Varkaus murtautumalla tai aseella

Rikoslain 129 §:n mukaan varkaus murtautumalla tai aseella tapahtuu, jos henkilö syyllistyy rikoslain 127 §:n mukaiseen varkauteen ja anastus tapahtuu erityisen vaarallisella tavalla.
Tekijä ottaa tahallisesti haltuunsa toisen irtaimen esineen murtautumalla toisen hallintaan ja perustamalla uuden hallinnan. Rikosnimike perustuu teon suoritustapaan, erityisesti murtautumiseen, turvalaitteiden ohittamiseen tai aseen tai vastaavan välineen mukana pitämiseen. Jo lyhytaikainen tosiasiallisen esineen hallinnan saavuttaminen riittää.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Rikoslain 129 §:n objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää rikoslain 127 §:n mukaista varkautta. Se edellyttää siis toisen irtaimen esineen anastamista. Anastaminen tarkoittaa, että tekijä poistaa oikeutetun tosiasiallisen esineen hallinnan ja perustaa itse tai kolmannen osapuolen kautta uuden hallinnan, eli ottaa esineen haltuunsa ja estää edellisen omistajan hallinnan siitä.

Lisäksi rikoslain 129 §:n mukaisessa varkaudessa on oltava kyseessä erityisen vaarallinen teon suoritustapa. Ratkaisevaa ei siis ole vain puuttuminen toisen määräysvaltaan, vaan teon suoritustapa, jonka laki luokittelee erityisen vaaralliseksi tai tunkeilevaksi.

Myös murtautumalla tai aseella tehdyssä varkaudessa riittää jo lyhytaikainen tosiasiallisen esineen hallinnan saavuttaminen, jos oikeutettu menettää sen seurauksena hallinnan. Pysyvää hallintaa tai myöhempää käyttöä ei vaadita.

Rikoslain 129 § suojaa toisen omaisuutta erityisen vaarallisilta anastamisen muodoilta ja liittyy erityisenä tunnusmerkistönä varkauden perustunnusmerkistöön.

Raskauttavat olosuhteet

Varkaus rikoslain 129 §:n mukaan tapahtuu erityisesti, jos anastaminen tapahtuu murtautumalla tai erityisten turvalaitteiden ohittamalla. Näin on esimerkiksi silloin, kun tekijä murtautuu, tunkeutuu tai tunkeutuu rakennukseen, kulkuneuvoon, varastoon tai muuhun suljettuun tilaan jäljennetyllä tai laittomasti hankitulla avaimella, sopimattomalla työkalulla tai luvattomasti hankitulla pääsykoodilla.

Samoin on kyseessä erityinen tunnusmerkistö, jos tekijä murtaa, avaa vastaavilla välineillä tai ohittaa elektroniset turvalaitteet.

Erityisen vakava muoto on kyseessä, jos tekijä tunkeutuu asuintilaan tällä tavoin tai jos hän itse tai hänen tietensä toinen osallinen kantaa mukanaan asetta tai vastaavaa välinettä voittaakseen tai estääkseen mahdollisen henkilön vastarinnan.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, joka ottaa toisen esineen haltuunsa ja siten poistaa oikeutetun tosiasiallisen hallinnan. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on mikä tahansa toisen irtain, fyysinen esine, jolla on varallisuusarvoa. Esine on toisen, jos se ei kuulu yksinomaan tekijälle. Irtain on mikä tahansa esine, joka voidaan tosiasiallisesti ottaa haltuun.

Lisäksi anastamisen on tapahduttava mainituissa raskauttavissa olosuhteissa.

Tekotapa:

Tekona on anastaminen. Tämä tarkoittaa, että tekijä ottaa esineen haltuunsa ilman oikeutetun tahtoa tai vastoin sitä ja siten lopettaa tämän tosiasiallisen hallinnan. Murtautumalla tai aseella tehdyssä varkaudessa anastaminen tapahtuu turvalaitteiden ohittamalla, murtautumalla tai vaarallisten välineiden mukana pitämällä.

Rikoksen seuraus:

Teon tuloksena on, että oikeutettu menettää esineen hallinnan ja tekijä saa uuden hallinnan. Jo lyhytaikainen haltuunotto riittää.

Kausaalisuus:

Hallinnan menetyksen on oltava tekijän toiminnan seurausta. Ilman anastamista tekoa tulosta ei olisi syntynyt.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se, mitä tämä törkeän varkauden muoto pyrkii estämään, nimittäin että toisen esineet anastetaan luvattomasti murtautumalla, turvalaitteiden ohittamalla tai vaarallisia välineitä käyttämällä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Murtautumalla tai aseella tehdyn varkauden tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa on kyseessä rikoslain 127 §:n mukainen varkaus ja anastaminen tapahtuu erityisen vaarallisella tavalla. Myös tässä tapauksessa toisen irtain esine otetaan tahallisesti haltuun, jolloin oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan esineestä ja tekijä perustaa uuden hallinnan. Painopiste on edelleen esineen itsensä anastamisessa, ei sen vahingoittamisessa tai muuttamisessa. Lisääntynyt vääryys johtuu teon suoritustavasta, erityisesti tunkeutumisesta suojattuihin tiloihin, turvalaitteiden ohittamisesta tai aseen tai vastaavan välineen mukana pitämisestä, ei arvorajoista tai erityisistä ulkoisista olosuhteista.

• Rikoslain 142 § – Ryöstö: Ryöstö eroaa murtautumalla tai aseella tehdystä varkaudesta siten, että henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vaarallista uhkausta käytetään anastamisen mahdollistamiseksi tai ylläpitämiseksi. Vaikka ryöstössäkin anastetaan toisen irtain esine, hyökkäys kohdistuu välittömästi uhrin henkilöön. Murtautumalla tai aseella tehdyssä varkaudessa sen sijaan korostuu turvalaitteiden ohittaminen tai tekovälineen mukana pitäminen, ilman että henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tarvitaan. Jos henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa käytetään tai uhataan, kyseessä ei ole enää rikoslain 129 §:n mukainen varkaus, vaan ryöstö, josta seuraa huomattavasti ankarampi rangaistus.
• Rikoslain 125 § – Vahingonteko: Vahingonteko kattaa kaiken tahallisen toisen esineen vahingoittamisen, joka heikentää sen kuntoa tai käyttökelpoisuutta. Oikeutettu säilyttää esineen periaatteessa, mutta se vahingoitetaan, turmellaan tai tehdään käyttökelvottomaksi.
  Rajaaminen törkeään varkauteen tapahtuu hyökkäyskohdan perusteella: Vahingonteossa esine jää oikeutetulle, mutta sen kunto heikkenee. Törkeässä varkaudessa oikeutettu menettää esineen itsensä. Jos vahingoittaminen ja anastaminen tapahtuvat yhdessä, esimerkiksi jos esine vahingoitetaan ja sitten varastetaan, vahingonteko ja (törkeä) varkaus ovat rinnakkaisia, koska eri oikeushyviä loukataan.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen kilpailu on kyseessä, jos murtautumalla tai aseella tehdyn varkauden lisäksi tehdään muita itsenäisiä rikoksia, kuten vahingonteko, kotirauhan rikkominen tai vaarallinen uhkaus. Varkaus säilyttää itsenäisen vääryytensä eikä syrjäydy. Jos useita oikeushyviä loukataan, rikokset ovat rinnakkaisia.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen erityisyyden perusteella voi tulla kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa koko murtautumalla tai aseella tehdyn varkauden vääryyden. Näin on esimerkiksi vieläkin törkeämmissä varkauden muodoissa, joissa rikoslain 129 § syrjäytyy erityisenä tunnusmerkistönä.

Rikosten paljous:

Rikosten yhtymä on kyseessä, jos useita murtautumalla tai aseella tehtyjä varkauksia tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisinä anastamisina tai eri rikoskohteina. Jokainen anastaminen muodostaa oman rikoksen, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat anastamiset liittyvät välittömästi toisiinsa ja niitä ohjaa yhtenäinen tahallisuus, esimerkiksi useissa murroissa saman rikosuunnitelman puitteissa. Teko päättyy, kun muita anastamisia ei enää tapahdu tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on todistettava, että syytetty on syyllistynyt rikoslain 127 §:n mukaiseen varkauteen ja että teko on tapahtunut rikoslain 129 §:n mukaisella erityisen vaarallisella tavalla. Ratkaisevaa on todistaa, että oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan esineestä ja että syytetty itse tai kolmannen osapuolen kautta on perustanut uuden hallinnan. Lisäksi on todettava, että anastaminen on tapahtunut murtautumalla, turvalaitteiden ohittamalla tai pitämällä mukana asetta tai vastaavaa välinettä.

Erityisesti on osoitettava, että

• haltuunottoteko on tosiasiallisesti tehty,
• esine oli toisen, eli se ei ollut yksinomaan syytetyn omistuksessa,
• oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan esineeseen,
• syytetty on perustanut uuden hallinnan, vaikka se olisi ollut vain lyhytaikainen,
• haltuunotto johtuu syytetyn käyttäytymisestä,
• rikoslain 129 §:n mukainen erityisen vaarallinen teon suoritustapa on kyseessä, esimerkiksi murtautumalla, säilytysastioiden tai lukituslaitteiden murtamisella, elektronisella pääsyesteiden ohittamisella tai aseen mukana pitämisellä.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, ovatko väitetty haltuunotto ja kvalifioiva olosuhde objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi todistajanlausunnoilla, videotallenteilla, kassatiedoilla, inventaarioasiakirjoilla, arvon todisteilla tai muilla perustelluilla olosuhteilla.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii kaikki todisteet kokonaisuutena ja arvioi, onko objektiivisten kriteerien mukaan kyseessä anastaminen ja täyttyvätkö rikoslain 129 §:n edellytykset. Keskeistä on kysymys siitä, onko oikeutettu todella menettänyt esineen, onko tämä menetys syyksiluettava syytetylle ja onko erityisen vaarallinen teon suoritustapa todistettu.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• hallintasuhteet ennen ja jälkeen tapahtuman,
• väitetyn haltuunoton luonne ja kulku,
• Turvalaitteiden tai pääsyjen ohittamisen tapa,
• hallinnan menetyksen ajankohta ja kesto,
• todistajanlausunnot teon kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• Videotallenteet, rikospaikkajäljet tai muut objektiiviset todisteet,
• olosuhteet tai todisteet, jotka osoittavat murtautumisen, turvalaitteiden ohittamisen tai aseen mukana pitämisen,
• olisiko ymmärtäväinen keskivertohenkilö olettanut, että esine oli riistetty oikeutetulta.

Tuomioistuin rajaa selkeästi pois pelkät väärinkäsitykset, erehdykset, väliaikaiset hallinnan luovutukset tai tilanteet, joissa ei ole todellista hallinnan menetystä, sekä tapaukset, joissa ei ole kyse tunnusmerkistön mukaisesta erityisen vaarallisesta teon suoritustavasta.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• onko haltuunotto todella tapahtunut,
• onko oikeutettu todella menettänyt hallinnan esineeseen,
• oliko olemassa suostumus, oikeutus tai palauttamistarkoitus,
• kosketettiinko tai siirrettiinkö esinettä vain lyhytaikaisesti perustamatta uutta hallintaa,
• ristiriitoja tai aukkoja teon kulun kuvauksessa,
• vaihtoehtoisia syitä, jotka voisivat yhtä uskottavasti selittää esineen katoamisen,
• onko väitetty erityisen vaarallinen teon suoritustapa todella olemassa.

Se voi myös esittää, että tietyt toimet ovat olleet väärinymmärrettäviä, erehdyksellisiä tai tapahtuneet oikeutetun suostumuksella tai että rikoslain 129 §:n edellytykset eivät täyty, esimerkiksi koska kyseessä ei ollut murtautuminen, turvalaitteiden ohittaminen tai tunnusmerkistön mukainen aseen mukana pitäminen.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä rikoslain 129 §:n osalta seuraavat todisteet ovat erityisen tärkeitä:

• Videotallenteet tai valokuvat, erityisesti pääsyistä tai rikospaikoista,
• Todistajanlausunnot anastamisen kulusta ja teon suoritustavasta,
• Rikospaikkajäljet, kuten murtojäljet tai työkalujen jäljet,
• Pääsykoodit, elektroniset lokit tai lukituslokit,
• Työkalujen, aseiden tai tunnusmerkistön mukaisten välineiden löydöt,
• Viestintätodisteet, joista voi ilmetä suunnittelu tai kulku,
• ajalliset kulut, jotka osoittavat, milloin esine katosi ja kenellä oli pääsy siihen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Anastaminen lukitusta ajoneuvosta: Tekijä avaa pysäköidyn ajoneuvon rikkomalla sivuikkunan ja ottaa sieltä toisen irtaimen esineen, esimerkiksi laukun tai elektronisen laitteen. Ajoneuvon haltija menettää siten tosiasiallisen hallinnan esineestä, kun taas tekijä perustaa uuden hallinnan. Ratkaisevaa on turvalaitteen ohittaminen murtautumalla. Esineen arvosta riippumatta kyseessä on rikoslain 129 §:n mukainen murtautumalla tehty varkaus. Jo lyhytaikainen tosiasiallisen esineen hallinnan saavuttaminen riittää.
• Anastaminen vaarallisen välineen mukana pitämällä: Tekijä ottaa kaupassa toisen esineen haltuunsa ja kantaa mukanaan veistä estääkseen mahdollisen henkilöiden vastarinnan. Oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan esineestä, kun taas tekijä perustaa uuden hallinnan. Sillä, ettei veistä käytetä aktiivisesti, ei ole merkitystä. Jo vaarallisen välineen tietoinen mukana pitäminen teon varmistamiseksi muodostaa rikoslain 129 §:n mukaisen varkauden aseella.

Nämä esimerkit osoittavat, että rikoslain 129 §:n mukainen varkaus murtautumalla tai aseella on kyseessä, jos toisen irtain esine otetaan haltuun ilman suostumusta, oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan ja teko tapahtuu murtautumalla, turvalaitteiden ohittamalla tai pitämällä mukana asetta tai vastaavaa välinettä. Ratkaisevaa on teon suoritustapa, ei esineen arvo tai hallinnan kesto.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Murtautumalla tai aseella tehdyn varkauden subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta. Tekijän on tiedettävä, että hän anastaa toisen irtaimen esineen poistamalla oikeutetun tosiasiallisen hallinnan esineestä ja perustamalla uuden hallinnan. Hänen on ymmärrettävä, että esine ei kuulu hänelle ja että anastaminen tapahtuu ilman oikeutetun suostumusta.

Tekijän on siis ymmärrettävä, että hänen toimintansa on kohdennettu toisen esineen anastaminen ja että se on omiaan estämään oikeutettua käyttämästä ja määräämästä esineestä. Tahallisuuden osalta riittää, että tekijä pitää anastamista vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen; ehdollinen tahallisuus riittää.

Lisäksi tahallisuuden on ulotuttava myös erityisen vaaralliseen teon suoritustapaan. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että anastaminen tapahtuu murtautumalla, turvalaitteiden ohittamalla tai pitämällä mukana asetta tai vastaavaa välinettä. Riittää, että hän pitää näitä olosuhteita vakavasti mahdollisina. Jos hän sen sijaan olettaa, ettei hän ohita turvalaitetta tai pidä mukanaan tunnusmerkistön mukaista välinettä, hän ei toteuta erityisen vaarallista tunnusmerkistöä subjektiivisesti.

Lisäksi tämä tunnusmerkistö edellyttää myös rikollisen hyötymistarkoituksen. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että hän hankkii itselleen tai kolmannelle oikeudettoman taloudellisen edun, esimerkiksi pitämällä, käyttämällä, luovuttamalla tai myymällä esineen.

Subjektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, jos tekijä uskoo vilpittömästi olevansa oikeutettu anastamiseen tai kiistää erityisen vaarallisen teon suoritustavan ilman ehdollista tahallisuutta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio ei ole poissuljettu murtautumalla tai aseella tehdyssä varkaudessa rikoslain 129 §:n mukaan, mutta se tulee kyseeseen huomattavasti varovaisemmin. Tunnusmerkistö koskee törkeää varkautta, jossa teon suoritustapa, kuten murtautuminen, turvalaitteiden ohittaminen tai aseen mukana pitäminen, perustaa lisääntyneen vääryyden. Tähän liittyy säännöllisesti lisääntynyt vaara- ja vääryysmomentti, joka rajoittaa diversion käyttöä.

Tapauksissa, joissa erityisen vaarallinen teon suoritustapa on toteutunut vain vähäisessä määrin, tekijä toimii välittömästi ymmärtäväisesti ja seuraukset voidaan nopeasti ja täysin korjata, diversiota voidaan silti harkita. Teon suoritustavan intensiteetin, kohdennetun toiminnan tai henkilöiden lisävaarannuksen lisääntyessä diversion todennäköisyys vähenee huomattavasti.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• erityisen vaarallinen teon suoritustapa ei ole erityisen vakava,
• vakavia seuraamuksia ei ole syntynyt,
• suunnitelmallista tai toistuvaa käyttäytymistä ei ole,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja sovitteluhaluinen.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallisia palveluja, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyksilukemiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• merkittävä taloudellinen vahinko on aiheutunut,
• erityisen vaarallinen teon suoritustapa on selkeästi ja voimakkaasti ilmeinen,
• teko on tehty tarkoituksellisesti tavoitteellisesti tai suunnitelmallisesti,
• useita itsenäisiä varkaustekoja on tehty,
• on kyse toistuvasta tai systemaattisesta käyttäytymisestä,
• erityisiä raskauttavia olosuhteita ilmenee,
• tai kokonaiskäyttäytyminen on vakava loukkaus toisen omaisuus- tai turvallisuusintressejä kohtaan.

Vain huomattavasti vähäisemmän syyllisyyden ja välittömän oivalluksen tapauksessa voidaan harkita, onko poikkeuksellinen diversionaalinen menettely sallittua. Käytännössä diversio on mahdollinen rikoslain 129 §:n mukaisissa tapauksissa, mutta huomattavasti tiukemmin rajattu kuin perusrikoksessa ja riippuu tiukasti teon toteuttamisen konkreettisista olosuhteista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen omaisuuden loukkauksen laajuuden, teon toteuttamisen luonteen, intensiteetin ja vaarallisuuden sekä sen perusteella, kuinka paljon esineen poistaminen on heikentänyt oikeutetun taloudellista asemaa tai käyttömahdollisuutta. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja onko tekoon liittynyt murto, turvalaitteiden murtaminen tai aseiden kantaminen, mikä lisäsi vaarapotentiaalia.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• teko tehtiin murrolla, säiliöiden murtamisella tai kulunvalvontajärjestelmien ohittamisella,
• aseen käyttö tai vastaavan välineen kantaminen pelottelutarkoituksessa,
• järjestelmällinen tai erityisen itsepintainen menettely on tunnistettavissa,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita esineitä tai taloudellisesti merkittäviä esineitä oli kyseessä,
• huolimatta selkeistä vihjeistä tai kehotuksista pidättäytyä lisäteoista,
• erityinen henkilöiden vaarantaminen oli olemassa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja havaittavissa oleva ymmärrys,
• rikollisen käyttäytymisen välitön lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset stressi- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi ehdollisesti lykätä vankeusrangaistusta, jos se ei ole pidempi kuin kaksi vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Murto- tai aserikoksissa ehdollista lykkäystä myönnetään kuitenkin huomattavasti varovaisemmin.

Rangaistusasteikko

Rikoslain 127 §:n mukainen varkaus muodostaa perusrikoksen ja siitä rangaistaan enintään kuuden kuukauden vankeudella tai enintään 360 päiväsakon suuruisella sakkorangaistuksella.

Jos kyseessä on murto- tai aserikos, sovelletaan rikoslain 129 §:ää. Tällainen tapaus on kyseessä erityisesti, jos varkaus on tehty

• murrolla tai tunkeutumalla rakennukseen, kulkuneuvoon, varastoon tai muuhun suljettuun tilaan,
• murtamalla tai avaamalla säiliöitä tai lukituslaitteita,
• ohittamalla elektronisesti kulunvalvontajärjestelmä,
• tai kantamalla mukana asetta tai vastaavaa välinettä vastarinnan voittamiseksi tai estämiseksi
• tehdään.

Näissä tapauksissa rangaistusasteikko rikoslain 129 §:n 1 momentin mukaan on enintään kolmen vuoden vankeus.

Jos rikoslain 129 §:n 2 momentin mukainen kvalifikaatio on olemassa, esimerkiksi jos on murtauduttu asuntoon tai mukana on kannettu asetta tai vastaavaa välinettä pelotteluun tai vastarinnan voittamiseen, sovelletaan rikoslain 129 §:n 2 momenttia. Laki määrää tässä ankaroitetun rangaistusasteikon, kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta. Sakkorangaistusta ei näissä tapauksissa ole säädetty.

Muut kvalifioidut varkaustyypit, kuten rikoslain 128 §:n mukainen törkeä varkaus, ammattimainen varkaus (rikoslain 130 §) tai ryöstövarkaus (rikoslain 131 §), johtavat siihen, että erityinen lakisääteinen rangaistusasteikko on ratkaiseva. Jos useita kvalifikaatioita esiintyy samanaikaisesti, oikeudellinen luokittelu määräytyy kyseisen kvalifikaatiomerkin ja kilpailusääntöjen mukaan. Käytännössä sovelletaan silloin sitä rikosnimikettä, joka kattaa konkreettisen vääryyden sisällön täydellisimmin; pelkkä rikoslain 129 §:n perusteella tapahtuva syrjäyttäminen ei ole aina pakollista.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Murto- tai aserikoksissa rikoslain 129 §:n mukaisesti sakkorangaistus jää säännöllisesti taustalle. Säädettyjen vankeusrangaistusasteikkojen vuoksi sakkorangaistus tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi vähäisen syyllisyyden ja rikoslain 129 §:n 1 momentin mukaisen teon alarajan tapauksissa. Tapauksissa, joissa on kyse rikoslain 129 §:n 2 momentista jonka rangaistusuhka on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta, sakkorangaistus on laissa poissuljettu.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkorangaistuksen. Tämä mahdollisuus on siis olemassa myös kvalifioiduissa varkaustyypeissä, mikäli lakisääteinen rangaistusasteikko sen sallii.

Käytännössä tätä säännöstä sovelletaan kuitenkin varovaisesti, koska kvalifioidut tekotavat osoittavat säännöllisesti lisääntynyttä vääryyttä. Soveltaminen tulee kyseeseen erityisesti silloin, kun teko liikkuu rikosnimikkeen alarajalla, erityisen raskauttavia keinoja ei ole käytetty, vahinko on vähäinen tai jo korvattu, eikä muita raskauttavia syitä ole.
Rikoksissa, joissa on lakisääteinen vähimmäisvankeusrangaistus, soveltaminen on säännöllisesti poissuljettua.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan ehdollisesti lykätä, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös raskautetuissa varkaustyypeissä. Ehdollista lykkäystä myönnetään varovaisemmin, jos teko on tehty suunnitelmallisesti, erityisiä keinoja käyttäen tai huomattavasti lisääntyneellä vääryyden sisällöllä. Ehdollinen lykkäys on realistinen erityisesti silloin, kun vahinko on täysin korvattu, tekijä on ymmärtäväinen ja teko pysyy rangaistusasteikon alarajalla.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen lykkäys mahdollistaa ehdottoman ja ehdollisesti lykätyn rangaistuksen osan yhdistämisen. Se on mahdollista rangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta.
Tämä muoto voi saada merkitystä erityisesti silloin, kun syyllisyyden mukainen rangaistus on kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä eikä lakisääteinen vähimmäisvankeusrangaistus estä sitä.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat usein vahingonkorvausta, esineen palauttamista, uusien omaisuusrikosten välttämistä tai rakenteellisia toimenpiteitä, kuten käyttäytymiskoulutusta. Tavoitteena on korvata aiheutunut vahinko ja estää tulevat rikokset.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Murto- tai aserikoksissa rikoslain 129 §:n mukaisesti korotetun rangaistusuhan vuoksi toimivaltainen tuomioistuin on periaatteessa maakuntatuomioistuin. Käräjäoikeuden toimivalta ylittyy, koska rikoslain 129 §:n 1 momentti säätää enintään kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.

Jos kyseessä on rikoslain 129 §:n 1 momentin mukainen varkaus, maakuntatuomioistuin yksin tuomarina päättää asiasta. Käräjäoikeuden toimivalta on poissuljettu.

Jos kyseessä on rikoslain 129 §:n 2 momentin mukainen varkaus, esimerkiksi murtautumalla asuntoon tai kantamalla mukana asetta tai vastaavaa välinettä, rangaistusasteikko on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta. Myös näissä tapauksissa maakuntatuomioistuin yksin tuomarina päättää asiasta, koska lakisääteinen rangaistusuhka ei yllä lautamiesoikeuden toimivaltaan.

Lautamiesoikeutta ei siis sovelleta rikoslain 129 §:n mukaisissa tapauksissa.
Valamiesoikeus on myös poissuljettu, koska rangaistusuhka ei anna toimivaltaa tälle tuomioistuinmuodolle.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen on tuomioistuin haltuunoton paikkakunnalla. Ratkaisevaa on, missä oikeutettu menetti tosiasiallisen määräysvallan esineeseen ja missä tekijä perusti uuden hallussapidon.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Maakuntatuomioistuimen ensimmäisenä oikeusasteena antamista tuomioista voi valittaa.
Kumoamisvalitus korkeimpaan oikeuteen on mahdollinen laissa säädetyissä tapauksissa.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Murto- tai aserikoksissa rikoslain 129 §:n mukaisesti vahingon kärsinyt henkilö voi yksityisenä asianosaisena esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska tämä rikos koskee myös luvattomasti toisen irtaimen omaisuuden haltuunottoa, vaatimukset kohdistuvat erityisesti esineen arvoon, hankintakustannuksiin, käytön menetykseen, menetettyyn käyttöhyötyyn sekä muihin omaisuusvahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet haltuunotosta.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia myös seurausvahinkojen korvaamista, esimerkiksi jos esinettä tarvittiin ammatillisiin tai liiketoiminnallisiin tarkoituksiin ja sen poistaminen on johtanut merkittäviin taloudellisiin haittoihin.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten esineen palauttaminen, arvon maksaminen tai vakava pyrkimys sovitteluun, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, jos se tapahtuu ajoissa ja täysimääräisesti.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai käyttäen rikoslain 129 §:lle tyypillisiä raskauttavia tekotapoja, myöhempi vahingonkorvaus menettää yleensä suuren osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen hyvitys korvaa teon vääryyden vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Murto- tai aserikoksissa rikoslain 129 §:n mukaisesti liittyy varkauden perusrikokseen, mutta se perustuu erityisen raskauttavaan tekotapaan. Oikeudellinen arviointi riippuu olennaisesti siitä, onko väitetty tekotapa todella olemassa ja todistettavissa. Jo pienet poikkeamat teon kulussa voivat olla ratkaisevia.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että rikosnimike, todisteet ja kvalifikaatiomerkit luokitellaan oikeudellisesti oikein.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, täyttyvätkö murto- tai aserikoksen edellytykset todella,
• analysoi todistusaineiston väitetystä tekotavasta,
• kehittää selkeän puolustusstrategian konkreettisen tosiasian perusteella.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että rikoslain 129 §:n mukainen syyte tutkitaan huolellisesti ja menettely perustuu luotettavaan tosiasiapohjaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio