Verkkomainonnan oikeudellisen kehyksen muodostaa verkkokauppalaki. Verkkomainonta on siten kaikkea verkkokommunikaatiota, jonka tavoitteena on edistää yrityksen myyntiä.

Mainoskeinoina voidaan pitää muun muassa seuraavia:

Mainontakiellot ja -rajoitukset ovat voimassa Itävallassa myös internetissä. Olemme käsitelleet mainontakieltoja ja -rajoituksia jo artikkeleissa ”Henkilö- ja ammattikohtaiset mainontarajoitukset”, ”Mainontarajoitukset tietyille vapaille ammateille”, ”Mainonta ja alaikäiset”, ”Mainonta ja poliitikot”, ”Mainonta painetuissa medioissa” ja ”Suoramarkkinointi”. Ne ovat voimassa rajoituksetta myös verkossa. Verkkoympäristössä on kuitenkin lisäksi erityispiirteitä.

Verkkokauppalaki

Verkkoympäristössä mainonnan ja toimituksellisen sisällön sekoittumisen vaara on usein suurempi kuin radiossa, jossa mainoksia lähetetään mainoskatkoilla. Myös verkossa on kuitenkin oltava selkeästi merkitty, milloin kyseessä on mainos. Tarjousten, lisäetujen ja lahjojen on oltava selkeästi tunnistettavissa, ja niiden hyödyntämisen ehtojen on oltava helposti saatavilla. Arvontojen on myös oltava helposti tunnistettavissa, ja käyttäjällä on oltava pääsy osallistumisehtoihin.

Mediaoikeus

Medialaki edellyttää myös verkkomainostajilta, että ilmoitukset, suositukset tai muut maksulliset julkaisut ja raportit merkitään ”ilmoitukseksi”, ”mainokseksi” tai ”maksulliseksi ilmoitukseksi”.

Painettujen medioiden lisäksi medialaki tuntee myös ”määräaikaiset sähköiset mediat”. Nämä ovat medioita, joita lähetetään sähköisesti (radio), jotka ovat saatavilla verkossa (verkkosivustot) tai jotka ilmestyvät vähintään neljä kertaa vuodessa samankaltaisessa muodossa (uutiskirjeet). Myös verkkomediat tarvitsevat impressumin ja ovat tietyissä olosuhteissa velvollisia julkistamaan tietoja. Lisätietoja impressumista ja julkistamisvelvollisuudesta löydät artikkelista ”Mainonta painetuissa medioissa”.

Julkistamisvelvollisuudesta ovat vapautettuja ainoastaan niin kutsutut ”pienet” verkkosivustot. Laki tarkoittaa niillä verkkosivustoja, joiden sisältö ei ylitä henkilökohtaisen elämänpiirin esittelyä tai median omistajan esittelyä. Lisäksi ”pienet” verkkosivustot eivät saa vaikuttaa verkon käyttäjien mielipiteenmuodostukseen. Jos nämä kriteerit eivät täyty, kyseessä on ”suuri” verkkosivusto, jonka omistaja on puolestaan velvollinen julkistamaan tietoja. Verkkolehti on klassinen esimerkki ”suuresta” verkkosivustosta ja siten julkistamisvelvollisuuden alainen. Sen sijaan intohimoisen bloggaajan äitiblogi on ”pieni” verkkosivusto ja siten vapautettu julkistamisvelvollisuudesta.