UWG:n 2a § määrittelee vertailevan mainonnan mainonnaksi, joka suoraan tai välillisesti tekee kilpailijan tai tämän tavarat tai palvelut tunnistettaviksi. Säännös vahvistaa, että tällainen vertaileva mainonta on periaatteessa sallittua, edellyttäen että se ei ole vastoin UWG:n 1, 1 a, 2, 7 tai 9 §:n 1–3 momenttia vastaan. Näin ollen UWG:n 2 a § sisältää sekä vertailevan mainonnan laillisen määritelmän että sen sopimattomuusoikeudelliset sallittavuusrajat. Sääntelyn tarkoituksena on mahdollistaa asialliset ja objektiiviset mainosvertailut kilpailussa, mutta samalla estää harhaanjohtava, halventava tai muuten sopimaton vertaileva mainonta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vertailevan mainonnan tehtävä

Vertaileva mainonta täyttää kilpailussa tärkeän tiedonvälitystehtävän. Yritykset asettavat tuotteensa tai palvelunsa tietoisesti vastakkain kilpailijoiden tarjousten kanssa tehdäkseen erot näkyviksi. Näin markkinatoimijat voivat suunnistaa nopeammin ja jäsentää tarjouksia paremmin.

Lainsäätäjä sallii tämän mainonnan muodon, koska se voi edistää kilpailun läpinäkyvyyttä. Selkeä vertailu auttaa kuluttajia tunnistamaan, mitä ominaisuuksia, hintoja tai suorituksia tarjouksella on verrattuna muihin tuotteisiin. Samalla yrityksille syntyy kannustin esittää laatu, hinta ja suoritus todennettavasti.

Vertaileva mainonta täyttää siten markkinoilla useita tehtäviä:

• Tieto eroista kilpailevien tuotteiden tai palvelujen välillä
• Läpinäkyvän kilpailun edistäminen, jossa suoritukset tulevat vertailukelpoisiksi
• Ostopäätöksen helpottaminen, koska tuotteiden tärkeät ominaisuudet tulevat näkyviksi

Sääntelyn tavoitteena on kilpailu, joka perustuu ymmärrettäviin väitteisiin ja todennettavissa oleviin tosiseikkoihin.

Unionin oikeuden mukainen tulkinta

UWG:n 2 a §:ää on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että itävaltalaisten tuomioistuinten on sovellettava säännöstä siten, että se on linjassa unionin oikeuden vaatimusten kanssa, erityisesti harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 2006/114/EY (”mainosdirektiivi”) kanssa. Direktiivi muodostaa perustan vertailevan mainonnan nykyiselle sääntelylle Itävallassa ja vaikuttaa merkittävästi sen sisältöön ja tulkintaan.

Koska UWG:n 2 a § ei omaksu unionin oikeuden vaatimuksia täysin sanatarkasti, sallitun vertailevan mainonnan edellytykset täsmentyvät Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja direktiivin mukaisen tulkinnan kautta. Vertaileva mainonta on sen mukaan periaatteessa sallittua, mutta sen on oltava objektiivista, asiallista, todennettavissa olevaa ja vapaata harhaanjohtavuudesta.

Suhde muihin säännöksiin

UWG:n 2 a § ei ole erillinen säännös, vaan se on tiiviissä yhteydessä muihin kansallisiin ja unionin oikeuden säännöksiin. Vertailevan mainonnan sallittavuutta ei siksi arvioida pelkästään UWG:n 2 a §:n perusteella, vaan myös muiden sopimattomuus-, tavaramerkki-, tekijänoikeus- ja henkilöllisyysoikeudellisten säännösten perusteella. Lisäksi on huomioitava toimialakohtaiset erityissäännökset.

Mainosdirektiivi 2006/114/EY

UWG:n 2 a § on tiiviissä yhteydessä harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annettuun direktiiviin 2006/114/EY (”mainosdirektiivi”). Säännös panee direktiivin unionioikeudelliset vaatimukset täytäntöön Itävallan laissa, ja sitä on siksi tulkittava unionin oikeuden mukaisesti. Sallitun vertailevan mainonnan keskeiset vaatimukset, erityisesti objektiivisuus, todennettavuus ja harhaanjohtamiskielto, johtuvat pitkälti mainosdirektiivin 4 artiklasta.

Erityislainsäädännön alaiset asiat

UWG:n lisäksi tietyillä toimialoilla on ylimääräisiä mainossäännöksiä. Erityisen merkittäviä ovat lääkkeitä, elintarvikkeita ja finanssituotteita koskevat erityissäännökset. Näillä aloilla vertailevaan mainontaan sovelletaan tiukempia vaatimuksia esimerkiksi terveysväittämien, vaikutusvertailujen tai tiedonantovelvollisuuksien osalta. UWG:n 2 a §:ää on siksi sovellettava yhdessä kunkin erityislain kanssa.

Tavaramerkkioikeus

Vertaileva mainonta koskettaa tavaramerkkioikeutta silloin, kun kilpailijoiden tavaramerkkejä tai tunnuksia mainitaan. Toisen tavaramerkkien käyttö on periaatteessa sallittua, jos se on asiallisen ja objektiivisen vertailun kannalta tarpeellista eikä kyseessä ole maineen hyödyntäminen, halventaminen tai sekaannusvaara. Sallittua ei ole tunnetun tavaramerkin hyvän maineen sopimaton hyödyntäminen tai tavaramerkin epäasiallinen halventaminen.

Tekijänoikeus

Myös tekijänoikeudelliset kysymykset voivat tulla merkityksellisiksi vertailevassa mainonnassa, esimerkiksi jos käytetään toisen tuotekuvia, pakkauksia tai mainosmateriaaleja. Tällaiset esitykset ovat sallittuja vain siltä osin kuin ne ovat mainosvertailun kannalta välttämättömiä ja asiallisesti perusteltuja. Muussa tapauksessa kyseessä voi olla lisäksi tekijänoikeusloukkaus.

Henkilöllisyysoikeudet

Vertaileva mainonta ei myöskään saa loukata henkilöllisyysoikeuksia. Erityisen ongelmallista on kilpailijoiden tai kolmansien osapuolten kuvien tai henkilökohtaisten tietojen käyttö mainostarkoituksiin. Mainonta, joka asettaa henkilöitä tarpeettomasti huonoon valoon tai vahingoittaa heidän mainettaan, on kiellettyä.

Vertailevan mainonnan tunnusmerkit

Lainsäätäjä tunnustaa, että vertailut kilpailussa ovat periaatteessa oikeutettuja markkinointikeinoja. Yritykset saavat siksi asettaa tuotteensa tai palvelunsa vastakkain kilpailijoiden tarjousten kanssa.

Mainosvertailu on kuitenkin sallittua vain, jos se koskee vertailukelpoisia suorituksia ja asettaa vastakkain objektiivisesti todennettavia ominaisuuksia. Mainonta ei saa hyökätä kilpailijoita vastaan epäasiallisesti tai luoda väärää vaikutelmaa puutteellisilla tiedoilla. Tällöin mainonnan vertailusta tulee lainvastaista ja se on UWG:n 2 a §:n vastainen rikkomus.

Mainonnan käsite

Mainonnan käsite ymmärretään UWG:n 2 a §:n yhteydessä erittäin laajasti. Mainontaa on mikä tahansa yrityksen lausuma, joka objektiivisesti tarkasteltuna palvelee tavaroiden tai palvelujen myynnin edistämistä. Tällöin ei ole ratkaisevaa, missä muodossa mainonta tapahtuu tai minkä välineen kautta sitä levitetään. Käsitteen piiriin kuuluvat siten ilmoitukset, televisio- ja radiomainonta, verkkosivustot, sosiaalisen median julkaisut, julisteet tai muut mainosluonteiset väittämät. Myös sellaiset lausumat, jotka eivät ole nimenomaisesti mainoksia, voidaan katsoa mainonnaksi, jos ne selvästi palvelevat oman yrityksen tai omien suoritusten edistämistä.

Mainonnan olemassaololle ei vaadita, että lausuma on suunnattu kuluttajille. Myös yrityksille tai ammattilaispiireille suunnatut lausumat voivat olla mainontaa. Ratkaisevaa on ainoastaan, että on olemassa taloudellinen yhteys yritystoimintaan. Puhtaasti yksityiset tai pelkästään tiedottavat lausumat ilman kilpailuyhteyttä eivät sen sijaan kuulu mainonnan käsitteen piiriin.

Viittaus kilpailijaan tai tämän tuotteisiin

Vertaileva mainonta edellyttää, että kilpailija tai tämän tavarat tai palvelut tehdään tunnistettaviksi. Viittauksen subjekti on tällöin kilpailija itse, kun taas viittauksen kohde on tämän tarjoamat tuotteet tai palvelut. Ratkaisevaa on, että kohdeyleisö tunnistaa tai voi tunnistaa, mihin yritykseen tai tuotteeseen viitataan.

Kilpailijan nimenomainen mainitseminen ei ole välttämätöntä. Vertailevasta mainonnasta voi olla kyse myös silloin, kun yritys tehdään tunnistettavaksi vain välillisesti. Näin on silloin, kun markkina-aseman, mainoksen ulkoasun tai tiettyjen ominaisuuksien perusteella on selvää, ketä kilpailijaa tarkoitetaan, vaikka tätä ei nimenomaisesti mainita. Pienillä tai selkeästi rajatuilla markkinoilla jo yleinen viittaus voi riittää tekemään tietyn kilpailijan tunnistettavaksi.

Riittämätöntä on sen sijaan pelkkä yleinen tai täysin anonyymi viittaus ilman tunnistettavaa yhteyttä tiettyyn kilpailijaan tai tämän tuotteisiin.

Myynninedistämistarkoitus

Vertailevan mainonnan olennainen piirre on myynninedistämistarkoitus. Kyseisen lausuman on oltava objektiivisesti suunnattu tavaroiden tai palvelujen myynnin edistämiseen. Tällöin ei ole kyse mainostajan subjektiivisesta tarkoituksesta, vaan siitä, miten lausuma vaikuttaa ulospäin.

Myynninedistämistarkoitus on kyseessä paitsi perinteisessä tuotemainonnassa, myös mielikuvamainonnassa tai muissa lausumissa, joiden tarkoituksena on esittää yritys tai sen suoritukset paremmassa valossa. Jopa pelkkä erityisominaisuuksien, etujen tai markkina-aseman korostaminen voi olla riittävää. Myös kolmansien osapuolten tekemä mainonta voi kuulua tähän, jos se palvelee yrityksen myynnin edistämistä.

Suora ja välillinen vertaileva mainonta

Välitön vertailu on kyseessä, kun kilpailija tai tämän tuotteet tai palvelut mainitaan tai esitetään mainonnassa nimenomaisesti. Mainonta asettaa tällöin omat tavarat tai palvelut suoraan vastakkain tietyn kilpailijayrityksen tarjousten kanssa.

Välillinen vertailu on kyseessä, kun yritys vain vihjaa kilpailijan tuotteisiin, tavaramerkkeihin tai mainosväitteisiin. Tällainen viittaus on myös vertailevaa mainontaa, jos se luo vaikutelman, että oma tuote on vaihtoehto kilpailijalle. Tämä koskee esimerkiksi mainoksia, jotka tietoisesti viittaavat kilpailijoiden tunnettuihin tavaramerkkeihin, mainosiskulauseisiin tai tuotteisiin.

Vertailevasta mainonnasta ei ole kyse sen sijaan silloin, kun mainostetaan ainoastaan yleisesti omaa yritystä ilman, että tietty kilpailija tai tämän tuotteet tehdään tunnistettaviksi. Myöskään pelkkä oma kehuminen tai yleiset mainosväittämät ilman tunnistettavaa kilpailuyhteyttä eivät periaatteessa riitä tähän.

Vertailevan mainonnan sallittavuuden edellytykset

Lainsäätäjä sallii mainosvertailun kilpailun edistämiseksi ja auttaakseen kuluttajia vertailemaan tuotteita tai palveluita paremmin keskenään. Sen on kuitenkin täytettävä lakisääteiset vaatimukset, eikä se saa olla sopimatonta kilpailumenettelyä.

Sallittavuuden edellytykset johtuvat UWG:n 2 a §:stä sekä harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetusta direktiivistä 2006/114/EY. Näiden säännösten tavoitteena on mahdollistaa asialliset ja objektiiviset mainosvertailut, mutta samalla estää harhaanjohtavat, halventavat tai muuten epäreilut mainostoimenpiteet. Vertaileva mainonta ei siksi saa erityisesti johtaa harhaan, hyökätä epäasiallisesti kilpailijoita vastaan tai hyödyntää näiden mainetta sopimattomasti.

Vertailevan mainonnan sallittavuuden edellytyksiin kuuluvat:

• harhaanjohtamiskielto,
• vastakkain asetettujen tuotteiden tai palvelujen riittävä vertailukelpoisuus,
• objektiivisuusvaatimus,
• kilpailijoiden halventamiskielto,
• maineen sopimattoman hyödyntämisen kielto,
• sekaannusvaaran kielto sekä
• jäljittelevän mainonnan kielto

Harhaanjohtamiskielto

Vertaileva mainonta ei saa olla harhaanjohtavaa. UWG:n 2a §:n ja 2 §:n mukaan mainosvertailu on kielletty, jos se luo vastaanottajapiirille väärän vaikutelman tuotteista, hinnoista, ominaisuuksista tai suorituksista. Ratkaisevaa ei ole, miten mainostaja tarkoitti mainontaa, vaan miten keskimääräisen tiedotettu kuluttaja sen ymmärtää.

Vertaileva mainonta on harhaanjohtavaa silloin, kun olennaisia tietoja puuttuu tai ne esitetään puutteellisesti. Mainosvertailun on sisällettävä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen väittämän oikeaksi arvioimiseksi. Jos esimerkiksi vertaillaan hintoja, on ilmoitettava myös ne seikat, jotka ovat ratkaisevia todellisen vertailukelpoisuuden kannalta. Mainonnassa ei siksi saa käyttää irrallisia yksittäisiä tietoja, jos niistä syntyy väärä kokonaisvaikutelma.

Riittävä korvattavuus

Vertaileva mainonta on sallittua vain, jos tavaroita tai palveluita verrataan keskenään siten, että ne täyttävät saman tarpeen tai niillä on sama käyttötarkoitus. Verrattavien tuotteiden on siksi oltava kuluttajien näkökulmasta tosiasiallisesti vertailukelpoisia ja toisillaan korvattavissa. Tätä vaatimusta kutsutaan riittäväksi korvattavuudeksi.

Vertailla voidaan siis esimerkiksi kahta matkapuhelintariffia, kahta vakuutusta tai kahta pesuainetta, koska ne täyttävät kukin saman tarkoituksen. Kiellettyä olisi sen sijaan täysin erilaisten tuotteiden tai palvelujen vertailu, jotka kuluttajien näkökulmasta eivät ole vaihdettavissa toisiinsa.

Objektiivisuusvaatimus

Vertailevan mainonnan on oltava objektiivista. Tämä tarkoittaa, että mainosvertailun on oltava asiallista, ymmärrettävää ja todennettavissa olevaa. Objektiivisuusvaatimuksen mukaan saa vertailla vain sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat todellisuudessa todennettavissa ja joilla on asiallinen yhteys vertailtaviin tuotteisiin tai palveluihin.

Tämä tarkoittaa, että yritys saa vertailla hintoja, suorituksia, laatua tai teknisiä ominaisuuksia, jos ne ovat objektiivisesti todettavissa. Sallittuja eivät sen sijaan ole yleistävät väittämät, kuten ”paras tuote” tai ”paljon parempi kuin kaikki muut”, jos ei selitetä, mihin nämä väitteet perustuvat.

Objektiivisuusvaatimuksen tarkoituksena on varmistaa, että kuluttajat voivat tehdä mainonnan perusteella asiallisen ja reilun päätöksen. Mainonta ei siksi saa vaikuttaa pelkästään tunteisiin tai mustamaalata kilpailijoita, vaan sen on perustuttava ymmärrettäviin ja todennettaviin tosiasioihin.

Vertailukelpoiset ominaisuudet

Vertailevassa mainonnassa saa asettaa vastakkain vain ominaisuuksia, jotka ovat kuluttajille todellisuudessa olennaisia ja järkevästi vertailukelpoisia. Yritykset eivät siksi saa poimia mitä tahansa piirteitä, vaan niiden on vertailtava vain sellaisia ominaisuuksia, joilla on merkitystä ostopäätöksen kannalta. Näihin kuuluvat erityisesti tuotteen hinta, laatu, suorituskyky, kestävyys tai tekniset ominaisuudet.

Kuluttajien on voitava tunnistaa, mihin vertailu perustuu ja miksi tuote väitetysti on parempi tai edullisempi kuin toinen. Kiellettyjä ovat siksi epäselvät tai täysin yleiset väitteet ilman konkreettista yhteyttä todennettavissa oleviin ominaisuuksiin.

Vertailukelpoisuuden kriteerit

Jotta mainosvertailu olisi sallittua, vertailtavien ominaisuuksien on täytettävä tietyt edellytykset.

Niiden on oltava:

• olennaisia,
• merkityksellisiä,
• todennettavissa olevia ja
• tyypillisiä

vertailtaville tuotteille tai palveluille.

Olennaisuus tarkoittaa, että ominaisuudella on merkitystä ostopäätöksen kannalta. Merkityksellinen ominaisuus on silloin, kun se on kuluttajille todellisuudessa kiinnostava tai hyödyllinen. Todennettavissa vertailu on silloin, kun väitettyjä eroja voidaan valvoa objektiivisesti. Tyypillisiä ovat ominaisuudet, jotka ovat luonteenomaisia kyseiselle tavaralle tai palvelulle.

Halventamiskielto

Vertaileva mainonta ei saa halventaa tai mustamaalata kilpailijoita epäasiallisesti. Yritykset saavat kyllä korostaa eroja kilpailijoiden tuotteisiin, mutta ne eivät saa mainostaa pelkästään tehdäkseen muita yrityksiä naurunalaisiksi tai vahingoittaakseen niiden mainetta.

Kiellettyjä ovat erityisesti loukkaavat, aggressiiviset tai yleistävästi halventavat lausumat kilpailijoista tai näiden tuotteista. Mainonta ei siksi saa antaa sellaista vaikutelmaa, että kilpailijoiden tuotteet olisivat huonolaatuisia tai ylihintaisia, jos tätä ei ole asiallisesti perusteltu ja se ei ole objektiivisesti ymmärrettävissä.

Sallittua on sen sijaan asiallinen kritiikki tai objektiivinen vertailu, edellyttäen että se perustuu todennettaviin tosiasioihin eikä sen tarkoituksena ole kilpailijan halventaminen.

Alkuperänimitysten samankaltaisuus

Jos vertaillaan tavaroita, joilla on suojattu alkuperänimitys, vastakkain saa asettaa vain tuotteita, joilla on sama alkuperänimitys. Tämän säännön tarkoituksena on estää tunnettujen alkuperänimitysten sopimaton hyödyntäminen tai kuluttajien johtaminen harhaan tuotteen todellisesta alkuperästä.

Yritys ei saa esimerkiksi verrata tuotetta, jonka nimitys on ”samppanja”, toiseen kuohuviiniin, jolla ei ole tätä suojattua alkuperänimitystä. Vertailut ovat sallittuja vain, jos molemmilla tuotteilla on sama suojattu alkuperänimitys.

Sääntö suojaa sekä kuluttajia että korkealaatuisten alueellisten tuotteiden valmistajia harhaanjohtavilta tai epäreiluilta mainosvertailuilta.

Maineen sopimattoman hyödyntämisen kielto

Vertaileva mainonta ei saa hyödyntää kilpailijan hyvää mainetta epäreilusti. Yritykset eivät siksi saa tietoisesti hyötyä siitä positiivisesta mielikuvasta, tunnettuudesta tai luottamuksesta, jonka kuluttajat yhdistävät tunnettuun tavaramerkkiin tai kilpailijayritykseen.

Sallittua ei ole erityisesti se, että mainonnalla tietoisesti ”siivestetään” tunnettua tavaramerkkiä sen tunnettuudesta hyötymiseksi. Kuluttajille ei saa syntyä sellaista vaikutelmaa, että yritysten välillä olisi taloudellinen yhteys tai että mainostetulla tuotteella olisi sama laatu tai alkuperä kuin tunnetulla kilpailijatuotteella.

Kilpailijan tai sen brändin pelkkä mainitseminen pysyy sallittuna, jos se on tarpeen asiallisen ja objektiivisen mainosvertailun kannalta.

Jäljittelevän mainonnan kielto

Vertaileva mainonta ei saa esittää tuotetta kilpailijatuotteen jäljitelmänä tai kopiona. Yritykset eivät siksi saa mainostaa tuotteensa olevan edullisempi tai vastaava jäljitelmä tunnetusta merkkituotteesta.

Kiellon tarkoituksena on estää, että kuluttajat ohjataan tarkoituksellisesti jäljitelmätuotteisiin ja että tunnetut brändit menettävät arvoaan halpojen kopioiden vuoksi. Kiellettyjä ovat siksi erityisesti mainoslauseet, kuten ”sama kuin X-merkki, mutta edullisempi” tai viittaukset siihen, että tuote on tarkoituksellisesti suunniteltu tunnetun merkkivalmisteen mukaiseksi.

Ominaisuuksien tai hintojen asiallinen vertailu pysyy sallittuna, kunhan omaa tuotetta ei nimenomaisesti esitetä jäljitelmänä tai kopiona.

Sekaannusvaaran kielto

Vertaileva mainonta ei saa johtaa siihen, että kuluttajat sekoittavat yrityksiä, tavaramerkkejä, tuotteita tai palveluita keskenään. Mainonnasta on siksi käytävä selvästi ilmi, mikä yritys mainostaa ja mihin kilpailijaan viitataan.

Sekaannusvaara voi syntyä, jos käytetään samankaltaisia tavaramerkkejä, logoja, pakkauksia tai mainosulkoasuja, ja tästä syntyy vaikutelma, että tuotteet ovat peräisin samasta yrityksestä tai kuuluvat taloudellisesti yhteen.

Kiellon tarkoituksena on varmistaa, että kuluttajat voivat yksiselitteisesti luokitella mainosvertailut. Mainontaa ei siksi saa suunnitella siten, että tuotteiden alkuperä tai kohdistaminen jää epäselväksi.

Kielletyn vertailevan mainonnan oikeusseuraamukset

Jos vertaileva mainonta rikkoo vertailevan mainonnan sallittavuuden edellytyksiä, tällä voi olla merkittäviä oikeudellisia seurauksia. Laki antaa kilpailijoille ja muille oikeudenomistajille erilaisia keinoja sopimattoman mainonnan lopettamiseksi.

Tärkeimmät oikeusseuraamukset ovat erityisesti:

• kieltovaatimus § 14 UWG kielletyn mainonnan käytön jatkamista vastaan
• vahingonkorvausvaatimus § 16 UWG, jos rikkomus on tapahtunut tuottamuksellisesti
• tuomioistuimen toimenpiteet, esimerkiksi väliaikainen kielto § 24 UWG

Keskiössä on tällöin kieltotuomiovaatimus. Kieltotuomiovaatimuksen esittämiseen ovat UWG:n 14 §:n mukaan oikeutettuja kilpailijat, yrittäjien taloudellisia etuja edistävät yhdistykset siltä osin kuin ne edustavat asianomaisia etuja, sekä liittovaltion työntekijöiden ja toimihenkilöiden kamari, Itävallan talouskamari, Itävallan maatalouskamarien presidenttikokonaisuus, Itävallan ammattiyhdistysliitto ja liittovaltion kilpailuviranomainen. Yksittäiset kuluttajat eivät sen sijaan ole oikeutettuja nostamaan kieltokannetta.

Mainittujen seuraamusten tarkoituksena on varmistaa, ettei kilpailu vääristy hyvän tavan vastaisten mainosvertailujen vuoksi. Yritysten on siksi huolehdittava siitä, että niiden mainonta täyttää lakisääteiset vaatimukset kokonaisuudessaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Edunne asianajajan tuella

Vertaileva mainonta tarjoaa mahdollisuuksia, mutta sisältää myös oikeudellisia riskejä. Jo pienet epätarkkuudet vertailussa, puutteelliset tiedot tai asiaton esitystapa voivat nopeasti johtaa huomautuksiin, kieltovaatimuksiin tai tuomioistuinmenettelyihin. Juuri siksi, että mainonta muotoillaan usein kärjistäen, oikeudellisesti moitteeton toteutus on erityisen tärkeää.

Asianajajan tekemä arviointi auttaa yrityksiä muotoilemaan mainosväitteet oikeudellisesti kestävällä tavalla ja välttämään tyypillisiä virheitä. Samalla voidaan myös torjua tehokkaasti kilpailijoiden hyvän tavan vastaisia mainostoimia.

Asianajajan tuella hyödytte erityisesti seuraavista:

• Mainosvertailujen oikeudellisesti varma suunnittelu ennen kampanjoiden julkaisemista
• Vaatimusten nopea täytäntöönpano, kun kilpailija käyttää kiellettyä mainontaa
• Selkeä oikeudellinen arvio siitä, onko vertailu sallittu, harhaanjohtava vai hyvän tavan vastainen

Näin voidaan vähentää kilpailuriskejä ja samalla hyödyntää oikeutettuja mainontamahdollisuuksia oikeudellisesti turvallisesti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio