§ 10 UWG – työntekijöiden tai asiamiehien lahjonta

§ 10 UWG:n mukainen lahjonta on kyseessä, kun liike-elämässä käytetään tai vastaanotetaan etuja, kuten rahaa, lahjoja tai muita etuuksia, jotta saavutettaisiin sopimaton suosiminen kilpailussa. Kyse ei siis ole jokaisesta ystävällisestä eleestä liike-elämässä, vaan tarkoituksellisesta sellaisten henkilöiden ”voitelusta”, jotka ostavat, valitsevat, suosittelevat tai osallistuvat päätöksentekoon yritykselle tavaroiden tai palvelujen hankinnassa. Rangaistavaa ei ole vain se, että joku tarjoaa, lupaa tai myöntää edun, vaan myös se, että työntekijä tai asiamies vaatii, lupauttaa tai vastaanottaa tällaisen edun. Ratkaisevaa on, että suosimisen ei pitäisi perustua asiallisiin perusteisiin, vaan myönnettyyn etuun. Säännös suojelee näin reilua kilpailua ja pyrkii estämään sen, että yritykset vaikuttavat tilauksiin, toimitussuhteisiin tai suosituksiin peitellyillä eduilla suorituksen, hinnan tai laadun sijasta.

§ 10 UWG kieltää työntekijöiden tai asiamiehien lahjonnan kilpailussa. Rangaistavaa on, jos etuja annetaan tai vastaanotetaan, jotta jotakuta suositaan epäasiallisesti tavaroiden tai palvelujen hankinnassa.

Kilpailussa tapahtuva lahjonta § 10 UWG:n mukaan selitettynä yksinkertaisesti. Edellytykset, esimerkit ja oikeudelliset seuraukset esitettynä ymmärrettävästi.
Rechtsanwalt Peter Harlander Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte
„Jos etuja käytetään liike-elämässä, jotta päätös irrotetaan asiallisista kriteereistä ja siihen vaikutetaan tarkoituksellisesti, kyseessä on § 10 UWG:n mukainen lahjonta.“
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

§ 10 UWG:n tarkoitus

Säännöksen tarkoituksena on suojata reilua kilpailua ja estää se, että yrityksiä suositaan peitellyillä eduilla suorituksen, hinnan tai laadun sijasta. Näin ollen se kattaa liike-elämässä tapahtuvan lahjonnan, jos sillä pyritään saavuttamaan epäasiallinen suosiminen kilpailussa. Tärkeää kuitenkin on: § 10 UWG soveltuu vain toissijaisesti. Jos jo soveltuu jokin muu rikossäännös, jossa on sama tai ankarampi rangaistusuhka, erityisesti § 309 StGB, § 10 UWG väistyy.

§ 10 UWG kattaa sekä aktiivisen että passiivisen yrityksen työntekijöiden tai asiamiesten lahjonnan. Rangaistavaa on etujen myöntäminen tai vastaanottaminen, jos sillä pyritään saavuttamaan sopimaton suosiminen tavaroiden tai palvelujen hankinnassa kilpailussa.

Luokittelu toimintarikokseksi

Kilpailussa tapahtuva lahjonta kuuluu oikeudellisesti niin sanottuihin toimintarikoksiin.

Toimintarikos on kyseessä, kun laki asettaa jo tietyn teon tekemisen rangaistavaksi eikä vaadi sen ylittävää seurausta. Teko on siis täytetty jo silloin, kun tekijä tarjoaa, lupaa tai myöntää lahjan tai muun edun, tai kun työntekijä tai asiamies vaatii, vastaanottaa tai lupauttaa tällaisen edun.

Ylittävä sisäinen tarkoitus tarkoittaa, että tekijän on täytynyt tavoitella enemmän kuin mitä objektiivisesti tosiasiallisesti täytyy tapahtua. Suosimisen seuraus ei siis kuulu rikoksen täyttymiseen, mutta sen on täytynyt kuulua tekijän tahallisuuteen ja tarkoitukseen. Tekijän on täytynyt nimenomaan pyrkiä siihen, että edun myöntämisellä tai vastaanottamisella aikaansaadaan sopimaton suosiminen kilpailussa.

Rangaistavuus ei ala vasta todellisesta vääristyneestä liiketoimintapäätöksestä, vaan jo sellaiseen vaikuttamiseen tähtäävästä lahjontateosta. Reilun kilpailun suoja pyrkii siis toimimaan ennaltaehkäisevästi ja estämään sen, että liiketoimintapäätöksiin ylipäätään vaikutetaan asiaan kuulumattomilla eduilla.

Toiminta liike-elämässä kilpailutarkoituksessa

Liike-elämässä toimiminen on jokainen toiminta, joka tähtää taloudellisiin etuihin. Ei ole merkitystä sillä, saavutetaanko tosiasiallisesti voittoa. Ratkaisevaa on pikemminkin se, että toiminta tapahtuu yrittäjätoiminnan puitteissa ja liittyy tavaroiden tai palvelujen hankintaan tai myyntiin. Puhtaasti yksityiset, viralliset tai poliittiset toiminnot eivät kuulu tähän.

Aktiivisessa lahjonnassa § 10 Abs. 1 UWG:n mukaan laki vaatii lisäksi kilpailutarkoituksessa toimimista. Tämä tunnusmerkki edellyttää, että toiminta on objektiivisesti soveltuvaa vaikuttamaan omaan tai toisen kilpailuun ja tapahtuu subjektiivisesti kilpailutarkoituksessa. Tähän on täytyttävä kaksi edellytystä:

Passiivisessa lahjonnassa § 10 Abs. 2 UWG:n mukaan tätä lisätunnusmerkkiä ei vaadita. Tässä riittää liike-elämässä toimiminen. Työntekijän tai asiamiehen ei siis tarvitse itse toimia kilpailutarkoituksessa; riittää, että hän liiketoiminnan puitteissa vaatii, lupauttaa tai vastaanottaa edun mahdollistaakseen sopimatonta suosimista.

Tekijä ja asianosaiset henkilöt

Aktiivisessa lahjonnassa § 10 Abs. 1 UWG:n mukaan tekijänä voi periaatteessa olla kuka tahansa henkilö, joka tarjoaa, lupaa tai myöntää yrityksen työntekijälle tai asiamiehelle edun saadakseen siten sopimatonta suosimista kilpailussa. Kyseessä on siltä osin yleisrikos, koska laki ei edellytä tekijältä erityisiä ominaisuuksia.

Sitä vastoin passiivisen lahjonnan tekijöinä § 10 Abs. 2 UWG:n mukaan voivat olla yksinomaan yrityksen työntekijät tai asiamiehet. Säännös kohdistuu siis henkilöihin, jotka asemansa perusteella yrityksen sisällä tai yrityksen puolesta voivat vaikuttaa liiketoimintapäätöksiin. Tässä laajuudessa § 10 Abs. 2 UWG on erityisrikos.

Käsitteet ”työntekijä” ja ”asiamies” on tulkittava laajasti. Ratkaisevaa ei ole henkilön konkreettinen työ- tai yhtiöoikeudellinen luokittelu, vaan hänen tosiasiallinen mahdollisuutensa vaikuttaa tavaroiden tai palvelujen hankintaan. Sen sijaan eivät kuulu mukaan henkilöt, jotka suorittavat vain alisteisia avustavia tehtäviä eikä heillä ole päätös- tai vaikutusmahdollisuuksia.

Työntekijät

Työntekijät ovat henkilöitä, jotka työskentelevät yritykselle ja ovat osa sen organisaatiota. He toimivat ohjauksen alaisina ja hoitavat tehtäviä päivittäisessä liiketoiminnassa.

Mukaan kuuluvat erityisesti ne työntekijät, jotka osallistuvat merkityksellisiin liiketoimintapäätöksiin. Ratkaisevaa ei ole muodollinen asema, vaan tosiasiallinen rooli yrityksessä. Se, joka suorittaa vain yksinkertaisia avustavia tehtäviä ilman vaikutusvaltaa, ei yleensä kuulu tähän. Näihin kuuluvat työntekijät, toimihenkilöt sekä oikeushenkilöiden palkatut toimielinten jäsenet.

Ei ole merkitystä työsuhteen kestolla eikä palkallisuudella. Jopa henkilöt, joiden on määrä aloittaa toimintansa vasta tulevaisuudessa, voivat kuulua mukaan, mikäli heillä on jo vaikutusmahdollisuuksia hankinta- tai hankintapäätöksiin.

Asiamiehet

Asiamiehet ovat henkilöitä, jotka eivät ole työsuhteessa, mutta toimivat silti yrityksen lukuun tai voivat vaikuttaa olennaisesti päätöksiin. He toimivat itsenäisesti ilman perinteistä ohjaussuhdetta.

Tähän kuuluvat esimerkiksi itsenäiset kauppaedustajat, yrityskonsultit, tosiasiallinen johto, konsultit tai muut henkilöt, jotka voivat osallistua hankinta-, hankinta- tai valintapäätöksiin.

Lahjat tai muut edut

Keskeinen § 10 UWG:n tunnusmerkki on ”lahjojen tai muiden etujen” myöntäminen tai vastaanottaminen. Säännös kattaa kaikki sellaiset suoritukset, jotka ovat soveltuvia vaikuttamaan työntekijän tai asiamiehen päätösvapautta ja siten aikaansaamaan sopimatonta suosimista kilpailussa. Edun käsite on tulkittava laajasti ja se kattaa sekä aineelliset että aineettomat etuudet.

Edun käsite

Lahjonnan keskeinen kohta on niin sanottu etu. Edulla tarkoitetaan jokaista suoritusta, johon ei ole oikeudellista oikeutta ja jonka kautta vastaanottaja asetetaan taloudellisesti, oikeudellisesti tai henkilökohtaisesti parempaan asemaan. Ei ole merkitystä suorituksen muodolla eikä arvolla. Ratkaisevaa on yksinomaan se, että suoritus on objektiivisesti soveltuvaa parantamaan vastaanottajan asemaa ja siten vaikuttamaan hänen käyttäytymiseensä.

Taloudellisiin etuihin kuuluvat rahasuoritukset, lahjatavarat, hinnanalennukset, provisiot, erityisen edulliset sopimusehdot tai kustannusten kattaminen. Aineettomiin etuihin kuuluvat ammatillisen aseman hankkiminen, hakemuksen edistäminen, arvonimen myöntäminen tai muut henkilökohtaiset etuudet.

Edun ei tarvitse koitua välittömästi työntekijälle tai asiamiehelle itselleen. Riittää, että suoritus koituu läheiselle henkilölle tai kolmannelle, mikäli sillä pyritään vaikuttamaan päätöksentekijän halukkuuteen.

Samoin ei ole merkitystä sillä, tapahtuuko suoritus ennen, aikana vai tavoitellun suosimisen jälkeen. Ratkaisevaa on yksinomaan yhteyden olemassaolo edun ja tavoitellun liiketoimintapäätöksen välillä.

Rechtsanwalt Sebastian Riedlmair Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte
„Edun ei tarvitse olla käteistä. Myös kutsut, matkat tai urahyödyt voivat olla merkityksellisiä. “
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajanveto tavanomaisiin huomionosoituksiin

Kaikki liike-elämässä annettavat suoritukset eivät ole automaattisesti kiellettyjä. Tavanomaiset huomionosoitukset kuuluvat monilla aloilla arkeen ja ovat oikeudellisesti sallittuja, kunhan ne eivät aiheuta epäasiallista vaikutusta. Tähän kuuluvat esimerkiksi vähäarvoiset mainoslahjat, tavanomaiset tarjoilut liiketoimintakontaktien yhteydessä tai tavanomaiset juomarahat.

Syy tähän rajoitukseen on siinä, että tällaiset suoritukset eivät ole soveltuvia heikentämään liiketoimintapäätösten riippumattomuutta. Niiltä puuttuu vaadittava vaikutus työntekijän tai asiamiehen käyttäytymiseen.

Erottelu tapahtuu aina yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella. Merkitystä on suorituksen arvolla, sen toistuvuudella, myöntämisajankohdalla sekä sen yhteydellä konkreettiseen liiketoimintapäätökseen. Mitä korkeampi arvo ja mitä tiiviimpi yhteys tulevaan hankinta- tai hankintapäätökseen on, sitä todennäköisemmin on kyse tunnusmerkistön mukaisesta edusta.

Lahjontateot

Kilpailussa tapahtuvalla lahjonnalla tarkoitetaan käyttäytymistä, joka aiheuttaa liiketoimintapäätösten vaikuttamisen etujen myöntämisen tai vastaanottamisen kautta. Päätökset tavaroiden tai palvelujen hankinnasta tulisi periaatteessa tehdä asiallisten kriteerien, kuten hinnan, laadun, saatavuuden tai taloudellisuuden perusteella. Jos tällaisiin päätöksiin sen sijaan vaikutetaan henkilökohtaisilla eduilla, puhutaan kilpailussa tapahtuvasta lahjonnasta.

Tyypillisiä tapauksia ovat, kun:

Laki erottaa selkeästi lahjonnan kaksi puolta. Molemmat ovat itsenäisesti rangaistavia ja kietoutuvat usein toisiinsa.

Aktiivinen lahjonta on kyseessä, kun joku tarjoaa, lupaa tai antaa edun saadakseen suosimista.
Passiivinen lahjonta on kyseessä, kun joku vaatii, vastaanottaa tai antaa lupauttaa tällaisen edun.

Käytännössä näkyy usein, että molemmat puolet toimivat yhdessä. Tarjoaja tarjoaa etuja, kun taas työntekijä on valmis vastaanottamaan ne.

Etuuksien tarjoaminen, lupaaminen ja antaminen

§ 10 Abs. 1 UWG mainitsee tarjoamisen, lupaamisen ja myöntämisen kolmena vaihtoehtoisena muotona aktiiviselle lahjonnalle. Kyseessä ovat kumulatiiviset tekomuodot, joten jo yhden näistä toimista toteuttaminen riittää tunnusmerkistön täyttymiseen.

Tarjoamisella tarkoitetaan valmiuden ilmaisemista myöntää etu välittömästi. Etu asetetaan siis vastaanottajalle nykyhetkessä näköpiiriin.

Lupaus on kyseessä, kun edun myöntäminen luvataan tulevaisuudessa. Tekijä asettaa vastaanottajalle näköpiiriin myöhemmän taloudellisen tai muun edun.

Myöntämisestä puhutaan, kun etu tosiasiallisesti suoritetaan tai hankitaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi rahasumman maksamisella, lahjan luovuttamisella tai muiden etuuksien myöntämisellä.

Koska § 10 UWG on muotoiltu toimintarikokseksi, jo edun tarjoaminen tai lupaaminen riittää. Tosiasiallinen suoritus ei ole tarpeen teon täyttymiselle.

Vaatiminen, vastaanottaminen ja lupauttaminen

Passiivinen lahjonta § 10 Abs. 2 UWG:n mukaan toteutuu edun vaatimisella, vastaanottamisella tai lupauttamisella. Myös tässä on kyse samanarvoisista, vaihtoehtoisista tekomuodoista.

Vaatiminen tarkoittaa, että työntekijä tai asiamies vaatii etua. Tämä voi tapahtua nimenomaisesti, mutta myös johtopäätöksenä käyttäytymisestä tai vastaavilla vihjauksilla.

Vastaanottaminen on kyseessä, kun etu tosiasiallisesti otetaan vastaan tai sitä käytetään. Tekijä tai kolmas asetetaan siten nauttimaan suorituksesta.

Lupauttamisesta puhutaan, kun työntekijä tai asiamies hyväksyy tulevan edun lupauksen. Edun myöhempi tosiasiallinen myöntäminen ei ole tarpeen.

Tunnusmerkistön täyttymiseen riittää siis jo vaatimus tai vastaavan lupauksen hyväksyminen. Myös piilotetut edut kolmansien hyväksi voivat kuulua mukaan, mikäli ne palvelevat työntekijän tai asiamiehen liiketoimintapäätöksen vaikuttamista.

Vaikutus tavaroiden ja palvelujen hankintaan

Ratkaisevaa § 10 UWG:n soveltamiselle on, että tavoiteltu suosiminen tapahtuu tavaroiden tai palvelujen hankinnassa. Merkitystä on siis sillä, voiko työntekijä tai asiamies vaikuttaa liiketoimintapäätöksiin, jotka liittyvät ostoon, valintaan tai yhteistyöhön.

”Hankinnan” käsite on tulkittava laajasti. Se ei kata vain varsinaista ostoa tai palvelun käyttöönottoa, vaan kaikkia prosesseja, jotka liittyvät tavaroiden tai palvelujen hankintaan ja käsittelyyn. Tähän kuuluvat tarjoajien valinta, päätösten valmistelu, tilaus, mutta myös suoritusten tarkastus ja käsittely.

Kyseisen henkilön ei tarvitse tehdä lopullista päätöstä itse. Riittää jo, että hänellä tehtävänsä perusteella on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoprosessiin tiettyjen markkinatoimijoiden hyväksi tai haitaksi.

Ei edellytetä, että henkilö tekee lopullisen päätöksen itse. Riittää, että hän voi tuntuvasti ohjata tai valmistella päätöksentekoprosessia. Erityisesti suurissa yrityksissä päätökset jakautuvat usein useille henkilöille, jolloin myös valmistelevilla tehtävillä on tärkeä rooli.

Hankinnan käsitteen laajalla tulkinnalla pyritään estämään se, että korruptiotoimet jäisivät rankaisematta, koska asianomainen henkilö ei suoraan päätä sopimuksen tekemisestä, vaan toimii vain valmistelevasti tai neuvoa-antavasti.

Rechtsanwalt Peter Harlander Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte
„Ratkaisevaa ei ole asema, vaan todellinen vaikutusmahdollisuus.“
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Epäasiallinen suosiminen kilpailussa

§ 10 UWG pyrkii estämään sen, että liiketoimintapäätöksiin vaikutetaan henkilökohtaisilla eduilla. Yritysten tulisi valita tavaransa ja palvelunsa asiallisten kriteerien perusteella eikä suosia niitä siksi, että työntekijät tai asiamiehet saavat tästä lahjoja, rahasuorituksia tai muita etuja.

Sopimaton suosiminen muodostaa § 10 UWG:n ytimen. Vasta edun ja sen aikaansaaman markkinatoimijan suosimisen välinen yhteys tekee toiminnasta kilpailuoikeudellisesti kielletyn. Lainsäätäjä haluaa siten varmistaa, että kilpailupäätökset tehdään reilusti ja kaikilla markkinatoimijoilla on samat mahdollisuudet.

Suosimisen käsite

Suosimisella tarkoitetaan yrityksen tai henkilön suosimista suhteessa tosiasiallisiin tai mahdollisiin kilpailijoihin ilman, että tähän olisi asiallista oikeutta.

Suosimisen on perustuttava asiaan kuulumattomaan vaikutukseen. Päätökset, jotka tehdään yksinomaan objektiivisten kriteerien, kuten hinnan, laadun, saatavuuden tai taloudellisuuden perusteella, eivät ole tunnusmerkistön mukaista suosimista.

Suosiminen voi ilmetä esimerkiksi tilauksen suositussa myöntämisessä, tietyn toimittajan valinnassa tai tiettyjen tuotteiden suosittelussa. Ratkaisevaa on, että edunsaajalle hankitaan etu suhteessa tosiasiallisiin tai mahdollisiin kilpailijoihin.

Koska § 10 UWG on muotoiltu toimintarikokseksi, riittää tarkoitus saavuttaa tällainen suosiminen edun myöntämisen tai vastaanottamisen kautta. Teko on siis jo täytetty, kun tekijä toimii tavoitteenaan aikaansaada suosiminen.

Työntekijän tai asiamiehen sopimaton käyttäytyminen

Jokainen suosiminen ei ole kielletty. Yritykset saavat periaatteessa tehdä päätöksensä vapaasti ja ottaa huomioon asiallisia kriteerejä, kuten hintaa, laatua, saatavuutta tai taloudellisuutta.

Sopimattomaksi suosiminen kuitenkin muuttuu silloin, kun päätös ei enää perustu yksinomaan tällaisiin objektiivisiin kriteereihin, vaan siihen vaikutetaan henkilökohtaisilla eduilla. Työntekijä tai asiamies antaa tässä tapauksessa päätöksensä ohjautua myönnetystä, luvatusta tai odotetusta edusta ja poikkeaa siten asianmukaisesta päätöksenteosta.

Tyypillisiä tapauksia ovat objektiivisesti huonomman tarjouksen valitseminen henkilökohtaisten etujen vuoksi tai tiettyjen tuotteiden suositteleminen, koska niistä on luvattu henkilökohtaisia etuja.

Edun ja suosimisen välinen yhteys

Rangaistavaan lahjontaan ei riitä, että jokin etu annetaan. Ratkaisevaa on selkeä yhteys edun ja tavoitellun suosimisen välillä. Edun on siis nimenomaan tarkoitus vaikuttaa tiettyyn päätökseen.

Ei ole merkitystä sillä, milloin etu myönnetään. Se voi tapahtua ennen päätöstä, sen aikana tai sen jälkeen. Ratkaisevaa on ainoastaan se, onko se osapuolten näkökulmasta tarkoitettu ohjaamaan päätöstä tietyn yrityksen tai tietyn henkilön hyväksi. Juuri tämä yhteys tekee teosta oikeudellisesti ongelmallisen.

Rechtsanwalt Sebastian Riedlmair Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte
„Etu tulee oikeudellisesti merkitykselliseksi vasta, kun sitä käytetään tarkoituksellisesti tiettyyn liiketoimintapäätökseen vaikuttamiseksi.“

Sisäinen tunnusmerkistö

Tekijän tietämyksellä ja tarkoituksella on § 10 UWG:n mukaan merkitystä teon ulkoisten olosuhteiden lisäksi. Laki ei rankaise automaattisesti jokaista edun myöntämistä tai vastaanottamista. Sen sijaan teon on oltava tietoinen ja sen on tähdättävä epäreiluun suosimiseen kilpailussa.

Kilpailutarkoitus

Aktiivisessa lahjonnassa tekijän on tiedettävä, että hänen toimintansa tarkoituksena on antaa yritykselle kilpailussa etu muihin markkinaosapuoliin nähden. Hänen on siis tietoisesti pyrittävä parantamaan yrityksen kilpailumahdollisuuksia.

Esimerkiksi toimittaja toimii kilpailutarkoituksessa, jos hän tarjoaa ostajalle lahjan, jotta tämä tilaisi hänen tuotteitaan kilpailevien toimittajien sijaan. Toimittaja pyrkii siten saamaan itselleen edun kilpailijoihinsa nähden.

Passiivisessa lahjonnassa toimeksisaajan tai työntekijän ei tarvitse toimia kilpailutarkoituksessa.

Suosimisen tarkoitus

Sekä aktiivisessa että passiivisessa lahjonnassa laki edellyttää tarkoitusta suosimisen aikaansaamiseksi.

Aktiivisessa lahjonnassa edun antajan on pyrittävä saamaan itselleen tai kolmannelle osapuolelle etuoikeutettu kohtelu edun avulla.

Passiivisessa lahjonnassa työntekijän tai toimeksisaajan on vaadittava, otettava vastaan tai annettava luvata etu, jotta hän vastineeksi myöntää vastaavan suosimisen.

Tämä tarkoitus erottaa sallitut liiketoimintakäytännöt rangaistavasta käytöksestä. Tekijän on käytettävä etua tarkoituksellisesti vaikuttaakseen konkreettiseen liiketoimintapäätökseen tietyn markkinaosapuolen hyväksi. Tällöin ei ole välttämätöntä, että tavoiteltu suosiminen todella toteutuu. Riittää, että tekijä toimii tarkoituksenaan aikaansaada tällainen suosiminen.

Rikkomusten oikeudelliset seuraukset

Kilpailussa tapahtuvaa lahjontaa koskevien sääntöjen rikkominen johtaa tuntuviin oikeudellisiin seuraamuksiin. Laki reagoi tarkoituksella ankarasti, koska jo vaikutusyritys horjuttaa luottamusta reiluun markkinaan. Asianosaisten on siksi varauduttava paitsi rikosoikeudellisiin seuraamuksiin myös taloudellisiin ja oikeudellisiin haittoihin liiketoiminnan arjessa.

Monissa tapauksissa riskit syntyvät samanaikaisesti usealla tasolla. Mahdollisen rikosprosessin lisäksi myös liikesuhteet voivat kuormittua tai päättyä, koska sopimuskumppanit menettävät luottamuksensa. Erityisen ongelmallista on, että tällaiset väitteet leviävät usein nopeasti ja voivat vahingoittaa yrityksen mainetta pysyvästi.

Mahdollisia seurauksia ovat:

Rikosoikeudelliset seuraukset

Kilpailussa tapahtuva lahjonta rangaistaan enintään kolmen kuukauden vankeudella tai sakolla. Edellytyksenä on, että edellä selitetyt tunnusmerkistöt täyttyvät.

Lisäksi sovelletaan rikoslain yleisiä rangaistavuuden edellytyksiä. Näihin kuuluu ennen kaikkea, että on olemassa menettely, sellaisena kuin kyseisessä säännöksessä kuvataan, sekä oikeudenvastaisuus ja syyllisyys.

Rikosoikeus puuttuu asiaan tarkoituksella varhaisessa vaiheessa. Jo edun tarjoaminen tai lupaaminen voi riittää, vaikka varsinaista suosimista ei koskaan tapahtuisi. Näin laki estää sen, että kielletty vaikutusvalta ylipäätään pääsee kehittymään.

Lisäksi myös muut rikossäännökset voivat tulla sovellettaviksi, jos menettely jatkuu, esimerkiksi:

Siviilioikeudelliset vaikutukset

Rikosoikeuden lisäksi laki mahdollistaa myös siviilioikeudelliset vaatimukset. Asianomaiset kilpailijat tai yritykset voivat puuttua epäasialliseen menettelyyn ja ajaa etujaan.

Tyypillisiä keinoja ovat:

Nämä siviilioikeudelliset seuraukset osuvat yrityksiin usein erityisen voimakkaasti, koska niillä on suoraan taloudellisia vaikutuksia ja ne voivat heikentää käynnissä olevia liiketoimintamalleja.

Rajaaminen rikoslain § 309:ään

Sekä UWG:n § 10 että rikoslain § 309 kattavat työntekijöiden tai toimeksisaajien lahjonnan yksityisessä liike-elämässä. Molempien säännösten tarkoituksena on estää liiketoimintapäätösten vaikuttaminen henkilökohtaisten etujen kautta.

Olennainen ero on suojatussa oikeushyvässä ja säännösten soveltamisalassa.

UWG:n § 10 suojaa ensisijaisesti reilua kilpailua. Rangaistavaa on siksi vain edun myöntäminen tai vastaanottaminen, joka tähtää epäreiluun suosimiseen kilpailussa tavaroiden tai palveluiden hankinnassa. Teolla on siis oltava kilpailuyhteys.

Rikoslain § 309 puolestaan noudattaa laajempaa lähestymistapaa. Säännös suojaa liiketoimintapäätösten eheyttä ja kattaa myös tapaukset, joissa kilpailuyhteyttä ei ole. Rangaistavaa on jo työntekijän tai toimeksisaajan velvollisuuksien vastainen vaikuttaminen etujen avulla hänen toimintaansa liittyen.

Vaikka UWG:n § 10 kattaa vain kilpailussa tapahtuvat korruptioteot, rikoslain § 309 puuttuu asiaan myös klassisten kilpailutilanteiden ulkopuolella.

Säännösten suhde

Koska rikoslain § 309 sisältää huomattavasti ankarammat rangaistusuhkat, käytännössä sovelletaan UWG:n § 10 mom. 3:n subsidiäärisyyslausetta. Jos tapaus täyttää samanaikaisesti rikoslain § 309:n edellytykset, UWG:n § 10 väistyy.

UWG:n § 10 on siksi merkityksellinen ennen kaikkea niissä tapauksissa, joissa rikoslain ankarammat korruptiorikokset eivät sovellu tai niiden edellytykset eivät täyty kokonaan.

Herkät alueet liike-elämässä

Tietyt yrityksen osa-alueet ovat erityisen alttiita lahjontaan liittyville riskeille. Aina kun päätetään toimeksiannoista, toimittajista tai suosituksista, on olemassa vaara, että etuja käytetään päätöksiin vaikuttamiseksi.

Kyseessä ovat tehtävät, joilla on suora vaikutus taloudellisiin päätöksiin. Näihin kuuluvat ennen kaikkea hankinta, myynti ja ulkoinen yhteistyö neuvonantajien tai välittäjien kanssa. Näillä alueilla syntyy säännöllisesti tilanteita, joissa henkilökohtaiset edut voisivat kytkeytyä liiketoimintapäätöksiin.

Mitä suurempi henkilön päätösvalta on, sitä suurempi on kielletyn vaikutusvallan riski.

Edunne asianajajan tuella

UWG:n § 10:n mukaiset lahjontaväitteet vaikuttavat usein ensi silmäyksellä selkeiltä, mutta käytännössä ne ovat harvoin sitä. Erityisesti kysymykset siitä, onko kyse todella epäreilusta suosimisesta, onko etu oikeudellisesti merkityksellinen ja onko kyse vielä sallitusta liiketoimintakäytännöstä vai jo rangaistavasta toiminnasta, edellyttävät huolellista oikeudellista arviointia. Jos reagoi liian myöhään, riskinä ovat rikosoikeudelliset, siviilioikeudelliset ja taloudelliset seuraukset.

Asianajajan tuella riskit voidaan tunnistaa varhain, väitteet arvioida kohdennetusti ja oikea strategia määrittää alusta alkaen. Tämä on erityisen tärkeää, koska jo yksittäiset kutsut, provisiot, bonukset tai erityisedut voidaan arvioida väärin, vaikka oikeudellinen arviointi riippuu usein tarkasta tarkoituksesta, ammatillisesta yhteydestä ja tosiasiallisesta vaikutusvallasta.

Asianajaja-avun konkreettiset hyödyt:

Rechtsanwalt Peter Harlander Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte
„Lakimiehen suorittama tarkastus luo selkeyttä, ennen kuin liiketoiminnallisesta edusta tulee oikeudellinen ongelma. Erityisesti kilpailuoikeudessa ei ole kyse hyvästä vaikutelmasta, vaan yksittäistapauksen tarkasta oikeudellisesta arvioinnista.“
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio