Asianajaja hiihtovaellusonnettomuuksissa Itävallassa

Asianajajamme ovat erikoistuneet tuomioistuimen ulkopuoliseen ja oikeudelliseen oikeudelliseen edustukseen siviiliprosesseissa ja rikosprosesseissa Itävallan laskettelutapaturmien johdosta.

Hiihtovaellusonnettomuuksien oikeudelliset seuraukset

Kuusi toimipistettä

Ihanteellinen sijainti kuudella toimipisteellämme Itävallassa mahdollistaa sen, että voimme edustaa teitä optimaalisesti jokaisella onnettomuuspaikalla kaikilla Itävallan talviurheilualueilla.

Saksalaiset asiakkaamme arvostavat erityisesti sitä, että asianajotoimistomme on hyväksytty myös Saksassa. Tämä helpottaa kommunikointia saksalaisen ”kotiasianajajan” ja saksalaisen oikeusturvavakuutuksen kanssa. Olemme optimaaliset ”kääntäjät” Saksan oikeudesta Itävallan oikeuteen.

Keskustelu videoneuvottelun kautta

Laskettelutapaturmia sattuu usein kaukana kotoa. Siihenkin meillä on ratkaisu. Kaikkien videoneuvottelun tai puhelimen kautta tapahtuvien keskustelujen hoitaminen on meille itsestäänselvyys. Tämä säästää teiltä monia matkakilometrejä.

Oikeusturvavakuutus

Hyväksymme kaikki oikeusturvavakuutukset.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vaatimukset hiihtovaellusonnettomuuden jälkeen

Hiihtovaellusonnettomuudessa Itävallassa sovelletaan lähes kaikissa tapauksissa Itävallan lakia. Kaikkien osallisten vaatimukset on siksi tarkistettava Itävallan lain mukaisesti. Toisin on vain, jos onnettomuuden aiheuttajalla ja uhrilla on asuinpaikka samassa ulkomaassa.

Hiihtovaellusonnettomuudessa voi olla vahingonkorvausvaatimuksia seuraavista syistä:

1. Kipu
2. Esinevahingot
3. Pelastuskustannukset
4. Hoitokustannukset
5. Turhat kulut
6. Ansionmenetys
7. Kiinteät kulut

Vastuu näistä vaatimuksista kohdistuu siihen, joka on aiheuttanut onnettomuuden syyllisesti ja lainvastaisesti. Jos näitä vaatimuksia halutaan ajaa onnettomuuden uhrina tai torjua onnettomuuden aiheuttajana, on kaikki tehtävä oikein alusta alkaen.

Poliisi tutkii aina onnettomuuden kulun tapauksissa, joissa on kyseessä ruumiinvamma. Tällöin jopa pienet virheet lausunnossa voivat johtaa kalliisiin seurauksiin.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Kipu

Kärsimyskorvauksen tarkoituksena on korvata loukkaantuneelle sekä hiihtovaellusonnettomuudesta jo aiheutuneet kivut ja epämiellyttävät tunteet että kaikki tulevaisuudessa ilmenevät seuraus- ja myöhäisvahingot.

Kivun ja kärsimyksen korvauksen määrä lasketaan päiväkorvausten perusteella, ja erotellaan lievät, keskivaikeat ja vaikeat kivut. Näitä myönnetään eri oikeuspiireissä osittain eri suuruisina.

Esimerkiksi Salzburgin osavaltion tuomioistuin myöntäisi ruumiinvammasta, johon liittyy 3 päivää voimakasta kipua, 8 päivää keskivaikeaa kipua ja 21 päivää lievää kipua, todennäköisesti kivun ja kärsimyksen korvausta noin 5 520,00 euroa.

Esinevahingot

Esinevahingot kattavat esineiden korvaamisen tai korjaamisen kustannukset, jotka esineet, tuhoutuivat tai vaurioituivat hiihtovaellusonnettomuudessa. Myös esinevahingot, kuten hiihtovaellusonnettomuudessa vaurioituneet hiihtovaellusvarusteet, on korvattava.

Vahingonkorvausvaatimuksen tarkoituksena on antaa vahingonkärsijälle korvaus kärsitystä menetyksestä. Jos jo käytettyjä esineitä, esim. vanhoja hiihtovaellusvarusteita, vahingoitetaan, syntyy ”uusi vanhan tilalle” -ongelma. Tämä voi johtaa siihen, että voimakkaasti käytettyjen esineiden tapauksessa korvataan vain vahingoittuneen esineen käypä arvo.

Pelastuskustannukset

Pelastuskustannukset kattavat pelastamisen kustannukset onnettomuuspaikalta. Jos siis hiihtovaellusonnettomuuden vuoksi tarvitaan pelastusta helikopterilla, loukkaantunut voi vaatia näitä kustannuksia myös onnettomuuden aiheuttajalta.

HUOMIO: Mikäli vakuutus on korvannut pelastuskustannukset, siirtyvät niihin liittyvät vaatimukset vahingonaiheuttajaa vastaan vakuutusyhtiölle.

Hoitokustannukset

Hoitokustannukset kattavat hoitojen, lääkkeiden, apuvälineiden ja hoitoihin matkustamisen kustannukset.

HUOMIO: Mikäli sosiaalivakuutuslaitos on suorittanut korvaukset, siirtyvät niihin liittyvät vaatimukset vahingonaiheuttajaa vastaan sosiaalivakuutuslaitokselle.

Turhat kulut

Hyödyttömiksi käyneet kulut ovat kaikki sellaiset kulut, joita hiihtovaellusonnettomuus ei itse aiheuttanut, mutta jotka ovat muuttuneet hyödyttömiksi onnettomuuden vuoksi. Onnettomuuden uhrilla on oikeus korvaukseen hyödyttömiksi käyneistä kuluista.

Turhien kulujen korvausvaatimuksen piiriin kuuluvat muun muassa tarpeettomaksi käyneen hotellihuoneen kustannukset, matkakustannukset lomasta, jota ei enää voi käyttää, sekä peruutuskustannukset.

Ansionmenetys

Ansionmenetys kattaa kaikki onnettomuuden uhrin vahingot, jotka johtuvat työkyvyn heikkenemisestä tai menetyksestä .

Jos onnettomuuden uhri kärsii hiihtovaellusonnettomuuden vuoksi ansionmenetyksen, on onnettomuuden aiheuttajan korvattava ansionmenetys.

Ansionmenetys on onnettomuuden aiheuttajan korvattava jo lievän huolimattomuuden tapauksessa.

Menetetty voitto

Menetetty voitto syntyy aina silloin, kun vahingon kärsinyt menettää tulevaisuudessa olevan mahdollisuuden, jonka toteutuminen oli jo pitkälti varmaa.

Jo lähestyvän, mutta hiihtovaellusonnettomuuden aikaan vielä vahvistamattoman, ammatillisen ylennyksen saamatta jääminen muodostaa menetetyt voitot, jos onnettomuuden uhri ei pysyvien vammojen vuoksi enää kykene suorittamaan paremmin palkattua työtä.

Menetetty voitto on onnettomuuden aiheuttajan korvattava törkeän huolimattomuuden tapauksessa.

Kiinteät kulut

Kiinteät kulut on tarkoitettu kaikkien muiden kulujen korvaamiseen, jotka ovat aiheutuneet vahingonkärsijälle hiihtovaellusonnettomuuden vuoksi. Tähän sisältyy erityisesti oma ajankäyttö seurausten käsittelyyn. Esimerkkejä ovat poliisikuulusteluun liittyvät kulut.

”Kiinteiden kulujen” nimikkeellä myönnetään yleensä enintään 200,00 euroa, ellei korkeampia kustannuksia osoiteta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vastuu hiihtovaellusonnettomuuksista

Vastuu hiihtovaellusonnettomuuden seurauksista edellyttää onnettomuuden aiheuttajan lainvastaista ja syyllistä menettelyä.

Olemme koonneet teille tärkeimmät esimerkit:

FIS-käyttäytymissääntöjen noudattamatta jättäminen

Kansainvälinen hiihtoliitto FIS (Fédération Internationale des Ski) on hyväksynyt FIS-säännöt hiihtäjille ja lumilautailijoille. FIS-säännöt ovat vuodelta 1967, ja niitä on päivitetty sen jälkeen kahdesti, viimeksi vuonna 2002.

FIS-sääntöjen tavoitteena on estää laskettelu- ja lumilautailutapaturmia. Sääntöjen ylin periaate on ”huomaavaisuus”. Hiihtorinteiden käyttäjien törmäyksessä FIS-käyttäytymissääntöjen noudattamatta jättäminen perustaa yleensä vastuun onnettomuuden seurauksista.

Hiihtovaellukset alkoholin vaikutuksen alaisena

Rinteessä ei, toisin kuin tieliikenteessä, ole laillista veren alkoholipitoisuuden ylärajaa (promillerajaa). Riski hiihtovaelluksilla alkoholin vaikutuksen alaisena on kuitenkin korkea.

Hiihtovaellusonnettomuuden tapauksessa alkoholin vaikutus ilmenee monin tavoin: Jos onnettomuuden aiheuttaja on päihtynyt, tämä johtaa lähes aina törkeään huolimattomuuteen. Onnettomuuden aiheuttaja vastaa silloin esinevahingoista vahingoittuneiden esineiden uushankinta-arvosta ja myös onnettomuuden uhrin ansionmenetyksestä. Jos onnettomuuden uhri on päihtynyt, tuomioistuin sen sijaan usein toteaa onnettomuuden uhrin myötävaikutuksen. Onnettomuuden uhrin korvausvaatimus vähennetään silloin prosentuaalisesti.

Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen vaikuttaa siis suoraan esitettävien vaatimusten laajuuteen ja määrään.

Joka on hiihtovaelluksen aikana alkoholin vaikutuksen vuoksi heikentynyt, syyllistyy lisäksi rikokseen, joka on ruumiillisen koskemattomuuden vaarantaminen – vaikka kukaan ei loukkaantuisikaan. Joka loukkaa muita alkoholin vaikutuksen vuoksi, syyllistyy tuottamukselliseen ruumiinvammaan, josta rangaistaan ankarammin törkeän huolimattomuuden vuoksi.

Hiihtovaellukset huumeiden vaikutuksen alaisena

Huumeiden vaikutuksen alaisena hiihtämiseen pätee sama kuin hiihtovaelluksiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Hiihtovaellukset huumeiden vaikutuksen alaisena voivat aiheuttaa massiivisia haittoja sekä onnettomuuden aiheuttajalle että uhrille.

Vialliset hiihtovaellusvarusteet

Virhe hiihtovaellusvarusteissa voi johtaa onnettomuuksiin ja vammoihin. Tässä on useita mahdollisia tilanteita:

1. Omat virheet
2. Hiihtovaellusvälineiden myyjän virhe
3. Erikoiskorjaamon virhe
4. Hiihtovaellusvälineiden vuokraajan virhe
5. Hiihtovaellusvälineiden valmistajan virhe

Omat virheet

Korkein oikeus (OGH) johti päätöksessään 3 Ob 38/97b FIS-säännön nro 1 huomaavaisuusvelvoitteesta, että alppihiihtäjän käyttäytymisvelvollisuuksiin kuuluu siteiden säädättäminen ammattilaisella. Tämä koskee myös hiihtovaellusonnettomuuksia.

Joka huoltaa lasketteluvälineet itse, ottaa suuren riskin. Jos esimerkiksi laskettelusiteet on säädetty itse ja suorassa ajossa siteiden laukeamisen vuoksi tapahtuu kaatuminen, itse aiheutettu virheellinen säätö katsotaan kaatumisen syyksi, ellei kaatunut onnistu osoittamaan muuta syytä.

Muiden virheet

Hiihtovaellusvälineiden myyjät, hiihtovaellusvälineiden korjaamot, hiihtovaellusvälineiden vuokraajat, maahantuojat ja hiihtovaellusvälineiden valmistajat vastaavat asiantuntijayrityksinä viallisista varusteista tai virheellisistä säädöistä.

Todistustaakka siitä, että vialliset hiihtovaellusvarusteet aiheuttivat onnettomuuden, on kantajalla ja siten yleensä onnettomuuden uhrilla. Tällöin riittää niin sanottu ”näennäistodistus”. Näennäistodistus sallii kokemussääntöjen perusteella johtopäätösten tekemisen todistetuista tosiasioista todistettaviin tosiasioihin. Esimerkiksi OGH päätteli päätöksessään 3 Ob 38/97b todistetusta tosiasiasta, että side laukesi suorassa laskussa ennen kaatumista, todistettavaan tosiasiaan, että säädön on täytynyt olla virheellinen. Tällöin siteen säätäjän tehtävänä on todistaa, että jokin muu tapahtuma oli vähintään yhtä syyllinen kaatumiseen.

Puutteelliset hissilaitteistot

Hissilipun ostamalla tai maksamalla korvauksen rinteen käytöstä hiihtovaelluksen yhteydessä syntyy sopimus köysiratayrittäjän ja matkustajan välille. Köysiratayrittäjä vastaa maksavalle hiihtovaeltajalle tehdyn sopimuksen perusteella. Tämän ansiosta hiihtovaeltajaan sovelletaan erityisen edullisia vastuuperiaatteita.

Kuljetussopimuksen päävelvoite on matkustajan kuljettaminen köysiradalla. Lisäksi on olemassa sopimuksellinen sivuvaatimus olla loukkaamatta matkustajien fyysistä hyvinvointia.

Lisäksi köysiratayrittäjän syyttömyydestä riippumaton vastuu on mahdollinen rautatie- ja moottoriajoneuvojen vastuulain (EKHG) säännösten perusteella, mikä on myös matkustajalle edullista.

Köysiratayrittäjän on erityisesti varmistettava, että sekä kuljetuslaitteisto itse että sisään- ja uloskäyntipaikat ovat matkustajien kuljetukselle turvallisessa ja vaarattomassa kunnossa.

Lisäksi köysiratayhtiö on vastuussa siitä, että osoitetut hiihtorinteet ja hiihtoreitit ovat turvatussa kunnossa ja että järjestetty pelastuspalvelu on perustettu.

Jos köysiratayrittäjä rikkoo näitä velvoitteita ja matkustaja kärsii vahinkoa, köysiratayrittäjä on vastuussa.

Laskettelualueen puutteellinen turvaaminen

Laskun tyypistä riippuen on erotettava järjestetty laskettelualue, joka käsittää kaikki hiihtorinteet, hiihtoreitit ja erikoisalueet, sekä vapaa laskettelualue, joka on järjestetyn laskettelualueen ulkopuolinen maasto.

Köysiratayrittäjän on otettava vastuu järjestämästään laskettelualueesta merkinnän, leveyden, kunnostuksen, valvonnan ja alppivaarojen sekä lumivyöryvaaran suojelun osalta. Järjestetyn laskettelualueen tunnistaa yleensä sen merkinnästä, joka on pakollinen, sekä vaarojen (erityisesti putoamis-, törmäys- ja lumivyöryvaaran) turvaamisesta ja rinteen kunnostuksesta.

Rinteen turvaamisvelvollisuus johtuu kuljetussopimuksesta, joten köysiratayrittäjän on periaatteessa vastattava rinteen käyttäjälle, jolla on voimassa oleva lippu, järjestetyn laskettelualueen turvallisesta ja vaarattomasta kunnosta kaikesta huolimattomuudesta riippumatta.

On kuitenkin myös otettava huomioon, että täydellistä liikenneturvallisuutta hiihtorinteillä ei voida saavuttaa. Köysiratayrittäjälle asetettaviin velvoitteisiin ei siksi saa asettaa liioiteltuja vaatimuksia.

Köysiratayrittäjän liikenneturvallisuusvelvollisuus ulottuu periaatteessa vain rinteen reunaan, joka on joko luonnonolosuhteiden määräämä tai jonka köysiratayrittäjä voi tehdä keinotekoisesti tunnistettavaksi reunamerkinnöillä. Yleisen käsityksen mukaan rinteen turvaamisvelvollisuus kattaa kuitenkin lisäksi poikkeukselliset vaaranlähteet rinteen välittömässä läheisyydessä (n. 2 metriä).

Liikenneturvallisuusvelvollisuuden konkreettinen laajuus riippuu aina yksittäistapauksen olosuhteista. Konkreettisesti on otettava huomioon, mitkä toimenpiteet ovat köysiratayrittäjälle mahdollisia ja kohtuullisia vaaran välttämiseksi.

Rinteen käyttäjille, joilla ei ole voimassa olevaa hissilippua (kuten usein hiihtovaeltajilla), merkityn rinteen haltija vastaa tien kunnosta ABGB:n § 1319a mukaan, jolloin vastuu rajoittuu tahallisuuteen ja törkeään huolimattomuuteen.

Niin sanotulle vapaalle laskettelualueelle ei sen sijaan ole köysiratayrittäjän liikenneturvallisuusvelvollisuuksia; tässä vastataan ainoastaan ingerenssiperiaatteen puitteissa luoduista epätyypillisistä vaaroista.

Virheellisesti ohjatut hiihtovaellukset

Hiihtovaeltajan ja hiihtovaellusoppaan välillä tehdään myös sopimus, jossa hiihtovaellusopas opettaa hiihtovaeltajalle maksua vastaan tietyn ajan alppihiihtovaellusten tietoja ja taitoja tai johtaa hänet vuorelle. Tiettyä koulutustulosta ei tässä yleensä velvoiteta.

Sopimussuhteesta johtuva oheisvelvoite on huolehtia asiakkaan fyysisestä turvallisuudesta. Sopimussuhteen erityispiirre on hiihtovaellusoppaan ja hiihtovaeltajan välinen yli- ja alistussuhde.

Hiihtovaellusopas on vastuussa hiihtovaeltajalle opastetun hiihtovaelluksen aikana sattuneista onnettomuuksista aiheutuneista vahingoista. Jos hiihtovaellusopas on varattu hiihtokoulun kautta, hiihtokoulu on sopimuksen mukaan vastuussa omasta tai oppaidensa virheestä. Hiihtovaellusopas itse on tällöin hiihtokoulun omistajan apulainen ja on vastuussa hiihtovaeltajalle vain vahingonkorvausoikeudellisesti.

Hiihtovaellusoppaan tai hiihtokoulun vastuunrajoitus henkilövahingoista, kuten ruumiinvammoista, ei ole mahdollinen. Esinevahinkojen, kuten vaurioituneiden hiihtoasujen, osalta hiihtokoulu ja hiihtovaellusopas voivat sulkea pois vastuun vähäisestä huolimattomuudesta, mikäli tästä on sovittu sopimuksellisesti, esimerkiksi yleisten sopimusehtojen muodossa.

Opastettujen hiihtovaellusten osallistujilla on rinteessä samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla rinteiden käyttäjillä. Heidän on erityisesti noudatettava yleisiä käyttäytymissääntöjä, ennen kaikkea FIS-sääntöjä. Jos hiihtovaeltaja itse on syyllinen onnettomuuteen, vastuu jaetaan yleensä.

Lumivyöryt

Lumivyöryvaaran tunnistettavuutta leimaavat suuret epävarmuustekijät. Eurooppalaisen lumivyöryvaaraluokituksen mukaan erotetaan 5 vaaratasoa laukaisutodennäköisyyden perusteella.

Asiantuntevat viranomaiset julkaisevat lumivyörytiedotteita epäsäännöllisin väliajoin ja vaaratilanteen muuttuessa. Lisäksi läheisten sääasemien ja lumenmittausasemien tiedoista voidaan tehdä johtopäätöksiä mahdollisesta olemassa olevasta lumivyöryvaarasta.

Köysiratayrittäjän, joka on sopimusperusteisten sivullisten velvoitteiden vuoksi vastuussa rinteen käyttäjien fyysisestä hyvinvoinnista, lisäksi erityisesti kunnat ovat velvollisia lumivyöryjen ehkäisyyn. Lumivyörykomissioiden jäsenet sen sijaan neuvovat yleensä puhtaasti vapaaehtoisesti ja olisivat siksi vastuussa vain tietoisuuden perusteella.

Jos organisoidulla hiihtoalueella tapahtuu lumivyöryonnettomuus, köysiratayrittäjä on vastuussa syyllisestä toiminnasta. Edellytyksenä tälle on, että vaara oli tunnistettavissa. Lumivyörykomission jäsenillä ei sen sijaan ole vastuuta.

Avoimessa maastossa opastetulla hiihtovaelluksella vastuu kohdistuu hiihtovaellusoppaaseen. Omatoimisesti liikkuvat hiihtovaeltajat ovat itse vastuussa hyvinvoinnistaan.

Rinnekoneet, moottorikelkat

Rinnekoneiden ja moottorikelkkojen käyttö on rajoitettu toiminnan kannalta välttämättömiin ajoihin.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hiihtäjiä ei saa rinnekoneiden käytöllä estää tai vaarantaa enempää kuin on ehdottoman välttämätöntä asianmukaisen rinteenhoidon varmistamiseksi. Näkyvyydeltään heikoissa kohdissa on asetettava varoituspostit.

Lisäksi rinnekoneisiin on asennettava asianmukaiset varoituslaitteet (vilkkuvalo). Peruuttaessa tai näkyvyydeltään heikoissa kohdissa rinnekoneen kuljettajan on käytettävä äänimerkkiä tai annettava ajoittainen pilliääni.

Moottorikelkkoihin on myös asennettava sopivat varoituslaitteet (esimerkiksi päällä olevat ajovalot tai tangon päähän kiinnitetty, korkealle nouseva lippu).

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Menettelyt hiihtovaellusonnettomuuksien jälkeen

Onnettomuuteen joutuneen tulisi välittömästi varmistaa oikeudellinen apu.

Siviilimenettelyt

Vahingonkärsijän on esitettävä yksityisoikeudelliset vaatimuksensa siviilioikeuksissa.

Jos onnettomuuden aiheuttajaa vastaan aloitetaan rikosprosessi, siviilioikeudelliset vaatimukset voidaan esittää jo yksityisen asianomistajan vaatimuksena mahdollisessa rikosprosessissa.

Rikosmenettelyt

Jos onnettomuuden toinen osapuoli loukkaantuu hiihtovaellusonnettomuudessa tai varusteet vahingoittuvat, voi tällä olla rikosoikeudellisia seurauksia onnettomuuden aiheuttajalle:

• Vahingonteko
• Fyysisen turvallisuuden vaarantaminen
• Tuottamuksellinen ruumiinvamma
• Tuottamuksellinen tappo

Myös ulkopuoliset kolmannet osapuolet voidaan asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen avunannon laiminlyönnin tai loukkaantuneen heitteillejätön tapauksessa.

Hallinnolliset (rikos)menettelyt

Hallinto-oikeudessa on lukuisia lakeja, joiden soveltamisala on relevantti myös talviurheilutoiminnan yhteydessä. Erityisesti ”freeriding” tai ”metsäteillä ajaminen” voi muodostaa hallinnollisen rikkomuksen.

Hallintolakien rikkominen liittyy useimmissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten antamaan sakkomääräykseen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Toiminta hiihtovaellusonnettomuuden jälkeen

Jos olette itse joutunut hiihtovaellusonnettomuuteen tai todistanut sellaista, teidän on – mikäli ette ole uhri – ehdottomasti annettava apua. Avunannon laiminlyönti on vamman tapauksessa rikos.

1. Varmista onnettomuuspaikka

Varmista ensin onnettomuuspaikka. Aseta sukset ristikkäin lumeen onnettomuuspaikan yläpuolelle tai heiluta takkia varoittaaksesi takana tulevia hiihtäjiä. Varmistuksella on aina ensisijainen prioriteetti, riippumatta vammojen vakavuudesta. Ei ole hyötyä, jos onnettomuusapulaiset loukkaantuvat puutteellisen varmistuksen vuoksi takana tulevien hiihtäjien toimesta.

2. Anna ensiapua

Anna loukkaantuneille henkilöille ehdottomasti ensiapua. Huolehdi siitä, että loukkaantuneet henkilöt pidetään mahdollisimman lämpiminä. Onnettomuuden aiheuttama shokki voi talvella helposti johtaa hengenvaaralliseen hypotermiaan.

3. Hae apua

Jos tarvitaan lisäapua, hälytä hätäkeskus Euroopan hätänumeron 112 kautta. Älä katkaise puhelua ennen kuin hätäkeskus on tallentanut kaikki tiedot ja puhelu on päättynyt. Jos puhelinhälytys ei ole mahdollinen, apua on haettava muulla tavoin, mikäli se on vaaratonta. Jos tämä ei ole vaaratonta, on suositeltavaa pysyä onnettomuuspaikalla. Loukkaantuneet henkilöt saa jättää yksin vain äärimmäisessä hätätilanteessa.

4. Varmista todisteet

Varmista kaikki todisteet. Aloita todisteiden varmistaminen vasta, kun sinä tai muut henkilöt huolehtivat onnettomuuden uhrista.

5. Ilmoita poliisille

Jos aiheutat onnettomuuden, jossa on ruumiinvamma, olet velvollinen ilmoittamaan poliisille. Poliisille tulisi joka tapauksessa ilmoittaa heti, kun on pieninkin epäilys vähäisestäkin vammasta – vaikka uhri ei pitäisi sitä tarpeellisena. Ruumiinvamman aiheuttajan laiminlyönti ilmoittaa poliisille on rikos.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Todisteiden turvaaminen hiihtovaellusonnettomuuden jälkeen

Varmista kaikki todisteet. Käytä tähän tarkoitukseen parhaiten matkapuhelimesi kameraa ottaaksesi valokuvia ja videoita.

1. Kirjaa henkilötiedot

Die FIS-sääntö nro 10 määrää, että jokaisen rinteen käyttäjän, olipa hän todistaja tai osallinen, vastuussa tai ei, onnettomuuden sattuessa on ilmoitettava henkilötietonsa.

Dokumentoi ensimmäisenä askeleena kaikki onnettomuuteen osallistuneet henkilöt, todistajat ja myös myöhemmin paikalle tulleet auttajat. Valokuvaa dokumentointia varten ihanteellisesti henkilöiden henkilöllisyystodistukset tai personoidut hiihtokortit tai tee video jokaisesta henkilöstä, jossa henkilö ilmoittaa nimensä, osoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa.

2. Laadi onnettomuusraportti

Todisteiden turvaamiseksi hiihtovaellusonnettomuudessa onnettomuuden dokumentointi on välttämätöntä:

1. Onnettomuuspaikka
2. Osalliset
3. Onnettomuuden kulku
4. Vammat
5. Esinevahingot
6. Todistajien sijainti onnettomuushetkellä
7. Todistajien kuvaus
8. Paenneen henkilön tuntomerkit (esim. onnettomuuden aiheuttaja)
9. Avunannot
10. jatkokehitys

3. Ilmoita asianajajalle

Ruumiinvammoihin johtaneissa onnettomuuksissa poliisi suorittaa myös tutkinnan. Hiihtovaellusonnettomuuden uhrin tai aiheuttajan tulisi ehdottomasti ottaa yhteyttä asianajotoimistoomme ennen mahdollista poliisikuulustelua.

Pienetkin virheet kuulustelussa voivat johtaa korjaamattomiin seurauksiin tulevaisuudellesi. Yleensä asianajajan antama kirjallinen lausunto on siksi parempi vaihtoehto kuin suullinen kuulustelu ilman edeltävää oikeudellista neuvontaa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio