Varkauden jälkeinen ryöstö

Ryöstövarastus rikoslain 131 §:n mukaisesti tapahtuu, kun henkilö tavataan varkauden jälkeen itse teosta ja tässä tilanteessa käyttää väkivaltaa henkilöä vastaan tai uhkaa välittömällä hengen tai terveyden vaaralla pitääkseen itsellään tai kolmannella osapuolella jo anastetun omaisuuden. Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää täytettyä tai ainakin yritykseksi jäänyttä varkautta ja kattaa käyttäytymisen anastuksen jälkeisessä turvaamisvaiheessa. Väkivalta tai uhkaus ei palvele omaisuuden hankkimista, vaan yksinomaan omaisuuden pitämistä tai pakenemisen mahdollistamista. Ratkaisevaa on, että eskalaatio tapahtuu vasta teon paljastumisen jälkeen. Jo lyhytaikainen tosiasiallinen hallinta omaisuudesta riittää. Lisääntynyt vääryyden aste piilee jälkikäteisessä väkivallan käytössä varallisuusedun turvaamiseksi.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Rikoslain 131 §:n objektiivinen tunnusmerkistö edellyttää rikoslain 127 §:n mukaista varkautta. Se edellyttää siten vieraan irtaimen omaisuuden anastamista. Anastaminen tarkoittaa, että tekijä poistaa oikeutetun tosiasiallisen hallinnan ja perustaa itse tai kolmannen osapuolen kautta uuden hallinnan, eli ottaa omaisuuden haltuunsa ja riistää entiseltä omistajalta sen hallinnan.

Lisäksi varkauden jälkeinen ryöstö edellyttää erityistä eskaloitumista anastuksen jälkeen. Tekijä tavataan varkauden yhteydessä itse teosta ja käyttää tässä tilanteessa väkivaltaa henkilöä kohtaan tai uhkaa välittömällä hengen tai terveyden vaaralla rikoslain 89 §:n mukaisesti. Ratkaisevaa ei siten ole ainoastaan puuttuminen toisen määräysvaltaan, vaan jälkikäteinen varmistuskäyttäytyminen, jolla tekijä varmistaa jo saamansa hallinnan.

Myös varkauden jälkeisessä ryöstössä riittää jo tosiasiallisen hallinnan lyhytaikainen saavuttaminen, jos oikeutettu menettää sen seurauksena kontrollin. Pysyvää hallintaa tai myöhempää käyttöä ei vaadita. Väkivallan tai uhkauksen ei tarvitse palvella anastamista, vaan omaisuuden säilyttämistä.

Varkauden jälkeinen ryöstö suojaa vierasta omaisuutta varkauksilta, jotka rikoksen paljastuttua varmistetaan väkivallalla tai hengenvaarallisella uhkauksella, ja liittyy varkauden perustunnusmerkistöön kvalifikaationa.

Raskauttavat olosuhteet

Varkauden jälkeinen ryöstö rikoslain 131 §:n mukaan tapahtuu, jos tekijä

• varkauden yhteydessä tavataan itse teosta ja
• käyttää väkivaltaa henkilöä kohtaan tai
• uhkaa välittömällä hengen tai terveyden vaaralla rikoslain 89 §:n mukaisesti,
• säilyttääkseen itselleen tai kolmannelle osapuolelle anastetun omaisuuden.

Erityisen kvalifioitu seuraamusmuoto on kyseessä, jos väkivallan käyttö johtaa rikoslain 85 §:n mukaiseen vakavaan ja pysyvään ruumiinvammaan tai ihmisen kuolemaan. Näissä tapauksissa rangaistusasteikko nousee huomattavasti.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, joka anastaa vieraan omaisuuden ja rikoksen paljastuttua käyttää väkivaltaa tai uhkaa välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on mikä tahansa toisen irtain, fyysinen esine, jolla on varallisuusarvoa. Esine on toisen, jos se ei kuulu yksinomaan tekijälle. Irtain on mikä tahansa esine, joka voidaan tosiasiallisesti ottaa haltuun.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu kahdesta peräkkäisestä elementistä:

1. anastamisesta rikoslain 127 §:n tarkoittamalla tavalla ja
2. väkivallan käytöstä tai uhkauksesta välittömällä hengen tai terveyden vaaralla sen jälkeen, kun tekijä on tavattu itse teosta, saaliin varmistamiseksi.

Väkivallan on kohdistuttava henkilöön, eikä se saa olla pelkästään vähäistä tai puhtaasti esineeseen liittyvää.

Rikoksen seuraus:

Rikoksen seuraamus on se, että oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan omaisuudesta ja tekijä saa ja varmistaa uuden hallinnan. Lyhytaikainenkin haltuunotto riittää. Kvalifioidussa seuraamusmuodossa lisäksi aiheutuu vakava pysyvä seuraus tai kuolema.

Kausaalisuus:

Hallinnan menetys ja mahdollisesti vakava seuraus on oltava kausaalisesti tekijän käyttäytymisen seurausta. Ilman anastamista ja sitä seurannutta varmistuskäyttäytymistä seurausta ei olisi syntynyt.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se, mitä rikoslain 131 § pyrkii estämään, nimittäin että tekijä varkauden paljastuttua käyttää väkivaltaa tai uhkaa hengen tai terveyden vaaralla saaliin turvaamiseksi. Seuraamuksen ankaroittamisessa edellytetään, että vakavissa pysyvissä seurauksissa tai kuolemassa toteutuu juuri väkivallan käytöllä luotu riski.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Rikoslain 131 §:n mukaisen ryöstövarastuksen tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa ensin on kyse rikoslain 127 §:n mukaisesta varkaudesta ja tekijä teon paljastuttua käyttää väkivaltaa henkilöä vastaan tai uhkaa välittömällä hengen tai terveyden vaaralla pitääkseen itsellään tai kolmannella osapuolella jo anastetun omaisuuden. Myös tässä tapauksessa vieras irtain omaisuus anastetaan tahallisesti, siten että oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan omaisuudesta ja tekijä perustaa uuden hallinnan. Painopiste ei kuitenkaan ole enää pelkästään omaisuuden riistämisessä, vaan jälkikäteisessä väkivallan käytössä saaliin turvaamiseksi. Lisääntynyt vääryys johtuu henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvasta lisähyökkäyksestä, ei itse anastamisen tavasta.

• Rikoslain 142 § – Ryöstö: Ryöstö on itsenäinen omaisuusrikos, johon liittyy väkivaltaa. Myös tässä on kyse vieraan irtaimen omaisuuden anastamisesta, mutta väkivaltaa tai uhkaa käytetään jo anastamisen mahdollistamiseksi tai toteuttamiseksi. Kun taas rikoslain 131 § liittyy jo aloitettuun tai täytettyyn anastamiseen ja väkivalta tapahtuu vasta itse teosta tavattaessa, ryöstössä väkivalta on itse anastamisen keino. Jos rikoslain 142 §:n edellytykset täyttyvät, rikoslain 131 §:n mukainen varkauden jälkeinen ryöstö väistyy ja sovelletaan ryöstön ankarampaa rangaistusuhkaa.
• Rikoslain 125 § – Vahingonteko: Vahingonteko kattaa kaiken tahallisen vieraan omaisuuden vahingoittamisen, jolla sen kuntoa tai käyttökelpoisuutta heikennetään. Oikeutettu säilyttää omaisuuden periaatteessa, mutta se vahingoitetaan, turmellaan tai tehdään käyttökelvottomaksi.
  Rajaus varkauden jälkeiseen ryöstöön tehdään hyökkäyskohteen perusteella: Vahingonteossa omaisuus jää oikeutetun haltuun, mutta sen kunto heikkenee. Varkauden jälkeisessä ryöstössä oikeutettu menettää itse omaisuuden, ja lisäksi käytetään väkivaltaa henkilöä kohtaan. Jos vahingoittaminen ja anastaminen kohtaavat, esimerkiksi kun omaisuus vahingoitetaan ja sen jälkeen anastetaan väkivaltaa käyttäen saaliin varmistamiseksi, vahingonteko ja varkauden jälkeinen ryöstö ovat rinnakkaisia, koska eri oikeushyviä loukataan.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun varkauden jälkeiseen ryöstöön liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten vahingonteko, kotirauhan rikkominen tai laajempi ruumiinvamma. Varkauden jälkeinen ryöstö säilyttää tällöin itsenäisen vääryyden asteensa eikä syrjäydy. Jos useita eri oikeushyviä loukataan, rikokset ovat rinnakkaisia.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen spesialiteetin perusteella tulee kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa koko varkauden jälkeisen ryöstön vääryyden asteen. Tämä on erityisesti silloin, kun väkivalta on jo anastamisen keino eikä pelkästään saaliin varmistamista varten. Tällaisissa tilanteissa varkauden jälkeinen ryöstö väistyy ja sovelletaan ankarampaa väkivaltaan liittyvää omaisuusrikosta.

Rikosten paljous:

Rikosten yhtymä on kyseessä, kun useita varkauden jälkeisiä ryöstöjä tehdään itsenäisesti, esimerkiksi ajallisesti erillisissä anastuksissa, eri rikoskohteissa tai toisistaan riippumattomissa varmistustoimissa. Jokainen anastaminen ja sitä seuraava väkivallan käyttö muodostaa oman teon, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan katsoa olevan kyseessä, jos useat anastukset ja niitä seuraavat saaliin varmistamiset ovat tiiviissä ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä ja perustuvat yhtenäiseen tahallisuuteen. Näin on esimerkiksi silloin, kun useat välittömästi peräkkäiset anastukset ovat osa samaa rikossuunnitelmaa. Rikos päättyy, kun ei enää tapahdu anastuksia tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on näytettävä toteen, että syytetty on tehnyt rikoslain 127 §:n mukaisen varkauden ja lisäksi toiminut ammattimaisesti tai tehnyt varkauden osana rikollista yhdistystä. Ratkaisevaa on näyttö siitä, että oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan omaisuudesta ja syytetty itse tai kolmannen osapuolen kautta on perustanut uuden hallinnan. Kyse ei ole ainoastaan omaisuuden objektiivisesta riistämisestä, vaan myös rikoslain 130 §:n kvalifioivien edellytysten täyttymisestä.

Erityisesti on osoitettava, että

• että anastamistoimi on todella suoritettu,
• että omaisuus oli vierasta, eli se ei ollut yksinomaan syytetyn omistuksessa,
• että oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan omaisuudesta,
• että syytetty on perustanut uuden hallinnan, vaikka se olisi ollut vain lyhytaikainen,
• että riistäminen johtuu kausaalisesti syytetyn käyttäytymisestä,
• että kvalifioiva olosuhde on olemassa, eli joko ammattimainen tarkoitusperä tai rikoksen tekeminen osana rikollista yhdistystä toisen jäsenen myötävaikutuksella.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, ovatko väitetty anastaminen ja kvalifioiva olosuhde objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi todistajanlausuntojen, videotallenteiden, kassatietojen, inventaarioasiakirjojen, viestintätietojen tai muiden ymmärrettävien olosuhteiden perusteella, jotka viittaavat toistuvaan tai järjestäytyneeseen tekemiseen.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii kaikki todisteet kokonaisuutena ja arvioi, onko objektiivisten kriteerien mukaan kyseessä anastaminen ja täyttyvätkö rikoslain 130 §:n edellytykset. Keskiössä on kysymys siitä, onko oikeutettu todella menettänyt omaisuuden, onko tämä menetys syyksiluettava syytetylle ja onko teon kvalifioiva luonne näytetty toteen.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• hallintasuhteet ennen ja jälkeen tapahtuman,
• väitetyn haltuunoton tyyppi ja kulku,
• hallinnan menetyksen ajankohta ja kesto,
• todistajanlausunnot teon kulusta ja syytetyn osallisuudesta,
• videotallenteet, kassatiedot tai muut objektiiviset todisteet,
• olosuhteet tai todisteet, jotka viittaavat ammattimaisuuteen tai järjestäytyneeseen rikoksen tekemiseen,
• olisiko ymmärtäväinen keskivertohenkilö olettanut, että omaisuus on riistetty oikeutetulta ja että teko täyttää kvalifioidut edellytykset.

Tuomioistuin rajaa selkeästi pois pelkät väärinkäsitykset, erehdykset, väliaikaiset hallinnan luovutukset tai tilanteet ilman todellista hallinnan menetystä, jotka eivät muodosta tunnusmerkistön mukaista anastamista, sekä tapaukset, joissa ei ole näytettävissä toteen toistuvaa tai järjestäytynyttä rakennetta.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyksiä erityisesti seuraavien osalta:

• onko anastamista todella tapahtunut,
• onko oikeutettu todella menettänyt esineen hallinnan,
• oliko olemassa suostumus, oikeutus tai palauttamisaie,
• onko omaisuutta vain lyhytaikaisesti kosketeltu tai siirretty perustamatta uutta hallintaa,
• ristiriitoja tai aukkoja teon kulun kuvauksessa,
• vaihtoehtoisia syitä, jotka voisivat selittää omaisuuden menetyksen yhtä uskottavasti,
• onko väitetty ammattimainen tarkoitusperä tai osallistuminen rikollista yhdistystä todella olemassa.

Hän voi myös esittää, että tietyt toimet ovat tapahtuneet väärinymmärryksen, erehdyksen tai oikeutetun suostumuksella tai että rikoslain 130 §:n edellytykset eivät täyty.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä rikoslain 130 §:n tapauksissa ovat erityisen merkityksellisiä seuraavat todisteet:

• videotallenteet tai valokuvat, esimerkiksi kaupoista tai julkisista tiloista,
• Todistajanlausunnot haltuunoton kulusta ja useiden henkilöiden osallisuudesta,
• kassatiedot, inventaarioasiakirjat tai kulunvalvonta,
• asiakirjat toistuvista samankaltaisista teoista tai organisatorisista prosesseista,
• viestintätiedot, joista voi ilmetä rikoksen suunnittelu, roolijako tai ansaintatarkoitus,
• ajalliset kulut, jotka osoittavat, milloin omaisuus on kadonnut ja onko kyseessä suunnitelmallinen tai toistuva menettely.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Saaliin varmistaminen myymälävarkauden jälkeen väkivaltaa käyttäen:
  Tekijä laittaa useita tavaroita takkiinsa kaupassa ja poistuu kassa-alueelta maksamatta. Työntekijä puhuttelee häntä välittömästi sen jälkeen ja pitää häntä kiinni. Säilyttääkseen jo anastetut esineet tekijä tönäisee työntekijän voimakkaasti syrjään ja pakenee saaliin kanssa. Oikeutettu on menettänyt tosiasiallisen hallinnan omaisuudesta, kun taas tekijä on perustanut uuden hallinnan. Väkivaltaa käytetään anastuksen paljastuttua ja yksinomaan saaliin varmistamiseksi. Täten kyseessä on varkauden jälkeinen ryöstö rikoslain 131 §:n mukaan. Ratkaisevaa ei ole anastamisen tapa, vaan jälkikäteinen väkivallan käyttö omaisuuden säilyttämiseksi.
• Pako saaliin kanssa välittömällä vaaralla uhkaamalla:
  Tekijä anastaa vieraan matkapuhelimen pukukopista ja omistaja pysäyttää hänet rakennuksesta poistuessaan. Jotta hänen ei tarvitsisi luovuttaa puhelinta, tekijä uhkaa omistajaa välittömästi uhkaavalla vakavalla loukkauksella, jos tämä estää hänen tiensä. Omistaja perääntyy, tekijä pakenee puhelimen kanssa. Varkaus on jo täytetty, uhka palvelee yksinomaan hallinnan varmistamista. Välittömällä hengen tai terveyden vaaralla uhkaamalla varkauden jälkeisen ryöstön tunnusmerkistö täyttyy.

Nämä esimerkit osoittavat, että rikoslain 131 §:n mukainen ryöstövarastus on kyseessä, kun vieras irtain omaisuus anastetaan, oikeutettu menettää tosiasiallisen hallinnan ja tekijä teon paljastuttua turvaa omaisuuden hallinnan väkivallalla tai hengenvaarallisella uhkauksella. Ratkaisevaa ei ole omaisuuden arvo tai anastuksen kesto, vaan jälkikäteinen eskalaatio henkilöitä vastaan saaliin turvaamiseksi.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Rikoslain 131 §:n mukaisen ryöstövarastuksen subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta. Tekijän on ymmärrettävä, että hän anastaa vieraan irtaimen omaisuuden ilman suostumusta ja riistää siten oikeutetulta tosiasiallisen hallinnan, perustaen samalla itse uuden hallinnan.

Riittää, että tekijä pitää poisottamista vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Erityistä tarkoitustahallisuutta ei vaadita, ehdollinen tahallisuus riittää.

Tahallisuuden on koskettava myös sitä, että tekijä rikoksen paljastuttua saaliin turvaamiseksi käyttää väkivaltaa tai uhkaa välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Tekijän on siis ymmärrettävä ja ainakin hyväksyttävä, että hänen toimintansa ei palvele poisottamista, vaan jo saadun esineen säilyttämistä.

Lisäksi vaaditaan rikastumistarkoitusta. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että hän hankkii itselleen tai kolmannelle oikeudettoman taloudellisen edun, esimerkiksi pitämällä, käyttämällä tai luovuttamalla esineen.

Subjektiivista tunnusmerkistöä ei ole, jos tekijä vakavasti olettaa olevansa oikeutettu poisottamiseen tai ei ymmärrä, että väkivaltaa tai uhkausta käytetään saaliin turvaamiseksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio ei ole rikoslain 131 §:n mukaisessa ryöstövarastuksessa periaatteessa poissuljettu, mutta se tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa. Tunnusmerkistö yhdistää omaisuusrikoksen henkilöihin kohdistuvaan väkivaltaan tai uhkaukseen välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Tähän liittyy säännöllisesti selvästi kohonnut vääryyden aste, mikä sallii diversion vain hyvin rajoitetusti.

Diversiota voidaan harkita korkeintaan silloin, kun väkivallan käyttö oli vähäistä tai rajoittui pelkkään uhkauseleeseen, vammoja ei syntynyt, tekijä toimii välittömästi ymmärtäväisesti ja rikoksen seuraukset voidaan nopeasti ja täysin korjata. Väkivallan intensiteetin lisääntyessä, vakavien uhkausten tai vammojen yhteydessä diversion mahdollisuus vähenee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• väkivaltaa ei käytetty tai sitä käytettiin vain vähäisesti,
• vammoja ei syntynyt,
• suunnitelmallista tai toistuvaa toimintaa ei ole,
• asia on selkeä ja hallittavissa,
• tekijä on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja valmis korvaamaan vahingot.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhteiskunnallisia palveluja, valvontaohjeita tai rikossovittelun. Diversio ei johda syyksilukemiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on erityisesti poissuljettu, jos

• henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa käytettiin vähäistä suuremmassa määrin,
• uhkaus vakavalla hengen tai terveyden vaaralla on olemassa,
• ruumiinvammoja, erityisesti vakavia seurauksia, on syntynyt,
• teko on tehty tarkoituksellisesti tavoitteellisesti tai suunnitelmallisesti,
• useita itsenäisiä rikollisia tekoja on olemassa,
• toistuvaa tai järjestelmällistä toimintaa on tapahtunut,
• kokonaiskäyttäytyminen muodostaa merkittävän henkilökohtaisen turvallisuuden loukkauksen.

Vain äärimmäisen vähäisen syyllisyyden ja pelkän vähäisen eskalaation tapauksessa voidaan poikkeuksellisesti harkita, onko diversionaalinen menettely sallittua. Käytännössä diversio rikoslain 131 §:n mukaisessa tapauksessa on selvästi rajoitetumpi kuin yksinkertaisessa varkaudessa ja riippuu vahvasti tapauksen konkreettisista olosuhteista. Käytännössä diversio rikoslain 128 §:n mukaisessa tapauksessa on mahdollinen, mutta olennaisesti rajoitetumpi kuin perustunnusmerkistössä ja riippuu tiukasti tapauksen konkreettisista olosuhteista.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen omaisuuden loukkauksen laajuuden sekä lisäksi väkivallan tai uhkauksen lajin, intensiteetin ja vaikutusten perusteella, jolla saalis turvattiin. Ratkaisevaa on, kuinka voimakkaasti tekijä on puuttunut uhrin henkilökohtaiseen turvallisuuteen, onko vammoja syntynyt ja missä määrin oikeutettua on haitannut kokonaiskäyttäytyminen. Huomioon on otettava myös, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti ja muodostaako menettely pelkän omaisuuden riistämisen lisäksi merkittävän eskalaation.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• väkivallan käyttö oli erityisen intensiivistä tai ylitti saaliin turvaamiseen tarvittavan määrän,
• uhkauksia vakavalla hengen tai terveyden vaaralla käytettiin,
• ruumiinvammoja on syntynyt,
• rikos valmisteltiin tavoitteellisesti tai suunnitelmallisesti,
• useita henkilöitä uhattiin tai hyökättiin,
• väkivaltaa käytettiin edelleen huolimatta havaittavasta vastarinnasta tai kolmansien osapuolten puuttumisesta,
• asiaankuuluvia aiempia tuomioita väkivalta- tai omaisuusrikoksista on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• vähäinen tai vain viitteellinen väkivallan käyttö,
• välitön lisäväkivallan lopettaminen,
• aktiiviset hyvitystoimet tai vahingonkorvaus,
• tekijän erityiset rasitus- tai ylikuormitustilanteet,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Vakavan väkivallan käytön, vammojen tai kvalifioitujen seurausten yhteydessä ehdollinen vapautus ei kuitenkaan yleensä tule kyseeseen.

Rangaistusasteikko

Varkaus rikoslain 127 §:n mukaan muodostaa perustunnusmerkistön ja siitä rangaistaan vankeudella enintään kuudeksi. Rikoslain 127 §:n mukaisesta varkaudesta rangaistaan perustunnusmerkistön mukaan vankeudella enintään kuudeksi kuukaudeksi tai sakolla enintään 360 päiväsakkoon.

Rikoslain 131 §:n mukainen ryöstövarastus muodostaa itsenäisen ankaroittamisperusteen, joka liittyy jo tehtyyn varkauteen ja jolle on ominaista jälkikäteinen väkivallan käyttö tai uhkaus välittömällä hengen tai terveyden vaaralla. Henkilökohtaisen turvallisuuden lisävaarantumisen vuoksi laki säätää selvästi korotetun rangaistusasteikon.

Jos tekijä varkauden yhteydessä, sen jälkeen kun hänet on tavattu itse teosta, käyttää väkivaltaa henkilöä vastaan tai uhkaa välittömällä hengen tai terveyden vaaralla säilyttääkseen itselleen tai kolmannelle poisottamansa esineen, rangaistusasteikko on vankeutta kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Rahasakkoa ei tässä tapauksessa säädetä.

Jos väkivallan käyttö kuitenkin johtaa vakaviin pysyviin vammoihin tai ihmisen kuolemaan, sovelletaan rikoslain 131 §:n ankaroitettua seuraamusmuotoa. Näissä tapauksissa rangaistusasteikko nousee huomattavasti ja ulottuu viidestä viiteentoista vuoteen vankeutta.

Muut kvalifioidut varkaustyypit, kuten murto- tai aseellinen varkaus, ammattimainen varkaus tai muut erityisesti säännellyt tunnusmerkistöt, johtavat siihen, että erityisempi lakisääteinen rangaistusasteikko on ratkaiseva. Ryöstövarastuksessa varkauden perustunnusmerkistö väistyy, kun taas väkivallan konkreettinen luonne ja sen seuraukset ovat keskeisiä rangaistuksen määräämisessä säädetyn rajoissa.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Rikoslain 131 §:n mukaisessa ryöstövarastuksessa ei ole säädetty sakkorangaistusta. Laki säätää ainoastaan vankeusrangaistuksen.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos laissa säädetty rangaistusuhka ulottuu viiteen vuoteen, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkorangaistuksen. Tämä mahdollisuus ei ole olemassa rikoslain 131 §:n mukaisessa ryöstövarastuksessa, koska tunnusmerkistö säätää ainoastaan vankeusrangaistuksen. Rikoslain 37 §:n soveltaminen on siten poissuljettu.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on periaatteessa olemassa myös ryöstövarastuksessa, mutta se on merkittävästi rajoitettu, koska tunnusmerkistö edellyttää väkivallan tai vaarallisen uhkauksen käyttöä. Ehdollinen vapautus tulee realistisesti kyseeseen vain vähäisen väkivallan intensiteetin, vakavien rikoksen seurausten puuttumisen, ensimmäisen rikoksen ja selkeän ymmärryksen tapauksissa.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen vapautus sallii ehdottoman ja ehdollisesti määrätyn rangaistusosan yhdistelmän ja on mahdollinen yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden rangaistuksissa. Myös ryöstövarastuksessa tämä muoto voi teoriassa tulla sovellettavaksi, jos syyllisyyden mukainen rangaistus liikkuu tällä alueella. Vakavien väkivaltaseurausten tai lisääntyneen vaarallisuuden yhteydessä se on säännöllisesti poissuljettu.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat erityisesti väkivallan ehkäisyä, käyttäytymismääräyksiä, lähestymiskieltoja, vahingonkorvausta tai terapeuttisia toimenpiteitä. Tavoitteena on estää uudet väkivaltarikokset ja saavuttaa kestävä käyttäytymisen muutos.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Rikoslain 131 §:n mukaisessa ryöstövarastuksessa on yksinomaan käräjäoikeus lautamieskokoonpanossa toimivaltainen. Käräjäoikeuden toimivalta-alue on poissuljettu, koska tunnusmerkistö säätää vankeusrangaistuksen kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen ja rikoslain 131 § on laissa nimenomaisesti osoitettu lautamieskokoonpanolle.

Jos kyseessä on erityisen vakava tapaus, jossa väkivallan käyttö johtaa ruumiinvammaan, jolla on vakavia pysyviä seurauksia tai ihmisen kuolemaan, rangaistusasteikko nousee viidestä viiteentoista vuoteen vankeutta. Myös näissä tapauksissa käräjäoikeus lautamieskokoonpanossa pysyy toimivaltaisena.
Valamiehistöä ei tule kyseeseen, koska valamiehistön toimivaltaisuuden edellytykset eivät täyty.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen on tuomioistuin haltuunoton paikkakunnalla. Ratkaisevaa on, missä oikeutettu menetti tosiasiallisen määräysvallan esineeseen ja missä tekijä perusti uuden hallussapidon.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Käräjäoikeuden lautamieskokoonpanon tuomioihin voidaan hakea muutosta valituksella ja purkuhakemuksella. Näiden muutoksenhakukeinojen käsittelystä vastaa korkein oikeus lain säännösten mukaisesti.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Rikoslain 131 §:n mukaisessa ryöstövarastuksessa voi vahingoittunut henkilö yksityisenä asianomistajana esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa. Koska tämäkin rikos koskee vieraan irtaimen omaisuuden luvatonta anastamista, kohdistuvat vaatimukset erityisesti omaisuuden arvoon, uudelleenhankintakustannuksiin, käyttöhyödyn menetykseen, menetettyyn käyttöetuun sekä muihin varallisuusvahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet anastamisesta.

Lisäksi voidaan vaatia seurausvahinkoja, jotka johtuvat väkivallan käytöstä tai uhkauksesta, kuten hoitokustannuksia, ansioiden menetystä tai muita taloudellisia haittoja, mikäli ne ovat syy-yhteydessä rikokseen.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen hyvitys, kuten esineen palauttaminen, arvon maksaminen tai vakava pyrkimys sovitteluun, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, mikäli se tapahtuu ajoissa ja täysin.

Jos tekijä on kuitenkin käyttänyt väkivaltaa tai uhannut välittömällä hengen tai terveyden vaaralla, jälkikäteen tapahtuva vahingonkorvaus menettää säännöllisesti merkittävän osan lieventävästä vaikutuksestaan. Tällaisissa tapauksissa myöhempi korvaus kompensoi rikoksen kohonnutta henkilökohtaista vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Rikoslain 131 §:n mukainen ryöstövarastus liittyy jo täytettyyn varkauteen ja edellyttää lisäksi väkivallan käyttöä tai uhkausta välittömällä hengen tai terveyden vaaralla saaliin turvaamiseksi. Oikeudellinen arviointi riippuu olennaisesti konkreettisesta teonkulusta, väkivallan ajankohdasta ja tarkoituksesta, tahallisuudesta sekä todistustilanteesta. Jo pienetkin poikkeamat asiatietojen osalta voivat ratkaista, onko kyseessä ryöstövarastus, ryöstö vai jokin muu rikos.

Varhainen asianajajan tuki varmistaa, että tosiseikat luokitellaan oikein, todisteet arvioidaan huolellisesti ja lieventävät olosuhteet käsitellään oikeudellisesti käyttökelpoisella tavalla.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, täyttyvätkö ryöstövarastuksen edellytykset todella vai onko muu oikeudellinen arviointi tarpeen,
• analysoi väitetyn väkivallan tai uhkauksen lajin, intensiteetin ja tarkoituksen,
• arvioi todistusaineistoa kriittisesti, erityisesti todistajanlausuntoja ja videotallenteita,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka luokittelee tosiseikat täysin ja oikeudellisesti tarkasti.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että ryöstövarastussyytös tutkitaan huolellisesti ja menettely perustuu kestävään tosiasiapohjaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio