Törkeä petos

Törkeä petos rikoslain 147 §:n mukaisesti tapahtuu, kun tekijä täyttää rikoslain 146 §:n mukaisen petoksen tunnusmerkistön ja tekoa kovennetaan erityisillä petoskeinoilla tai kvalifioidulla vahingon määrällä. Tekijä harhauttaa tosiseikoista, aiheuttaen siten varallisuutta vahingoittavan teon, sietämisen tai laiminlyönnin ja toimii tahallisesti tavoitteenaan oikeudeton hyötyminen. Kvalifikaatio johtuu erityisesti väärennettyjen tai vääristeltyjen asiakirjojen käytöstä, väärinkäytettyjen sähköisten maksuvälineiden, manipuloitujen tai urkittujen tietojen, virheellisten mittalaitteiden tai vastaavien todisteiden käytöstä, väärästä virkamiehenä esiintymisestä tai lakisääteisten vahingonrajojen ylittämisestä. Ratkaisevaa on, että harhautuksen luonne tai vahingon määrä lisäävät teon vääryyttä merkittävästi.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Objektiivinen tunnusmerkistö kattaa yksinomaan ulkoisesti havaittavan tapahtuman. Ratkaisevia ovat konkreettiset teot, käytetyt petoskeinot sekä aiheutunut varallisuusvahinko. Sisäiset prosessit, kuten motiivit tai tahallisuus, jäävät tällä tasolla huomiotta.

Törkeän petoksen objektiivinen tunnusmerkistö rikoslain 147 §:n mukaisesti edellyttää ensinnäkin, että kaikki rikoslain 146 §:n mukaisen petoksen tunnusmerkistöt täyttyvät. Tekijän on harhauttamalla tosiseikoista saatava henkilö tekemään, sietämään tai laiminlyömään jotakin, mistä aiheutuu varallisuusvahinko harhautetulle tai kolmannelle osapuolelle. Ominaispiirre on, että tekijä ei suoraan puutu toisen omaisuuteen, vaan uhri tekee itse harhautuksen perusteella varallisuutta vahingoittavan määräyksen.

Törkeässä petoksessa lisäksi on kvalifioiva objektiivinen elementti. Tämä toteutuu, jos tekijä käyttää harhautukseen erityisen vaarallisia tai oikeudellisesti merkittäviä keinoja tai jos laissa määritelty vahingon määrä ylittyy. Näihin kuuluvat erityisesti väärennettyjen tai vääristeltyjen asiakirjojen käyttö, väärinkäytetyt sähköiset maksuvälineet, manipuloidut tai urkitut tiedot, virheelliset mittalaitteet tai vastaavat todisteet sekä väärä virkamiehenä esiintyminen. Samoin tunnusmerkistö täyttyy, jos aiheutetaan 5 000,00 € ylittävä varallisuusvahinko harhautuksen luonteesta riippumatta.

Varallisuusvahinko syntyy, koska uhri uskoo harhautukseen ja toimii sen perusteella. Ratkaisevaa on, että varallisuuden väheneminen aiheutuu välillisesti harhautetun toiminnan kautta. Ilman harhautusta uhri ei olisi tehnyt kyseistä tekoa, sietämistä tai laiminlyöntiä.

Harhautus tosiseikoista tapahtuu, kun uhrille esitetään virheellisiä tosiseikkoja, vääristellään todellisia tosiseikkoja tai salataan tiedonantovelvollisuuden alaisia olosuhteita. Tosiseikat ovat konkreettisia menneisyyden tai nykyisyyden tapahtumia tai tiloja, jotka ovat todistettavissa. Harhautuksen on oltava kausaalinen varallisuusmääräykselle.

Objektiivinen tunnusmerkistö täyttyy jo, kun harhautuksesta johtuvasta toiminnasta aiheutuu varallisuusvahinko. Ei ole välttämätöntä, että tekijä on jo realisoinut varallisuushyödyn.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Rikoksen tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita, eikä rikoslain 147 § sisällä erityistä rikosta.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on harhautetun tai kolmannen osapuolen varallisuus, joka vahingoittuu harhautuksesta johtuvasta toiminnasta.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu harhauttamisesta tosiseikoista, jonka kautta uhri saadaan tekemään, sietämään tai laiminlyömään jotakin, mikä aiheuttaa varallisuusvahingon.
Rikoslain 147 §:n mukaisessa törkeässä petoksessa on lisäksi oltava kvalifioiva olosuhde, erityisesti erityisen petoskeinon käyttö, kuten väärä tai väärennetty asiakirja, väärinkäytetty sähköinen maksuväline, manipuloidut tai urkitut tiedot, virheellinen mittalaite, väärä virkamiehenä esiintyminen tai lakisääteisten vahingonrajojen ylittäminen.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen seuraus on varallisuusvahingon syntyminen, joka johtuu välittömästi uhrin harhautuksesta johtuvasta toiminnasta. Erityisen törkeä kvalifikaatio on kyseessä erityisesti silloin, kun teolla aiheutetaan 300 000,00 € ylittävä vahinko.

Kausaalisuus:

Varallisuusvahingon on oltava harhautuksen seuraus. Ilman harhautusta uhri ei olisi tehnyt varallisuutta vahingoittavaa määräystä.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Seuraus on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se riski, jonka rikosnormi pyrkii estämään, nimittäin että varallisuus vahingoittuu uhrin harhautuksesta johtuvasta itsensä vahingoittamisesta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Törkeän petoksen tunnusmerkistö rikoslain 147 §:n mukaisesti perustuu välttämättä rikoslain 146 §:n mukaiseen petokseen. Se kattaa tapaukset, joissa henkilö harhauttamalla tosiseikoista johdetaan tekemään, sietämään tai laiminlyömään jotakin, mikä aiheuttaa varallisuusvahingon, ja teon vääryyttä kovennetaan kvalifioivilla petoskeinoilla tai lisääntyneellä vahingon määrällä. Vääryyden painopiste on uhrin tarkoituksellisessa harhaanjohtamisessa, joka toimii erehdyksen vuoksi väärän tosiseikkakuvan perusteella.

Törkeälle petokselle on ominaista myös se, että väkivaltaa tai vaarallista uhkausta ei käytetä. Uhri ei toimi pakon alaisena, vaan harhautuksen perusteella, johon hän uskoo. Tekijä hyödyntää erehdystä tietoisesti hankkiakseen itselleen tai kolmannelle oikeudettoman varallisuushyödyn.

• Rikoslain 105 § – Pakottaminen: Pakottaminen kattaa tapaukset, joissa joku pakotetaan käyttäytymään väkivallalla tai vaarallisella uhkauksella. Varallisuusvahinko ei ole tässä välttämättä tarpeen. Törkeässä petoksessa pakko puuttuu kokonaan. Uhrin toiminta perustuu yksinomaan harhautukseen, ei painostukseen tai uhkaukseen. Jos joko harhautus tosiseikoista tai varallisuusvahinko puuttuu, kyseessä ei ole petos.
• Rikoslain 142 § – Ryöstö: Ryöstössä tekijä ottaa itse pois toisen irtaimen omaisuuden tai pakottaa sen välittömästi luovutettavaksi käyttäen väkivaltaa tai uhkausta välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Törkeässä petoksessa puuttuvat sekä poisottaminen että pakottamisen luonne. Varallisuusvahinko syntyy ainoastaan uhrin harhautuksesta johtuvasta määräyksestä.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun törkeän petoksen lisäksi toteutetaan muita itsenäisiä rikoksia, kuten asiakirjan väärentäminen, tietojen väärentäminen tai epärehellisyys. Tunnusmerkistöt säilyvät rinnakkain, koska eri oikeushyviä loukataan eikä konsumptiota tapahdu.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Epäaito rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun toinen tunnusmerkistö kattaa täysin petoksen koko vääryyden sisällön. Tässä tapauksessa petos väistyy subsidiäärisenä tunnusmerkistönä, esimerkiksi jos harhautus on vain itsenäistymätön rikoksen väline erityisemmässä rikoksessa.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, kun tehdään useita itsenäisiä petoksia, esimerkiksi ajallisesti erillisillä harhautuksilla, joista jokaisesta aiheutuu itsenäinen varallisuusvahinko. Jokainen teko muodostaa oman rikosoikeudellisen yksikkönsä.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat harhautusteot ovat tiiviissä ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä ja ne perustuvat yhtenäiseen rikosuunnitelmaan. Teko päättyy, kun ei enää tapahdu harhautuksesta johtuvaa varallisuusmääräystä.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on osoitettava, että syytetty on tehnyt rikoslain 146 §:n mukaisen petoksen ja että lisäksi rikoslain 147 §:n kvalifioiva tunnusmerkistö täyttyy. Lähtökohtana on näyttö harhautuksesta tosiseikoista, jonka kautta syytetty on saanut henkilön tekemään, sietämään tai laiminlyömään jotakin, mikä aiheuttaa varallisuusvahingon. Lisäksi on osoitettava, että syytetty on toiminut tahallisesti hankkiakseen itselleen tai kolmannelle oikeudettoman varallisuushyödyn.

Lisäksi syyttäjän on osoitettava, että teko tehtiin rikoslain 147 §:n kvalifioivissa olosuhteissa, erityisesti käyttämällä erityistä petoskeinoa tai ylittämällä lakisääteiset vahingonrajat.

Erityisesti on osoitettava, että

• tosiasioiden harhautus on todella tehty,
• harhautus oli kausaalinen erehdykselle harhautetun osalta,
• että harhautettu on tämän erehdyksen perusteella tehnyt teon, sietämisen tai laiminlyönnin,
• tämä toiminta on objektiivisesti johtanut varallisuusvahinkoon harhautetulle tai kolmannelle osapuolelle,
• että harhautuksen, erehdyksen, varallisuusmääräyksen ja varallisuusvahingon välillä on syy-yhteys,
• varallisuusvahinko oli juuri harhautuksesta johtuvan toimenpiteen seuraus,
• että syytetty on toiminut hyötymistarkoituksessa,
• sowie dass ein qualifizierender Umstand des § 147 StGB vorliegt, etwa
  • väärän tai väärennetyn asiakirjan käyttö,
  • väärinkäytetyn sähköisen maksuvälineen,
  • manipuloitujen tai urkittujen tietojen,
  • virheellisen mittalaitteen,
  • väärä virkamiehenä esiintyminen,
  • tai 5 000,00 € tai 300 000,00 € ylittävä vahinko.

Syyttäjän on esitettävä, ovatko harhautusteko, erehdys, varallisuusmääräys, varallisuusvahinko, hyötymistarkoitus ja kvalifikaatio objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi

• todistajanlausunnoilla,
• viestintätodisteet, kuten viestit, sähköpostit tai puhelupöytäkirjat,
• asiakirjat, sopimukset tai kirjoitukset,
• maksuliikenne, tilisiirrot tai kirjanpitotositteet,
• video- tai äänitallenteet,
• sekä aihetodisteet suunnitelmallisesta toiminnasta, toistuvuudesta tai harhautuksen tarkoituksellisuudesta.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii kaikki todisteet kokonaisyhteydessä. Se arvioi, onko objektiivisten kriteerien mukaan kyseessä harhautus tosiseikoista, joka on kausaalisesti johtanut erehdyksestä johtuvaan varallisuusmääräykseen ja edelleen varallisuusvahinkoon. Lisäksi on tarkistettava, voidaanko rikoslain 147 §:n kvalifioivat tunnusmerkit sekä syytetyn hyötymistarkoitus todeta epäilyksettä.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti

• harhautuksen sisältö, luonne ja intensiteetti,
• ajallinen yhteys harhautuksen, erehdyksen ja varallisuusoikeudellisen toimen välillä,
• uhrin konkreettinen käyttäytyminen ja hänen päätöksentekonsa perusta,
• todistajanlausunnot harhautuksen kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• viestinnän sisältö, sopimusasiakirjat tai maksutositteet,
• olivatko syytetyn antamat tiedot objektiivisesti epätosia tai harhaanjohtavia,
• olisiko ymmärtävä keskivertoihminen joutunut erehdykseen tässä harhautuksessa,
• onko varallisuusvahinko taloudellisesti ymmärrettävästi syntynyt,
• sekä onko havaittavissa tarkoituksellista, suunnitelmallista tai erityisen vaarallista menettelyä.

Tuomioistuin rajaa selkeästi pelkistä sopimusriskeistä, siviilioikeudellisista suoritusvirheistä, mielipiteenilmaisuista, tulevaisuuden lupauksista ilman tosiseikkapohjaa sekä tapauksista, joissa varallisuusvahinko on kyllä syntynyt, mutta tunnusmerkistön mukainen harhautus tai rikoslain 147 §:n mukainen kvalifikaatio ei ole osoitettavissa.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyksiä erityisesti sen suhteen,

• oliko ylipäätään kyseessä tosiasioiden harhautus,
• olivatko tiedot objektiivisesti virheellisiä vai ainoastaan arvioivia,
• onko uhrille todella syntynyt erehdys,
• oliko harhautuksen ja varallisuusoikeudellisen toimen välillä kausaalinen yhteys,
• oliko uhrin toiminta vapaaehtoista ja omavastuullista,
• oliko varallisuusvahinko todella syntynyt,
• onko rikoslain 147 §:n vahingonrajat saavutettu,
• oliko syytetyllä rikastumistarkoitus,
• tai onko kyseessä ainoastaan siviilioikeudellisia riitoja tai väärinkäsityksiä.

Hän voi myös esittää, että tiedot ovat olleet harhaanjohtavia, puutteellisia, tilannesidonnaisia tai vilpittömässä mielessä annettuja, tai että vaikka varallisuusvahinkoa väitetään, törkeän petoksen edellytykset eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä rikoslain 147 §:n mukaisessa törkeässä petoksessa ovat merkityksellisiä erityisesti seuraavat todisteet:

• todistajanlausunnot harhautustilanteesta ja uhrin päätöksenteon perusteista,
• viestit, sähköpostit tai muut viestintätodisteet harhautuksen sisällöstä,
• asiakirjat, sopimukset, tarjoukset tai laskut,
• maksukuitit, tilisiirrot tai varallisuuden siirrot,
• video- tai äänitallenteet,
• ajalliset kulut, jotka todistavat harhautuksen, erehdyksen ja vahingon välisen yhteyden,
• aihetodisteet suunnitelmallisesta, toistuvasta tai erityisen vaarallisesta menettelystä,
• sekä asiakirjat taloudellisen vahingon laskemiseksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Petos esittämällä olemattoman palvelun virheellisesti virkamiehenä esiintyen: Tekijä esiintyy virheellisesti virkamiehenä ja vaatii tämän harhautuksen puitteissa maksamaan väitetyn maksun, veron tai sakon. Uhri luottaa teeskenneltyyn virka-asemaan, suorittaa vaaditun maksun ja odottaa vastaavaa viranomaispalvelua tai asian hoitamista. Tällaista palvelua ei ole tarkoitettu eikä sitä myöskään tapahdu. Varallisuusvahinko syntyy, koska uhri kvalifioidun harhautuksen perusteella itse määrää omaisuudestaan. Myös tässä on kyseessä törkeä petos rikoslain 147 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti .
• Petos, jossa on kvalifioitu vahingon määrä
  Tekijä pettää tosiasioista käyttämättä erityistä petoskeinoa, saa uhrin tekemään varallisuutta vahingoittavan toimenpiteen ja aiheuttaa siten vahingon, joka ylittää 5 000,00 €. Varallisuusvahinko syntyy uhrin petoksesta johtuneen toimenpiteen vuoksi. Koska vahingon määrä on kvalifioitu, petoksen luonteesta riippumatta kyseessä on törkeä petos rikoslain 147 §:n 2 momentin mukaisesti on kyseessä. Jos vahinko ylittää 300 000,00 €, rikoksen tunnusmerkistö täyttyy rikoslain 147 §:n 3 momentin mukaan täyttyy.

Nämä esimerkit havainnollistavat törkeän petoksen tyypillisiä ilmenemismuotoja. Tässäkin on tunnusomaista, että pakkoa tai uhkausta ei käytetä, vaan uhri saatetaan tekemään vapaaehtoinen, mutta erehdyksestä johtuva varallisuutta koskeva toimenpide erityisen painavilla petoskeinoilla tai vahingon laajuudella. Vääryyden painopiste on kvalifioidussa harhaanjohtamisessa tai poikkeuksellisessa vahingon määrässä, ei fyysisen vaikutuksen voimakkuudessa tai varallisuuden siirron luonteessa.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Törkeän petoksen subjektiivinen tunnusmerkistö rikoslain 147 §:n mukaisesti edellyttää tahallisuutta kaikkien rikoslain 146 §:n objektiivisten tunnusmerkistöjen osalta. Tekijän on ymmärrettävä, että hän tosiasioista erehdyttämällä aiheuttaa erehdyksen, joka johtaa varallisuutta vahingoittavaan toimenpiteeseen.

Mahdollinen tahallisuus riittää. Tekijän on pidettävä petosta, erehdystä, varallisuutta koskevaa toimenpidettä ja varallisuusvahinkoa vakavasti mahdollisena ja hyväksyttävä ne.

Lisäksi tahallisuuden on ulotuttava myös rikoslain 147 §:n kvalifioivaan tunnusmerkkiin, esimerkiksi erityisen petoskeinon käyttöön tai kvalifioidun varallisuusvahingon syntymiseen.

Rikollinen hyötymistarkoitus on ehdottoman välttämätön. Tekijän on toimittava saadakseen itselleen tai kolmannelle oikeudettoman varallisuushyödyn, joka on sisällöltään sama kuin aiheutettu varallisuusvahinko.

Subjektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, jos petostahallisuutta, rikollista hyötymistarkoitusta tai tahallisuutta kvalifikaation suhteen ei ole.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio on rikoslain 147 §:n mukaisessa törkeässä petoksessa vain rajoitetusti mahdollinen. Törkeää petosta pidetään oikeudellisesti huomattavasti vakavampana kuin yksinkertaista petosta, koska joko erityisen vaarallisia petoskeinoja käytetään tai merkittävä varallisuusvahinko on syntynyt. Vaikka väkivaltaa tai uhkausta ei olisi käytetty, tämä lisääntynyt vääryyden painoarvo puhuu säännöllisesti diversionistista ratkaisua vastaan.

Se, tuleeko diversio silti harkittavaksi, riippuu teon kokonaiskuvasta. Ratkaisevia ovat ennen kaikkea syyllisyyden laajuus, petoksen luonne, vahingon määrä, teon intensiteetti ja tekijän käyttäytyminen teon jälkeen. Mitä vakavampi petos ja mitä suurempi vahinko, sitä epätodennäköisempää diversio on.

Diversiota voidaan poikkeuksellisesti harkita, jos

• jos syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• törkeä petos on kyseessä, mutta se sijoittuu rangaistavuuden alarajalle,
• varallisuusvahinko on hallittavissa ja se on korvattu kokonaan,
• suunnitelmallista, järjestelmällistä tai jatkuvaa toimintaa ei ole havaittavissa,
• asia on yksinkertainen ja selkeä,
• ja tekijä osoittaa ymmärrystä, yhteistyöhalukkuutta ja valmiutta sovitteluun.

Jos diversio tulee harkittavaksi, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallista työtä, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda tuomioon eikä merkintään rikosrekisteriin.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on säännöllisesti poissuljettu, jos

• petos on tehty suunnitelmallisesti tai toistuvasti,
• suuri varallisuusvahinko on syntynyt,
• useita petostekoja on tehty,
• on havaittavissa ammattimainen menettely,
• väärennettyjä asiakirjoja, manipuloituja tietoja tai väärinkäytettyjä maksuvälineitä on käytetty,
• teko on tehty rikollisryhmän puitteissa,
• tai käyttäytyminen on merkittävästi heikentänyt uhrin taloudellista päätöksentekovapautta.

Erityisesti erittäin suurten vahinkojen tai erityisen vaarallisten petoskeinojen tapauksessa diversio on käytännössä poissuljettu.

Diversio törkeässä petoksessa on realistinen vain harvoissa poikkeustapauksissa. Se edellyttää vähäistä syyllisyyttä, hallittavissa olevaa vahinkoa ja varhaista, täydellistä hyvitystä. Käytännössä se on yksinkertaisessa petoksessa huomattavasti useammin mahdollinen kuin törkeässä petoksessa, joka johtaa säännöllisesti muodolliseen rikosprosessiin.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varallisuusvahingon laajuuden, petoksen luonteen, intensiteetin ja keston sekä sen perusteella, kuinka voimakkaasti uhrin päätöksentekovapautta ja taloudellista asemaa on heikennetty. Ratkaisevaa on erityisesti, kuinka suunnitelmallisesti, tavoitteellisesti tai toistuvasti tekijä on toiminut ja onko petoksesta johtuva käyttäytyminen johtanut merkittävään varallisuuden heikkenemiseen. Huomioon on otettava myös, onko tekijä toiminut erityisen ovelasti, käyttäen kvalifioituja petoskeinoja tai väärinkäyttäen luottamussuhdetta.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• teko on tehty suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti tai toistuvasti,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita varallisuusarvoja tai taloudellisesti keskeisiä asemia oli kyseessä,
• tekijä on käyttänyt hyväkseen erityistä luottamussuhdetta,
• teko on tehty läheisyys-, riippuvuus- tai ylivalta-asemassa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• rikollisen toiminnan varhainen lopettaminen,
• aktiiviset ja täydelliset hyvitystoimet,
• tekijän erityiset rasitus- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Ehdollinen vankeusrangaistuksen lykkäys tulee törkeässä petoksessa vain rajoitetusti harkittavaksi. Ratkaisevaa on, onko kvalifioidusta teon tekemisestä huolimatta olemassa positiivinen sosiaalinen ennuste. Kasvavan vahingon määrän, erityisen vaarallisten petoskeinojen käytön tai suunnitelmallisen tai toistuvan toiminnan myötä ehdollisen rangaistuksen todennäköisyys laskee huomattavasti.

Rangaistusasteikko

Rikoslain 147 §:n mukaisessa törkeässä petoksessa laki säätää huomattavasti korkeammat rangaistusasteikot kuin yksinkertaisessa petoksessa. Ratkaisevaa on, onko teko tehty erityisen vaarallisilla petoskeinoilla vai onko saavutettu kvalifioitu varallisuusvahingon määrä.

Jos petos tehdään käyttäen vääriä tai väärennettyjä asiakirjoja, väärinkäytettyjä käteisettömiä maksuvälineitä, manipuloituja tai urkittuja tietoja, virheellistä mittalaitetta tai esittämällä itsensä virkamiehenä väärin, uhkana on enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus.

Jos törkeä petos liittyy kvalifioituun varallisuusvahinkoon, erityisesti 5 000,00 € ylittävään vahinkoon, myös enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus on säädetty. Jos teolla aiheutetaan 300 000,00 € ylittävä vahinko, rangaistusasteikko nousee yhdestä kymmeneen vuoteen vankeutta.

Jos törkeä petos tehdään rikollisjärjestön puitteissa, rangaistusasteikko nousee kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta, riippumatta konkreettisesta vahingon määrästä.

Erityisesti säädettyä lievempää tapausta ei ole säädetty myöskään törkeän petoksen osalta. Konkreettinen rangaistuksen määrä liikkuu kuitenkin kunkin lakisääteisen rangaistusasteikon sisällä ja perustuu erityisesti vahingon määrään, petoksen luonteeseen ja intensiteettiin, käytettyjen petoskeinojen laajuuteen, teon kestoon sekä tekijän henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Vähäisemmän syyllisyyden, hallittavissa olevan vahingon ja täydellisen hyvityksen tapauksessa voidaan toimia rangaistusasteikon alarajalla, kun taas suurten vahinkojen tai erityisen vaarallisen petoksen tapauksessa uhkana ovat tuntuvat vankeusrangaistukset.

Törkeässä petoksessa on myös huomioitava, että kaikki virheelliset tiedot eivät ole rangaistavia. Rangaistavuus edellyttää, että kyseessä on tosiasioista erehdyttäminen, joka johtaa kausaalisesti varallisuutta koskevaan toimenpiteeseen ja varallisuusvahinkoon ja että tekijä toimii rikollisella hyötymistarkoituksella. Jos esimerkiksi petoksesta johtuva erehdys, vahingon aiheuttaminen, tahallisuus kvalifikaation suhteen tai rikollista hyötymistarkoitusta ei ole, tunnusmerkistö ei täyty eikä rikosoikeudellista vastuuta synny.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Rikoslain 147 §:n mukaisessa törkeässä petoksessa sakkorangaistus jää selvästi vankeusrangaistuksen varjoon. Korotetun rangaistusasteikon vuoksi pelkkä sakkorangaistus ei ole lain mukaan säännönmukainen, vaan se on mahdollinen vain poikkeustapauksissa, joissa syyllisyys on vähäinen ja vääryyden aste matala. Käytännössä päiväsakkojärjestelmä tulee törkeässä petoksessa yleensä täydentävästi tai korvaavasti sovellettavaksi, kun taas vankeusrangaistukset, ehdolliset tai ehdottomat, ovat etusijalla.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka ulottuu enintään viiteen vuoteen vankeutta, tuomioistuin voi lain edellytysten täyttyessä määrätä sakkorangaistuksen enintään yhden vuoden lyhyen vankeusrangaistuksen sijaan. Tätä säännöstä voidaan soveltaa rikoslain 147 §:n mukaisessa törkeässä petoksessa vain rajoitetusti, koska rangaistusasteikko on teon luonteesta riippuen huomattavasti korotettu. Käytännössä rikoslain 37 § tulee harkittavaksi vain, jos kvalifikaatiosta huolimatta lyhyt vankeusrangaistus olisi syyllisyyden mukainen ja teon kokonaiskuva sijoittuu törkeän petoksen alarajalle. Kyseessä ei ole oma sakkorangaistusuhka, vaan lyhyiden vankeusrangaistusten korvaava muoto.

Rikoslain 43 §: Ehdollinen vankeusrangaistuksen lykkäys on mahdollinen, jos määrätty rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Törkeässä petoksessa tämä mahdollisuus on huomattavasti rajoitetumpi kuin yksinkertaisessa petoksessa. Se tulee harkittavaksi erityisesti ensikertalaisten, hallittavissa olevan vahingon, täydellisen vahingonkorvauksen ja suunnitelmallisen tai toistuvan toiminnan puuttumisen tapauksessa. Kasvavan vahingon määrän tai kvalifioitujen petoskeinojen käytön myötä ehdollisen lykkäyksen todennäköisyys laskee huomattavasti.

Rikoslain 43 a §: Osittain ehdollinen lykkäys sallii yhdistelmän ehdottomasta ja ehdollisesti lykätystä rangaistuksen osasta vankeusrangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Törkeässä petoksessa tämä muoto voi saada merkitystä, jos teon kokonaiskuvaa ei luokitella enää vähäiseksi, mutta ei myöskään erityisen vakavaksi. Se tulee harkittavaksi esimerkiksi suuremman vahingon, useiden tekojen tai kohonneen teon intensiteetin tapauksessa, mikäli suotuisa sosiaalinen ennuste kuitenkin on olemassa.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Törkeässä petoksessa nämä toimenpiteet koskevat usein käyttäytymistä ohjaavia ehtoja, erityisesti vahingon korvaamista, taloudellisen tilanteen järjestämistä tai henkilökohtaisten elinolojen vakauttamista. Tavoitteena on estää uusia varallisuusrikoksia ja edistää kestävää sosiaalista uudelleenintegroitumista.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Rikoslain 147 §:n mukaisesta törkeästä petoksesta uhkaa enintään kolmen vuoden, enintään viiden vuoden tai enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistus, riippuen petoksen luonteesta ja vahingon määrästä. Täten rikoksen tunnusmerkistö ei enää kuulu käräjäoikeuden toimivaltaan.

Pääkäsittely käydään pääsääntöisesti alueellisessa tuomioistuimessa. Mikä alueellisen tuomioistuimen kokoonpano on toimivaltainen, riippuu konkreettisesta rangaistusuhasta ja vahingon määrästä.

Käytännössä pätee:

• Törkeässä petoksessa, jonka rangaistusuhka on enintään kolme vuotta, alueellinen tuomioistuin tekee päätöksen yksin tuomarin kokoonpanossa.
• Jos kyseessä on törkeä petos, jossa on huomattavasti kohonnut vahingon määrä, erityisesti erittäin suurten varallisuusvahinkojen tapauksessa, alueellinen tuomioistuin on toimivaltainen lautamiesoikeutena.
• Valamiehistötuomioistuin ei ole toimivaltainen törkeässä petoksessa, koska rikoslain 147 § ei säädä elinkautista vankeusrangaistusta eikä yli viiden vuoden alarajaa.

Käräjäoikeus ei ole koskaan asiallisesti toimivaltainen törkeässä petoksessa, riippumatta siitä, onko kyseessä yksinkertainen vai monimutkainen tapaus.

Paikallinen toimivalta

Paikallisesti toimivaltainen on pääsääntöisesti tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä teko tehtiin tai oli tarkoitus tehdä. Ratkaisevaa on erityisesti paikka,

• harhaanjohtava teko tehtiin tai
• petetyn varallisuusvahinkoa aiheuttava käyttäytyminen toteutettiin tai olisi pitänyt toteuttaa.

Jos tätä paikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy lainmukaisten täydentävien sääntöjen mukaan, erityisesti

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Jos alueellinen tuomioistuin antaa tuomion, osapuolilla on käytettävissään lakisääteinen muutoksenhakutie.

• Alueellisen tuomioistuimen tuomioista voidaan valittaa.
• Lain mukaan säädetyissä tapauksissa harkittavaksi tulee lisäksi purkuhakemus.
• Näistä oikeuskeinoista päättävät menettelyn luonteesta riippuen ylioikeus tai korkein oikeus.

Tällöin tarkistetaan, onko menettely asianmukaisesti suoritettu, onko oikeutta sovellettu oikein ja onko päätös tehty ilman vakavia menettelyvirheitä.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 147 §:n mukaisessa törkeässä petoksessa vahingoittunut henkilö voi yksityisenä asianomistajana esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska myös törkeä petos kohdistuu tosiasioista erehdyttämisestä johtuvaan varallisuutta vahingoittavaan käyttäytymiseen, vaatimukset sisältävät erityisesti rahallisia suorituksia, siirrettyjä summia, luovutettuja varallisuusarvoja, saatavista luopumisia sekä muita varallisuusvahinkoja, jotka ovat syntyneet petoksen seurauksena. Tämä pätee myös silloin, kun petos on tehty kvalifioiduilla keinoilla, kuten väärennetyillä tai väärennetyillä asiakirjoilla, manipuloiduilla tiedoilla tai esittämällä itsensä virkamiehenä väärin, tai jos kyseessä on kvalifioitu vahinko.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia korvattavaksi myös seurausvahinkoja, esimerkiksi jos petoksesta johtuva teko on aiheuttanut taloudellisia haittoja, likviditeettiongelmia tai toiminnallisia vahinkoja.

Yksityisen asianosaisen liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta rikosprosessin lainvoimaisen päättymisen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten saatujen summien takaisinmaksu, aiheutetun vahingon korvaaminen tai vakava pyrkimys hyvitykseen, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja täysimääräisesti.

Jos tekijä on kuitenkin pettänyt tarkoituksellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti, aiheuttanut huomattavan varallisuusvahingon tai tehnyt petoksen erityisen ovelasti tai käyttäen erityisiä petoskeinoja, myöhempi vahingonkorvaus menettää säännöllisesti osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen hyvitys voi korvata törkeän petoksen vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Erityisesti törkeässä petoksessa oikeudellinen arvio riippuu ratkaisevasti konkreettisesta petoksen sisällöstä, uhrin erehdyksestä, varallisuuden luovutuksesta, aiheutuneesta vahingosta sekä siitä, onko ja missä muodossa kvalifioiva tunnusmerkki olemassa. Jo pienetkin poikkeamat asiaintilassa voivat ratkaista, onko kyseessä todella törkeä petos, ainoastaan perusmuotoinen petos, siviilioikeudellinen riita vai puuttuuko petoksen, erehdyksen, tahallisuuden tai kvalifikaation vuoksi rikosoikeudellinen vastuu kokonaan.

Varhainen asianajajan tuki on törkeän petoksen syytöksissä erityisen tärkeää, sillä tässä uhkaavat korotetut rangaistusasteikot, monimutkaiset todistuskysymykset ja usein myös taloudellisesti merkittävät seuraukset. Se varmistaa, että asiaintila luokitellaan tarkasti, todisteet arvioidaan kriittisesti ja vapauttavat olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettäväksi.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, onko kyseessä todella rikoksen tunnusmerkistön mukainen tosiseikkoja koskeva petos vai ainoastaan sitomattomia lausuntoja, arvioita, sopimusneuvotteluja tai liiketoiminnallisia riskejä,
• analysoi todistusaineiston erityisesti petoksen, erehdyksen, syy-yhteyden, varallisuuden luovutuksen ja varallisuusvahingon sekä rikoslain 147 §:n kvalifioivien olosuhteiden osalta,
• selvittää, oliko olemassa oikeudenvastainen hyötymistarkoitus ja ulottuuko se myös kvalifikaatioon vai onko kyseessä vilpitönmielinen, virheellinen tai ainoastaan siviilioikeudellisesti merkityksellinen menettely,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka luokittelee oikeudellisesti tarkasti taloudellisen taustan, todellisen kulun ja rangaistuksen määräämisen seuraukset.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustuksena varmistamme, että törkeän petoksen syytös tutkitaan huolellisesti, sitä ei rajata liian nopeasti ja menettelyä käydään kestävällä tosiasiallisella ja oikeudellisella pohjalla. Erityisesti suurten vahingonkorvaussummien tai kvalifioitujen petossyytösten kohdalla varhainen ja perusteltu puolustus voi olla ratkaisevan tärkeää menettelyn jatkon kannalta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio