Kieltovaatimus

Kieltovaatimus on käytännössä tärkein vaatimus vilpillisten menettelyjen vastustamisessa – miksi?

• Se vastaa nopean ratkaisun tarpeeseen
• Siinä on vaatimuksen esittäjälle edullinen todistustaakkasäännös
• Se on tuottamuksesta riippumaton

Milloin kilpailuoikeudellinen kieltovaatimus syntyy?

Vilpillisen kilpailun vastaisella kieltovaatimuksella on periaatteessa kaksi edellytystä:

• Kieltovelvollisuus vastaajalla
• Loukkauksen vaara tätä velvollisuutta vastaan

Kieltovaatimuksen perustamiseksi molempien edellytysten on täytyttävä.

Mitä tämä tarkoittaa yksityiskohtaisesti?

Kieltovelvollisuus

Kieltovelvollisuus voi syntyä absoluuttisten oikeuksien vaarantumisen tai loukkauksen seurauksena, oikeustoimisuhteista tai erityisistä käyttäytymisnormeista, kuten vilpillisen kilpailun vastaisen lain (UWG) säännöksistä.

Jos yrittäjä rikkoo kilpailuoikeudellista säännöstä – esimerkiksi estämällä kilpailijaa kilpailunvastaisesti tai käyttämällä harhaanjohtavia liiketoimintakäytäntöjä – tai jos tällaisen rikkomuksen on syytä pelätä tapahtuvan, hän on velvollinen lopettamaan tämän käytöksen.

Loukkauksen vaara

Kieltovaatimus edellyttää uhkaavan tulevan puuttumisen vaaraa toisen oikeushyviin.

Riippuen siitä, onko kilpailuoikeudellinen rikkomus jo tapahtunut, erotetaan tässä yhteydessä …

• … ennaltaehkäisevä kieltovaatimus

Jos kilpailuoikeutta ei ole vielä rikottu, voi silti olla olemassa ennaltaehkäisevä kieltovaatimus, mikäli on riittävästi viitteitä ensimmäisen loukkauksen vaarasta.

On syytä pelätä, että potentiaalinen vastaaja puuttuu valittavan yrittäjän oikeushyviin lähitulevaisuudessa.

Koska yrittäjä ei tässä puolustaudu jo tapahtunutta loukkausta vastaan, vaan haluaa estää sen, että loukkaus ylipäätään tapahtuu, on oltava konkreettisia viitteitä ennaltaehkäisevän vaatimuksen syntymiseksi siitä, että oikeudenloukkaus on myös välittömästi edessä.

Potentiaalisen vastaajan käyttäytyminen on tässä ratkaisevaa.

Viitteitä ensimmäisen loukkauksen vaarasta voivat olla esimerkiksi valmistelutoimet, mainosilmoitukset tai väitteet oikeuden haltijana olemisesta.

Pelkkä tavaramerkin rekisteröinti ei vielä riitä tähän, koska se yksinään ei vielä anna tietoa haltijan lopullisesta, vilpillisen kilpailun kannalta merkityksellisestä toiminnasta.

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Vor Gericht muss der Unterlassungskläger das Vorliegen einer Erstbegehungsgefahr beweisen!“

• … ja todellinen kieltovaatimus

Jos kilpailuoikeudellinen loukkaus on jo tapahtunut, puhutaan todellisesta kieltovaatimuksesta, joka edellyttää toistumisvaaran olemassaoloa.

On siis oltava huoli siitä, että kilpailija puuttuu toistuvasti vaatimuksen esittäjän vilpillisen kilpailun suojaamiin oikeushyviin.

Toistumisvaaran oletuksen kannalta ratkaisevia ovat yksittäistapauksen olosuhteet. Vakavan huolen oletuksen kannalta on oltava viitteitä tulevista häiriöistä.

Edellisen loukkauksen luonne ja vilpillisesti toimivan tahdon suunta, joka ilmenee hänen käyttäytymisestään kokonaisuudessaan, muodostavat tärkeitä arviointiperusteita.

Erityisesti hänen toimintansa loukkauksen moittimisen jälkeen ja mahdollisesti jo käynnissä olevan oikeudenkäynnin aikana tämän loukkauksen johdosta voivat antaa tietoa siitä, onko tulevaa oikeudenloukkausta syytä pelätä.

Kieltosopimuksen tarjoaminen tai vahingonkorvaus ennen oikeudenkäyntiä voivat esimerkiksi antaa viitteitä toistumisvaaran poistumisesta tai puuttumisesta.

Vastaajan kiivas puolustus jo tapahtuneesta loukkauksesta oikeudenkäynnissä toisaalta on viite siitä, että häneltä voisi tulla lisää vilpillisen kilpailun vastaisia häiriöitä.

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Im Gegensatz zur Rechtslage bei der vorbeugenden Unterlassungsklage, wird das Bestehen einer Wiederholungsgefahr durch die bereits eingetretene Zuwiderhandlung vermutet.“

Tämä tarkoittaa, että kantajan ei tarvitse todistaa sen olemassaoloa oikeudessa, vaan oletetaan, että toistumisvaara on olemassa, kunnes vastaaja todistaa, ettei tällaista vaaraa ole (enää) olemassa.

Toistumisvaara voi poistua myös myöhemmin – esimerkiksi olosuhteiden muutoksen vuoksi tai koska vastaaja on nyt kuitenkin suostunut kieltovaatimukseen. Tällä voi olla vaikutusta osapuolten kustannusvastuuseen.

Jos toistumisvaara poistuu vasta oikeudenkäynnin aikana, vastaajan on toistumisvaaran oletusperiaatteen vuoksi vastattava oikeudenkäyntikuluista, ellei hän voi todistaa, ettei toistumisvaaraa ollut olemassa jo ennen oikeudenkäynnin alkua.

Jos uuden loukkauksen vaara poistuu jo ennen kanteen nostamista, kieltovaatimuksen edellytykset eivät ole alusta alkaen täyttyneet, ja kantajan on vastattava kuluista.

Viitteitä poistumisesta ennen oikeudenkäyntiä ovat esimerkiksi vahingonkorvaus, sovittelutarjous tai moititun tilan poistaminen.

On selvää, että kilpailijan vilpillisen kilpailun vastainen rikkomus voi perustua myös virheeseen. Jos hän poistaa vahingolliset olosuhteet, poistuu loukkauksen vaara ja siten kieltovaatimuksen edellytys.

Loukkaajan aikaisempi varoitus ei ole periaatteessa välttämätön, mutta se voi kuitenkin olla tärkeä viite toistumisvaaran olemassaolosta, jos hän jatkaa vahingollista käyttäytymistä varoituksesta huolimatta.

Ajankohta

Loukkauksen vaara (ensimmäisen loukkauksen tai toistumisvaara) on oltava olemassa viimeistään ensimmäisen oikeusasteen käsittelyn päättyessä.

Kannevalta – Kuka saa nostaa kanteen?

Vilpillisen kilpailun vastaisen rikkomuksen seurauksena kieltovaatimuksen voi esittää ensisijaisesti jokainen, joka on välittömästi konkreettisesti siitä kärsinyt.

Lisäksi tietyissä tapauksissa myös seuraavat henkilöt voivat esittää kilpailuoikeudellisen kieltovaatimuksen:

• Ei-välittömästi kärsineet kilpailijat
  Tietyillä rikkomuksilla voi olla potentiaalisesti haitallinen vaikutus kaikkiin loukkaajan kilpailijoihin.
  Tällaisissa tapauksissa myös kilpailijat, jotka eivät ole välittömästi kärsineet rikkomuksesta, voivat esittää kieltovaatimuksen, vaikka olisi olemassa vain abstrakti vaara, että heidän vilpillisen kilpailun suojaamia oikeuksiaan loukattaisiin.
  Kilpailija on jokainen yrittäjä, joka valmistaa tai tuo markkinoille samanlaisia tai samankaltaisia tavaroita tai palveluita.
  Tässä edellytetty yrittäjäasema on ymmärrettävä laajemmassa merkityksessä. Vaatimuksen esittämiseen oikeutettu on jokainen, joka harjoittaa itsenäistä toimintaa, joka on suunnattu ansaintatarkoitukseen tai palvelee ainakin taloudellisia tarkoituksia.

• Yhdistykset
  Lisäksi yritysten taloudellisten etujen edistämiseen tähtäävät yhdistykset (esimerkiksi asianajajaliitto) voivat nostaa kanteen.
  Lisäksi työntekijöiden ja toimihenkilöiden liittokamari, Itävallan kauppakamari, Itävallan maatalouskamarien puheenjohtajakonferenssi, Itävallan ammattiliittojen keskusjärjestö ja liittovaltion kilpailuviranomainen ovat oikeutettuja oikeudellisiin toimiin.

• Kuluttajat
  Yksittäisten kuluttajien kanneoikeutta ei periaatteessa ole säädetty.
  Oikeudellinen tilanne kuluttajan välittömän kärsimyksen osalta on vielä kiistanalainen.
  Kuluttajainformaatioyhdistys (VKI) on rajoitetusti kanneoikeutettu, jos kuluttajansuojalainsäädäntöön liittyvät seikat ovat kyseessä.

Vastaajakelpoisuus – välitön tekijä / välillinen tekijä

Vastaajina voivat olla

• Ensisijaisesti välitön tekijä, josta rikkomus lähtee
• Yhteistekijät, yllyttäjät ja avunantajat – Myös jokainen, joka on mahdollistanut tai edistänyt rikkomusta
• Yrityksen omistajat ovat vastuussa yrityksessään työskentelevistä henkilöistä

Vanhentuminen

Kieltovaatimus vanhenee kuuden kuukauden kuluttua tiedoksisaannista.

Tärkeitä kohtia

• Kieltovaatimus on käytännössä tärkein, koska se lupaa nopean ratkaisun, siinä on vaatimuksen esittäjälle edullinen todistustaakkasäännös ja se on tuottamuksesta riippumaton.
• Se edellyttää vastaajan kieltovelvollisuutta kilpailuoikeudellisen säännöksen perusteella ja loukkauksen vaaraa tätä velvollisuutta vastaan.
• Riippuen siitä, onko vilpillisen kilpailun vastainen rikkomus jo tapahtunut, erotetaan ennaltaehkäisevä ja todellinen kieltovaatimus.
• Ennaltaehkäisevä kieltovaatimus edellyttää ensimmäisen loukkauksen vaaraa, jossa konkreettisen huolen tulevasta rikkomuksesta lähitulevaisuudessa on oltava olemassa. Oikeudessa kantajan on todistettava tämä.
• Todellisessa kieltovaatimuksessa on oltava toistumisvaara uuden loukkauksen osalta. Sen olemassaoloa oletetaan, eli sitä pidetään annettuna, kunnes vastaaja esittää vastatodisteen. Tämä on kantajalle suuri etu.
• Loukkauksen vaara (ensimmäisen loukkauksen vaara tai toistumisvaara) on oltava olemassa ensimmäisen oikeusasteen käsittelyn päättyessä.
• Vaatimuksen voivat esittää ensisijaisesti kilpailijat ja yhdistykset.
• Mahdollisia vastaajia ovat välitön, mutta myös välillinen tekijä sekä yrityksen omistajat.
• Kieltovaatimus voidaan esittää kuuden kuukauden kuluessa tiedoksisaannista.