sisällä tarkistettavissa olevaa tosiasiaa eikä siten kuulu UWG:n 7 §:n soveltamisalaan, mutta lausunto kuitenkin merkitsee kilpailijan epäasiallista tai sopimatonta halventamista.

Rikosoikeudelliset tunnusmerkistöt

Liiketoimintaa vahingoittavat lausunnot voivat tietyissä olosuhteissa johtaa myös rikosoikeudellisiin seurauksiin.

Väitteen sisällöstä riippuen kyseeseen voivat tulla erityisesti luoton vahingoittaminen (Rikoslaki 152 §), törkeä kunnianloukkaus (Rikoslaki 111 §) tai herjaus (Rikoslaki 297 §).

Siinä missä UWG:n 7 § suojaa rehellistä kilpailua, nämä rikosoikeudelliset säännökset suojaavat taloudellista mainetta, henkilökohtaista kunniaa ja luottamusta liike-elämässä.

Edunne asianajajan tuella

Oikeudelliset kiistat alentavien lausumien vuoksi ovat monimutkaisia ja usein aikakriittisiä. Jo pienet sanamuodot voivat ratkaista, onko lausuma sallittu vai johtaako se merkittäviin vaatimuksiin. Samalla asianosaisten on reagoitava nopeasti, jotta lisävahingot vältetään.

Kokenut asianajaja tutkii kohdistetusti, onko kyseessä luvaton tosiasiaväite, arvioi menestymismahdollisuudet ja ajaa vaatimuksia johdonmukaisesti. Myös harkittu strategia on keskeisessä asemassa maineen tehokkaassa suojaamisessa ja taloudellisten haittojen rajoittamisessa.

Asianajajan tuella hyödytte erityisesti seuraavista:

• Nopea arvio tilanteestanne ja selkeä toimintasuositus
• Kielto-, peruutus- ja vahingonkorvausvaatimusten täytäntöönpano vastapuolta kohtaan
• Strateginen viestintä yrityksenne maineen kestäväksi turvaamiseksi

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio