Rahanpesu

Itävallan rikoslain (StGB) 165 §:n mukaan rahanpesua on, kun tiettyjen rangaistavien esirikosten varallisuutta kätketään tai sen alkuperää peitellään rikollisen alkuperän salaamiseksi. Se kattaa erityisesti teot, joilla näiden varojen alkuperästä, omistuksesta, määräämisoikeudesta, siirrosta tai sijainnista annetaan vääriä tietoja. Samoin on rangaistavaa, jos tällaisia varoja tahallisesti hankkii, säilyttää, hallinnoi, muuntaa, hyödyntää tai siirtää kolmansille osapuolille. Rikoksen vääryysarvo perustuu esirikoksen tarkoitukselliseen varmistamiseen saattamalla varat lailliseen talousliikenteeseen. Jo lyhytaikainen tosiasiallinen määräämisoikeus riittää, jos tekijä tietää varojen rikollisen alkuperän.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Objektiivinen tunnusmerkistö kattaa ainoastaan ulkoisesti havaittavan tapahtumisen. Ratkaisevaa on ainoastaan se, mikä olisi havaittavissa neutraalilla tarkkailulla, esimerkiksi kameran avulla. Se kattaa konkreettiset teot, tapahtumaketjut ja tosiasiallisesti syntyneet vaikutukset. Sisäiset prosessit, kuten tahallisuus, motiivit tai aikomukset, jätetään huomiotta eivätkä ne kuulu objektiiviseen tunnusmerkistöön.

Rahanpesun objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää, että varallisuus on peräisin lainmukaisesta esirikoksesta ja sitä kätketään, peitellään tai käsitellään edelleen tietyillä rikollisilla teoilla. Se kattaa ainoastaan varallisuuden, joka on peräisin yli vuoden vankeusrangaistuksella uhkaavasta teosta tai laissa nimenomaisesti mainituista rikoksista.

Näihin nimenomaisesti mainittuihin rikoksiin kuuluvat erityisesti:

• Asiakirjan väärennys Itävallan rikoslain 223 §:n mukaan
• Erityisesti suojattujen asiakirjojen väärennys Itävallan rikoslain 229 §:n mukaan
• Kätkemisrikos Itävallan rikoslain 164 §:n mukaan
• Luottamusaseman väärinkäyttö Itävallan rikoslain 133 §:n mukaan
• Kavallus Itävallan rikoslain 134 §:n mukaan
• Huumausainekauppa huumausainelain 27 §:n mukaan
• Suuren määrän huumausainekauppa huumausainelain 30 §:n mukaan

Ilman rikoksesta peräisin olevaa alkuperää ei ole kyse rahanpesusta.

Raskauttavat olosuhteet

Perustunnusmerkistön lisäksi Itävallan rikoslain 165 § sisältää objektiivisia kvalifikaatiomerkkejä, jotka lisäävät rikoksen vääryysarvoa merkittävästi.

Kvalifioitu rahanpesu on objektiivisesti kyseessä, jos

• teko tehdään yli € 50 000 arvoon liittyen tai
• tekijä toimii sellaisen rikollisjärjestön jäsenenä, joka on sitoutunut jatkuvaan rahanpesuun.

Kohonnut vääryysarvo johtuu joko erityisen suuresta taloudellisesta vahingosta tai rakenteellisesta osallistumisesta järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Molemmissa tapauksissa peittelytekoon liittyy lisääntynyt vaaratekijä, joka oikeuttaa huomattavasti tiukemman rikosoikeudellisen arvioinnin.

Toinen objektiivinen kvalifikaatio on kyseessä, jos tekijä hankkii, säilyttää, sijoittaa, hallinnoi, muuntaa, hyödyntää tai siirtää kolmansille osapuolille varallisuutta toimeksiannosta tai edun vuoksi

• rikollisjärjestön (Itävallan rikoslain 278a §:n mukainen rikollisjärjestö) tai
• terroristijärjestön (Itävallan rikoslain 278b §:n mukainen terroristijärjestö)

hankkii, säilyttää, sijoittaa, hallinnoi, muuntaa, hyödyntää tai siirtää kolmansille osapuolille. Ratkaisevaa on toiminnallinen integroituminen niiden toiminta-alueeseen. Riittää, että teko objektiivisesti palvelee järjestön tarkoitusta tai edistämistä.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuullinen henkilö. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia tai erityisasemia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena ovat taloudellisesti arvokkaat varallisuuserät, jotka ovat peräisin yli vuoden vankeusrangaistuksella uhkaavasta esirikoksesta tai jostakin laissa mainitusta rikoksesta. Se kattaa rahat, tilirahat, esineet, saatavat, oikeudet ja muut varallisuusarvoiset asemat.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu alkuperän kätkemisestä tai peittelystä tai tahallisesta hankkimisesta, säilyttämisestä, sijoittamisesta, hallinnoinnista, muuntamisesta, hyödyntämisestä tai siirtämisestä kolmansille osapuolille. Ratkaisevaa on, että tekijä saa tai käyttää tosiasiallista määräämisoikeutta varallisuuteen.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen seuraus on alkuperän jäljitettävyyden heikentyminen tai rikollisesti hankitun varallisuuden tosiasiallisen määräämisoikeuden saaminen. Lyhytaikainen hallinta riittää. Pysyvää omistusta tai taloudellista hyötyä ei vaadita.

Kausaalisuus:

Rikollisen teon on oltava syy siihen, että alkuperä peitetään tai määräämisoikeus perustetaan. Ilman tätä tekoa seurausta ei olisi syntynyt.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Seuraus on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se riski, jonka rahanpesun tunnusmerkistön on tarkoitus estää, nimittäin että rikollisesti hankitut varallisuuserät vältetään rikostutkinnan ulottuvilta ja saatetaan lailliseen talousliikenteeseen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Rahanpesun tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa rangaistavista esirikoksista peräisin olevia varallisuuseriä kätketään, peitellään tai tietoisesti käytetään edelleen niiden rikollisen alkuperän salaamiseksi ja niiden saattamiseksi lailliseen talousliikenteeseen. Rikoksen vääryysarvon painopiste ei ole varallisuuden hankkimisessa itsessään, vaan esirikoksen tarkoituksellisessa varmistamisessa estämällä jäljitettävyys. Ratkaisevaa ei ole alkuperäinen varallisuuden menetys, vaan alkuperän jälkikäteinen manipulointi.

• Itävallan rikoslain 164 § – Kätkemisrikos: Kätkemisrikos koskee varastettujen esineiden vastaanottamista tai hyödyntämistä esirikoksen tekijälle rikoksen tuottamien etujen varmistamiseksi. Rahanpesu menee pidemmälle. Se koskee ei ainoastaan varastettuja esineitä, vaan kaikkia lainmukaisia esirikoksia ja sen tavoitteena on alkuperän peittely ja saattaminen lailliseen talousliikenteeseen.
• Itävallan rikoslain 146 § – Petos: Petos on kyseessä, kun joku aiheuttaa omaisuusvahinkoa petoksella. Rahanpesu alkaa vasta rikoksen jälkeen ja sen tarkoituksena on jo rikollisesti hankittujen arvojen kätkeminen tai laillistaminen.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun rahanpesuun liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten petos, asiakirjan väärennys, väärä todistajanlausunto tai osallistuminen rikollisjärjestöön. Rikokset ovat rinnakkaisia, koska loukataan eri oikeushyviä. Rahanpesu säilyttää itsenäisen vääryysarvonsa, koska se suojaa omaa suojeltavaa etua, nimittäin talousliikenteen eheyttä ja rikostutkinnan tehokkuutta.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syyksiluettavuuden syrjäytyminen erikoissäännöksen perusteella tulee kyseeseen, jos jokin toinen tunnusmerkistö kattaa rahanpesun koko vääryysarvon täysin. Tämä on erityisesti mahdollista, jos jokin erityisempi normi sisältää peittelyteon jo tunnusmerkistössään. Näissä tapauksissa Itävallan rikoslain 165 § väistyy, koska itsenäistä vääryysarvon ylijäämää ei jää.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, kun tehdään useita itsenäisiä rahanpesutekoja, esimerkiksi ajallisesti erillisissä peittelytoimissa tai erilaisten varallisuuserien yhteydessä. Jokainen teko muodostaa oman rikosoikeudellisen yksikkönsä, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat peittely- tai edelleen käyttötoimet liittyvät välittömästi toisiinsa ja niitä ohjaa yhtenäinen tahallisuus, esimerkiksi useiden osasummien järjestelmällisessä saattamisessa talousliikenteeseen saman suunnitelman puitteissa. Teko päättyy, kun lisätoimia ei enää tehdä tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on osoitettava, että syytetty on syyllistynyt rahanpesuun Itävallan rikoslain 165 §:n mukaisesti. Ratkaisevaa on näyttö siitä, että varallisuus on peräisin lainmukaisesta esirikoksesta ja sitä on käsitelty kätkemällä, peittelemällä tai tietoisesti edelleen käsittelemällä. Ratkaisevaa ei ole itse esirikos, vaan siitä peräisin olevan varallisuuden käsittely.

Erityisesti on osoitettava, että

• varallisuus on peräisin yli vuoden vankeusrangaistuksella uhkaavasta esirikoksesta tai jostakin laissa mainitusta rikoksesta
• syytetty on kätkenyt tai peitellyt alkuperän tai on tietoisesti hankkinut, säilyttänyt, hallinnoinut, muuntanut, hyödyntänyt tai siirtänyt varoja
• teot olivat objektiivisesti omiaan heikentämään jäljitettävyyttä
• syytetty on saanut tai käyttänyt tosiasiallista määräämisoikeutta varallisuuteen, vaikka vain lyhytaikaisesti
• teon ja peittelyn tai määräämisoikeuden välillä on syy-yhteys
• tarvittaessa kvalifikaatiomerkki on olemassa, esimerkiksi arvo yli € 50 000 tai osallistuminen järjestäytyneisiin rakenteisiin

Syyttäjän on esitettävä, ovatko alkuperä, rikollinen teko ja yhteys objektiivisesti todennettavissa.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii kaikki todisteet kokonaisyhteydessä ja arvioi, onko objektiivisten kriteerien mukaan kyse rahanpesusta. Keskiössä on kysymys siitä, onko rikollisesti hankittuja varallisuuseriä peitelty tai käytetty edelleen ja ovatko teot ja alkuperä syyksiluettavissa syytetylle.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti

• varallisuuden alkuperä ja taloudellinen reitti
• Peittely- tai edelleen käyttötoimien luonne ja kulku
• Syytetyn määräämis- ja pääsymahdollisuudet
• Esirikoksen ja rahanpesuteon välinen ajallinen yhteys
• Muiden henkilöiden tai järjestäytyneiden rakenteiden osallistuminen
• Tilitapahtumat, siirrot, sopimukset tai näennäisteot
• Todistajanlausunnot, asiakirjat ja muut objektiiviset todisteet

Tuomioistuin rajaa selkeästi pelkästä avunannosta esirikokseen, neutraaleista arkipäivän teoista ja tapauksista, joissa peittely- tai laillistamistarkoitusta ei ole havaittavissa.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• varallisuuden tosiasiallisesta alkuperästä
• oliko hänellä tieto rikollisesta alkuperästä
• tehtiinkö peittelytoimia ylipäätään
• oliko hän käyttänyt tosiasiallista määräämisoikeutta
• olivatko teot ammattityypillisiä vai neutraaleja
• onko väitetty kvalifikaatiomerkki todella olemassa
• ristiriidoista tai puutteista todistusketjussa
• vaihtoehtoisista selityksistä rahaliikkeille tai varallisuuden siirroille

Hän voi esittää, että teot ovat olleet liiketoimintaan kuuluvia, sattumanvaraisia tai ilman yhteyttä esirikokseen tai että rahanpesutarkoitusta ei ollut.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä Itävallan rikoslain 165 §:n tapauksissa ovat erityisen merkityksellisiä seuraavat todisteet:

• Tilitapahtumat, siirrot ja käteisvirrat
• Sopimukset, laskut ja näennäislaskut
• Viestintätodisteet, kuten chatit, sähköpostit tai puhelinyhteydet
• Todistajanlausunnot varallisuuden alkuperästä ja käytöstä
• Asiakirjat yritysrakenteista tai bulvaaneista
• Esirikoksen ja edelleen käytön väliset ajalliset kulut
• Rahan, tallennusvälineiden tai asiakirjojen takavarikoinnit

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Peittely siirtämällä kolmannen osapuolen tilin kautta: Tekijä hankkii rahaa petoksella Itävallan rikoslain 146 §:n mukaisesti ja siirtää summat ystävänsä tilille. Sieltä ne siirretään edelleen ja käytetään yksityisiin menoihin. Ratkaisevaa on, että tekijä tahallisesti siirtää esirikoksesta peräisin olevia varallisuuseriä kolmannelle osapuolelle alkuperän ja kohdentamisen peittelemiseksi. Täten rahanpesun tunnusmerkistö täyttyy.
• Muuntaminen esineellisiksi arvoiksi alkuperän peittelemiseksi: Tekijä saa tuloja huumausainekaupasta huumausainelain 27 §:n mukaisesti ja ostaa niillä korkealaatuisia elektroniikkalaitteita, jotka hän myy edelleen. Tuotot ilmoitetaan yksityisinä myynteinä. Ratkaisevaa on, että rikollisesti hankittu raha muunnetaan muiksi varallisuuseriksi ja siten rikollinen alkuperä peitetään. Myös tässä tapauksessa on kyse rahanpesusta.

Nämä esimerkit osoittavat, että rahanpesu ei tyypillisesti toteudu näyttävästi, vaan arkipäiväisiltä vaikuttavilla teoilla. Rikoksen vääryysarvon painopiste ei ole rahojen hallussapidossa, vaan niiden alkuperän tarkoituksellisessa peittelyssä ja saattamisessa laillisiin rakenteisiin.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Rahanpesun subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää, että tekijä toimii tahallisesti ja tunnistaa tai pitää ainakin vakavasti mahdollisena, että varallisuus on peräisin rangaistavasta teosta ja että hänen toiminnallaan sen alkuperä kätketään, peitellään tai sen edelleen käyttö mahdollistetaan.

Aktiivisessa alkuperän peittelyssä tai kätkemisessä riittää ehdollinen tahallisuus. Riittää, että tekijä ajattelee: ”Tämä saattaa olla peräisin rikoksesta, mutta jatkan silti.” Hänen on ainakin hyväksyttävä, että hänen toiminnallaan syntyy väärä käsitys varallisuuden alkuperästä, omistuksesta, määräämisoikeudesta, siirrosta tai sijainnista.

Varallisuuden edelleen käytössä tai luovutuksessa sovelletaan tiukempia vaatimuksia. Se, joka hankkii, säilyttää, hallinnoi, muuntaa, hyödyntää tai luovuttaa varoja, täytyy positiivisesti tietää, että ne ovat peräisin toisen tekemästä rikoksesta. Pelkät oletukset tai huolimattomuus eivät riitä.

Jos tekijä toimii rikollisjärjestön tai terroristijärjestön puolesta tai sen hyväksi, hänen on tiedettävä, että hän toimii kyseisen rakenteen toimeksiannosta tai edun mukaisesti ja tukee tai edistää sitä.

Omaa rikastumistarkoitusta ei vaadita. Ratkaisevaa on ainoastaan, että tekijä osallistuu tietoisesti laittoman varallisuuden peittelyyn tai edelleen käyttöön.

Tahallisuutta ei ole, jos tekijä vilpittömästi olettaa alkuperän olevan laillinen, ei tiedä rikoksesta eikä myöskään hyväksy vastaavaa epäilyä. Samoin subjektiivinen tunnusmerkistö puuttuu pelkissä neutraaleissa arkipäiväisissä toimissa, joilla ei ole yhteyttä rikolliseen alkuperään.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli välttämätön. Henkilö, joka käsittelee varoja, joiden alkuperä on epäilyttävä tai ilmeisen ongelmallinen, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Erityisesti rahanpesun alalla on korostettu huolellisuusvelvollisuus. Se, joka jättää varoitusmerkit huomiotta tai ei tietoisesti kysy tarkemmin, ei toimi anteeksiannettavasti. Pelkkä tietämättömyys tai silmien sulkeminen ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Rahanpesu on tahallinen rikos. Tekijän on ymmärrettävä, että varat voivat olla peräisin rikoksesta, ja ainakin hyväksyttävä, että hän osallistuu niiden peittelyyn tai edelleen käyttöön. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä vilpittömästi olettaa alkuperän olevan laillinen, kyseessä ei ole rahanpesu. Huolimattomuus ei riitä.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei synny, jos henkilö ei tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairaalloisen henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Vastaavissa epäilyissä hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Anteeksiantava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai läheisten henkilöiden elämälle. Myös rahanpesun alalla teko pysyy lainvastaisena, mutta se voi vaikuttaa syyllisyyttä vähentävästi tai anteeksiantavasti, jos muuta kohtuullista ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehdyksessä uskoo olevansa oikeutettu tiettyyn tekoon, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Rahanpesun alalla tämä koskee ennen kaikkea tapauksia, joissa tekijä erehdyksessä olettaa varojen laillisen alkuperän. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin jää jäljelle huolellisuusvelvollisuuden rikkominen, voidaan harkita rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversiota ei ole yleisesti poissuljettu rahanpesussa, mutta se tulee kyseeseen vain tiukasti rajatuissa poikkeustapauksissa. Ratkaisevia ovat teon vakavuus, asianomaisten varojen määrä, teon toteuttamistapa ja henkilökohtainen syyllisyys. Rahanpesu ei ole vähäinen rikos. Jo perusrikoksen tunnusmerkistö tähtää rikollisen alkuperän tarkoitukselliseen peittelyyn ja sillä on siksi lisääntynyt vääryyspotentiaali.

Diversiota voidaan harkita korkeintaan, jos

• kyseessä on ensikertainen, erillinen tapaus
• organisoitua rakennetta ei ole havaittavissa
• suuria varoja ei ole kyseessä
• teko ei sisällä monimutkaista tai suunnitelmallista peittelystrategiaa
• syytetty on tunnustava, ymmärtäväinen ja valmis korvaamaan vahingot

Näissäkään tapauksissa diversionaalinen menettely ei ole suinkaan itsestäänselvyys, ja syyttäjä arvioi sitä säännöllisesti kriittisesti.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on oikeudellisesti poissuljettu, jos teosta on säädetty yli viiden vuoden vankeusrangaistus. Rahanpesussa näin on erityisesti silloin, kun

• teko on tehty yli 50 000 €:n arvoon liittyen tai
• tekijä toimii jäsenenä jatkuvaan rahanpesuun liittyvässä rikollisjärjestössä

Näissä tilanteissa kyseessä ei ole vähäinen vääryys. Teko on taloudellisesti merkittävä tai rakenteellisesti järjestetty. Diversionaalinen menettely on poissuljettu. Se johtaa pakollisesti viralliseen rikosprosessiin.

Toimenpiteet kuten rahasuoritukset, yhdyskuntapalvelu, valvontamääräykset tai sovittelu eivät ole näissä tapauksissa sallittuja.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rahanpesun rangaistuksen peittelytoimien laadun, laajuuden ja keston sekä asianomaisten varojen määrän ja alkuperän perusteella. Ratkaisevaa on, kuinka suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti tai rakenteellisesti tekijä on toiminut, oliko kyseessä organisoidut prosessit ja missä määrin rikollisen alkuperän jäljitettävyys heikentyi. Painopiste on esirikoksen turvaamisessa ja talousliikenteen häiritsemisessä, ei itse esirikoksessa.

Erityisen painavaa on, onko tekijä toiminut suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti tai työnjaolla, oliko rahanpesu spontaani vai valmisteltu ja oliko kyseessä osallisuus organisoituihin rakenteisiin. Tapauksissa, joissa on suuri varallisuusarvo tai organisaatioyhteys, rangaistusasteikko nousee merkittävästi.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• suuria varoja on kyseessä, erityisesti yli 50 000 €
• tekijä toimii suunnitelmallisesti tai työnjaolla
• osallisuus organisoituihin rakenteisiin on olemassa
• rahanpesua harjoitetaan pidemmän aikaa
• useat henkilöt toimivat tietoisesti yhteistyössä
• tekijä on ammatillisesti tai kaupallisesti mukana
• asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus
• varhainen, kattava tunnustus
• havaittavissa oleva katumus ja ymmärrys
• aktiivinen osallistuminen selvittämiseen
• takaisinmaksu tai vahingonkorvaus, mikäli mahdollista
• vähäinen osallisuus rikokseen
• liian pitkä menettelyaika

Kvalifioiduissa tapauksissa korotetun lakisääteisen rangaistusuhan vuoksi lievennysten liikkumavara on selvästi rajoitettu. Ehdollinen rangaistuksen lykkäys tulee kyseeseen vain, jos määrätty rangaistusasteikko sen sallii ja myönteinen sosiaalinen ennuste on olemassa. Rahanpesussa, jossa on suuri arvo tai organisaatioyhteys, ehdollinen lykkäys on säännönmukaisesti poissuljettu.

Rangaistusasteikko

Rahanpesussa laki säätää porrastetuista vankeusrangaistuksista, jotka riippuvat summien suuruudesta ja organisaatioyhteydestä.

Yksinkertaisissa tapauksissa, joissa varoja kätketään, peitellään tai tietoisesti käytetään edelleen, uhkana on enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus. Tämä koskee myös tilanteita, joissa joku ottaa vastaan, säilyttää, muuntaa tai luovuttaa rikoksesta peräisin olevia varoja.

Rangaistus on huomattavasti ankarampi, jos rahanpesu koskee suuria summia tai tapahtuu järjestäytyneesti. Jos arvo on yli 50 000 € tai tekijä toimii osana rahanpesuun suuntautunutta rikollisjärjestöä, rangaistusasteikko nousee yhdestä kymmeneen vuoteen vankeutta.

Lainsäätäjä pitää näitä tapauksia erityisen vakavina, koska järjestäytynyt rahanpesu turvaa rikollisrakenteita ja heikentää tarkoituksellisesti talousliikennettä.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Rahanpesussa voidaan tuomita vankeusrangaistuksen lisäksi myös sakkoja, mikäli rangaistusasteikko sen sallii eikä ole kyseessä kvalifioituja olosuhteita, joissa on pakollinen vähimmäisvankeusrangaistus. Yksinkertaisissa tapauksissa päiväsakkojärjestelmä on periaatteessa sovellettavissa.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

§ 37 StGB: Jos lakisääteinen rangaistusuhka ulottuu enintään viiteen vuoteen, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijaan määrätä rahallisen sakon.

Tämä mahdollisuus on olemassa rahanpesun perusmuodoissa. Yksinkertaisissa tapauksissa, joissa ei ole suurta varallisuusarvoa eikä organisoitua rakennetta, tuomioistuin voi siten korvata vankeusrangaistuksen sakoilla.

Rahanpesussa, jossa on suuri varallisuusarvo tai järjestäytynyt rikoksen tekeminen, § 37 StGB ei ole sovellettavissa. Näissä tapauksissa vankeusrangaistuksen korvaaminen ei ole oikeudellisesti mahdollista.

Rikoslain § 43: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja myönteinen sosiaalinen ennuste on olemassa.

Rahanpesussa tämä on periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä sitä sovelletaan pidättyvästi, koska teko edellyttää säännönmukaisesti tietoista ja suunnitelmallista peittelyä. Järjestäytyneessä toiminnassa tai suuren varallisuusarvon tapauksissa ehdollinen lykkäys on säännönmukaisesti poissuljettu.

Rikoslain § 43a: Osittain ehdollinen rangaistus sallii ehdottoman ja ehdollisesti lykätyn rangaistuksen osan yhdistelmän yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden rangaistuksissa.

Rahanpesussa se tulee kyseeseen vain harvoissa poikkeustapauksissa, jos teko ei ole järjestäytynyt, varallisuusarvo ei ole suuri ja tekijän olosuhteet ovat poikkeuksellisen suotuisat.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat esimerkiksi

• vahingonkorvausta,
• taloudellisten olosuhteiden järjestäminen,
• uudelleenrikollisuuden ehkäisy.

Rahanpesussa tällaiset toimenpiteet tulevat kyseeseen vain täydentävinä ja ainoastaan (osittain) ehdollisen rangaistuksen lykkäyksen puitteissa. Ne eivät voi korvata vankeusrangaistusta, vaan ainoastaan täydentää sitä.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Rahanpesussa käräjäoikeus ei ole periaatteessa toimivaltainen, koska teosta ei ole säädetty vain sakkoa tai enintään yhden vuoden vankeusrangaistusta. Pääkäsittely kuuluu siksi käräjäoikeudelle.

Käräjäoikeus yksin tuomarina

Tämä toimivalta on olemassa, kun rahanpesua syytetään perusmuodossaan ja rangaistusasteikko ulottuu enintään kolmen vuoden vankeusrangaistukseen. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa varoja kätketään, peitellään tai tietoisesti käytetään edelleen ilman, että korotettu rangaistusasteikko laukeaa.

Landesgericht lautamiesoikeutena

Tämä toimivalta on olemassa, kun rahanpesua syytetään korotetulla rangaistusasteikolla, erityisesti jos

• teko on tehty yli 50 000 €:n arvoon liittyen tai
• tekijä toimii jäsenenä jatkuvaan rahanpesuun liittyvässä rikollisjärjestössä

Näissä tapauksissa rahanpesua ei enää arvioida yksittäistapauksena, vaan taloudellisesti tai rakenteellisesti erityisen vakavana.

Paikallinen toimivalta

Paikallisesti toimivaltainen on periaatteessa tuomioistuin rikoksen tekopaikalla. Ratkaisevaa on, missä rahanpesutoimet tehtiin tai niiden olisi pitänyt tapahtua, eli esimerkiksi missä varat vastaanotettiin, säilytettiin, muunnettiin tai siirrettiin.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• paikka, jossa seuraus on tapahtunut tai sen olisi pitänyt tapahtua
• syytetyn henkilön asuin- tai oleskelupaikka
• paikka, jossa syytetty henkilö tavoitettiin
• viime kädessä syyttäjänviraston kotipaikka, joka nostaa syytteen

Valitusasteet

Pääkäsittelyn tuomioihin on käytettävissä erilaisia oikeussuojakeinoja tuomioistuimen muodosta riippuen.

• Käräjäoikeuden yksin tuomarina antamat päätökset tarkistetaan yleensä valituksella hovioikeudessa.
• Käräjäoikeuden lautamieskokoonpanon päätöksiin voidaan hakea muutosta valituksella ja tietyissä tapauksissa purkuhakemuksella. Toimivaltaisia ovat hovioikeus ja korkein oikeus lakisääteisten edellytysten mukaisesti.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rahanpesussa vahingoittunut henkilö voi asianomistajana esittää siviilioikeudellisia vaatimuksia suoraan rikosprosessissa. Etusijalla ovat vahingonkorvausvaatimukset, erityisesti varallisuusvahingosta, joka on aiheutunut esirikoksesta ja joka on rahanpesutoimilla turvattu, peitelty tai palautukselta vältetty. Tyypillisiä ovat vaatimukset takaisinmaksusta, luovutuksesta tai arvonkorvauksesta, mikäli varat eivät ole enää saatavilla.

Asianomistajan liittyminen rikosprosessiin keskeyttää esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Oikeusvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentuminen jatkuu vain siltä osin kuin vaatimuksia ei ole hyväksytty.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten takaisinmaksu, luovutus tai myötävaikutus turvaamiseen, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja vilpittömästi. Rahanpesussa lieventävä vaikutus on kuitenkin rajallinen, jos teko on tehty suunnitelmallisesti, pidemmän aikaa tai rakenteellisesti sidoksissa. Tällaisissa tapauksissa jälkikäteinen vahingonkorvaus menettää säännönmukaisesti merkittävän osan merkityksestään.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Rahanpesu on monimutkainen rikos, joka riippuu vahvasti esirikoksesta, tietämyksestä, rikoksen rakenteesta ja taloudellisesta yhteydestä. Oikeudellinen arviointi riippuu siitä, onko todella kyse rikollisesta alkuperästä, mikä tietämyksen taso on osoitettavissa ja onko kyseessä kvalifioitu rakenne tai suuri varallisuusarvo. Jo pienet poikkeamat tosiseikoissa voivat ratkaista, onko kyseessä ylipäätään rahanpesu vai ainoastaan rangaistukseton arkipäiväinen liiketapahtuma.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että esirikos, alkuperän todistaminen, tietämyselementti ja rikokseen osallistuminen tutkitaan tarkasti ja vapauttavat olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettäväksi.

Asianajotoimistomme

• tutkii, täyttyvätkö rahanpesun edellytykset todella vai onko kyseessä rangaistukseton vaihtoehto,
• analysoi todistusaineistoa alkuperästä, tietämyksestä, organisaatioyhteydestä ja varojen liikkeestä,
• kehittää selkeän ja realistisen puolustusstrategian, joka on sovitettu tosiseikkoihin ja todistustilanteeseen.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustuksena varmistamme, että rahanpesusyytös tutkitaan huolellisesti, kriittisesti ja jäsennellysti, jotta oikeudelliset ja henkilökohtaiset seuraukset asianomaiselle henkilölle olisivat mahdollisimman vähäiset.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio