Tukien väärinkäyttö

Rikoslain 153b §:n mukaan tukien väärinkäyttö tapahtuu, jos joku käyttää saamaansa julkista tukea tietoisesti muihin tarkoituksiin kuin niihin, joihin varat myönnettiin. Ratkaisevaa on, että varat käytetään väärin maksun jälkeen, vaikka tukihakemus olisi alun perin tehty oikein. Suojattavana on yleinen etu siinä, että tukivaroja käytetään asianmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Vääryys ei siis ole petoksessa, vaan siinä, että määritelty käyttötarkoitus rikotaan. Rangaistavaa voi olla myös se, joka yrityksen tai organisaation vastuullisena henkilönä päättää tukivaroista. Mitä suurempi väärin käytetty summa on, sitä raskaampi mahdollinen rangaistus on.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Objektiivinen tunnusmerkistö kuvaa vain sen, objektiivisen tunnusmerkistön kuvaaman, mitä todella on tapahtunut ja mikä on ulkoisesti havaittavissa. Kyse on siis konkreettisista teoista, esimerkiksi siitä, mihin tukirahaa on käytetty ja kuinka paljon. Ajatuksilla, aikomuksilla tai motiiveilla ei ole tässä merkitystä.

Tukien väärinkäyttö tapahtuu, kun jo maksettua tukirahaa käytetään todellisuudessa muihin tarkoituksiin kuin niihin, joihin se myönnettiin. Ratkaisevaa on, mitä rahalle tapahtuu maksun jälkeen. Tällöin on merkityksetöntä, onko tukihakemus tehty oikein tai onko tuki alun perin myönnetty laillisesti.

Riittävää on jokainen todistettavissa oleva poikkeama sovitusta tukitarkoituksesta. Ei ole merkitystä sillä, käytetäänkö rahat kokonaan vai vain osittain väärin. Myöskään myöhempi takaisinmaksu tai korjaus ei muuta sitä, että tukien väärinkäyttö on jo toteutunut.

Rangaistavaa ei ole vain tuen virallinen saaja. Mukana ovat myös ne henkilöt, jotka todellisuudessa päättävät, mihin tukirahaa käytetään, esimerkiksi yrityksen tai yhdistyksen vastuuhenkilöt. Ratkaisevaa on siis todellinen päätösvalta rahoista, ei pelkästään nimi tukipäätöksessä.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla jokainen rikosoikeudellisesti vastuussa oleva henkilö, joka tosiasiallisesti päättää tukivaroista. Erityisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia ei vaadita.

Rikoksen kohde:

Tekokohde ovat julkiset tukivarat, eli julkisista talousarvioista myönnetyt rahalliset tuet, jotka annetaan yleisten etujen edistämiseen eivätkä edellytä asianmukaista rahallista vastiketta. Pelkät sosiaalietuudet eivät kuulu tähän.

Tekotapa:

Tekotapa on tukivaroja väärinkäyttävä käyttö. Varat käytetään objektiivisesti muihin kuin myönnettyihin tarkoituksiin. Jokainen todellinen poikkeama tukitarkoituksesta riittää.

Rikoksen seuraus:

Tekotulokseen kuuluu myös väärin käytettyjen tukivaroja määrä, sillä se määrittää suoraan rangaistusasteikon:

• Jos väärin käytetty summa ylittää 5 000 €, kyseessä on törkeä teko, josta voidaan tuomita enintään kahden vuoden vankeusrangaistus.
• Jos väärin käytetty summa ylittää 300 000 €, kyseessä on erityisen törkeä teko, jonka rangaistusasteikko on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta.

Ratkaisevaa on ainoastaan todellisuudessa väärin käytetty summa, ei myönnetyn tuen kokonaismäärä. Useat osasummat lasketaan yhteen, jos ne perustuvat samaan väärinkäyttöön.

Kausaalisuus:

Tukivaroja väärinkäyttävä käyttö on johtuva tekijän toiminnasta. Ilman tätä toimintaa ei olisi tapahtunut poikkeamaa tukitarkoituksesta.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Tulos on objektiivisesti syyksiluettava, jos toteutuu juuri se riski, jonka rikoslain 153b § pyrkii estämään, nimittäin julkisten tukivaroja väärinkäyttävä käyttö ja luottamuksen vaarantuminen julkisten varojen huolelliseen käsittelyyn.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Tukien väärinkäytön tunnusmerkistö kattaa tapaukset, joissa jo maksettuja julkisia tukivaroja käytetään tahallisesti väärin. Vääryyden painopiste on julkisten varojen käyttötarkoituksen rikkomisessa. Ratkaisevaa ei ole se, miten tuki saatiin, vaan mitä rahalle tapahtuu maksun jälkeen. Suojattavana on yleinen etu tukivaroja asianmukaisessa käytössä.

• Rikoslain 146 § – Petos: Petos koskee tapauksia, joissa tosiasioista erehdyttämällä aiheutetaan erehdys, joka johtaa varallisuusluovutukseen. Keskeinen ero on ajankohdassa ja hyökkäyskohdassa. Petoksessa erehdyttäminen tapahtuu ennen rahojen saamista tai niiden saamisen yhteydessä. Tukien väärinkäytössä tuki on jo laillisesti tai ainakin tosiasiallisesti maksettu, ja vasta sen jälkeen tapahtuu väärinkäyttö. Jos erehdyttäminen tapahtuu jo tukihakemuksessa, on ensisijaisesti tutkittava petosta. Jos erehdyttäminen tapahtuu vasta maksun jälkeen tai ei tapahdu lainkaan erehdyttämistä, vaan pelkkää käyttötarkoituksen muuttamista, kyseessä on tukien väärinkäyttö.
• Rikoslain 133 § – Kavallus: Kavallus koskee tapauksia, joissa joku ottaa haltuunsa hänelle uskotun vieraan esineen. Tukien väärinkäyttö puolestaan tapahtuu, kun rahaa ei oteta haltuun, vaan sitä käytetään väärin. Ratkaisevaa on, että varat jäävät tekijän tai hänen organisaationsa varallisuuspiiriin, mutta niitä käytetään muihin kuin myönnettyihin tarkoituksiin. Haltuunottoaikeita ei vaadita.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun tukien väärinkäytön lisäksi toteutetaan muita itsenäisiä rikoksia, kuten petos, luottamusaseman väärinkäyttö, asiakirjaväärennös tai väärä todistajanlausunto. Tukien väärinkäyttö säilyttää oman itsenäisen vääryytensä, koska eri oikeushyviä loukataan. Rikokset ovat rinnakkaisia, ellei syrjäyttämistä tapahdu.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäyttäminen erityisyyden perusteella voi tulla kyseeseen, jos toinen tunnusmerkistö kattaa täysin tukien väärinkäytön koko vääryyden. Tämä on erityisesti mahdollista, jos tuen saaminen tapahtuu jo petoksella ja käyttötarkoituksen rikkominen sisältyy siihen. Näissä tapauksissa tukien väärinkäyttö voi väistyä petoksen tieltä.

Rikosten paljous:

Rikosten yhtymä on kyseessä, kun useita itsenäisiä väärinkäyttötapauksia tapahtuu eri ajankohtina tai eri tukien osalta. Jokainen väärinkäyttö muodostaa oman rikosoikeudellisen yksikkönsä, ellei kyseessä ole luonnollinen teon yhtenäisyys.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen teko voidaan olettaa, jos useat väärinkäyttötapaukset liittyvät läheisesti toisiinsa ajallisesti ja asiallisesti ja ne perustuvat yhtenäiseen tahallisuuteen, esimerkiksi jatkuvassa tukivaroja uudelleen kohdentamisessa projektin sisällä. Teko päättyy, kun muita käyttötarkoituksen rikkomuksia ei enää tapahdu tai tekijä luopuu tahallisuudestaan.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on näytettävä toteen, että syytetty on syyllistynyt tukien väärinkäyttöön. Ratkaisevaa on näyttö siitä, että jo maksettua julkista tukea on tahallisesti käytetty muihin tarkoituksiin kuin niihin, joihin se myönnettiin. Ratkaisevaa ei ole se, miten tuki saatiin, vaan mitä tukivaroille tapahtui maksun jälkeen.

Erityisesti on osoitettava, että

• että julkinen tuki on todella myönnetty ja maksettu,
• että konkreettinen tukitarkoitus oli määritelty, esimerkiksi tukipäätöksellä, tukisopimuksella tai ohjeistuksella,
• että varat käytettiin objektiivisesti muihin tarkoituksiin kuin myönnettyihin,
• että väärinkäyttö on todella tapahtunut eikä ollut vain suunniteltu,
• että syytetty on tosiasiallisesti päättänyt tukivaroista tai aiheuttanut niiden käytön,
• että väärinkäyttö johtuu syytetyn toiminnasta,
• mikä summa on käytetty väärin, erityisesti onko 5 000 € tai 300 000 € kynnysarvot ylitetty.

Syyttäjän on lisäksi esitettävä, onko väitetty väärinkäyttö objektiivisesti todennettavissa, esimerkiksi kirjanpitoasiakirjojen, maksuliikenteen, tiliotteiden, laskujen, käyttöselvitysten, tukilaskelmien, sisäisten ohjeiden, sähköpostien, projektiraporttien, tukiviranomaisten tarkastusraporttien tai muiden ymmärrettävien olosuhteiden perusteella.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tarkastelee kaikkia todisteita kokonaisyhteydessä ja arvioi, onko objektiivisten mittapuiden mukaan kyseessä tukivaroja väärinkäyttävä käyttö. Keskiössä on kysymys siitä, onko ja missä määrin tukea käytetty käyttötarkoituksen vastaisesti ja voidaanko tämä lukea syytetyn syyksi.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• tukipäätöksen tai tukisopimuksen sisältö, erityisesti käyttötarkoitus,
• todelliset maksuliikenteet ja käyttöselvitykset,
• ajallinen yhteys tuen maksamisen ja varojen käytön välillä,
• Kirjanpitoasiakirjat, laskut ja projektilaskelmat,
• Työntekijöiden, tukiviranomaisten tai projektiosapuolten todistajanlausunnot,
• sisäinen viestintä varojen käytöstä,
• Tukiviranomaisten tai valvontaelinten tarkastusraportit,
• syytetyn rooli päätöksentekoprosessissa,
• väärin käytettyjen summien määrä teon luokittelua varten.

Tuomioistuin erottaa selkeästi pelkistä muodollisista kirjanpitovirheistä, väärinymmärryksistä tuen käsittelyssä sekä tapauksista, joissa varoja käytettiin kömpelösti, mutta edelleen tarkoituksenmukaisesti. Samoin erotetaan pelkistä siviilioikeudellisista takaisinperintätapauksista, joilla ei ole rikosoikeudellista merkitystä.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• onko todella kyseessä väärinkäyttö vai palvelivatko varat kuitenkin tukitarkoitusta,
• olivatko väitetyt tukitarkoitukset niin yksiselitteisesti määriteltyjä, kuin syyttäjä väittää,
• olivatko käyttö tukijärjestön hyväksymä tai ainakin sallittu,
• olivatko hän todella päätösvaltainen vai toimiko hän vain toimeenpanevana,
• onko väitetty summa laskettu oikein,
• onko useita maksuja laskettu yhteen luvattomasti,
• olivatko käyttö toiminnan kannalta välttämätön ja projektikohtainen,
• ristiriitoja tai puutteita varojen käytön esityksessä,
• vaihtoehtoisia selityksiä rahavirroille.

Hän voi myös esittää, että käyttö on dokumentoitu virheellisesti, toiminnan kannalta välttämätön tai virheellisesti kohdennettu ja että tahallista käyttötarkoituksen muuttamista ei ole tapahtunut.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä rikoslain 153b §:n tapauksissa ovat erityisen merkityksellisiä seuraavat todisteet:

• Tukipäätökset, tukisopimukset ja tukiohjeet,
• Kirjanpitoasiakirjat ja tiliotteet,
• Laskut, maksutoimeksiannot ja tilisiirtokuitit,
• Käyttöselvitykset ja projektilaskelmat,
• Tukiviranomaisten tai tilintarkastusvirastojen tarkastusraportit,
• Sisäiset sähköpostit, pöytäkirjat tai ohjeet,
• Työntekijöiden, toimitusjohtajien tai projektipäälliköiden todistajanlausunnot,
• ajalliset kulut, jotka osoittavat yhteyden varojen maksamisen ja käytön välillä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Projektituen väärinkäyttö yksityisiin menoihin: Yritys saa julkista tukea tietyn tutkimushankkeen kehittämiseen. Varojen maksamisen jälkeen osa tukisummasta käytetään toimitusjohtajan yksityisten menojen kattamiseen, kuten lomamatkoihin ja henkilökohtaisiin hankintoihin. Tukivarat käytetään siten objektiivisesti muihin tarkoituksiin kuin niihin, joihin ne myönnettiin. Ratkaisevaa on, että väärinkäyttö tapahtuu maksun jälkeen eikä kyseessä ole pelkkä virheellinen kirjanpito. Tekotulos muodostuu todellisesta poikkeamasta tukitarkoituksesta. On merkityksetöntä, toteutetaanko projekti myöhemmin.
• Tukivaroja uudelleenkohdentaminen yrityksen sisällä: Yhdistys saa tukea sosiaalisen integraatiohankkeen toteuttamiseen. Vastuullinen projektipäällikkö käyttää osan tukivaroista yleisten toimintakulujen ja juoksevien palkkojen rahoittamiseen, jotka eivät kuulu tukitarkoitukseen. Vaikka rahat pysyvät yhdistyksen organisaation piirissä, kyseessä on väärinkäyttö, koska varoja ei käytetä myönnettyyn projektiin. Ratkaisevaa on, että projektipäällikkö tosiasiallisesti päättää varojen käytöstä ja rikkoo käyttötarkoituksen. Jo osittainen uudelleenkohdentaminen riittää tunnusmerkistön täyttymiseen.

Nämä esimerkit osoittavat, että tukien väärinkäyttöä on kyseessä, kun jo maksetut julkiset tukivarat poikkeavat objektiivisesti määritellystä tukitarkoituksesta. Vääryyden painopiste ei ole tuen saamisessa, vaan käyttötarkoituksen rikkomisessa maksun jälkeen. On merkityksetöntä, käytetäänkö varoja väärin vain lyhytaikaisesti vai pysyvästi ja saavutetaanko niillä taloudellista hyötyä. Ratkaisevaa on yksinomaan objektiivisesti todennettavissa oleva julkisten varojen käyttötarkoituksen muuttaminen.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Tukien väärinkäytön subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta kaikkien objektiivisten tunnusmerkistötekijöiden osalta. Tekijän on tiedettävä, että kyseessä ovat julkiset tukivarat, jotka on myönnetty tiettyyn tarkoitukseen, ja että hän käyttää niitä muihin kuin myönnettyihin tarkoituksiin. Hänen on ymmärrettävä, että varat ovat käyttötarkoitukseen sidottuja ja että hänen toimintansa on poikkeama tukitarkoituksesta.

Tekijän on ymmärrettävä, että hänen toimintansa kokonaiskuvassa on julkisten tukivaroja väärinkäyttävä käyttö. Tahallisuuden osalta riittää, että tekijä pitää väärinkäyttöä vakavasti mahdollisena ja hyväksyy sen. Erityistä tarkoitustahallisuutta ei vaadita. Mahdollinen tahallisuus riittää. Riittää, että tekijä hyväksyy tukivaroja käytön käyttötarkoituksen vastaisesti.

Tahallisuuden on koskettava myös varojen todellista käyttöä. Tekijän on ainakin hyväksyttävä, että varoja ei käytetä myönnettyyn tarkoitukseen, vaan muihin menoihin. Samoin hänen on tunnistettava tai ainakin pidettävä mahdollisena, että hänen päätöksensä tai toimintansa ja varojen väärinkäytön välillä on välitön yhteys.

Tahallisuuden on lisäksi koskettava varojen luonnetta julkisena tukena. Tekijän on tiedettävä tai ainakin pidettävä mahdollisena, että kyseessä on julkisista talousarvioista peräisin oleva tukiraha, jolla on erityinen käyttötarkoitus. Riittää, että hän tunnistaa varojen tukikelpoisuuden, vaikka hän ei tuntisikaan tukiehtojen oikeudellisia yksityiskohtia tarkasti.

Lisäksi rikastumistarkoitus ei ole tarpeen. Tukien väärinkäyttö ei ole klassinen rikastumisrikos. Riittää, että tekijä tietoisesti hyväksyy varojen väärinkäytön.

Subjektiivista tunnusmerkistöä ei ole, jos tekijä vakavasti olettaa, että varojen käyttö kuuluu tukitarkoituksen piiriin tai on hyväksytty, esimerkiksi tukiviranomaisen lupauksen tai sallitun hankemuutoksen perusteella.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys on anteeksiannettava vain, jos se oli väistämätön. Tukivaroja käyttävän on velvollisuus selvittää tukiehdot ja käyttötarkoitukset. Erityisesti julkisten varojen osalta käyttötarkoitus on säännöllisesti selkeästi säännelty. Pelkkä tukipäätöksen lukematta jättäminen, ohjeiden tuntemattomuus tai välinpitämättömyys määräyksiä kohtaan ei ole anteeksiannettavaa. Jos toimitaan selvästi tukitarkoituksen vastaisesti, ei voi vedota siihen, ettei ole tunnistanut lainvastaisuutta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tukien väärinkäyttö on tahallinen rikos. Tekijän on tunnistettava tai ainakin hyväksyttävä, että tukivaroja ei käytetä tarkoituksenmukaisesti. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi, että tekijä vakavasti ja perustellusti olettaa, että menot ovat tukikelpoisia tai hyväksyttyjä, tukien väärinkäyttöä ei ole. Huolimattomuus ei riitä.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei ole, jos tekijä ei tekohetkellä vakavan mielenterveyshäiriön, sairaalloisen henkisen heikentymisen tai merkittävän ohjauskyvyttömyyden vuoksi kyennyt ymmärtämään varojen väärinkikäytön vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto. Tämä tilanne on harvinainen talousrikoksissa, mutta ei poissuljettu.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Anteeksiannettava hätätila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakotilanteessa torjuakseen välittömän hengen tai terveyden vaaran, esimerkiksi selviytyäkseen lyhytaikaisesti olemassaoloa uhkaavista hätätilanteista. Käyttäytyminen pysyy lainvastaisena, mutta se voi vähentää syyllisyyttä tai olla anteeksiannettavaa, jos muuta kohtuullista ulospääsyä ei ollut. Pelkät taloudelliset vaikeudet tai likviditeettiongelmat eivät riitä.

Erehdys tukiehdoista

Jos joku vakavasti ja perustellusti olettaa, että tietty käyttö kuuluu tukitarkoituksen piiriin tai on hyväksytty, hän toimii ilman tahallisuutta. Tällainen erehdys voi poistaa syyllisyyden, jos se on ymmärrettävissä, esimerkiksi epäselvien tai ristiriitaisten tukimääräysten vuoksi. Jos kuitenkin on kyse huolimattomuudesta, esimerkiksi siksi, että tekijä ei ole tarkistanut ehtoja, tämä voi vähentää syyllisyyttä, mutta ei automaattisesti poista tahallisuutta.

Rajaaminen oletettuun hätävarjeluun:

Oletettu hätävarjelu ei ole systemaattisesti sovellettavissa rikoslain 153b §:ään, koska kyseessä ei ole puolustusrikos. Erehdykset eivät tässä tapauksessa koske puolustustilannetta, vaan ainoastaan varojen käytön sallittavuutta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio on tukien väärinkäytössä periaatteessa mahdollinen, koska kyseessä on omaisuus- ja talousrikos ilman välitöntä väkivaltaa. Toisin kuin väkivaltarikoksissa, tässä ei ole kyse henkilökohtaisesta pakosta tai fyysisestä vaarasta, vaan julkisten varojen väärinkäytöstä. Tämä avaa periaatteessa laajemman soveltamisalan diversionaalisille ratkaisuille.

Samanaikaisesti on otettava huomioon, että tukien väärinkäyttö koskee säännöllisesti julkisia intressejä ja luottamusta verovarojen käyttöön. Vahingon määrän kasvaessa, suunnitelmallisen menettelyn tai järjestelmällisen väärinkäytön myötä diversion todennäköisyys laskee merkittävästi.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on kokonaisuudessaan vähäinen,
• ei ole kyse suuresta väärinkäytetystä summasta, erityisesti jos 5 000 euron ja 300 000 euron kynnyksiä ei ylitetä,
• teolla on ollut vain vähäisiä tai helposti korjattavissa olevia seurauksia,
• ei ole kyse suunnitelmallisesta, järjestelmällisestä tai toistuvasta toiminnasta,
• asia on selkeä, hallittavissa ja täysin selvitetty,
• syytetty on ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja valmis sovitteluun, esimerkiksi maksamalla takaisin tai korvaamalla vahingot,
• ei ole muita vastaavia aiempia tuomioita.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yleishyödyllisiä töitä, ohjausmääräyksiä tai vahingonkorvauksia. Diversionaalinen ratkaisu ei johda syyllisyyden toteamiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu tai käytännössä enää perustelematon, jos

• suuri määrä väärinkäytettyjä varoja on kyseessä, erityisesti pätevyyksien alueella,
• teko on tehty tietoisesti suunnitelmallisesti tai järjestelmällisesti,
• useita itsenäisiä tukia on käytetty väärin,
• väärinkäyttö on jatkunut pidemmän aikaa,
• syytetty ei osoita ymmärrystä tai halukkuutta takaisinmaksuun,
• syytös edustaa vakavaa julkisten intressien loukkausta,
• raskauttavia olosuhteita, kuten peittely, laskujen manipulointi tai petolliset toimet, ilmenee.

Erityisesti 5 000 euron tai 300 000 euron raja-arvojen ylittyessä diversio tulee käytännössä kyseeseen vain ehdottomissa poikkeustapauksissa. Vahingon määrän ja teon järjestäytyneisyyden kasvaessa diversionaalisen ratkaisun todennäköisyys laskee merkittävästi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen varojen väärinkäytön laajuuden, velvollisuuden laiminlyönnin keston ja intensiteetin sekä sen perusteella, kuinka vakavasti tukitarkoitus on laiminlyöty. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti tai toistuvasti, onko kyseessä peittelyä tai manipulointia ja onko väärinkäytöstä aiheutunut merkittäviä taloudellisia haittoja. Erityisesti huomioon otetaan vahingon määrä, organisaation aste ja syytetyn rooli päätöksentekijänä.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• teko on tehty suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti tai pidemmän ajan kuluessa,
• peittelytoimia on tehty, esimerkiksi manipuloimalla laskuja, valelaskuja tai harhaanjohtavia käyttötodistuksia,
• merkittävä määrä väärinkäytettyjä varoja on kyseessä, erityisesti jos 5 000 euron tai 300 000 euron rajat ylittyvät,
• useita itsenäisiä tukia tai useita osaeriä on käytetty väärin,
• tekijällä on ollut johtava rooli ja hän on organisatorisesti aiheuttanut tai ohjannut väärinkäytön,
• aiempia vastaavia tuomioita on.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• välitön lopettaminen väärinkäytölle,
• aktiiviset korjaustoimet, erityisesti takaisinmaksu tai jäljitettävissä oleva vahingonkorvaus,
• erehdys tukiehdoista, mikäli se oli ymmärrettävissä ja johtui osittain epäselvistä määräyksistä,
• liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi ehdollisesti lykätä vankeusrangaistusta, jos se ei ole pidempi kuin kaksi vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Rangaistusasteikko

Rikoslain 153b §:n 1 momentin mukaisesta tukien väärinkäytöstä säädetään vankeusrangaistus enintään kuudeksi kuukaudeksi tai sakkorangaistus enintään 360 päiväsakkoon. Se kattaa kaikki myönnetyn julkisen tuen väärinkäytöt riippumatta siitä, onko tuki alun perin saatu laillisesti.

Sama rangaistusasteikko pätee myös, jos teon tekee yrityksen tai organisaation johtava päätöksentekijä, joka tosiasiallisesti päättää tukivarojen käytöstä, vaikka se tapahtuisi ilman muodollisen tuensaajan suostumusta.

Jos kyseessä on yli 5 000 euron suuruinen väärinkäytetty summa, rangaistusasteikko nousee enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Näissä tapauksissa lainsäätäjä olettaa selvästi suuremman vääryyden, koska kyseessä ei ole enää vain vähäisiä tukivaroja.

Jos teko tehdään yli 300 000 euron suuruisella summalla, rangaistusasteikko on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta. Tässä on kyse törkeästä tekomuodosta, jossa on erityisen suuri vääryys- ja syyllisyysaste, ja jossa säännöllisesti tulee kyseeseen tuntuva vankeusrangaistus.

Kunkin rangaistusuhan kannalta ratkaiseva on yksinomaan väärinkäytetyn summan suuruus, ei alun perin myönnetyn tuen kokonaismäärä. Myös osittainen väärinkäyttö riittää pätevöittämiseen, jos kyseinen rahamäärä ylittyy.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään € 4, enintään € 5 000 päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Tukien väärinkäytössä sakkorangaistus on nimenomaisesti säädetty pääsanktioksi. Perusrikos sisältää vaihtoehtoisesti enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistukselle sakkorangaistuksen enintään 360 päiväsakkoon. Päiväsakkojärjestelmä on siis tässä rikoksessa keskeinen ja käytännöllisesti merkityksellinen, erityisesti vähäisemmän syyllisyyden, pienen vahingon ja olemassa olevan vahingonkorvauksen tapauksissa. Myös törkeissä tapauksissa sakkorangaistuksella voi olla merkittävä rooli asianmukaisen rangaistuksen mittaamisen yhteydessä, kunhan lainmukainen rangaistusasteikko sen sallii.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lainmukainen rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi enintään yhden vuoden lyhyen vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkorangaistuksen. Tämä säännös on tukien väärinkäytössä periaatteessa sovellettavissa, koska perusrikoksessa säädetään nimenomaisesti myös sakkorangaistuksesta ja jopa törkeissä tapauksissa rangaistusasteikko ei ylitä viittä vuotta. Vankeusrangaistuksen korvaaminen sakkorangaistuksella on siis oikeudellisesti mahdollista, erityisesti vähäisen syyllisyyden ja olemassa olevan vahingonkorvauksen tapauksissa.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistuksen ehdollinen lykkäys on mahdollinen, jos määrätty rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös tukien väärinkäytössä. Käytännössä ehdollinen lykkäys on realistinen erityisesti silloin, kun teko sijoittuu rangaistusasteikon alarajalle, järjestelmällistä tai suunnitelmallista toimintaa ei ole, vahinko on vähäinen ja tekijä on ymmärtäväinen ja valmis takaisinmaksuun.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen lykkäys sallii ehdottoman ja ehdollisesti lykätyn rangaistuksen osan yhdistelmän. Se on mahdollinen vankeusrangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Tukien väärinkäytössä tämä muoto voi saada merkitystä erityisesti silloin, kun syyllisyyden mukainen rangaistus on kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä, esimerkiksi suurempien vahinkomäärien ollessa kyseessä korkeimman pätevyyden alapuolella, ilman että vakavia raskauttavia olosuhteita, kuten järjestelmällisyyttä, peittelyä tai toistuvia tekoja, esiintyy.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Nämä koskevat tukien väärinkäytössä usein käyttäytymistä ohjaavia ja jäsentäviä toimenpiteitä, kuten määräyksiä vahingonkorvauksesta, järjestelmällisestä taloudenhoidosta tai neuvontatoimenpiteisiin osallistumisesta. Tavoitteena on estää lisättyä väärinkäyttöä ja varmistaa tukivarojen lainmukainen käyttö.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Tukien väärinkäytössä käräjäoikeus ei ole automaattisesti aina toimivaltainen. Ratkaisevaa on väärinkäytetyn summan suuruus ja siitä johtuva rangaistusasteikko.

Jos syyte koskee perusaluetta, eli pienempää vahingon määrää, jossa uhkana on vain sakkorangaistus tai enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus, käräjäoikeus on toimivaltainen. Tämä kattaa tapaukset, joissa on kyse yksinkertaisesta väärinkäytöstä ilman merkittävää taloudellista ulottuvuutta.

Jos syyte saavuttaa alueen, jossa enintään kahden vuoden vankeusrangaistus tai jopa enintään viiden vuoden vankeusrangaistus tulee kyseeseen, käräjäoikeus on toimivaltainen. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa vahinko on selvästi suurempi tai taloudellinen merkitys on suurempi.

Valamiehistö ei ole toimivaltainen tukien väärinkäytössä, koska rikoksen luonne eikä rangaistusuhka anna tälle toimivaltaa.

Paikallinen toimivalta

Paikallisesti toimivaltainen tuomioistuin on yleensä rikospaikan tuomioistuin, eli siellä, missä tukivaroja tosiasiallisesti käytettiin väärin.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• paikka, josta syytetty henkilö tavattiin,
• tai toimivaltaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Jos tuomio annetaan, se ei välttämättä ole lopullinen. Tuomittu henkilö tai syyttäjä voi valittaa päätöksestä.

Tuomion luonteesta riippuen kyseeseen voi tulla valitus tai lisäksi purkuhakemus. Tällöin ylempi tuomioistuin tarkistaa tuomion. Se valvoo, että menettely on suoritettu oikein ja että päätös on oikeudellisesti oikea.

Tarkistusmahdollisuuden tyyppi riippuu siitä, onko päätöksen tehnyt käräjäoikeus vai hovioikeus ja missä kokoonpanossa tuomioistuin on toiminut. Ylempien tuomioistuinten toimivalta määräytyy rikosprosessilain yleisten sääntöjen mukaan.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Tukien väärinkäytössä vahingoittunut julkinen taho, kuten valtio, osavaltio, kunta, tukiviranomainen tai muu valtion laitos, voi esittää siviilioikeudelliset vaatimuksensa suoraan rikosprosessissa yksityisenä asianomistajana. Koska rikos koskee julkisten tukivarojen väärinkäyttöä, vaatimukset sisältävät erityisesti väärinkäytettyjen summien takaisinmaksun, korot, mahdolliset sivukulut sekä muut taloudelliset haitat, jotka ovat aiheutuneet väärästä käytöstä.

Tapauksesta riippuen voidaan vaatia myös seurausvahinkojen korvaamista, esimerkiksi jos suunniteltuja hankkeita ei voitu toteuttaa varojen väärinkäytön vuoksi tai jos siitä aiheutui lisähallintokuluja.

Yksityisen asianomistajan liittyminen keskeyttää esitettyjen vaatimusten vanhentumisen rikosprosessin ajaksi. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika jatkuu, mikäli vahinkoa ei ole täysin korvattu.

Vapaaehtoinen ja täydellinen takaisinmaksu väärinkäytetyistä tukivaroista voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi ja on olennainen huomioitava seikka diversion ja rangaistuksen määräämisen yhteydessä.

Jos vahinkoa ei korvata täysin, jää tie siviiliprosessiin avoimeksi. Tässä tapauksessa asianomainen tukiviranomainen tai virasto voi nostaa kanteen erikseen siviilioikeudessa. Rikostuomiota voidaan käyttää tärkeänä todistusperustana.

Suunnitelmallisessa menettelyssä, suurissa vahingonkorvaussummissa tai järjestelmällisessä käyttötarkoituksen vastaisessa käytössä jälkikäteinen hyvitys menettää säännöllisesti merkitystään. Näissä tapauksissa korvaus voi hyvittää teon vääryyttä vain rajoitetusti.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessi edellyttää konkreettista epäilyä, jonka perusteella henkilöä pidetään syytettynä ja hän voi käyttää kaikkia syytetyn oikeuksia. Koska kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi ja syyttäjä aloittavat menettelyn virallisen syytteen nojalla heti, kun epäily on olemassa. Erillistä vahingon kärsineen ilmoitusta ei tähän tarvita.

Poliisi ja syyttäjävirasto

Syyttäjä johtaa esitutkintaa ja määrää sen jatkokulun. Rikospoliisi suorittaa tarvittavat tutkimukset, varmistaa todisteet, kerää todistajanlausunnot ja dokumentoi vahingon. Lopuksi syyttäjä päättää syytteen nostamatta jättämisestä, diversiosta tai syytteestä riippuen syyllisyyden asteesta, vahingon määrästä ja todisteista.

Syytetyn kuulustelu

Ennen jokaista kuulustelua syytetty saa täydellisen tiedon oikeuksistaan, erityisesti oikeudesta vaieta ja oikeudesta avustajaan. Jos syytetty pyytää avustajaa, kuulustelua on lykättävä. Muodollinen syytetyn kuulustelu palvelee syytteen esittämistä ja mahdollisuuden antamista lausunnon antamiseen.

Asiakirjojen tutustuminen

Asiakirjoihin voi tutustua poliisin, syyttäjänviraston tai tuomioistuimen luona. Se sisältää myös todisteet, mikäli tutkinnan tarkoitus ei vaarannu. Yksityisen asianomistajan liittyminen noudattaa rikosprosessilain yleisiä sääntöjä ja mahdollistaa vahingon kärsineelle vahingonkorvausvaatimusten esittämisen suoraan rikosprosessissa.

Pääkäsittely

Pääkäsittelyssä kuullaan todistajia, tehdään oikeudellinen arviointi ja päätetään mahdollisista siviilioikeudellisista vaatimuksista. Tuomioistuin tutkii erityisesti teon kulkua, tahallisuutta, vahingon määrää ja lausuntojen uskottavuutta. Menettely päättyy tuomioon, vapauttavaan tuomioon tai diversionaaliseen ratkaisuun.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet viipymättä.
   Kaikki saatavilla olevat asiakirjat, viestit, valokuvat, videot ja muut tallenteet tulisi varmistaa mahdollisimman varhain ja säilyttää kopioina. Digitaaliset tiedot on varmistettava säännöllisesti ja suojattava jälkikäteisiltä muutoksilta. Merkitse tärkeät henkilöt mahdollisiksi todistajiksi ja kirjaa tapahtumien kulku viipymättä muistiin.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele hyvitys kohdennetusti.
   Maksut, symboliset suoritukset, anteeksipyynnöt tai muut hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty hyvitys voi vaikuttaa positiivisesti diversionaaliseen menettelyyn ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Tukien väärinkäyttö koskee julkisten tukivälineiden käyttötarkoituksen vastaista käyttöä ja puuttuu suoraan julkisiin intresseihin ja luottamukseen valtion tukimekanismeihin. Oikeudellinen arviointi riippuu ratkaisevasti siitä, mikä oli tuen käyttötarkoitus, miten varoja todellisuudessa käytettiin, kuka päätti käytöstä ja onko merkittävä poikkeama objektiivisesti todennettavissa. Jo pienetkin erot tosiseikoissa voivat ratkaista, onko kyseessä ylipäätään rangaistava tukien väärinkäyttö, onko kyseessä vain muodollinen rikkomus vai tuleeko kyseeseen törkeämpi teko.

Varhainen oikeudellinen tuki varmistaa, että tuen käyttötarkoitus tulkitaan oikein, varojen käyttö selvitetään huolellisesti ja vapauttavat olosuhteet esitetään oikeudellisesti hyödynnettävällä tavalla. Erityisesti monimutkaisten tukiehtojen, sekakäyttöjen tai projekti poikkeamien yhteydessä tarkka oikeudellinen luokittelu on ratkaisevan tärkeää.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, onko kyseessä todella rangaistava käyttötarkoituksen vastainen käyttö vai ainoastaan hallinto-oikeudellisia epäsäännöllisyyksiä,
• analysoi tukiohjeet, päätökset ja käyttöselvitykset yksityiskohtaisesti,
• selvittää, kuka oli oikeudellisesti ja tosiasiallisesti vastuussa varojen käytöstä,
• arvioi vahingon määrän ja mahdolliset kvalifikaatiot oikeudellisesti oikein,
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka esittää tosiseikat ja tukilogiikan ymmärrettävästi.

Rikosoikeuteen erikoistuneena edustajana varmistamme, että tukien väärinkäyttöepäily tutkitaan huolellisesti ja menettely perustuu vankkaan tosiasiapohjaan.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio