Luottamusaseman väärinkäyttö

Luottamusaseman väärinkäyttö § 153 StGB:n mukaisesti tapahtuu, kun henkilö tahallisesti väärinkäyttää hänelle myönnettyä valtuutusta määrätä toisen omaisuudesta tai sitoa toinen oikeudellisesti ja siten vahingoittaa taloudellisesti oikeutettua omaisuudessa. Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että erityinen varallisuudenhoitovelvollisuus on olemassa ja sitä loukataan kohtuuttomalla tavalla. Merkityksellistä ei ole jokainen velvollisuuden laiminlyönti, vaan ainoastaan vakava valtuutuksen väärinkäyttö, joka palvelee vieraan omaisuuden suojaa. Varallisuusvahingon on oltava juuri tämän väärinkäytön seurausta. Ratkaisevaa on siten velvollisuuden vastainen menettely luotetun päätös- tai määräämisvallan kanssa.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Objektiivinen tunnusmerkistö kattaa ainoastaan ulkoisesti havaittavan tapahtuman. Merkityksellisiä ovat myönnetty valtuutus, sen väärinkäyttö sekä aiheutunut varallisuusvahinko. Sisäiset prosessit, kuten motiivit tai tahallisuus, jäävät tällä tasolla huomiotta.

Luottamusaseman väärinkäytön objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää, että tekijällä on valtuutus määrätä toisen omaisuudesta tai sitoa toinen, ja että hän väärinkäyttää sitä velvollisuuden vastaisesti. Toisin kuin petoksessa, varallisuusvahinko ei aiheudu harhaanjohtamisesta, vaan olemassa olevan päätös- tai määräämisvallan luvattomasta käytöstä.

Valtuutuksen väärinkäyttö tapahtuu vain, jos tekijä rikkoo kohtuuttomalla tavalla omaisuutta suojaavia sääntöjä. Jokainen velvollisuuden laiminlyönti ei riitä. Edellytyksenä on objektiivisesti vakava rikkomus, jonka tarkoituksena on suojata vierasta omaisuutta.

Varallisuusvahingon on oltava valtuutuksen väärinkäytön välitön seuraus. Objektiivinen tunnusmerkistö täyttyy jo heti, kun valtuutuksen velvollisuuden vastaisesta käytöstä aiheutuu taloudellisesti oikeutetulle varallisuusvahinko. Tekijän todellinen rikastuminen ei ole tarpeen.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla jokainen rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, jolle on myönnetty varallisuuden määräämis- tai sitomisvaltuutus. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita, mutta todellinen päätös- tai edustusvalta on.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on taloudellisesti oikeutetun vieras omaisuus, joka vahingoittuu velvollisuuden vastaisen valtuutuksen väärinkäytön seurauksena.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu myönnetyn valtuutuksen väärinkäytöstä siten, että tekijä rikkoo kohtuuttomalla tavalla omaisuutta suojaavia sääntöjä ja siten aiheuttaa varallisuusvahingon.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen seuraus on varallisuusvahingon syntyminen, joka on välittömästi seurausta valtuutuksen väärinkäytöstä.

Kausaalisuus:

Varallisuusvahingon on oltava velvollisuuden vastaisen toiminnan seurausta. Ilman valtuutuksen väärinkäyttöä varallisuuden vähenemistä ei olisi tapahtunut.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Seuraus on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se riski, jonka rikosnormi pyrkii estämään, nimittäin että vieras omaisuus vahingoittuu luotetun päätös- tai määräämisvallan velvollisuuden vastaisen käytön seurauksena.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa henkilö tahallisesti väärinkäyttää hänelle myönnettyä valtuutusta määrätä toisen omaisuudesta tai sitoa toinen oikeudellisesti ja siten aiheuttaa varallisuusvahingon taloudellisesti oikeutetulle. Vääryyden painopiste ei ole harhaanjohtamisessa, vaan luotetun päätös- tai määräämisvallan velvollisuuden vastaisessa käytössä.

• § 133 StGB – Kavallus: Kavallus kattaa tapaukset, joissa tekijä omii itselleen uskottua vierasta omaisuutta. Vääryyden painopiste on vieraan omaisuuden omimisessa, eli siinä, että tekijä käsittelee omaisuutta kuin omistaja ja riistää sen pysyvästi oikeutetulta. Luottamusaseman väärinkäytössä tällainen omiminen puuttuu. Tekijä vahingoittaa taloudellisesti oikeutettua käyttämällä hänelle myönnettyä valtuutusta kohtuuttomasti väärin. Merkityksellistä ei ole omaisuuden omiminen, vaan luotetun päätös- tai määräämisvallan velvollisuuden vastainen käyttö. Ratkaisevaa erottelussa on, syntyykö varallisuusvahinko uskottujen arvojen omimisesta vai olemassa olevan määräämisvallan valtuutuksen väärinkäytöstä. Jos omistamistarkoitus on olemassa, luottamusaseman väärinkäyttö jää yleensä pois.
• § 146 StGB – Petos: Petoksessa varallisuusvahinko perustuu siihen, että uhri harhaanjohtamalla tosiasioista saatetaan varallisuutta vahingoittavaan tekoon, sietämiseen tai laiminlyöntiin. Uhri toimii vapaaehtoisesti, mutta erehdyksen vuoksi. Luottamusaseman väärinkäytössä vahingon kärsineen harhaanjohtaminen puuttuu. Vahinko syntyy pikemminkin siten, että tekijä toimii itse valtuuksiensa puitteissa, mutta väärinkäyttää niitä kohtuuttomalla tavalla. Ratkaisevaa ei siis ole uhrin erehdys, vaan varallisuudenhoitovelvollisuuden rikkominen.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun luottamusaseman väärinkäytön lisäksi toteutetaan muita itsenäisiä rikoksia, kuten asiakirjan väärentäminen, tietojen väärentäminen tai petos. Rikokset säilyvät rinnakkain, koska ne koskevat eri tunnusmerkistöjä ja oikeushyviä.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Epäaito rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun toinen tunnusmerkistö kattaa luottamusaseman väärinkäytön koko vääryyden sisällön täysin. Tässä tapauksessa § 153 StGB väistyy subsidiäärisenä tunnusmerkistönä, esimerkiksi jos valtuutuksen väärinkäyttö on vain itsenäinen rikoksen väline erityisemmässä rikoksessa.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, kun useita itsenäisiä valtuutuksen väärinkäyttöjä tehdään, jotka kukin johtavat itsenäisiin varallisuusvahinkoihin. Jokainen teko muodostaa oman rikollisen teon.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat velvollisuuden vastaiset teot ovat tiiviissä ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä ja perustuvat yhtenäiseen väärinkäyttökonseptiin. Rikos päättyy, kun ei enää tapahdu muita varallisuutta vahingoittavia valtuutuksen väärinkäyttöjä.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on todistettava, että syytetty on syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön. Lähtökohtana on todiste siitä, että syytetylle oli myönnetty valtuutus määrätä toisen omaisuudesta tai sitoa toinen oikeudellisesti, ja että hän käytti sitä tahallisesti väärin. Lisäksi on osoitettava, että valtuutuksen väärinkäyttö tapahtui kohtuuttomalla tavalla ja johti varallisuusvahinkoon taloudellisesti oikeutetulle.

Erityisesti on osoitettava, että

• että syytetylle oli myönnetty varallisuuden määräämis- tai sitomisvaltuutus,
• että tätä valtuutusta käytettiin velvollisuuden vastaisesti ja kohtuuttomasti väärin,
• että valtuutuksen väärinkäyttö rikkoi omaisuutta suojaavia sääntöjä,
• että siten syntyi varallisuusvahinko taloudellisesti oikeutetulle,
• että valtuutuksen väärinkäytön ja varallisuusvahingon välillä on syy-yhteys,
• että varallisuusvahinko oli juuri velvollisuuden vastaisen toiminnan seurausta,
• että syytetty on toiminut tahallisesti

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, ovatko valtuutuksen laajuus, päätös- tai edustusvallan rajat, omaisuutta suojaavat säännöt, menettelyn kohtuuttomuus, varallisuusvahinko, syy-yhteys ja tahallisuus objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi

• Todistajanlausunnot,
• sisäiset tai ulkoiset viestintätodisteet, kuten sähköpostit tai kokouspöytäkirjat,
• sopimukset, valtakirjat, säännöt tai muut organisaatioasiakirjat,
• kirjanpitoasiakirjat, maksuliikenne tai varallisuuden liikkeet,
• asiantuntijalausunnot taloudellisen vahingon laskennasta,
• sekä viitteet päätöksen kohtuuttomuudesta tai velvollisuuden vastaisesta päätöksentekoprosessista.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii kaikki todisteet kokonaisyhteydessä. Se arvioi, oliko objektiivisten kriteerien mukaan myönnetty valtuutus olemassa, käytettiinkö sitä kohtuuttomalla tavalla väärin ja johtuiko tämä väärinkäyttö syy-yhteydessä varallisuusvahinkoon. Lisäksi on tarkistettava, voidaanko valtuutuksen väärinkäytön tahallisuus todeta epäilyksettä.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti

• Myönnetyn valtuutuksen sisältö, laajuus ja rajat,
• Velvollisuuden laiminlyönnin luonne ja painoarvo,
• päätöksentekoprosessi ja taloudellinen lähtötilanne,
• todistajanlausunnot sisäisestä menettelystä ja syytetyn roolista,
• sopimusasiakirjat, organisaatiorakenteet tai sisäiset ohjeet,
• oliko menettely objektiivisesti kohtuutonta vai vielä hyväksyttävän päätöksentekovapauden rajoissa,
• onko varallisuusvahinko taloudellisesti ymmärrettävästi syntynyt,
• sekä onko havaittavissa velvollisuuden vastaista tai systemaattista menettelyä.

Tuomioistuin erottaa selkeästi yrityksen virheellisistä päätöksistä, hyväksyttävistä harkintapäätöksistä, pelkistä velvollisuuden laiminlyönneistä ilman vahingon syntymistä sekä tapauksista, joissa varallisuusvahinko on kyllä syntynyt, mutta tunnusmerkistön mukainen valtuutuksen väärinkäyttö ei ole todistettavissa.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyksiä erityisesti seuraavien osalta:

• oliko ylipäätään olemassa relevantti valtuutus,
• oliko päätös objektiivisesti kohtuuton vai vielä hyväksyttävä,
• oliko varallisuusvahinko todella syntynyt,
• onko teon ja vahingon välillä syy-yhteys,
• onko syytetty toiminut tahallisesti velvollisuuden vastaisesti,
• ovatko taloudelliset riskit tai ulkoiset olosuhteet aiheuttaneet vahingon,
• onko kyseessä ainoastaan siviilioikeudellisia velvollisuuden laiminlyöntejä tai hallintoelinten vastuukysymyksiä,
• sekä syytteen ristiriitaisuuksien tai puutteiden tai vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen yhteydessä.

Se voi myös esittää, että päätökset tehtiin asiallisesti perusteltuina, hyväksyttävinä, taloudellisesti ymmärrettävinä tai vilpittömässä mielessä, tai että vaikka varallisuusvahinkoa väitetään, luottamusaseman väärinkäytön edellytykset eivät kuitenkaan täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä luottamusaseman väärinkäyttöön liittyen ovat erityisen merkityksellisiä seuraavat todisteet:

• Todistajanlausunnot päätöksentekoprosessista ja sisäisestä vastuusta,
• sisäiset ja ulkoiset viestintätodisteet,
• sopimukset, valtakirjat, yhtiöasiakirjat tai työjärjestykset,
• kirjanpitoasiakirjat, maksuliikenne tai varallisuuden liikkeet,
• asiantuntijalausunnot vahingon määrästä ja päätöksen hyväksyttävyydestä,
• päätöksen ja vahingon syntymisen väliset ajalliset kulut,
• viitteet velvollisuuden vastaisesta tai systemaattisesti kohtuuttomasta menettelystä,
• sekä asiakirjat vahingon taloudellisesta arvioinnista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Velvollisuuden vastainen varallisuuden määrääminen myönnetyn valtuutuksen puitteissa: Toimitusjohtaja määrää yhtiön varallisuudesta ja tekee tietoisesti sopimuksen, joka on ristiriidassa yhtiön etujen kanssa, esimerkiksi ostamalla palveluita selvästi ylihintaan läheiseltä yritykseltä. Hän toimii muodollisen päätösvaltansa puitteissa, mutta ylittää sen kohtuuttomalla tavalla. Varallisuusvahinko syntyy välittömästi velvollisuuden vastaisesta päätöksestä. Siten luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistö § 153 StGB:n mukaisesti täyttyy.
• Edustusvallan kohtuuton väärinkäyttö: Valtuutettu hoitaja käyttää hänelle uskottuja varoja vastoin annettuja sääntöjä, vaan käyttää niitä tahallisesti tarkoituksiin, jotka ovat ristiriidassa taloudellisesti oikeutetun omaisuuden suojan kanssa. Vaikka hänellä on muodollinen oikeus määrätä varoista, hän käyttää tätä valtuutusta kohtuuttomalla tavalla väärin. Siitä johtuva varallisuusvahinko on välitön seuraus valtuutuksen väärinkäytöstä ja perustelee luottamusaseman väärinkäytön § 153 StGB:n mukaan.

Nämä esimerkit havainnollistavat luottamusaseman väärinkäytön tyypillisiä ilmenemismuotoja. Tunnetta on, että uhria ei harhaanjohdeta, vaan tekijä toimii olemassa olevan päätös- tai määräämisvallan puitteissa ja käyttää sitä kohtuuttomalla tavalla väärin. Vääryyden painopiste ei ole harhaanjohtamisessa, vaan tahallisessa ja kohtuuttomassa uskottujen valtuutusten väärinkäytössä, joka johtaa varallisuusvahinkoon taloudellisesti oikeutetulle.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Luottamusaseman väärinkäytön subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää, että tekijä toimii tahallisesti. Hänen on tiedettävä, että hänelle on myönnetty valtuutus määrätä toisen omaisuudesta tai sitoa toinen oikeudellisesti, ja että hän käyttää sitä kohtuuttomalla tavalla väärin. Tahallisuuden on liityttävä valtuutuksen väärinkäyttöön, ja tekijän on ymmärrettävä, että hänen menettelynsä on varallisuutta vahingoittavaa tai että hän hyväksyy varallisuusvahingon ainakin välttämättömänä seurauksena toiminnastaan.

Tekijän on ymmärrettävä, että hänen menettelynsä rikkoo omaisuutta suojaavia sääntöjä ja on omiaan vahingoittamaan taloudellisesti oikeutettua omaisuudessa. Riittää, että hän ymmärtää varallisuusvahingon varmana tai ainakin välttämättömänä seurauksena toiminnastaan. Pelkkä huolimaton virhe tai pelkkä mahdolliseksi pitäminen ei riitä.

Rikastumistarkoitus ei ole tarpeen luottamusaseman väärinkäytössä. Tekijän ei tarvitse rikastua itse eikä tavoitella varallisuushyötyä. Ratkaisevaa on ainoastaan, että hän aiheuttaa valtuutuksen väärinkäytön ja siitä johtuvan varallisuusvahingon tahallisesti.

Subjektiivista tunnusmerkistöä ei ole, jos tekijä vilpittömästi olettaa toimivansa perustellusti, ei tunnista varallisuusvahingon syntymistä tai jos hän toimii velvollisuuden vastaisesti, mutta ei tietoisesti varallisuutta vahingoittaen. Näissä tapauksissa puuttuu rikoslain 153 §:n edellyttämä tietoisuus.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio on periaatteessa mahdollinen kavalluksessa, koska kyseessä on varallisuusrikos ilman väkivaltaa tai vaarallista uhkausta. Diversion harkitseminen riippuu merkittävästi syyllisyyden laajuudesta, vahingon määrästä, valtuuksien väärinkäytön luonteesta ja tekijän käyttäytymisestä.

Erityisesti yksinkertaisissa kavallustapauksissa, joissa on vähäinen varallisuusvahinko, ei aikaisempia rikostuomioita ja täydellinen vahingonkorvaus, diversio voi olla asianmukainen. Vahingon määrän, toiminnan perusteettomuuden tai toistuvan velvollisuuden laiminlyönnin lisääntyessä diversion todennäköisyys pienenee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• merkittävää vahingon määrää ei ole,
• varallisuusvahinko on vähäinen ja korvattu kokonaan,
• suunnitelmallista tai jatkuvaa valtuuksien väärinkäyttöä ei ole,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja valmis sovitteluun.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallista työtä, valvontamääräyksiä tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyllisyyden toteamiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• kavallus on tehty suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti tai jatkuvasti,
• merkittävä taloudellinen vahinko on aiheutunut,
• useita itsenäisiä valtuuksien väärinkäyttöjä on tapahtunut,
• valtuuksien väärinkäyttö on tapahtunut erityisen perusteettomalla tavalla,
• lisäksi on erityisiä raskauttavia olosuhteita,
• tai kokonaiskäyttäytyminen merkitsee huomattavaa haittaa toisen omaisuudelle.

Vain vähäisen syyllisyyden, hallittavan vahingon ja varhaisen täydellisen hyvityksen tapauksissa diversionaalinen ratkaisu on realistisesti harkittavissa. Käytännössä diversio on kavalluksessa mahdollinen, mutta ei automaattinen, vaan aina tapauskohtainen päätös.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varallisuusvahingon laajuuden, valtuuksien väärinkäytön luonteen, intensiteetin ja keston sekä sen mukaan, kuinka paljon taloudellisesti oikeutetun henkilön omaisuus on kärsinyt. Ratkaisevaa on erityisesti, kuinka perusteettomasti, tavoitteellisesti tai toistuvasti tekijä on käyttänyt väärin hänelle myönnettyä valtuutta ja onko velvollisuuden vastainen toiminta johtanut tuntuvaan varallisuusvahinkoon. Huomioon on otettava myös, onko tekijä toiminut hyödyntäen erityistä luottamussuhdetta, merkittävässä asemassa tai tietoisesti jättäen huomiotta omaisuutta suojaavat säännöt.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• teko on tehty suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti tai toistuvasti,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita varallisuuseriä tai taloudellisesti keskeisiä asemia on ollut kyseessä,
• tekijä on käyttänyt hyväkseen erityistä luottamussuhdetta,
• teko on tehty läheisyys-, riippuvuus- tai ylivalta-asemassa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• velvollisuuden vastaisen toiminnan varhainen lopettaminen,
• aktiiviset ja täydelliset hyvitystoimet,
• tekijän erityiset rasitus- tai ylikuormitustilanteet,

Ehdollinen vankeusrangaistus on periaatteessa mahdollinen kavalluksessa, mutta sitä on arvioitava rajoittavasti, koska rikos edellyttää tietoisesti tehtyä valtuuksien väärinkäyttöä. Ratkaisevaa on, onko velvollisuuden laiminlyönnistä huolimatta olemassa positiivinen sosiaalinen ennuste ja liikkuuko konkreettinen tapaus syyllisyyden ja vääryyden alarajalla, esimerkiksi vähäisen vahingon ja varhaisen täydellisen vahingonkorvauksen tapauksissa.

Rangaistusasteikko

Kavalluksesta rangaistaan vankeudella enintään kuudeksi kuukaudeksi tai sakolla enintään 360 päiväsakkoon.

Jos aiheutettu varallisuusvahinko ylittää 5 000 euroa, rangaistusasteikko nousee vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Yli 300 000 euron vahingon tapauksessa rangaistusasteikko on vankeutta yhdestä kymmeneen vuoteen.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Kavalluksessa sakko on laissa nimenomaisesti säädetty, ja sitä määrätään erityisesti vähäisen vahingon ja alhaisen syyllisyyden tapauksissa usein pääasiallisena rangaistuksena, kun taas vahingon määrän kasvaessa vankeusrangaistus nousee etualalle.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos laissa säädetty rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi lain edellytysten täyttyessä määrätä enintään yhden vuoden lyhyen vankeusrangaistuksen sijasta sakon. Tämä säännös on kavalluksessa periaatteessa sovellettavissa, koska rangaistusasteikko 1 momentin mukaan on enintään kuusi kuukautta ja 3 momentin mukaisten kvalifioitujen vahinkotapausten osalta enintään kolme vuotta. Käytännössä rikoslain 37 § tulee sovellettavaksi erityisesti silloin, kun lyhyt vankeusrangaistus olisi syyllisyyden mukainen, mutta teonkuva on kokonaisuudessaan luokiteltavissa vähemmän vakavaksi. Kyseessä ei ole itsenäinen sakko, vaan lyhyiden vankeusrangaistusten korvaava muoto.

Rikoslain 43 §: Ehdollinen vankeusrangaistus on mahdollinen, jos määrätty rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja on olemassa positiivinen sosiaalinen ennuste. Kavalluksessa tämä mahdollisuus on käytännössä merkityksellinen erityisesti vähäisen tai tasapainoisen vahingon, kertaluonteisen valtuuksien väärinkäytön ja aiheellisten aikaisempien rikostuomioiden puuttumisen tapauksissa. Ratkaisevaa on, voidaanko tietoisesti tehdystä velvollisuuden rikkomisesta huolimatta olettaa, että tekijä ei tulevaisuudessa tee muita varallisuusrikoksia.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen vankeusrangaistus sallii ehdottoman ja ehdollisesti lykätyn rangaistuksen yhdistelmän vankeusrangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Kavalluksessa tämä muoto voi tulla merkitykselliseksi, jos teonkuva ylittää vähäisen tapauksen, esimerkiksi suuremman vahingon tai toistuvan velvollisuuden laiminlyönnin tapauksissa, mutta ei ole erityisen raskauttavia olosuhteita ja suotuisa sosiaalinen ennuste on edelleen olemassa.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä liittyvät kavalluksessa usein vahingonkorvaustoimenpiteisiin, taloudelliseen järjestykseen tai taloudellisen ja ammatillisen tilanteen vakauttamiseen. Tavoitteena on estää lisää valtuuksien väärinkäyttöä ja saavuttaa kestävä lainkuuliainen käyttäytymismuutos.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Yksinkertaisessa kavalluksessa, jonka rangaistusuhka on enintään kuusi kuukautta vankeutta tai sakkoa, asia käsitellään käräjäoikeudessa. Päätöksen tekee yksittäinen tuomari.

Jos aiheutettu varallisuusvahinko ylittää 5 000 euroa, rangaistusasteikko nousee enintään kolmeksi vuodeksi vankeutta. Näissä tapauksissa käräjäoikeus yksittäisenä tuomarina on toimivaltainen.

Jos kyseessä on erityisen suuri varallisuusvahinko, yli 300 000 euroa, rangaistusasteikko on yhdestä kymmeneen vuotta vankeutta. Tällöin käräjäoikeus lautamiesoikeutena, eli ammattituomarin ja lautamiesten kanssa, tekee päätöksen.

Menettelyä valamiesoikeudessa ei sovelleta kavallustapauksissa.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen tuomioistuin on periaatteessa se, jonka alueella velvollisuuden vastainen teko on tehty, eli siellä, missä päätös- tai määräysvaltaa on käytetty väärin.

Jos tätä paikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivaltainen tuomioistuin on säännöllisesti syytetyn henkilön

• asuinpaikka tai oleskelupaikka tai
• toimivaltaisen syyttäjänviraston kotipaikka.

Valitusasteet

Käräjäoikeuden tuomioista voidaan valittaa hovioikeuteen. Valituksen käsittelee hovioikeus.

Käräjäoikeuden tuomiot ovat tapauksesta riippuen valituskelpoisia ja tarvittaessa muiden oikeussuojakeinojen alaisia, joista päättää hovioikeus tai korkein oikeus.

Tällöin tarkistetaan, onko menettely asianmukaisesti suoritettu, onko lakia oikein sovellettu ja onko päätös tehty oikeudellisesti kestävällä pohjalla.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 153 §:n mukaisessa kavalluksessa taloudellisesti vahinkoa kärsinyt voi yksityisenä asianomistajana esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska kavallus perustuu tietoisesti velvollisuuden vastaiseen päätös- tai määräysvallan väärinkäyttöön, vaatimukset koskevat erityisesti varallisuusvahinkoja, jotka johtuvat suoraan tästä valtuuksien väärinkäytöstä.

Vaatimuksina voidaan esittää erityisesti rahasummia, väärin ohjattuja maksuja, varallisuuden siirtoja, luvattomia sitoumuksia tai muita taloudellisia haittoja, jotka ovat syntyneet valtuuksien velvollisuuden vastaisesta käytöstä. Ratkaisevaa on, että vahinko on nimenomaan seurausta myönnetyn varallisuusvastuun väärinkäytöstä.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia myös seurausvahinkojen korvaamista, esimerkiksi jos valtuuksien väärinkäyttö on aiheuttanut taloudellisia haittoja, likviditeettiongelmia tai liiketoiminnallisia vahinkoja.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää vanhentumisajan esitettyjen vaatimusten osalta rikosprosessin ajaksi. Vasta sen lainvoimaisen päättymisen jälkeen vanhentumisaika alkaa uudelleen, ellei vahinkoa ole jo korvattu.

Vapaaehtoinen vahingonkorvaus, kuten väärinkäytettyjen summien takaisinmaksu, aiheutuneen vahingon korvaaminen tai vakava pyrkimys korvaukseen, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, jos se tapahtuu ajoissa ja täydellisesti.

Jos kavallus on kuitenkin tehty suunnitelmallisesti, toistuvasti tai erityisen vakavasti luottamussuhdetta väärinkäyttäen tai on aiheutettu huomattava varallisuusvahinko, myöhempi vahingonkorvaus menettää säännöllisesti osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tapauksissa jälkikäteinen korvaus voi vain rajoitetusti hyvittää teon vääryyttä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysy vaiti.Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjänviraston kuulustelusta alkaen.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.Ilman tutkinta-aineiston tarkastelua ei pidä antaa lausuntoa. Vasta tutkinta-aineiston tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on säännöllisesti varmistettava ja suojattava myöhemmiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku muistiin mahdollisimman pian.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena teitä vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.Kotitarkastusten tai takavarikkojen yhteydessä teidän tulee pyytää jäljennös määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitkää muistiin päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Kiinnioton yhteydessä: älä anna lausuntoja asiasta.Vaadi välitöntä yhteydenottoa puolustukseesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on olemassa kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat ensisijaisia.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut korvaustarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversion ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Kavalluksen oikeudellinen arviointi riippuu merkittävästi myönnetyn valtuuden konkreettisesta laajuudesta, sen perusteettomasta väärinkäytöstä, syntyneestä varallisuusvahingosta sekä toiminnan tietoisuudesta. Jo pienet poikkeamat tosiseikoissa voivat ratkaista, onko kyseessä todella rangaistava kavallus, onko kyseessä vain siviilioikeudellinen velvollisuuden laiminlyönti vai eikö ollenkaan rangaistavuutta tietoisuuden, perusteettomuuden tai varallisuusvahingon puuttumisen vuoksi.

Varhainen oikeudellinen tuki varmistaa, että tosiseikat luokitellaan tarkasti, todisteet arvioidaan kriittisesti ja lieventävät olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettävästi, ennen kuin syyttävät oletukset vakiintuvat menettelyssä.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, mitkä valtuudet todella oli myönnetty ja ylitettiinkö ne ylipäätään konkreettisessa tapauksessa,
• analysoi, onko kyseessä perusteeton rikkomus varallisuutta suojaavia sääntöjä vastaan vai ainoastaan yrityksen virheellinen päätös, harkintavallan käyttö tai organisaatiokysymys,
• arvioi todistusaineistoa varallisuusvahingosta, syy-yhteydestä ja toiminnan tietoisuudesta,
• selvittää, onko väitetty vahinko todella syntynyt, laskennallisesti jäljitettävissä ja oikeudellisesti syyksiluettavissa,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka esittää taloudellisen taustan, päätöksentekoprosessit ja todellisen tapahtumakulun oikeudellisesti tarkasti ja ymmärrettävästi.

Kuten rikosoikeuteen erikoistunut edustus, varmistamme, että kavallussyytös tutkitaan huolellisesti ja menettely suoritetaan kestävällä tosiasiallisella ja oikeudellisella pohjalla, tavoitteena rajoittaa tai kokonaan estää rikosoikeudelliset riskit ajoissa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio