§ 33d UWG – Geoblocking-kielto

Geoblocking tarkoittaa yritysten teknistä tai sopimusperusteista käytäntöä, jossa asiakkaita kohdellaan eri tavalla heidän asuinpaikkansa, kansallisuutensa tai sijaintinsa perusteella tai heidät suljetaan pois tavaroiden ja palveluiden saatavuudesta. Tyypillisesti tämä tapahtuu estämällä verkkosivustoja, ohjaamalla automaattisesti maakohtaisille sivuille, käyttämällä erilaisia hintoja tai rajoittamalla maksutapoja. Euroopan unionissa tällainen toiminta on lähtökohtaisesti kiellettyä, kun se koskee rajat ylittäviä tarjouksia eikä sille ole asiallista perustetta. EU:n geoblocking-asetus velvoittaa palveluntarjoajia kohtelemaan asiakkaita syrjimättä, kun taas § 33d UWG varmistaa Itävallassa täytäntöönpanon: Keskeisten syrjintäkieltojen rikkomukset (erityisesti verkkopalveluiden saatavuudessa, sopimusehdoissa ja maksuissa) muodostavat hallinnollisen rikkomuksen ja niistä voidaan määrätä sakkorangaistuksia.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Geoblocking EU:n sisämarkkinoilla

Geoblocking on ristiriidassa EU:n sisämarkkinoiden perusajatuksen kanssa. Euroopan unionissa tavaroiden ja palveluiden tulisi olla vapaasti saatavilla riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa asiakas asuu. Juuri tähän geoblocking-kielto puuttuu: Yritykset eivät saa syrjiä asiakkaita pelkästään heidän sijaintinsa perusteella.

Käytännössä tämä koskee erityisesti verkkokauppaa. Monet palveluntarjoajat ovat aiemmin yrittäneet sulkea pois muista maista tulevia asiakkaita tai tarjota heille huonompia ehtoja. Tämä kuitenkin johtaa markkinoiden keinotekoiseen jakautumiseen, mikä on ristiriidassa yhtenäisen talousalueen tavoitteen kanssa.

Tyypillisiä ongelmia sisämarkkinoilla syntyy, kun:

• Asiakkaat eivät pääse verkkokauppaan, vaikka tarjous on lähtökohtaisesti saatavilla
• erilaisia hintoja vaaditaan ilman asiallista perustetta
• tiettyjä maita syrjitään järjestelmällisesti

Geoblocking-kielto varmistaa, että asiakkailla on EU:n laajuisesti vertailukelpoiset mahdollisuudet. Samalla yrityksille jää tietty liikkumavara esimerkiksi toimitusalueissa tai logistisissa päätöksissä. Ratkaisevaa on aina: Erilainen kohtelu ei saa perustua pelkästään asiakkaan sijaintiin.

Geoblocking-asetus 2018/302 EU:n yleiskatsaus

Geoblocking-asetus on keskeinen säädös EU-tasolla. Se on ollut voimassa joulukuusta 2018 lähtien ja se on suunnattu yrityksille, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluita EU:n alueella. Sen tavoite on selvä: estää perusteeton syrjintä.

Geoblocking-asetusta ei sovelleta puhtaasti kansallisiin tilanteisiin. Se tulee sovellettavaksi erityisesti silloin, kun kyseessä on rajat ylittävä yhteys sisämarkkinoilla.

Asetus määrittelee, millä aloilla palveluntarjoajien on kohdeltava asiakkaita tasapuolisesti. Siinä keskitytään erityisesti kolmeen keskeiseen kohtaan:

• Pääsyä verkkopalveluihin ei saa estää tai rajoittaa
• Sopimusehdot ja hinnat on laadittava syrjimättömästi
• Maksutapoja ei saa tarjota eri tavoin alkuperän mukaan

Asetus ei velvoita yrityksiä toimittamaan kaikkiin maihin. Kauppias saa rajoittaa toimitusaluettaan.

§ 33d UWG kansallisena säännöksenä

§ 33d UWG panee täytäntöön EU:n vaatimukset Itävallassa. Säännös ei luo uusia kieltoja, vaan varmistaa, että geoblocking-asetuksen rikkomuksista todella seuraa sanktioita.

Säännöksen ydin on yksinkertainen: Se, joka rikkoo EU-asetuksen keskeisiä vaatimuksia, syyllistyy hallinnolliseen rikkomukseen. Viranomaiset voivat määrätä tällaisissa tapauksissa sakkorangaistuksia.

Rikkomuksen tyypillisiä seurauksia ovat:

• Sakkorangaistukset piirikuntahallinnon määrääminä
• Menettelyt hallintotuomioistuimissa valitusten yhteydessä
• kilpailijoiden tai asiakkaiden lisävaatimukset

Pienempiin yrityksiin sovelletaan lievempää lähestymistapaa. Tietyissä tapauksissa neuvonta on ensisijaista ennen rangaistuksen määräämistä. Riski säilyy kuitenkin, jos yritykset eivät mukauta järjestelmiään.

§ 33d UWG tekee selväksi: Geoblocking ei ole vähäpätöinen rikkomus. Se, joka syrjii asiakkaita EU:n sisämarkkinoilla perusteettomasti, joutuu varautumaan konkreettisiin oikeudellisiin seurauksiin.

Kielletyt geoblocking-muodot

Kaikki erilainen kohtelu ei ole kiellettyä, mutta monet tyypilliset käytännöt ovat selvästi kiellettyjä. Ratkaisevaa on, syrjiikö palveluntarjoaja asiakkaita pelkästään heidän asuinpaikkansa tai kansallisuutensa perusteella.

Geoblocking-säännöt koskevat erityisesti digitaalista jakelua. Heti kun asiakas toisesta EU-maasta haluaa päästä tarjoukseen, sovelletaan tiukkoja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita.

Kiellettyjä ovat erityisesti:

• Tekniset tai organisatoriset toimenpiteet, jotka sulkevat pois tietyistä maista tulevat asiakkaat
• erilaiset ehdot ilman asiallista perustetta, esimerkiksi hinnoissa tai sopimusehdoissa
• Rajoitukset tilausprosessissa, jotka kohdistuvat tarkoituksellisesti tiettyihin käyttäjäryhmiin

Säännökset tulevat sovellettaviksi riippumatta siitä, tapahtuuko toiminta tietoisesti vai automaattisesti. Myös standardoidut järjestelmät tai esiasetetut kaupan toiminnot voivat rikkoa kieltoa.

Verkkokauppojen ja verkkosivustojen esto

Yksi yleisimmistä geoblocking-muodoista on verkkosivustojen täydellinen tai osittainen esto. Tällöin palveluntarjoaja estää tietyistä maista tulevien käyttäjien pääsyn verkkokauppaan. Teknisesti tämä tapahtuu yleensä IP-osoitteen tai sijaintitietojen perusteella. Asiakas joko ei pääse sivustolle lainkaan tai saa käyttöönsä vain rajoitetun version sivustosta.

Tyypillisiä kiellettyjä toimenpiteitä ovat:

• Verkkokaupan pääsyn estäminen ulkomaisilta käyttäjiltä
• Toimintojen rajoittaminen, esimerkiksi ostoskori tai tilaaminen ei ole mahdollista
• tuotteiden tai hintojen tarkoituksellinen piilottaminen tietyiltä mailta

Tällaiset estot ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, jos ne perustuvat pelkästään asiakkaan sijaintiin. Poikkeus on vain, jos oikeudelliset säännökset tekevät rajoituksesta välttämättömän.

Yrityksille tämä tarkoittaa: Verkkosivustot on suunniteltava siten, että koko EU:n asiakkaat voivat lähtökohtaisesti päästä niille.

Automaattiset uudelleenohjaukset ilman suostumusta

Monet palveluntarjoajat ohjaavat käyttäjät automaattisesti verkkosivustonsa maakohtaiseen versioon. Juuri tähän kohdistuu toinen keskeinen kielto.

Uudelleenohjaus on sallittu vain, jos asiakas antaa nimenomaisen suostumuksensa. Ilman tätä suostumusta palveluntarjoaja ei saa yksinkertaisesti ohjata käyttäjää sivuston toiseen versioon.

Ongelmallisia ovat erityisesti:

• automaattinen uudelleenohjaus kansallisille verkkosivustoille ilman valintamahdollisuutta
• piilotetut rajoitukset muiden kieli- tai hintaversioiden kautta
• vaikeutettu pääsy alun perin haluttuun sivustoon

Asiakkaiden tulisi itse päättää, mitä tarjousta he käyttävät. Itävallasta oleva asiakas saa siis käyttää myös saksalaista versiota kaupasta, jos se tarjoaa paremmat ehdot.

Erilaiset hinnat ja sopimusehdot

Erilaiset hinnat tai sopimusehdot ovat sallittuja vain, jos ne ovat asiallisesti perusteltuja. Laki ei kiellä hintaeroja sinänsä, vaan syrjintää pelkästään asiakkaan sijainnin perusteella.

Käytännössä usein tapahtuu, että eri maista tulevat asiakkaat näkevät erilaisia tarjouksia. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu kuitenkin, kun asiakkaita aktiivisesti estetään käyttämästä edullisempaa tarjousta.

Kiellettyjä ovat erityisesti:

• korkeammat hinnat pelkästään asiakkaan asuinpaikan perusteella
• poikkeavat yleiset sopimusehdot ilman ymmärrettävää perustetta
• sopimuksen tekemisen kieltäytyminen identtisen suorituksen yhteydessä

Sallittua sen sijaan on, että yritykset ylläpitävät erilaisia verkkosivustoja erilaisilla hinnoilla.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syrjintä maksutavoissa

Myös maksamisessa palveluntarjoajien on kohdeltava kaikkia asiakkaita tasapuolisesti. Kun yritys hyväksyy tiettyjä maksutapoja, sen on lähtökohtaisesti tarjottava ne kaikille EU-asiakkaille.

Asiakkaan tai hänen maksutapansa alkuperällä ei saa olla merkitystä. Tämä koskee erityisesti pankkitilin sijaintia tai luottokortin myöntäjävaltiota.

Kiellettyjä ovat esimerkiksi:

• Maksujen hylkääminen tietyistä EU-maista
• Yksittäisten maksutapojen rajoittaminen ulkomaisilta asiakkailta
• lisäehdot pelkästään sijainnin perusteella

Tavoitteena on yhtenäinen ja oikeudenmukainen maksujenkäsittely sisämarkkinoilla. Asiakkailla tulisi olla asuinpaikastaan riippumatta samat mahdollisuudet saattaa osto päätökseen.

Poikkeukset tulevat kyseeseen vain tiukoin rajoin, esimerkiksi konkreettisten turvallisuushuolien tai puuttuvan luottokelpoisuustarkistuksen yhteydessä. Näiden on kuitenkin oltava ymmärrettäviä ja oikeasuhteisia.

Sallitut rajoitukset ja poikkeukset

Kaikki erilainen kohtelu ei ole automaattisesti kiellettyä. Oikeus tunnustaa, että yritysten on tehtävä taloudellisia ja organisatorisia päätöksiä. Siksi geoblocking-kiellosta on selkeitä poikkeuksia.

Tärkeää on: Rajoitus ei saa perustua pelkästään asiakkaan alkuperään. Asiallisen perusteen on oltava olemassa.

Tyypillisiä sallittuja tilanteita ovat:

• Toimitusalueen rajoittaminen tiettyihin maihin
• erilaiset hinnat verojen tai toimituskulujen perusteella
• Tarjousten mukauttaminen yksittäisten valtioiden oikeudellisten vaatimusten mukaan

Keskeinen kohta on puuttuva toimitusvelvollisuus muihin EU-maihin. Kauppiaan ei tarvitse toimittaa kaikkialle Eurooppaan. Hän ei kuitenkaan saa estää asiakkaita ostamasta samoilla ehdoilla, jos nämä järjestävät itse sopivan ratkaisun toimitukselle.

Ei velvollisuutta toimittaa kaikkiin EU-maihin

Geoblocking-kielto ei tarkoita, että yritysten on toimitettava kaikkialle Eurooppaan. Kauppiaat saavat itse päättää, mihin maihin he lähettävät tuotteensa. Tämä yrittäjävapaus säilyy täysin.

Tärkeä on kuitenkin erottelu: Päätös toimitusalueesta on sallittu, asiakkaiden syrjintä ei. Palveluntarjoaja voi siis sanoa, että hän toimittaa vain Itävallan sisällä. Hän ei kuitenkaan saa kieltäytyä ulkomaiselta asiakkaalta ostosta, jos tämä ilmoittaa itävaltalaisen toimitusosoitteen.

Tyypillisiä sallittuja järjestelyjä ovat:

• Lähetyksen rajoittaminen tiettyihin maihin tai alueisiin
• Tuotteen nouto yrityksen toimipaikasta
• Toimituksen järjestäminen asiakkaan toimesta

Yrityksille tämä tarkoittaa selkeitä pelisääntöjä. Logistiikkaa saa rajoittaa, mutta pääsyä ostoon ei saa estää.

Erilaiset tarjoukset asiallisella perusteella

Erilaiset tarjoukset ovat sallittuja, jos objektiivinen peruste on olemassa. Laki ei vaadi täydellistä tasa-arvoa, vaan ymmärrettävää ja oikeudenmukaista erottelua.

Käytännössä taloudelliset ja oikeudelliset tekijät ovat suuressa roolissa. Yritykset saavat mukauttaa hintojaan ja suorituksiaan ulkoisiin puitteisiin.

Sallittuja perusteita voivat olla:

• erilaiset verokannat EU-maissa
• poikkeavat toimituskulut tai logistiset vaivat
• kansalliset lakisääteiset vaatimukset tai markkinaolosuhteet

Ratkaisevaa on aina yhteys asialliseen tekijään. Heti kun erilainen kohtelu perustuu vain asuinpaikkaan tai kansallisuuteen, se muuttuu kielletyksi.

Erityispiirteet palveluissa ja digitaalisessa sisällössä

Kaikki palvelut eivät kuulu täysin geoblocking-kiellon piiriin. Erityisesti digitaalisella alueella sovelletaan erityissääntöjä, jotka yllättävät monet käyttäjät. Tärkeä kohta koskee tekijänoikeudellisesti suojattua sisältöä, kuten suoratoistopalveluita. Niihin sovelletaan usein muita lakisääteisiä vaatimuksia. Siksi rajoituksia voi edelleen olla olemassa.

Tyypillisiä erityispiirteitä ovat:

• Suoratoisto ja verkkosisältö ovat omien säännöstensä alaisia
• jotkin toimialat on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle
• Pääsy voi olla sidottu lisenssioikeuksiin tai käyttöalueisiin

Lisäksi sovelletaan niin sanottua siirrettävyyttä EU:n sisällä. Käyttäjät saavat käyttää tiettyjä digitaalisia sisältöjä myös ulkomailla, jos he ovat tilanneet ne laillisesti kotimaassaan.

Palveluntarjoajille tämä tarkoittaa: Oikeudellinen arviointi riippuu vahvasti palvelun luonteesta. Kun perinteiset verkkokaupat ovat tiukkojen sääntöjen alaisia, digitaalisessa sisällössä on eriytettyjä vaatimuksia.

Oikeudelliset seuraukset geoblocking-sääntöjen rikkomisesta

Geoblocking-kiellon rikkomuksilla on Itävallassa kaksi keskeistä oikeudellista tasoa: hallinto-oikeus ja kilpailuoikeus UWG:n mukaan. Yritysten on siksi varauduttava viranomaisten määräämiin rangaistuksiin ja siviilioikeudellisiin vaatimuksiin.

Hallinto-oikeudelliset seuraukset § 33d UWG:n mukaan

Se, joka rikkoo geoblocking-asetusta, syyllistyy hallinnolliseen rikkomukseen. Sanktio seuraa suoraan § 33d UWG:stä.

Konkreettisesti uhkaavat:

• Sakkorangaistus enintään € 2 900 piirikuntahallinnon määräämänä
• Korvausvankeusrangaistus enintään kaksi viikkoa, jos sakkorangaistusta ei makseta
• Menettely viranomaisen aloitteesta, siis riippumatta siitä, tekeekö asiakas aktiivisesti valituksen

Pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset) sovelletaan erityissääntöä:
Tietyin edellytyksin viranomainen voi ensin toimia periaatteen ”Neuvonta rangaistuksen sijaan” mukaisesti ja asettaa määräajan korjaamiselle.

Merkitys yrityksille ja verkkokauppiaille

Yrityksille geoblocking-kiellolla on suora käytännön merkitys. Erityisesti verkkokaupassa säännöt vaikuttavat lähes kaikkiin prosesseihin verkkokaupasta maksujenkäsittelyyn.

Monet rikkomukset eivät synny tarkoituksellisesti, vaan teknisten esiasetusten tai vanhentuneiden järjestelmien kautta. Siksi säännöllinen tarkastus on ratkaisevaa.

Erityisen merkityksellisiä ovat:

• Verkkokauppajärjestelmät, joissa on automaattinen maantunnistus
• maakohtaiset hinta- tai tarjousrakenteet
• Maksujärjestelmät, joissa on rajoitettuja toimintoja

Yritysten on aktiivisesti mukautettava prosessejaan. Vain näin voidaan varmistaa, että koko EU:n asiakkaita kohdellaan oikein.

Verkkokauppojen ja sopimusehtojen mukauttaminen

Geoblocking-sääntöjen käytännön toteutus tapahtuu ennen kaikkea verkkokaupassa ja yleisissä sopimusehdoissa. Juuri tässä syntyvät suurimmat oikeudelliset riskit.

Yritysten tulisi tarkastaa ja mukauttaa järjestelmänsä kohdennetusti. Kyse ei ole vain oikeudellisista teksteistä, vaan myös teknisistä toiminnoista.

Tärkeitä mukautusalueita ovat:

• Verkkokaupan saavutettavuus kaikille EU-asiakkaille
• hintojen ja sopimusehtojen yhtenäinen esittäminen
• maksutapojen syrjimätön suunnittelu

Pienetkin yksityiskohdat voivat olla ratkaisevia. Automaattinen uudelleenohjaus tai estetty maksutapa voi jo itsessään olla rikkomus. Ajoissa toimiminen vähentää riskiä merkittävästi ja vahvistaa samalla asiakkaiden luottamusta.

Edunne asianajajan tuella

Geoblocking-säännöt vaikuttavat ensisilmäyksellä teknisiltä, mutta niillä on selkeät oikeudelliset seuraukset. Yritysten on tarkistettava, asettavatko niiden verkkokauppa, maksujen käsittely, yleiset sopimusehdot tai jakelusopimukset muista EU-maista tulevat asiakkaat luvattomasti epäedulliseen asemaan. Jo automaattinen uudelleenohjaus, estetty maksutapa tai hylätty osto voi aiheuttaa oikeudellisia ongelmia.

Asianajajan apu auttaa tunnistamaan riskit varhain ja välttämään kalliit seuraukset. Tämä on erityisen tärkeää verkkokauppojen, alustojen ja jakelurakenteiden ylläpitäjille, joilla on asiakkaita useista EU-maista.

• Verkkokaupan, yleisten sopimusehtojen, maksutapojen ja toimitusehtojen oikeudellisesti varma tarkastus.
• Hallinnollisten sakkojen välttäminen UWG:n 33 d §:n mukaisesti sekä mahdolliset UWG-vaatimukset.
• Selkeät toimintasuositukset, jos asiakkaat, kilpailijat tai viranomaiset syyttävät geoblockingista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio