Törkeä varkaus

Itävallan rikoslain (StGB) § 128 mukaan törkeä varkaus tapahtuu, jos henkilö syyllistyy varkauteen StGB § 127 mukaisesti ja lisäksi täyttyy jokin kvalifioiva olosuhde StGB § 128 mukaisesti. Tekijä ottaa toisen irtaimen omaisuuden haltuunsa murtaen toisen hallinnan ja perustaen uuden hallinnan, toimien tahallisesti ja tarkoituksenaan rikollisesti hyötyä itselleen tai kolmannelle.
Toisin kuin perusrikoksessa, tässä ei ole ratkaisevaa ainoastaan puuttuminen toisen määräysvaltaan, vaan lisäksi lisääntynyt vääryys, joka johtuu lain mukaisista kvalifioivista tunnusmerkeistä, erityisesti arvorajoista tai StGB § 128 mainituista erityisistä olosuhteista. Jo lyhytaikainen tosiasiallisen esinehallinnan saavuttaminen riittää myös törkeässä varkaudessa. StGB § 128 kiristää rangaistusuhkaa, koska lainsäätäjä sanktioi nämä omaisuuteen kohdistuvan puuttumisen muodot erityisesti.

Objektiivinen tunnusmerkistö

StGB § 128:n objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää varkautta StGB § 127 mukaisesti. Se edellyttää siis toisen irtaimen omaisuuden haltuunottoa. Haltuunotto tarkoittaa, että tekijä poistaa oikeutetun tosiasiallisen esinehallinnan ja perustaa itse tai kolmannen kautta uuden esinehallinnan, eli ottaa esineen haltuunsa ja riistää sen hallinnan aikaisemmalta omistajalta.

Lisäksi törkeässä varkaudessa on oltava jokin kvalifioiva olosuhde StGB § 128 mukaisesti. Ratkaisevaa ei siis ole ainoastaan puuttuminen toisen määräysvaltaan, vaan lisääntynyt vääryys, joka johtuu erityisistä olosuhteista tai arvorajoista.

Myös törkeässä varkaudessa riittää jo lyhytaikainen tosiasiallisen esinehallinnan saavuttaminen, jos oikeutettu menettää sen seurauksena hallinnan. Pysyvää hallintaa tai myöhempää käyttöä ei vaadita.

StGB § 128 suojaa toisen omaisuutta erityisen vakavilta luvattoman haltuunoton muodoilta ja liittyy kvalifikaationa varkauden perustunnusmerkistöön.

Raskauttavat olosuhteet

Törkeä varkaus tapahtuu erityisesti, jos haltuunotto tapahtuu erityisessä hätätilanteessa, kuten tulipalon, tulvan aikana tai hyödyntäen varastetun avuttomuutta. Samoin StGB § 128 kattaa haltuunotot uskonnonharjoitustiloissa tai jumalanpalvelukseen omistetuista esineistä, erityisen suojelun arvoisista kulttuuriperintökohteista julkisesti saatavilla olevista kokoelmista tai rakennuksista sekä kriittisen infrastruktuurin olennaisista osista. Törkeä varkaus tapahtuu myös, jos esineen arvo ylittää € 5 000. Jos arvo ylittää € 300 000, kyseessä on erityisen törkeä varkauden muoto.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, joka ottaa toisen esineen haltuunsa ja siten riistää oikeutetulta tosiasiallisen hallinnan. Tekijän henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä myöskään törkeässä varkaudessa.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on mikä tahansa toisen irtain, fyysinen esine, jolla on varallisuusarvoa. Esine on toisen, jos se ei kuulu yksinomaan tekijälle. Irtain on mikä tahansa esine, joka voidaan tosiasiallisesti ottaa haltuun.

Törkeässä varkaudessa on lisäksi oltava jokin kvalifioiva olosuhde StGB § 128 mukaisesti.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu haltuunotosta. Tämä tapahtuu, kun tekijä ottaa esineen haltuunsa ilman oikeutetun tahtoa tai vastoin sitä ja oikeutettu siten menettää tosiasiallisen hallinnan. Haltuunotto voi tapahtua salaa, avoimesti tai huolimattomuutta hyväksikäyttäen, kunhan henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa ei käytetä.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen seuraus on, että oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan esineeseen ja tekijä perustaa uuden hallinnan. Jo esineen lyhytaikainen haltuunotto riittää. Pysyvää menetystä tai myöhempää käyttöä ei vaadita.

Kausaalisuus:

Hallinnan menetyksen esineeseen on oltava tekijän käyttäytymisen aiheuttama. Ilman haltuunottotapahtumaa sitä ei olisi tapahtunut.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Seuraus on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se, mitä StGB § 128 yhdessä StGB § 127 kanssa pyrkii estämään, nimittäin että joku ottaa toisen omaisuutta haltuunsa erityisen raskauttavissa olosuhteissa tai merkittävällä varallisuusvahingolla, vaikka hänellä ei ole siihen oikeutta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

StGB § 128:n mukainen törkeän varkauden tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa varkaus StGB § 127 mukaisesti on tapahtunut ja lisäksi on olemassa kvalifioiva olosuhde. Myös tässä toisen irtain omaisuus otetaan tahallisesti haltuun siten, että oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan esineeseen ja tekijä perustaa uuden hallinnan. Painopiste on edelleen esineen haltuunotossa itsessään, ei sen vahingoittamisessa tai muuttamisessa. Lisääntynyt vääryys johtuu teon erityisistä olosuhteista tai esineen korkeammasta arvosta, ei poikkeavasta teosta.

• StGB § 129 – Varkaus murtautumalla tai aseella: Varkaus murtautumalla tai aseella muodostaa itsenäisen varkauden kvalifikaation. Myös tässä on kyse toisen irtaimen omaisuuden haltuunotosta, mutta erityisen raskauttavissa teon toteuttamistavoissa, kuten murtautumalla tai aseen mukana pitämisellä. Kun StGB § 128 liittyy tiettyihin ulkoisiin olosuhteisiin tai arvorajoihin, StGB § 129 keskittyy teon tapaan. Jos StGB § 129:n edellytykset täyttyvät, törkeä varkaus StGB § 128 mukaan väistyy ja sovelletaan StGB § 129:n ankarampaa rangaistusuhkaa.
• StGB § 125 – Vahingonteko kattaa kaiken tahallisen toisen esineen vahingoittamisen, joka heikentää sen kuntoa tai käyttökelpoisuutta. Oikeutettu säilyttää esineen periaatteessa, mutta se vahingoitetaan, turmellaan tai tehdään käyttökelvottomaksi.
  Erottelu törkeästä varkaudesta tapahtuu kohteen perusteella: Vahingonteossa esine jää oikeutetulle, mutta sen kunto heikkenee. Törkeässä varkaudessa oikeutettu menettää esineen itsensä. Jos vahingoittaminen ja haltuunotto tapahtuvat samanaikaisesti, esimerkiksi kun esine vahingoitetaan ja sitten varastetaan, vahingonteko ja (törkeä) varkaus ovat rinnakkaisia, koska loukataan eri oikeushyviä.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikosten yhtymä (konkurrenssi) on kyseessä, kun törkeään varkauteen liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten vahingonteko, kotirauhan rikkominen tai vaarallinen uhkaus. Törkeä varkaus säilyttää itsenäisen vääryytensä eikä syrjäydy. Jos loukataan useita oikeushyviä, rikokset ovat rinnakkaisia.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen erikoissäännöksen perusteella voi tulla kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa koko törkeän varkauden vääryyden. Näin on esimerkiksi vieläkin kvalifioiduimmissa varkauden muodoissa, joissa StGB § 128 kvalifikaationa väistyy.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous (tatmehrheit) on kyseessä, jos useita törkeitä varkauksia tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisinä haltuunottoina tai eri rikoksen kohteina. Jokainen haltuunotto muodostaa oman teon, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat anastamiset välittömästi liittyvät toisiinsa ja niitä kannattaa yhtenäinen tahallisuus, esimerkiksi useat anastamiset saman rikosuunnitelman puitteissa. Teko päättyy, kun muita anastamisia ei enää tapahdu tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on näytettävä toteen, että syytetty on syyllistynyt varkauteen StGB § 127 mukaisesti ja lisäksi on olemassa kvalifioiva olosuhde StGB § 128 mukaisesti. Ratkaisevaa on näyttö siitä, että oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan esineeseen ja syytetty on itse tai kolmannen kautta saanut uuden hallinnan siihen. Kyse ei ole ainoastaan esineen objektiivisesta haltuunotosta, vaan myös StGB § 128:n kvalifioivien edellytysten olemassaolosta.

Erityisesti on osoitettava, että

• haltuunottoteko on tosiasiallisesti tehty,
• esine oli toisen, eli se ei ollut yksinomaan syytetyn omistuksessa,
• oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan esineeseen,
• syytetty on perustanut uuden hallinnan, vaikka se olisi ollut vain lyhytaikainen,
• haltuunotto johtuu syytetyn käyttäytymisestä,
• StGB § 128:n kvalifioiva olosuhde on olemassa, esimerkiksi erityinen teon toteutus tai lakisääteisen arvorajan ylittäminen.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, ovatko väitetty haltuunotto ja kvalifioiva olosuhde objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi todistajanlausunnoilla, videotallenteilla, kassatiedoilla, inventaarioasiakirjoilla, arvon todisteilla tai muilla perustelluilla olosuhteilla.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii kaikki todisteet kokonaisyhteydessä ja arvioi, onko objektiivisten mittapuiden mukaan kyse haltuunotosta ja täyttyvätkö StGB § 128:n edellytykset. Keskiössä on kysymys siitä, onko oikeutettu tosiasiallisesti menettänyt esineen, onko tämä menetys syyksiluettavissa syytetylle ja onko kvalifioiva olosuhde näytetty toteen.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• hallintasuhteet ennen ja jälkeen tapahtuman,
• väitetyn haltuunoton luonne ja kulku,
• hallinnan menetyksen ajankohta ja kesto,
• todistajanlausunnot teon kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• videotallenteet, kassatiedot tai muut objektiiviset todisteet,
• olosuhteet tai todisteet, jotka perustavat varkauden kvalifioidun luonteen,
• olisiko ymmärtäväinen keskivertohenkilö olettanut, että esine oli riistetty oikeutetulta.

Tuomioistuin rajaa selkeästi pelkät väärinkäsitykset, erehdykset, väliaikaiset hallinnan luovutukset tai tilanteet ilman todellista hallinnan menetystä, jotka eivät muodosta tunnusmerkistön mukaista anastamista.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• onko haltuunotto todella tapahtunut,
• onko oikeutettu todella menettänyt hallinnan esineeseen,
• oliko olemassa suostumus, oikeutus tai palauttamistarkoitus,
• kosketettiinko tai siirrettiinkö esinettä vain lyhytaikaisesti perustamatta uutta hallintaa,
• ristiriitoja tai aukkoja teon kulun kuvauksessa,
• vaihtoehtoisia syitä, jotka voisivat yhtä uskottavasti selittää esineen katoamisen,
• ovatko väitetyt kvalifioivat olosuhteet todella olemassa.

Se voi myös esittää, että tietyt toimet ovat tapahtuneet väärinymmärrettävästi, vahingossa tai suostumuksella oikeutetun toimesta tai että StGB § 128:n edellytykset eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä StGB § 128:n tapauksissa ovat erityisen merkityksellisiä seuraavat todisteet:

• videotallenteet tai valokuvat, esimerkiksi kaupoista tai julkisista tiloista,
• todistajanlausunnot haltuunoton kulusta,
• kassatiedot, inventaarioasiakirjat tai kulunvalvonta,
• asiakirjat esineen arvosta tai kvalifioivista olosuhteista,
• viestintätiedot, joista voi ilmetä kulku tai aikomukset,
• ajalliset kulut, jotka osoittavat, milloin esine katosi ja kenellä oli pääsy siihen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Sähköpyörän haltuunotto merkittävällä varallisuusvahingolla: Tekijä varastaa lukitsemattomasta autotallista arvokkaan sähköpyörän, jonka arvo on € 7 500. Hän olettaa, että omistaja ei huomaa menetystä lyhyellä aikavälillä ja aikoo käyttää sähköpyörää vain väliaikaisesti. Tosiasiallisesti omistaja menettää tosiasiallisen hallinnan esineeseen, kun tekijä perustaa uuden hallinnan. Sähköpyörän arvo ylittää lakisääteisen arvorajan ja perustaa siten törkeän varkauden StGB § 128 mukaisesti. Ratkaisevaa on, että tekijä ottaa esineen haltuunsa ilman suostumusta ja riistää sen oikeutetulta. Jo lyhytaikainen haltuunotto riittää täyttämään tunnusmerkistön. Merkittävä taloudellinen vahinko selittää varkauden kvalifikaation, mutta ei ole ratkaiseva itse haltuunoton kannalta.
• Esineen haltuunotto kvalifioivissa olosuhteissa: Tekijä ottaa julkisesti saatavilla olevassa tilassa haltuunsa toisen esineen, joka sijaitsee yleisesti saatavilla olevassa kokoelmassa, ja poistaa sen ilman oikeutetun suostumusta. Oikeutettu menettää siten määräys- ja valvontamahdollisuutensa esineeseen, kun tekijä perustaa uuden hallinnan. Riippumatta siitä, tunnistaako tekijä esineen erityisen arvon, kvalifioivien olosuhteiden vuoksi kyseessä on törkeä varkaus StGB § 128 mukaisesti. Ratkaisevaa on esineen luvaton haltuunotto lain mukaisissa raskauttavissa olosuhteissa.

Nämä esimerkit osoittavat, että törkeä varkaus StGB § 128 mukaisesti on kyseessä, kun toisen irtain omaisuus otetaan haltuun ilman suostumusta, oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan ja lisäksi täyttyy kvalifioiva olosuhde tai lakisääteinen arvoraja. Myöskään tässä haltuunoton kesto ei ole ratkaisevaa, vaan puuttuminen toisen määräys- ja esinehallintaan yhdessä lisääntyneen vääryyden kanssa.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Varkauden subjektiivinen tunnusmerkistö StGB § 128 mukaisesti edellyttää tahallisuutta. Tekijän on tiedettävä, että hän ottaa toisen irtaimen omaisuuden haltuunsa riistämällä oikeutetulta tosiasiallisen hallinnan esineeseen ja perustamalla itse uuden hallinnan. Hänen on tunnistettava, että esine ei kuulu hänelle ja että haltuunotto tapahtuu ilman oikeutetun suostumusta.

Tekijän on siis ymmärrettävä, että hänen käyttäytymisensä kokonaiskuvassa edustaa kohdennettua toisen esineen haltuunottoa ja on tyypillisesti omiaan sulkemaan oikeutetun pois esineen käytöstä ja määräysvallasta. Tahallisuuden kannalta riittää, että tekijä pitää haltuunottoa vakavasti mahdollisena ja suostuu siihen. Laajempaa tarkoitustahallisuutta ei vaadita; Eventualvorsatz riittää.

Lisäksi tahallisuuden on ulotuttava myös rikoslain 128 §:n törkeän varkauden tunnusmerkistöön. Tekijän on siis ainakin hyväksyttävä, että törkeän varkauden edellytys täyttyy, erityisesti että esineen arvo ylittää merkityksellisen arvorajan. Riittää, että tekijä pitää korkeampaa arvoa vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Jos taas tekijä vakavasti olettaa, että esine on vain vähäarvoinen eikä arvorajaa saavuteta, hän ei subjektiivisesti täytä törkeän varkauden tunnusmerkistöä.

Lisäksi varkaus edellyttää rikollista hyötymistarkoitusta. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että hän hankkii itselleen tai kolmannelle oikeudettoman taloudellisen hyödyn esimerkiksi pitämällä, käyttämällä, luovuttamalla tai myymällä esineen. Tämä ylimääräinen sisäinen tarkoitus on tyypillinen omaisuusrikoksille, ja sen on oltava läsnä myös törkeässä varkaudessa.

Subjektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, jos tekijä vakavasti uskoo olevansa oikeutettu anastamaan, että oikeutettu henkilö haluaa tai sallii teon tai että hänellä on oikeus esineeseen. Vastaavasti, jos tekijä kiistää törkeän varkauden tunnusmerkistön ilman tahallisuutta, koska hän vakavasti olettaa arvon olevan alle arvorajan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio ei ole rikoslain 128 §:n mukaisessa varkaudessa poissuljettu, mutta sitä harkitaan huomattavasti varovaisemmin. Rikosnimike koskee törkeää varkautta, jossa on lisäolosuhteita, kuten merkittävä arvo tai erityisesti suojeltu esine. Tähän liittyy säännöllisesti lisääntynyt vääryys, joka sallii diversion vain rajoitetusti.

Tapauksissa, joissa törkeän varkauden tunnusmerkistö täyttyy vain niukasti, tekijä toimii välittömästi ymmärtäväisesti ja seuraukset voidaan nopeasti ja täysin korjata, voidaan diversiota silti harkita. Törkeän varkauden tunnusmerkistön merkityksen kasvaessa, vahingon määrän kasvaessa tai suunnitelmallisen toiminnan myötä diversion todennäköisyys laskee huomattavasti.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• törkeän varkauden tunnusmerkistö ei ole erityisen painava,
• vakavia seuraamuksia ei ole syntynyt,
• suunnitelmallista tai toistuvaa käyttäytymistä ei ole,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja sovitteluhaluinen.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallisia palveluja, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyksilukemiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• merkittävä taloudellinen vahinko on aiheutunut,
• törkeän varkauden tunnusmerkistö on selkeästi ja voimakkaasti ilmentynyt,
• teko on tehty tarkoituksellisesti tavoitteellisesti tai suunnitelmallisesti,
• useita itsenäisiä varkaustekoja on tehty,
• on kyse toistuvasta tai systemaattisesta käyttäytymisestä,
• erityisiä raskauttavia olosuhteita ilmenee,
• tai kokonaiskäyttäytyminen muodostaa vakavan loukkauksen toisen varallisuusoikeuksia kohtaan.

Vain huomattavasti vähäisemmän syyllisyyden ja välittömän ymmärtämisen tapauksessa voidaan harkita poikkeuksellista diversion käyttöä. Käytännössä diversio on rikoslain 128 §:n mukaisessa varkaudessa mahdollinen, mutta olennaisesti tiukemmin rajattu kuin perusrikoksessa ja riippuu tiukasti yksittäistapauksen konkreettisista olosuhteista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varallisuuteen kohdistuvan puuttumisen laajuuden, haltuunoton laadun, keston ja intensiteetin sekä sen mukaan, kuinka voimakkaasti esineen haltuunotto on heikentänyt oikeutetun taloudellista asemaa tai käyttömahdollisuutta. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja onko käyttäytyminen aiheuttanut tuntuvan varallisuushaittaan.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• haltuunotot ovat jatkuneet pidemmän ajan,
• oli kyse systemaattisesta tai erityisen itsepintaisesta menettelystä,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita esineitä tai taloudellisesti merkittäviä esineitä oli kyseessä,
• selvistä kehotuksista tai pyynnöistä huolimatta lisää haltuunottoja tapahtui,
• oli kyse erityisestä luottamuksen rikkomisesta, esimerkiksi varkauksissa läheis-, työ- tai riippuvuussuhteessa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja havaittavissa oleva ymmärrys,
• rikollisen käyttäytymisen välitön lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset stressi- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Rangaistusasteikko

Rikoslain 127 §:n mukainen varkaus muodostaa perusrikoksen ja siitä voidaan tuomita vankeutta enintään kuusi kuukautta tai sakkoa enintään 360 päiväsakkoa.

• Jos rikoslain 128 §:n 1 momentin mukainen törkeän varkauden tunnusmerkistö täyttyy , esimerkiksi siksi, että varkaus on tehty
• hyväksikäyttäen erityistä ahdinkoa tai avuttomuutta,
• uskonnonharjoitukseen tarkoitetussa tilassa tai uskonnollisesti omistetussa esineessä,
• yleisesti tunnustetun tieteellisen, taiteellisen, kansatieteellisen tai historiallisen arvon omaavassa esineessä,
• kriittisen infrastruktuurin olennaisessa osassa
• tai esineessä, jonka arvo on yli 5 000 €
• on tehty, kyseessä on törkeä varkaus. Näissä tapauksissa rangaistusasteikko on vankeutta enintään kolme vuotta.

Jos varastetun esineen arvo ylittää 300 000 €, sovelletaan rikoslain 128 §:n 2 momenttia . Laki säätää tässä huomattavasti ankaramman rangaistusasteikon, yhdestä kymmeneen vuoteen vankeutta. Sakkoa ei tässä tapauksessa enää säädetä.

Muut törkeän varkauden muodot, kuten murto- tai aseellinen varkaus (rikoslain 129 §), ammattimainen varkaus (rikoslain 130 §) tai ryöstö (rikoslain 131 §), johtavat siihen, että kunkin erityisemmän lainmukaisen rangaistusasteikon on oltava määräävä. Rikoslain 128 §:n törkeän varkauden tunnusmerkistöt pysyvät joka tapauksessa merkityksellisinä oikeudellisessa luokittelussa ja rangaistuksen määräämisessä, ellei niitä ole täysin katettu erityisemmällä rikosnimikkeellä.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Rikoslain 128 §:n mukaisessa törkeässä varkaudessa sakko jää selvästi taka-alalle. Korotetun rangaistusuhan vuoksi sakko tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi vähäisen syyllisyyden ja törkeän varkauden tunnusmerkistön alarajan tapauksissa. Jos arvoon perustuva törkeän varkauden tunnusmerkistö täyttyy rikoslain 128 §:n 2 momentin mukaisesti yhdestä kymmeneen vuoteen vankeutta ulottuvalla rangaistusasteikolla sakko on lain mukaan poissuljettu.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lainmukainen rangaistusuhka ulottuu enintään viiteen vuoteen, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijaan määrätä sakkoa. Tämä mahdollisuus on siis olemassa myös törkeässä varkaudessa.

Käytännössä tätä säännöstä kuitenkin sovelletaan varovaisemmin, koska törkeä varkaus edellyttää törkeän varkauden tunnusmerkistön täyttymistä ja siihen liittyy säännöllisesti suurempi vääryys. Soveltaminen tulee kyseeseen erityisesti silloin, kun teko liikkuu törkeän varkauden tunnusmerkistön alarajalla, vahinko on vähäinen tai korvattu eikä raskauttavia oheisolosuhteita ole.
Erityisen korkeissa arvoon perustuvissa törkeän varkauden tunnusmerkistöissä, joissa on lainmukainen vähimmäisvankeusrangaistus, soveltaminen on poissuljettu.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös törkeässä varkaudessa. Ehdollista rangaistusta myönnetään varovaisemmin, jos teko on tehty suunnitelmallisesti, toistuvasti tai selvästi raskauttavissa olosuhteissa. Ehdollinen rangaistus on realistinen erityisesti silloin, kun vahinko on täysin korvattu, tekijä on ymmärtäväinen ja teko pysyy törkeän varkauden tunnusmerkistön alarajalla.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus sallii yhdistelmän ehdottomasta ja ehdollisesta rangaistuksen osasta. Se on mahdollinen rangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta.
Törkeässä varkaudessa tämä muoto voi saada merkitystä erityisesti silloin, kun syyllisyyden mukainen rangaistus on kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä. Tapauksissa, joissa on vähimmäisvankeusrangaistus, se on säännöllisesti poissuljettu.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat usein vahingonkorvausta, esineen palauttamista, uusien omaisuusrikosten välttämistä tai rakenteellisia toimenpiteitä, kuten käyttäytymiskoulutuksia. Tavoitteena on korvata aiheutunut vahinko ja estää tulevat rikokset.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Rikoslain 128 §:n mukaisessa törkeässä varkaudessa on korotetun rangaistusuhan vuoksi periaatteessa alueoikeus toimivaltainen. Käräjäoikeuden yksinkertainen toimivalta ylittyy tässä säännöllisesti, koska rikoslain 128 §:n 1 momentti säätää vankeusrangaistuksen enintään kolmeksi vuodeksi.

Jos kyseessä on törkeä varkaus rikoslain 128 §:n 1 momentin mukaisesti , päättää alueoikeus yksin tuomarina. Käräjäoikeus ei enää tule kyseeseen riittävän asiallisen toimivallan puuttuessa.

Jos esineen arvo ylittää 300 000 € ja kyseessä on siten törkeä varkaus rikoslain 128 §:n 2 momentin mukaisesti , on yhdestä kymmeneen vuoteen vankeutta ulottuvan rangaistusuhan vuoksi lautamiesoikeus toimivaltainen. Yksittäinen tuomari on näissä tapauksissa poissuljettu.

Valamiehistöoikeus ei tule kyseeseen, koska rikoslain 128 §:n 2 momentissakaan ei ole säädetty rangaistusuhkaa, joka avaisi sen toimivallan.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen on tuomioistuin haltuunoton paikkakunnalla. Ratkaisevaa on, missä oikeutettu menetti tosiasiallisen määräysvallan esineeseen ja missä tekijä perusti uuden hallussapidon.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Alueoikeuden ensimmäisenä oikeusasteena antamiin tuomioihin on päätöksen muodosta riippuen sallittua valitus ja tarvittaessa purkuhakemus. Toimivaltainen on korkein oikeus, mikäli lainmukaiset edellytykset täyttyvät.

Jos törkeää varkautta on käsitelty lautamiesoikeudessa, muutoksenhakuprosessi määräytyy myös yleisten sääntöjen mukaan, ja purkuhakemus ja valitus korkeimpaan oikeuteen ovat mahdollisia.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 128 §:n mukaisessa törkeässä varkaudessa vahingon kärsinyt henkilö voi yksityisenä asianomistajana esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska tämäkin rikos koskee vieraan irtaimen esineen luvatonta anastamista, vaatimukset kohdistuvat erityisesti esineen arvoon, hankintakustannuksiin, käyttöhyödyn menetykseen, menetettyyn käyttöetuun sekä muihin taloudellisiin vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet anastuksesta.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia myös seuraamusvahinkojen korvaamista, esimerkiksi jos esinettä tarvittiin ammatillisiin tai liiketoiminnallisiin tarkoituksiin ja anastus on johtanut merkittäviin taloudellisiin haittoihin.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten esineen palauttaminen, arvon maksaminen tai vakava pyrkimys sovitteluun, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja täysin.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut suunnitelmallisesti, toistuvasti tai tavalla, joka on johtanut merkittävään taloudelliseen vahinkoon, myöhempi vahingonkorvaus menettää yleensä suuren osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen korvaus hyvittää teon vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Rikoslain 128 §:n mukainen törkeä varkaus liittyy varkauden perusrikokseen ja edellyttää lisäksi törkeän varkauden tunnusmerkistön täyttymistä tai merkittävää omaisuusarvoa. Oikeudellinen arviointi riippuu olennaisesti konkreettisesta teonkulusta, tahallisuudesta, törkeän varkauden tunnusmerkistöstä ja todistusaineistosta. Jo pienetkin poikkeamat tosiseikoissa voivat olla ratkaisevia.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että tosiseikat luokitellaan oikein, todisteet arvioidaan asianmukaisesti ja lieventävät olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettäväksi.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, täyttyvätkö törkeän varkauden edellytykset todella vai onko muu oikeudellinen arviointi tarpeen,
• analysoi todistusaineiston ja väitetyt törkeän varkauden tunnusmerkistöt,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka luokittelee tosiseikat täysin ja oikeudellisesti tarkasti.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että törkeän varkauden syyte tutkitaan huolellisesti ja menettely perustuu vankkaan tosiasiapohjaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio