Hautaus

Hautaus tarkoittaa sitä, että kuolleen ihmisen ruumis tai tuhka viedään tiettyyn paikkaan, esimerkiksi hautaan maahan tai tuhka sirotellaan luontoon.

Vainaja

Itävallan lainsäätäjä ei ole säätänyt, miten vainaja on oikeudellisesti luokiteltava.

Vallitsevan näkemyksen mukaan vainajaa ei voida luokitella esineeksi eikä henkilöksi. Sen sijaan vainajaa pidetään ”jatkettuna persoonallisuutena”, niin kauan kuin se on selvästi tunnistettavissa tietyn kuolleen henkilön ruumiiksi. Vainajan henkilöoikeudet ulottuvat siis hänen kuolemansa jälkeiseen aikaan.

Tämä erityinen oikeudellinen luokitus osoittaa, että vaikka vainajaa ei enää pidetä elävänä henkilönä, sillä on silti kunnioitettava ja suojattu asema.

Hautauksen muoto

Oikeudellinen aukko Itävallassa

Selkeistä säännöksistä huolimatta joillakin alueilla puuttuu sitova lainsäädäntö. Erityisesti vainajan oikeudellista luokitusta ei ole kirjattu lakiin. Käytäntö perustuu siksi oikeuden päätöksiin ja moraalisiin periaatteisiin.

Hautausmääräys

Hautausmääräyksellä päätät itse, miten hautajaisesi järjestetään. Määrittelet esimerkiksi, haluatko maa- vai tuhkahautauksen, minkä hautausmaan suosit tai onko erityisiä rituaaleja. Tämä helpottaa omaistesi taakkaa ja estää riitoja kuolemantapauksessa.

Määräys tulisi laatia kirjallisesti, selkeästi muotoiltuna ja säilyttää helposti löydettävässä paikassa.

Hautaussopimus hautaustoimiston kanssa

Hautaussopimus tehdään suoraan hautaustoimiston kanssa. Siinä sopimusosapuolet säätelevät sitovasti kaikki hautaukseen liittyvät palvelut, usein mukaan lukien kustannukset ja maksuehdot.

Vainajan oletettu tahto

Jos kukaan ei jätä määräystä, omaiset tai tuomioistuin olettavat, mitä vainaja olisi halunnut. Viitteitä voivat olla aikaisemmat lausunnot tai uskonnollinen kuuluvuus. Myös aiemmilla perheen tavoilla on merkitystä.

Lähimpien omaisten tahto

Jos selkeitä toiveita ei voida todeta, lähimmät omaiset päättävät. Tällöin aviopuolisoilla tai lapsilla on etusija.

Mitä läheisempi suhde, sitä todennäköisemmin päätösvalta on tällä henkilöllä.

Kunta

Jos kukaan ei voi tai halua huolehtia hautauksesta, kunta astuu kuvaan. Tätä muotoa kutsutaan sosiaalihautaukseksi. Kustannukset maksaa silloin valtio, mutta vain yksinkertaisesta hautausmuodosta.

Hautaustyypit

Hautausmaapakko

Itävallassa on periaatteessa hautausmaapakko: hautaukset saavat tapahtua vain virallisesti hyväksytyillä hautausmailla. Poikkeukset ovat harvinaisia.

Yksityinen hautapaikka

Tietyin edellytyksin yksityiset hautapaikat ovat mahdollisia. Jos haluat tulla haudatuksi omalle maallesi, sinun on kuitenkin hankittava siihen erityislupa.

Maahautaus

Perinteinen hautausmuoto: Vainaja haudataan arkussa maahan. Tämä vaihtoehto on sallittu kaikilla hautausmailla.

Hautaaminen kryptaan

Erityisesti kaupungeissa tai perheiden perintöhaudoissa on tavallista haudata muurattuun kryptaan. Se edellyttää erityisiä rakenteellisia vaatimuksia.

Tuhkaus

Tuhkaus on yhä suositumpaa Itävallassa. Tuhka voidaan haudata uurnassa hautausmaalle tai erityisiin uurnalehtoihin.

Luontohautaus

Tähän kuuluvat puuhautaukset, alppiniittyhautaukset tai tuhkan sirottelu. Tämä muoto edellyttää erityisiä alueita ja lupia.

Hautalahjat

Hautalahjat, kuten henkilökohtaiset esineet, kirjeet tai valokuvat, ovat periaatteessa sallittuja, kunhan ne eivät ole ympäristölle haitallisia. Aseet, lääkkeet tai paristot ovat kiellettyjä.

Hautaaminen yhdessä lemmikkieläinten kanssa

Ihmisen ja eläimen yhteinen hautaaminen ei ole sallittua tavallisilla hautausmailla. On kuitenkin olemassa yksityisiä alueita erityisluvilla, joilla tätä hautausmuotoa tarjotaan. Näitä hautausmaita kutsutaan usein ihmisen ja eläimen hautausmaiksi.

Ekshumaatio

Ekshumaatio tarkoittaa, että jo haudattu vainaja kaivetaan ylös haudasta. Itävallassa se on sallittua vain poikkeustapauksissa, koska vainajan rauha on erityisen suojattu.

Syitä ekshumaatioon voivat olla:

• Uudelleenhautaus, esimerkiksi jos vainaja halutaan haudata perhehautaan.
• Viranomaisen tai tuomioistuimen määräys, esimerkiksi rikosoikeudellisessa esitutkinnassa.

Tärkeää: Ekshumaatio on viranomaisen hyväksyttävä. Ilman pätevää syytä ja ilman toimivaltaisen viranomaisen suostumusta se ei ole sallittua.

Uudelleenhautaus

Yleinen moraalinen tunne edellyttää, ettei vainajan rauhaa häiritä mahdollisuuksien mukaan. Viranomaiset sallivat ekshumaation, eli jo haudatun ruumiin kaivamisen ylös, tarkoituksena uudelleenhautaus toiseen hautaan, vain erityisissä olosuhteissa.

Jäljelle jäänyt aviopuoliso voi hakea uudelleenhautauslupaa, jos hän toivoo lepäävänsä myöhemmin samassa haudassa kuin edesmennyt puolisonsa. Toimivaltainen viranomainen ei kuitenkaan ota tätä toivetta huomioon, jos aviopuolisot asuivat viimeksi erillään tai olivat avoimesti vihamielisiä toisilleen ja kävivät oikeudellisia kiistoja.

Hautauskustannusten määrä

Lain mukaan (ABGB:n 549 §) omaisten tai kuolinpesän on vastattava hautauskustannuksista, jotka vastaavat vainajan asuinpaikan tavanomaista tasoa. Samanaikaisesti sen tulisi vastata vainajan elämäntapaa ja varallisuutta – eli se ei saa olla liian kallis eikä kohtuuttoman yksinkertainen.

Hautauskustannuksiin kuuluvat kaikki kulut, jotka yleensä liittyvät hautaukseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi:

• arkku,
• hauta hautakivineen,
• hautakoristeet,
• haudankaivaja,
• suruvaatteet,
• kuolinilmoitukset,
• valokuvat hautajaisista,
• matkakulut (esim. taksi hautaukseen),
• pienet juomarahat
• ja niin sanottu muistotilaisuusateria (yksinkertainen yhteinen ateria hautauksen jälkeen).

Tärkeää on: Vain ne kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan vainajasta, katsotaan hautauskustannuksiksi oikeudellisessa mielessä. Liiallisia tai tarpeettomia kuluja ei välttämättä korvata muiden toimesta.

UKK – Usein kysytyt kysymykset.