Varkaus

Varkaus Itävallan rikoslain 127 §:n mukaan tapahtuu, kun henkilö ottaa toisen irtaimen esineen toiselta pois siten, että hän murtaa toisen hallinnan ja perustaa uuden hallinnan, ja toimii samalla tahallisesti oikeudettoman edun saamiseksi itselleen tai kolmannelle osapuolelle. Ratkaisevaa ei ole esineen taloudellinen arvo, vaan puuttuminen toisen määräysvaltaan. Jo lyhytaikainen tosiasiallisen esinehallinnan saavuttaminen riittää. Rikoksen tunnusmerkistö suojaa toisen omaisuutta luvattomalta anastukselta ja muodostaa omaisuusrikosten perustunnusmerkistön.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Itävallan rikoslain 127 §:n objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää toisen irtaimen esineen anastamista. Anastaminen tarkoittaa, että tekijä poistaa oikeutetun tosiasiallisen esinehallinnan ja perustaa itse tai kolmannen kautta uuden esinehallinnan, eli ottaa esineen haltuunsa ja riistää edelliseltä omistajalta sen hallinnan.

Ratkaisevaa ei ole esineen taloudellinen arvo, vaan puuttuminen toisen määräysvaltaan, eli oikeutetun mahdollisuuteen vapaasti määrätä esineestä. Jo esineen lyhytaikainen haltuunotto riittää, jos oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan. Pysyvä hallussapito tai myöhempi käyttö ei ole tarpeen.

Itävallan rikoslain 127 § suojaa toisen omaisuutta luvattomalta anastukselta ja muodostaa varkausrikosten perustunnusmerkistön. Esineen erityinen merkitys tai tietty arvoraja ei ole tarpeen rikoksen toteutumiseksi.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, joka ottaa toisen esineen haltuunsa ja siten riistää oikeutetulta tosiasiallisen hallinnan. Tekijän henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on jokainen toisen irtain fyysinen esine, jolla on varallisuusarvoa. Esine on vieras, jos se ei kuulu yksinomaan tekijälle. Irtain on jokainen esine, joka voidaan tosiasiallisesti anastaa. Esineen arvolla tai erityisellä merkityksellä ei ole merkitystä.

Tekotapa:

Rikoksen teko koostuu anastamisesta. Tämä tapahtuu, kun tekijä ottaa esineen haltuunsa ilman oikeutetun tahtoa tai vastoin sitä ja oikeutettu siten menettää tosiasiallisen hallinnan. Anastaminen voi tapahtua salaa, avoimesti tai huolimattomuutta hyväksikäyttäen, kunhan henkilöihin ei kohdisteta väkivaltaa.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen seuraus on, että oikeutettu menettää esineen hallinnan ja tekijä voi itse määrätä siitä. Jo esineen lyhytaikainen haltuunotto riittää. Pysyvä menetys tai konkreettinen varallisuusvahinko ei ole tarpeen.

Varkaus Itävallan rikoslain 127 §:n mukaan tapahtuu siis, kun toisen irtain esine anastetaan ilman oikeutusta ja edellinen omistaja menettää tosiasiallisen hallinnan siitä.

Kausaalisuus:

Esineen hallinnan menetyksen on oltava tekijän toiminnan aiheuttama. Ilman anastamista sitä ei olisi tapahtunut.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Seuraus on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se, mitä Itävallan rikoslain 127 § pyrkii estämään, nimittäin että joku ottaa toisen esineitä haltuunsa, vaikka hänellä ei ole siihen oikeutta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Varkauden tunnusmerkistö Itävallan rikoslain 127 §:n mukaan kattaa tapaukset, joissa toisen irtain esine anastetaan tahallisesti, eli oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan esineestä ja tekijä perustaa uuden hallinnan. Painopiste on esineen itsensä anastamisessa, ei sen vahingoittamisessa tai muuttamisessa. Vääryys johtuu puuttumisesta toisen omaisuuteen anastamalla, riippumatta siitä, vahingoittuuko esine vai ei.

• Itävallan rikoslain 129 § – Varkaus murtautumalla tai aseella: Varkaus murtautumalla tai aseella on varkauden kvalifioitu tekotapa. Tässäkin on kyse toisen irtaimen esineen anastamisesta, mutta raskauttavissa olosuhteissa, kuten murtautumalla tai aseen kantamisella. Kun Itävallan rikoslain 127 § sääntelee anastamisen perustunnusmerkistöä, 129 § liittyy teon suorittamistapaan. Jos nämä kvalifioivat olosuhteet ovat olemassa, yksinkertainen varkaus väistyy ja sovelletaan tiukempaa rangaistusuhkaa.
• Itävallan rikoslain 125 § – Vahingonteko: Vahingonteko kattaa kaiken tahallisen toisen esineen vahingoittamisen, joka heikentää sen kuntoa tai käyttökelpoisuutta. Oikeutettu säilyttää esineen periaatteessa, mutta se vahingoitetaan, rumentetaan tai tehdään käyttökelvottomaksi. Raja varkauden ja vahingonteon välillä tehdään kohteen perusteella: Vahingonteossa esine jää oikeutetun haltuun, mutta sen kunto heikkenee. Varkaudessa oikeutettu menettää itse esineen. Jos vahingoittaminen ja anastaminen tapahtuvat samanaikaisesti, esimerkiksi jos esine vahingoitetaan ja sitten varastetaan, vahingonteko ja varkaus ovat rinnakkaisia, koska eri oikeushyviä loukataan.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen kilpailu on olemassa, jos varkauden lisäksi tapahtuu muita itsenäisiä rikoksia, kuten vahingonteko, kotirauhan rikkominen tai vaarallinen uhkaus. Varkaus säilyttää oman vääryytensä eikä syrjäydy. Jos useita oikeushyviä loukataan, rikokset ovat rinnakkaisia.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen erikoistumisen perusteella voi tulla kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa koko varkauden vääryyden. Tämä on esimerkiksi kvalifioitujen varkausmuotojen tapauksessa, joissa Itävallan rikoslain 127 § perustunnusmerkistönä väistyy.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on olemassa, jos useita varkauksia tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisinä anastamisina tai eri rikoksen kohteina. Jokainen anastaminen muodostaa oman teon, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat anastamiset välittömästi liittyvät toisiinsa ja niitä kannattaa yhtenäinen tahallisuus, esimerkiksi useat anastamiset saman rikosuunnitelman puitteissa. Teko päättyy, kun muita anastamisia ei enää tapahdu tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on todistettava, että syytetty on anastanut toisen irtaimen esineen. Ratkaisevaa on todistaa, että oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan esineestä ja syytetty on itse tai kolmannen kautta saanut uuden hallinnan siitä. Kyse ei ole esineen arvosta, vaan esineen objektiivisesta anastamisesta.

Erityisesti on osoitettava, että

• anastamistoimi on tosiasiallisesti suoritettu,
• esine oli vieras, eli se ei ollut yksinomaan syytetyn omistuksessa,
• oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan esineestä,
• syytetty on perustanut uuden hallinnan, vaikka se olisi ollut vain lyhytaikainen,
• anastaminen johtuu syytetyn toiminnasta kausaalisesti.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, onko väitetty anastaminen objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi todistajanlausunnoilla, videotallenteilla, kassatiedoilla, inventaarioeroilla tai muilla ymmärrettävillä olosuhteilla, jotka selittävät esineen katoamisen.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tarkastelee kaikkia todisteita kokonaisyhteydessä ja arvioi, onko objektiivisten mittapuiden mukaan kyse anastamisesta. Keskeistä on kysymys siitä, onko oikeutettu tosiasiallisesti menettänyt esineen ja onko tämä menetys syytetyn syyksi luettavissa.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• hallussapitotilanteet ennen ja jälkeen tapahtuman,
• väitetyn anastamisen luonne ja kulku,
• hallinnan menetyksen ajankohta ja kesto,
• todistajanlausunnot teon kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• videotallenteet, kassatiedot tai muut objektiiviset todisteet,
• ottaisiko ymmärtäväinen keskivertohenkilö huomioon, että esine on anastettu oikeutetulta.

Tuomioistuin rajaa selkeästi pelkät väärinkäsitykset, erehdykset, väliaikaiset hallinnan luovutukset tai tilanteet ilman todellista hallinnan menetystä, jotka eivät muodosta tunnusmerkistön mukaista anastamista.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• onko anastamista tosiasiallisesti tapahtunut,
• onko oikeutettu todella menettänyt esineen hallinnan,
• oliko olemassa suostumus, oikeutus tai palauttamisaie,
• koskettiinko tai siirrettiinkö esinettä vain lyhytaikaisesti perustamatta uutta hallintaa,
• ristiriitoja tai aukkoja teon kulun kuvauksessa,
• vaihtoehtoisia syitä, jotka voisivat yhtä uskottavasti selittää esineen katoamisen.

Hän voi myös esittää, että tietyt toimet ovat olleet väärinymmärrettäviä, erehdyksellisiä tai oikeutetun suostumuksella tehtyjä, eikä siten ole kyse anastamisesta.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä Itävallan rikoslain 127 §:n tapauksissa ovat erityisen tärkeitä seuraavat todisteet:

• videotallenteet tai valokuvat, esimerkiksi kaupoista tai julkisista tiloista,
• todistajanlausunnot anastamisen kulusta,
• kassatiedot, inventaariotiedot tai kulunvalvontatiedot,
• viestintätiedot, joista voi ilmetä kulku tai aikeet,
• ajalliset kulut, jotka osoittavat, milloin esine katosi ja kenellä oli pääsy siihen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Arvokkaan esineen anastaminen, josta aiheutuu huomattava varallisuusvahinko: Tekijä varastaa lukitsemattomasta autotallista arvokkaan polkupyörän. Hän olettaa, että omistaja ei huomaa menetystä lyhyellä aikavälillä ja aikoo käyttää polkupyörää vain väliaikaisesti. Tosiasiassa omistaja menettää tosiasiallisen hallinnan esineestä, kun taas tekijä perustaa uuden hallinnan. Polkupyörän arvo on selvästi keskimääräistä korkeampi, mutta se ei ole ratkaiseva rikoksen tunnusmerkistön kannalta. Ratkaisevaa on, että tekijä ottaa esineen haltuunsa ilman suostumusta ja riistää sen oikeutetulta. Jo lyhytaikainen haltuunotto riittää varkauden toteuttamiseen Itävallan rikoslain 127 §:n mukaan. Taloudellinen vahinko havainnollistaa omaisuuteen puuttumisen laajuutta, mutta se ei ole rikoksen edellytys.
• Vähäarvoisen esineen anastaminen merkityksen virheellisestä arvioinnista huolimatta: Tekijä ottaa kaupassa toisen tavaran haltuunsa ja poistuu myymälästä maksamatta. Hän pitää esinettä vähäarvoisena ja uskoo, ettei tämä ”painaisi vaakakupissa”. Tosiasiassa kaupan omistaja menettää tavaran määräys- ja valvontamahdollisuuden, kun taas tekijä perustaa uuden hallinnan. Onko esineellä korkea vai matala arvo, on varkauden kannalta merkityksetöntä. Ratkaisevaa on yksinomaan esineen luvaton anastaminen. Virheellinen arvio merkityksestä tai arvosta ei muuta sitä, että Itävallan rikoslain 127 §:n tunnusmerkistö täyttyy.

Nämä esimerkit osoittavat, että varkaus Itävallan rikoslain 127 §:n mukaan on olemassa jo silloin, kun toisen irtain esine anastetaan ilman suostumusta ja oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan, vaikka anastaminen tapahtuisi vain lyhytaikaisesti tai tekijä pitäisi taloudellista vahinkoa vähäisenä. Ratkaisevaa ei ole esineen arvo, vaan puuttuminen toisen määräys- ja esinehallintaan.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Varkauden Itävallan rikoslain 127 §:n mukainen subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta. Tekijän on tiedettävä, että hän anastaa toisen irtaimen esineen riistämällä oikeutetulta tosiasiallisen hallinnan esineestä ja perustamalla itse uuden hallinnan. Hänen on ymmärrettävä, että esine ei kuulu hänelle ja että anastaminen tapahtuu ilman oikeutetun suostumusta.

Tekijän on siis ymmärrettävä, että hänen toimintansa kokonaiskuvassa muodostaa kohdennetun toisen esineen anastamisen ja on tyypillisesti omiaan sulkea oikeutettu pois esineen käytöstä ja määräämisvallasta. Tahallisuuden kannalta riittää, että tekijä pitää anastamista vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Laajempaa tarkoitustahallisuutta ei vaadita; epäsuora tahallisuus riittää.

Lisäksi varkaus edellyttää rikastumistarkoitusta. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että hän hankkii itselleen tai kolmannelle oikeudettoman varallisuusedun, esimerkiksi pitämällä, käyttämällä, luovuttamalla tai myymällä esineen. Tätä lisäsisäistä tavoitetta kutsutaan laajennetuksi tahallisuuselementiksi ja se on tyypillistä monille omaisuusrikoksille.

Subjektiivista tunnusmerkistöä ei ole, jos tekijä vakavasti uskoo olevansa oikeutettu anastamiseen, että oikeutettu haluaa tai sallii teon tai että hänellä on oikeus esineeseen. Se, joka olettaa toimivansa laillisesti tai erehdyksessä olettaa suostumuksen, ei täytä Itävallan rikoslain 127 §:n vaatimuksia.

Lopulta tahallisesti toimii se, joka tietoisesti ja tahallisesti ottaa haltuunsa toisen irtaimen esineen ja samalla hyväksyy ainakin varallisuusedun, joka liittyy esineen haltuunottoon.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio on varkaudessa rikoslain 127 §:n mukaan periaatteessa mahdollinen. Tunnusmerkistö koskee luvattoman toisen irtaimen esineen haltuunottoa ja osoittaa tapauksesta riippuen erilaisen vääryyden ja syyllisyyden asteen. Toisin kuin törkeissä omaisuusrikoksissa, kyseessä ei välttämättä ole erityisen suuri vääryys, minkä vuoksi diversionaaliset ratkaisut ovat käytännössä yleisempiä.

Tapauksissa, joissa vahinko on vähäinen, tekijä toimii välittömästi ymmärtäväisesti ja seuraukset voidaan nopeasti korjata, diversiota on säännöllisesti harkittava. Vahingon kasvaessa, suunnitelmallisen toiminnan tai useamman rikoksen myötä diversionaalisen ratkaisun todennäköisyys kuitenkin vähenee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on vähäinen,
• ei ole aiheutunut merkittävää varallisuusvahinkoa,
• ei ole vakavia seurausvaikutuksia,
• ei ole havaittavissa suunnitelmallista tai toistuvaa käyttäytymistä,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja sovitteluhaluinen.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallisia palveluja, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyksilukemiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• teko on tehty tarkoituksellisesti tavoitteellisesti tai suunnitelmallisesti,
• on tapahtunut useita itsenäisiä varkausrikoksia,
• on kyse toistuvasta tai systemaattisesta käyttäytymisestä,
• liittyy erityisiä raskauttavia perusteita, kuten murto, turvalaitteiden ohittaminen tai luottamuksen väärinkäyttö,
• tai kokonaiskäyttäytyminen muodostaa vakavan loukkauksen toisen varallisuusoikeuksia kohtaan.

Vain selvästi vähäisimmän syyllisyyden ja välittömän ymmärryksen tapauksessa voidaan tutkia, onko poikkeuksellinen diversionaalinen menettely sallittua. Käytännössä diversio on mahdollinen rikoslain 127 §:n mukaisessa varkaudessa, mutta se on sidottu tapauskohtaisiin olosuhteisiin.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varallisuuteen kohdistuvan puuttumisen laajuuden, haltuunoton laadun, keston ja intensiteetin sekä sen mukaan, kuinka voimakkaasti esineen haltuunotto on heikentänyt oikeutetun taloudellista asemaa tai käyttömahdollisuutta. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja onko käyttäytyminen aiheuttanut tuntuvan varallisuushaittaan.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• haltuunotot ovat jatkuneet pidemmän ajan,
• oli kyse systemaattisesta tai erityisen itsepintaisesta menettelystä,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita esineitä tai taloudellisesti merkittäviä esineitä oli kyseessä,
• selvistä kehotuksista tai pyynnöistä huolimatta lisää haltuunottoja tapahtui,
• oli kyse erityisestä luottamuksen rikkomisesta, esimerkiksi varkauksissa läheis-, työ- tai riippuvuussuhteessa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja havaittavissa oleva ymmärrys,
• rikollisen käyttäytymisen välitön lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset stressi- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Rangaistusasteikko

Yksinkertainen varkaus rikoslain 127 §:n mukaan muodostaa perustunnusmerkistön ja siitä voidaan tuomita vankeusrangaistus enintään kuudeksi kuukaudeksi tai sakkorangaistus enintään 360 päiväsakkoon.

Jos varkaus tehdään ammattimaisesti (rikoslain 130 §) tai esineen arvo ylittää 5 000 € (rikoslain 128 §), silloin ei ole enää kyseessä yksinkertainen varkaus. Näissä tapauksissa sovelletaan kunkin soveltuvan törkeän rikoksen rangaistusasteikkoa, joka on huomattavasti korkeampi kuin rikoslain 127 §:n mukainen.

Muut raskauttavat olosuhteet, kuten murto tai aseen hallussapito (rikoslain 129 §) sekä väkivallan käyttö kiinnioton yhteydessä (rikoslain 131 §), johtavat myös siihen, että kyseisen rikoksen korkeampi rangaistusasteikko on ratkaiseva.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Yksinkertaisessa varkaudessa rikoslain 127 §:n mukaan sakkorangaistus tulee säännöllisesti harkittavaksi, erityisesti vähäisen syyllisyyden, ensikertalaisuuden ja vähäisen vahingon arvon tapauksissa. Käytännössä yksinkertainen varkaus käsitellään usein sakkorangaistuksella tai diversionaalisesti, mikäli raskauttavia olosuhteita ei ole.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka ulottuu enintään viiteen vuoteen, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkorangaistuksen. Tämä mahdollisuus on siis olemassa myös rikoslain 127 §:n mukaisessa varkaudessa. Käytännössä rikoslain 37 §:ää sovelletaan usein yksinkertaisessa varkaudessa, koska rangaistusasteikko on matala ja kyse on usein ensikertalaisrikoksista tai vähäisemmistä varallisuuteen kohdistuvista puuttumisista. Soveltaminen tulee harkittavaksi erityisesti silloin, kun ei ole raskauttavia olosuhteita, vahinko on vähäinen tai korvattu ja ei ole aikaisempaa rikosrekisteriä.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös rikoslain 127 §:n mukaisessa varkaudessa. Ehdollista rangaistusta myönnetään varovaisemmin, jos varkaus on tehty suunnitelmallisesti, toistuvasti tai raskauttavissa olosuhteissa. Ehdollinen rangaistus on realistinen erityisesti silloin, kun vahinko on täysin korvattu, tekijä on ymmärtäväinen eikä teossa ole raskauttavia tunnusmerkkejä.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus sallii yhdistelmän ehdottomasta ja ehdollisesta rangaistuksen osasta. Se on mahdollinen rangaistuksissa, jotka ovat yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden.
Rikoslain 43a §:ää sovelletaan rikoslain 127 §:n mukaisessa varkaudessa vain poikkeustapauksissa, koska lakisääteinen rangaistusasteikko on säännöllisesti alle kuuden kuukauden. Tämä säännös saa käytännön merkitystä siten lähinnä useiden rikosten yhteensattumissa tai aiempien rikosten vuoksi, jotka johtavat korkeampaan rangaistuksen määräämiseen.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat usein vahingonkorvausta, esineen palauttamista, uusien omaisuusrikosten välttämistä tai ohjelmallisia toimenpiteitä, kuten käyttäytymiskoulutuksia. Tavoitteena on korvata aiheutunut vahinko ja varmistaa, että tekijä pidättäytyy vastaavista teoista tulevaisuudessa.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Yksinkertaisessa varkaudessa rikoslain 127 §:n mukaan on suhteellisen alhaisen rangaistusuhan vuoksi käräjäoikeus periaatteessa toimivaltainen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin. Rikokset, joista voi seurata enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai vastaavan suuruinen sakkorangaistus, kuuluvat lain mukaan käräjäoikeuksien toimivaltaan.

Koska rikoslain 127 § ei säädä korotettua rangaistusasteikkoa ja kyseessä on varkauden perustunnusmerkistö, ei ole syytä ottaa mukaan alueellista tuomioistuinta (Landesgericht) yksin tuomarina. Lautamiesoikeus ei tule kyseeseen, sillä se edellyttäisi huomattavasti korkeampaa rangaistusuhkaa.

Valamiehistöoikeus on myös poissuljettu, koska tällä rikosalueella ei ole säädetty erityisen ankaria rangaistuksia.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen on tuomioistuin haltuunoton paikkakunnalla. Ratkaisevaa on, missä oikeutettu menetti tosiasiallisen määräysvallan esineeseen ja missä tekijä perusti uuden hallussapidon.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Käräjäoikeuden tuomioista on mahdollista tehdä valitus alueelliseen tuomioistuimeen. Alueellinen tuomioistuin päättää valitusasteena syyllisyydestä, rangaistuksesta ja kustannuksista.

Alueellisen tuomioistuimen päätöksiin voidaan myöhemmin hakea muutosta purkuhakemuksella tai uudella valituksella korkeimpaan oikeuteen, mikäli lakisääteiset edellytykset täyttyvät.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Yksinkertaisessa varkaudessa rikoslain 127 §:n mukaan vahingon kärsinyt henkilö voi yksityisenä asianomistajana esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska rikos koskee luvattoman toisen irtaimen esineen haltuunottoa, vaatimukset kohdistuvat erityisesti esineen arvoon, hankintakustannuksiin, käyttökatkokseen, menetettyyn käyttöhyötyyn sekä muihin varallisuusoikeudellisiin vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet haltuunotosta.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia myös seurausvahinkojen korvaamista, esimerkiksi jos esinettä tarvittiin ammatillisiin tai liiketoiminnallisiin tarkoituksiin ja sen haltuunotto johti taloudellisiin haittoihin.

Yksityisen asianosaisen liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten esineen palauttaminen, arvon maksaminen tai vakava pyrkimys sovitteluun, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja täysin.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut suunnitelmallisesti, toistuvasti tai tavalla, joka on johtanut merkittävään varallisuusvahinkoon, myöhempi vahingonkorvaus menettää yleensä suuren osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen hyvitys korvaa teon vääryyden vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Yksinkertainen varkaus rikoslain 127 §:n mukaan koskee luvattoman toisen omaisuuden haltuunottoa ja liittyy olennaisesti haltuunottoon, rikastumistarkoitukseen sekä konkreettisiin hallussapitosuhteisiin. Oikeudellinen arviointi riippuu vahvasti tosiasiallisesta tapahtumankulusta, tahallisuudesta, esineen arvosta ja todistelutilanteesta. Jo pienetkin poikkeamat asiatietojen osalta voivat ratkaista, pysyykö kyseessä yksinkertainen varkaus, onko diversio mahdollinen vai tuleeko vapauttava tuomio harkittavaksi.

Varhainen asianajajan avustaminen varmistaa, että asiatieto luokitellaan oikein, todisteet arvioidaan asianmukaisesti ja vapauttavat olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettävällä tavalla. Erityisesti syytöksissä, jotka perustuvat vihjeisiin tai todistajanlausuntoihin, tarkka oikeudellinen analyysi on ratkaisevan tärkeää.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa huolellisesti, onko kyseessä todella haltuunotto rikastumistarkoituksessa vai ovatko vaihtoehtoiset oikeudelliset arvioinnit mahdollisia,
• analysoi todistelutilanteen, erityisesti hallussapitosuhteet, tahallisuuden, mahdolliset suostumukset tai erehdykset,
• suojaa yksipuolisilta tai liioitelluilta syytöksiltä kyseenalaistamalla kriittisesti teonkulun ja varallisuusvahingon,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka kattaa tosiasiallisen tapahtumankulun kokonaisuudessaan ja luokittelee sen oikeudellisesti tarkasti.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustuksena varmistamme, että varkausväite tutkitaan perusteellisesti, objektiivisesti ja oikeudellisesti virheettömästi ja että menettelyä johdetaan vankalla tosiasiapohjalla.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio