Luvaton haltuunotto

Luvattoman haltuunoton Itävallan rikoslain (StGB) 134 §:n mukaisesti tekee se, joka tahallaan omii itselleen tai kolmannelle vieraan esineen, jonka hän on löytänyt tai joka on erehdyksen tai muuten ilman hänen myötävaikutustaan joutunut hänen haltuunsa, tarkoituksenaan rikollisesti hyötyä itselleen tai kolmannelle. Tekijällä on esineen tosiasiallinen hallinta jo ennestään, ilman että hän olisi saanut sitä haltuunsa anastamalla. Luvaton haltuunotto tapahtuu myös silloin, kun joku ottaa vieraan esineen haltuunsa aluksi ilman omimisaikomusta ja omii sen vasta myöhemmin. Ratkaisevaa on omimispäätös, joka ilmentää tahtoa käsitellä vierasta esinettä kuin omaansa. Tiettyjen arvorajojen ylittyessä laki kiristää rangaistusuhkaa lisääntyneen omaisuusrikoksen vuoksi.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Luvattoman haltuunoton objektiivinen tunnusmerkistö eroaa perustavanlaatuisesti varkaudesta, koska anastusta ei tapahdu. Vieraan esine on jo tekijän hallussa, ilman että tekijä olisi saanut hallintaa oikeudettomasti ottamalla. Objektiivinen tunnusmerkistö kuvaa siis niitä ulkoisia olosuhteita, joissa jo hallinnassa olevan vieraan esineen oikeudeton omiminen tulee rangaistavaksi.

Luvaton haltuunotto edellyttää, että vieras esine on joko löydetty, saatu erehdyksen kautta tai muuten ilman tekijän myötävaikutusta hänen haltuunsa, tai että se on aluksi otettu haltuun ilman omimisaikomusta. Ratkaisevaa on, että hallinnan perustaminen oli aluksi oikeudellisesti neutraalia tai sallittua. Rangaistava oikeudenvastaisuus syntyy vasta siitä, että tekijä käsittelee vierasta esinettä kuin omaansa ja riistää sen lopullisesti oikeutetulta.

Toisin kuin varkaudessa, hallinnan rikkomista ei tapahdu. Lainsäätäjä ei rankaise luvattomassa haltuunotossa esineen hallinnan saamista, vaan jo olemassa olevan tosiasiallisen esineen hallinnan väärinkäyttöä.

Raskauttavat olosuhteet

Törkeä luvaton haltuunotto tapahtuu, jos vieraan esineen arvo ylittää 5 000 euroa. Tällöin rangaistusuhka kasvaa merkittävästi. Jos arvo ylittää 300 000 euroa, kyseessä on erityisen törkeä luvaton haltuunotto, josta uhkaa huomattavasti ankarampi vankeusrangaistus. Arvoraja liittyy yksinomaan objektiiviseen varallisuusvahinkoon.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, jolla on vieras esine hallussaan. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Tekokohde on vieras esine, jolla on varallisuusarvoa. Esine on vieras, jos se ei ole yksinomaan tekijän omistuksessa. Toisin kuin varkaudessa, sen ei tarvitse olla irtain anastuksen mielessä, koska hallinta on jo olemassa.

Tekotapa:

Tekotapa on omiminen. Se tapahtuu, kun tekijä riistää vieraan esineen lopullisesti oikeutetulta ja omii itselleen tai kolmannelle omistajan kaltaisen aseman. Toisessa kohdassa riittää myöhempi omiminen, vaikka esine olisi alun perin otettu haltuun ilman omimisaikomusta.

Rikoksen seuraus:

Tekorikos on se, että oikeutettu menettää lopullisesti tosiasiallisen pääsynsä esineeseen ja tekijä liittää esineen omaan varallisuuteensa tai antaa sen kolmannelle. Tosiasiallista hyödyntämistä ei vaadita.

Kausaalisuus:

Pääsyn menetyksen on oltava kausaalisesti seurausta tekijän omimisteosta. Ilman tätä tekoa varallisuusvahinkoa ei olisi syntynyt.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se riski, jonka tunnusmerkistö pyrkii estämään, nimittäin että vieras omaisuus riistetään oikeudettomasti väärinkäyttämällä olemassa olevaa hallintaa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Luvattoman haltuunoton tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa tekijä omii itselleen vieraan esineen, joka on jo hänen hallussaan. Anastusta ei tapahdu. Oikeutettu ei menetä esinettä riistämällä, vaan siten, että tekijä väärinkäyttää jo olemassa olevaa tosiasiallista esineen hallintaa. Oikeudenvastaisuuden painopiste ei siis ole esineen hankkimisessa, vaan jo hallinnassa olevan vieraan esineen luottamuksen vastaisessa omimisessa.

• Itävallan rikoslain 127 § – Varkaus: Varkaus edellyttää, että vieras irtain esine anastetaan. Tekijä rikkoo toisen hallintaa ja perustaa uuden hallinnan, jolloin oikeutettu menettää tosiasiallisen kontrollin esineeseen. Tätä anastusta ei luvattomassa haltuunotossa tapahdu, koska vieras esine on jo tekijän hallussa. Ratkaisevaa erottelussa on siis se, saako tekijä hallinnan vasta teolla vai onko hänellä se jo ollut ja väärinkäyttää sitä vasta myöhemmin omimalla. Jos anastus tapahtuu, luvaton haltuunotto suljetaan pois.
• Itävallan rikoslain 125 § – Vahingonteko: Vahingonteko kattaa tapaukset, joissa vieras esine vahingoitetaan, tuhotaan tai sen käyttökelpoisuutta heikennetään, samalla kun se jää oikeutetun haltuun. Hyökkäys kohdistuu esineen tilaan, ei sen kuulumiseen oikeutetun omaisuuteen. Luvattomassa haltuunotossa oikeutettu menettää itse esineen, ilman että sen tilan muutoksella olisi merkitystä. Jos vahingonteko ja omiminen kohtaavat, vahingonteko ja luvaton haltuunotto voivat toteutua rinnakkain, koska eri oikeushyviä loukataan.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikoskonkurrenssi syntyy, kun luvattomaan haltuunottoon liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten vahingonteko, asiakirjan hävittäminen tai petos. Luvaton haltuunotto säilyttää oman oikeudenvastaisuutensa eikä syrjäydy. Jos useita oikeushyviä loukataan, rikokset ovat rinnakkain.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen erityisyyden perusteella tulee kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa luvattoman haltuunoton koko oikeudenvastaisuuden. Näin on esimerkiksi muiden omaisuusrikosten kohdalla, jotka kattavat täysin jo hallinnassa olevan vieraan esineen omimisen ja joita pidetään siksi erityisempinä.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous (Tatmehrheit) on kyseessä, kun useita luvattomia haltuunottoja tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisinä omimisteoina tai eri tekokohteisiin kohdistuen. Jokainen omiminen muodostaa oman rikoksen, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat omimisteot liittyvät välittömästi toisiinsa ja niitä ohjaa yhtenäinen tahallisuus, esimerkiksi vieraan omaisuuden toistuvassa pitämisessä tai edelleen myymisessä saman rikosuunnitelman puitteissa. Teko päättyy, kun muita omimisia ei enää tapahdu tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on näytettävä toteen, että syytetty on syyllistynyt luvattomaan haltuunottoon Itävallan rikoslain 134 §:n tarkoittamalla tavalla. Ratkaisevaa on näyttö siitä, että syytetty on ominut vieraan esineen, jonka hän on löytänyt tai joka on erehdyksen tai muuten ilman hänen myötävaikutustaan joutunut hänen haltuunsa, tai että hän on myöhemmin omistanut alun perin ilman omimisaikomusta saadun esineen. Keskiössä ei ole anastus, vaan jo olemassa olevan hallinnan oikeudeton omiminen.

Erityisesti on osoitettava, että

• että kyseessä oli vieras esine,
• että esine ei ollut syytetyn omistuksessa,
• että esine oli jo syytetyn hallussa,
• että hallinta oli perustettu ilman anastusta, esimerkiksi löytämällä tai erehdyksen kautta,
• että tehtiin omimisteon, jolla esine oli tarkoitus riistää lopullisesti oikeutetulta,
• että oikeutetulle aiheutui siitä varallisuusvahinkoa,
• että omiminen oli syy-yhteydessä varallisuusvahinkoon,
• ja tarvittaessa, että törkeän rikoksen arvoraja ylittyi.

Syyttäjän on esitettävä, onko väitetty luvaton haltuunotto objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi todistajanlausunnoilla, löytöolosuhteilla, viestintätodisteilla, omistussuhteilla, palautusvaatimuksilla, arvonäytöillä tai muilla ymmärrettävillä olosuhteilla.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tarkastelee kaikkia todisteita kokonaisyhteydessään ja arvioi, onko vieras esine, olemassa oleva hallinta ja omiminen objektiivisten mittapuiden mukaan näytetty toteen. Keskiössä on kysymys siitä, onko syytetty väärinkäyttänyt olemassa olevaa hallintaa tarkoituksenaan pitää esine kuin omaansa ja sulkea oikeutettu pysyvästi pois sen käytöstä.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• Hallinnan laatu ja syntyperä,
• esineen löytämisen tai saamisen olosuhteet,
• konkreettiset omimisteot tai palautuksen laiminlyönnit,
• oikeutetun poissulkemisen ajankohta ja kesto,
• todistajanlausunnot esineen käsittelystä,
• objektiiviset todisteet hallinnasta, arvosta ja pääsymahdollisuuksista,
• olosuhteet, jotka viittaavat omimis- tai hyötymistarkoitukseen,
• arvioisiko ymmärtäväinen keskivertohenkilö, että kyseessä on lopullinen omiminen.

Tuomioistuin erottaa selkeästi pelkästä väliaikaisesta hallussapidosta, erehdyksistä, palautusaikomuksista, säilytyksistä tai tilanteista, joissa ei ole lopullista omimistahtoa ja jotka eivät täytä luvattoman haltuunoton tunnusmerkistöä.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• olivatko esineet todella vieraita,
• oliko kyseessä omiminen vai pelkästään väliaikainen hallussapito,
• oliko palautusaie olemassa,
• pidettiinkö esine erehdyksessä vai vain lyhytaikaisesti,
• oliko oikeutettu tavoitettavissa tai onko hän kieltäytynyt palautuksesta,
• onko kyseessä tahallisuus vai pelkästään huolimattomuus,
• ristiriidat tai puutteet väitetyssä tapahtumankulussa,
• vaihtoehtoiset syyt esineen menetykselle.

Hän voi myös esittää, että hänen käytöksensä oli väärinymmärrettävää, tilannesidonnaista tai palautusaikeen ohjaamaa, tai että Itävallan rikoslain 134 §:n edellytykset eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä Itävallan rikoslain 134 §:n tapauksissa ovat erityisen merkittäviä seuraavat todisteet:

• todistajanlausunnot esineen löytämisestä, hallussapidosta ja käsittelystä,
• todisteet omistus- ja arvosuhteista,
• viestintätodisteet palautusvaatimuksista tai omistusoikeusvaatimuksista,
• ajalliset kulut, jotka osoittavat, kuinka kauan esinettä pidettiin hallussa,
• olosuhteet, joista voidaan päätellä omimistahto.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Löydetyn älypuhelimen pitäminen: Tekijä löytää kahvilasta vieraan älypuhelimen, jonka toinen asiakas on ilmeisesti unohtanut. Sen sijaan, että hän luovuttaisi laitteen henkilökunnalle tai ottaisi yhteyttä omistajaan, hän pitää sen ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Älypuhelin on joutunut hänen haltuunsa ilman anastusta, koska hän on vain löytänyt sen. Tietoisella hallussapidolla ja käytöllä hän omistaa vieraan esineen ja sulkee oikeutetun pysyvästi pois pääsystä siihen. Ratkaisevaa ei ole itse löytäminen, vaan myöhempi omiminen, jolla luvattoman haltuunoton tunnusmerkistö Itävallan rikoslain 134 §:n mukaisesti täyttyy.
• Palauttamaton virheellinen tilisiirto: Tekijän tilille siirretään erehdyksessä 6 200 euron rahasumma. Tekijä tunnistaa virheen, mutta ei ilmoita siitä lähettäjälle ja käyttää rahat omiin menoihinsa. Rahasumma on joutunut tekijän haltuun erehdyksen kautta ilman hänen myötävaikutustaan. Käyttämällä rahaa hän omistaa sen tahallisesti ja aiheuttaa oikeutetulle varallisuusvahingon. Ylittyneen arvorajan vuoksi kyseessä on törkeä luvaton haltuunotto. Ratkaisevaa on, että tekijä ei palauta erehdyksessä saamaansa varallisuusarvoa, vaan käsittelee sitä kuin omaa omaisuuttaan.

Nämä esimerkit osoittavat, että luvaton haltuunotto Itävallan rikoslain 134 §:n mukaisesti tapahtuu, kun vieras esine ilman anastusta joutuu tekijän haltuun ja tämä omii sen omimisteolla, riippumatta siitä, oliko esineen alkuperäinen hankinta laillinen vai sattumanvarainen.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Luvattoman haltuunoton subjektiivinen tunnusmerkistö Itävallan rikoslain 134 §:n mukaisesti edellyttää tahallisuutta koskien vieraan esineen omimista, joka on jo tekijän hallussa. Tekijän on tiedettävä tai ainakin hyväksyttävä, että esine on vieras ja että hänellä ei ole oikeutta pitää sitä kuin omaansa tai määrätä siitä.

Tekijän on ymmärrettävä, että vieras esine on joutunut hänen haltuunsa ilman anastusta, esimerkiksi löytämällä, erehdyksen kautta tai muulla tavoin ilman hänen myötävaikutustaan, tai että hän on aluksi ottanut sen haltuun ilman omimisaikomusta. Ratkaisevaa on, että hän myöhemmin tekee päätöksen omia esineen, eli sulkea oikeutettu pysyvästi pois pääsystä siihen. Tahallisuuden osalta riittää, että tekijä pitää omimista vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Tarkoitustahallisuutta ei vaadita; epäsuora tahallisuus riittää.

Lisäksi tekijän on toimittava hyötymistarkoituksessa. Hänen on ainakin hyväksyttävä, että hän tai kolmas saa omimisen kautta oikeudettoman varallisuusedun, esimerkiksi pitämällä, käyttämällä, luovuttamalla tai myymällä esineen. Tämä sisäinen tavoite erottaa rangaistavan luvattoman haltuunoton pelkästä huolimattomasta tai väliaikaisesta hallussapidosta.

Jos syyte koskee törkeää luvatonta haltuunottoa, tahallisuuden on ulotuttava myös esineen arvoon. Riittää, että tekijä pitää lainmukaisen arvorajan ylittävää arvoa vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Jos taas tekijä vilpittömästi olettaa, että arvo on alle merkityksellisen rajan, hän ei subjektiivisesti toteuta törkeää muotoa.

Subjektiivista tunnusmerkistöä ei ole, jos tekijä vilpittömästi uskoo olevansa oikeutettu pitämään tai käyttämään omaisuutta, hänellä on aikomus palauttaa se tai hän olettaa, että oikeutettu suostuu omaisuuden pitämiseen. Sama pätee, jos tekijä kiistää anastustarkoituksen tai ei ainakaan hyväksy laittoman taloudellisen edun syntymistä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio ei ole poissuljettu omaisuuden kavalluksessa rikoslain 134 §:n mukaan, mutta sitä harkitaan varovaisesti. Rikostunnusmerkistö koskee omaisuuteen kohdistuvaa puuttumista, jossa tekijä anastaa toisen omaisuuden ottamalla haltuunsa jo olemassa olevan hallinnan. Tähän liittyy säännöllisesti tietty määrä luottamuksen tai uskollisuuden rikkomista, mikä voi rajoittaa diversion käyttöä.

Tapauksissa, joissa kavallus on vähäinen, omaisuuden arvo on alhainen, tekijä toimii välittömästi ymmärtäväisesti ja omaisuus palautetaan nopeasti ja kokonaan tai vahinko korvataan, voidaan harkita diversiota. Arvon noustessa, pidempään hallussapitoon tai tilanteen tietoiseen hyväksikäyttöön diversion todennäköisyys laskee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• jos syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• jos kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo ei ole merkittävä,
• vakavia seuraamuksia ei ole syntynyt,
• suunnitelmallista tai toistuvaa käyttäytymistä ei ole,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja sovitteluhaluinen.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallisia palveluja, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyksilukemiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversion poissulkeminen

Diversio on poissuljettu, jos

• merkittävä taloudellinen vahinko on aiheutunut,
• määritelty arvokynnys ylittyy selvästi,
• anastus on tapahtunut tietoisesti tavoitteellisesti tai suunnitelmallisesti,
• useita itsenäisiä kavallustekoja on tehty,
• on kyse toistuvasta tai systemaattisesta käyttäytymisestä,
• erityisiä raskauttavia olosuhteita ilmenee,
• tai kokonaiskäyttäytyminen muodostaa vakavan loukkauksen toisen varallisuusoikeuksia kohtaan.

Vain selvästi vähäisimmän syyllisyyden ja välittömän ymmärryksen tapauksissa voidaan harkita, onko poikkeuksellinen diversion käyttö sallittua. Käytännössä diversio on mahdollinen rikoslain 134 §:n mukaisissa tapauksissa, mutta se on erittäin tapauskohtaista ja erityisesti arvokkaampien tai tietoisesti hyväksikäytettyjen kavallusten osalta selvästi rajattua.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen omaisuuteen kohdistuvan puuttumisen laajuuden, anastuksen luonteen, keston ja intensiteetin sekä sen perusteella, kuinka paljon toisen omaisuuden pitäminen tai käyttäminen on heikentänyt oikeutetun taloudellista asemaa tai käyttömahdollisuuksia. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja onko teko aiheuttanut tuntuvaa taloudellista haittaa.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• anastus tai hallussapito on jatkunut pidemmän aikaa,
• oli kyse systemaattisesta tai erityisen itsepintaisesta menettelystä,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita esineitä tai taloudellisesti merkittäviä esineitä oli kyseessä,
• selvistä vihjeistä tai palautuspyynnöistä huolimatta toisen omaisuutta on edelleen pidetty hallussa,
• erityinen luottamuksen rikkominen on tapahtunut, esimerkiksi läheisessä, työ- tai riippuvuussuhteessa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• välitön palautus toisen omaisuudesta tai laittoman toiminnan lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset rasitus- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Rangaistusasteikko

Rikoslain 134 §:n mukaisesta kavalluksesta rangaistaan perustunnusmerkistössä vankeudella enintään kuudeksi kuukaudeksi tai sakolla enintään 360 päiväsakkoon. Tämä kattaa tapaukset, joissa tekijä anastaa löytämänsä tai erehdyksen tai muun syyn vuoksi ilman hänen myötävaikutustaan haltuunsa joutuneen toisen omaisuuden, sekä tapaukset, joissa alun perin ilman anastustarkoitusta saatu omaisuus anastetaan myöhemmin.

Jos kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo ylittää 5 000 euroa, kyseessä on kavalluksen törkeämpi muoto. Näissä tapauksissa rangaistusasteikko on vankeutta enintään kaksi vuotta. Korotettu rangaistusuhka ottaa huomioon lisääntyneen taloudellisen vahingon ilman, että teon erityisillä suoritusmuodoilla olisi merkitystä.

Jos toisen omaisuuden arvo ylittää 300 000 euroa, rikoslain 134 §:n 3 momentti säätää vieläkin ankaramman rangaistusuhan. Rangaistusasteikko on tällöin vankeutta kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Pelkkää sakkorangaistusta ei tässä tapauksessa enää säädetä.

Muut erityisemmät omaisuusrikokset voivat yksittäistapauksissa olla ensisijaisia, jos ne kattavat teon koko vääryyden. Ratkaisevaa on kuitenkin, että kavalluksen rangaistusasteikko perustuu yksinomaan anastuksen luonteeseen ja laissa säädettyihin arvokynnyksiin.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Rikoslain 134 §:n mukaisessa kavalluksessa sakkorangaistus tulee harkittavaksi erityisesti perustunnusmerkistössä säännöllisesti ja on käytännössä yleinen. Kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvon noustessa sakkorangaistus vähenee. Korkeimman arvokynnyksen ylittyessä säädetään yksinomaan vankeusrangaistus.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos laissa säädetty rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkorangaistuksen. Tämä mahdollisuus on siis olemassa myös rikoslain 134 §:n mukaisessa kavalluksessa.

Käytännössä tätä säännöstä sovelletaan kuitenkin varovaisemmin, jos kyseessä ovat määritellyt arvokynnykset ja siihen liittyy suurempi omaisuusrikos. Soveltaminen tulee harkittavaksi erityisesti silloin, kun teko sijoittuu rangaistusasteikon alarajalle, vahinko on vähäinen tai se on täysin korvattu eikä ole raskauttavia olosuhteita. Suuriarvoisten kavallusten ja vastaavasti korotetun rangaistusuhan tapauksissa soveltaminen on säännöllisesti poissuljettua.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös kavalluksessa. Ehdollista rangaistusta myönnetään varovaisemmin, jos teko on tehty tavoitteellisesti, toistuvasti tai pidemmän ajan. Ehdollinen rangaistus on realistinen erityisesti silloin, kun omaisuus on palautettu, vahinko on täysin korvattu ja tekijä on ymmärtäväinen.

Rikoslain 43 a §: Osittain ehdollinen rangaistus mahdollistaa ehdottoman ja ehdollisena määrätyn rangaistuksen yhdistämisen. Se on mahdollinen yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden rangaistuksissa.
Kavalluksessa tämä muoto voi tulla merkitykselliseksi erityisesti silloin, kun syyllisyyden mukainen rangaistus on kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä. Arvokkaammissa tapauksissa, joissa rangaistusasteikko on selvästi korkeampi, se on säännöllisesti poissuljettu.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä valvontaa. Nämä koskevat usein vahingonkorvausta, kavalluksen kohteena olevan omaisuuden palauttamista, muiden omaisuusrikosten välttämistä tai rakenteellisia toimenpiteitä, kuten käyttäytymiskoulutusta. Tavoitteena on korvata aiheutunut vahinko ja estää tulevat rikokset.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Kavalluksen osalta asiallinen toimivalta määräytyy rangaistusasteikon mukaan.

Perustunnusmerkistössä, jossa rangaistusuhka on vankeutta enintään kuusi kuukautta tai sakkorangaistus, käräjäoikeus on toimivaltainen. Käräjäoikeuden toimivalta-aluetta ei tässä ylitetä.

Jos kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo ylittää 5 000 euroa, rangaistusasteikko nousee vankeuteen enintään kahteen vuoteen. Näissä tapauksissa käräjäoikeus yksin tuomarina tekee päätöksen. Käräjäoikeuden toimivalta ei tällöin enää tule kyseeseen.

Jos arvo ylittää 300 000 euroa, säädetään vankeutta kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Myös tässä tapauksessa käräjäoikeus yksin tuomarina on toimivaltainen, koska rangaistusuhka ei ylitä viittä vuotta eikä siten perusteta lautamiesoikeuden toimivaltaa.

Valamiesoikeus ei tule kyseeseen, koska kavallus ei sisällä rangaistusuhkaa, joka avaisi tällaisen toimivallan.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen tuomioistuin on yleensä teon suorituspaikan tai tuloksen paikan tuomioistuin. Ratkaisevaa on se paikka, jossa tekijä lopullisesti pitää toisen omaisuutta itsellään tai määrää siitä kuin omistaja.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Käräjäoikeuden tuomioista voi valittaa.

Käräjäoikeuden yksin tuomarina antamista tuomioista on päätöksen muodosta riippuen mahdollista tehdä valitus ja tarvittaessa purkuhakemus. Toimivaltainen on korkein oikeus, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 134 §:n mukaisessa kavalluksessa vahingon kärsinyt henkilö voi yksityisenä asianomistajana esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska tämä rikos koskee laittoman anastuksen jo tekijän hallussa olevasta toisen omaisuudesta, vaatimukset kohdistuvat erityisesti omaisuuden arvoon, mahdollisiin hankintakustannuksiin, käyttökatkoksiin, menetettyihin käyttöhyötyihin sekä muihin taloudellisiin vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet omaisuuden pitämisestä tai käyttämisestä.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia myös seurausvahinkojen korvaamista, esimerkiksi jos kavalluksen kohteena olevaa omaisuutta tarvittiin ammatillisiin tai liiketoiminnallisiin tarkoituksiin ja anastus on aiheuttanut merkittävää taloudellista haittaa.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten omaisuuden palauttaminen, arvon maksaminen tai vakava pyrkimys sovitteluun, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, jos se tapahtuu ajoissa ja täydellisesti.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut suunnitelmallisesti, toistuvasti tai tavalla, joka on johtanut merkittävään taloudelliseen vahinkoon, myöhempi vahingonkorvaus menettää yleensä suuren osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen korvaus hyvittää teon vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Rikoslain 134 §:n mukainen kavallus ei liity anastukseen, vaan toisen omaisuuden anastukseen, joka on jo tekijän hallussa. Oikeudellinen arviointi riippuu ratkaisevasti konkreettisesta tosiseikastosta, anastus- ja hyötymistarkoituksesta, mahdollisista arvokynnyksistä sekä näyttötilanteesta. Jo pienet poikkeamat, esimerkiksi palautustarkoituksen tai tahallisuuden kysymyksessä, voivat olla ratkaisevia.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että tosiseikat luokitellaan oikein, todisteet arvioidaan oikein ja vapauttavat olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettävällä tavalla.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, ovatko kavalluksen edellytykset todella olemassa vai onko toinen oikeudellinen arviointi tarpeen,
• analysoi näyttötilannetta, erityisesti anastuksen ja tahallisuuden osalta,
• arvioi arvokynnysten merkitystä ja niiden vaikutuksia rangaistusasteikkoon ja toimivaltaan,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka luokittelee tosiseikat täysin ja oikeudellisesti tarkasti.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että kavallussyytös tutkitaan huolellisesti ja menettely toteutetaan vankalla tosiseikkapohjalla.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio