Takavarikointi § 5 UWG:n mukaan on oikeudellinen keino, jolla luvattomia sisältöjä medioissa tai verkkosivustoilla voidaan poistaa liikenteestä. Se tulee sovellettavaksi, kun mediassa julkaisemalla toteutetaan rangaistava, harhaanjohtava tai aggressiivinen liiketoimintatapa § 4 UWG:n mukaisesti. Tämä koskee esimerkiksi painettuja mediakappaleita, kuten sanomalehtiä, esitteitä tai muita fyysisiä mainosvälineitä, mutta myös verkkosivustoja, joilla moitittu sisältö on saatavilla. Säännös liittyy läheisesti medialakiin, sisältää omat määräajat ja menettelysäännöt ja tulee sovellettavaksi myös ilman todistettavaa tuottamusta. Toimenpide ei saa loukata tärkeitä oikeuksia, kuten sananvapautta, lehdistönvapautta ja omistusoikeuden suojaa, ja sen on oltava niiden mukainen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Takavarikoinnin merkitys ja tarkoitus

Takavarikoinnin tarkoituksena on, että lainvastaisia sisältöjä ei levitetä edelleen. Keskiössä ei siis ole rankaiseminen, vaan suoja epärehellisen teon lisävaikutuksilta.

Jos yritys julkaisee harhaanjohtavaa mainontaa tai käyttää aggressiivisia liiketoimintatapoja, tieto voi levitä nopeasti ja vaikuttaa edelleen kuluttajiin tai kilpailijoihin. Juuri tässä takavarikointi puuttuu asiaan ja katkaisee vaikutuksen.

Takavarikoinnin väline suojaa paitsi yksittäisiä asianosaisia, myös reilua kilpailua kokonaisuudessaan.

Viittaus medialakiin

§ 5 UWG sisältää itsessään vain lyhyen säännöksen ja viittaa yksityiskohtien osalta medialakiin. Tämän vuoksi monet menettelysäännöt ja edellytykset eivät seuraa UWG:stä, vaan nimenomaisesti § 33 MedienG:stä ja § 41 MedienG:stä.

Tällä on selkeä etu: takavarikointi noudattaa yhtenäisiä sääntöjä riippumatta siitä, onko kyse perinteisistä medioista vai digitaalisista sisällöistä. Samalla syntyy kuitenkin tiettyä monimutkaisuutta, koska kaksi lakia toimii yhdessä.

Asianosaisille tämä tarkoittaa, että takavarikointi ei tapahdu kilpailuoikeuden yleisten sääntöjen mukaan, vaan medialain menettelysäännösten mukaisesti. Kysymykset hakemuksen jättämisestä, noudatettavista määräajoista, menettelyn kulusta sekä medianhaltijan oikeuksista määräytyvät siksi olennaisesti §§ 33 ja 41 MedienG:n mukaan. Tämän vuoksi mediaoikeudella on keskeinen merkitys takavarikoinnin käytännön täytäntöönpanossa.

Takavarikoinnin edellytykset

Takavarikointi tapahtuu vain asianosaisen hakemuksesta eikä automaattisesti virallisesta aloitteesta. Edellytyksenä on, että tietyt oikeudelliset ehdot täyttyvät. Ratkaisevaa on, että julkaistu sisältö muodostaa rangaistavan harhaanjohtavan tai aggressiivisen liiketoimintatavan.

Takavarikoinnissa riittää jo sisällön objektiivinen lainvastaisuus. On siis oltava selvää, että julkaisu on objektiivisesti lainvastainen. Sillä, tiesikö vastuuhenkilö lainvastaisuudesta, tehtiinkö virhe vai toimittiinko tahallisesti, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Vastuuhenkilön tuottamuksellista käyttäytymistä ei tarvitse osoittaa.

Tällöin tutkitaan, täyttääkö julkaisu rangaistavan liiketoimintatavan tunnusmerkistön ja ovatko toimenpiteet tarpeen lainvastaisen sisällön jatkolevityksen estämiseksi.

Rangaistava harhaanjohtava tai aggressiivinen liiketoimintatapa § 4 UWG:n mukaan

Takavarikointi § 5 UWG:n mukaan edellyttää, että ylipäätään on kyse mediasisältörikoksesta. Tämä on kyseessä, kun sisällön julkaiseminen täyttää rangaistavan harhaanjohtavan tai aggressiivisen liiketoimintatavan § 4 UWG:n mukaan. Ratkaisevaa on siis, että sisältö itsessään on oikeudellisesti kielletty ja rangaistava.

Jotta liiketoimintatapa olisi rangaistava § 4 UWG:n mukaan, pelkkä luvaton mainosväite ei riitä. Laki edellyttää, että harhaanjohtava tai aggressiivinen liiketoimintatapa levitetään julkisesti, esimerkiksi verkkosivuston, sanomalehden, esitteen tai muun median kautta. Lisäksi toiminnan on tapahduttava liiketoiminnan yhteydessä ja sen on tähdättävä kilpailun edistämiseen tai liiketaloudellisten etujen saavuttamiseen.

Lisäksi toimijan on täytynyt tietää liiketoimintatapansa lainvastaisuudesta. Laki edellyttää tietoista toimintaa. Rangaistavaa on siis vain se, joka tietää tietojensa tai käyttäytymisensä olevan harhaanjohtavaa tai aggressiivista ja soveltaa liiketoimintatapaa siitä huolimatta. Pelkät erehdykset, virheet tai tuottamukselliset lipsahdukset eivät riitä rangaistavuuteen § 4 UWG:n mukaan.

Vasta kun nämä edellytykset täyttyvät, on kyse rangaistavasta teosta § 4 UWG:n mukaan. Tämä rangaistavuus puolestaan muodostaa perustan takavarikoinnille § 5 UWG:n mukaan.

Tärkeää on seuraava jaottelu:

• § 4 UWG säätelee, milloin sisältö on rangaistava
• § 5 UWG säätelee, mitä tälle sisällölle tapahtuu (eli takavarikoinnin)

Takavarikointi ei siis koske mitä tahansa kiellettyä mainontaa, vaan vain sisältöjä, jotka on oikeudellisesti luokiteltava rangaistaviksi.

Tuottamuksen vaatimus puuttuu § 5 UWG:ssä

Takavarikoinnissa riittää rangaistavan teon objektiivisen tunnusmerkistön täyttyminen. Vastuuhenkilön tuottamus ei ole tarpeen. Sillä, onko medianhaltija tai muu osallinen henkilö toiminut tahallisesti, tuottamuksellisesti vai ylipäätään syyllisesti, ei ole merkitystä takavarikoinnin määräämisen kannalta.

Tahallisesti toimii se, joka tietää käyttäytymisensä lainvastaisuudesta tai ainakin tunnistaa sen ja toteuttaa teon siitä huolimatta. Tuottamuksellisesti toimii sen sijaan se, joka laiminlyö tarvittavan huolellisuuden ja julkaisee siksi lainvastaisen sisällön, vaikka olisi voinut riittävällä tarkastuksella välttää sen. Syyllisestä käyttäytymisestä puhutaan, kun henkilölle voidaan oikeudellisesti lukea hänen käyttäytymisensä syyksi.

Säännös mahdollistaa kiellettyjen sisältöjen nopean poistamisen ilman, että syyllisyyskysymys on ensin selvitettävä. Samalla se kuitenkin lisää yritysten riskiä, koska niiden on tarkistettava kaikki julkaisemansa sisällöt, esimerkiksi verkkosivustollaan, mainonnassa tai muissa medioissa.

Takavarikoinnin kohde

Takavarikointi § 5 UWG:n mukaan kohdistuu aina konkreettisiin sisältöihin, joita on levitetty tai aiotaan levittää. Ratkaisevaa ei siis ole jokin taustalla oleva toiminta, vaan näkyvä lopputulos, eli itse media.

Laki erottaa toisistaan kaksi mediatyyppiä:

• perinteiset fyysiset mediakappaleet, kuten sanomalehdet, flyerit tai esitteet
• digitaaliset julkaisut internetissä, kuten verkkosivustot tai verkkoartikkelit

Molemmat voivat olla takavarikoinnin kohteena, jos ne sisältävät lainvastaisia väitteitä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Fyysiset mediakappaleet

Takavarikointi kattaa ne konkreettiset mediat, joissa lainvastainen sisältö sijaitsee. Laki erottaa toisistaan fyysiset mediakappaleet ja verkkosivustojen sisällöt.

Fyysisiin mediakappaleisiin kuuluvat:

• Sanomalehdet
• Aikakauslehdet
• Kirjat
• CD-levyt
• DVD-levyt

mikäli ne on tarkoitettu levitykseen.

Takavarikointi tulee kyseeseen, jos näitä medioita on jo jaettu tai ne ovat valmiina jaettaviksi. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun mainosmateriaalia on jo toimitettu tai se on vielä lähetyksessä.

Sen sijaan sisältöjä, joita ei ole vielä viimeistelty tai jotka ovat jo asiakkaiden yksityisessä hallussa, ei kateta. Ratkaisevaa on siis, ovatko sisällöt yhä liikkeellä tai onko niiden tarkoitus tulla liikkeelle.

Verkkosivustot ja digitaaliset sisällöt

Nykyään takavarikoinnilla on erityisen suuri merkitys verkkosivustoissa ja digitaalisissa sisällöissä. Internetissä tiedot leviävät nopeasti ja ovat usein pysyvästi saatavilla. Juuri siksi takavarikoinnilla on tässä hyvin keskeinen rooli.

Jos verkkosivustolla todetaan kantajan hakemuksesta lainvastainen sisältö, tuomioistuin voi määrätä, että se poistetaan. Tämä velvollisuus kohdistuu suoraan verkkosivuston ylläpitäjään.

Perusoikeuksien asettamat rajat

§ 5 UWG:n mukainen takavarikointi ei saa olla rajatonta. Vaikka sisältö olisi lainvastainen, toimenpiteen on otettava huomioon tärkeät perusoikeudet.

Tällainen puuttuminen ei koske vain medianhaltijan taloudellisia etuja, vaan voi koskea myös perusoikeuksilla suojattujen vapauksien käyttämistä. Jos esimerkiksi sanomalehtijuttu, kirjakirjoitus tai verkkosisältö poistetaan, tällä voi olla vaikutuksia mielipiteenvapauteen ja lehdistönvapauteen. Takavarikointi voi lisäksi puuttua omaisuudensuojaan, kun fyysiset mediakappaleet takavarikoidaan tai digitaaliset sisällöt poistetaan. Sisällöstä riippuen myös tieteen vapaus tai taiteen vapaus voivat olla kyseessä.

Tästä syystä tuomioistuimen on lisäksi tutkittava, onko puuttuminen perusoikeuksiin oikeutettu ja oikeasuhteinen. Tällöin punnitaan, onko intressi lainvastaisen sisällön poistamiseen painavampi kuin asianomaisten perusoikeuksien loukkaaminen.

Sananvapaus ja lehdistönvapaus

Mielipiteenvapaus ja lehdistönvapaus kuuluvat tärkeimpiin perusoikeuksiin ja suojaavat sitä, että mielipiteitä saa ilmaista vapaasti ja tietoja levittää. Nämä perusvapaudet takaavat, että tietoja voidaan julkaista, levittää ja keskustella niistä. Ne muodostavat olennaisen perustan demokraattiselle yhteiskunnalle ja suojaavat myös mediayhtiöitä niiden uutisoinnissa.

Takavarikoinnin yhteydessä pätee siis: Jokaista kriittistä tai terävää lausumaa ei saa poistaa. Takavarikointi on sallittu vain, jos sisältö täyttää lakisääteiset edellytykset ja siihen liittyvä puuttuminen asianosaisen perusoikeuksiin on oikeasuhteista.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuomioistuinten on punnittava intressiä lainvastaisten sisältöjen poistamiseen ja asianosaisen perusoikeuksilla suojattuja vapauksia.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Omaisuudensuoja

Myös omaisuudensuoja voi olla takavarikoinnin kohteena. Jos painetut mediat takavarikoidaan tai digitaaliset sisällöt poistetaan, medianhaltija menettää omistusoikeuden mediaan tai levitettyihin sisältöihin ja siten mahdollisuuden levittää niitä edelleen tai hyödyntää niitä taloudellisesti. Tuomioistuimen on tutkittava, onko toimenpide oikeusloukkauksen estämiseksi tarpeen ja oikeasuhteinen.

Fyysisten mediakappaleiden, kuten kirjojen, aikakauslehtien tai esitteiden, kohdalla takavarikointi johtaa siihen, että niitä ei enää levitetä ja ne poistetaan liikenteestä. Tuomioistuimen päätöksen lainvoimaisuudella takavarikoidut kappaleet siirtyvät lisäksi korvauksetta liittovaltion omistukseen. Tämä merkitsee puuttumista omaisuudensuojaan.

Lainvoima tarkoittaa, että tuomioistuimen päätös on lopullinen ja sitova. Vasta tästä hetkestä lähtien päätöksen oikeudelliset seuraukset astuvat täysin voimaan.

Myös verkkosivustojen ja digitaalisten sisältöjen kohdalla omaisuudensuoja voi olla kyseessä. Vaikka tässä ei takavarikoida fyysistä esinettä, ylläpitäjän on kuitenkin poistettava sisältöjä eikä hän voi enää hyödyntää niitä taloudellisesti tai levittää niitä. Tämä rajoittaa hänen oikeudellista ja taloudellista määräysvaltaansa sisältöihin.

Medialaki näkee mahdollisuuden, että medianhaltija voi täydellisen takavarikoinnin sijaan hakea, että ainoastaan lainvastaiset kohdat poistetaan tai tehdään tunnistamattomiksi.

Menettelytavat ja määräajat

Takavarikointi § 5 UWG:n mukaan voi tapahtua eri tavoin. Tällöin on suuri merkitys sillä, missä menettelyvaiheessa tapaus on. Ratkaisevaa on, onko tiettyä henkilöä vastaan jo vireillä rikosprosessi vai tapahtuuko takavarikointi itsenäisesti ja riippumatta rikosoikeudellisesta tuomiosta.

On kaksi vaihtoehtoa:

• takavarikointi rikosoikeudessa
• itsenäinen takavarikointimenettely

Takavarikointi rikosmenettelyssä

Takavarikointi rikosprosessissa tapahtuu silloin, kun tiettyä henkilöä vastaan on jo vireillä rikosprosessi. Jos tiettyä henkilöä vastaan on jo vireillä rikosprosessi rangaistavan harhaanjohtavan tai aggressiivisen liiketoimintatavan vuoksi § 4 UWG:n mukaan, oikeutetut voivat hakea asianomaisten sisältöjen takavarikointia suoraan tässä menettelyssä.

Syytetyn rikosoikeudellisen arvioinnin lisäksi tuomioistuin päättää myös siitä, onko lainvastaiset mediasisällöt poistettava liikenteestä.

Tämän tavan etuna on, että takavarikointia koskeva hakemus voidaan tehdä käynnissä olevan rikosprosessin aikana. Erityistä hakuaikaa ei tälle ole. Huomioitava on kuitenkin taustalla olevan rikoksen yleinen vanhentumisaika.

Itsenäinen takavarikointimenettely

Itsenäinen takavarikointi­menettely tulee sen sijaan käyttöön, kun rikosoikeudellista tuomiota ei anneta tai se ei ole mahdollinen, esimerkiksi siksi, että ketään tiettyä henkilöä ei voida syyttää. Menettely mahdollistaa siksi takavarikoinnin riippumatta rangaistuksesta.

Itsenäisessä takavarikointi­menettelyssä on erityinen hakuaika. Hakemus on tehtävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun rangaistavasta teosta sekä olosuhteesta on saatu tieto, että ketään tiettyä henkilöä ei voida syyttää tai tuomita. Jos tämä määräaika laiminlyödään, takavarikointi itsenäisessä menettelyssä ei ole enää mahdollinen.

Jos taustalla oleva teko on siis jo yli vuoden takaa, takavarikointi ei ole enää oikeudellisesti täytäntöönpantavissa. Sanotaan myös, että teko on vanhentunyt vuoden kuluttua.

Takavarikoinnin vanhentuminen

Vanhentumisaika määrittää, kuinka kauan rangaistavaa tekoa voidaan oikeudellisesti seurata. Vanhentumisajan umpeuduttua takavarikointi ei lähtökohtaisesti ole enää määrättävissä. Medianhaltija ei silloin ole enää oikeudellisesti velvollinen toteuttamaan toimenpidettä takavarikointi­menettelyn perusteella. Jos hän kuitenkin poistaa tai oikaisee sisällön omasta aloitteestaan, se tapahtuu vapaaehtoisesti eikä enää täytäntöönpantavissa olevan takavarikointi­määräyksen perusteella.

Myös takavarikoinnissa § 5 UWG:n mukaan vanhentumisella on tärkeä rooli. Takavarikointi edellyttää, että taustalla olevaa rikosta § 4 UWG:n mukaan voidaan vielä seurata. Jos rikos on jo vanhentunut, takavarikointi ei myöskään tule enää kyseeseen.

§ 4 UWG:n mukaisissa rikoksissa vanhentumisaika on yksi vuosi. Määräaika alkaa kulua rangaistavan teon päättymisestä. Tämän ajan umpeuduttua takavarikointi ei ole enää haettavissa tai lausuttavissa.

Tästä on erotettava muut lojaalisuusoikeuden vaatimukset, kuten laiminlyönti-, poisto- tai julkaisuvaatimukset, joilla on omat vanhentumis- ja vaatimusedellytykset. Se, että takavarikointi on vanhentunut, ei siis tarkoita, että sisältöä vastaan ei olisi enää mahdollista ryhtyä mihinkään oikeudellisiin toimiin.

Medianhaltijoiden menettelylliset oikeudet

Medianhaltijalla on menettelyssä laajat oikeudet. Medialain mukaan hänellä on lähtökohtaisesti samat prosessuaaliset oikeudet kuin syytetyllä. Näin hän voi itsenäisesti valvoa etujaan ja vaikuttaa aktiivisesti menettelyn kulkuun.

Medianhaltija on oikeutettu:

• osallistumaan istuntoihin
• tekemään hakemuksia
• esittämään todisteita
• käyttämään muutoksenhakukeinoja tuomioistuimen päätöksiin

Hänen oikeutensa ovat riippumattomia muiden menettelyyn osallistuvien oikeuksista. Hän voi siis toimia itsenäisesti myös silloin, kun syytetty ei tee hakemuksia tai luopuu muutoksenhakukeinoista.

Nämä oikeudet varmistavat, että menettely etenee oikeudenmukaisesti ja kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi.

Mahdollisuus peittämiseen

Täydellisen takavarikoinnin sijasta on lievempi vaihtoehto: peittäminen. Tällöin media säilyy lähtökohtaisesti, mutta ongelmalliset kohdat poistetaan tai tehdään lukukelvottomiksi.

Tunnistamattomaksi tekeminen voi tapahtua eri tavoin. Kyseeseen tulevat mustaaminen, peittäminen, erottaminen tai asianomaisten kohtien poistaminen. Verkkosivustoilla toimenpide voidaan toteuttaa poistamalla lainvastaiset sisällöt.

Medianhaltijalle tämä mahdollisuus on vähemmän rasittava ratkaisu. Kun täydellisessä takavarikoinnissa koko media voi olla kyseessä, tunnistamattomaksi tekemisessä toimenpide rajoittuu konkreettisesti lainvastaisiin sisältöihin.

Edunne asianajajan tuella

Takavarikointi § 5 UWG:n mukaan vaikuttaa ensi silmäyksellä puhtaasti tekniseltä välineeltä, mutta tosiasiassa se puuttuu syvälle yritysten ja medianhaltijoiden oikeuksiin. Juuri koska määräajat ovat lyhyitä, menettelyt ovat monimutkaisia ja perusoikeudet ovat kyseessä, käytännössä syntyy nopeasti riskejä. Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että ette menetä määräaikoja, osaatte arvioida asemanne oikein ja voitte reagoida kohdennetusti.

Kokenut asianajaja arvioi puolestanne, täyttyvätkö takavarikoinnin edellytykset ylipäätään, ja laatii selkeän strategian tarpeettomien puuttumisten välttämiseksi tai omien vaatimusten ajamiseksi. Näin säilytätte menettelyn hallinnan ja vältätte taloudelliset vahingot.

Konkreettiset etunne:

• Varmistettu arvio oikeustilasta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä
• Tehokas puolustus tai vaatimusten ajaminen takavarikointimenettelyssä
• Suoja tarpeettomilta puuttumisilta yritykseenne tai sisältöihinne

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio