Kolmansien maiden kansalaisten työllistäminen ulkomaalaisten työllistämislain (AuslBG) mukaan tarkoittaa Itävallassa, että EU:n, ETA:n ja Sveitsin ulkopuolisista valtioista tulevat henkilöt eivät voi ryhtyä mihin tahansa työhön vapaasti, vaan heitä voidaan työllistää vain, jos oleskeluoikeus ja pääsy työmarkkinoille ovat oikeudellisesti yhteensopivia. AuslBG säätelee, onko työllistäminen sallittua ja millä edellytyksillä. Se kytkee työn sallittavuuden joko työllistämislupaan, ilmoituksen vahvistukseen tai sopivaan oleskelulupaan, johon sisältyy työnteko-oikeus. Samalla asettumis- ja oleskelulaki (NAG) sekä ulkomaalaispoliisilaki (FPG) säätelevät, saako henkilö ylipäätään tulla Itävaltaan, oleskella täällä pidempään ja asettua maahan. Siksi jokaisen, joka haluaa työllistää kolmansien maiden kansalaisia, on aina tarkistettava, saako henkilö oleskella Itävallassa ja saako hän harjoittaa juuri tätä nimenomaista työtä juuri tämän työnantajan palveluksessa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Ulkomaalaisten työllistämislain merkitys – AuslBG

Ulkomaalaisten työllistämislaki muodostaa keskeisen perustan sille, millaisin edellytyksin kolmansien maiden kansalaiset saavat työskennellä Itävallassa. Se määrittää, ketä voidaan työllistää, mitä lupia tarvitaan ja mitä velvollisuuksia työnantajien on noudatettava. Ilman tätä lakia pääsy työmarkkinoille ei olisi selkeästi säännelty, mikä aiheuttaisi epävarmuutta sekä yrityksille että työntekijöille.

Käytännössä tämä tarkoittaa: Työllistäminen on sallittua vain, jos se on nimenomaisesti laissa sallittu. Laki ei ainoastaan suojaa Itävallan työmarkkinoita, vaan varmistaa myös, että reilut ehdot koskevat kaikkia osapuolia. Samalla se luo puitteet sille, että kolmansista maista tulevia päteviä työntekijöitä voidaan käyttää kohdennetusti.

Lain tyypillisiä tehtäviä ovat:

• Pääsyn sääntely työmarkkinoille kolmansien maiden kansalaisille
• Lupien ja menettelyjen määrittäminen
• Suoja luvattomalta työllistämiseltä

Erottelu EU- ja ETA-kansalaisiin

Keskeinen ero on siinä, että EU- ja ETA-kansalaisilla on vapaa pääsy Itävallan työmarkkinoille. He voivat lähtökohtaisesti työskennellä ilman erityistä lupaa, kunhan yleiset työoikeudelliset edellytykset täyttyvät. Tämä helpottaa työllistämistä merkittävästi.

Kolmansien maiden kansalaiset ovat sen sijaan täysin erilaisessa oikeudellisessa asemassa. Heihin pätee: Ilman asianmukaista oikeutusta työllistäminen ei ole sallittua. Työnantajien on siksi tarkistettava huolellisesti, saako henkilö todella työskennellä ja mitä rajoituksia on.

Ero näkyy arjessa erityisen selvästi:

• EU- ja ETA-kansalaiset voivat yleensä aloittaa työn heti
• Kolmansien maiden kansalaiset tarvitsevat etukäteen sopivan oleskeluluvan ja/tai työllistämisluvan

Tämä selkeä erottelu palvelee sitä, että Euroopan sisämarkkinoita suojellaan ja samalla mahdollistetaan hallittu maahanmuutto.

Oleskeluoikeuden ja työoikeuden yhteispeli

Kolmansien maiden kansalaisten työllistäminen on oikeudellisesti mahdollista vain, jos kaksi osa-aluetta täyttyy samanaikaisesti: oleskeluoikeus ja työoikeus. Ne kytkeytyvät toisiinsa ja ne on aina arvioitava yhdessä.

Oleskeluoikeus määrittää, saako henkilö ylipäätään asua ja oleskella Itävallassa. Työoikeus – erityisesti ulkomaalaisten työllistämislaki – säätelee puolestaan, saako ja millä edellytyksillä henkilö saa työskennellä. Jos jompikumpi edellytys puuttuu, työllistäminen ei ole sallittua.

Käytännössä yleinen virhe on kiinnittää huomiota vain oleskelulupaan. Ratkaisevaa on kuitenkin aina yhdistelmä:

• Pelkkä oleskelulupa ei automaattisesti riitä työnteko-oikeudeksi
• Työlupa ei korvaa voimassa olevaa oleskelulupaa

Tyypillinen esimerkki on punavalkopunakortti. Se yhdistää molemmat osa-alueet, koska se säätelee oleskelun ja työnteon samanaikaisesti, kuitenkin usein vain tietylle työnantajalle. Muut oleskeluluvat voivat kyllä sallia oleskelun, mutta edellyttävät lisäksi AMS:n myöntämää lupaa.

Maahantulo Itävaltaan ulkomaalaispoliisilain (FPG) mukaan

Maahantulo Itävaltaan määräytyy kolmansien maiden kansalaisten osalta ulkomaalaispoliisilain (FPG) mukaan. Tämä laki säätelee, millaisin edellytyksin henkilö saa ylipäätään tulla liittovaltion alueelle ja mitä vaatimuksia on täytettävä.

Lähtökohtaisesti pätee: Ilman voimassa olevaa matkustusasiakirjaa ja – tarvittaessa – ilman viisumia maahantulo ei ole sallittua. Jo rajalla tarkistetaan, täyttyvätkö kaikki edellytykset. Maahantulo ei siten ole pelkkä muodollisuus, vaan se on oikeudellisesti selkeästi säännelty ja valvottu.

Keskeisiä edellytyksiä ovat:

• voimassa oleva passi tai vastaava matkustusasiakirja
• tarvittaessa voimassa oleva viisumi
• selvitys oleskelun tarkoituksesta ja ehdoista

Lisäksi viranomaiset tarkistavat, ettei maahantulon esteitä ole, kuten:

• uhka yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle
• voimassa oleva maahantulo- tai oleskelukielto

Työntekoa varten myönnettävä viisumi FPG:n mukaan

Työntekoa varten myönnettävä viisumi § 24 FPG mahdollistaa kolmansien maiden kansalaisille maahantulon Itävaltaan tiettyä, ennalta määriteltyä tilapäistä työtä varten. Kyse ei ole yleisestä pääsystä työmarkkinoille, vaan ajallisesti rajatusta ja tarkoitussidonnaisesta ratkaisusta.

Tyypillisiä käyttötapauksia ovat:

• tilapäiset palkkatyöt, esimerkiksi kausityöntekijänä
• lyhytaikaiset itsenäiset työt
• harjoittelut tai määräaikaiset työjaksot, edellyttäen että asianmukainen ilmoituksen vahvistus on olemassa

Edellytyksenä on aina, että kaikki ulkomaalaisten työllistämistä koskevat vaatimukset täyttyvät, erityisesti ulkomaalaisten työllistämislain mukaan. Tämä tarkoittaa: työn on oltava jo konkreettisesti tiedossa, ja tarvittavien lupien on oltava olemassa tai ne on pystyttävä osoittamaan.

Viisumia haetaan lähtökohtaisesti Itävallan edustustosta ulkomailla, ja se edellyttää yleisten vaatimusten täyttymistä, kuten:

• voimassa oleva matkustusasiakirja
• selvitys oleskelun tarkoituksesta ja kestosta
• riittävät varat ja sairausvakuutus

Työnteon yhteydessä erityisen merkityksellisiä ovat ennen kaikkea kaksi viisumityyppiä:

• C-viisumi lyhytaikaiseen oleskeluun enintään 90 päiväksi
• D-viisumi oleskeluun 91 päivästä enintään kuuteen kuukauteen

Työllistämisen edellytykset AuslBG:n § 3:n mukaan

Jotta kolmannen maan kansalainen saa työskennellä Itävallassa, useiden oikeudellisten edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti. Pelkkä työsopimuksen tekeminen ei riitä. Ratkaisevaa on, että kaikki lakisääteiset vaatimukset ovat olemassa ennen työn aloittamista.

Ytimessä on kolme keskeistä elementtiä: oleskeluoikeus, pääsy työmarkkinoille ja konkreettinen työsuhde. Ne kytkeytyvät toisiinsa ja määrittävät, onko työllistäminen sallittua.

Työnantajille tämä tarkoittaa, että heidän on jo etukäteen tarkistettava, että:

• voimassa oleva oleskelulupa on olemassa ja se sallii työnteon
• työllistämislupa on tarvittaessa hankittava, esimerkiksi AMS:n kautta
• konkreettinen työ on oikeudellisesti katettu, erityisesti työnantajan ja tehtävän osalta

Toinen tärkeä seikka on sitova työtarjous. Monissa tapauksissa se muodostaa perustan oleskeluluvalle ja sen on oltava sisällöllisesti oikein laadittu, esimerkiksi palkan ja työehtosopimuksen mukaisen luokittelun osalta.

Työllistämislupa AuslBG:n § 4:n mukaan

Työllistämislupa on keskeinen edellytys, kun kolmansien maiden kansalaisia halutaan työllistää Itävallassa eikä vapaata pääsyä työmarkkinoille ole. Sen myöntää työvoimapalvelu AMS työnantajan hakemuksesta, ja se on aina voimassa vain tietylle henkilölle, tiettyyn tehtävään ja tiettyyn yritykseen.

Tämä tarkoittaa selvästi: Ilman voimassa olevaa työllistämislupaa työtä ei saa aloittaa. Lupa on lisäksi tiukasti sidottu työnantajaan.

Oikeudellinen perusta on AuslBG:n § 4. Sen mukaan työnantaja saa luvan vain, jos työmarkkinatarkastus on myönteinen eikä painavia etuja ole sitä vastaan.

Konkreettisesti AMS tarkistaa erityisesti:

• salliiko työmarkkinatilanne työllistämisen
• ettei sopivia työntekijöitä ole jo saatavilla
• että yleiset tai taloudelliset edut turvataan

Lisäksi laki edellyttää, että:

• voimassa oleva oleskeluoikeus on olemassa ja se sallii työnteon
• palkka- ja työehdot täyttyvät
• työtä ei ole vielä aloitettu

Myös työnantajan aiempi toiminta vaikuttaa. Jos työnantaja on aiemmin rikkonut määräyksiä, hän riskeeraa, että lupaa ei myönnetä.

Erityiset työllistämisluvat

Perinteisen työllistämisluvan lisäksi AuslBG:n § 4 sisältää myös erityisiä tilanteita, joissa työllistäminen on mahdollista tai helpotettua tiukoista edellytyksistä huolimatta. Nämä koskevat erityisesti tapauksia, joissa on olemassa erityinen taloudellinen tai yhteiskunnallinen intressi tai työntekijä kuuluu tiettyyn ryhmään.

Tyypillisiä esimerkkejä ovat:

• ammattitaitoiset työntekijät pula-aloilla, kun tarve voidaan osoittaa
• opiskelijat, jotka saavat työskennellä rajoitetusti
• lyhytaikaisesti työllistetyt henkilöt, esimerkiksi taidealalla

Tällaisissa tapauksissa lupa voidaan myöntää, vaikka työmarkkinat olisivat lähtökohtaisesti kireät. Ratkaisevaa on, että on olemassa erityinen perusteltu syy, kuten:

• työpaikkojen tai taloudellisten etujen turvaaminen
• työvoiman erityinen pätevyys
• ajallisesti rajattu työskentely

Osittain laki sisältää jopa helpotuksia. Näin työmarkkinatarkastus voidaan jättää tekemättä, esimerkiksi:

• tietyillä opiskelijoilla
• määritellyillä pula-alojen ammattitaitoisilla työntekijöillä

Nämä erityissäännökset osoittavat, että järjestelmä pysyy joustavana.

Luvasta vapaat työsuhteet

Kaikki kolmansien maiden kansalaisten työ Itävallassa ei edellytä työllistämislupaa. Joissakin tapauksissa työllistäminen on luvasta vapaata, koska henkilö joko on ulkomaalaisten työllistämislain soveltamisalan ulkopuolella tai hänellä on oleskelulupa, johon sisältyy vapaa pääsy työmarkkinoille.

Luvasta vapaa työllistäminen tulee kyseeseen erityisesti seuraavissa tapauksissa:

• punavalkopunakortti plus
• pysyvä oleskelu – EU
• perheenjäsenten oleskelulupa
• oleskelukortti tai pysyvän oleskelun kortti tietyille ETA-kansalaisten perheenjäsenille
• turvapaikan saaneet ja tietyissä tapauksissa toissijaista suojelua saaneet tai siirtymään joutuneet, siltä osin kuin laki tai asiaankuuluvat erityissäännökset mahdollistavat vapaan pääsyn

Luvasta vapaa ei tarkoita automaattisesti, ettei mitään tarvitsisi tarkistaa. Työnantajien on silti aina varmistettava, mikä oleskelulupa on konkreettisesti kyseessä ja mikä pääsy työmarkkinoille siitä seuraa. Erityisesti kolmansien maiden kansalaisten kohdalla nimenomainen lupa ratkaisee, onko työllistäminen sallittua ilman erillistä AMS-lupaa.

Varmistustodistus AuslBG:n § 11:n mukaan

Varmistustodistus on erityinen väline AuslBG:n § 11 mukaisesti ja sitä sovelletaan vain hyvin rajatuissa tapauksissa. Sen tarkoituksena on, että kotimainen työnantaja saa jo ennen maahantuloa tiettyä ulkomailta tulevaa henkilöä varten AMS:n lupauksen siitä, että myöhemmin voidaan myöntää työllistämislupa, kun tarvittava viisumi tai oleskelulupa on olemassa.

Tärkeää: varmistustodistus ei ole työnteko-oikeus. Se ei korvaa työllistämislupaa eikä oleskelulupaa eikä vielä oikeuta työn aloittamiseen.

Tyypillisiä piirteitä ovat:

• käyttö vain tietyissä erityistapauksissa, erityisesti lyhytaikaisesti työllistetyillä taiteilijoilla ja yrityksen sisäisillä siirroilla
• samat edellytykset kuin työllistämisluvassa, erityisesti AMS:n myönteinen työmarkkinatarkastus
• määräaikainen voimassaolo, lähtökohtaisesti enintään 26 viikkoa, perustelluissa tapauksissa jatkettavissa enintään 36 viikkoon
• hakeminen ennen maahantuloa toimivaltaisesta AMS-toimistosta
• Kustannukset: tällä hetkellä hakemusmaksu € 47

Käytännössä varmistustodistus tuo ennen kaikkea ennakkosuunnittelun varmuutta, mutta se on menettelyssä pelkkä ennakkoväline eikä korvaa varsinaista työllistämisen hyväksyntää.

Oleskelulupa NAG:n § 8:n mukaan

Oleskelulupa ratkaisee, saako kolmannen maan kansalainen ylipäätään oleskella Itävallassa laillisesti ja pidempään. Oikeudellisesti tällainen oleskelu on yleensä kyseessä silloin, kun se ylittää kuusi kuukautta. Ilman oleskelulupaa ei pysyvä oleskelu eikä työllistäminen ole sallittua.

Itävallassa on useita oleskelulupia, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea sen mukaan, mihin tarkoitukseen henkilö oleskelee maassa. Erityisen relevantti on tarkoitus ansiotyö, eli työ.

Tyypillisiä työllistämiseen liittyviä oleskelulupia ovat:

• punavalkopunakortti, sidottu tiettyyn työnantajaan
• punavalkopunakortti plus, vapaa pääsy työmarkkinoille
• pysyvä oleskelu EU, pitkään asettuneille henkilöille

Työnantajille tämä tarkoittaa, että heidän on aina tarkistettava, mikä oleskelulupa on konkreettisesti kyseessä, kuinka kauan oleskelu on sallittua ja mitä tarkalleen on sallittu.

Oleskelulupa ja pääsy työmarkkinoille

Pelkkä oleskelulupa ei vieläkään vastaa ratkaisevaan kysymykseen, saako henkilö työskennellä. Olennaista on, mikä pääsy työmarkkinoille kuhunkin lupaan liittyy.

Perusjaottelu on kahteen ryhmään:

• oleskeluluvat, joihin sisältyy vapaa pääsy työmarkkinoille, jolloin mikä tahansa työ on mahdollista
• oleskeluluvat, joissa pääsy on rajoitettu, jolloin lisäedellytysten on täytyttävä

Ratkaiseva tieto löytyy suoraan oleskeluluvasta. Siihen on merkitty, onko työnteko sallittua ja missä laajuudessa.

Viisumin ja oleskeluluvan ero

Viisumi palvelee ainoastaan maahantuloa ja lyhytaikaista oleskelua. Sen myöntää yleensä Itävallan edustusto ulkomailla, ja se sallii oleskelun Itävallassa tai Schengen-alueella rajatun ajan. Tämä aika on viisumityypistä riippuen useimmiten enintään kuusi kuukautta. Viisumi on siten selkeästi ajallisesti rajoitettu ja sidottu tiettyyn tarkoitukseen, kuten matkailuun tai tilapäiseen työhön.

Oleskelulupa menee selvästi pidemmälle. Se ei ainoastaan salli oleskelua, vaan säätelee myös oleskelun tarkoitusta, erityisesti ansiotyötä, koulutusta tai perheenyhdistämistä. Oleskeluluvat myöntävät toimivaltaiset viranomaiset Itävallassa, ja ne on yleensä tarkoitettu pidempiaikaiseen oleskeluun.

Toinen tärkeä seikka koskee työntekoa:

• Viisumi ei lähtökohtaisesti salli pysyvää työllistymistä
• Vasta oleskelulupa tai erillinen lupa luo työnteolle oikeudellisen perustan

Myös työntekoa varten myönnettävien viisumien kohdalla pätee: ne on yleensä tarkoitettu vain lyhytaikaisiin töihin eivätkä ne korvaa pitkäaikaista ratkaisua, kuten punavalkopunakorttia.

Yhdistetty työ- ja oleskelulupa

Yhdistetty työ- ja oleskelulupa yhdistää molemmat ratkaisevat elementit yhteen asiakirjaan. Se säätelee samanaikaisesti, että henkilö oleskelee Itävallassa ja minkä työnantajan palveluksessa hän saa työskennellä.

Tunnetuin esimerkki on punavalkopunakortti. Se myönnetään määräajaksi ja sallii työnteon juuri sen työnantajan palveluksessa, joka on ilmoitettu hakemuksessa.

Tämä tuo selkeitä etuja, mutta myös rajoituksia:

• Selkeä oikeustila, koska oleskelu ja työnteko on säännelty yhdessä
• Sidonnaisuus työnantajaan, vaihtaminen ei ole ilman muuta mahdollista

Tätä vasten punavalkopunakortti plus voidaan myöntää tietyn ajan kuluttua. Se mahdollistaa vapaan pääsyn työmarkkinoille ja tarjoaa siten huomattavasti enemmän joustavuutta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Sosiaalivakuutusvelvollisuus Itävallassa

Heti kun kolmannen maan kansalainen työllistetään Itävallassa, syntyy lähtökohtaisesti sosiaalivakuutusvelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että henkilö liitetään Itävallan sairaus-, tapaturma-, eläke- ja työttömyysvakuutusjärjestelmään.

Työnantajille tämä on keskeinen seikka, koska ilmoittautuminen ei ole vapaaehtoista, vaan se on tehtävä välittömästi työsuhteen alkaessa. Virheet voivat johtaa paitsi jälkiperintään myös tuntuviin seuraamuksiin.

Sosiaalivakuutusvelvollisuus kytkeytyy ennen kaikkea tosiasialliseen työllistämiseen. Ratkaisevaa on siis:

• Kyseessä on todellinen työsuhde
• Työtä tehdään Itävallassa
• Palkkaus vastaa lakisääteisiä vaatimuksia

Tärkeää: vaikka kaikki ulkomaalaisoikeudelliset edellytykset täyttyisivät, työllistäminen on laillista vain, jos sosiaalivakuutusoikeudelliset velvollisuudet täytetään.

Menettely ja käytännön eteneminen

Kolmansien maiden kansalaisten työllistäminen noudattaa selkeästi jäsenneltyä menettelyä, joka sisältää useita vaiheita. Kun järjestystä noudatetaan, vältetään viivästyksiä ja oikeudellisia riskejä.

Alussa on aina kysymys siitä, mikä oleskelulupa ja mikä lupa konkreettisesti tarvitaan. Tämän pohjalta hakemus jätetään toimivaltaisille viranomaisille. Vasta kun kaikki edellytykset on tarkistettu ja hyväksytty, työsuhde saa alkaa.

Tyypillinen menettelytapa on seuraava:

• Sopivan oleskeluluvan ja luvan selvittäminen
• Hakemuksen jättäminen työnantajan tai työntekijän toimesta
• Viranomaisten, erityisesti AMS:n, suorittama tarkastus

Käytännössä viivästyksiä syntyy usein, jos asiakirjat ovat puutteellisia tai arvioidaan väärin, mikä menettely ylipäätään on tarpeen. Huolellinen valmistelu säästää aikaa ja vähentää epävarmuutta.

Hakeminen Itävallassa ja ulkomailla

Hakeminen riippuu olennaisesti siitä, missä henkilö tällä hetkellä oleskelee. Lähtökohtaisesti pätee: ensihakemus on usein tehtävä ulkomailla, kun taas jatkohakemukset tehdään Itävallassa.

Ulkomailla tehtävässä hakemisessa menettely kulkee yleensä seuraavien kautta:

• Itävallan suurlähetystöt tai konsulaatit
• maahantulon jälkeen toimivaltaiset oleskeluviranomaiset

Tietyissä tapauksissa hakemus voidaan tehdä myös suoraan Itävallassa, esimerkiksi jos laillinen oleskelu on jo olemassa. Nämä poikkeukset ovat kuitenkin sidottuja selkeisiin lakisääteisiin edellytyksiin.

Tärkeää on, että:

• kaikki tarvittavat asiakirjat ovat täydelliset
• hakemus on oikein kohdistettu oikeaan tarkoitukseen

Virheet hakemisessa johtavat usein siihen, että menettely on aloitettava uudelleen. Tämä vie aikaa ja voi viivästyttää suunniteltua työllistämistä merkittävästi.

Osalliset viranomaiset ja toimivaltuudet

Kolmansien maiden kansalaisten työllistämiseen osallistuu useita viranomaisia, joilla on kullakin eri tehtävät. Vain näiden tahojen yhteistoiminnalla työllistäminen voi toteutua laillisesti.

Tärkeimmät viranomaiset ovat:

• Oleskeluviranomainen
  Se päättää oleskeluluvasta ja arvioi, saako henkilö asua Itävallassa
• Työvoimapalvelu AMS
  Se arvioi pääsyn työmarkkinoille ja myöntää tarvittaessa työllistämisluvan
• muut tahot
  Tapauksesta riippuen voidaan ottaa mukaan myös muita viranomaisia, esimerkiksi viisumeihin tai turvallisuusarviointeihin liittyen

Työnantajille on ratkaisevaa ymmärtää:
Yksikään viranomainen ei päätä työllistämisestä yksin. Vasta kaikkien osapuolten yhteispeli johtaa oikeudellisesti pätevään ratkaisuun.

Työnantajan ilmoitus- ja dokumentointivelvollisuudet

Työnantajilla on kolmansien maiden kansalaisten työllistämisessä korostuneet ilmoitus- ja dokumentointivelvollisuudet. Niiden tarkoituksena on, että viranomaiset voivat milloin tahansa tarkistaa, tapahtuuko työllistäminen laillisesti.

Keskeisiin velvollisuuksiin kuuluu asianmukainen ilmoittaminen sosiaalivakuutukseen sekä kaikkien olennaisten asiakirjojen saatavilla pitäminen. Tarkastuksen yhteydessä niiden on oltava täydelliset ja ajan tasalla.

Tyypillisiä vaatimuksia ovat:

• Työntekijän ilmoittaminen ennen työn alkamista
• Oleskelulupien ja lupapäätösten säilyttäminen
• Työajan ja palkan dokumentointi

Erityisen tärkeää on, että asiakirjat ovat aina saatavilla. Tarkastuksia tehdään usein ennalta ilmoittamatta, ja puuttuvat asiakirjat tulkitaan nopeasti rikkomukseksi.

Oikeudelliset seuraamukset ja sanktiot

Jos kolmansien maiden kansalaisia työllistetään ilman vaadittuja edellytyksiä, on varauduttava merkittäviin oikeudellisiin seuraamuksiin. Ulkomaalaisten työllistämislaki, erityisesti AuslBG:n § 28, sisältää tällaisissa tapauksissa selkeät sanktiot, jotka tuntuvat sekä taloudellisesti että organisatorisesti.

Erityisen kriittistä on niin sanottu laiton työllistäminen. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöä työllistetään ilman voimassa olevaa oleskelulupaa, ilman vaadittua lupaa tai voimassa olevien rajoitusten vastaisesti.

Tyypillisiä seurauksia ovat:

• Työnantajalle määrättävät sakot, joita voidaan määrätä useita kertoja vakavuudesta riippuen
• sosiaalivakuutusmaksujen ja muiden maksujen jälkiperintä
• ongelmat tulevissa hakemuksissa, esimerkiksi uusissa työllistämislupahakemuksissa

Vakavissa tapauksissa voidaan lisäksi määrätä muita toimenpiteitä, kuten rajoituksia ulkomaisen työvoiman työllistämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Käytännössä kolmansien maiden kansalaisten työllistäminen ei usein kaadu varsinaiseen työvoimatarpeeseen, vaan muotovirheisiin, puutteellisiin asiakirjoihin tai virheelliseen oikeudelliseen luokitteluun. Juuri siksi, että oleskeluoikeus, työmarkkinaoikeus ja menettelyoikeus kytkeytyvät toisiinsa, varhainen asianajajan tekemä arviointi kannattaa. Näin viivästykset, hylkäykset ja turhat kustannukset voidaan usein välttää.

Asianajajan tuella saatte varhain selkeyden siitä, mikä oleskelulupa tai mikä lupa sopii kyseiseen tapaukseen. Samalla pienenee riski, että hakemukset kaatuvat muodollisiin vaatimuksiin tai että työsuhde aloitetaan, vaikka oikeudelliset edellytykset eivät vielä ole kokonaan täyttyneet. Tämä suojaa sekä kyseistä työntekijää että yritystä.

Konkreettiset edut teille:

• Oikeudellisesti varma arviointi sopivasta oleskeluluvasta ja oikeasta työoikeudellisesta luvasta
• Asiakirjojen tarkistus ja valmistelu, jotta hakemukset voidaan jättää täydellisinä, johdonmukaisina ja ymmärrettävinä
• Tuki menettelyssä viranomaisen tai AMS:n suuntaan, jotta lisäkysymykset, ongelmat ja viivästykset voidaan käsitellä tavoitteellisesti

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Usein kysytyt kysymykset – UKK

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio