Kätkeminen

Kätkeminen Itävallan rikoslain (StGB) 164 §:n mukaan tapahtuu, kun joku tukee omaisuusrikoksen tekijää teon jälkeen piilottamaan, hyödyntämään tai itse hankkimaan rikoksen kautta saatua omaisuutta. Rikoksen vääryys ei ole uudessa omaisuushyökkäyksessä, vaan jo rikollisesti saadun edun tietoisessa turvaamisessa. Tällä suojataan sekä alkuperäisen uhrin omaisuutta että valtion intressiä tehokkaaseen rikostutkintaan.

Omaisuusvahinko on jo tapahtunut edeltävän teon seurauksena. Kätkettyä tavaraa ostava, vastaanottava, edelleen myyvä tai kolmannelle hankkiva henkilö edistää aktiivisesti sitä, että omaisuusrikos kannattaa taloudellisesti. Juuri tätä jatkorikollisuutta Itävallan rikoslain (StGB) 164 § pyrkii estämään. Edellytyksenä on aina, että edeltävä teko on saatettu päätökseen eikä kätkijä ole itse osallistunut siihen.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Kätkemisen objektiivinen tunnusmerkistö kattaa yksinomaan ulkoisesti havaittavissa olevan tapahtuman. Ratkaisevaa on ainoastaan se, mikä on neutraalilla havainnoinnilla todettavissa, eli konkreettiset teot, tapahtumaketjut ja objektiiviset olosuhteet. Sisäiset prosessit, kuten tahallisuus, tieto tai motiivit, jätetään huomiotta eivätkä ne kuulu objektiiviseen tunnusmerkistöön.

Kätkemisen objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää, että toisen omaisuutta vastaan kohdistunut rangaistava teko on jo tehty ja saatettu päätökseen. Tällä edeltävällä teolla saatu omaisuus on tullut edeltävän teon tekijän haltuun. Kätkeminen on siten välttämättä jatkorikollisuutta ja alkaa ajallisesti edeltävän teon päätyttyä. Kätkijä ei saa olla itse osallistunut edeltävään tekoon.

Rikoksen kohteena on vieras irtain omaisuus, joka on peräisin rangaistavasta omaisuusrikoksesta. On merkityksetöntä, mikä konkreettinen edeltävä teko on kyseessä, kunhan se on toisen omaisuutta vastaan kohdistuva rangaistava teko. Ratkaisevaa on ainoastaan, että omaisuus on saatu tällä teolla.

Rikollinen teko koostuu objektiivisesti yhdestä laissa mainituista käyttäytymistavoista. Tekijä tukee edeltävän teon tekijää omaisuuden piilottamisessa tai hyödyntämisessä tai hän ostaa omaisuuden, hankkii sen itselleen tai hankkii sen kolmannelle. Tämä kattaa sekä edeltävän teon tekijän hyväksi tehdyt tukitoimet että kätkijän itsenäiset haltuunottotoimet.

Piilottaminen tarkoittaa, että omaisuus viedään oikeutetun tai lainvalvontaviranomaisten ulottuvilta. Hyödyntäminen on omaisuuden taloudellista käyttöä. Itsensä haltuun ottaminen tarkoittaa oman tosiasiallisen hallinnan saamista. Kolmannelle hankkiminen tarkoittaa, että tekijä saa aikaan sen, että toinen saa omaisuuden.

Objektiivinen tunnusmerkistö täyttyy jo tämän teon suorittamisella. Taloudellista menestystä tai pysyvää käyttöä ei vaadita. Lyhytaikainen hallinta riittää.

Raskauttavat olosuhteet

Perustunnusmerkistön lisäksi Itävallan rikoslain (StGB) 164 § sisältää objektiivisia kvalifikaatioita, jotka lisäävät rikoksen vääryyttä.

Kvalifioitu kätkeminen on objektiivisesti kyseessä, jos kätketyn omaisuuden arvo ylittää 5 000 euroa. Ratkaisevaa on objektiivinen markkina-arvo tekohetkellä. Subjektiivisilla arvonäkemyksillä tai myöhemmillä arvonmuutoksilla ei ole merkitystä.

Toinen kvalifikaatio on kyseessä, jos omaisuuden arvo ylittää 300 000 euroa. Myös tässä tapauksessa ratkaisevaa on yksinomaan objektiivinen markkina-arvo. Tämä kvalifikaatio liittyy ainoastaan taloudellisen arvon suuruuteen, riippumatta teon luonteesta ja laajuudesta.

Kätkeminen on myös kvalifioitua, jos sitä harjoitetaan ammattimaisesti. Ammattimaisuus on kyseessä, jos teon ulkoinen ilmiasu viittaa siihen, että tekijä harjoittaa kätkemistä toistuvasti ja tietyn ajan kuluessa saadakseen siitä jatkuvan tulonlähteen. Ratkaisevaa on toiminnan objektiivinen rakenne, ei pelkkä yksittäinen teko.

Toinen objektiivinen kvalifikaatio on kyseessä, jos edeltävä teko on luonteeltaan erityisen vakava, erityisesti jos siihen liittyy korkea rangaistusuhka. Tässä tapauksessa ratkaisevia ovat edeltävän teon objektiiviset olosuhteet, ei kätkijän sisäinen asenne. Riittää, että omaisuus on peräisin teosta, jolla on vakavuutensa vuoksi lisääntynyt vääryys.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Rikoksen tekijä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on vieras irtain omaisuus, joka on peräisin toisen omaisuutta vastaan kohdistuneesta rangaistavasta teosta.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu tukemisesta piilottamisessa tai hyödyntämisessä, ostamisessa, itsensä haltuun ottamisessa tai kolmannelle hankkimisessa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Kätkemisen tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa omaisuusrikoksella saatu omaisuus piilotetaan, hyödynnetään, hankitaan itselle tai hankitaan kolmannelle edeltävän teon päätyttyä. Rikoksen vääryyden painopiste on jatkorikollisuudessa. Suojattavana ei ole ainoastaan uhrin omaisuus, vaan myös valtion intressi estää rikosten taloudellinen turvaaminen. Ratkaisevaa on, että edeltävä teko on jo saatettu päätökseen eikä kätkijä ole itse osallistunut siihen.

• Itävallan rikoslain (StGB) 131 § – Ryöstö: Kätkeminen eroaa ryöstöstä väkivallan ajankohdan ja tehtävän osalta. Ryöstössä tekijä käyttää väkivaltaa tai uhkausta varkauden jälkeen saaliin turvaamiseksi tai paon mahdollistamiseksi. Kätkeminen alkaa vasta toisen omaisuusrikoksen päätyttyä ja koskee jo saadun omaisuuden jälkikäteistä käsittelyä. Kätkijä ei ole osallistunut anastukseen, vaan mahdollistaa vastaanottamalla, säilyttämällä tai luovuttamalla edeltävän teon taloudellisen turvaamisen.
• Itävallan rikoslain (StGB) 144 § – Kiristys: Kätkeminen on erotettava kiristyksestä siten, että kiristyksessä omaisuusvahinko syntyy vasta uhriin kohdistuvan pakottamisen seurauksena. Kätkemisessä vahinko on jo tapahtunut edeltävän teon seurauksena. Tekijä ei puutu uhrin päätöksentekovapauteen, vaan toimii jälkikäteen itse omaisuuden osalta ja mahdollistaa sen hyödyntämisen tai piilottamisen.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen kilpailu on kyseessä, jos kätkemisen lisäksi toteutetaan muita itsenäisiä rikoksia, kuten asiakirjaväärennöksiä, petoksia edelleenmyynnissä tai rahanpesua. Rikokset ovat rinnakkaisia, koska eri oikeushyviä loukataan eikä mikään tunnusmerkistö kuluta toista kokonaan.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäyttäminen voi tulla kyseeseen, jos jokin toinen tunnusmerkistö kattaa kätkemisen koko vääryyden täysin. Tämä on erityisesti rahanpesun tapauksessa, jos teko on yksinomaan tarkoitettu alkuperän peittämiseen ja integroimiseen lailliseen talousjärjestelmään. Näissä tapauksissa kätkeminen väistyy.

Rikosten paljous:

Rikosten yhtymä on kyseessä, jos useita itsenäisiä kätkemistekoja tehdään eri omaisuuden osalta tai eri ajankohtina. Jokainen teko muodostaa oman rikosoikeudellisen yksikön, ellei kyseessä ole jatkettu rikos.

Jatkuva rikos:

Jatketun rikoksen voidaan katsoa olevan kyseessä, jos useat samankaltaiset kätkemisteot ovat tiiviissä ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä ja ne perustuvat yhtenäiseen rikosmielialaan, esimerkiksi useiden varastettujen esineiden suunnitelmallisessa edelleenmyynnissä osana yhtenäistä myyntikonseptia. Yksittäiset teot yhdistetään silloin yhdeksi oikeudelliseksi yksiköksi.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on osoitettava, että toisen omaisuutta vastaan kohdistunut rangaistava teko on jo tehty ja saatettu päätökseen ja että syytetty on teon jälkeen piilottanut, hyödyntänyt, hankkinut itselleen tai hankkinut kolmannelle tällä edeltävällä teolla saadun omaisuuden. Ratkaisevaa ei ole omaisuuden uudelleen vahingoittaminen, vaan rikollisesti saadun edun taloudellinen turvaaminen tai hyödyntäminen.

Lisäksi on osoitettava, että syytetty ei itse osallistunut edeltävään tekoon, vaan toimi vasta sen päätyttyä. Kätkeminen on välttämätöntä jatkorikollisuutta. Osallistuminen edeltävään tekoon sulkee pois tunnusmerkistön.

Erityisesti on osoitettava, että

• että rangaistava omaisuusrikos on todella tehty edeltävänä tekona,
• että omaisuus on saatu tällä edeltävällä teolla,
• että edeltävä teko oli kätkemisteon aikaan jo saatettu päätökseen,
• että syytetty on piilottanut, hyödyntänyt, hankkinut itselleen tai hankkinut kolmannelle omaisuuden,
• että syytetty ei ollut edeltävän teon tekijä tai avunantaja,
• että omaisuus on vietiin oikeutetun tai lainvalvontaviranomaisten ulottuvilta tai sitä on hyödynnetty taloudellisesti,
• että syytetyn teon ja omaisuuden hyödyntämisen tai turvaamisen välillä on kausaalinen yhteys,
• tarvittaessa arvoon liittyvät olosuhteet tai ammattimaiset rakenteet ovat objektiivisesti todennettavissa.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, ovatko väitetyt piilottamis-, hyödyntämis- tai luovuttamisteot objektiivisesti ymmärrettäviä ja todistettavissa.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tarkastelee kaikkia todisteita kokonaisuutena ja arvioi, onko objektiivisten kriteerien mukaan kätkemisteko Itävallan rikoslain (StGB) 164 §:n mukainen. Keskeistä on kysymys siitä, onko omaisuusrikoksella saatu omaisuus edeltävän teon päätyttyä tarkoituksellisesti otettu taloudelliseen käyttöön tai viety ulottuvilta.

Lisäksi tuomioistuin tutkii, onko syytetty toiminut itsenäisesti edeltävän teon jälkeen vai onko hänen toimintansa vielä luettavissa edeltävään tekoon. Erottelu avunantajuudesta on tässä keskeistä.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti

• Edeltävän teon luonne ja kulku,
• ajallinen etäisyys edeltävän teon ja kätkemisteon välillä,
• vastaanotetun, säilytetyn tai luovutetun omaisuuden luonne,
• oston, vastaanottamisen tai luovuttamisen olosuhteet,
• hyödyntämistavat, myyntitoimet tai omaisuuden siirto,
• taloudellinen hyödyntäminen tai edelleenluovutus kolmannelle,
• viestinnän sisältö ennen ja jälkeen omaisuuden vastaanottamisen,
• todistajanlausunnot hankinnasta, säilytyksestä tai edelleenmyynnistä,
• objektiiviset jäljet, todisteet tai takavarikoinnit, jotka viittaavat kätkemiseen,
• rakenteet, jotka viittaavat toistuvaan tai suunnitelmalliseen tekemiseen.

Tuomioistuin erottaa selvästi sosiaalisesti hyväksyttävät teot, joilla ei ole kätkemiseen liittyvää yhteyttä, pelkän tiedon edeltävästä teosta ilman toimintaa sekä tapaukset, joissa syytettyä on vielä pidettävä edeltävän teon osallisena.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• onko todella kyseessä rangaistava edeltävä teko,
• onko omaisuus ylipäätään peräisin omaisuusrikoksesta,
• oliko edeltävä teko jo päättynyt tekohetkellä,
• oliko hän itse osallistunut edeltävään tekoon,
• oliko teko tapahtunut vain sattumalta, tietämättä tai sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla,
• eikö kyseessä ollut piilottaminen, hyödyntäminen tai edelleenluovutus,
• eikö omaisuudella ollut taloudellista yhteyttä,
• palautettiinko omaisuus vapaaehtoisesti tai eikö sitä käytetty,
• ovatko väitetyt arvo- tai rakenneominaisuudet todella olemassa,
• ristiriitoja tai aukkoja esitetyssä teonkulussa,
• vaihtoehtoisia tapahtumaketjuja, jotka voisivat selittää hallinnan tai luovutuksen.

Hän voi myös esittää, että teko on tapahtunut väärinymmärrettävästi tai ilman kätkemiseen liittyvää yhteyttä tai että edellytykset § 164 StGB eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä Itävallan rikoslain (StGB) 164 §:n tapauksissa ovat erityisen tärkeitä seuraavat todisteet:

• Todistajanlausunnot omaisuuden hankinnasta, luovutuksesta tai säilytyksestä,
• viestintätodisteet ostosta, luovutuksesta tai hyödyntämisestä,
• omaisuuden tai sen osien takavarikoinnit,
• todisteet myynnistä, edelleenmyynnistä tai taloudellisesta hyödyntämisestä,
• videotallenteet tai valokuvat luovutuksista,
• jäljet, jotka viittaavat hallintaan tai pääsyyn,
• yhteydet edeltävän teon ja myöhemmän hyödyntämisen välillä,
• viitteet suunnitelmallisesta tai toistuvasta toiminnasta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkki

• Varastetun elektroniikan vastaanottaminen ja edelleenmyynti: Toimistoon tehdyn murron jälkeen tekijä tarjoaa varastettuja kannettavia tietokoneita tuttavalleen ostettavaksi. Tuttava tietää, että laitteet ovat peräisin murrosta. Hän ottaa kannettavat tietokoneet vastaan, säilyttää niitä väliaikaisesti asunnossaan ja myy ne sitten edelleen verkkokaupan kautta. Ratkaisevaa on, että edeltävä teko on jo saatettu päätökseen ja kätkijä ei ole osallistunut anastukseen, vaan toimii vasta omaisuusrikoksen jälkeen. Vastaanottamalla ja edelleenmyymällä hän hyödyntää edeltävällä teolla saatua omaisuutta ja turvaa rikoksen taloudellisen edun. Näin kätkemisen tunnusmerkistö täyttyy.

Tämä esimerkki osoittaa, että kätkeminen ei ole kyseessä vasta organisoidussa edelleenmyynnissä. Jo varastetun omaisuuden tietoinen vastaanottaminen ja edelleenluovutus edeltävän teon päätyttyä riittää täyttämään tunnusmerkistön. Ratkaisevaa ei ole omaisuuden luonne, vaan se, että tekijä mahdollistaa jälkikäteen rikollisesti saadun edun hyödyntämisen tai turvaamisen.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Kätkemisen subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta kaikkien objektiivisten tunnusmerkistöjen osalta. Tekijän on tiedettävä, että omaisuus on peräisin toisen omaisuutta vastaan kohdistuneesta rangaistavasta teosta ja että hän toimii edeltävän teon päätyttyä piilottamalla, hyödyntämällä, hankkimalla itselleen tai hankkimalla kolmannelle omaisuuden.

Tahallisuuden osalta riittää, että tekijä pitää esineen rikoksella hankittua alkuperää sekä oman kätkemisrikoksensa vakavasti mahdollisena ja suostuu siihen. Epäsuora tahallisuus riittää. Tahallisuuden on myös koskettava sitä, että esirikos on jo päättynyt ja että hän ei itse ollut osallisena siinä.

Tahallisuuden on lisäksi kohdistuttava siihen, että hänen toiminnallaan mahdollistetaan esirikoksella saadun esineen taloudellinen hyödyntäminen tai turvaaminen. Ei ole välttämätöntä, että tekijä itse haluaa saavuttaa etua. Itsenäinen hyötymistarkoitus ei ole rikoksen tunnusmerkistön edellytys.

Arvokvalifikaatioissa, jotka perustuvat rikoslain 164 §:n 3 ja 4 momenttiin on tahallisuuden myös koskettava sitä, että esine on huomattavan arvokas. Tekijän on ainakin osattava odottaa, että kyseessä on arvokas tai erityisen arvokas esine. Tarkkaa arvorajaa hänen ei tarvitse tietää.

Ammattimaisessa kätkemisrikoksessa tahallisuuden on lisäksi kohdistuttava siihen, että teko tehdään ei vain kerran, vaan toistuvasti ja suunnitelmallisesti, tarkoituksena hankkia siitä jatkuva tulonlähde.

Subjektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, jos tekijä vilpittömästi olettaa esineen laillisen alkuperän, jos hänellä ei ole tietoa esirikoksesta, jos hän uskoo esirikoksen tekijän oikeuteen tai jos hän olettaa olevansa edelleen osa esirikosta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Jos joku ottaa vastaan, myy edelleen tai hyödyntää esineen, vaikka rikollinen alkuperä on ilmeinen, hän ei voi vedota siihen, ettei ole ymmärtänyt teon rangaistavuutta. Jokainen on velvollinen selvittämään toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai välinpitämättömyys eivät vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistava on vain se, joka toimii syyllisesti. Kätkemisrikos edellyttää tahallisuutta. Jos tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä vilpittömästi olettaa laillisen alkuperän, tunnusmerkistö ei täyty. Huolimattomuus ei riitä.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei synny, jos henkilö ei tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairaalloisen henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Vastaavissa epäilyissä hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuusta vapauttava pakkotila voi poikkeuksellisesti olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa, esimerkiksi torjuakseen akuutin eksistentiaalisen vaaran. Käyttäytyminen pysyy oikeudenvastaisena, mutta se voi vaikuttaa syyllisyyttä vähentävästi tai vapauttavasti, jos muuta kohtuullista ulospääsyä ei ollut. Kätkemisrikosten osalta tämä on kuitenkin mahdollista vain tiukoissa poikkeustapauksissa.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Kätkemisrikoksissa diversion käyttö on periaatteessa mahdollista, koska rikoslain 164 §:n perusmuodoista ei ole säädetty yli viiden vuoden vankeusrangaistusta, ja siten rikosprosessilain 198 §:n muodolliset edellytykset voivat täyttyä. Diversion harkinta riippuu kuitenkin syyllisyyden vakavuudesta, teonkuvauksesta ja yksittäistapauksen olosuhteista.

Diversion tulee erityisesti harkittavaksi, jos

• kyseessä on yksittäinen tapaus,
• esineen arvo on vähäinen,
• ammattimaista tekoa ei ole,
• taustalla ei ole erityisen vakavaa esirikosta,
• syytetty on tunnustanut ja korvaa vahingot,
• aiempia vastaavia rikostuomioita ei ole.

Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita toimenpiteitä, kuten rahallisen summan maksamista, yhteiskunnallista työtä, ehdollista aikaa ehdoin tai rikossovittelua.

Diversionin poissulkeminen:

Diversion on poissuljettu, jos

• kätkemisrikos on tehty ammattimaisesti,
• esineen arvo on erityisen korkea,
• esirikos on vakava rikos,
• syyllisyyttä on pidettävä vakavana rikoslain 32 §:n tarkoittamassa merkityksessä,
• tai kyseessä on merkittävä määrä rikollisuutta.

Näissä tapauksissa diversion käyttö ei ole oikeudellisesti sallittua. Seurauksena on muodollinen rikosprosessi tuomiolla tai vapauttavalla päätöksellä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää kätkemisrikoksesta rangaistuksen kätketyn esineen arvon, mutta ennen kaikkea hyödyntämistoimen laadun, intensiteetin ja merkityksen sekä konkreettisten vaikutusten perusteella esirikoksella saadun hyödyn taloudelliseen turvaamiseen. Ratkaisevaa on, missä määrin tekijä on myötävaikuttanut rikoksella saadun edun turvaamiseen, realisoimiseen tai talousjärjestelmään saattamiseen. Pelkkä hallussapito jää taka-alalle aktiivisen hyödyntämisen tai luovuttamisen rinnalla, mutta on silti merkityksellinen kokonaisarvioinnissa.

Erityisen painavaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai järjestäytyneesti, oliko teko spontaani vai valmisteltu ja kuinka suuri määrä rikollisuutta hän on osoittanut. Myös esirikoksen läheisyys ja hänen tekonsa merkitys jatkorikollisuuden onnistumiselle ovat keskeisiä rangaistuksen määräämiseen vaikuttavia tekijöitä.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• esineellä on korkea tai erityisen korkea arvo,
• teko on tehty ammattimaisesti,
• tekijä on toiminut suunnitelmallisesti tai järjestäytyneesti,
• useita kätkemisrikoksia on tehty lyhyessä ajassa,
• tekijä on ottanut keskeisen roolin myynnissä tai hyödyntämisessä,
• esirikos on erityisen vakava ja tekijä oli tästä tietoinen,
• aiempia vastaavia rikostuomioita on.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• nuhteettomuus,
• varhainen, kattava tunnustus,
• havaittavissa oleva katumus ja ymmärrys,
• esineen vapaaehtoinen luovutus,
• aktiivinen vahingonkorvaus, mikäli mahdollista,
• vähäinen osallisuus tekoon,
• liian pitkä menettelyaika.

Porrastetun rangaistusuhkan vuoksi lievennysten liikkumavara vaihtelee. Yksittäisessä, ei-ammattimaisessa kätkemisrikoksessa, jonka arvo on vähäinen, voidaan harkita ehdollista rangaistuksen lykkäystä positiivisen sosiaalisen ennusteen perusteella. Ammattimaisessa kätkemisrikoksessa tai erittäin korkeassa esineen arvossa liikkumavara on selvästi rajatumpi.

Rangaistusasteikko

Kätkemisrikoksen perusmuodossa on kyse tekijän tietoisesta tukemisesta teon jälkeen, esineen salaamisesta tai hyödyntämisestä sekä ostamisesta, haltuun ottamisesta tai luovuttamisesta kolmansille. Tämä kattaa tyypilliset jatkorikollisuuden tapaukset ilman erityisiä vaikeuttavia seikkoja. Näissä tilanteissa uhkana on vankeusrangaistus enintään kuusi kuukautta tai sakkorangaistus enintään 360 päiväsakkoa.

Jos teon vääryys kasvaa sen vuoksi, että esineellä on huomattavasti korkeampi arvo, laki arvioi teon selvästi vakavammaksi. Taloudellinen vahinko ja merkitys esirikoksen turvaamiselle ovat tässä etusijalla. Näissä tapauksissa laki säätää vankeusrangaistuksen enintään kahdeksi vuodeksi.

Jos esineen arvo saavuttaa erityisen korkean tason tai kätkemisrikosta harjoitetaan suunnitelmallisesti tulonlähteenä, kyseessä on erityisen vakava muoto. Sama pätee, jos esine on peräisin erityisen vakavasta esirikoksesta ja tekijä oli tästä tietoinen. Näissä tilanteissa uhkana on vankeusrangaistus kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen.

Jos tekijä toimii vain hädästä, harkitsemattomuudesta tai mielihalun tyydyttämiseksi vähäarvoisen esineen osalta, laki luokittelee teon vääryyden selvästi vähäisemmäksi. Näissä tapauksissa rangaistusuhka on vankeusrangaistus enintään yksi kuukausi tai sakkorangaistus enintään 60 päiväsakkoa, edellyttäen ettei taustalla ole erityisen vakavia esirikoksia.

Jos esirikos tapahtuu läheisessä perhepiirissä, laki ottaa huomioon henkilökohtaisen suhteen. Näissä tapauksissa syytteen nostaminen on sallittua vain asianomistajan suostumuksella tai rangaistavuus poistuu kokonaan.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Kätkemisrikoksissa sakkorangaistus on periaatteessa sallittu ja tulee harkittavaksi erityisesti perusmuodossa ja vähäisen vääryyden tapauksissa. Ammattimaisessa kätkemisrikoksessa tai erittäin korkeissa esineen arvoissa vankeusrangaistukset ovat käytännössä etusijalla.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos laillinen rangaistusuhka ulottuu viiteen vuoteen, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijaan määrätä sakkorangaistuksen.

Tämä mahdollisuus on periaatteessa olemassa kätkemisrikoksissa, koska perusrikos on rangaistava enintään kuuden kuukauden vankeudella tai sakkorangaistuksella. Myös arvokvalifioiduissa muodoissa ja ammattimaisessa kätkemisrikoksessa rikoslain 37 § voi tulla oikeudellisesti harkittavaksi, kunhan määrätty vankeusrangaistus ei ylitä yhtä vuotta. Käytännössä tätä mahdollisuutta hyödynnetään erityisesti vähäisen syyllisyyden, alhaisen esineen arvon ja aiempien rikostuomioiden puuttumisen tapauksissa.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Kätkemisrikoksissa tämä mahdollisuus on säännöllisesti käytettävissä, erityisesti satunnaisten rikoksentekijöiden, vähäisen teon arvon ja rikollisen toiminnan puuttumisen tapauksissa. Käytännössä ehdollista rangaistusta myönnetään usein, mikäli ei ole raskauttavia olosuhteita, kuten ammattimaisuutta tai suuria vahingonkorvaussummia.

Ammattimaisessa kätkemisrikoksessa tai erittäin korkeissa esineen arvoissa ehdollista rangaistusta sovelletaan sen sijaan huomattavasti varovaisemmin, koska tällöin oletetaan suurempi määrä rikollisuutta.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus mahdollistaa ehdottoman ja ehdollisena määrätyn rangaistusosan yhdistelmän. Se on mahdollinen rangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta.

Kätkemisrikoksissa tämä mahdollisuus tulee harkittavaksi, jos vankeusrangaistus vaikuttaa tarpeelliselta, mutta silti on olemassa suotuisia tekijän olosuhteita, kuten tunnustus, vahingonkorvaus, yhteistyö tai aiempien rikostuomioiden puuttuminen. Tällaisissa tapauksissa lyhyt ehdoton osa voidaan yhdistää ehdollisena määrättyyn loppuosaan.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat esimerkiksi

• vahingonkorvausta,
• käyttäytymiskoulutuksia tai
• rakenteellisia toimenpiteitä uusiutumisen estämiseksi.

Kätkemisrikoksissa tällaiset toimenpiteet tulevat säännöllisesti harkittavaksi, erityisesti vahingonkorvauksen varmistamiseksi ja jatkorikollisuuden ehkäisemiseksi. Ne voidaan määrätä ehdollisen tai osittain ehdollisen rangaistuksen yhteydessä ja ne palvelevat elämäntilanteen vakauttamista ja ennaltaehkäisevää vaikutusta.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Kätkemisrikoksissa käräjäoikeus ei ole automaattisesti aina toimivaltainen. Ratkaisevaa on rangaistusasteikko, joka määräytyy esineen arvon ja teon laadun mukaan.

Jos syyte kuuluu perusluokkaan, eli yksinkertaiseen kätkemisrikokseen, josta uhkaa enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai sakkorangaistus, käräjäoikeus on toimivaltainen. Tämä kattaa tyypilliset satunnaiset kätkemisrikokset ilman erityistä taloudellista merkitystä.

Jos syyte ulottuu alueelle, jossa uhkaa enintään kahden vuoden vankeusrangaistus, esimerkiksi arvokkaampien esineiden tapauksessa, käräjäoikeus yksin tuomarina on toimivaltainen. Tämä koskee tilanteita, joissa esineen arvo on selvästi kohonnut, mutta ilman erityisen vakavaa luokitusta.

Jos rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, erityisesti ammattimaisessa kätkemisrikoksessa, erittäin korkeissa esineen arvoissa tai erityisen vakavissa esirikoksissa, käräjäoikeus on myös toimivaltainen. Konkreettisesta toteutuksesta riippuen tämä voi tapahtua yksin tuomarina tai lautamieskokoonpanossa.

Valamiehistöoikeus ei ole toimivaltainen kätkemisrikoksissa, koska rikoksen laatu tai rangaistusuhka eivät täytä tällaisen kokoonpanon edellytyksiä.

Paikallinen toimivalta

Paikallisesti toimivaltainen on periaatteessa tuomioistuin rikospaikalla.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• paikassa, jossa syytetty henkilö tavattiin tai pidätettiin,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Jos tuomio annetaan, se ei ole välttämättä lopullinen. Päätöksestä voivat sekä syytetty henkilö että syyttäjä valittaa oikeuskeinoin.

Tuomioistuimesta ja kokoonpanosta riippuen voidaan harkita valitusta ja tietyissä tapauksissa lisäksi purkuhakemusta. Ylempi tuomioistuin tarkistaa, onko menettely suoritettu oikein ja onko oikeudellinen arviointi paikkansapitävä.

Millainen tarkistus on mahdollinen, riippuu siitä, onko päätöksen tehnyt käräjäoikeus vai hovioikeus ja missä kokoonpanossa tuomioistuin on toiminut.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Kätkemisrikoksissa vahingon kärsinyt henkilö voi asianomistajana esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska kätkemisrikos koskee rikoksella saadun esineen käsittelyä, vaatimukset kohdistuvat erityisesti esineen arvoon, palauttamiseen, korvaukseen mahdottomuuden tapauksessa, käyttöhyödyn menetykseen sekä muihin varallisuusvahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet salaamisesta, hyödyntämisestä tai luovuttamisesta.

Lisäksi voidaan vaatia korvausta seurausvahingoista, esimerkiksi jos kätkemisrikoksesta on aiheutunut alkuperäisen varallisuusvahingon ylittäviä taloudellisia haittoja, kuten varastointikustannuksia, arvon alenemista, menetettyjä myyntimahdollisuuksia tai lisäkustannuksia esineen takaisin saamiseksi.

Asianomistajan liittyminen rikosprosessiin keskeyttää esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Oikeusvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentuminen jatkuu vain siltä osin kuin vaatimuksia ei ole hyväksytty.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten esineen palauttaminen, tuoton luovuttaminen tai vahingon korvaaminen, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja vakavasti. Kätkemisrikoksissa tämä lieventämisperuste korostuu säännöllisesti enemmän kuin väkivaltarikoksissa, koska teon vääryyden painopiste on varallisuusalueella.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut ammattimaisesti, suunnitelmallisesti tai tietoisena erityisen vakavasta esirikoksesta, jälkikäteinen vahingonkorvaus menettää säännöllisesti merkittävän osan lieventävästä merkityksestään, koska näissä tapauksissa on kyse suuremmasta rikollisuudesta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Kätkemisrikos on oikeudellisesti haastavaa, koska arviointi riippuu merkittävästi esineen alkuperästä, tekijän tietämyksestä, teon ajankohdasta esirikoksen jälkeen sekä arvosta, tekotavasta ja mahdollisesta ammattimaisuudesta. Jo pienetkin poikkeamat asiatietojen osalta voivat ratkaista, onko kyseessä todella kätkemisrikos vai onko tilanne rangaistukseton.

Varhainen oikeudellinen avustaminen varmistaa, että esirikos, hallintaketjut, tahallisuus ja väitetyt kvalifikaatiot luokitellaan oikeudellisesti asianmukaisesti ja vapauttavat olosuhteet käsitellään johdonmukaisesti.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, täyttyvätkö kätkemisrikoksen edellytykset todella vai onko kyseessä rangaistukseton teko,
• analysoi todistusaineiston alkuperästä, tietämyksestä, arvosta ja hyödyntämistavasta,
• kehittää selkeän ja realistisen puolustusstrategian konkreettisen asiatietojen perusteella.

Kuten rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että kätkemisrikossyyte tutkitaan huolellisesti ja menettely perustuu vankkaan tosiasiapohjaan, jotta asianomaisen henkilön oikeudelliset ja henkilökohtaiset seuraukset olisivat mahdollisimman vähäiset.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio