Törkeä vahingonteko

Objektiivinen tunnusmerkistö

Itävallan rikoslain (StGB) 126 §:n objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää ensin vahingontekoa StGB 125 §:n tarkoittamalla tavalla, eli tahallista toisen omaisuuden vahingoittamista, joka muuttaa sen tilaa tai käyttökelpoisuutta haitallisesti. Törkeä vahingonteko on kuitenkin kyseessä vain, jos lisäksi toteutuu laissa määritelty törkeä olosuhde.

Näihin törkeisiin olosuhteisiin kuuluvat erityisesti vahingot, jotka kohdistuvat uskonnollisesti omistettuihin esineisiin, hautoihin tai muistomerkkeihin, julkisiin muistomerkkeihin tai suojeltuihin kohteisiin, sekä tieteellisesti, kansatieteellisesti, taiteellisesti tai historiallisesti arvokkaisiin esineisiin, jos ne sijaitsevat julkisesti saavutettavissa paikoissa. Samoin törkeiksi katsotaan puuttumiset kriittisen infrastruktuurin olennaisiin osiin, kuten huoltolaitoksiin tai turvallisuuden kannalta tärkeisiin järjestelmiin.

Törkeä vahingonteko on kyseessä myös silloin, kun teko aiheuttaa yli 5 000 euron vahingon. Erityisen suurissa vahingoissa, jotka ylittävät 300 000 euroa, laki puhuu vielä vakavammasta vahingonteon muodosta, josta seuraa vastaavasti ankarampi rangaistusuhka. Näin StGB 126 § suojaa sekä erityisen merkittävien esineiden koskemattomuutta että huomattavaa taloudellista intressiä niiden säilyttämiseen.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, joka vahingoittaa toisen omaisuutta ja toteuttaa samalla jonkin törkeän olosuhteen. Tekijän henkilöllisyydellä ei ole merkitystä; ratkaisevaa on omaisuuden objektiivinen merkitys tai aiheutetun vahingon määrä.

Rikoksen kohde:

Tekokohde on mikä tahansa toisen fyysinen esine, joka joko uskonnollisen, kulttuurisen, historiallisen, tieteellisen tai yhteiskunnallisen merkityksensä vuoksi on erityisen suojan alainen tai jonka vahingoittaminen aiheuttaa huomattavan taloudellisen vahingon. Tähän kuuluvat uskonnollisesti käytetyt esineet, haudat, julkisesti saavutettavissa olevat muistomerkit tai kokoelmaesineet, suojellut kohteet, kulttuurisesti tai tieteellisesti arvokkaat esineet sekä laitokset tai komponentit, jotka ovat olennaisia kriittisen infrastruktuurin kannalta. Samoin siihen kuuluvat kaikki esineet, joiden vahingoittaminen aiheuttaa yli 5 000 euron tai yli 300 000 euron vahingon.

Tekotapa:

Tekotapa vastaa StGB 125 §:n mukaista ja käsittää kaikenlaisen toiminnan, joka heikentää toisen omaisuuden tilaa. Tähän kuuluvat tuhoaminen, vahingoittaminen, turmeleminen tai käyttökelvottomaksi tekeminen. StGB 126 §:n osalta tämän teon on lisäksi täytettävä jokin edellä kuvatuista törkeistä edellytyksistä, eli sen on joko koskettava erityisesti suojattua omaisuutta tai aiheutettava huomattava vahinko.

Rikoksen seuraus:

Tekotulos koostuu toisaalta esineen vahingoittamisesta itsestään ja toisaalta törkeän olosuhteen toteutumisesta. Tämä tarkoittaa: esineen on objektiivisesti kärsittävä haittaa, ja tämän haitan on joko koskettava erityisesti suojattua esinettä tai ylitettävä laissa määritelty vähimmäisvahinko. Yli 5 000 euron vahingoissa on kyse törkeästä vahingonteosta; yli 300 000 euron vahingoissa on kyse 2 momentin mukaisesta erityisen vakavasta muodosta.

Törkeä vahingonteko Itävallan rikoslain (StGB) 126 §:n mukaan on kyseessä, kun vahingonteko StGB 125 §:n mukaan tehdään olosuhteissa, jotka lainsäätäjä luokittelee erityisen merkittäviksi tai seurauksellisiksi. Tunnusmerkistö edellyttää, että toisen omaisuutta tahallisesti vahingoitetaan sen olemassaolossa tai toiminnassa ja samalla täyttyy törkeä tunnusmerkki, koska kyseinen omaisuus kuuluu erityiseen suojelualueeseen tai aiheutettu vahinko ylittää laissa säädetyn arvorajan. Törkeä rikos erottuu selvästi perusrikoksesta ja johtaa huomattavasti ankarampaan rangaistusuhkaan.

Kausaalisuus:

Tekotuloksen on oltava tekijän toiminnan aiheuttama. Ilman tekoa ei olisi tapahtunut vahinkoa eikä törkeää olosuhdetta.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu riski, jota StGB 126 § pyrkii estämään: erityisesti suojattujen tai erityisen arvokkaiden esineiden vahingoittaminen tai huomattavien taloudellisten vahinkojen aiheuttaminen. Epätyypilliset tai täysin riippumattomat syyt eivät ole syyksiluettavia.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Itävallan rikoslain (StGB) 126 §:n mukainen törkeän vahingonteon tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa toisen omaisuutta tahallisesti tuhotaan, vahingoitetaan, turmellaan tai tehdään käyttökelvottomaksi ja lisäksi on olemassa törkeä olosuhde. Painopiste on edelleen omaisuuden tilan tai toiminnan vahingoittamisessa, mutta sellaisella alueella, joka saa korkeamman rikosoikeudellisen painoarvon erityisen suojelun arvoisuutensa tai huomattavien vahinkoseuraustensa vuoksi. Vääryys johtuu siten sekä puuttumisesta toisen omaisuuteen että kyseisen kohteen lisääntyneestä merkityksestä tai poikkeuksellisesta vahingon määrästä.

• StGB 129 § – Varkaus murtautumalla tai aseilla: Varkaus murtautumalla tai aseilla suojaa toisen omaisuutta esineen pois ottamiselta. Kun StGB 126 § käsittelee esineen huonontamista tai tuhoamista, StGB 129 § koskee pois ottamista, eli hallinnan menettämistä. Rajaaminen tapahtuu hyökkäyksen kohteen mukaan: törkeässä vahingonteossa esineen tilaa tai arvoa vahingoitetaan; oikeutettu pysyy periaatteessa omistajana. Varkaudessa oikeutettu menettää itse esineen. Jos vahingoittaminen ja pois ottaminen tapahtuvat yhdessä, rikokset ovat rinnakkain.
• StGB 125 § – Vahingonteko: StGB 125 § muodostaa perusrikoksen ja kattaa kaiken tahallisen toisen omaisuuden vahingoittamisen, riippumatta arvosta, merkityksestä tai paikasta. StGB 126 § edellyttää välttämättä tällaista vahingontekoa, mutta laajentaa sitä törkeillä olosuhteilla, jotka tekevät teosta objektiivisesti vakavamman, esimerkiksi siksi, että vahingoitetulla esineellä on uskonnollista, historiallista tai kulttuurista merkitystä tai koska aiheutettu vahinko ylittää laissa säädetyn arvorajan. Rajaaminen tapahtuu siis yksinomaan lisäobjektiivisen törkeän sisällön perusteella. Jos sitä ei ole, sovelletaan edelleen StGB 125 §:ää. Jos se kuitenkin on olemassa, kyseessä on törkeä vahingonteko StGB 126 §:n mukaan.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen kilpailu on kyseessä, kun törkeään vahingontekoon liittyy muita itsenäisiä omaisuus- tai omistusrikoksia, kuten varkaus, kotirauhan rikkominen, vaarallinen uhkaus tai murtautuminen. Esineen vahingoittaminen säilyttää itsenäisen vääryyden sisällön eikä syrjäydy. Jos useita oikeushyvän loukkauksia toteutuu, rikokset ovat säännöllisesti rinnakkain.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen erikoistumisen perusteella tulee kyseeseen vain, jos toinen tunnusmerkistö kattaa koko vääryyden sisällön täysin. Tämä on harvinaista, mutta voi olla merkityksellistä rikosten kohdalla, joiden painopiste on nimenomaan tiettyjen kohteiden tuhoamisessa tai käyttökelvottomaksi tekemisessä.

Päinvastoin StGB 126 § itse erikoistuu StGB 125 §:ään nähden, jos törkeä olosuhde on olemassa ja teko siten kuuluu korkeampaan suojelualueeseen.

Rikosten paljous:

Rikosten yhtymä on kyseessä, kun useita törkeitä vahingontekoja tehdään itsenäisesti, esimerkiksi kun eri suojeltuja kohteita vahingoitetaan tai tehdään ajallisesti erillisiä puuttumisia. Jokainen tahallinen vahingoittaminen muodostaa oman teon, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos toistuvat vahingonteot liittyvät välittömästi toisiinsa ja noudattavat yhtenäistä tarkoitusta, esimerkiksi kun useita arvokkaita tai erityisesti suojeltuja kohteita vahingoitetaan peräkkäin. Teko päättyy, kun lisäpuuttumisia ei enää tapahdu tai tekijä luopuu tarkoituksestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on osoitettava, että syytetty on tuhonnut, vahingoittanut, turmellut tai tehnyt käyttökelvottomaksi toisen omaisuuden. Ratkaisevaa on näyttö todellisesta puuttumisesta esineen fyysiseen substanssiin tai toimintakykyyn. Kyse ei ole vahingon vakavuuden arvioinnista, vaan objektiivisesta tosiasiasta, että esineen tila tai käyttökelpoisuus on heikentynyt.

Törkeässä vahingonteossa on lisäksi osoitettava, että kyseessä oli erityinen olosuhde, esimerkiksi että esine oli jotain erityistä tai erityisesti suojattu tai että syntyi suuri vahinko.

Erityisesti on osoitettava, että

• omaisuuden vahingoittamisteko on todella tehty,
• esine oli vieras, eli se ei ollut yksinomaan syytetyn omistuksessa,
• objektiivinen heikentyminen substanssissa, toimintakyvyssä tai ulkonäössä on tapahtunut,
• vahinko tai käyttökelvottomaksi tekeminen johtuu syytetyn käyttäytymisestä.
• lisäksi oli olemassa erityinen olosuhde, esimerkiksi erityisesti suojattu esine tai vahinko, joka ylitti laissa säädetyn rajan 5 000 euroa tai 300 000 euroa (2 momentti).

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, onko väitetty vahinko objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi jälkien, todistajien tai teknisten lausuntojen avulla.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tarkastelee kaikkia todisteita kokonaisuutena ja arvioi, onko objektiivisten kriteerien mukaan esineen vahingoittuminen tapahtunut. Keskeistä on kysymys, onko esine todella vahingoitettu tai tehty käyttökelvottomaksi ja voidaanko toimenpide liittää syytettyyn.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• vahingon laatu ja laajuus,
• esineen tila ennen ja jälkeen toimenpiteen,
• ymmärrettävät tekniset tai optiset muutokset,
• todistajanlausunnot tapahtumien kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• lausunnot tai dokumentaatiot, jotka objektiivisesti todistavat vahingon,
• arvioisiko ymmärtävä keskimääräinen ihminen muutoksen esineen arvon tai toiminnan heikentymisenä.

Tuomioistuin rajaa selkeästi pelkät vähäpätöisyydet, tavanomaiset kulumisjäljet tai muutokset ilman puuttumisen luonnetta, jotka eivät muodosta tunnusmerkistön mukaista vahingoittamista.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyksiä erityisesti seuraavien osalta:

• onko todella tapahtunut vahinko,
• oliko esine jo ennalta rasitettu tai vahingoittunut,
• eikö käyttäytyminen ole aiheuttanut substanssin tai toiminnan heikentymistä,
• ristiriidat tai puuttuvat todisteet vahingon esittämisessä,
• vaihtoehtoiset syyt, jotka voisivat myös uskottavasti selittää vahingon.

Hän voi lisäksi esittää, että tietyt toimenpiteet ovat olleet pelkkiä valmistelutoimia, hoitotyön apua ilman toimenpiteen luonnetta tai ne on tehty asianomaisen suostumuksella.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä StGB 126 §:n osalta seuraavat todisteet ovat erityisen tärkeitä:

• valokuvat tai videot vahingosta, mieluiten ennen–jälkeen-vertailu,
• asiantuntijalausunnot syystä, vahingosta ja korjauskustannuksista,
• todistajanlausunnot tapahtumien kulusta ja esineen tilasta,
• korjauslaskut, kustannusarviot tai tekniset dokumentaatiot,
• viestintätodisteet, joista voi ilmetä motiivi, konfliktit tai tapahtumien kulku,
• kronologiat, jotka osoittavat, milloin vahinko on tapahtunut ja kenellä oli pääsy esineeseen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Arvokkaan esineen vahingoittaminen huomattavalla vahingolla: Tekijä aiheuttaa luksusautoon naarmuja ja kolhuja, jotka heikentävät merkittävästi sen rakennetta ja toimintaa. Hän olettaa, että kyseessä on vain kauneusvirhe ja vahinko on vähäinen. Todellisuudessa asiantuntijalausunto osoittaa korjauskustannusten olevan yli 5 000 euroa. Omistaja ei ollut antanut suostumusta, ja tekijä olisi helposti voinut arvioida ajoneuvon arvon. Suuri vahingon määrä johtaa siihen, että kyseessä ei ole pelkästään vahingonteko, vaan törkeä vahingonteko StGB 126 §:n mukaan täyttyy arvomäärityksen perusteella. Suostumuksen puute ja huomattavat ennallistamiskustannukset osoittavat selvästi toisen omaisuuden loukkauksen.
• Suojellun kohteen vahingoittaminen tunnistettavasta suojelun arvoisuudesta huolimatta: Tekijä ruiskuttaa maalia julkisesti esillä olevaan muistomerkkiin, vaikka on ilmeistä, että kyseessä on historiallisesti merkittävä ja virallisesti suojeltu kohde. Hän olettaa virheellisesti, että maali voidaan helposti poistaa tai että muistomerkki ei ole ”tarpeeksi tärkeä” vahingon aiheuttamiseksi. Todellisuudessa vahinko muuttaa pintaa, ja se voidaan korjata vain erityisellä konservointikäsittelyllä. Oikeutettu ei voi puuttua asiaan, koska vahinko on jo tapahtunut. Muistomerkin tunnistettava erityinen merkitys johtaa välittömästi StGB 126 §:n törkeään rikokseen, riippumatta siitä, onko kyseessä suuri taloudellinen vahinko.

Nämä esimerkit osoittavat, että törkeä vahingonteko StGB 126 §:n mukaan on kyseessä, jos vahingoitetulla esineellä on joko suuri taloudellinen vahinko tai se on erityisesti suojattu ja tekijä silti puuttuu asiaan ilman suostumusta ja aiheuttaa objektiivisen vahingon.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Itävallan rikoslain (StGB) 126 §:n mukaisen törkeän vahingonteon subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta. Tekijän on tiedettävä, että hän vahingoittaa, tuhoaa, turmelee tai tekee käyttökelvottomaksi toisen omaisuutta ja että tämä puuttuminen on objektiivisesti omiaan heikentämään esineen tilaa tai käyttökelpoisuutta. Lisäksi hänen on ainakin ymmärrettävä, että kyseessä on erityinen olosuhde, joka tekee teosta törkeän vahingonteon, esimerkiksi että esine on erityisesti suojattu tai että hänen toimintansa voi aiheuttaa huomattavan vahingon.

Tekijän on siis ymmärrettävä, että hänen toimintansa kokonaisuutena edustaa tarkoituksellista puuttumista toisen omaisuuteen ja on tyypillisesti omiaan heikentämään sen tilaa tai toimintaa. Törkeän rikoksen osalta riittää, että tekijä pitää esineen erityisiä olosuhteita tai suuren vahingon mahdollisuutta vakavasti mahdollisena ja hyväksyy tämän seurauksen. Ylimääräistä tarkoituksellista tahallisuutta ei vaadita; ehdollinen tahallisuus riittää.

Subjektiivista tunnusmerkistöä ei ole, jos tekijä vilpittömästi uskoo olevansa oikeutettu muuttamaan tai käsittelemään esinettä, että oikeutettu haluaa puuttumisen tai että teko on objektiivisesti välttämätön vaaran torjumiseksi. Se, joka olettaa toimivansa laillisesti tai virheellisesti olettaa suostumuksen, ei täytä StGB 126 §:n vaatimuksia.

Lopulta tahallisesti toimii se, joka tietää ja tietoisesti pyrkii heikentämään toisen omaisuuden tilaa tai käyttökelpoisuutta ja samalla ainakin hyväksyy ne erityiset olosuhteet, jotka tekevät teosta törkeän vahingonteon.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio ei ole poissuljettu törkeässä vahingonteossa Itävallan rikoslain (StGB) 126 §:n mukaan, mutta se on huomattavasti rajoitettu. Tunnusmerkistö koskee joko erityisesti suojeltuja esineitä tai huomattavia vahingonkorvaussummia, mikä yleensä viittaa suurempaan vääryyteen ja tekijän lisääntyneeseen vastuuseen.

Tapauksissa, joissa törkeä olosuhde saavutetaan vain niukasti, tekijä on heti ymmärtäväinen ja seuraukset voidaan nopeasti korjata, diversiota voidaan silti harkita. Kuitenkin mitä enemmän kohteen erityinen suojelun arvo tai aiheutuneen vahingon määrä painaa, sitä epätodennäköisemmäksi diversionaalinen menettely tulee.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on vähäinen,
• törkeä olosuhde ei ole erityisen painava, esimerkiksi vahinko on hieman yli 5 000 euroa,
• vakavia seurauksia ei ole syntynyt,
• suunnitelmallista tai toistuvaa käyttäytymistä ei ole,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja sovitteluhaluinen.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallisia palveluja, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyksilukemiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• merkittävä tai pysyvä haitta on aiheutunut erityisesti suojellulle esineelle,
• vahinko on tehty tarkoituksellisesti, kohdennetusti tai suunnitelmallisesti,
• useita erityisesti suojeltuja esineitä on vahingoitettu,
• toistuvaa tai järjestelmällistä käyttäytymistä on,
• uskonnollisia, kulttuurisia tai suojeltuja kohteita on vahingoitettu,
• vahingolla oli törkeitä seurauksia, esimerkiksi suuria korjauskustannuksia tai merkittäviä taloudellisia haittoja,
• tai kokonaiskäyttäytyminen merkitsee vakavaa omaisuuden loukkausta.

Vain selvästi vähäisimmän syyllisyyden ja välittömän ymmärryksen tapauksessa voidaan harkita, onko poikkeuksellinen diversionaalinen menettely sallittu. Käytännössä diversio on StGB 126 §:n tapauksissa mahdollinen, mutta rikoksen tyypillisen vakavuuden vuoksi harvinainen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen vahingon laajuuden, esineeseen kohdistuneen toimenpiteen luonteen, keston ja intensiteetin sekä sen mukaan, kuinka paljon esineen tuhoaminen, vahingoittaminen, rumentaminen tai käyttökelvottomaksi tekeminen on heikentänyt kyseisen esineen arvoa tai toimintakykyä. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut toistuvasti, kohdennetusti tai suunnitelmallisesti pidemmän ajan kuluessa ja onko teko aiheuttanut tuntuvaa haittaa omaisuudelle.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• vahingot ovat jatkuneet pidemmän aikaa,
• kyseessä on ollut järjestelmällinen tai erityisen itsepintainen toiminta,
• on syntynyt merkittävä aineellinen vahinko,
• vahingot ovat kohdistuneet erityisen suojelun tarpeessa oleviin tai arvokkaisiin esineisiin,
• vahingontekoa on jatkettu selkeistä kehotuksista tai pyynnöistä huolimatta,
• kyseessä on ollut erityinen luottamuksen rikkominen, esimerkiksi vahingonteko läheisessä tai riippuvuussuhteessa,
• tai on olemassa asiaankuuluvia aiempia tuomioita.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja havaittavissa oleva ymmärrys,
• vahingollisen käyttäytymisen välitön lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset stressi- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Rangaistusasteikko

Törkeässä vahingonteossa on kaksi erilaista rangaistusasteikkoa. Ratkaisevaa on, mikä erityinen olosuhde täyttää tunnusmerkistön.

Jos vahinko kohdistuu erityisesti suojeltuun esineeseen, kuten muistomerkkiin, hautaan, uskonnollisesti omistettuun esineeseen, tieteellisesti tai kulttuurisesti arvokkaaseen esineeseen tai kriittisen infrastruktuurin osaan, tai jos teosta aiheutuu yli 5 000 euron vahinko, uhkaa enintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Vähimmäisrangaistusta ei tässä ole. Tuomioistuin voi määrätä rangaistuksen tämän rajoissa tapauskohtaisten olosuhteiden mukaan.

Jos teko aiheuttaa poikkeuksellisen suuren, yli € 300 000:n vahingon, sovelletaan huomattavasti ankarampaa rangaistusasteikkoa. Näissä tapauksissa vankeusrangaistus on vähintään kuusi kuukautta ja enintään viisi vuotta. Laki olettaa tässä tapauksessa erityisen vakavan taloudellisen haitan, minkä vuoksi vähimmäisrangaistus on pakollinen.

Olosuhteet, kuten myöhempi anteeksipyyntö, hyvityksen yritys tai vahingollisen käytöksen vapaaehtoinen lopettaminen, eivät muuta laillista rangaistusasteikkoa eivät. Tällaiset tekijät otetaan huomioon ainoastaan rangaistuksen määräämisessä.

Rangaistavuus poistuu vain, jos oikeuttamisperuste, kuten itsepuolustus tai omistusoikeuden laillinen käyttö, tulee sovellettavaksi. Tällaisissa tapauksissa rangaistusasteikkoa ei edes sovelleta, koska teko ei ole oikeudellisesti moitittava.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Vakavassa omaisuusvahingossa sakko tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi jos kvalifioiva olosuhde on vain vähäinen ja vahinko on nopeasti korvattu.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos laillinen rangaistusuhka ulottuu viiteen vuoteen asti, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkoa. Tämä mahdollisuus on siten olemassa myös vakavassa omaisuusvahingossa.
Käytännössä rikoslain 37 §:ää sovelletaan kuitenkin rikoslain 126 §:n tapauksissa varovaisemmin, koska rikostunnusmerkistö käsittää joko erityisesti suojeltuja kohteita tai on aiheutunut merkittävä vahinko. Soveltaminen tulee kyseeseen erityisesti silloin, kun kvalifioiva olosuhde on vain niukasti täyttynyt, vahinko on nopeasti korvattu ja aiempaa rikostaustaa ei ole.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös vakavassa omaisuusvahingossa.
Ehdollista rangaistusta myönnetään varovaisemmin, jos kyseessä ovat olleet erityisen suojelun arvoiset esineet, jos on aiheutunut merkittävä aineellinen vahinko tai jos teko on ollut tahallinen, ilkivaltainen tai toistuva. Ehdollinen rangaistus on realistinen erityisesti silloin, kun vahinko on täysin korvattu, tekijä on ymmärtäväinen ja kvalifikaatio on asteikon alimmassa päässä.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus sallii yhdistelmän ehdottomasta ja ehdollisesta rangaistuksen osasta. Se on mahdollinen rangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta.
Vakavassa omaisuusvahingossa rikoslain 43a § voi siten saada käytännön merkitystä, erityisesti jos syyllisyyden mukainen rangaistus vahingon määrän tai erityisen suojelun arvoisuuden vuoksi on kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä. Erityisen vakavissa tapauksissa, joissa rangaistukset ovat yli € 300 000:n vahingoissa, rikoslain 43a § ei tule sovellettavaksi.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat usein vahingonkorvausta, lisäkonfliktien välttämistä tai ohjelmallisia toimenpiteitä, kuten käyttäytymiskoulutuksia. Tavoitteena on korvata aiheutunut vahinko ja varmistaa, että tekijä pidättäytyy vastaavista teoista tulevaisuudessa.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Vakavassa omaisuusvahingossa on korkeamman rangaistusuhan vuoksi periaatteessa maakuntatuomioistuin yksituomarina toimivaltainen. Rikokset, joista voi seurata enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai vastaavan suuruinen sakko, kuuluvat lain mukaan käräjäoikeuksien ensimmäisen asteen toimivaltaan.

Koska vakava omaisuusvahinko kuitenkin edellyttää huomattavasti korkeampaa rangaistusasteikkoa, on syytä ottaa maakuntatuomioistuin yksituomarina käsittelyyn. Maallikkotuomioistuin ei tule kyseeseen, koska siihen vaadittaisiin huomattavasti korkeampi rangaistusuhka.

Valamiehistötuomioistuin on poissuljettu, koska tällä rikollisuuden alueella ei ole käytettävissä erityisen ankaria rangaistuksia.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen on tuomioistuin vahingon tapahtumapaikalla. Ratkaisevaa on, missä esine todella tuhottiin, vahingoitettiin tai tehtiin käyttökelvottomaksi.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Maakuntatuomioistuimen yksituomarina antamista tuomioista voi valittaa maakuntatuomioistuimeen tai ylempään maakuntatuomioistuimeen, riippuen valituksen luonteesta. Maakuntatuomioistuin päättää muutoksenhakutuomioistuimena syyllisyydestä, rangaistuksesta ja kustannuksista.

Alueoikeuden päätöksiin voidaan myöhemmin hakea muutosta purkuhakemuksella tai uudella valituksella korkeimpaan oikeuteen, mikäli lailliset edellytykset täyttyvät.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Vakavassa omaisuusvahingossa vahingon kärsinyt henkilö voi yksityisenä asianosaisena esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska rikos on puuttumista omaisuuteen tai esineen käyttökelpoisuuteen, vaatimukset koskevat erityisesti korjauskustannuksia, uudelleenhankintakustannuksia, arvon alenemista, puhdistuskustannuksia, käyttömenetyksiä sekä muita omaisuusvahinkoja, jotka ovat aiheutuneet vahingosta.
Tapauksesta riippuen voidaan vaatia korvausta myös merkittävistä seuraamuskustannuksista, erityisesti jos kyseessä on ollut erityisesti suojeltu esine tai on aiheutunut suuri taloudellinen vahinko.

Yksityisen asianosaisen liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten korjauskustannusten kattaminen, täydellinen vahingonkorvaus tai uskottava pyrkimys sovitteluun, voi lieventää rangaistusta, jos se tapahtuu ajoissa ja täysin.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut suunnitelmallisesti, toistuvasti tai tavalla, joka on johtanut merkittävään vahingon määrään tai erityisen suojelun arvoisen esineen vahingoittumiseen, myöhempi vahingonkorvaus menettää yleensä suuren osan lieventävästä vaikutuksestaan.
Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen korvaus hyvittää teon vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska vakava omaisuusvahinko on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen perusteella heti, kun vastaava epäily on olemassa. Erityistä ilmoitusta vahingon kärsineeltä ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Rikoslain 126 §:n mukainen vakava omaisuusvahinko koskee puuttumista toisen omaisuuteen, joka joko koskee erityisesti suojeltuja kohteita tai aiheuttaa merkittäviä, yli € 5 000:n vahinkoja. Oikeudellinen arviointi riippuu vahvasti vahingon määrästä, esineen suojelun arvoisuudesta, tahallisuudesta ja todistelutilanteesta. Pienetkin poikkeamat asiatietojen osalta voivat ratkaista syytteen, diversionin tai vapauttavan tuomion.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että todisteet turvataan oikein, vahinko todetaan oikein ja vapauttavat olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettävästi. Erityisesti suurissa vahingonkorvaussummissa tai erityisesti suojelluissa kohteissa tarkka oikeudellinen analyysi on ratkaisevan tärkeää.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa huolellisesti, onko kyseessä todella kvalifioitu vakava omaisuusvahinko ja onko väitetty vahinko tai erityinen suojelun arvoisuus oikeudellisesti pätevä.
• analysoi todistelutilanteen, erityisesti tahallisuuden, vaihtoehtoiset tapahtumankulut, tekniset lausunnot ja mahdolliset todistelun puutteet.
• suojaa yksipuolisilta tai liioitelluilta esityksiltä kyseenalaistamalla kriittisesti vahingon ja rikokseen osallistumisen arvioinnin.
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka kattaa todellisen tapahtumankulun kokonaisuudessaan ja luokittelee sen oikeudellisesti tarkasti.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että vakavan omaisuusvahingon syytös tutkitaan perusteellisesti, objektiivisesti ja oikeudellisesti virheettömästi ja että menettely perustuu vankkaan tosiasiapohjaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio