§ 1 UWG – Sopimattomat liiketoimintatavat

§ 1 UWG – Sopimattomat liiketoimintatavat

§ 1 UWG sisältää Itävallan kilpailuoikeuden keskeisen yleislausekkeen. Säännös kieltää elinkeinonharjoittajilta liike-elämässä sopimattomat liiketoimintatavat ja muut sopimattomat menettelyt, jos ne ovat omiaan vaikuttamaan kilpailuun tuntuvasti tai muuttamaan kuluttajien taloudellista käyttäytymistä olennaisesti. Normin tavoitteena on reilun suoritusperusteisen kilpailun suojaaminen. Yritysten tulisi menestyä markkinoilla laadun, hinnan ja suorituskyvyn perusteella, ei kilpailun ulkopuolisilla menetelmillä, kuten petoksella, painostuksella tai erityisten markkina-asemien hyväksikäytöllä. Sopimattomuutta arvioitaessa tarkastellaan, onko teko kokonaisluonteeltaan omiaan vääristämään kilpailua. Laki suojaa tässä yhteydessä sekä kilpailijoita että kuluttajia sekä kilpailun toimivuutta kokonaisuudessaan.

Sopimattomat liiketoimintatavat ja muut sopimattomat toimet § 1 UWG:n mukaisesti liiketoiminnassa ovat kiellettyjä, jos ne voivat merkittävästi vaikuttaa kilpailuun tai olennaisesti heikentää kuluttajien taloudellista käyttäytymistä.

§ 1 UWG selitetty yksinkertaisesti: yleislausekkeen merkitys sopimattomia liiketoimintatapoja vastaan Itävallan kilpailuoikeudessa.
Rechtsanwalt Peter Harlander Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Kilpailun tulee ratketa paremmalla suorituksella, ei harhaanjohtamisella tai painostuksella.“
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

momenttiin, 1 – Muut sopimattomat toimet, § 1 UWG:n yleislauseke

momenttiin, 1 muodostaa § 1 UWG:n keskeisen yleislausekkeen ja siten lojaliteettilainsäädännön ytimen. Säännös määrittelee, millä edellytyksillä sopimattomat liiketoimintatavat tai muut sopimattomat toimet ovat kilpailunvastaisia. Suojaa saavat sekä kilpailijat että kuluttajat.

Säännös erottaa kaksi suojan suuntaa. § 1 Abs. 1 Z 1 UWG suojaa yritysten välistä reilua kilpailua. Menettely on kilpailunvastaista, jos se voi vaikuttaa kilpailuun muiden yritysten vahingoksi ei vain vähäisellä tavalla. § 1 Abs. 1 Z 2 UWG palvelee puolestaan kuluttajansuojaa. Tässä keskiössä on keskivertokuluttajan taloudellisen käyttäytymisen olennainen vaikuttaminen.

momenttiin, 1 muodostaa samalla UWG:n yleissäännöksen. Näin voidaan kattaa myös menettelytavat, joita ei ole nimenomaisesti säännelty erityissäännöksissä. Yleislauseketta täydennetään ja täsmennetään kuitenkin erityissäännöksillä

momenttiin, 2 – Kuluttajien ohjaaminen ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajaryhmät

momenttiin, 2 sääntelee UWG:n kuluttajakuvaa. Liiketoimintatapaa arvioitaessa on otettava huomioon keskivertokuluttaja. Tarkoitetaan keskimäärin tiedotettua, ymmärtäväistä ja tilanteeseen sopivasti tarkkaavaista kuluttajaa.

Jos liiketoimintatapa kohdistuu tiettyyn kuluttajaryhmään, on otettava huomioon tämän ryhmän keskimääräinen jäsen. Tämä koskee esimerkiksi ammattilaisille tai tietyille ikäryhmille suunnattua mainontaa.

Erityistä merkitystä on myös suojeltavilla kuluttajaryhmillä. Näihin kuuluvat erityisesti henkilöt, jotka ikänsä, henkisten tai fyysisten rajoitteidensa tai erityisen herkkäuskoisuutensa vuoksi ovat helpommin vaikutettavissa. Tällaisissa tapauksissa arviointi tehdään tämän erityisen suojelun arvoisen ryhmän keskimääräisen jäsenen näkökulmasta.

Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että liiketoimintatapoja ei arvioida vain yleisen mittapuun mukaan, vaan myös ottaen huomioon tosiasiallisesti puhuteltava kohderyhmä.

momenttiin, 3 – Sopimattomat liiketoimintatavat

momenttiin, 3 täsmentää sopimattoman liiketoimintatavan käsitettä. Säännös selventää, että aggressiiviset ja harhaanjohtavat liiketoimintatavat ovat joka tapauksessa sopimattomia.

Abs. 3 viittaa § 1a UWG:n erityissäännöksiin aggressiivisista liiketoimintatavoista sekä § 2 UWG:n säännöksiin harhaanjohtavista liiketoimintatavoista. Aggressiivisia liiketoimintatapoja esiintyy, kun kuluttajien päätöksentekovapautta heikennetään painostuksella, häirinnällä tai luvattomalla vaikuttamisella. Harhaanjohtavat liiketoimintatavat koskevat erityisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja markkinatoimijoille.

Luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Myös muut liiketoimintatavat voivat olla § 1 UWG:n mukaan sopimattomia, jos ne rikkovat reilun kilpailun vaatimuksia.

momenttiin, 4 – Käsitteiden määritelmät

momenttiin, 4 sisältää § 1 UWG:n keskeiset käsitemääritelmät. Säännös varmistaa olennaisten lojaliteettilainsäädännön käsitteiden yhtenäisen ymmärtämisen.

Määritellään seuraavat käsitteet:

Tuote
Tuotteella tarkoitetaan paitsi tavaraa, myös käytännössä kaikkea, mitä voidaan tarjota tai myydä. Tähän kuuluvat myös palvelut, kiinteistöt, digitaalinen sisältö, oikeudet tai velvoitteet.

Liiketoimintatapa
Liiketoimintatapa on yrityksen mikä tahansa menettely, joka liittyy tuotteen mainontaan, myyntiin tai markkinointiin. Tähän kuuluvat esimerkiksi mainokset, myyntikampanjat tai markkinointitoimenpiteet.

Kuluttajan taloudellisen käyttäytymisen olennainen vaikuttaminen
Tarkoitetaan vaikuttamista, jonka vuoksi kuluttajat eivät voi enää tehdä päätöstään vapaasti ja tietoisesti. Kuluttaja pyritään saamaan tekemään päätös, jota hän ei muuten tekisi.

Käytännesäännöstö
Käytännesäännöstö on yrityksille vapaaehtoinen sääntökokoelma. Siinä yritykset tai kokonaiset toimialat sitoutuvat noudattamaan tiettyjä käyttäytymisstandardeja.

Ostopyyntö
Tällä tarkoitetaan mainontaa tai tarjouksia, joissa tuote esitetään hintoineen niin, että kuluttajat voivat ostaa suoraan.

Kuluttajan luvaton vaikuttaminen
Tämä on käsillä, kun yritys painostaa kuluttajia tai käyttää asemaansa hyväkseen rajoittaakseen heidän päätöksentekovapauttaan.

Kuluttajan liiketoimintapäätös
Tämä kattaa kuluttajan jokaisen tuotteeseen liittyvän päätöksen. Tähän kuuluu esimerkiksi osto, maksu, irtisanominen tai myös päätös olla ostamatta.

Ammatillinen huolellisuus
Ammatillinen huolellisuus kuvaa käyttäytymistä, jota voidaan odottaa asianmukaiselta ja vastuulliselta yritykseltä. Yritysten on noudatettava reiluja ja tavanomaisia liiketoiminnan sääntöjä.

Luokittelu
Luokittelulla tarkoitetaan tuotteiden järjestystä tai korostamista verkkosivuilla tai alustoilla. Tuotteet voidaan näin esittää näkyvämpinä tai houkuttelevampina kuin toiset.

Verkkokauppapaikka
Verkkokauppapaikka on internetissä oleva alusta, jossa kuluttajat voivat ostaa tuotteita tai palveluita. Tähän kuuluvat esimerkiksi myyntialustat tai sovellukset.

Käsitemääritelmillä Abs. 4 luo perustan § 1 UWG:n muiden säännösten tulkinnalle ja soveltamiselle.

momenttiin, 5 – Todistustaakkasääntö

momenttiin, 5 sisältää erityisen todistustaakkasäännön § 1 UWG:n mukaisissa menettelyissä. Lähtökohtaisesti siviiliprosessissa jokaisen osapuolen on todistettava ne tosiseikat, joihin se perustaa vaatimuksensa. Lojaliteettilainsäädännössä esiintyy kuitenkin usein tiedon epäsymmetriaa, koska tiettyjä tietoja tai mainosväitteitä voi tarkistaa vain vastaajana oleva yritys.

Säännös velvoittaa siksi elinkeinonharjoittajat tietyin edellytyksin todistamaan liiketoimintatapaan liittyvien tosiseikkaväitteidensä oikeellisuuden. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa kantajalle oma todistaminen olisi vaikeaa ja elinkeinonharjoittajalla on vastaavat tiedot helposti saatavilla.

momenttiin, 5 palvelee siten lojaliteettilainsäädännön vaatimusten tehokasta täytäntöönpanoa ja pyrkii estämään, että virheelliset tai harhaanjohtavat väitteet jäisivät todistusmahdollisuuksien puutteen vuoksi seuraamuksetta.

Rechtsanwalt Sebastian Riedlmair Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte „§ 1 Abs. 5 UWG estää yrityksiä käyttämästä harhaanjohtavia tai perusteettomia mainosväitteitä ilman seurauksia. Kuka kilpailussa esittää tosiseikkoja, hänen on kiistatapauksessa myös pystyttävä todistamaan ne “
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

§ 1 Abs. 1 UWG:n mukaisen kilpailurikkomuksen edellytykset

§ 1 Abs. 1 UWG:n yleislauseke muodostaa Itävallan lojaliteettilainsäädännön ytimen. Säännös määrittelee, milloin liiketoimintakäyttäytyminen on sopimatonta ja siksi kilpailunvastaista. Säännöksen tavoitteena on varmistaa reilu kilpailu yritysten välillä ja samalla suojata kuluttajia sopimattomilta liiketoimintatavoilta. Laki erottaa yritysten välisen kilpailun heikentämisen (Z 1) ja kuluttajiin kohdistuvan luvattoman vaikuttamisen (Z 2).

Toiminta kaupallisessa liiketoiminnassa

Tunnusmerkki ”liiketoiminnassa” kattaa jokaisen itsenäisen osallistumisen markkinoille, sikäli kuin kyse ei ole puhtaasti yksityisestä tai julkisesta vallankäytöstä. Ratkaisevaa on, osallistuuko menettely ulospäin talouselämään ja onko sillä objektiivisesti liiketoiminnallinen yhteys.

Voiton tavoittelu ei ole tähän edellytys. Myös toiminta ilman voittotavoitetta voi tapahtua liiketoiminnassa, jos se esiintyy markkinoilla. Tämä koskee esimerkiksi yhdistyksiä tai hyväntekeväisyysjärjestöjä kuten ”Cliniclowns”, mikäli niiden toiminnalla voi olla taloudellisia vaikutuksia.

Käsite noudattaa § 1 Abs. 2 UGB:n elinkeinonharjoittajan määritelmää. Kattaa siis jokaisen pysyväisluonteisen itsenäisen taloudellisen toiminnan riippumatta siitä, onko se voittoon suuntautunutta.

Myös julkinen valta voi toimia liiketoiminnassa. Tämä koskee kuitenkin vain yksityistaloudellisen hallinnon aluetta. Julkisen vallan käyttöön liittyvä toiminta ei sen sijaan kuulu UWG:n piiriin.

Liiketoimintatavan käsite

Liiketoimintatavasta on kyse, kun yritys toimii liike-elämässä, eli toteuttaa toimenpiteitä, jotka liittyvät mainontaan, markkinointiin, myyntiin tai tuotteiden tai palvelujen edistämiseen.

Tähän eivät kuulu vain perinteiset mainokset. Myös monet muut toimet voivat olla liiketoimintatapoja, kuten markkinointitoimenpiteet, myyntistrategiat tai julkiset lausumat tuotteista. Ratkaisevaa on ainoastaan se, että menettelyllä on yhteys markkinoiden kilpailuun.

Tyypillisiä esimerkkejä liiketoimintatavoista ovat:

Myös näennäisesti pienet toimenpiteet voivat olla oikeudellisesti merkityksellisiä. Jo yksittäinen mainosiskulause, epäselvä hintailmoitus tai harhaanjohtava tuotekuvaus voi olla liiketoimintatapa.

Jotta liiketoimintatapa voidaan luokitella sopimattomaksi, yrityksen menettelyn on kilpailussa rikottava reilun markkinakäyttäytymisen sääntöjä ja siten asetettava kilpailijat tai kuluttajat epäedulliseen asemaan. Tämän arvioimiseksi lainsäätäjä on ottanut käyttöön ammatillisen huolellisuuden mittapuun.

Sopimattomuuden käsite

Sopimattomasti toimii, kuka kilpailussa käyttää menettelytapoja, jotka ovat ristiriidassa reilun suorituskilpailun periaatteiden kanssa.

Lojaliteettilainsäädäntö lähtee siitä, että yritysten tulisi kilpailussa menestyä hinnan, laadun ja suorituksen perusteella. Kilpailunvastaiseksi menettely muuttuu siis silloin, kun yritys hankkii itselleen etuja kilpailijoihin tai kuluttajiin nähden asiattomilla, harhaanjohtavilla tai muuten epäreiluilla menetelmillä.

Sopimattomuutta arvioidaan sen mukaan, onko menettely yhteensopiva ammatillisen huolellisuuden vaatimusten ja asiallisten markkinakäytäntöjen kanssa. Ratkaisevaa ei ole vain kilpailijoiden suoja, vaan myös kuluttajien suoja sekä kilpailun toimivuus kokonaisuutena.

Ammatillisen huolellisuuden mittapuu

Sitä, onko liiketoimintatapa sopimaton ja siten kielletty, arvioidaan lain mukaan ammatillisen huolellisuuden perusteella. Tällä tarkoitetaan asiantuntemuksen, huolellisuuden ja reiluuden tasoa, jota yritykseltä voidaan kilpailussa edellyttää.

Ratkaisevaa on objektiivinen standardi. Ei ole merkitystä sillä, kuinka huolellisesti yksittäinen yritys tosiasiassa toimii. Yritysten on käyttäydyttävä niin kuin vakavasti otettavat markkinatoimijat samalla toimialalla tavallisesti tekevät. Tähän kuuluu erityisesti, että tiedot esitetään oikein ja asiakkaat eivät saa harhaanjohtavia tai manipuloivia vaikutelmia.

Ammatillisen huolellisuuden mittapuu edellyttää:

Ammatillinen huolellisuus on ennen kaikkea keskeinen tunnusmerkki § 1 Abs. 1 Z 2 UWG:ssä, siis kuluttajiin kohdistuvissa sopimattomissa liiketoimintatavoissa. Siellä laki nimenomaisesti edellyttää, että liiketoimintatapa on ristiriidassa ammatillisen huolellisuuden vaatimusten kanssa.

Tuomioistuimet tutkivat yksittäistapauksessa, onko yritys noudattanut liiketoiminnassa tavanomaisia huolellisuusvaatimuksia. Jos liiketoimintatapa rikkoo ammatillisen huolellisuuden vaatimuksia ja se voi olennaisesti vaikuttaa kuluttajien taloudelliseen käyttäytymiseen, kyseessä on muu sopimaton liiketoimintatapa § 1 Abs. 1 Z 2 UWG:n mukaisesti.

Rechtsanwalt Peter Harlander Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Ammatillisen huolellisuuden sääntöjä noudattava kilpailee suorituksella ja laadulla, ei epäreiluilla keinoilla.“

Z 1: Kilpailun heikentäminen

§ 1 Abs. 1 Z 1 UWG suojaa yritysten välistä reilua kilpailua. Kilpailunvastaiseksi menettely muuttuu silloin, kun se voi vaikuttaa kilpailuun muiden yritysten vahingoksi ei vain vähäisellä tavalla. Lojaliteettilainsäädäntö ei siis puutu jokaiseen vähäiseen epäsäännöllisyyteen, vaan vain menettelytapoihin, joilla voi olla havaittavia vaikutuksia kilpailuolosuhteisiin.

Ratkaisevaa ei ole, onko vahinkoa jo tosiasiallisesti syntynyt. Riittää, että menettely on objektiivisesti omiaan vaikuttamaan kilpailuun. Jo mahdollisuus, että asiakasvirrat siirtyvät tai kilpailijat joutuvat taloudellisesti epäedulliseen asemaan, voi siis riittää.

Z 2: Keskivertokuluttajan taloudellisen käyttäytymisen vaikuttaminen

Myös § 1 UWG:ssä kuluttajansuojalla on tärkeä rooli. Laki kysyy ennen kaikkea: Voiko liiketoimintatapa vaikuttaa kuluttajan päätökseen tuntuvasti? Jos mainostoimenpide tai myyntimenetelmä johtaa siihen, että asiakas tekee päätöksen, jota hän ei olisi tehnyt ilman kyseistä toimenpidettä, kyseessä voi olla sopimaton liiketoimintatapa.

Tällöin ei ole ratkaisevaa, onko hyvin moni ihminen asianosainen. Lähtökohtana on kohtuullisesti informoitu, ymmärtäväinen ja tarkkaavainen keskivertokuluttaja. Toimenpide voi olla oikeudellisesti ongelmallinen, jos se on omiaan vaikuttamaan yksittäisten kuluttajien päätökseen selvästi. Ratkaisevaa on siis, vääristääkö yritys menettelyllään asiakkaan vapaata päätöksentekoa.

Tyypillisiä tilanteita, joissa kuluttajien taloudelliseen käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa, ovat esimerkiksi:

Kilpailuoikeudella pyritään varmistamaan, että kuluttajat voivat tehdä päätöksensä vapaasti ja tietoon perustuen. Yritysten tulee vakuuttaa asiakkaat suorituksella, laadulla ja läpinäkyvillä tiedoilla, ei harhaanjohtamisella tai kohtuuttomalla painostuksella.

Muiden sopimattomien liiketoimintatapojen tapausryhmät

Jotta § 1 Abs. 1 UWG:n yleislausekkeen alaiset lukuisat tuomioistuinratkaisut olisivat paremmin ymmärrettäviä, oikeuskäytännössä on kehittynyt jako tyypillisiin tapausryhmiin. Nämä tapausryhmät auttavat tunnistamaan ja luokittelemaan kilpailurikkomuksia.

Erotetaan neljä keskeistä aluetta:

§ 1 Abs. 1 Z 1 UWG koskee ennen kaikkea menettelytapoja, jotka heikentävät yritysten välistä kilpailua tai asettavat kilpailijat epäedulliseen asemaan. Tähän kuuluvat estämisen, vieraan suorituksen hyväksikäytön sekä lainrikkomuksen tapausryhmät.

§ 1 Abs. 1 Z 2 UWG suojaa puolestaan kuluttajia sopimattomilta liiketoimintatavoilta. Keskiössä ovat liiketoimintatavat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa kuluttajien taloudelliseen käyttäytymiseen. Tähän kuuluu sopimattoman asiakashankinnan tapausryhmä.

Asiakashankinta

Asiakashankinnalla tarkoitetaan liiketoimintatapoja, joiden tarkoituksena on saada kuluttajat asiattomalla tai sopimattomalla tavalla tekemään sopimus. Mainonta ja asiakkaiden kohdennettu lähestyminen ovat lähtökohtaisesti sallittuja ja olennainen osa kilpailua. Kilpailunvastaiseksi asiakashankinta muuttuu kuitenkin silloin, kun kuluttajien päätöksentekovapautta heikennetään tai käytetään asiatonta painostusta.

Tyypillisiä tapauksia ovat harhaanjohtavat mainostoimenpiteet, psyykkinen ostopakko, aggressiiviset myyntimenetelmät tai tungetteleva mainonta. Myös harhaanjohtavasti laaditut kutsut myyntitilaisuuksiin tai piilotettu mainonta voivat kuulua tähän tapausryhmään.

Kilpailun tulisi ratkaista hinta, laatu ja suoritus. Jos kuluttaja ei voi enää tehdä päätöstään vapaasti ja asiallisesti, vaan häntä ohjataan painostuksella, harhaanjohtamisella tai muulla asiattomalla vaikuttamisella, kyseessä on sopimaton asiakashankinta.

Tapausryhmä suojaa siis sekä kuluttajien päätöksentekovapautta että reilua suorituskilpailua.

Kilpailijoiden toiminnan estäminen

Estämisen tapausryhmä kattaa sellaiset menettelyt, joilla kilpailijoita tarkoituksellisesti haitataan heidän taloudellisessa kehityksessään. Menettely on kiellettyä silloin, kun etusijalla ei ole enää oma suorituskyky, vaan kilpailijan tarkoituksellinen vahingoittaminen tai syrjäyttäminen.

Tyypillisiä estämisen tapauksia ovat boikotit, kilpailijoiden asiaton halventaminen, aggressiiviset alihinnoittelut tai niin sanottu verkkotunnuksen kaappaus. Myös asiakkaiden tarkoituksellinen kaappaaminen juuri ennen kilpailijan liikettä voi olla kilpailunvastaista.

Estäminen on kilpailunvastaista, koska kilpailua ei enää käydä oman suorituskyvyn perusteella, vaan kilpailijan tarkoituksellisen haittaamisen kautta. Suoritusperusteisen kilpailun tulisi ratkaista, mikä yritys menestyy markkinoilla. Se, joka tarkoituksellisesti estää, halventaa tai pyrkii syrjäyttämään kilpailijoita taloudellisesti, puuttuu kilpailun toimivuuteen. Markkinapäätöksen tulisi perustua laatuun, hintaan ja suorituskykyyn, ei toimenpiteisiin muiden yritysten syrjäyttämiseksi.

Suojaa ei siis anneta yksittäisille yrityksille kilpailua vastaan, vaan reilun kilpailun toimivuudelle kokonaisuutena.

Toisten suoritusten hyväksikäyttö

Toisen suoritusten hyväksikäytön tapausryhmä koskee tapauksia, joissa yritys hyödyntää toisen yrityksen työtä tai mainetta omiin kilpailutarkoituksiinsa tuottamatta itse vastaavaa suoritusta.

Periaatteessa kilpailussa on sallittua suuntautua menestyksekkäisiin tuotteisiin tai ideoihin. Kilpailunvastaiseksi tämä menettely kuitenkin muuttuu, jos siihen liittyy erityisiä olosuhteita, kuten vältettävissä oleva alkuperäharhautus tai toisen tunnettuuden tarkoituksellinen hyväksikäyttö.

Tyypillisiä hyväksikäytön tapauksia ovat toisten tuotteiden jäljittely, toisten mainoskonseptien omaksuminen tai tunnettujen brändien ja yritysten maineen hyväksikäyttö. Sopimattomasti toimii erityisesti se, joka hyödyntää kilpailijan taloudellista menestystä ilman omaa merkittävää suoritusta tai tarkoituksellisesti luo vaikutelman, että yritysten välillä on taloudellinen yhteys.

Myös toisen suoritusten suora kopiointi voi kuulua UWG:n 1 §:n soveltamisalaan. Tällöin työn tulos otetaan lähes muuttumattomana käyttöön omien kehityskustannusten tai -työn säästämiseksi. Tapausryhmä suojaa siten suoritusperusteista kilpailua ja pyrkii estämään yrityksiä hyötymästä epäreilusti toisten suorituksista.

Lainrikkomus kilpailussa

Oikeudenloukkaus kilpailussa tapahtuu, kun yritys rikkoo lakisääteisiä säännöksiä saadakseen siten etua markkinoilla. Ratkaisevaa on, että lainrikkomus on omiaan vaikuttamaan kilpailuun tuntuvasti.

Oikeudenloukkauksesta puhutaan, kun yritys rikkoo lakisääteisiä säännöksiä ja saa siten kilpailuedun lainkuuliaisiin kilpailijoihin nähden. Jokainen lainrikkomus ei automaattisesti johda kilpailurikkomukseen. Ratkaisevaa on pikemminkin se, onko rikottu normi omiaan vaikuttamaan tuntuvasti markkinakäyttäytymiseen tai kilpailutilanteeseen.

Erityisen merkityksellisiä ovat rikkomukset elinkeinolainsäädännön, työlainsäädännön, kuluttajansuojan tai ammattikunnan säännösten osalta. Se, joka säästää kustannuksia tai saa parempia markkinamahdollisuuksia jättämällä tällaiset säännökset huomiotta, voi toimia sopimattomasti.

Kilpailurikkomusta ei ole, jos menettely perustuu puolustettavaan oikeuskäsitykseen. Yritysten ei siis välttämättä tarvitse noudattaa tiukinta ajateltavissa olevaa lain tulkintaa. Vasta selvästi puolustamaton lainrikkomus täyttää lainrikkomuksen tapausryhmän.

Myös sopimusrikkomukset voivat tietyin edellytyksin olla kilpailunvastaisia, esimerkiksi jos tarkoituksellisesti houkutellaan sopimusrikkomukseen tai laiminlyödään sopimukseen perustuvia kilpailuvelvoitteita.

Kuka ei noudata oikeudellisia vaatimuksia, voi toimia halvemmalla, nopeammin tai taloudellisesti tehokkaammin kuin yritykset, jotka noudattavat lakisääteisiä sääntöjä. Lojaliteettilainsäädännön tarkoituksena on estää, että yritykset saavat taloudellisia etuja juuri oikeusnormien rikkomisesta.

Rechtsanwalt Sebastian Riedlmair Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Sääntöjä noudattamatta jättäminen tuo usein epäreiluja kilpailuetuja.“
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Sopimattomien liiketoimintatapojen muodot

Kilpailuoikeus erottaa erilaisia sopimattomien liiketoimintatapojen muotoja, joita voi esiintyä liiketoiminnassa. Kaikille yhteistä on, että ne vääristävät kilpailua tai saavat kuluttajat tekemään päätöksen, jota ei ilman sopimatonta toimenpidettä olisi tehty.

Sopimattomia liiketoimintatapoja esiintyy alueilla, joilla yritykset haluavat vaikuttaa markkinatoimijoihin erityisen voimakkaasti, kuten mainonnassa, myyntistrategioissa tai hinnoittelussa. Ratkaisevaa on aina, ylittääkö menettely reilun kilpailun rajat.

Laissa lueteltuihin sopimattomiin liiketoimintatapoihin kuuluvat:

Nämä kategoriat auttavat jäsentämään tyypillisiä kilpailurikkomuksia oikeudellisesti. Käytännössä tuomioistuimet arvioivat aina konkreettisen yksittäistapauksen ja todellisen vaikutuksen kuluttajiin ja markkinatoimijoihin.

Aggressiiviset liiketoimintatavat

Yksi näistä muodoista on aggressiiviset liiketoimintatavat. Tällaisissa tapauksissa yritys pyrkii saamaan kuluttajan tekemään päätöksen painostamalla, häiritsemällä tai muuten asiattomasti vaikuttamalla.

Toisin kuin harhaanjohtamisessa, tässä keskiössä ei ole virheellinen tieto, vaan tapa, jolla kilpailijoihin vaikutetaan. Aggressiiviset käytännöt rajoittavat päätöksen- tai käyttäytymisvapautta ja voivat johtaa siihen, että kuluttajat tekevät päätöksen, jota he normaalioloissa eivät tekisi.

Aggressiivisia liiketoimintatapoja esiintyy:

Tällaiset menetelmät eivät haittaa vain kuluttajia, vaan myös kilpailua. Yritykset, jotka käyttävät aggressiivisia myyntitekniikoita, saavat etuja kilpailijoihin nähden, jotka luottavat reiluihin myyntistrategioihin. Juuri tästä syystä kilpailuoikeus puuttuu asiaan ja suojaa markkinatoimijoiden vapaata ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Tarkemmin säännelty § 1a UWG:ssä.

Harhaanjohtavat liiketoimintakäytännöt

Aggressiivisten liiketoimintatapojen lisäksi myös harhaanjohtavat liiketoimintatavat voivat muodostaa kilpailurikkomuksen. Tällöin yritys välittää virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, joiden tarkoituksena on ohjata kuluttajia tiettyyn ostopäätökseen.

Harhaanjohtaminen voi syntyä eri tavoin. Usein se tapahtuu virheellisillä väitteillä tuotteen ominaisuuksista, hinnoista tai erityisistä eduista. Toisissa tapauksissa harhaanjohtaminen syntyy siitä, että tärkeitä tietoja jätetään kertomatta tai esitetään epäselvästi.

Tyypillisiä esimerkkejä harhaanjohtavista liiketoimintatavoista ovat esimerkiksi:

Tällaiset käytännöt ovat erityisen ongelmallisia, koska ne hyödyntävät kuluttajien luottamusta. Asiakkaat tekevät ostopäätöksensä usein annettujen tietojen perusteella. Jos tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia, syntyy epäreilu kilpailuetu oikein toimiviin yrityksiin nähden.

Tarkemmin säännelty § 2 UWG.

Oikeudelliset seuraukset § 1 Abs. 1 UWG:n yleislausekkeen
rikkomisesta

Jos yritys rikkoo § 1 Abs. 1 UWG:tä, voi syntyä useita siviilioikeudellisia vaatimuksia. Näiden toimien tavoitteena on lopettaa sopimattomat liiketoimintatavat nopeasti ja palauttaa reilut kilpailuolosuhteet.

Käytännössä kilpailijat tai kanneoikeutetut yhdistykset reagoivat kilpailurikkomuksiin usein nopeasti. Näin oikeudelliset toimet voivat seurata jo pian ongelmallisen mainostoimenpiteen tai liiketoimintatavan jälkeen.

Tärkeimpiin oikeusseuraamuksiin kuuluvat erityisesti:

Nämä keskeiset välineet varmistavat, että sopimattomia kilpailuetuja ei voida hyödyntää pysyvästi ja että kilpailu toimii jälleen reilujen sääntöjen mukaisesti.

Kanneoikeus § 14 UWG

Eivät ainoastaan yritykset voi ryhtyä toimiin UWG:n 1 §:n rikkomuksia vastaan. Kanneoikeus riippuu siitä, mikä sopimattoman liiketoimintatavan muoto tai muu sopimaton menettely on kyseessä. Keskeinen on UWG:n 14 §:n mukainen kieltovaatimus. Sen perusteella voidaan vaatia, että lainvastainen menettely lopetetaan välittömästi ja siitä pidättäydytään jatkossa.

UWG:n 1 §:n rikkomuksissa kilpailijoilla on ensisijaisesti kanneoikeus. Tähän kuuluvat yrittäjät, jotka tarjoavat samanlaisia tai samankaltaisia tavaroita tai palveluita ja joihin sopimaton menettely voi vaikuttaa.

Kanneoikeus on myös yrittäjien taloudellisten etujen edistämiseen tähtäävillä yhdistyksillä, mikäli niiden jäsenten edut vaikuttuvat menettelyn seurauksena.

Näihin kuuluvat:

Jos kyseessä ovat aggressiiviset tai harhaanjohtavat liiketoimintatavat UWG:n 1 §:n 1 momentin 2 kohdan sekä 1 §:n 2–4 momenttien mukaisesti, myös Kuluttajainformaatioyhdistyksellä (VKI) on kanneoikeus.

Lisäksi tietyin edellytyksin pätevät laitokset muista EU-jäsenvaltioista voivat esittää kieltovaatimuksia, jos kilpailurikkomuksen alkuperä on Itävallassa ja kuluttajien edut kyseisessä jäsenvaltiossa vaarantuvat.

Yksittäisellä kuluttajalla ei ole UWG:n 14 §:n mukaista kieltovaatimusoikeutta. Hän voi kuitenkin esittää omia vahingonkorvausvaatimuksia UWG:n 16 §:n nojalla, jos hänelle on aiheutunut konkreettista vahinkoa sopimattoman liiketoimintatavan seurauksena.

§ 1 UWG:n merkitys käytännössä

UWG:n 1 §:llä on käytännössä keskeinen rooli kilpailuoikeudessa. Säännös toimii yleisenä yleislausekkeena sopimatonta kilpailua vastaan ja sitä sovelletaan aina, kun menettelyä ei ole nimenomaisesti säännelty erityissäännöksessä, mutta se silti rikkoo reilun kilpailun periaatteita.

Tuomioistuimet käyttävät tätä säännöstä usein arvioidakseen uusia tai poikkeuksellisia sopimattomien liiketoimintatapojen muotoja, esimerkiksi digitaalisen mainonnan tai nykyaikaisten markkinointistrategioiden alueella. Näin kilpailuoikeus pysyy joustavana ja taloudelliseen kehitykseen mukautuvana.

Merkitys mainonnalle ja markkinoinnille

Yritysten markkinointi ja mainonta ovat usein kilpailuoikeudellisen arvioinnin keskiössä. Monet myynninedistämiseen tähtäävät toimet katsotaan oikeudellisesti UWG:n tarkoittamiksi liiketoimintatavoiksi. Siksi yritysten on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että mainosväitteet ovat selkeitä, totuudenmukaisia ja perusteltavissa.

Erityisesti digitaalisissa medioissa mainosväitteet leviävät hyvin nopeasti. Epäselvät hintatiedot, liioitellut suorituslupaukset tai harhaanjohtavat väitteet voivat siksi johtaa nopeasti kilpailuoikeudellisiin ristiriitoihin.

Tyypillisiä riskialueita ovat esimerkiksi:

Huolellisesti suunniteltu mainonta auttaa siten välttämään oikeudellisia riskejä ja rakentamaan luottamusta asiakkaiden keskuudessa.

Suhde erityisiin sopimattoman kilpailun säännöksiin

Sen lisäksi, että kilpailuoikeudessa on § 1 mom. 1 UWG:n yleislauseke, se sisältää myös erityissäännöksiä, jotka sääntelevät tarkemmin tiettyjä sopimattoman kilpailun muotoja. Näihin kuuluvat esimerkiksi säännökset harhaanjohtavista liiketoimintatavoista, joista säädetään § 1a UWG:ssä, tai aggressiivisista liiketoimintatavoista, joista säädetään § 2 UWG:ssä.

Nämä erityissäännöt konkretisoivat tyypillisiä kilpailurikkomuksia. Samalla § 1 mom. 1 UWG säilyy tärkeänä yleissäännöksenä. Säännös tulee sovellettavaksi aina, kun menettelyä ei ole nimenomaisesti säännelty, mutta se silti muodostaa epäreilua kilpailua.

Tämän tehtävänsä kautta § 1 mom. 1 UWG muodostaa Itävallan kilpailuoikeuden perustan ja varmistaa, että kilpailu pysyy reiluna myös uusissa liiketoimintamalleissa ja markkinointimenetelmissä.

Edunne asianajajan tuella

Kilpailuoikeus, joka koskee § 1 mom. 1 UWG:n mukaisia muita sopimattomia liiketoimintatapoja, vaikuttaa ensi silmäyksellä abstraktilta. Käytännössä kuitenkin usein mainoksen, tarjouksen tai markkinointitoimenpiteen konkreettinen toteutus ratkaisee, onko menettely sallittua vai jo sopimatonta. Erityisesti liike-elämän kilpailussa virhearviot voivat nopeasti johtaa huomautuksiin, kieltokanteisiin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Asianajajan tekemä arviointi auttaa tunnistamaan riskit varhaisessa vaiheessa ja kehittämään oikeudellisesti kestävät ratkaisut. Samalla yritykset voivat suojata kilpailuasemaansa johdonmukaisesti, jos kilpailijat käyttävät sopimattomia menetelmiä.

Asianajajan tuella hyödytte erityisesti seuraavista:

Rechtsanwalt Sebastian Riedlmair Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Varhainen oikeudellinen arviointi tuo selkeyttä ja suojaa yritystänne tarpeettomilta oikeudellisilta kiistoilta. Samalla se vahvistaa reilua ja oikeudellisesti kestävää markkina-asemaa kilpailussa. “
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio