Petos

Petos Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n mukaisesti on kyseessä, kun henkilö harhauttamalla tosiasioista saa toisen tekemään varallisuusoikeudellisen toimen, joka johtaa varallisuusvahinkoon harhautetulle tai kolmannelle osapuolelle. Tekijä toimii tällöin tahallisesti ja tarkoituksenaan oikeudettomasti hyötyä itselleen tai kolmannelle osapuolelle. Harhautus voi tapahtua antamalla vääriä tietoja, esittämällä olemattomia tosiasioita tai jättämällä ilmoittamatta seikkoja, joista on ilmoitusvelvollisuus. Ratkaisevaa on, että uhri tekee harhautuksen perusteella päätöksen, jota hän ei olisi tehnyt ilman tätä harhaanjohtamista. Varallisuusvahinko syntyy juuri tämän harhautuksesta johtuvan toimen seurauksena.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Objektiivinen tunnusmerkistö kattaa yksinomaan ulkoisesti havaittavissa olevan tapahtuman. Ratkaisevia ovat teot, käytetyt keinot ja syntyneet seuraukset. Sisäiset prosessit, kuten motiivit tai tahallisuus, jätetään huomiotta.

Petoksen objektiivinen tunnusmerkistö Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n mukaisesti edellyttää, että tekijä harhauttamalla tosiasioista saa henkilön tekemään teon, sallimuksen tai laiminlyönnin, joka aiheuttaa varallisuusvahingon harhautetulle tai kolmannelle osapuolelle. Tunnusomaista on, että tekijä ei suoraan pääse käsiksi varallisuuteen, vaan uhri tekee harhautuksen perusteella itse varallisuutta vahingoittavan toimen.

Varallisuusvahinko syntyy, koska uhri uskoo harhautukseen ja toimii sen perusteella. Ratkaisevaa on, että varallisuuden väheneminen aiheutetaan välillisesti harhautetun toiminnan kautta. Ilman harhautusta uhri ei olisi tehnyt kyseistä tekoa, sallimusta tai laiminlyöntiä.

Tosiasioiden harhautus on kyseessä, kun uhrille esitetään virheellisiä tosiasioita, todellisia tosiasioita vääristellään tai ilmoitusvelvollisuuden alaisia seikkoja salataan. Tosiasiat ovat konkreettisia menneitä tai nykyisiä tapahtumia tai tiloja, jotka ovat todistettavissa. Harhautuksen on oltava kausaalinen varallisuusoikeudelliselle toimenpiteelle.

Objektiivinen tunnusmerkistö täyttyy heti, kun harhautuksesta johtuva toiminta aiheuttaa varallisuusvahingon. Ei ole välttämätöntä, että tekijä on jo realisoinut varallisuushyödyn.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on harhautetun tai kolmannen osapuolen varallisuus, joka vahingoittuu harhautuksesta johtuvan toiminnan seurauksena.

Tekotapa:

Rikoksen teko koostuu tosiasioiden harhauttamisesta, jonka kautta uhri saadaan tekemään teko, sallimus tai laiminlyönti, joka aiheuttaa varallisuusvahingon.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen tulos on varallisuusvahingon syntyminen, joka johtuu välittömästi uhrin harhautuksesta johtuvasta toiminnasta.

Kausaalisuus:

Varallisuusvahingon on oltava harhautuksen seuraus. Ilman harhautusta uhri ei olisi tehnyt varallisuutta vahingoittavaa toimenpidettä.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos juuri se riski toteutuu, jonka rikosnormi pyrkii estämään, nimittäin että varallisuus vahingoittuu uhrin harhautuksesta johtuvan itseaiheutetun vahingon kautta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Petoksen tunnusmerkistö Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n mukaisesti kattaa tapaukset, joissa henkilö harhauttamalla tosiasioista saadaan tekemään teko, sallimus tai laiminlyönti, joka aiheuttaa varallisuusvahingon. Vääryyden painopiste on uhrin harhaanjohtamisessa, joka toimii väärän tosiasiatiedon perusteella vapaaehtoisesti, mutta erehdyksen vuoksi.

Tunnusomaista on, että väkivaltaa tai vaarallista uhkausta ei käytetä. Uhri ei toimi pakon vuoksi, vaan harhautuksen vuoksi, johon hän uskoo. Tekijä käyttää erehdystä tarkoituksellisesti hyväkseen saadakseen varallisuushyötyä.

• Itävallan rikoslain (StGB) 105 § – Pakottaminen: Pakottaminen kattaa tapaukset, joissa joku pakotetaan väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella toimimaan, ilman että varallisuusvahinkoa syntyy. Petoksessa varallisuusvahinko on pakollinen osa. Jos joko harhautus tai varallisuusvahinko puuttuu, petosta ei ole.
• Itävallan rikoslain (StGB) 142 § – Ryöstö: Ryöstössä tekijä ottaa itse pois toisen irtaimen esineen tai pakottaa sen välittömästi itselleen käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Petoksessa puuttuu sekä poisottaminen että pakottaminen. Varallisuusvahinko syntyy yksinomaan uhrin harhautuksesta johtuvan toimenpiteen seurauksena.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen kilpailu on kyseessä, kun petoksen lisäksi toteutetaan muita itsenäisiä rikoksia, kuten asiakirjaväärennös, tietoväärennös tai epärehellisyys. Rikokset säilyvät rinnakkain, koska eri oikeushyviä loukataan.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Epäaito kilpailu on kyseessä, kun toinen tunnusmerkistö kattaa täysin petoksen koko vääryyden sisällön. Tässä tapauksessa petos väistyy toissijaisena tunnusmerkistönä, esimerkiksi jos harhautus on vain epäitsenäinen rikoksen väline.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, kun useita petoksia tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisten harhautusten yhteydessä, joista jokaisesta aiheutuu itsenäinen varallisuusvahinko. Jokainen teko muodostaa oman rikosoikeudellisen yksikön.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat harhautustoimet ovat tiiviissä ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä ja ne perustuvat yhtenäiseen rikosuunnitelmaan. Teko päättyy, kun uusia harhautuksesta johtuvia varallisuusoikeudellisia toimenpiteitä ei enää tapahdu.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on todistettava, että syytetty on syyllistynyt petokseen Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n mukaisesti. Lähtökohtana on todiste tosiasioiden harhauttamisesta, jonka kautta syytetty on saanut henkilön tekemään teon, sallimuksen tai laiminlyönnin, joka aiheuttaa varallisuusvahingon. Lisäksi on osoitettava, että syytetty on toiminut tahallisesti tarkoituksenaan hankkia itselleen tai kolmannelle oikeudeton varallisuushyöty.

Erityisesti on osoitettava, että

• tosiasioiden harhautus on todella tehty,
• harhautus oli kausaalinen erehdykselle harhautetun osalta,
• harhautettu on tämän erehdyksen perusteella tehnyt teon, sallimuksen tai laiminlyönnin,
• tämä toiminta on objektiivisesti johtanut varallisuusvahinkoon harhautetulle tai kolmannelle osapuolelle,
• harhautuksen, erehdyksen, varallisuusoikeudellisen toimen ja varallisuusvahingon välillä on kausaalinen yhteys,
• varallisuusvahinko oli juuri harhautuksesta johtuvan toimenpiteen seuraus,
• syytetty on toiminut rikastumistarkoituksessa.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, ovatko harhautustoimi, erehdys, varallisuusoikeudellinen toimi, varallisuusvahinko ja tahallisuus objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi

• todistajanlausunnoilla,
• viestintätodisteet, kuten viestit, sähköpostit tai puhelupöytäkirjat,
• asiakirjat, sopimukset tai kirjoitukset,
• maksuliikenne, siirrot tai kirjanpitotositteet,
• video- tai äänitallenteet,
• sekä vihjeet suunnitelmallisesta menettelystä, toistuvuudesta tai harhautuksen tarkoituksellisuudesta.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tarkastelee kaikkia todisteita kokonaisyhteydessä. Se arvioi, onko objektiivisten mittapuiden mukaan kyseessä tosiasioiden harhautus, joka on kausaalisesti johtanut erehdyksestä johtuvaan varallisuusoikeudelliseen toimenpiteeseen ja edelleen varallisuusvahinkoon. Lisäksi on tarkistettava, voidaanko syytetyn rikastumistarkoitus epäilyksettä todeta.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti

• harhautuksen sisältö, luonne ja intensiteetti,
• ajallinen yhteys harhautuksen, erehdyksen ja varallisuusoikeudellisen toimen välillä,
• uhrin konkreettinen käyttäytyminen ja hänen päätöksentekonsa perusta,
• todistajanlausunnot harhautuksen kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• viestinnän sisällöt, sopimusasiakirjat tai maksutositteet,
• olivatko syytetyn antamat tiedot objektiivisesti epätosia tai harhaanjohtavia,
• olisiko ymmärtävä keskivertoihminen joutunut erehdykseen tässä harhautuksessa,
• onko varallisuusvahinko taloudellisesti ymmärrettävästi syntynyt,
• sekä onko tarkoituksellinen tai suunnitelmallinen menettely tunnistettavissa.

Tuomioistuin erottaa selkeästi pelkistä sopimusriskeistä, siviilioikeudellisista suoritusvirheistä, mielipiteenilmaisuista, tulevaisuuden lupauksista ilman tosiasiapohjaa sekä tapauksista, joissa varallisuusvahinko on kyllä syntynyt, mutta tunnusmerkistön mukainen harhautus ei ole todistettavissa.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyksiä erityisesti seuraavien osalta:

• oliko ylipäätään kyseessä tosiasioiden harhautus,
• olivatko tiedot objektiivisesti virheellisiä vai vain arvottavia,
• oliko uhrille todella syntynyt erehdys,
• oliko harhautuksen ja varallisuusoikeudellisen toimen välillä kausaalinen yhteys,
• oliko uhrin toiminta vapaaehtoista ja omavastuullista,
• oliko varallisuusvahinko todella syntynyt,
• oliko syytetyllä rikastumistarkoitus,
• oliko kyseessä vain siviilioikeudellisia riitoja tai väärinkäsityksiä,
• sekä ristiriidoissa tai puutteissa syytteessä tai vaihtoehtoisissa tapahtumankuluissa.

Se voi myös osoittaa, että tiedot ovat olleet harhaanjohtavia, puutteellisia, tilannesidonnaisia tai vilpittömässä mielessä annettuja, tai että vaikka varallisuusvahinkoa väitetään, petoksen tunnusmerkistön edellytykset eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä petoksessa Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n mukaisesti ovat erityisen tärkeitä seuraavat todisteet:

• Todistajanlausunnot harhautustilanteesta ja uhrin päätöksenteon perusteista,
• viestit, sähköpostit tai muut viestintätodisteet harhautuksen sisällöstä,
• sopimukset, tarjoukset tai laskut,
• maksukuitit, tilisiirrot tai varallisuuden siirrot,
• video- tai äänitallenteet,
• ajalliset kulut, jotka todistavat harhautuksen, erehdyksen ja vahingon välisen yhteyden,
• vihjeet suunnitelmallisesta tai toistuvasta menettelystä,
• sekä asiakirjat taloudellisen vahingon laskemiseksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Harhautuksesta johtuva rahansiirto väärien tosiasioiden perusteella: Tekijä harhauttaa henkilöä tietoisesti olemassa olevista tosiasioista, esimerkiksi väittämällä valheellisesti, että hänellä on avoin saatava tai vaatimus. Tämän harhautuksen perusteella uhri erehtyy luulemaan olevansa velvollinen maksamaan ja siirtää vaaditun rahasumman itse. Tekijä ei ota rahaa pois, vaan aiheuttaa harhautuksella varallisuutta vahingoittavan toimenpiteen. Varallisuusvahinko syntyy juuri erehdyksen seurauksena. Näin petoksen tunnusmerkistö Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n mukaisesti täyttyy.
• Petos esittämällä olemattoman suorituksen: Tekijä tarjoaa suoritusta tai tavaraa, jota hän ei alusta alkaen aio tai voi toimittaa, ja harhauttaa siitä tarkoituksellisesti. Uhri luottaa tietoihin, maksaa ennakkomaksun tai koko kauppahinnan ja odottaa luvattua vastasuoritusta. Tätä ei tule. Varallisuusvahinko syntyy, koska uhri harhautuksen perusteella itse määrää varallisuudestaan. Myös tässä on kyseessä petos Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n mukaan.

Nämä esimerkit havainnollistavat petoksen tyypillisiä ilmenemismuotoja. Tunnusomaista on, että väkivaltaa tai uhkausta ei käytetä, vaan uhri harhauttamalla tosiasioista saadaan tekemään vapaaehtoinen, mutta erehdyksestä johtuva varallisuusoikeudellinen toimenpide. Vääryyden painopiste on tarkoituksellisessa harhaanjohtamisessa eikä vaikutuksen intensiteetissä tai varallisuusvahingon luonteessa.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Petoksen subjektiivinen tunnusmerkistö Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n mukaisesti edellyttää tahallisuutta kaikkien objektiivisten tunnusmerkistötekijöiden osalta. Tekijän on tiedettävä, että hän harhauttamalla tosiasioista vaikuttaa henkilöön ja saa tämän tekemään teon, sallimuksen tai laiminlyönnin, joka aiheuttaa varallisuusvahingon harhautetulle tai kolmannelle osapuolelle. Hänen on tunnistettava, että uhrin toiminta ei perustu vapaaseen ja tietoon perustuvaan päätökseen, vaan harhautuksen aiheuttamaan erehdykseen.

Tahallisuuden osalta riittää, että tekijä pitää harhautusta, sen aiheuttamaa erehdystä, varallisuusoikeudellista toimenpidettä ja varallisuusvahinkoa vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Mahdollinen tahallisuus riittää. Vahingon osalta ei vaadita lisäksi tarkoituksellista tahallisuutta.

Pakollinen on kuitenkin rikastumistarkoitus. Tekijän on toimittava tahallisesti hankkiakseen itselleen tai kolmannelle oikeudettoman varallisuushyödyn, ja nimenomaan harhautetun toiminnan kautta. Tavoitellun edun on oltava aineellisesti samanlainen kuin aiheutettu varallisuusvahinko, eli sen on johduttava juuri uhrin varallisuusoikeudellisesta toimenpiteestä.

Subjektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, jos tekijä ei harhauta tahallisesti, ei toimi rikastumistarkoituksessa, lähtee vakavasti oletuksesta, että hänen tietonsa ovat oikeita, tai jos hän olettaa, että uhri tuntee todellisen tilanteen ja päättää tietoisesti. Tällaisissa tapauksissa puuttuu Itävallan rikoslain (StGB) 146 §:n edellyttämä tahallisuus.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Petoksessa (rikoslain 146 §) diversio on periaatteessa mahdollinen. Rikoksen tunnusmerkistöllä on vähäisempi vääryyden painoarvo verrattuna törkeisiin väkivalta- tai pakottamisiin, koska se ei edellytä väkivaltaa tai vaarallista uhkausta. Diversion harkitseminen riippuu merkittävästi syyllisyyden laajuudesta, vahingon määrästä, teon intensiteetistä ja tekijän käyttäytymisestä.

Erityisesti yksinkertaisissa petosrikoksissa, joihin liittyy vähäinen varallisuusvahinko, aiempien rikostuomioiden puuttuminen ja täydellinen vahingonkorvaus, diversio voi olla asianmukainen. Vahingon määrän kasvaessa, suunnitelmallisen menettelyn tai useiden rikosten myötä diversion todennäköisyys laskee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• jos syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• ei ole kyseessä merkittävä vahingon määrä,
• varallisuusvahinko on ollut vähäinen ja täysin korvattu,
• ei ole kyseessä suunnitelmallinen, järjestelmällinen tai jatkuva menettely,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja sovitteluhaluinen.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yleishyödyllisiä suorituksia, valvontamääräyksiä tai rikossovittelun. Diversio ei johda tuomioon eikä merkintään rikosrekisteriin.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• petos on tehty suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti tai jatkuvasti,
• merkittävä taloudellinen vahinko on aiheutunut,
• on kyseessä useita itsenäisiä petosrikoksia,
• on havaittavissa ammattimainen menettely,
• erityisiä raskauttavia olosuhteita ilmenee,
• tai kokonaiskäyttäytyminen merkitsee merkittävää uhriin kohdistuvan taloudellisen päätösvapauden rajoitusta.

Diversio on realistisesti harkittavissa vain, jos kyseessä on vähäinen syyllisyys, hallittavissa oleva vahinko ja varhainen ja täydellinen vahingonkorvaus. Käytännössä diversio on mahdollinen rikoslain 146 §:n mukaisessa yksinkertaisessa petoksessa, mutta se ei ole automaattinen, vaan aina tapauskohtainen päätös.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varallisuusvahingon laajuuden, petoksen laadun, intensiteetin ja keston sekä sen perusteella, kuinka voimakkaasti uhrin päätösvapautta ja taloudellista asemaa on heikennetty. Ratkaisevaa on erityisesti, kuinka suunnitelmallisesti, tavoitteellisesti tai toistuvasti tekijä on toiminut ja onko petoksesta johtuva käyttäytyminen aiheuttanut tuntuvan varallisuuden heikkenemisen. Huomioitava on myös, onko tekijä toiminut erityisellä oveluudella, erityisiä olosuhteita hyväksikäyttäen tai luottamussuhdetta väärinkäyttäen.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• teko on tehty suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti tai toistuvasti,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita varallisuuseriä tai taloudellisesti keskeisiä asemia oli kyseessä,
• tekijä on käyttänyt hyväkseen erityistä luottamussuhdetta,
• teko on tehty läheisyys-, riippuvuus- tai ylivalta-asemassa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• rikollisen toiminnan varhainen lopettaminen,
• aktiiviset ja täydelliset hyvitystoimet,
• tekijän erityiset rasitus- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Ehdollinen vankeusrangaistuksen lykkäys tulee petoksessa (rikoslain 146 §) säännöllisesti harkittavaksi, koska lainmukainen rangaistusasteikko sisältää enintään kuusi kuukautta vankeutta tai sakkoa. Ratkaisevaa on, onko olemassa positiivinen sosiaalinen ennuste ja sijoittuuko teko syyllisyyden ja vääryyden vähäisempään päähän.

Rangaistusasteikko

Rikoslain 146 §:n mukaisesta petoksesta on säädetty enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai vaihtoehtoisesti sakko enintään 360 päiväsakkoa. Rangaistusasteikko kattaa tapaukset, joissa tosiasioista harhaanjohtamalla aiheutetaan petetylle varallisuusvahinkoa ilman, että kyseessä olisi törkeän tai ammattimaisen petoksen kvalifioivia olosuhteita.

Petoksessa erityisesti säädettyä lievää tapausta ei ole. Konkreettinen rangaistuksen määrä liikkuu kuitenkin lainmukaisissa rajoissa ja perustuu erityisesti vahingon määrään, petoksen intensiteettiin ja oveluuteen, teon kestoon sekä tekijän henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Vähäisen vahingon, yksinkertaisen petoksen ja kertaluonteisen menettelyn tapauksissa harkitaan säännöllisesti sakkoa tai ehdollista vankeusrangaistusta.

On myös huomioitava, että jokainen virheellinen tieto ei ole automaattisesti rangaistava. Petoksesta johtuva rikosoikeudellinen vastuu edellyttää, että kyseessä on tosiasioista harhaanjohtaminen, joka johtaa kausaalisesti varallisuuden luovutukseen ja varallisuusvahinkoon. Jos esimerkiksi puuttuu petoksesta johtuva virheellinen käsitys, vahingon aiheuttaminen tai rikastumistarkoitus, tunnusmerkistö ei täyty. Tällaisissa tapauksissa rikosoikeudellista vastuuta ei synny.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Rikoslain 146 §:n mukaisessa petoksessa sakolla on säännöllisesti keskeinen merkitys. Suhteellisen alhaisen rangaistusasteikon vuoksi yksinomainen sakko on laissa nimenomaisesti säädetty ja käytännössä yleinen. Päiväsakkojärjestelmä muodostaa siten petoksessa itsenäisen pääsanktion eikä pelkästään sivu- tai korvausratkaisun. Konkreettinen muotoilu määräytyy syyllisyyden laajuuden, vahingon määrän ja tekijän taloudellisen suorituskyvyn mukaan.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lainmukainen rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi lainmukaisin edellytyksin määrätä sakon enintään yhden vuoden lyhyen vankeusrangaistuksen sijaan. Tämä säännös on rikoslain 146 §:n mukaisessa petoksessa periaatteessa sovellettavissa, koska rangaistusuhka on selvästi alle viisi vuotta. Käytännössä rikoslain 37 § tulee sovellettavaksi erityisesti silloin, kun lyhyt vankeusrangaistus olisi syyllisyyden mukainen, mutta teon kokonaiskuva on luokiteltavissa lievemmäksi. Kyseessä ei ole rikoksen oma sakkouhka, vaan lyhyiden vankeusrangaistusten korvaava muoto.

Rikoslain 43 §: Ehdollinen vankeusrangaistuksen lykkäys on mahdollinen, jos määrätty rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Petoksessa tämä mahdollisuus on säännöllisesti käytännössä merkityksellinen, erityisesti ensikertalaisten, vähäisen tai korvatun vahingon ja suunnitelmallisen menettelyn puuttuessa. Ehdollinen lykkäys on rikoslain 146 §:n mukaisissa tapauksissa huomattavasti yleisempi kuin törkeissä väkivalta- tai pakottamisiin liittyvissä rikoksissa.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen lykkäys sallii ehdottoman ja ehdollisesti lykätyn rangaistuksen osan yhdistelmän vankeusrangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Petoksessa tämä muoto voi tulla merkitykselliseksi, jos teon kuvausta ei voida enää pitää vähäisenä, mutta ei ole myöskään selkeästi raskauttavia olosuhteita. Se tulee harkittavaksi esimerkiksi suuremman vahingon tai useiden tekojen yhteydessä, mikäli suotuisa sosiaalinen ennuste kuitenkin on olemassa.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat petoksessa usein käyttäytymistä ohjaavia toimenpiteitä, erityisesti määräyksiä vahingonkorvauksesta, taloudellisen järjestyksen palauttamisesta tai henkilökohtaisten elinolosuhteiden vakauttamisesta. Tavoitteena on estää uusia varallisuusrikoksia ja edistää pysyvää sosiaalista uudelleenintegraatiota.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Rikoslain 146 §:n mukaisesta petoksesta on säädetty enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai sakko enintään 360 päiväsakkoa. Täten rikos kuuluu periaatteessa piirioikeuden asialliseen toimivaltaan, koska se on toimivaltainen rikoksissa, joista on säädetty vain sakko tai enintään yhden vuoden vankeusrangaistus, eikä rikoslain 146 § kuulu lainmukaisiin poikkeuksiin.

Pääkäsittely käydään siksi säännöllisesti piirioikeudessa, joka tekee päätöksen yksittäisen tuomarin toimesta.

Maakuntatuomioistuimen toimivalta tulee kyseeseen vain, jos lainmukaiset erityistoimivallat puuttuvat asiaan, esimerkiksi liittyen toisiinsa liittyviin menettelyihin, kanssasyytettyihin tai muihin rikoksiin, joista on säädetty korkeampi rangaistusuhka ja jotka on käsiteltävä yhdessä.

Lautamiesoikeus tai valamiesoikeus ei ole toimivaltainen rikoslain 146 §:n mukaisissa tapauksissa, koska rangaistusuhka ei ylitä viittä vuotta eikä näille tuomioistuimille ole lainmukaista osoitusta.

Paikallinen toimivalta

Paikallisesti toimivaltainen on periaatteessa tuomioistuin, jonka toimialueella petos tehtiin, eli siellä, missä

• harhaanjohtava teko tehtiin tai
• petetyn varallisuusvahinkoa aiheuttava käyttäytyminen toteutettiin tai olisi pitänyt toteuttaa.

Jos tätä paikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy lainmukaisten täydentävien sääntöjen mukaan, erityisesti

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Jos piirioikeus antaa tuomion, osapuolilla on käytettävissään tavallinen muutoksenhakutie.

Tuomiosta voidaan tehdä valitus. Päätöksen siitä tekee maakuntatuomioistuin valitustuomioistuimena.

Laissa säädetyissä tapauksissa voidaan harkita myös purkuvalitusta tai muuta oikeussuojakeinoa. Lisävalvonta tapahtuu oikeussuojakeinon tyypistä riippuen ylimaakuntatuomioistuimessa tai korkeimmassa oikeudessa.

Tällöin tarkistetaan, onko menettely asianmukaisesti suoritettu ja onko petossyytteen oikeudellinen arviointi paikkansapitävä.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 146 §:n mukaisessa petoksessa vahingoittunut henkilö voi yksityisenä asianosaisena esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska petos kohdistuu tosiasioista harhaanjohtamisella aiheutettuun varallisuusvahinkoa tuottavaan käyttäytymiseen, vaatimukset sisältävät erityisesti rahallisia suorituksia, siirrettyjä summia, luovutettuja varallisuusarvoja, saatavista luopumisia sekä muita varallisuushaittaja, jotka ovat syntyneet petoksen seurauksena.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia korvausta myös seurausvahingoista, esimerkiksi jos petoksesta johtuva teko on aiheuttanut taloudellisia haittoja, likviditeettiongelmia tai liiketoiminnallisia vahinkoja.

Yksityisen asianosaisen liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta rikosprosessin lainvoimaisen päättymisen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen vahingonkorvaus, kuten saatujen summien takaisinmaksu, aiheutetun vahingon korvaaminen tai vakava pyrkimys hyvitykseen, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja täydellisesti.

Jos tekijä on kuitenkin tarkoituksellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti harhaanjohtanut, aiheuttanut merkittävän varallisuusvahingon tai käyttänyt petosta erityisen ovelasti tai pitkäkestoisesti, myöhempi vahingonkorvaus menettää säännöllisesti osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen korvaus voi kompensoida petoksen vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Oikeudellinen arviointi riippuu merkittävästi konkreettisesta harhaanjohtamisen sisällöstä, uhrin erehdyksestä, varallisuuden luovutuksesta, aiheutuneesta vahingosta sekä rikastumistarkoituksesta. Jo pienet poikkeamat tosiseikoissa voivat ratkaista, onko kyseessä todella petos, pelkästään siviilioikeudellinen riita vai ei lainkaan rikosoikeudellista vastuuta harhaanjohtamisen, erehdyksen tai tahallisuuden puuttuessa.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että tosiseikat luokitellaan tarkasti, todisteet arvioidaan kriittisesti ja vapauttavat olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettäväksi.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, onko kyseessä rikoksen tunnusmerkistön mukainen harhaanjohtaminen tosiasioista vai ainoastaan sitomaton ilmoitus, arvio tai sopimusneuvottelu,
• analysoi todistustilanteen erityisesti harhaanjohtavan teon, erehdyksen, syy-yhteyden, varallisuuden luovutuksen ja varallisuusvahingon osalta,
• selvittää, oliko olemassa todellinen oikeudeton rikastumistarkoitus vai onko kyseessä vilpitön, virheellinen tai ainoastaan siviilioikeudellisesti merkityksellinen käyttäytyminen,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka luokittelee taloudellisen taustan ja todellisen tapahtumankulun oikeudellisesti tarkasti.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että petossyyte tutkitaan huolellisesti ja menettely perustuu vankkaan tosiasialliseen ja oikeudelliseen perustaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio