Ammattimainen varkaus ja varkaus rikollisessa järjestäytymisessä

Itävallan rikoslain (StGB) 130 §:n mukaan kyseessä on törkeä varkaus, jos henkilö syyllistyy 127 §:n mukaiseen varkauteen ja se tapahtuu joko ammattimaisesti tai rikollisessa järjestäytymisessä. Tekijä ottaa haltuunsa toisen irtaimen esineen murtautumalla toisen hallintaan ja perustamalla uuden hallinnan, toimien tahallisesti ja tarkoituksenaan laiton hyötyminen itselleen tai kolmannelle osapuolelle. Lisääntynyt vääryys johtuu joko toistuvaan tulonhankintaan tähtäävästä toiminnasta tai organisoidusta tekotavasta useiden henkilöiden pitkäaikaisen yhteenliittymän puitteissa. StGB 130 § kiristää rangaistusta, koska nämä tekotavat osoittavat lisääntynyttä suunnittelua ja rikollisuutta.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Rikoksen objektiivinen tunnusmerkistö kuvaa, mitä ulkoisesti tapahtuu teon yhteydessä, eli todellisia tapahtumia riippumatta tekijän sisäisistä motiiveista. StGB 130 § edellyttää ensin StGB 127 §:n mukaista varkautta. Siksi edellytetään toisen irtaimen esineen haltuunottoa. Haltuunotto tarkoittaa, että tekijä poistaa oikeutetun henkilön tosiasiallisen hallinnan ja perustaa uuden hallinnan itse tai kolmannen osapuolen kautta.

Lisäksi rikos edellyttää erityistä tekotapaa. Objektiivisesti merkityksellistä on erityisesti se, että varkaus tehdään rikollisjärjestön puitteissa. Tämä on kyseessä, jos tekijä toimii jäsenenä pitkäaikaiseen ryhmään, joka on suunnattu rikollisten tekojen toistuvaan tekemiseen, ja toimii samalla yhteistyössä toisen jäsenen kanssa.

Myös StGB 130 §:n tapauksessa riittää jo tosiasiallisen esineen hallinnan lyhytaikainen saavuttaminen, jos oikeutettu menettää sen seurauksena esineen hallinnan. Pysyvää hallintaa ei vaadita.

Siltä osin kuin StGB 130 § mainitsee myös ammattimaisen tekotavan, on huomautettava, että kyseessä on tekijän sisäinen tarkoitus. Tämä kuuluu subjektiiviseen tunnusmerkistöön ja selitetään siellä erikseen.

StGB 130 § liittyy varkauden perustunnusmerkistöön ja kiristää rangaistusta organisoidun tai järjestelmällisen rikoksen erityisen vaarallisuuden vuoksi.

Raskauttavat olosuhteet

Varkaus StGB 130 §:n mukaan on objektiivisesti kyseessä, jos haltuunotto tapahtuu rikollisjärjestön jäsenenä toisen jäsenen avustuksella. Edellytetään useiden henkilöiden pitkäaikaista yhteenliittymää, joka on suunnattu rikollisten tekojen toistuvaan tekemiseen ja jonka organisatorisissa puitteissa tekijä toimii.

Lisäksi StGB 130 § mainitsee myös ammattimaisen tekotavan kvalifikaationa. On kuitenkin huomattava, että ammattimaisuus ei ole objektiivisesti todennettavissa oleva teon toteuttamisen olosuhde, vaan se perustuu tekijän sisäiseen tavoitteeseen hankkia itselleen jatkuva tulonlähde toistuvilla varkauksilla. Se on siis subjektiivinen tunnusmerkistö ja sitä selitetään tarkemmin subjektiivisen tunnusmerkistön osiossa.

Haltuunoton konkreettinen tapa määräytyy kulloisenkin perusrikoksen tai edelleen kvalifioidun varkauden muodon mukaan, johon StGB 130 § perustuu. StGB 130 § ei liity tiettyihin toteutustapoihin, kuten murtoon tai aseiden kantamiseen, vaan teon organisatoriseen tai toistuvaan yhteyteen.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö. Jos teko tehdään rikollisjärjestön puitteissa, tekijän on oltava kyseisen järjestön jäsen ja toimittava toisen jäsenen avustuksella.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on mikä tahansa toisen irtain, fyysinen esine, jolla on varallisuusarvoa. Esine on toisen, jos se ei kuulu yksinomaan tekijälle. Irtain on mikä tahansa esine, joka voidaan tosiasiallisesti ottaa haltuun.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu esineen haltuunotosta ilman oikeutetun suostumusta tai vastoin hänen tahtoaan. Kvalifikaatio johtuu rikollisjärjestön jäsenenä tehdystä teosta, ei haltuunoton tavasta.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen tuloksena on, että oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan esineeseen ja tekijä saavuttaa uuden hallinnan. Jo lyhytaikainen haltuunotto riittää.

Kausaalisuus:

Hallinnan menetyksen on oltava tekijän haltuunottotoimenpiteen seurausta. Ilman tätä toimenpidettä tulos ei olisi toteutunut.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se riski, jonka StGB 130 § pyrkii estämään, nimittäin toisen omaisuuden luvaton haltuunotto organisoidun ja toistuvaan toimintaan perustuvan varkaussuunnitelman puitteissa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

StGB 130 §:n tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa on kyse StGB 127 §:n mukaisesta varkaudesta ja se tehdään joko ammattimaisesti tai rikollisjärjestön puitteissa. Myös tässä toisen irtain esine otetaan tahallisesti haltuun siten, että oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan ja tekijä perustaa uuden hallinnan. Lisääntynyt vääryys ei kuitenkaan johdu haltuunoton tavasta, vaan organisatorisesta yhteydestä tai toistuvaan toimintaan perustuvasta teosta.

• StGB 142 § – Ryöstö: Ryöstö eroaa StGB 130 §:n mukaisesta varkaudesta siten, että henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vaarallista uhkausta käytetään haltuunoton mahdollistamiseksi tai ylläpitämiseksi. Vaikka myös StGB 130 §:ssä on kyse haltuunotosta, ryöstössä hyökkäys kohdistuu suoraan henkilöön. Jos väkivaltaa käytetään tai sillä uhataan, kyseessä ei ole enää varkaus, vaan ryöstö, josta seuraa huomattavasti ankarampi rangaistus.
• StGB 125 § – Vahingonteko: Vahingonteko kattaa toisen omaisuuden tahallisen vahingoittamisen, joka heikentää sen kuntoa tai käyttökelpoisuutta. Oikeutettu ei menetä esinettä, vaan se pysyy hänen hallussaan. StGB 130 §:n mukaisessa varkaudessa sen sijaan korostuu esineen haltuunotto. Jos vahingonteko ja haltuunotto yhdistetään, esimerkiksi jos esine vahingoitetaan ja sen jälkeen varastetaan, vahingonteko ja varkaus ovat rinnakkaisia, koska loukataan eri oikeushyviä.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen kilpailu on kyseessä, kun StGB 130 §:n mukaisen varkauden lisäksi ilmenee muita itsenäisiä rikoksia, kuten vahingonteko, kotirauhan rikkominen tai vaarallinen uhkaus. Varkaus säilyttää tällöin oman vääryytensä eikä syrjäydy. Jos useita oikeushyviä loukataan, rikokset ovat rinnakkaisia.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen spesialiteetin perusteella voi tulla kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa jo varkauden koko vääryyden. Tämä on erityisesti kyseessä edelleen kvalifioiduissa varkauden muodoissa, jos lisäksi ilmenee raskauttavia olosuhteita, kuten murto tai erityisen vakavat tekotavat. Tällaisissa tapauksissa yksinkertaisempi kvalifikaatio väistyy.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, jos useita varkauksia tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisinä haltuunottoina tai eri rikoksen kohteina. Jokainen haltuunotto muodostaa oman rikoksen, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat haltuunotot ovat tiiviissä ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä ja niitä tukee yhtenäinen rikosuunnitelma, esimerkiksi ammattimaisessa toiminnassa tai rikollisjärjestön yhteisen rikoskonseptin puitteissa. Rikos päättyy, kun lisää haltuunottoja ei tapahdu tai tekijä luopuu aikeestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on todistettava, että syytetty on syyllistynyt StGB 127 §:n mukaiseen varkauteen ja lisäksi on olemassa StGB 130 §:n mukainen kvalifioiva olosuhde. Ratkaisevaa on todistaa, että oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan esineeseen ja syytetty itse tai kolmannen osapuolen kautta on perustanut uuden hallinnan. Lisäksi on todettava, että varkaus on tehty joko rikollisjärjestön puitteissa tai ammattimaisesti.

Erityisesti on osoitettava, että

• haltuunottoteko on tosiasiallisesti tehty,
• esine oli toisen, eli se ei ollut yksinomaan syytetyn omistuksessa,
• oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan esineeseen,
• syytetty on perustanut uuden hallinnan, vaikka se olisi ollut vain lyhytaikainen,
• haltuunotto johtuu syytetyn käyttäytymisestä,
• on olemassa StGB 130 §:n kvalifioiva olosuhde, eli joko teko rikollisjärjestön jäsenenä tai ammattimainen tarkoitus

Rikollisjärjestön tapauksessa on todistettava, että syytetty on toiminut pitkäaikaiseen useiden henkilöiden yhteenliittymään kuuluvana jäsenenä ja tehnyt teon toisen jäsenen avustuksella.
Ammattimaisuuden tapauksessa on esitettävä, että tekijä on toiminut tarkoituksenaan hankkia itselleen jatkuva tulonlähde toistuvilla varkauksilla.

Syyttäjän on myös esitettävä, ovatko väitetty haltuunotto ja kvalifioiva olosuhde objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi todistajanlausunnoilla, videotallenteilla, viestintätiedoilla, organisatorisilla prosesseilla, aikaisemmilla samankaltaisilla teoilla tai muilla ymmärrettävillä olosuhteilla.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii kaikki todisteet kokonaisuutena ja arvioi, onko objektiivisten kriteerien mukaan kyseessä haltuunotto ja ovatko StGB 130 §:n edellytykset täyttyneet. Keskeistä on kysymys siitä, onko oikeutettu tosiasiallisesti menettänyt esineen, onko tämä menetys syytettävissä syytetylle ja onko teon kvalifioiva yhteys todistettu.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• hallussapitoolosuhteet ennen ja jälkeen tapahtuman,
• väitetyn haltuunoton tyyppi ja kulku,
• hallinnan menetyksen ajankohta ja kesto,
• todistajanlausunnot teon kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• objektiiviset todisteet, kuten videotallenteet tai viestintätiedot,
• olosuhteet, jotka viittaavat organisoituun tekoon tai toistuvaan toimintatapaan,
• olisiko ymmärtävä keskivertoihminen olettanut, että esine on otettu oikeutetulta ja että teko kuuluu kvalifioituun kehykseen.

Tuomioistuin rajaa selkeästi pelkät väärinkäsitykset, erehdykset, väliaikaiset hallinnan luovutukset tai tilanteet ilman todellista hallinnan menetystä, jotka eivät muodosta tunnusmerkistön mukaista anastamista.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• onko haltuunotto todella tapahtunut,
• onko oikeutettu todella menettänyt esineen hallinnan,
• oliko olemassa suostumus, oikeutus tai palauttamisaie,
• onko esinettä vain lyhytaikaisesti kosketeltu tai siirretty perustamatta uutta hallintaa,
• onko organisoitu teko tai ammattimainen tarkoitus todella olemassa,
• ristiriitoja tai aukkoja teon kulun kuvauksessa,
• vaihtoehtoisia syitä, jotka voisivat yhtä uskottavasti selittää esineen katoamisen.

Se voi myös esittää, että tietyt toimet ovat olleet väärinymmärrettäviä, vahingossa tapahtuneita tai oikeutetun suostumuksella tehtyjä, tai että StGB 130 §:n edellytykset eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä StGB 130 §:n tapauksissa seuraavat todisteet ovat erityisen tärkeitä:

• Videotallenteet tai valokuvat,
• Todistajanlausunnot haltuunoton kulusta ja useiden henkilöiden osallisuudesta,
• Viestintätodisteet tai viitteet organisatorisiin rakenteisiin,
• Viitteet toistuviin samankaltaisiin tekoihin,
• Ajalliset kulut, jotka viittaavat suunnitelmalliseen toimintaan,
• olosuhteet, jotka voivat osoittaa pitkäaikaista yhteistyötä tai tulonhankkimistarkoitusta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Ammattimainen varkaus myymälätiloista: Tekijä varastaa säännöllisesti yhdessä vaihtuvien seuralaisten kanssa arvokkaita elektroniikkatuotteita eri liikkeistä. Tavarat myydään välittömästi edelleen jatkuvien tulojen saamiseksi. Jokaisessa teossa oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan esineeseen, kun taas tekijä perustaa uuden hallinnan. Ratkaisevaa ei ole yksittäinen tavaroiden arvo, vaan se, että tekijä alusta alkaen pyrkii hankkimaan itselleen jatkuvan tulonlähteen toistuvilla varkauksilla. Haltuunotto täyttää siten StGB 127 §:n mukaisen varkauden, joka ammattimaisen tarkoituksen vuoksi on arvioitava kvalifioiduksi varkaudeksi StGB 130 §:n mukaisesti.
• Varkaus rikollisjärjestön puitteissa: Useat henkilöt liittyvät pysyvästi yhteen varastaakseen työnjaon mukaisesti polkupyöriä asuinalueilta. Yksi osallistuja etsii sopivia kohteita, toinen hoitaa haltuunoton, kolmas järjestää kuljetuksen. Konkreettisessa teossa tekijä varastaa lukitun polkupyörän kerrostalon sisäpihalta ja luovuttaa sen välittömästi toiselle ryhmän jäsenelle. Omistaja menettää tosiasiallisen hallinnan esineeseen, kun taas ryhmän sisällä perustetaan uusi hallinta. Koska teko tehdään pitkäaikaiseen järjestöön kuuluvana jäsenenä ja toisen jäsenen avustuksella, kyseessä on kvalifioitu varkaus StGB 130 §:n mukaisesti.

Nämä esimerkit osoittavat, että StGB 130 § ei liity haltuunoton erityisiin toteutustapoihin, vaan toistuvaan tulonhankintaan tai organisoituun tekoon ryhmän sisällä. Ratkaisevaa on edelleen tosiasiallisen hallinnan menetys esineeseen, ei haltuunoton kesto tai myöhempi käyttö.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Varkauden subjektiivinen tunnusmerkistö rikoslain 130 §:n mukaan edellyttää tahallisuutta. Tekijän on tiedettävä, että hän ottaa haltuunsa toisen irtaimen esineen riistämällä oikeutetulta tosiasiallisen hallinnan ja perustamalla itse uuden hallinnan. Hänen on ymmärrettävä, että esine ei kuulu hänelle ja että haltuunotto tapahtuu ilman oikeutetun suostumusta.

Tekijän on siis ymmärrettävä, että hänen toimintansa kokonaisuutena muodostaa kohdennetun toisen omaisuuden haltuunoton ja on tyypillisesti omiaan estämään oikeutettua käyttämästä ja määräämästä esineestä. Tahallisuuden osalta riittää, että tekijä pitää haltuunottoa vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Tarkoitustahallisuutta ei vaadita; epäsuora tahallisuus riittää.

Lisäksi tahallisuuden on ulotuttava myös rikoslain 130 §:n mukaisen törkeän tunnusmerkistön piiriin. Jos tekijä toimii rikollisjärjestön jäsenenä, hänen on ainakin hyväksyttävä toimiminen tämän järjestäytyneen rakenteen puitteissa ja toisen jäsenen myötävaikutuksella. Ammattimaisen tekemisen yhteydessä edellytetään, että tekijä toimii tarkoituksenaan hankkia toistuvilla varkauksilla jatkuva tulonlähde. Tämä tavoite muodostaa subjektiivisen tunnusmerkistön.

Lisäksi varkaus edellyttää myös rikollista hyötymistarkoitusta. Tekijän on ainakin hyväksyttävä itselleen tai kolmannelle osapuolelle oikeudettoman varallisuusedun hankkiminen, esimerkiksi pitämällä, käyttämällä, luovuttamalla tai myymällä esineen. Tämä sisäinen tavoite on tyypillinen omaisuusrikoksille ja sen on oltava läsnä myös törkeässä varkaudessa.

Subjektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, jos tekijä vilpittömästi uskoo olevansa oikeutettu haltuunottoon, jos hän olettaa oikeutetun suostumuksen tai jos hän katsoo, että hänellä on oikeus esineeseen. Vastaavasti, jos tekijä ilman epäsuoraa tahallisuutta olettaa, ettei hän toimi ammattimaisesti tai rikollisjärjestön jäsenenä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio ei ole rikoslain 130 §:n mukaisessa varkaudessa periaatteessa poissuljettu, mutta se tulee kyseeseen vain hyvin rajoitetusti. Tunnusmerkistö koskee törkeää varkautta, jossa on kyse joko ammattimaisesta tekemisestä tai rikollisjärjestön puitteissa toimimisesta. Tähän liittyy säännöllisesti lisääntynyt vääryys, joka sallii diversion vain poikkeustapauksissa.

Tapauksissa, joissa rikoslain 130 §:n edellytykset täyttyvät vain niukasti, tekijä toimii välittömästi ymmärtäväisesti ja teon seuraukset voidaan nopeasti ja täysin korjata, diversiota voidaan silti harkita. Kasvavan suunnitelmallisuuden, toistamistarkoituksen tai järjestäytyneen teon myötä diversion todennäköisyys laskee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• jos syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• jos ammattimainen tavoite on vain heikosti ilmentynyt tai osallistuminen järjestöön vaikuttaa vähäpätöiseltä,
• vakavia seurauksia ei ole syntynyt,
• jos selkeää suunnitelmallista tai toistuvaa toimintaa ei ole havaittavissa,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• ja tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja sovitteluhaluinen.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallisia palveluja, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyksilukemiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• jos teko on tehty ammattimaisesti suppeammassa merkityksessä,
• jos varkaus tapahtui vakiintuneen rikollisjärjestön puitteissa,
• jos kyseessä on suunnitelmallinen tai toistuvaan toimintaan tähtäävä menettely,
• jos on tehty useita itsenäisiä varkauksia,
• merkittävä taloudellinen vahinko on aiheutunut,
• erityisiä raskauttavia olosuhteita ilmenee,
• tai kokonaiskäyttäytyminen muodostaa vakavan loukkauksen toisen varallisuusoikeuksia kohtaan.

Vain selvästi vähäisimmän syyllisyyden ja välittömän ymmärryksen tapauksissa voidaan poikkeuksellisesti harkita, onko diversio sallittua. Käytännössä diversio on rikoslain 130 §:n mukaisissa tapauksissa huomattavasti rajatumpi kuin perustunnusmerkistössä ja riippuu tiukasti yksittäistapauksen olosuhteista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varallisuuteen kohdistuvan puuttumisen laajuuden, haltuunoton laadun, keston ja intensiteetin sekä sen mukaan, kuinka voimakkaasti esineen haltuunotto on heikentänyt oikeutetun taloudellista asemaa tai käyttömahdollisuutta. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja onko käyttäytyminen aiheuttanut tuntuvan varallisuushaittaan. Rikoslain 130 §:n osalta on lisäksi otettava huomioon, onko teko tehty ammattimaisesti vai rikollisjärjestön puitteissa.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• haltuunotot ovat jatkuneet pidemmän ajan,
• oli kyse systemaattisesta tai erityisen itsepintaisesta menettelystä,
• on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko,
• useita esineitä tai taloudellisesti merkittäviä esineitä oli kyseessä,
• selvistä kehotuksista tai pyynnöistä huolimatta lisää haltuunottoja tapahtui,
• oli kyse erityisestä luottamuksen rikkomisesta, esimerkiksi varkauksissa läheis-, työ- tai riippuvuussuhteessa,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja havaittavissa oleva ymmärrys,
• rikollisen käyttäytymisen välitön lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset stressi- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Rangaistusasteikko

Yksinkertainen varkaus muodostaa perustunnusmerkistön ja siitä voidaan tuomita vankeutta enintään kuusi kuukautta tai sakkoa enintään 360 päiväsakkoa.

Jos varkaus tehdään ammattimaisesti tai rikollisjärjestön jäsenenä toisen jäsenen myötävaikutuksella, kyseessä on törkeä tunnusmerkistö. Näissä tapauksissa rangaistusasteikko on vankeutta enintään kolme vuotta. Ratkaisevaa ei ole esineen arvo, vaan toistuvaan tulonhankintaan tähtäävä tai järjestäytynyt teko.

Jos tällä tekotavalla lisäksi tehdään törkeä varkaus tai murto- tai aseellinen varkaus perusmuodossaan, rangaistusasteikko nousee vankeuteen kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Tässä yhdistyvät useat vääryyden lisääntymiset.

Jos lopulta kyseessä on erityisen törkeä varkaus, esimerkiksi murto asuttuun tilaan tai erityisen vaarallinen teon toteutus, tällä törkeällä tekotavalla, laki määrää vankeutta yhdestä kymmeneen vuoteen. Rahallista sakkoa ei näissä tapauksissa enää säädetä.

Rangaistusasteikon porrastus osoittaa, että erityisesti järjestäytyneet tai toistuvaan toimintaan tähtäävät varkaudet yhdessä muiden raskauttavien olosuhteiden kanssa sanktioidaan erityisen ankarasti.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Rikoslain 130 §:n mukaisessa varkaudessa rahallinen sakko jää säännöllisesti taka-alalle. Törkeän tekotavan vuoksi se tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi vähäisen syyllisyyden ja rangaistusasteikon alarajan tapauksissa. Korkeammissa törkeän teon asteissa säädetään ainoastaan vankeusrangaistus.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos laissa säädetty rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä rahasakon. Tämä mahdollisuus on siis olemassa myös rikoslain 130 §:n mukaisessa varkaudessa, siltä osin kuin sovellettava rangaistusasteikko sen sallii.

Käytännössä rikoslain 37 §:ää sovelletaan kuitenkin erittäin pidättyvästi, koska rikoslain 130 § edellyttää säännöllisesti lisääntynyttä vääryyttä ammattimaisen menettelyn tai järjestäytyneen teon vuoksi. Soveltaminen tulee kyseeseen korkeintaan silloin, kun teko liikkuu törkeän teon alarajalla, selkeää suunnitelmallisuutta ei ole ja vahinko on vähäinen tai kokonaan korvattu. Tapauksissa, joissa on laissa säädetty vähimmäisvankeusrangaistus, soveltaminen on poissuljettu.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös rikoslain 130 §:n mukaisissa tapauksissa. Ehdollista rangaistusta myönnetään kuitenkin pidättyvämmin, jos teko on tehty ammattimaisesti, suunnitelmallisesti, toistuvasti tai rikollisjärjestön puitteissa. Se on realistinen erityisesti silloin, kun vahinko on korvattu kokonaan, tekijä on ymmärtäväinen ja teko pysyy rangaistusasteikon alarajalla.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus sallii ehdottoman ja ehdollisena määrätyn rangaistusosan yhdistelmän ja on mahdollinen rangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Rikoslain 130 §:n mukaisissa tapauksissa tämä muoto voi saada merkitystä erityisesti silloin, kun syyllisyyden mukainen rangaistus sijoittuu tälle alueelle. Korkeammissa törkeän teon asteissa tai tapauksissa, joissa on vähimmäisvankeusrangaistus, se on säännöllisesti poissuljettu.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat usein vahingonkorvausta, esineen palauttamista, uusien omaisuusrikosten välttämistä tai rakenteellisia toimenpiteitä, kuten käyttäytymiskoulutuksia. Tavoitteena on korvata aiheutunut vahinko ja ehkäistä uusia, erityisesti järjestelmällisiä varkauksia.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Rikoslain 130 §:n mukaisesta varkaudesta on korotetun rangaistusuhan vuoksi periaatteessa toimivaltainen Landesgericht. Bezirksgerichtin toimivalta ylittyy, koska rikoslain 130 § säätää joka tapauksessa vankeusrangaistuksen, joka ylittää rikosprosessilain 30 §:n puitteet.

Jos kyseessä on rikoslain 130 §:n perustapaus, Landesgericht päättää yksin tuomarina. Bezirksgericht ei tule kyseeseen riittävän asiallisen toimivallan puuttuessa.

Jos kyseessä on varkauden muotoja, joissa rangaistusasteikko nousee kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta, myös Landesgericht on toimivaltainen. Landesgericht päättää näissä tapauksissa periaatteessa yksin tuomarina, ellei erityisten lakisääteisten toimivaltasääntöjen perusteella maallikkotuomioistuin ole toimivaltainen, esimerkiksi merkittävien arvorajojen ylittyessä tai vastaavan tahallisuuden suuntautumisen vuoksi.

Jos kyseessä on erityisen törkeä tapaus, jossa vankeusrangaistus on yhdestä kymmeneen vuotta, Landesgericht päättää maallikkotuomioistuimena. Yksittäinen tuomari on poissuljettu näissä tapauksissa.

Valamiehistöoikeus ei ole toimivaltainen, koska rikoslain 130 § ei säädä rangaistusuhkaa, joka avaisi sen toimivallan.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen on tuomioistuin haltuunoton paikkakunnalla. Ratkaisevaa on, missä oikeutettu menetti tosiasiallisen määräysvallan esineeseen ja missä tekijä perusti uuden hallussapidon.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Landesgerichtin ensimmäisenä oikeusasteena antamiin tuomioihin on oikeuden kokoonpanosta riippuen mahdollista valittaa. Jos tuomion on antanut Landesgericht yksin tuomarina, Oberlandesgericht on toimivaltainen.

Jos rikoslain 130 §:n mukainen varkaus käsitellään maallikkotuomioistuimessa, valitus ja purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen ovat mahdollisia.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 130 §:n mukaisessa varkaudessa vahingoittunut henkilö voi yksityisenä asianosaisena esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska tämäkin rikos koskee toisen irtaimen esineen luvatonta haltuunottoa, vaatimukset kohdistuvat erityisesti esineen arvoon, uudelleenhankintakustannuksiin, käytön menetykseen, menetettyyn käyttöhyötyyn sekä muihin varallisuusvahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet haltuunotosta.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia myös seuraamusvahinkojen korvaamista, esimerkiksi jos esinettä tarvittiin ammatillisiin tai liiketoiminnallisiin tarkoituksiin ja anastus on johtanut merkittäviin taloudellisiin haittoihin.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten esineen palauttaminen, arvon maksaminen tai vakava pyrkimys sovitteluun, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja täysin.

Jos tekijä on kuitenkin toiminut ammattimaisesti, suunnitelmallisesti, toistuvasti tai rikollisjärjestön puitteissa ja tästä on aiheutunut merkittävä varallisuusvahinko, myöhempi vahingonkorvaus menettää säännöllisesti suuren osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen korvaus hyvittää teon vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Rikoslain 130 §:n mukainen varkaus edellyttää törkeää tekotapaa, esimerkiksi ammattimaisuutta tai rikollisjärjestön puitteissa toimimista. Oikeudellinen arviointi riippuu ratkaisevasti konkreettisesta teonkulusta, subjektiivisesta tahallisuudesta, organisatorisesta sidoksesta ja todistusaineistosta. Jo pienet poikkeamat voivat ratkaista rangaistusasteikon ja menettelyn lopputuloksen.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että asiaintila luokitellaan oikein, todisteet arvioidaan oikeudellisesti moitteettomasti ja vapauttavia olosuhteita hyödynnetään johdonmukaisesti.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, täyttyvätkö edellytykset todella vai onko lievempi oikeudellinen arviointi perusteltu,
• analysoi todistusaineiston sekä väitetyn ammattimaisen tai järjestäytyneen teon,
• kehittää selkeän, oikeudellisesti tarkan puolustusstrategian keskittyen rangaistusasteikkoon, diversioon ja ehdolliseen rangaistukseen.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että törkeän varkauden syyte tutkitaan huolellisesti ja menettely toteutetaan kestävällä tosiasiapohjalla.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio