Elinsiirto

Itävallassa elinsiirrot on säännelty selkeästi laissa: elinsiirtolaki (OTPG) muodostaa tälle oikeudellisen perustan. Lisäksi kudos- ja soluturvallisuuslaki (GSG) sääntelee vastaavalla tavalla kudosten ja solujen poistoa ja käyttöä.

Ennakointi

Vastaanottajien ja elävältä luovutuksen tapauksessa myös luovuttajien tulisi järjestää tietyt tärkeät asiat ennen elinsiirtoa:

• Testamentti perinnön järjestämiseksi
• Edunvalvontavaltuutus edustuksen järjestämiseksi
• Hoitotahto toivottujen hoitojen järjestämiseksi
• Hautausta koskeva määräys hautauksen järjestämiseksi

Näin omaisilta poistetaan pahimmassa tapauksessa vaikeita päätöksiä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vapaaehtoisuus ja vastikkeettomuus

Elinluovutukset saavat tapahtua ainoastaan vapaaehtoisesti ja vastikkeetta. Elinten kaupallinen hyödyntäminen on kielletty. Elimistä ei siten saa tehdä voittoa tavoittelevia oikeustoimia.

Näin ollen on kiellettyä myöntää tai luvata luovuttajille tai kolmansille osapuolille taloudellisia tai vastaavia etuja elimen luovutuksesta.

Kaikki näiden määräysten vastaiset oikeustoimet ovat oikeudellisesti pätemättömiä.

Ainoastaan elinluovutukseen suoraan liittyvien kulujen korvaaminen on sallittua. Näihin kuuluvat esimerkiksi matkakulut, menetetty ansio tai lääketieteellisen jälkihoidon kustannukset. Nämä korvaukset eivät ole palkkaa ja ovat siten sopusoinnussa vastikkeettoman luovutuksen periaatteen kanssa.

Tämän periaatteen tarkoituksena on varmistaa, että päätös elinluovutuksesta tehdään yksinomaan altruistisista motiiveista, vapaana taloudellisesta paineesta tai taloudellisista kannustimista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Elinsiirto eläviltä luovuttajilta

Elävältä luovutukset katsotaan viimeiseksi keinoksi, jos kuolleelta luovuttajalta ei ole saatavilla sopivaa elintä ajoissa. Elävältä luovutukseen soveltuvat erityisesti elimet, kuten munuaiset, osat maksasta tai harvoin keuhkolohkot, eli elimet, jotka ovat joko parillisia tai jaettavissa.

Usein tällaiset luovutukset ovat peräisin läheisiltä sukulaisilta tai ihmisiltä, jotka ovat emotionaalisesti erityisen sidoksissa vastaanottajaan, eli vanhemmilta, sisaruksilta tai aviopuolisoilta.

Koska elävältä luovutus on vakava lääketieteellinen toimenpide terveelle henkilölle, elävältä luovutukseen sovelletaan erityisen tiukkoja lakisääteisiä vaatimuksia ja tiedotusvelvollisuuksia.

Täysi-ikäisyys

Elävältä luovuttajien on oltava täysi-ikäisiä ja suostumuskykyisiä. Alaikäisten elinluovutukset ovat nimenomaisesti kiellettyjä.

Riskien minimointi

Ennen poistoa vaaditaan kattava lääketieteellinen tutkimus sen selvittämiseksi, onko luovuttaja fyysisesti ja psyykkisesti soveltuva. Jos luovuttajalle on olemassa merkittävä terveysriski, luovutus on kielletty. Toimenpide voidaan suorittaa vain, jos luovuttajan riskiä pidetään lääketieteellisesti hyväksyttävänä ja se on kohtuullisessa suhteessa vastaanottajalle odotettavissa olevaan hyötyyn.

Tiedottaminen

Potentiaalisen luovuttajan tiedottaminen on suoritettava perusteellisesti, ymmärrettävästi sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa. Pakollisesti annettaviin tietoihin kuuluvat:

• Suunnitellun elinten poiston tarkoitus ja menettely
• Toimenpiteen mahdolliset riskit ja seuraukset
• Tarvittavat tutkimukset ennen poistoa ja sen jälkeen
• Suoritettavat analyyttiset testit sekä epätavallisten löydösten mahdolliset seuraukset
• Terapeuttiset tavoitteet ja potentiaalinen hyöty vastaanottajalle
• Odotettavissa olevat menestymismahdollisuudet
• Suojatoimenpiteet luovuttajalle ja säännöllisten lääketieteellisten seurantatarkastusten merkitys

Luopuminen tästä tiedottamisesta ei ole oikeudellisesti sallittua.

Peruttavissa oleva suostumus

Vasta täydellisen tiedottamisen jälkeen potentiaalinen luovuttaja voi antaa tietoon perustuvan, kirjallisen suostumuksensa. Tämä suostumus on allekirjoitettava ja dokumentoitava. Jos henkilö ei pysty kirjoittamaan, vaaditaan lausunto kolmen todistajan edessä.

Ennen toimenpidettä suostumus voidaan peruuttaa milloin tahansa, ilman syytä, sekä kirjallisesti että suullisesti. Suostumuksen peruuttaminen tekee kaikista suunnitelluista elinten poistoista välittömästi kiellettyjä.

Jälkihoito

Poiston jälkeen luovuttajalla on oikeus kattavaan lääketieteelliseen hoitoon ja jälkihoitoon. Poistoleikkauksia tekevät sairaalat ovat velvollisia tarjoamaan jäsennellyn jälkihoito-ohjelman, joka sisältää yleensä tarkastuksen kolmen kuukauden kuluttua ja säännölliset seurantatutkimukset yksilöllisen jälkihoitosuunnitelman mukaisesti.

Valmistelun, leikkauksen ja jälkihoidon kustannukset kattaa yleensä vastaanottajan sairausvakuutus tai terveydenhuoltojärjestelmä, jotta luovuttajalle ei aiheudu taloudellisia haittoja.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Elinsiirto vainajilta

Vastustamisoikeuteen perustuva järjestelmä

Itävallassa on jo pitkään ollut voimassa niin kutsuttu vastustamisoikeuteen perustuva järjestelmä (”opt-out-sääntely”). Tämän periaatteen mukaan jokainen kuollut ihminen voi periaatteessa olla potentiaalinen elinluovuttaja, ellei hän ole elinaikanaan nimenomaisesti vastustanut sitä.

Tämä hiljaisen suostumuksen periaate juontaa juurensa Euroopan neuvoston vuonna 1978 antamaan suositukseen. Tämän säännöksen tavoitteena on lisätä elinluovutusten määrää siten, että periaatteessa kaikki ihmiset katsotaan potentiaalisiksi luovuttajiksi, kunhan nimenomaista vastustusta ei ole dokumentoitu.

Vastustamisoikeuteen perustuva järjestelmä hyväksytään Itävallassa yleisesti laajasti, sillä se toisaalta korostaa kuolemanjälkeisen solidaarisuuden periaatetta, mutta toisaalta jättää myös aina tilaa tietoiselle ja henkilökohtaiselle päätökselle elinluovutusta vastaan.

Vastustus elinsiirtoa vastaan

Elinluovutus on siis kiellettyä, jos lääkäreillä on vastustus, jolla vainaja tai hänen laillinen edustajansa on nimenomaisesti kieltäytynyt elinluovutuksesta ennen kuolemaansa.

Elinluovutuksesta kieltäytyminen voidaan tehdä rekisteröimällä se vastustusrekisteriin. Tätä varten on täytettävä lomake Elinluovutus – Vastustus/Muutos/Poisto ja lähetettävä se vastustusrekisteriin.

Sairaalat ja lääkärit ovat velvollisia tarkistamaan vastustusrekisterin ennen elinten poistoa. Jos rekisteristä löytyy merkintä, poistoa ei saa suorittaa.​

Virallisen vastustusrekisterimerkinnän lisäksi Itävallassa tunnustetaan myös muita vastustuksen muotoja. Esimerkiksi kirjallinen ilmoitus, jota pidetään mukana henkilökohtaisissa asiakirjoissa, tai vastaava hoitotahto riittää. Näin varmistetaan, että yksilöllinen tahto otetaan selkeästi huomioon.

Vaihtoehtoisesti myös omaisilla on mahdollisuus esittää vastustus kyseisen henkilön kuoleman jälkeen, mikäli he voivat uskottavasti osoittaa, että tämä vastaa vainajan tahtoa.

Oikeus elinsiirtoon

Tämän vastustamisoikeuteen perustuvan järjestelmän oikeudellinen seuraus on yksiselitteinen: Jos vastustusta ei ole, on sallittua poistaa yksittäisiä elimiä vainajilta, jotta niiden siirrolla voidaan pelastaa toisen ihmisen elämä tai palauttaa hänen terveytensä.

Elinten poisto saa tapahtua vain voittoa tavoittelemattomissa sairaaloissa, jotka täyttävät myös muut olennaiset yleishyödyllisyyden edellytykset.

Ennen elinten poistoa itsenäiseen ammatinharjoittamiseen oikeutetun lääkärin on todettava kliinisen kuoleman (aivokuoleman) alkaminen. Aivokuolema määritellään tilaksi, jossa isoaivojen, pikkuaivojen ja aivorungon kokonaistoiminta on peruuttamattomasti sammunut. Tieteellisen tiedon nykytilan mukaan aivokuolema on identtinen ihmisen yksilöllisen kuoleman kanssa.

Tämän lääkärin on oltava riippumaton. Hän ei siis saa suorittaa elinten poistoa eikä siirtoa. Muutenkaan tämä lääkäri ei saa olla millään tavoin osallisena tai vaikutettuna elinsiirtoon tarvittaviin toimenpiteisiin. Aivokuoleman toteamisessa lääkärin on noudatettava laajoja määräyksiä.

Elinten arvioinnin ja valinnan on tapahduttava lääketieteellisen tiedon tason mukaisesti. Elinten poisto ei saa aiheuttaa kunnioitusta loukkaavaa turmelua vainajan ruumiille.

Elinsiirron etusija

Vainajilta poistettujen elinten ja elinosien siirrolla on etusija ihmiseen sovellettavien solujen ja kudosten poistoon nähden. Vainajilta poistettujen elinten ja elinosien saatavuutta elinsiirtoa varten ei saa heikentää ihmiseen sovellettavien solujen ja kudosten poistolla.

Ruumiinluovutus

Joka haluaa mennä vielä pidemmälle, voi luovuttaa koko ruumiinsa ruumiinluovutuksena lääketieteelliselle yliopistolle tieteen ja uusien lääkäreiden koulutuksen tarkoitukseen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vastuu

Vastuukysymyksen selvittäminen elinsiirron yhteydessä tapahtuneiden virheiden osalta riippuu siitä, mikä virhe on kyseessä ja kuka siitä on vastuussa.

Useat osapuolet voivat olla vastuussa:

• Sairaala: Jos virhe johtuu organisatorisista puutteista, esim. puutteellisesta hygieniasta, riittämättömästä tiedottamisesta.
• Lääkärit: Jos kyseessä on hoitovirhe, esim. virheellinen leikkauksen suoritus, väärä lääkitys tai riittämätön jälkihoito.
• Koordinointielin (esim. Eurotransplant): Harvoissa tapauksissa, jos elinten välityksessä on virhe.

Virheellisen elinsiirron yhteydessä voi syntyä vahingonkorvausvaatimuksia useista syistä, kuten:

• Kipu: Korvaus fyysisestä tai henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut virheestä.
• Hoitokustannukset: Lääketieteellisten hoitokustannusten korvaaminen, jotka ovat olleet tarpeen virheen seurauksena.
• Ansionmenetys: Korvaus menetetyistä tuloista, jos potilas on työkyvytön virheen vuoksi.
• Kiinteät kulut: Kiinteät summat muiden virheestä aiheutuneiden kulujen kattamiseksi.

Näiden vaatimusten tarkoituksena on korvata aiheutunut vahinko mahdollisimman kattavasti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosoikeudelliset säännökset

Elinluovutuslain säännösten rikkomukset johtavat hallinnollisiin ja rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Kyse ei ole ainoastaan laittomista elinten poistoista ja elinkaupasta, vaan myös näennäisistä pikkuseikoista, kuten pelkkien organisatoristen määräysten rikkomisesta.

Rangaistukset vaihtelevat sakoista vankeusrangaistuksiin.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio