Ryöstö

Rikoslain 142 §:n mukaan ryöstö tapahtuu, kun henkilö vieraan irtaimen omaisuuden väkivaltaa henkilöä kohtaan tai uhkaamalla välittömällä hengen tai terveyden vaaralla ottaa tai pakottaa ottamaan, ja toimii samalla tahallisesti oikeudettomasti hyötyäkseen itselleen tai kolmannelle osapuolelle. Tekijä yhdistää omaisuuteen kohdistuvan hyökkäyksen välittömään hyökkäykseen uhrin henkilökohtaista vapautta tai fyysistä koskemattomuutta vastaan. Tunnusomaista on väkivallan tai kvalifioidun uhkauksen funktionaalinen yhteys omaisuuden ottamiseen tai pakottamiseen. Ryöstön erityinen vääryys ei piile ainoastaan omaisuuden loukkauksessa, vaan ennen kaikkea väkivallalla tai hengenvaaralla pakottamisessa. Jo lyhytaikainen tosiasiallisen omaisuuden hallinnan saavuttaminen riittää myös ryöstössä.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Rikoksen objektiivinen tunnusmerkistö kattaa ainoastaan ulkoisesti havaittavissa olevan tapahtumisen. Merkityksellistä on vain se, mitä neutraali havainnointi, kuten kameran kautta, voisi tallentaa: teot, tapahtumaketjut, käytetyt keinot ja syntyneet seuraukset. Sisäiset prosessit, kuten ajatukset, motiivit tai tahallisuus, eivät kuulu tähän eivätkä niitä oteta huomioon.

Ryöstön objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää vieraan irtaimen omaisuuden ottamista tai pakottamista ottamaan käyttäen väkivaltaa henkilöä kohtaan tai uhkaamalla välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Ratkaisevaa on, että tekijä ei ainoastaan saa omaisuutta haltuunsa, vaan hankkii sen tai antaa hankkia sen välittömän henkilökohtaisen pakottamisen alaisena.

Ottaminen tapahtuu, kun tekijä riistää oikeutetulta tosiasiallisen omaisuuden hallinnan ja perustaa uuden omaisuuden hallinnan itse tai kolmannen osapuolen kautta. Pakottaminen on kyseessä, kun uhri väkivallan tai uhkauksen vuoksi itse tekee teon, jonka kautta tekijä saa omaisuuden. Molemmissa tapauksissa on ratkaisevaa, että omaisuus joutuu tekijän hallintaan pakottamisen alaisena.

Rikoksentekovälineen on kohdistuttava henkilöön. Väkivallan on oltava fyysisesti vaikuttavaa tai sen on välittömästi pyrittävä murtamaan uhrin vastarinta. Uhkauksen on koskettava välitöntä hengen tai terveyden vaaraa ja sen on oltava omiaan aiheuttamaan uhrissa perusteltua pelkoa. Pakottamisen on oltava funktionaalisesti yhteydessä omaisuuden ottamiseen tai pakottamiseen ja mahdollistettava tai turvattava se.

Objektiivinen tunnusmerkistö täyttyy jo, jos tekijä saa lyhytaikaisesti tosiasiallisen omaisuuden hallinnan. Pysyvää hallintaa, myöhempää käyttöä tai taloudellista hyötyä ei vaadita. Vääryyden painopiste on omaisuuden loukkauksen ja välittömän väkivalta- tai uhkatilanteen yhdistelmässä.

Ryöstön ilmenemismuodot

Ryöstöllä on erilaisia ilmenemismuotoja, jotka eroavat toisistaan väkivallan intensiteetin, esineen arvon ja rikoksen seurausten perusteella.

Lievempi ilmenemismuoto on kyseessä, kun tekijä tekee ryöstön käyttämättä merkittävää väkivaltaa, teko kohdistuu vähäarvoiseen esineeseen ja aiheuttaa vain vähäisiä seurauksia. Näissä tapauksissa tunnusmerkistö täyttyy, mutta vääryys on selvästi vähäisempää. Tekoa luonnehtivat vähentynyt pakottava vaikutus ja rajallinen omaisuuden vahingoittaminen. Tämä tilanne johtaa alennettuun rangaistusasteikkoon, ellei ole olemassa seikkoja, jotka oikeuttaisivat ankaramman arvioinnin.

Sen sijaan kvalitatiivisesti tehostettu ilmenemismuoto on kyseessä, kun tekoa leimaavat olosuhteet, jotka lisäävät merkittävästi väkivaltapotentiaalia tai johtavat vakaviin rikoksen seurauksiin. Tämä on erityisesti tapaus, kun tekijä toimii käyttäen asetta, toimii yhden tai useamman rikoskumppanin kanssa, toimii osana rikollisrakennetta tai kun väkivallan käyttö aiheuttaa vakavia vammoja, pysyviä terveyshaittoja tai henkilön kuoleman.

Jos tällainen tosiseikka on olemassa, kyseessä ei ole enää yksinkertainen ryöstö, vaan törkeä ryöstö. Näissä tilanteissa perustunnusmerkistö väistyy, koska lisääntynyt väkivallan määrä, asianomaisen henkilön massiivinen vaarantaminen tai vakavat rikoksen seuraukset muodostavat itsenäisen, selvästi ankaroitetun vääryyden, joka on arvioitava erikseen.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on vieras irtain omaisuus, jolla on varallisuusarvoa, joka ei ole yksinomaan tekijän omistuksessa ja joka voidaan tosiasiallisesti ottaa tai pakottaa ottamaan.

Tekotapa:

Rikoksen teko koostuu joko ottamista tai esineen pakottamista ottamaan käyttäen väkivaltaa tai kvalifioitua uhkausta. Pakottamisen on kohdistuttava henkilöön ja sen on mahdollistettava tai turvattava esineen saaminen.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen tulos on se, että tekijä saa tosiasiallisen omaisuuden hallinnan ja oikeutettu menettää sen. Jo lyhytaikainen hallinnan perustaminen riittää.

Kausaalisuus:

Ottamisen tai pakottamisen on oltava kausaalisesti seurausta väkivallasta tai uhkauksesta. Ilman pakottamista omaisuuden loukkausta ei olisi tapahtunut.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se riski, jonka ryöstön on tarkoitus estää, nimittäin että vieras omaisuus riistetään välittömällä väkivallalla tai henkilön eksistentiaalisella uhalla.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Ryöstön tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa vieras irtain omaisuus otetaan tai pakotetaan ottamaan väkivallalla henkilöä kohtaan tai uhkaamalla välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Vääryyden painopiste on omaisuusrikoksen ja välittömän henkilökohtaisen pakottamisen yhdistelmässä. Ratkaisevaa ei ole pelkästään omaisuuden anastaminen, vaan uhrin fyysisen koskemattomuuden konkreettinen vaarantaminen tekohetkellä.

• Rikoslain 143 § – Törkeä ryöstö: Törkeä ryöstö on kyseessä, kun perustunnusmerkistöön liittyy lisäolosuhteita, jotka lisäävät merkittävästi väkivalta- tai vaarantamispotentiaalia tai johtavat vakaviin seurauksiin. Tämä on erityisesti tapaus aseen käytössä, useiden tekijöiden järjestäytyneessä osallistumisessa tai vakavien vammojen, pysyvien seurausten tai kuoleman yhteydessä. Näissä tilanteissa yksinkertainen ryöstö väistyy, koska lisääntynyt väkivallan, vaarantamisen tai vahinkoseurausten määrä muodostaa kvalitatiivisesti korkeamman vääryyden, joka on arvioitava itsenäisesti.
• Rikoslain 144 § – Kiristys: Kiristys koskee myös omaisuusvahinkoja, jotka aiheutuvat väkivallasta tai vaarallisesta uhkauksesta, mutta eroaa teon hyökkäyskohdassa. Kun ryöstössä vieras irtain omaisuus saadaan välittömästi pakottamisen alaisena, kiristys kohdistuu uhrin tekoon, sietämiseen tai laiminlyöntiin, jonka kautta syntyy varallisuusvahinko. Varallisuusvahinko syntyy tässä välillisesti pakotetun henkilön käyttäytymisen kautta, ei tekijän välittömällä pääsyllä omaisuuteen. Ratkaisevaa on siis, saako tekijä omaisuuden itse pakottamisen alaisena vai aiheuttaako uhri varallisuusvahingon omalla toiminnallaan.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun ryöstöön liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten vahingonteko, ruumiinvamma, kotirauhan rikkominen tai vaarallinen uhkaus. Ryöstö säilyttää itsenäisen vääryytensä, koska loukataan erilaisia oikeushyviä. Rikokset ovat rinnakkaisia, ellei syrjäytymistä tapahdu.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen spesialiteetin perusteella tulee kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa ryöstön koko vääryyden täysin. Tämä on erityisesti tapaus, jossa lisääntynyt väkivaltapotentiaali tai vakavat rikoksen seuraukset muodostavat kvalitatiivisesti tehostetun ilmenemismuodon. Näissä tapauksissa perustunnusmerkistö väistyy.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, kun useita ryöstötekoja tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisissä hyökkäyksissä tai eri rikoksen kohteisiin. Jokainen teko muodostaa oman rikosoikeudellisen yksikkönsä, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat pakottamisteot ja omaisuuden anastukset liittyvät välittömästi toisiinsa ja niitä tukee yhtenäinen tahallisuus, esimerkiksi useissa pääsyissä saman rikosuunnitelman puitteissa. Teko päättyy, kun muita pakottamisteoja ei enää tapahdu tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on näytettävä toteen, että syytetty on tehnyt ryöstön. Ratkaisevaa on näyttö siitä, että oikeutetulta on otettu tai pakotettu ottamaan vieras irtain omaisuus käyttämällä väkivaltaa henkilöä kohtaan tai uhkaamalla välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Merkityksellistä ei ole pelkästään omaisuuden anastaminen, vaan erityisesti välitön henkilöön kohdistuva pakottaminen omaisuuden saamisen yhteydessä.

Erityisesti on osoitettava, että

• ottamista tai pakottamista on tosiasiallisesti tapahtunut,
• omaisuus oli vieras, eli se ei ollut yksinomaan syytetyn omistuksessa,
• väkivaltaa henkilöä kohtaan tai kvalifioitua uhkausta on käytetty,
• pakottaminen oli funktionaalisesti yhteydessä omaisuuden saamiseen,
• oikeutettu on sen seurauksena menettänyt tosiasiallisen hallinnan omaisuudesta,
• syytetty on itse tai kolmannen osapuolen kautta perustanut uuden hallinnan, vaikka se olisi ollut vain lyhytaikainen,
• omaisuuden loukkaus on kausaalisesti seurausta väkivallasta tai uhkauksesta.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, ovatko väitetty väkivallan käyttö, uhkaus ja ottaminen objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi todistajanlausuntojen, videotallenteiden, lääkärinlausuntojen, viestintätietojen, rikospaikkajälkien tai muiden ymmärrettävien olosuhteiden perusteella.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tarkastelee kaikkia todisteita kokonaisyhteydessä ja arvioi, onko objektiivisten mittapuiden mukaan kyseessä ottamista tai pakottamista pakottamisen alaisena. Keskeistä on kysymys siitä, käytettiinkö henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkausta, oliko se kausaalinen ja funktionaalinen omaisuuden anastamiselle ja saiko syytetty sen kautta tosiasiallisen hallinnan omaisuudesta.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• Väkivallan käytön tai uhkauksen laji, intensiteetti ja kulku,
• pakottamisen ja omaisuuden anastamisen välinen ajallinen yhteys,
• hallintasuhteet ennen ja jälkeen tapahtuman,
• todistajanlausunnot teon kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• Videotallenteet, lääketieteelliset asiakirjat tai muut objektiiviset todisteet,
• olosuhteet, jotka viittaavat välittömään hengen tai terveyden vaaraan,
• olettaisiko ymmärtäväinen keskivertohenkilö pakottamisen aiheuttaman luovutuksen tai ottamisen.

Tuomioistuin rajaa selkeästi tapaukset, joissa on kyse pelkästä pelottelusta ilman pakottavaa luonnetta, puhtaasti sanallisista konflikteista ilman välitöntä vaaraa, sekä tilanteista, joissa omaisuuden anastaminen ei perustu väkivaltaan tai kvalifioituun uhkaukseen.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• onko väkivaltaa tai kvalifioitua uhkausta tosiasiallisesti käytetty,
• oliko pakottaminen välitön hengen tai terveyden vaara,
• oliko pakottamisen ja omaisuuden anastamisen välillä kausaalinen yhteys,
• luovutettiinko omaisuus vapaaehtoisesti,
• oliko kyseessä vain uhkaus ilman vastaavaa intensiteettiä,
• perustettiinko tosiasiallinen omaisuuden hallinta ylipäätään,
• ristiriitoja tai aukkoja teon kulun kuvauksessa,
• vaihtoehtoisia tapahtumankulkuja, jotka voisivat selittää omaisuuden menetyksen toisin.

Se voi myös esittää, että teot ovat olleet tulkinnanvaraisia, tilannesidonnaisia tai ilman pakottavaa luonnetta, tai että ryöstön edellytykset eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä rikoslain 142 §:n osalta ovat merkityksellisiä erityisesti seuraavat todisteet:

• Todistajanlausunnot väkivalta- tai uhkatilanteen kulusta,
• Videotallenteet tai valokuvat julkisilta tai yksityisiltä alueilta,
• Lääkärinlausunnot tai vammojen dokumentaatio,
• Rikospaikkajäljet ja takavarikoinnit,
• Viestintätiedot ennen tekoa tai sen jälkeen,
• ajalliset kulut, jotka osoittavat pakottamisen ja omaisuuden anastamisen välisen yhteyden.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Lompakon ottaminen väkivallan uhalla: Tekijä asettuu henkilön tielle yöllisellä kadulla, estää pakoreitin ja uhkaa välittömällä fyysisellä väkivallalla, ellei lompakkoa luovuteta. Hyökkäyksen pelosta uhri luovuttaa lompakkonsa käteisen ja pankkikorttien kanssa. Tekijä saa siten uuden tosiasiallisen hallinnan vieraasta irtaimesta omaisuudesta, kun taas uhri menettää hallinnan. Ratkaisevaa on, että omaisuuden luovutus pakotettiin uhkaamalla välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Omaisuuden anastaminen liittyy välittömästi henkilökohtaiseen pakottamiseen ja täyttää siten ryöstön tunnusmerkistön.
• Matkapuhelimen kiristäminen fyysisellä väkivallalla: Tekijä työntää puistossa henkilön maahan ja estää häntä nousemasta. Samalla hän vaatii matkapuhelimen luovuttamista. Välttääkseen lisävakivaltaa uhri luovuttaa laitteen. Tekijä perustaa siten uuden hallinnan vieraaseen irtaimeen omaisuuteen. Ratkaisevaa on, että esinettä ei oteta salaa tai ilman kontaktia, vaan se saadaan välittömällä fyysisen väkivallan käytöllä henkilöä kohtaan. Jo lyhytaikainen tosiasiallisen hallinnan saaminen riittää täyttämään objektiivisen tunnusmerkistön.

Nämä esimerkit osoittavat, että ryöstö on kyseessä, kun vierasta irtainta omaisuutta ei pelkästään oteta pois, vaan se saadaan käyttämällä väkivaltaa tai vakavalla uhkauksella henkilöä kohtaan. Rikoksen painopiste ei ole yksinomaan omaisuuden riistämisessä, vaan omaisuuteen kohdistuvan puuttumisen ja henkilökohtaisen pakottamisen yhdistelmässä, riippumatta siitä, kuinka kauan tekijä tosiasiallisesti pitää esinettä hallussaan.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Ryöstön subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta kaikkien objektiivisten tunnusmerkistöjen osalta. Tekijän on tiedettävä, että hän käyttämällä väkivaltaa henkilöä kohtaan tai uhkaamalla välittömällä hengen tai terveyden vaaralla ottaa pois tai pakottaa luovuttamaan vieraan irtaimen omaisuuden ja siten riistää oikeutetulta tosiasiallisen hallinnan. Hänen on tunnistettava, että esine ei kuulu hänelle ja että sen saaminen tapahtuu ilman oikeutetun suostumusta.

Tekijän on siten ymmärrettävä, että hänen toimintansa kokonaiskuvassa edustaa henkilökohtaisella pakottamisella aikaansaatua omaisuuden riistämistä. Tahallisuuden osalta riittää, että tekijä pitää väkivallan käyttöä tai vakavaa uhkausta sekä poisottamista tai pakottamista luovuttamaan vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Tätä laajempi tarkoitustahallisuus ei ole tarpeen; epäsuora tahallisuus riittää.

Tahallisuuden on kohdistuttava myös rikoksentekovälineeseen. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että käytetty väkivalta vaikuttaa fyysisesti tai että uhkaus muodostaa välittömän hengen tai terveyden vaaran ja on omiaan saamaan uhrin luovuttamaan esineen. Samoin hänen on tunnistettava tai ainakin pidettävä mahdollisena, että pakottamisen ja omaisuuden riistämisen välillä on funktionaalinen yhteys.

Lisäksi ryöstö edellyttää rikollista hyötymistarkoitusta. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että hän hankkii itselleen tai kolmannelle oikeudettoman taloudellisen edun esineen anastamisella, esimerkiksi pitämällä, käyttämällä, luovuttamalla tai hyödyntämällä esinettä. Tämä sisäinen päämäärä on ryöstön omaisuusrikoksena konstitutiivinen.

Subjektiivista tunnusmerkistöä ei ole, jos tekijä vilpittömästi olettaa olevansa oikeutettu saamaan esineen tai että uhri luovuttaa esineen vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa. Vastaavasti, jos tekijä toimii ilman tahallisuutta väkivallan käytön tai vakavan uhkauksen osalta, esimerkiksi koska hän ei tunnista niiden pakottavaa vaikutusta uhriin tai ei ainakaan hyväksy sitä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio rikoslain 142 §:n mukaisessa ryöstössä ei ole periaatteessa poissuljettu, mutta se tulee harkittavaksi vain tiukasti rajatuissa poikkeustapauksissa. Tunnusmerkistö edellyttää väkivallan käyttöä henkilöä kohtaan tai uhkausta välittömällä hengen tai terveyden vaaralla ja osoittaa siten säännöllisesti suuren henkilökohtaisen vääryyden asteen. Tämä väkivaltatekijä rajoittaa merkittävästi diversion mahdollisuutta.

Tapauksissa, joissa ei ole käytetty merkittävää väkivaltaa, esine on vähäarvoinen, teolla on ollut vain vähäisiä seurauksia ja ei ole kyse törkeästä ryöstöstä, diversiota voidaan poikkeuksellisesti harkita. Väkivallan intensiteetin kasvaessa, suuremman vaarapotentiaalin tai suunnitelmallisen toiminnan myötä diversion mahdollisuus pienenee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• henkilöihin ei ole kohdistettu merkittävää väkivaltaa,
• teolla on ollut vain vähäisiä seurauksia,
• ei ole kyse suunnitelmallisesta tai toistuvasta toiminnasta,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja valmis sovitteluun.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yleishyödyllisiä töitä, valvontamääräyksiä tai sovittelun. Diversio ei johda tuomioon eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• on kyse merkittävästä väkivallan käytöstä tai vakavasta uhkauksesta,
• rikossyyte osoittaa suuren hengen tai terveyden vaarapotentiaalin,
• teko on tehty tietoisesti suunnitelmallisesti tai tavoitteellisesti,
• kyseessä on useita itsenäisiä ryöstötekoja,
• kyseessä on toistuvaa tai järjestelmällistä toimintaa,
• lisäksi on erityisiä raskauttavia olosuhteita,
• tai kokonaiskäyttäytyminen muodostaa vakavan loukkauksen uhrin henkilökohtaista turvallisuutta kohtaan.

Vain selvästi vähäisimmän syyllisyyden, minimaalisen pakottamisen ja välittömän oivalluksen tapauksissa voidaan harkita, onko poikkeuksellinen diversionaalinen menettely sallittua. Käytännössä diversio ryöstössä on vain harvoissa rajatapauksissa mahdollinen ja riippuu tiukasti yksittäistapauksen konkreettisista olosuhteista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen omaisuuteen kohdistuvan puuttumisen laajuuden, väkivalta- tai uhkaustilanteen laadun, keston ja intensiteetin sekä sen mukaan, kuinka voimakkaasti ryöstö on vaikuttanut uhrin henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja taloudelliseen asemaan. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja onko toiminta aiheuttanut merkittävän hengen tai terveyden vaaran sekä tuntuvia taloudellisia haittoja.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• teko on tehty intensiivisen väkivallan käytön tai massiivisen uhkauksen alaisena,
• kyseessä oli järjestelmällinen tai erityisen häikäilemätön menettely,
• on aiheutunut huomattava taloudellinen vahinko,
• useita esineitä tai taloudellisesti merkittäviä asioita oli kyseessä,
• on toimittu uhrin tunnistettavasta vastustuksesta tai erityisestä suojelun tarpeesta huolimatta,
• teko on tehty läheisyys-, riippuvuus- tai ylivalta-asemassa,
• tai on olemassa asiaankuuluvia aiempia tuomioita.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja havaittavissa oleva ymmärrys,
• rikollisen käyttäytymisen välitön lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset stressi- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Rangaistusasteikko

Ryöstöstä on säädetty vankeusrangaistus yhdestä kymmeneen vuoteen.

Jos kyseessä on lievä tapaus, erityisesti jos ei ole käytetty merkittävää väkivaltaa, teko koskee vähäarvoista esinettä ja vain vähäisiä seurauksia on aiheutunut, rangaistusasteikko on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Ryöstössä rikoslain 142 §:n mukaan vankeusrangaistus on ensisijainen. Pelkkää sakkorangaistusta ei ole säädetty rikoslain 142 §:n rangaistusasteikossa. Päiväsakkojärjestelmä ei siten ole käytännössä merkityksellinen tämän rikoksen pääsanktiona.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka ulottuu viiteen vuoteen, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakon. Tätä säännöstä ei sovelleta ryöstöön rikoslain 142 §:n mukaan, koska tunnusmerkistö edellyttää yksinomaan vankeusrangaistusta eikä tunne sakkorangaistusta. Vankeusrangaistuksen korvaaminen sakkorangaistuksella on siten poissuljettua.

Rikoslain 43 §: Ehdollinen vapauttaminen vankeusrangaistuksesta on mahdollista, jos määrätty rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja tekijälle on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös ryöstössä, mutta sitä myönnetään huomattavasti varovaisemmin, koska tunnusmerkistö edellyttää omaisuuteen kohdistuvan puuttumisen käyttämällä väkivaltaa tai vakavaa uhkausta henkilöä kohtaan. Ehdollinen vapauttaminen on realistista ennen kaikkea silloin, kun teko sijoittuu rangaistusasteikon alarajalle, ei ole käytetty merkittävää väkivaltaa ja tekijä on ymmärtäväinen.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen vapauttaminen mahdollistaa ehdottoman ja ehdollisesti lykätyn rangaistuksen osien yhdistelmän. Se on mahdollinen vankeusrangaistuksissa, jotka ovat yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden pituisia. Ryöstössä tämä muoto voi saada merkitystä erityisesti silloin, kun syyllisyyden mukainen rangaistus on kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä eikä ole selvästi raskauttavia olosuhteita. Intensiivisen väkivallan käytön tai lisääntyneen vaarallisuuden tapauksissa se yleensä suljetaan pois.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä valvotun koevapauden. Nämä koskevat ryöstössä usein käyttäytymistä ohjaavia toimenpiteitä, kuten väkivallan ehkäisyä, lähestymiskieltoja tai strukturoituja ohjelmia. Tavoitteena on estää lisärikoksia ja edistää vakaata sosiaalista uudelleenintegroitumista.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Ryöstöstä on säädetyn vankeusrangaistuksen vuoksi toimivaltainen aina käräjäoikeus. Alioikeuden toimivalta on poissuljettu, koska lakisääteinen rangaistusasteikko ylittää selvästi yhden vuoden vankeusrangaistuksen.

Ryöstön normaalitapauksessa käräjäoikeus päättää yksin tuomarin kokoonpanossa. Tämä kokoonpano vastaa lakisääteistä perustoimivaltaa rikoksissa, joissa on korotettu, mutta ei poikkeuksellinen rangaistusuhka.

Jos kyseessä on kuitenkin lievä ryöstö, jossa erityisesti ei ole käytetty merkittävää väkivaltaa, esine oli vain vähäarvoinen ja ainoastaan vähäisiä seurauksia on aiheutunut, käräjäoikeus päättää lautamieskokoonpanossa. Näissä tapauksissa laki määrää nimenomaisesti vahvennetun tuomarikokoonpanon.

Valamiesoikeus ei ole toimivaltainen ryöstössä, koska rangaistusuhan alaraja eikä laatu avaa sen toimivaltaa.

Paikallinen toimivalta

Paikallisesti toimivaltainen on periaatteessa tuomioistuin rikoksen tekopaikalla, eli siellä, missä väkivaltaa tai uhkausta käytettiin ja esine otettiin pois tai pakotettiin luovuttamaan.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Jos käräjäoikeus antaa tuomion, se ei ole välttämättä lopullinen. Päätöksestä voi tuomittu henkilö tai syyttäjä valittaa.

Tuomion tyypistä riippuen kyseeseen tulee joko valitus tai lisäksi purkuhakemus. Tällöin ylempi oikeusaste tarkistaa tuomion. Se valvoo, onko menettely suoritettu oikein ja onko tuomio oikeudellisesti pätevä.

Se, millainen tarkistus on mahdollinen, riippuu siitä, miten käräjäoikeus on päättänyt ja missä kokoonpanossa se on toiminut. Ylempien oikeusasteiden toimivalta määräytyy rikosprosessilain yleisten sääntöjen mukaan.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Ryöstössä rikoslain 142 §:n mukaan vahingoittunut henkilö voi yksityisenä asianosaisena esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska ryöstö kohdistuu väkivaltaisesti tai vakavalla uhkauksella pakotettuun vieraan irtaimen omaisuuden anastamiseen, vaatimukset kattavat erityisesti esineen arvon, uudelleenhankintakustannukset, käyttökatkoksen, menetetyn käyttöhyödyn sekä muut varallisuusvahingot, jotka ovat aiheutuneet teosta.

Asiatietojen mukaan voidaan vaatia korvausta myös seurausvahingoista, esimerkiksi jos esinettä tarvittiin ammatillisiin tai liiketoiminnallisiin tarkoituksiin ja väkivaltainen anastaminen on johtanut huomattaviin taloudellisiin haittoihin.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten esineen palauttaminen, arvon maksaminen tai vilpitön pyrkimys sovitteluun, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, edellyttäen, että se tapahtuu ajoissa ja täydellisesti.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut käyttäen väkivaltaa tai massiivista uhkausta, suunnitelmallisesti tai toistuvasti tai tekoon on liittynyt merkittävä pakottamisen tilanne, myöhempi vahingonkorvaus menettää yleensä suuren osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen hyvitys korvaa rikoksen vääryyden vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Ryöstö rikoslain 142 §:n mukaan yhdistää omaisuuteen kohdistuvan puuttumisen väkivaltaan henkilöä kohtaan tai vakavaan uhkaukseen. Oikeudellinen arviointi riippuu ratkaisevasti konkreettisesta rikoksen kulusta, pakottamisen intensiteetistä, tahallisuudesta sekä todistusaineistosta. Jo pienetkin poikkeamat asiatietojen osalta voivat ratkaista, täyttyykö tunnusmerkistö, onko kyseessä lievä tapaus vai tuleeko harkittavaksi laajempi kvalifikaatio.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että asiatieto luokitellaan oikein, todisteet arvioidaan asianmukaisesti ja vapauttavat olosuhteet käsitellään oikeudellisesti hyödynnettävästi.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, täyttyvätkö ryöstön edellytykset todella vai onko toinen oikeudellinen arviointi tarpeen,
• analysoi todistusaineistoa erityisesti väkivallan, uhkauksen ja anastustahallisuuden osalta,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka luokittelee rikoksen kulun täydellisesti ja oikeudellisesti tarkasti.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustuksena varmistamme, että ryöstösyyte tutkitaan huolellisesti ja menettelyä johdetaan vankalla tosiasiapohjalla.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio