Kavallus

Kavallus on kyseessä Itävallan rikoslain (StGB) 133 §:n mukaisesti, jos joku käyttää tietoisesti hänelle uskottua omaisuutta itselleen tai toiselle henkilölle, vaikka hänellä oli oikeus vain säilyttää sitä tai käyttää sitä toisen edun mukaisesti. Omaisuus on tällöin jo laillisesti hänen hallussaan, esimerkiksi siksi, että se on luovutettu tai uskottu hoitoon. Rangaistavaa ei ole ottamisen teko, vaan luottamuksen rikkominen, koska omaisuus siirretään sovittua käyttötarkoitusta vastaan omalle tai kolmannen osapuolen omaisuudelle. Lainsäätäjä pitää tätä käyttäytymistä erityisen vakavana, koska olemassa olevaa luottamussuhdetta käytetään tarkoituksellisesti hyväksi.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Itävallan rikoslain (StGB) 133 §:n objektiivinen tunnusmerkistö kuvaa ulkoiset edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta kavallus on kyseessä. Kyse on siitä, mitä omaisuudelle todellisuudessa tapahtui, ei siitä, mitä tekijä ajatteli tai halusi. Ratkaisevaa on, että omaisuus oli uskottu ja että tätä omaisuutta käytetään tai pidetään velvollisuuden vastaisesti.

Keskeistä on, että omaisuus on jo laillisesti tekijän hallinnassa. Oikeutettu on tietoisesti luovuttanut omaisuuden tekijälle esimerkiksi säilytettäväksi, hallinnoitavaksi tai tiettyyn tarkoitukseen käytettäväksi. Objektiivinen tunnusmerkistö täyttyy, jos tekijä käyttää tätä omaisuutta sovitun tai odotetun käyttötarkoituksen vastaisesti itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja siten ulkoisesti havaittavasti vie sen pois vieraan omaisuuden piiristä.

§ 133 StGB suojaa siten vierasta omaisuutta luottamuksen väärinkäytöltä. Ratkaisevaa on uskotun omaisuuden todellinen käsittely, joka osoittaa, että oikeutetun luottamus on rikottu.

Raskauttavat olosuhteet

Törkeä kavallus on kyseessä, jos kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo ylittää tietyt raja-arvot. Jos omaisuuden arvo ylittää 5 000 euroa, rangaistusasteikko nousee huomattavasti. Jos arvo on yli 300 000 euroa, kyseessä on erityisen törkeä kavalluksen muoto, josta uhkaa pitkä vankeusrangaistus.

Arvon perusteella määräytyvä törkeys liittyy yksinomaan objektiiviseen varallisuusvahinkoon. Ratkaisevaa on omaisuuden objektiivinen arvo haltuunottohetkellä, ei myöhempi tuotto tai tekijän henkilökohtainen hyöty.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla jokainen rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, jolle omaisuus on uskottu ja joka ottaa sen velvollisuuden vastaisesti haltuunsa. Tekijän henkilökohtaiset ominaisuudet ovat periaatteessa merkityksettömiä rikoksen tunnusmerkistön kannalta.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on jokainen uskottu omaisuus, jolla on varallisuusarvoa. Tähän kuuluvat fyysiset esineet, rahasummat sekä muut taloudellisesti arvostettavat hyödykkeet. Ratkaisevaa on, että omaisuus on luovutettu tekijälle ei vapaaseen käyttöön, vaan ainoastaan tiettyyn tarkoitukseen.

Rikollinen teko:

Rikollinen teko koostuu uskotun omaisuuden haltuunotosta. Tämä on kyseessä, kun tekijä käsittelee omaisuutta kuin oma oikeutettu omistaja, esimerkiksi kuluttamalla, luovuttamalla, myymällä tai muulla tavoin lopullisesti poistamalla sen oikeutetun omaisuudesta. Muodollista omistusoikeuden siirtoa ei vaadita.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen seuraus on, että omaisuus viedään oikeutetun omaisuudesta ja se liitetään taloudellisesti tekijälle tai kolmannelle osapuolelle. Jo lopullinen käyttötarkoituksen muuttaminen riittää, vaikka omaisuutta ei myöhemmin käytettäisikään.

Kausaalisuus:

Varallisuusvahingon on oltava aiheutunut tekijän haltuunottoteosta. Ilman velvollisuuden vastaista käyttäytymistä taloudellisen määräysvallan menetystä ei olisi tapahtunut.

Objektiivinen syyksiluettavuus:

Seuraus on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se riski, jonka § 133 StGB pyrkii estämään, nimittäin että uskottu omaisuus viedään oikeutetun omaisuudesta olemassa olevan luottamussuhteen rikkomisen kautta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Kavalluksen tunnusmerkistö Itävallan rikoslain (StGB) 133 §:n mukaisesti kattaa tapaukset, joissa omaisuus on jo laillisesti tekijän hallinnassa ja tämä käyttää omaisuutta velvollisuuden vastaisesti itselleen tai kolmannelle osapuolelle. Ratkaisevaa on olemassa olevan luottamussuhteen väärinkäyttö, ei se tapa, jolla tekijä on saanut omaisuuden haltuunsa. Painopiste on uskotun omaisuuden käyttötarkoituksen vastaisessa käytössä ja siitä johtuvassa ulkoisesti havaittavassa omaisuuden kohdentumisen muutoksessa.

• § 127 StGB – Varkaus: Varkaudessa keskiössä on vieraan irtaimen omaisuuden anastaminen. Tekijällä ei alussa ole laillista määräysvaltaa, vaan hän vie oikeutetulta todellisen hallinnan omaisuudesta. Kavalluksessa tämä anastaminen puuttuu, koska omaisuus on jo vapaaehtoisesti luovutettu tekijälle. Rajaus perustuu siten siihen, ottaako tekijä omaisuuden vasta haltuunsa vai käyttääkö hän jo uskottua omaisuutta väärin.
• § 146 StGB – Petos: Petos edellyttää erehdyttämistä, jonka seurauksena erehdytetty itse tekee varallisuusmääräyksen. Kavalluksessa sen sijaan varallisuusvahinko tapahtuu ilman erehdyttämistä, ainoastaan uskottua omaisuutta velvollisuuden vastaisesti käyttämällä. Ratkaisevaa on, että luottamus on jo olemassa eikä sitä luoda vasta erehdyttämällä.
• § 153 StGB – Luottamusaseman väärinkäyttö: Luottamusaseman väärinkäyttö koskee tapauksia, joissa joku käyttää väärin oikeudellista valtuutustaan määrätä vieraasta omaisuudesta tai velvoittaa toista. Kavalluksessa sen sijaan on kyse konkreettisesti uskotusta omaisuudesta, ei laajasta varallisuuden hoidosta. Rajaus tehdään sen perusteella, loukkaako tekijä yleistä varallisuusvastuuta vai käyttääkö hän yksittäistä uskottua omaisuutta käyttötarkoituksen vastaisesti.

Rikosten yhtymä:

Todellinen rikoskonkurrenssi:

Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, jos kavallukseen liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten petos, asiakirjan väärennys tai luottamusaseman väärinkäyttö eri omaisuuden haltijoita kohtaan. Kavalluksen vääryyssisältö säilyy itsenäisenä, koska luottamuksen rikkomisen lisäksi loukataan muita oikeushyviä. Rikokset ovat tällöin rinnakkaisia.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Epätodellinen rikoskonkurrenssi tulee kyseeseen, jos jokin toinen tunnusmerkistö kattaa jo kokonaan kavalluksen koko vääryyssisällön. Tämä on erityisen merkityksellistä, jos erityisempi varallisuusrikos sisältää täysin luottamuksen väärinkäytön. Näissä tapauksissa kavallus väistyy, koska lisävääryyttä ei jää.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, jos useita kavallustekoja tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisissä haltuunotoissa tai eri uskotun omaisuuden kohdalla. Jokainen velvollisuuden vastainen haltuunotto muodostaa oman rikoksen, ellei niillä ole tiivistä yhteyttä.

Jatkuva teko:

Jatkuva teko voidaan olettaa, jos useat haltuunotot ovat tiiviissä ajallisessa yhteydessä ja ne perustuvat yhtenäiseen rikosmielialaan, esimerkiksi toistuvassa pääsyssä uskottuun omaisuuteen saman suunnitelman puitteissa. Rikos päättyy, kun muita haltuunottoja ei enää tapahdu tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on osoitettava, että kavallus on tapahtunut, eli että omaisuus oli uskottu ja se otettiin velvollisuuden vastaisesti haltuun. Ratkaisevaa ei ole anastaminen, vaan se, että omaisuus oli jo laillisesti syytetyn hallussa ja sitä käytettiin sovitun tarkoituksen vastaisesti. Lisäksi suurempien summien kohdalla on selvitettävä omaisuuden arvo, koska rangaistusuhka riippuu siitä.

Erityisesti on osoitettava, että

• uskottu omaisuus oli olemassa, esimerkiksi luovutuksen, säilytyksen tai hallinnoinnin kautta
• syytetyllä oli todellinen määräysvalta tähän omaisuuteen
• omaisuutta käytettiin käyttötarkoituksen vastaisesti itselle tai kolmannelle osapuolelle
• ja siten tapahtui ulkoinen varallisuuden siirto
• ei ollut suostumusta tai valtuutusta tähän käyttöön
• omaisuuden arvo ylittää merkitykselliset raja-arvot, mikäli asiaan kuuluvaa

Todisteina käytetään esimerkiksi sopimuksia, tilityksiä, kirjanpitoasiakirjoja, tiliotteita, todistajanlausuntoja, sähköposteja tai muita asiakirjoja, joista ilmenee luottamus, käyttötarkoitus ja käyttö.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin arvioi kaikki todisteet kokonaisuutena ja tutkii, osoittaako objektiivisten mittapuiden mukaan, että uskottu omaisuus on otettu velvollisuuden vastaisesti haltuun. Keskiössä on kysymys siitä, edustaako syytetyn käyttäytyminen ulkoisesti havaittavaa luottamuksen rikkomista ja onko se johtanut luvattomaan varallisuuden siirtoon.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• Luottamuksen tyyppi ja sovittu käyttötarkoitus
• Syytetyn määräysvaltuudet
• Omaisuuden konkreettinen käyttö tai luovutus
• Haltuunoton ajankohta ja kulku
• Asiakirjat tai todistajanlausunnot, jotka todistavat käyttötarkoituksen vastaisuudesta
• Todisteet omaisuuden arvosta, mikäli asiaan kuuluvaa
• ottaisiko järkevä keskivertohenkilö huomioon velvollisuuden vastaisen käsittelyn

Rajattava pois ovat pelkät hallinnolliset virheet, väärinkäsitykset, myöhästyneet palautukset tai siviilioikeudelliset riidat, joissa ei ole rikosoikeudellisesti merkityksellistä luottamuksen rikkomista.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• oliko omaisuus todella uskottu
• onko kyseessä käyttötarkoituksen vastaisuus
• oliko olemassa valtuutus, suostumus tai ohjeistus
• oliko käyttö vain tilapäistä tai virheellistä
• oliko palauttamistarkoitus olemassa
• onko todistusaineistossa epäselvyyksiä tai puutteita
• onko väitetty arvo oikea

Se voi osoittaa, että käyttäytyminen on siviilioikeudellisesti selitettävissä, väärinymmärrettävissä tai sitä ei voida pitää haltuunottona.

Tyypillinen arviointi

Kavallustapauksissa käytännössä merkityksellisiä todisteita ovat erityisesti seuraavat:

• Sopimukset, valtakirjat tai luovutussopimukset
• Kirjanpitoasiakirjat ja tiliotteet
• Tilitykset ja maksuliikenne
• Sisäinen viestintä tai ohjeet
• Todistajanlausunnot luottamuksen tarkoituksesta
• Todisteet kyseisen omaisuuden arvosta
• Ajalliset kulut, joista käyttötarkoituksen vastaisuus käy ilmi

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Uskottujen varojen käyttö yksityisiin tarkoituksiin:
  Henkilö saa tuttavaltaan 6 000 euroa selkeällä toimeksiannolla säilyttää rahat luottamuksellisesti ja käyttää ne myöhemmin yhteiseen sijoitukseen. Sen sijaan hän siirtää summan omalle tililleen ja maksaa sillä yksityisiä menoja. Rahat olivat hänelle uskottu ja ne olivat laillisesti hänen hallinnassaan. Käyttötarkoituksen vastaisella käytöllä hän ottaa ne ulkoisesti havaittavasti haltuunsa ja muuttaa varallisuuden kohdentumista. Arvon perusteella kyseessä on törkeä kavallus. Ratkaisevaa ei ole se, mihin rahat käytettiin, vaan se, että annettu luottamus rikottiin.
• Uskotun esineen käyttötarkoituksen vastainen luovutus:
  Työntekijä saa työnantajaltaan korkealaatuisen työvälineen virkakäyttöön. Ilman suostumusta hän luovuttaa laitteen kolmannelle osapuolelle, joka pitää sen pysyvästi. Esine oli työntekijälle tietoisesti uskottu eikä sitä luovutettu vapaaseen käyttöön. Luovutuksella esine viedään oikeutetun saatavuudesta ja otetaan kolmannen osapuolen haltuun. Kavalluksen objektiivinen tunnusmerkistö täyttyy, koska omaisuutta käytettiin velvollisuuden vastaisesti ja varallisuuden kohdentuminen muuttui. Laitteen arvo voi olla ratkaiseva rangaistuksen määrässä.

Nämä esimerkit osoittavat, että kavallus Itävallan rikoslain (StGB) 133 §:n mukaisesti on kyseessä, jos uskottua omaisuutta käytetään tai luovutetaan sen käyttötarkoituksen vastaisesti. Ratkaisevaa on ulkoisesti havaittava luottamuksen rikkominen, ei käytön kesto tai myöhempi palauttamistarkoitus.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Kavalluksen subjektiivinen tunnusmerkistö Itävallan rikoslain (StGB) 133 §:n mukaan edellyttää tahallisuutta ja hyötymistarkoitusta. Tekijän on tiedettävä, että omaisuus on hänelle uskottu ja että tämä omaisuus ei kuulu hänelle, vaan hänellä on se hallussaan vain tiettyä tarkoitusta varten tai toisen edun mukaisesti. Hänen on ymmärrettävä, että hän ei saa vapaasti määrätä siitä.

Tahallisuuden on liityttävä siihen, että tekijä käyttää uskottua omaisuutta velvollisuuden vastaisesti itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja siten muuttaa tietoisesti varallisuuden kohdentumista. Riittää, että tekijä pitää vakavasti mahdollisena ja hyväksyy, että hän toiminnallaan siirtää vieraan omaisuuden omalle tai kolmannen osapuolen omaisuudelle. Erityistä tarkoitustahallisuutta ei vaadita, epäsuora tahallisuus riittää.

Lisäksi § 133 StGB edellyttää hyötymistarkoitusta. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että hän hankkii itselleen tai kolmannelle osapuolelle oikeudettoman varallisuushyödyn, esimerkiksi pitämällä, käyttämällä, luovuttamalla tai hyödyntämällä uskottua omaisuutta. Ratkaisevaa on, että tekijä tietää tai hyväksyy, ettei tämä etu kuulu hänelle oikeudellisesti.

Arvon perusteella törkeissä kavalluksen muodoissa tahallisuuden on ulotuttava myös omaisuuden arvoon. Tekijän on ainakin varauduttava ja hyväksyttävä, että arvo ylittää merkityksellisen 5 000 euron tai tarvittaessa 300 000 euron rajan. Riittää, että hän pitää korkeampaa arvoa vakavasti mahdollisena. Jos taas joku vakavasti olettaa, että omaisuus on selvästi raja-arvon alapuolella, hän ei subjektiivisesti toteuta törkeää muotoa.

Subjektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, jos tekijä vilpittömässä mielessä olettaa olevansa oikeutettu käyttämään omaisuutta, jos hän olettaa oikeutetun antaneen voimassa olevan suostumuksen tai jos hän vilpittömästi uskoo käyttävänsä omaisuutta sovitun käyttötarkoituksen mukaisesti. Samoin tahallisuus puuttuu, jos tekijä ei edes hyväksy hyötymistä tai merkityksellistä arvoa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio ei ole rikoslain 133 §:n mukaisessa kavalluksessa periaatteessa poissuljettu, mutta sitä harkitaan varauksella. Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää tahallista luottamuksen rikkomista, sillä uskottu omaisuus otetaan oikeudettomasti haltuun. Tähän liittyy säännönmukaisesti suurempi vääryys, mikä rajoittaa diversion käyttöä.

Tapauksissa, joissa kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo on vähäinen, tekijä syyllistyy rikokseen ensimmäistä kertaa, osoittaa ymmärrystä ja aiheutettu vahinko korvataan nopeasti ja täysin, voidaan diversiota silti harkita. Vahingon kasvaessa, erityisesti lakisääteisten arvorajojen ylittyessä, sekä tavoitteellisella tai pitkäkestoisella menettelyllä diversion ratkaisun todennäköisyys laskee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• varallisuusvahinko on hallittavissa,
• erityistä luottamusasemaa ei ole väärinkäytetty vakavalla tavalla,
• vakavia seurauksia ei ole ilmennyt,
• suunnitelmallista tai toistuvaa käyttäytymistä ei ole,
• asiatila on selkeä ja yksinkertainen,
• tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja valmis korvaamaan vahingot.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yleishyödyllisiä suorituksia, valvontamääräyksiä tai rikoksen sovittelua. Diversio ei johda tuomioon eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• merkittävä varallisuusvahinko on syntynyt,
• lakisääteiset arvorajat on selvästi ylitetty,
• erityisen merkittävää luottamusasemaa on väärinkäytetty,
• teko on tehty tietoisesti tavoitteellisesti tai pidemmän ajan kuluessa,
• useita itsenäisiä kavallustekoja on tehty,
• toistuvaa tai systemaattista käyttäytymistä esiintyy,
• erityisiä raskauttavia olosuhteita ilmenee,
• kokonaiskäyttäytyminen muodostaa vakavan loukkauksen toisen varallisuusetuja kohtaan.

Vain selvästi vähäisimmässä syyllisyydessä, nopeassa vahingonkorvauksessa ja selkeässä ymmärryksessä voidaan yksittäistapauksessa harkita, onko poikkeuksellinen diversion käyttö sallittua. Käytännössä diversio on rikoslain 133 §:n mukaisessa kavalluksessa mahdollinen, mutta tiukasti rajattu ja riippuvainen tapauksen konkreettisista olosuhteista.

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varallisuuteen kohdistuvan puuttumisen laajuuden, oikeudettoman haltuunoton laadun, keston ja intensiteetin sekä sen mukaan, kuinka voimakkaasti uskottu omaisuuden väärinkäyttö on heikentänyt oikeutetun taloudellista asemaa. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja onko käyttäytyminen aiheuttanut tuntuvaa varallisuusvahinkoa.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• haltuunotto on jatkunut pidemmän ajan,
• oli kyse systemaattisesta tai erityisen itsepintaisesta menettelystä,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita uskottuja omaisuuksia tai taloudellisesti merkittäviä arvoja on ollut kyseessä,
• selvistä vihjeistä tai kehotuksista huolimatta palautusta ei ole tapahtunut,
• erityistä luottamusasemaa on väärinkäytetty, esimerkiksi työ-, liike- tai riippuvuussuhteen puitteissa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• oikeudettoman käyttäytymisen ennenaikainen palautus tai lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset stressi- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistusasteikko

Rikoslain 133 §:n 1 momentin mukainen kavallus muodostaa perustunnusmerkistön. Se on kyseessä, kun uskottu omaisuus otetaan tahallisesti haltuun itsensä tai kolmannen osapuolen laittomaksi hyödyttämiseksi. Lakisääteinen rangaistusasteikko on vankeutta enintään kuusi kuukautta tai sakkorangaistus enintään 360 päiväsakkoa.

Jos kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo ylittää € 5 000, sovelletaan rikoslain 133 §:n 2 momentin ensimmäisen tapauksen mukaista arvokvalifikaatiota. Näissä tapauksissa rangaistusasteikko nousee vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Ratkaisevaa on yksinomaan uskotun omaisuuden objektiivinen arvo tekohetkellä.

Jos kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo ylittää € 300 000, kyseessä on rikoslain 133 §:n 2 momentin toisen tapauksen mukainen erityisen törkeä kavallus. Laki säätää tällöin selvästi ankaramman rangaistusasteikon, yhdestä kymmeneen vuoteen vankeutta. Sakkorangaistusta ei enää ole säädetty tässä tilanteessa.

Rangaistusuhka määräytyy yksinomaan uskotun ja haltuun otetun omaisuuden arvon mukaan. Muut teon toteuttamistavat eivät muodosta itsenäisiä kvalifikaatioita, mutta ne voidaan ottaa huomioon rangaistuksen määräämisessä.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Kun kyseessä on rikoslain 133 §:n 1 momentin mukainen kavallus on sakkorangaistus nimenomaisesti säädetty ja käytännössä yleinen, erityisesti vähäisemmässä syyllisyydessä, ensikertalaisuudessa tai täydellisessä vahingonkorvauksessa.

Kun kyseessä on rikoslain 133 §:n 2 momentin mukainen arvokvalifioitu kavallus jää sakkorangaistus sen sijaan selvästi taka-alalle. Vahingon kasvaessa ja erityisesti € 300 000:n arvorajan ylittyessä tulee säännönmukaisesti vain vankeusrangaistus kyseeseen. Sakkorangaistusta ei näissä tapauksissa enää ole laissa säädetty tai se on tosiasiallisesti poissuljettu.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka ulottuu enintään viiden vuoden vankeusrangaistukseen, tuomioistuin voi enintään yhden vuoden lyhyen vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkorangaistuksen. Tämä mahdollisuus on siten olemassa myös rikoslain 133 §:n mukaisessa kavalluksessa, erityisesti perusmuodossa, jossa syyllisyys on vähäinen ja varallisuusvahinko rajallinen.

Korkeissa arvokvalifikaatioissa, joissa on lakisääteinen vähimmäisvankeusrangaistus, soveltaminen on poissuljettu.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös kavalluksessa. Ehdollista rangaistusta myönnetään varauksellisemmin, jos teko on tehty suunnitelmallisesti, toistuvasti tai selvästi raskauttavissa olosuhteissa. Ehdollinen rangaistus on realistinen erityisesti silloin, kun vahinko on korvattu täysin, tekijä on ymmärtäväinen ja teko sijoittuu rangaistusuhan alarajalle.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus sallii yhdistelmän ehdottomasta ja ehdollisena täytäntöön panematta jätetystä rangaistuksen osasta. Se on mahdollinen rangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta.
Kavalluksessa tämä muoto voi tulla merkitykselliseksi erityisesti silloin, kun syyllisyyden mukainen rangaistus on kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä. Tapauksissa, joissa on vähimmäisvankeusrangaistus, se on säännönmukaisesti poissuljettu.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä valvontaa. Nämä koskevat usein vahingonkorvausta, kavalluksen kohteena olevan omaisuuden palautusta tai luovutusta, uusien varallisuusrikosten välttämistä tai rakenteellisia toimenpiteitä. Tavoitteena on korvata aiheutunut vahinko ja estää tulevat rikokset.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Rikoslain 133 §:n mukaisessa kavalluksessa aineellinen toimivalta määräytyy säädetyn rangaistusuhan mukaan. rikoslain 133 §:n 1 momentin perustunnusmerkistössä jonka rangaistusuhka on vankeutta enintään kuusi kuukautta tai sakkorangaistus enintään 360 päiväsakkoa, on periaatteessa käräjäoikeus toimivaltainen. Rangaistusuhka ei ylitä yksinkertaista toimivalta-aluetta.

Jos kyseessä on rikoslain 133 §:n 2 momentin mukainen arvokvalifikaatio ja kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo ylittää € 5 000, rangaistusasteikko nousee vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Näissä tapauksissa käräjäoikeus yksin tuomarina on toimivaltainen, sillä rangaistusuhka ylittää käräjäoikeuden toimivalta-alueen.

Jos kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvo ylittää € 300 000, rikoslain 133 §:n 2 momentti säätää vankeutta yhdestä kymmeneen vuoteen. Tämän rangaistusuhan vuoksi lautamiesoikeus on toimivaltainen. Yksin tuomarin tekemä päätös ei tässä tapauksessa enää tule kyseeseen.

Valamiehistötuomioistuin ei ole toimivaltainen, sillä edes rikoslain 133 §:n korkein rangaistusuhka ei saavuta sen toimivaltaan vaadittavaa lakisääteistä kynnysarvoa.

Paikallinen toimivalta

Paikallisesti toimivaltainen on periaatteessa tuomioistuin teon tapahtumapaikalla. Ratkaisevaa on se paikka, jossa uskottu omaisuus otettiin oikeudettomasti haltuun, eli siellä, missä luottamuksen rikkominen on ulkoisesti toteutunut.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Käräjäoikeuden tai käräjäoikeuden yksin tuomarina antamiin tuomioihin on käytettävissä lakisääteiset muutoksenhaut.

Jos kavallusta on käsitelty lautamiesoikeudessa, ovat valitus ja purkuhakemus sallittuja. Näissä tapauksissa päätöksestä vastaa korkein oikeus, mikäli lakisääteiset edellytykset täyttyvät.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 133 §:n mukaisessa kavalluksessa vahingon kärsinyt henkilö voi yksityisenä asianomistajana esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska kyse on uskotun omaisuuden oikeudettomasta käsittelystä, vaatimukset kohdistuvat erityisesti kavalluksen kohteena olevan omaisuuden arvoon, korvaukseen aiheutuneista varallisuusvahingoista sekä muihin vahinkoihin, jotka ovat syntyneet oikeudettoman haltuunoton seurauksena.

Asiatilasta riippuen voidaan vaatia myös seurausvahinkoja, esimerkiksi jos uskottu omaisuus oli tarkoitettu ammatillisiin, liiketoiminnallisiin tai taloudellisesti olennaisiin tarkoituksiin ja sen kavallus on johtanut tuntuviin taloudellisiin haittoihin.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää esitettyjen vaatimusten vanhentumisen rikosprosessin ajaksi. Vasta sen lainvoimaisen päättymisen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin tuomittu.

Vapaaehtoinen hyvitys, esimerkiksi omaisuuden palauttamalla, arvon korvaamalla tai vakavalla pyrkimyksellä vahingon korvaamiseen, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja täysin.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut tavoitteellisesti, pidemmän ajan kuluessa tai tavalla, joka on johtanut merkittävään varallisuusvahinkoon, myöhempi vahingonkorvaus menettää säännönmukaisesti merkittävän osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tapauksissa jälkikäteinen hyvitys voi korvata luottamuksen rikkomista ja teon vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Rikoslain 133 §:n mukainen kavallus edellyttää, että uskottu omaisuus otetaan oikeudettomasti haltuun ja lisäksi on olemassa rikollinen hyötymistarkoitus. Oikeudellinen arviointi riippuu ratkaisevasti siitä, oliko todella kyse luottamuksesta, kuinka laajalle myönnetty määräysvalta ulottui, onko tarkoituksen ylitys kyseessä ja miten väitetty varallisuusvahinko ilmenee. Jo pienet erot todellisessa tapahtumankulussa voivat ratkaista, täyttyykö rikoksen tunnusmerkistö vai ei.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että perustana oleva oikeussuhde luokitellaan oikein, omaisuuden todellinen käsittely selvitetään tarkasti ja vapauttavat olosuhteet tehdään oikeudellisesti hyödynnettäviksi.

Asianajotoimistomme

tarkistaa, täyttyvätkö kavalluksen edellytykset todella vai onko kyseessä pelkkä siviilioikeudellinen riita,

• analysoi, oliko kyse luottamuksesta rikosoikeudellisessa mielessä ja onko väitetty haltuunotto objektiivisesti ymmärrettävissä,
• arvioi, ovatko arvokvalifikaatiot oikeudellisesti kestäviä ja miten ne vaikuttavat rangaistusuhkaan ja menettelyyn,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka luokittelee asiatilan täysin, jäsennellysti ja oikeudellisesti tarkasti.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että kavallusväite tutkitaan huolellisesti, rajataan oikeudellisesti oikein ja menettelyä käydään vankalla tosiasia- ja todistusperustalla.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio