Lasketteluonnettomuus
- Asianajaja / Rikosasianajaja hiihto-onnettomuuksissa Itävallassa
- Toiminta hiihto-onnettomuuden jälkeen
- Todisteiden varmistaminen hiihto-onnettomuuden jälkeen
- Korvausvaatimukset hiihto-onnettomuuden jälkeen
- Vastuu hiihto-onnettomuuksista
- FIS-käyttäytymissääntöjen noudattamatta jättäminen
- Hiihtäminen alkoholin vaikutuksen alaisena
- Hiihtäminen huumeiden vaikutuksen alaisena
- Viallinen hiihtovälineistö
- Puutteelliset hissilaitteistot
- Hiihtoalueen puutteellinen varmistus
- Puutteelliset erikoisalueet
- Virheellinen hiihtokurssi
- Lumivyöryt
- Rinnekoneet, moottorikelkat
- Menettely hiihto-onnettomuuksien jälkeen
Asianajaja / Rikosasianajaja hiihto-onnettomuuksissa Itävallassa
Useimmat hiihto-onnettomuudet tapahtuvat talviurheilualueilla Salzburgissa, Tirolissa, Vorarlbergissä, Kärntenissä, Steiermarkissa, Ylä-Itävallassa ja Ala-Itävallassa. Meillä on neljä toimipistettä Itävallassa, ja voimme siten edustaa Teitä optimaalisesti jokaisella onnettomuuspaikalla.
Saksalaiset asiakkaamme arvostavat erityisesti sitä, että asianajotoimistomme on hyväksytty myös Saksassa. Tämä helpottaa kommunikointia saksalaisen ”kotiasianajajan” ja saksalaisen oikeusturvavakuutuksen kanssa. Olemme optimaalisia ”kääntäjiä” Saksan oikeudesta Itävallan oikeuteen.
Hiihto-onnettomuuksia tapahtuu usein kaukana kotoa. Siihenkin meillä on ratkaisu. Kaikkien neuvottelujen hoitaminen videoneuvottelun tai puhelimen kautta on meille itsestäänselvyys. Tämä säästää Teiltä paljon matkakuluja.
Tutustumista varten tarjoamme ilmaisen ja sitoumuksettoman ensikonsultaation. Voitte valita ja varata haluamanne ajan suoraan verkosta.
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioToiminta hiihto-onnettomuuden jälkeen
Jos olette itse joutuneet hiihto-onnettomuuteen tai olleet todistamassa sellaista, Teidän on – mikäli ette ole uhri – joka tapauksessa annettava apua. Avunannon laiminlyönti on vamman tapauksessa rikos.
1. Varmista onnettomuuspaikka
Varmistakaa ensin onnettomuuspaikka. Pistakaa sukset ristikkäin lumeen onnettomuuspaikan yläpuolelle tai heiluttakaa takkia varoittaaksenne seuraavia hiihtäjiä. Varmistuksella on aina ensisijainen prioriteetti, riippumatta vammojen vakavuudesta. Ei ole hyötyä siitä, jos onnettomuusapua antavat loukkaantuvat seuraavien hiihtäjien toimesta varmistuksen puuttuessa.
2. Anna ensiapua
Antakaa loukkaantuneille henkilöille ehdottomasti ensiapua. Huolehtikaa siitä, että loukkaantuneet henkilöt pysyvät mahdollisimman lämpiminä. Onnettomuuden aiheuttama shokki voi sääolosuhteissa helposti johtaa hengenvaaralliseen hypotermiaan.
3. Hae apua
Jos tarvitaan lisäapua, hälytä hätäpalvelu Euroopan hätänumeron 112 kautta. Älä katkaise puhelua ennen kuin hätäkeskus on tallentanut kaikki tiedot ja puhelu on päättynyt. Jos puhelinhälytys ei ole mahdollinen, apua on haettava muulla tavoin, mikäli se on turvallisesti mahdollista. Jos tämä ei ole turvallisesti mahdollista, on suositeltavaa pysyä onnettomuuspaikalla. Loukkaantuneet henkilöt saa jättää yksin vain äärimmäisessä hätätilanteessa.
4. Varmista todisteet
Varmista kaikki todisteet. Aloita todisteiden varmistaminen vasta, kun sinä tai muut henkilöt huolehtivat onnettomuuden uhrista.
5. Ilmoita poliisille
Jos aiheutatte onnettomuuden, jossa on kyse ruumiinvammasta, olette velvollisia ilmoittamaan asiasta poliisille. Poliisille ilmoittaminen tulisi joka tapauksessa tehdä heti, kun on pieninkin epäilys vähäisestäkin vammasta – vaikka uhri ei pitäisi sitä tarpeellisena. Ruumiinvamman aiheuttajan laiminlyönti ilmoittaa asiasta poliisille on rikos.
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioTodisteiden varmistaminen hiihto-onnettomuuden jälkeen
Varmistakaa kaikki todisteet. Käyttäkää siihen parhaiten matkapuhelimenne kameraa ottaaksenne valokuvia ja videoita.
1. Kirjaa henkilötiedot
FIS-sääntö nro 10 sanoo, että jokaisen hiihtäjän, olipa hän todistaja tai osallinen, vastuussa tai ei, on onnettomuuden sattuessa ilmoitettava henkilötietonsa.
Dokumentoi ensimmäisenä askeleena kaikki onnettomuuteen osallistuneet henkilöt, todistajat ja myös myöhemmin paikalle saapuneet auttajat. Kuvaa dokumentointia varten ihanteellisesti henkilöiden henkilöllisyystodistukset tai henkilökohtaiset hiihtokortit tai tee video jokaisesta henkilöstä, jossa hän ilmoittaa nimensä, osoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa.
2. Laadi onnettomuusraportti
Hiihto-onnettomuuden todisteiden varmistamiseksi on tarpeen dokumentoida hiihto-onnettomuus:
- Onnettomuuspaikka
- Osalliset
- Onnettomuuden kulku
- Loukkaantumiset
- Omaisuusvahingot
- Todistajien sijainti onnettomuushetkellä
- Todistajien kuvaus
- Paenneen henkilön tuntomerkit (esim. onnettomuuden aiheuttaja)
- Annettu apu
- Jatkokulku
3. Ilmoita asianajajalle/rikosasianajajalle
Ruumiinvammoihin johtaneissa onnettomuuksissa poliisi suorittaa myös tutkinnan. Hiihto-onnettomuuden uhrien tai aiheuttajien tulisi ehdottomasti ottaa yhteyttä asianajotoimistoomme ennen mahdollista poliisikuulustelua.
Jo pienet virheet kuulustelussa voivat johtaa korjaamattomiin seurauksiin tulevaisuudellesi. Siksi yleensä asianajajan antama kirjallinen lausunto on parempi vaihtoehto kuin suullinen kuulustelu ilman edeltävää oikeudellista neuvontaa.
Peter HarlanderHarlander & Partner Rechtsanwälte „Ohne anwaltliche Vertretung ist eine Einvernahme als Unfallopfer oder Unfallverursacher nicht ratsam.“
Korvausvaatimukset hiihto-onnettomuuden jälkeen
Hiihto-onnettomuudessa Itävallassa sovelletaan lähes kaikissa tapauksissa Itävallan lakia. Tämä pätee myös silloin, kun kaikki onnettomuuteen osallistuneet ovat ulkomailta. Kaikki vahingoittuneiden henkilöiden vaatimukset on siksi tarkasteltava Itävallan lain mukaan.
Hiihto-onnettomuudessa on oikeus vahingonkorvauksiin seuraavista syistä:
- Kivut
- Omaisuusvahingot
- Pelastuskustannukset
- Paranemiskustannukset
- Turhautuneet kulut
- Ansionmenetys
- Kiinteät kulut
Vastuu hiihto-onnettomuudesta kohdistuu siihen, joka on aiheuttanut onnettomuuden syyllisesti ja lainvastaisesti. Tuomioistuimet käyttävät vastuuta arvioidessaan FIS-sääntöjä ja POE-rinnesääntöluonnosta ratkaisevina huolellisuusnormeina.
Kivut
Kivun ja kärsimyksen korvauksen tarkoituksena on hyvittää loukkaantuneelle hiihto-onnettomuudesta aiheutuneet kivut ja epämukavuuden tunteet. Ei ole harvinaista, että hiihto-onnettomuuksissa loukkaantuu fyysisesti. Yleisiä ovat esimerkiksi haavat, mustelmat, luunmurtumat sekä aivotärähdykset. Kaikki seuraus- ja myöhäisvauriot on kuitenkin myös korvattava kivun ja kärsimyksen korvauksena.
Kivun ja kärsimyksen korvauksen määrä lasketaan päiväkorvausten perusteella, ja erotellaan lievät, keskivaikeat ja vaikeat kivut. Näitä myönnetään eri oikeuspiireissä osittain eri suuruisina.
Esimerkiksi Salzburgin alueoikeus (LG Salzburg) myöntäisi ruumiinvammasta, johon liittyy 3 päivää voimakasta kipua, 8 päivää keskivaikeaa kipua ja 21 päivää lievää kipua, todennäköisesti kivun ja kärsimyksen korvauksena noin 5 520,00 euroa.
Omaisuusvahingot
Esinevahingot, kuten hiihto-onnettomuudessa vaurioitunut hiihtovälineistö, on korvattava onnettomuuden aiheuttajan lainvastaisen ja syyllisen aiheuttamisen tapauksessa. Vahingonkorvausvaatimuksen tarkoituksena on antaa vahingonkärsijälle korvaus kärsimästään menetyksestä.
Käytettyjen tavaroiden korvaamisessa ilmenee ”uutta vanhan tilalle” -ongelma, mikä voi johtaa siihen, että vain vaurioituneen esineen käypä arvo korvataan.
Pelastuskustannukset
Jos hiihto-onnettomuuden vuoksi on tarpeen esimerkiksi pelastus helikopterilla, voi loukkaantunut vaatia näitä kustannuksia onnettomuuden aiheuttajalta.
Paranemiskustannukset
Paranemiskustannuksiin sisältyvät esimerkiksi lääkkeiden, apuvälineiden, hoitojen ja myös matkakustannukset.
HUOMIO: Jos sosiaaliturvavakuutuslaitos on suorittanut palvelut, siirtyvät vahingonaiheuttajaa vastaan esitetyt vaatimukset sosiaaliturvavakuutuslaitokselle.
Turhautuneet kulut
Vahingonkärsijällä on oikeus korvaukseen turhista kuluista. Näihin kuuluvat esimerkiksi tarpeettomaksi käyneen hotellihuoneen kustannukset, peruuttamattoman loman matkakustannukset sekä peruutuskulut.
Ansionmenetys
Jos onnettomuuden uhri kärsii ansionmenetyksen, on onnettomuuden aiheuttajan korvattava se, jos onnettomuus on aiheutettu syyllisesti.
Menetetty voitto
Menetetty voitto syntyy aina silloin, kun vahingonkärsijä menettää tulevaisuudessa olevan mahdollisuuden, jonka toteutuminen oli jo lähes varmaa. Tämä voisi olla esimerkiksi jo lähestyvän, mutta vielä vahvistamattoman ammatillisen ylennyksen saamatta jääminen, koska onnettomuuden uhri ei pysyvien vammojen vuoksi enää kykene siihen.
Onnettomuuden aiheuttajan on korvattava menetetty voitto törkeän huolimattomuuden tapauksessa.
Kiinteät kulut
Vahingonkärsijällä on lisäksi oikeus kiinteään kulukorvaukseen hiihto-onnettomuuteen liittyvien kulujen kattamiseksi. Tähän sisältyvät erityisesti oma ajankäyttö tai matkakustannukset lääkäreille tai fysioterapeuteille.
”Kiinteät kulut” -nimikkeen alla myönnetään yleensä enintään 200,00 euroa, ellei korkeampia kustannuksia osoiteta.
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioVastuu hiihto-onnettomuuksista
FIS-käyttäytymissääntöjen noudattamatta jättäminen
Rinteen käyttäjien törmäyksessä FIS-käyttäytymissääntöjen noudattamatta jättäminen perustaa yleensä vastuun onnettomuuden seurauksista.
Hiihtäminen alkoholin vaikutuksen alaisena
Toisin kuin tieliikenteessä, rinteessä ei ole laillista veren alkoholipitoisuuden ylärajaa (promillerajaa). Hiihtämisen riski alkoholin vaikutuksen alaisena on kuitenkin korkea.
Hiihto-onnettomuuden tapauksessa alkoholin vaikutus ilmenee monin tavoin. Jos onnettomuuden uhri on alkoholin vaikutuksen alaisena, tuomioistuin toteaa usein uhrin osasyyllisyyden. Jos onnettomuuden aiheuttaja on alkoholin vaikutuksen alaisena, tämä johtaa lähes aina törkeään huolimattomuuteen. Onnettomuuden aiheuttaja on tällöin vastuussa esinevahingoista vaurioituneiden esineiden uushankinta-arvon osalta ja myös onnettomuuden uhrin ansionmenetyksestä.
Alkoholilla on siten suora vaikutus esitettävien vaatimusten laajuuteen ja määrään.
Joka on alkoholin vaikutuksen alaisena hiihtäessään heikentynyt, syyllistyy ruumiillisen turvallisuuden vaarantamiseen – silloinkin, kun kukaan ei loukkaantunut. Joka alkoholin vaikutuksen alaisena loukkaa toista, syyllistyy tuottamukselliseen ruumiinvammaan, josta rangaistaan ankarammin törkeän huolimattomuuden vuoksi.
Hiihtäminen huumeiden vaikutuksen alaisena
Hiihtämiseen huumeiden vaikutuksen alaisena pätee sama kuin hiihtämiseen alkoholin vaikutuksen alaisena.
Viallinen hiihtovälineistö
Virhe hiihtovälineistössä voi johtaa onnettomuuksiin ja vammoihin. Tässä yhteydessä on mahdollista useita tilanteita:
- Omat virheet
- Hiihtomyyjän virhe
- Erikoiskorjaamon virheet
- Hiihtovuokraajan virhe
- Hiihtovalmistajan virhe
Omat virheet
Korkein oikeus (OGH) johti päätöksessään 3 Ob 38/97b FIS-säännön nro 1 huomaavaisuusvaatimuksesta, että alppihiihtäjän käyttäytymisvelvollisuuksiin kuuluu siteiden säädättäminen asiantuntijalla.
Joka huoltaa hiihtovälineistöä itse, ottaa suuren riskin. Jos esimerkiksi suksisiteet on säädetty itse ja suoraan ajettaessa side laukeaa ja aiheuttaa kaatumisen, itse aiheutettu virheellinen säätö katsotaan kaatumisen syyksi, ellei kaatunut onnistu osoittamaan muuta syytä.
Muiden virheet
Hiihtomyyjät, hiihtohuollot, hiihtovuokraajat, maahantuojat ja hiihtovalmistajat ovat erikoisyrityksinä vastuussa viallisista varusteista tai virheellisistä säädöistä.
Sen, että viallinen hiihtovälineistö oli syyllinen onnettomuuteen, on kantajan ja siten yleensä onnettomuuden uhrin todistettava, jolloin niin sanottu ”näennäistodiste” riittää. Näennäistodiste sallii kokemussääntöjen perusteella ja todistetuista tosiasioista johtopäätösten tekemisen todistettaviin tosiasioihin. Esimerkiksi OGH (Itävallan korkein oikeus) päätteli päätöksessään 3 Ob 38/97b siteen laukeamisesta suoran laskun aikana ennen kaatumista, että säädön on täytynyt olla virheellinen. Silloin siteen säätäneen henkilön tehtävänä on todistaa, että jokin muu tapahtuma oli vähintään yhtä syyllinen kaatumiseen.
Puutteelliset hissilaitteistot
Hissilipun ostamalla syntyy sopimus köysiratayrittäjän ja matkustajan välille. Köysiratayrittäjä on vastuussa matkustajalle, jolla on voimassa oleva lippu, kuljetussopimuksen perusteella. Tämän ansiosta matkustajalle sovelletaan erityisen edullisia vastuuperiaatteita.
Kuljetussopimuksen päävelvoite on matkustajan kuljettaminen köysiradalla. Lisäksi sopimukseen sisältyy sivuvaatimus olla vaarantamatta matkustajien fyysistä hyvinvointia.
Lisäksi köysiratayrittäjän syyllisyydestä riippumaton vastuu on mahdollinen EKHG:n (käyttöriski) säännösten perusteella, mikä on myös matkustajalle edullista.
Köysiratayrittäjän on erityisesti varmistettava, että sekä kuljetuslaitteisto itse että sisään- ja uloskäyntipaikat ovat matkustajien kuljetukselle turvallisessa ja vaarattomassa kunnossa.
Lisäksi köysiratayrityksellä on vastuu siitä, että osoitetut laskettelurinteet ja hiihtoreitit ovat turvallisessa kunnossa ja että järjestetty pelastuspalvelu on perustettu.
Hiihtoalueen puutteellinen varmistus
Laskun tyypistä riippuen on erotettava järjestetty hiihtoalue, joka käsittää kaikki hiihtorinteet, hiihtoreitit ja erikoisalueet, sekä vapaa hiihtoalue, joka on järjestetyn hiihtoalueen ulkopuolinen maasto.
Köysiratayrittäjän on vastattava järjestämästään hiihtoalueesta merkinnän, leveyden, kunnostuksen, valvonnan ja alppivaarojen tai lumivyöryvaaran suojelun osalta. Järjestetyn hiihtoalueen tunnistaa yleensä sen pakollisesta merkinnästä sekä vaarojen (erityisesti putoamis-, törmäys- ja lumivyöryvaaran) varmistamisesta ja rinteen kunnostuksesta.
Rinteen turvaamisvelvollisuus johtuu kuljetussopimuksesta, joten köysiratayrittäjä on periaatteessa vastuussa rinteen käyttäjälle, jolla on voimassa oleva matkalippu, järjestetyn hiihtoalueen turvallisesta ja vaarattomasta kunnosta kaikesta huolimattomuudesta riippumatta.
On kuitenkin otettava huomioon, että täydellistä liikenneturvallisuutta hiihtorinteillä ei voida saavuttaa. Köysiratayrittäjälle asetettaviin velvoitteisiin ei siksi saa asettaa liioiteltuja vaatimuksia.
Köysiratayrittäjän liikenneturvallisuusvelvollisuus ulottuu periaatteessa vain rinteen reunaan, joka on joko luonnonolosuhteiden määräämä tai jonka köysiratayrittäjä voi keinotekoisesti tehdä tunnistettavaksi reunamerkinnöillä. Yleisen käsityksen mukaan rinneturvallisuusvelvollisuus kattaa kuitenkin lisäksi poikkeukselliset vaaranlähteet rinteen välittömässä läheisyydessä (n. 2 metriä).
Liikenneturvallisuusvelvoitteen konkreettinen laajuus riippuu aina yksittäistapauksen olosuhteista. Konkreettisesti on tarkasteltava, mitkä toimenpiteet ovat köysiratayrittäjälle mahdollisia ja kohtuullisia vaaran välttämiseksi.
Rinteen käyttäjille, joilla ei ole voimassa olevaa hissilippua (esim. retkihiihtäjät), osoitetun rinteen haltija on vastuussa reitin kunnosta ABGB:n § 1319 a mukaan, jolloin vastuu rajoittuu tahallisuuteen ja törkeään huolimattomuuteen.
Niin sanotulla vapaalla hiihtoalueella sen sijaan ei ole köysiratayrittäjän liikenneturvallisuusvelvoitteita; tässä vastataan ainoastaan ingerenssiperiaatteen mukaisesti luoduista epätyypillisistä vaaroista.
Puutteelliset erikoisalueet
Erikoisalueisiin kuuluvat erityisesti fun-puistot ja vastaavat tilat sekä harjoitus- ja kilparadat. Sikäli kuin näitä erikoisalueita ylläpitää köysiratayritys, ne kuuluvat järjestettyyn hiihtoalueeseen.
Laitoksen ylläpitäjän on liikenneturvallisuusvelvoitteiden puitteissa joka tapauksessa ylläpidettävä laitoksen turvallista ja vaaratonta kuntoa ja suojeltava käyttäjiä tunnistettavilta vaaroilta. Lisäksi vaaditaan funparkin alueellista rajaamista yleisestä rinteestä.
Fun-puistoissa lisääntyneen onnettomuuksien määrän ja osittain vakavien vammojen vuoksi FIS on antanut ”Code of Conduct for Snow Parks” -ohjeistuksen, joka on tarkoitettu täydentämään yleisesti tunnettuja FIS-hiihtosääntöjä.
Virheellinen hiihtokurssi
Asiakkaan ja hiihtokoulun omistajan välillä solmitaan hiihto-opettajasopimus, jossa hiihtokoulun omistaja opettaa asiakkaalle maksua vastaan tietyn ajan alppihiihdon tietoja ja taitoja. Tiettyä koulutustulosta ei tässä yleensä velvoiteta. Sopimussuhteesta johtuvana sivuvaatimuksena on velvollisuus huolehtia asiakkaan fyysisestä turvallisuudesta. Sopimussuhteen erityispiirre on hiihto-opettajan ja asiakkaan välinen yli- ja alistussuhde.
Hiihtokoulun omistaja on vastuussa asiakkaalle kurssin aikana sattuneista onnettomuuksista aiheutuneista vahingoista oman syyllisyytensä tai hiihto-opettajiensa sopimusperusteisen syyllisyyden vuoksi. Hiihto-opettaja itse on hiihtokoulun omistajan apulainen ja on vastuussa asiakkaalle vain vahingonkorvausperusteisesti.
Hiihtokoulun vastuuvapauslauseke henkilövahingoista, kuten ruumiinvammoista, ei ole mahdollinen. Esinevahingoista, kuten vaurioituneista hiihtoasuista, hiihtokoulu voi sulkea pois vastuun lievästä huolimattomuudesta, mikäli tämä on sovittu sopimuksellisesti esimerkiksi yleisten sopimusehtojen muodossa.
Hiihtokurssien osallistujilla on muuten samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin rinteen käyttäjillä. Erityisesti heidän on noudatettava myös yleisiä käyttäytymissääntöjä, ennen kaikkea FIS-sääntöjä. Jos asiakas itse on syyllinen onnettomuuteen, vastuu jaetaan yleensä.
Lumivyöryt
Lumivyöryvaaran tunnistettavuutta leimaavat suuret epävarmuustekijät. Eurooppalaisen lumivyöryvaaraluokituksen mukaan erotetaan 5 vaaraluokkaa laukaisutodennäköisyyden mukaan.
Viranomaiset julkaisevat epäsäännöllisin väliajoin sekä vaaratilanteen muuttuessa lumivyörytiedotteita. Lisäksi lähellä olevien sääasemien ja lumenmittausasemien tiedoista voidaan tehdä johtopäätöksiä mahdollisesta lumivyöryvaarasta.
Köysiratayrittäjän, joka on sopimusperusteisten sivuvaatimusten vuoksi vastuussa rinteen käyttäjien fyysisestä hyvinvoinnista, lisäksi erityisesti kunnat ovat velvollisia lumivyöryvaaran ehkäisyyn. Lumivyörykomissioiden jäsenet sen sijaan neuvovat yleensä puhtaasti vapaaehtoisesti ja olisivat siksi vastuussa vain tietoisuuden tapauksessa.
Jos järjestetyllä hiihtoalueella tapahtuu lumivyöryonnettomuus, köysirataylläpitäjä on vastuussa syyllisen käyttäytymisen tapauksessa. Edellytyksenä tälle on, että vaara oli tunnistettavissa.
Rinnekoneet, moottorikelkat
Rinnekoneiden ja moottorikelkkojen käyttö on rajoitettu toiminnan kannalta välttämättömiin ajoihin.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hiihtäjiä ei saa estää tai vaarantaa rinnekoneiden käytöllä enempää kuin on ehdottoman välttämätöntä asianmukaisen rinnehuollon varmistamiseksi. Epäselviin kohtiin on asetettava varoitusmerkkejä. Lisäksi rinnekoneisiin on asennettava asianmukaiset varoituslaitteet (vilkkuvalo). Peruuttaessa tai epäselvissä kohdissa rinnekoneen kuljettajan on käytettävä äänimerkkiä tai annettava ajoittainen pilliääni.
Moottorikelkkoihin on myös asennettava asianmukaiset varoituslaitteet (esimerkiksi päällä olevat ajovalot tai tankoon kiinnitetty korkea lippu).
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioMenettely hiihto-onnettomuuksien jälkeen
Siviilimenettelyt
Vahingonkärsijän on esitettävä yksityisoikeudelliset vaatimuksensa (vahingonkorvausvaatimukset, kivun ja kärsimyksen korvausvaatimukset, turhista kuluista johtuvat vaatimukset) siviilioikeudessa.
Jos onnettomuuden aiheuttajaa vastaan aloitetaan rikosprosessi, siviilioikeudelliset vaatimukset voidaan esittää jo yksityisen osapuolen vaatimuksena mahdollisessa rikosprosessissa.
Rikosasiat
Jos onnettomuuden vastapuoli loukkaantuu hiihto-onnettomuudessa tai varusteet vaurioituvat, voi tällä olla rikosoikeudellisia seurauksia onnettomuuden aiheuttajalle:
- Tuottamuksellinen ruumiinvamma
- Fyysisen turvallisuuden vaarantaminen
- Vahingonteko
- Tuottamuksellinen tappo
Myös ulkopuolisilla kolmansilla osapuolilla voi olla rikosoikeudellisia seurauksia laiminlyödyn avunannon tai loukkaantuneen heitteillejätön tapauksessa.
Siviilioikeudelliset vaatimukset voidaan esittää jo rikosprosessissa yksityisen asianosaisen liittymisen yhteydessä.
Hallinto(rikos)menettelyt
Hallinto-oikeudessa on lukuisia lakeja, joiden soveltamisala on relevantti myös talviurheilun yhteydessä. Erityisesti ”freeride”-laskettelu tai ”metsäteillä” ajaminen voi olla hallinnollinen rikkomus.
Hallintolakien rikkominen johtaa useimmissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten määräämään sakkoon. Neuvomme mielellämme valitusmahdollisuuksista sakkoja vastaan.
