Kiristys

Rikoslain 144 §:n mukaan kiristys tapahtuu, kun henkilö pakottaa toisen väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella tekoon, sietämiseen tai laiminlyöntiin, joka aiheuttaa varallisuusvahinkoa, ja toimii samalla tahallisesti rikastuttaakseen itseään tai kolmatta osapuolta laittomasti. Tekijä ei tartu suoraan itse esineeseen, vaan pakottaa uhrin varallisuutta vahingoittavaan toimintaan.

Kiristyksen vääryys piilee pakottamisen ja kohdennetun varallisuushyökkäyksen yhdistelmässä. Ratkaisevaa on, että varallisuusvahinko on juuri pakottamisen seuraus ja tekijä ainakin hyväksyy tämän rikastumisen.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Objektiivinen tunnusmerkistö kattaa yksinomaan ulkoisesti havaittavan tapahtuman. Merkityksellistä on ainoastaan se, mitä neutraali havainnointi voisi todeta, eli teot, tapahtumaketjut, käytetyt keinot ja aiheutuneet seuraukset. Sisäiset prosessit, kuten ajatukset, motiivit tai tahallisuus, eivät kuulu tähän, eikä niitä oteta huomioon.

Rikoslain 144 §:n mukaisen kiristyksen objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää, että tekijä väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella vaikuttaa henkilöön ja saa tämän siten tekemään teon, sietämisen tai laiminlyönnin, joka aiheuttaa varallisuusvahinkoa pakotetulle tai kolmannelle osapuolelle. Toisin kuin ryöstössä, tekijä ei itse suoraan tartu esineeseen, vaan pakottaa uhrin varallisuutta vahingoittavaan toimintaan.

Pakottamistoimi tarkoittaa, että uhri väkivallan tai uhkauksen seurauksena toimii itse aktiivisesti tai jättää tekemättä tietyn teon. Varallisuusvahinko syntyy juuri siksi, että uhri antaa periksi pakolle. Ratkaisevaa on siis, että varallisuusvahinko aiheutetaan välillisesti uhrin toiminnan kautta eikä tekijän omakätisellä anastuksella.

Rikoksen välineen on kohdistuttava henkilöön. Väkivaltaa on, kun fyysistä pakkoa käytetään tai se pyrkii välittömästi murtamaan uhrin vastarinnan. Vaarallinen uhkaus on kyseessä, kun uhrille esitetään tuntuva haitta, joka on omiaan aiheuttamaan vakavaa pelkoa. Väkivallan tai uhkauksen on oltava funktionaalisesti sidoksissa varallisuutta vahingoittavaan toimintaan ja sen on mahdollistettava tai turvattava tämä toiminta.

Objektiivinen tunnusmerkistö täyttyy heti, kun pakotetun toiminnan seurauksena syntyy varallisuusvahinko. Ei ole välttämätöntä, että tekijä itse saa esineen tai hallitsee sitä pysyvästi. Vääryyden painopiste on pakottamisen ja varallisuusvahingon yhdistelmässä, ei anastusteossa.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on pakotetun tai kolmannen osapuolen varallisuus, joka vahingoittuu pakotetun toiminnan seurauksena.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella pakottamisesta tekoon, sietämiseen tai laiminlyöntiin, joka aiheuttaa varallisuusvahinkoa.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen tulos on varallisuusvahingon syntyminen välittömänä seurauksena pakotetusta toiminnasta.

Kausaalisuus:

Varallisuusvahingon on oltava kausaalisesti palautettavissa väkivaltaan tai uhkaukseen. Ilman pakottamista vahingollinen toiminta ei olisi tapahtunut.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos juuri se riski toteutuu, jonka rikoslain 144 § pyrkii estämään, nimittäin että varallisuutta vahingoitetaan väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella uhrin toiminnan kautta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Rikoslain 144 §:n mukainen kiristyksen tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa henkilö pakotetaan väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella tekoon, sietämiseen tai laiminlyöntiin, joka aiheuttaa varallisuusvahinkoa. Vääryyden painopiste on pakottamisen ja välillisen varallisuushyökkäyksen yhdistelmässä. Ratkaisevaa ei ole omakätinen anastus, vaan se, että uhri itse tekee varallisuutta vahingoittavan teon, koska hän antaa periksi pakolle.

• Rikoslain 105 § – Pakottaminen: Pakottaminen kattaa tapaukset, joissa joku pakotetaan väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella tekoon, sietämiseen tai laiminlyöntiin, ilman että siitä aiheutuu varallisuusvahinkoa.
  Kiristyksessä varallisuussuhde on pakollinen osa tunnusmerkistöä. Pakotetun toiminnan on objektiivisesti johdettava varallisuusvahinkoon. Jos tämä varallisuuskomponentti puuttuu, kyseessä ei ole kiristys, vaan pelkkä pakottaminen.
• Rikoslain 142 § – Ryöstö: Ryöstö kattaa tilanteet, joissa tekijä ottaa tai pakottaa itselleen vieraan irtaimen esineen käyttämällä väkivaltaa henkilöä kohtaan tai uhkaamalla välittömällä hengen tai terveyden vaaralla.
  Kiristyksessä tämä välitön anastusteos puuttuu. Tekijä pakottaa uhrin toimintaan, jonka kautta varallisuusvahinko vasta aiheutetaan. Ratkaisevaa on siis, kuka aiheuttaa varallisuuden siirtymisen: ryöstössä tekijä itse toimii, kiristyksessä uhri toimii pakon alaisena.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen kilpailu on kyseessä, kun kiristyksen lisäksi ilmenee muita itsenäisiä rikoksia, kuten ruumiinvamma, omaisuuden vahingoittaminen, vapaudenriisto tai vaarallinen uhkaus. Näissä tapauksissa tunnusmerkistöt säilyvät rinnakkain, koska eri oikeushyviä loukataan eikä syrjäytymistä tapahdu.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Epäaito kilpailu voi tulla kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa kiristyksen koko vääryyden kokonaan. Tämä on erityisesti silloin, kun pakottaminen ja varallisuusvahinko sisältyvät erityisempään rikokseen. Näissä tilanteissa rikoslain 144 § väistyy.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, kun useita kiristystekoja tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisissä pakottamisen tilanteissa tai erilaisissa varallisuusvahingoissa. Jokainen teko muodostaa oman rikosoikeudellisen yksikön, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat pakottamistoimet ja varallisuusvahingot ovat tiiviissä ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä ja ne perustuvat yhtenäiseen rikosuunnitelmaan. Teko päättyy, kun pakottamista ei enää tapahdu tai tekijä luopuu rikosuunnitelmastaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on osoitettava, että syytetty on syyllistynyt kiristykseen. Ratkaisevaa on näyttö siitä, että syytetty on väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella vaikuttanut henkilöön ja saanut tämän siten tekemään teon, sietämisen tai laiminlyönnin, joka aiheuttaa varallisuusvahinkoa. Merkityksellistä ei ole anastusteos, vaan pakottaminen, jonka kautta uhri itse on tehnyt varallisuutta vahingoittavan teon.

Erityisesti on osoitettava, että

• pakottamistoimi on tosiasiallisesti tehty väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella,
• väkivalta tai uhkaus kohdistui henkilöön,
• uhri pakottamisen seurauksena teki teon, sieti tai laiminlöi,
• tämä toiminta objektiivisesti johti varallisuusvahinkoon uhrille tai kolmannelle osapuolelle,
• pakottamisen ja varallisuusvahingon välillä on kausaalinen yhteys,
• varallisuusvahinko oli juuri pakottamisen seuraus.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, ovatko väitetty väkivallan käyttö tai uhkaus sekä varallisuutta vahingoittava toiminta objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi todistajanlausuntojen, viestintätodisteiden, videotallenteiden, lääkärinlausuntojen, maksuliikenteen, sopimusten, siirtojen tai muiden jäljitettävissä olevien olosuhteiden avulla.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tarkastelee kaikkia todisteita kokonaisyhteydessä ja arvioi, onko objektiivisten mittapuiden mukaan kyseessä väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella tapahtunut pakottaminen, joka on kausaalisesti johtanut varallisuusvahinkoon. Keskeistä on kysymys siitä, onko uhri toiminut pakon alaisena ja oliko tämä pakko funktionaalisesti merkityksellinen varallisuusvahingon kannalta.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• väkivallan tai uhkauksen luonne, intensiteetti ja kulku,
• ajallinen yhteys pakottamisen ja varallisuutta vahingoittavan toiminnan välillä,
• uhrin konkreettinen toiminta ja hänen päätöksentekovapautensa,
• todistajanlausunnot teon kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• viestinnän sisältö, maksutiedot tai muut objektiiviset todisteet,
• olosuhteet, jotka viittaavat vakavaan pakotustilanteeseen,
• olisiko ymmärtävä keskivertoihminen olettanut pakon aiheuttamaa toimintaa.

Tuomioistuin tekee selvän eron pelkkiin painostustilanteisiin ilman pakottamisen luonnetta, puhtaasti sanallisiin konflikteihin, sosiaalisesti tavanomaisiin vaikuttamiskeinoihin sekä tapauksiin, joissa varallisuusvahinko ei perustu väkivaltaan tai vaaralliseen uhkaukseen.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyksiä erityisesti seuraavien osalta:

• onko väkivaltaa tai vaarallista uhkausta todella käytetty,
• oliko pakottaminen vakava uhkatilanne,
• oliko pakottamisen ja varallisuusvahingon välillä kausaalinen yhteys,
• oliko uhrin toiminta vapaaehtoista,
• oliko kyseessä vain psyykkinen paine ilman tunnusmerkistön intensiteettiä,
• onko väitetty varallisuusvahinko todella tapahtunut,
• ristiriitoja tai aukkoja teon kulun kuvauksessa,
• vaihtoehtoiset tapahtumaketjut, jotka voisivat selittää varallisuusvahingon toisin.

Se voi myös osoittaa, että teot ovat olleet väärinymmärrettäviä, tilannesidonnaisia tai ilman pakottamisen luonnetta, tai että kiristyksen edellytykset eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä rikoslain 144 §:n tapauksissa ovat erityisen tärkeitä seuraavat todisteet:

• Todistajanlausunnot pakotustilanteesta ja uhrin toiminnasta,
• viestit, sähköpostit tai muut viestintätodisteet,
• maksukuitit, tilisiirrot tai varallisuuden siirrot,
• videotallenteet tai muut objektiiviset dokumentit,
• ajalliset kulut, jotka osoittavat pakottamisen ja varallisuusvahingon välisen yhteyden.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Pakotettu rahansiirto uhkauksella: Tekijä uhkaa henkilöä fyysisellä väkivallalla, jos tämä ei luovuta hänelle tiettyä rahasummaa. Eskalaation välttämiseksi uhri maksaa rahat omasta aloitteestaan. Tekijä ei itse ota esinettä, vaan pakottaa uhrin varallisuutta vahingoittavaan toimintaan. Varallisuusvahinko syntyy juuri uhkauksen ja sen seurauksena tehdyn teon vuoksi. Teko täyttää rikoslain 144 §:n mukaisen kiristyksen tunnusmerkistön.
• Pakotettu tilisiirto väkivallan uhalla: Tekijä estää henkilön tien ja vaatii tätä uhkaamalla fyysisellä väkivallalla siirtämään välittömästi rahasumman verkkopankin kautta. Peläten hyökkäystä uhri tekee tilisiirron itse. Ratkaisevaa on, että tekijä ei tee anastusta, vaan pakottaa uhrin toimintaan, joka aiheuttaa varallisuusvahinkoa. Kyseessä on yksinkertainen kiristys, koska rikoslain 145 §:n mukaisia kvalifioivia olosuhteita ei ole.

Nämä esimerkit osoittavat rikoslain 144 §:n mukaisen yksinkertaisen kiristyksen tyypillisiä ilmenemismuotoja. Tunnusomaista on, että tekijä väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella pakottaa toimintaan, joka johtaa varallisuusvahinkoon, käyttämättä rikoslain 145 §:n erityisen vakavia uhkauksia tai tekotapoja. Vääryyden painopiste on pakottamisessa ja sen varallisuusseurauksissa, ei uhkauksen intensiteetissä tai poikkeuksellisissa rikoksen seurauksissa.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Rikoslain 144 §:n mukaisen kiristyksen subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta kaikkien objektiivisten tunnusmerkistöjen osalta. Tekijän on tiedettävä, että hän väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella vaikuttaa henkilöön ja saa tämän siten tekemään teon, sietämisen tai laiminlyönnin, joka aiheuttaa varallisuusvahinkoa uhrille tai kolmannelle osapuolelle. Hänen on ymmärrettävä, että pakotettu toiminta ei ole vapaaehtoista, vaan pakottamisen seurausta.

Tekijän on siis ymmärrettävä, että hänen toimintansa kokonaiskuvassa muodostaa pakon aiheuttaman varallisuusvahingon. Tahallisuuden osalta riittää, että tekijä pitää väkivallan käyttöä tai vaarallista uhkausta sekä uhrin varallisuutta vahingoittavaa toimintaa vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Laajempaa tarkoitustahallisuutta ei vaadita. Mahdollinen tahallisuus riittää.

Tahallisuuden on koskettava myös rikoksentekovälinettä. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että käytetty väkivalta aiheuttaa fyysistä vahinkoa tai että uhkaus ennustaa tuntuvaa haittaa ja on omiaan saamaan uhrin varallisuutta vahingoittavaan tekoon. Samoin hänen on tunnistettava tai ainakin pidettävä mahdollisena, että pakottamisen ja varallisuusvahingon välillä on toiminnallinen yhteys.

Lisäksi rikoslain 144 § edellyttää rikollista hyötymistarkoitusta. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että hän tai kolmas osapuoli saa pakotetun henkilön toiminnalla oikeudettoman varallisuusedun, esimerkiksi rahan, saatavien, palvelujen tai muiden varallisuusarvojen hankkimisen kautta. Tämä oikeudettoman hyötymisen sisäinen tavoite on kiristykselle varallisuusrikoksena olennainen.

Subjektiivista tunnusmerkistöä ei täyty, jos tekijä vilpittömästi olettaa olevansa oikeutettu vaadittuun toimintaan tai että uhri toimii vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa. Sama pätee, jos tekijä toimii ilman tahallisuutta väkivallan tai vaarallisen uhkauksen suhteen, esimerkiksi siksi, ettei hän ymmärrä tai ainakaan hyväksy niiden pakottavaa vaikutusta uhriin.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Eine diversio ei ole rikoslain 144 §:n mukaisessa kiristyksessä periaatteessa poissuljettu, mutta se tulee kyseeseen vain tiukasti rajatuissa poikkeustapauksissa. Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää pakottamista väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella ja sisältää siten säännönmukaisesti merkittävän määrän pakko- ja varallisuusrikollisuutta. Tämä pakkoelementti rajoittaa merkittävästi mahdollisuutta diversionaaliseen käsittelyyn.

Tapauksissa, joissa merkittävää väkivaltaa ei ole käytetty, vaarallinen uhkaus on vähäintensiteettinen, varallisuusvahinko on vähäinen ja teolla on ollut vain vähäisiä seurauksia, diversiota voidaan poikkeuksellisesti harkita. Uhkauksen intensiteetin kasvaessa, pakottamispotentiaalin lisääntyessä tai kohdennetun toiminnan myötä diversionaalisen käsittelyn todennäköisyys laskee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• jos syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• merkittävää väkivaltaa ei ole käytetty,
• että vaarallinen uhkaus on vähäintensiteettinen,
• että varallisuusvahinko on vähäinen ja korvattu,
• suunnitelmallista tai toistuvaa käyttäytymistä ei ole,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja sovitteluhaluinen.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yleishyödyllisiä palveluja, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyllisyyden toteamiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• jos kyseessä on merkittävä väkivallan käyttö tai voimakas vaarallinen uhkaus,
• jos rikossyytteessä on korkea pakko- tai vaarapotentiaali,
• teko on tehty tarkoituksellisesti tavoitteellisesti tai suunnitelmallisesti,
• jos kyseessä on useita itsenäisiä kiristystekoja,
• on kyse toistuvasta tai systemaattisesta käyttäytymisestä,
• erityisiä raskauttavia olosuhteita ilmenee,
• tai kokonaiskäyttäytyminen merkitsee uhrin päätösvapauden vakavaa loukkaamista.

Vain selvästi vähäisimmän syyllisyyden, minimaalisen pakottamisen ja välittömän ymmärryksen tapauksessa voidaan harkita, onko poikkeuksellinen diversionaalinen menettely sallittu. Käytännössä kiristyksen diversio on mahdollista vain harvinaisissa rajatapauksissa ja riippuu aina yksittäistapauksen konkreettisista olosuhteista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varallisuusvahingon suuruuden, väkivallan tai vaarallisen uhkauksen laadun, keston ja intensiteetin sekä sen mukaan, kuinka voimakkaasti uhrin päätösvapautta ja taloudellista asemaa on loukattu. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja onko teko aiheuttanut merkittävän pakottavan vaikutuksen sekä tuntuvia varallisuusvahinkoja.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• jos teko on tehty voimakkaalla väkivallalla tai massiivisella vaarallisella uhkauksella,
• kyseessä oli järjestelmällinen tai erityisen häikäilemätön menettely,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• jos useita varallisuusarvoja tai taloudellisesti merkittäviä asemia on ollut kyseessä,
• jos on toimittu tunnistettavasta vastustuksesta tai uhrin erityisestä suojelun tarpeesta huolimatta,
• teko on tehty läheisyys-, riippuvuus- tai ylivalta-asemassa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• rikollisen käyttäytymisen välitön lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai täydellinen vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset rasitus- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Eine Freiheitsstrafe kann das Gericht bedingt nachsehen, wenn sie nicht länger als zwei Jahre beträgt und der Täter eine positive Sozialprognose aufweist.

Rangaistusasteikko

Kiristyksestä on säädetty kuuden kuukauden ja viiden vuoden välinen vankeusrangaistus. Rangaistusasteikko kattaa tapaukset, joissa väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella pakotetaan varallisuutta vahingoittavaan tekoon ilman, että kyseessä on törkeän kiristyksen kvalifioivia olosuhteita.

Kiristyksessä ei ole nimenomaisesti säädettyä lievää tapausta. Konkreettinen rangaistuksen määrä voi kuitenkin olla rangaistusasteikon alarajalla, jos merkittävää väkivaltaa ei ole käytetty, uhkaus on vain vähäintensiteettinen, varallisuusvahinko on vähäinen ja teolla on ollut vain vähäisiä seurauksia. Nämä olosuhteet vaikuttavat rangaistusta lieventävästi, mutta eivät muuta lakisääteistä rangaistusasteikkoa.

On myös huomioitava, että jokainen uhkaus ei ole automaattisesti rangaistava. Kiristys on kyseessä vain silloin, kun käytetty väkivalta tai uhkaus on hyvän tavan vastaista, eli epäoikeudenmukaista, kohtuutonta tai sosiaalisesti hyväksymätöntä. Joka ajaa oikeutettua asiaa eikä käytä liiallista tai luvatonta painostusta, ei toimi oikeudenvastaisesti. Jos kyseessä on tällainen hyvän tavan mukainen tilanne, rangaistavuus poistuu jo, eikä rangaistusta seuraa.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Rikoslain 144 §:n mukaisessa kiristyksessä on vankeusrangaistuksen lisäksi periaatteessa mahdollista määrätä myös sakkorangaistus, erityisesti vähäisemmän syyllisyyden tai rangaistusasteikon alaosan tapauksissa. Päiväsakkojärjestelmä on siten käytännössä merkityksellinen ja voi yksittäistapauksessa olla todellinen vaihtoehto vankeusrangaistukselle.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka ulottuu viiteen vuoteen asti, tuomioistuin voi lakisääteisten edellytysten täyttyessä määrätä sakkorangaistuksen enintään yhden vuoden lyhyen vankeusrangaistuksen sijaan. Tämä säännös on kiristyksessä periaatteessa sovellettavissa, koska rangaistusuhka on sen puitteissa. Kyseessä ei kuitenkaan ole rikoksen itsenäinen sakkorangaistusuhka, vaan korvaava mahdollisuus lyhyille vankeusrangaistuksille. Tämä tulee kyseeseen erityisesti vähäisemmän syyllisyyden ja kokonaisuutena lievän rikoskuvauksen tapauksissa.

Rikoslain 43 §: Ehdollinen vankeusrangaistus on mahdollinen, jos määrätty rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös kiristyksessä, jolloin ratkaisevaa on, kuinka intensiivistä väkivalta tai uhkaus oli ja kuinka suuri aiheutettu varallisuusvahinko on. Ehdollinen vankeusrangaistus on realistinen erityisesti silloin, kun teko sijoittuu rangaistusasteikon alarajalle, merkittävää väkivaltaa ei ole käytetty ja tekijä on ymmärtäväinen.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen vankeusrangaistus mahdollistaa ehdottoman ja ehdollisesti määrätyn rangaistuksen yhdistelmän. Se on mahdollinen vankeusrangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Kiristyksessä tämä muoto voi saada merkitystä erityisesti silloin, kun syyllisyyden mukainen rangaistus on kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä eikä selvästi raskauttavia olosuhteita ole. Voimakkaan väkivallan käytön tai massiivisen uhkauksen tapauksissa se on säännönmukaisesti poissuljettu.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat kiristyksessä usein käyttäytymistä ohjaavia toimenpiteitä, kuten konfliktien hallintaa, sosiaalista vakauttamista tai vahingonkorvausvelvoitteita. Tavoitteena on estää uusia rikoksia ja edistää pysyvää sosiaalista sopeutumista.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Rikoslain 144 §:n mukaisessa kiristyksessä on säädetyn kuuden kuukauden ja viiden vuoden vankeusrangaistuksen vuoksi aina maakuntatuomioistuin toimivaltainen. Alioikeuden toimivalta on poissuljettu, koska se on toimivaltainen vain rikoksissa, joista on säädetty enintään yhden vuoden vankeusrangaistus.

Kiristyksen normaalitapauksessa maakuntatuomioistuin tekee päätöksen yksin tuomarin kokoonpanolla. Tämä kokoonpano vastaa lakisääteistä perustoimivaltaa rikoksissa, joista on säädetty yli yhden mutta enintään viiden vuoden vankeusrangaistus ja joille ei ole säädetty erityistä maallikkotuomari- tai valamiehistötuomioistuimen toimivaltaa.

Maallikkotuomari-istuin ei ole toimivaltainen kiristyksessä, koska rikoslain 144 § ei säädä yli viiden vuoden rangaistusuhkaa eikä se kuulu nimenomaisesti maallikkotuomari-istuimelle osoitettuihin rikostunnusmerkistöihin.

Valamiehistötuomioistuin ei myöskään tule kyseeseen, koska sen toimivaltaedellytykset, erityisesti elinkautisen vankeusrangaistuksen tai yli viiden vuoden vankeusrangaistuksen alarajan sisältävän rangaistusuhan osalta, eivät täyty.

Paikallinen toimivalta

Paikallisesti toimivaltainen on periaatteessa rikospaikan tuomioistuin, eli siellä, missä väkivaltaa tai vaarallista uhkausta käytettiin ja varallisuutta vahingoittava teko tehtiin tai aiheutettiin.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Jos maakuntatuomioistuin antaa tuomion yksin tuomarin kokoonpanolla, se ei ole välttämättä lopullinen. Päätöksestä voivat tuomittu henkilö sekä syyttäjä valittaa oikeuskeinoin.

Tuomion luonteesta riippuen valitus voi tulla kyseeseen. Jos tietyt lakisääteiset edellytykset täyttyvät, voidaan lisäksi tehdä purkuhakemus. Päätöksen tarkistaa sitten ylempi tuomioistuin, joka valvoo, onko menettely suoritettu oikein ja onko oikeudellinen arviointi paikkansapitävä.

Tarkastelun tyyppi riippuu siitä, missä kokoonpanossa maakuntatuomioistuin on päättänyt ja mitä oikeuskysymyksiä riitautetaan.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 144 §:n mukaisessa kiristyksessä vahingon kärsinyt henkilö voi yksityisenä asianosaisena esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska kiristys kohdistuu väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella pakotettuun varallisuutta vahingoittavaan tekoon, vaatimukset sisältävät erityisesti rahallisia suorituksia, siirrettyjä summia, luovutettuja varallisuusarvoja, saatavista luopumisia sekä muita varallisuusvahinkoja, jotka ovat syntyneet pakotetun toiminnan seurauksena.

Tapauksen olosuhteista riippuen voidaan vaatia myös seurausvahinkojen korvaamista, esimerkiksi jos pakotettu maksu tai teko on aiheuttanut taloudellisia haittoja, likviditeettiongelmia tai liiketoiminnallisia vahinkoja.

Yksityisen asianosaisen liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Eine vapaaehtoinen hyvitys, kuten saatujen summien takaisinmaksu, aiheutetun vahingon korvaaminen tai vakava pyrkimys korvaukseen, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja täysimääräisesti.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut merkittävän väkivallan tai voimakkaan vaarallisen uhkauksen alaisena, suunnitelmallisesti tai toistuvasti tai tekoon liittyi massiivinen pakotustilanne, myöhempi vahingonkorvaus menettää säännönmukaisesti suuren osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen hyvitys voi korvata kiristyksen vääryyden vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Kiristys yhdistää väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella tapahtuvan pakottamisen varallisuusvahinkoon. Oikeudellinen arviointi riippuu ratkaisevasti konkreettisesta teonkulusta, pakottamisen intensiteetistä, rikollisesta hyötymistarkoituksesta sekä todistusaineistosta. Jo vähäisetkin poikkeamat asiaintilassa voivat ratkaista, täyttyykö rikoksen tunnusmerkistö, onko kyseessä pelkkä pakottaminen, yksinkertainen kiristys vai törkeä kiristys, vai onko teko hyvän tavan vastaisuuden puuttuessa oikeudenvastainen.

Eine varhainen asianajajan tuki varmistaa, että asiaintila luokitellaan oikein, todisteet arvioidaan kriittisesti ja lieventävät olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettäväksi.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, täyttyvätkö kiristyksen edellytykset todella vai onko toinen oikeudellinen arviointi tarpeen,
• analysoi todistusaineistoa erityisesti väkivallan, vaarallisen uhkauksen, kausaliteetin ja varallisuusvahingon osalta,
• selvittää, olivatko käytetyt keinot hyvän tavan vastaisia vai tuleeko poikkeus rangaistavuudesta kyseeseen,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka luokittelee teonkulun täydellisesti ja oikeudellisesti tarkasti.

Als rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että kiristyssyytös tutkitaan huolellisesti ja menettely perustuu vankkaan tosiasiapohjaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio