Rangaistuksen määräämisen yleiset periaatteet

Rangaistuksen määräämisen yleiset periaatteet

Rikoslain (StGB) 32 § sisältää rangaistuksen määräämisen periaatteet Itävallan rikoslainsäädännössä. Se konkretisoi perustuslaillisen syyllisyysperiaatteen ja muodostaa sillan rikoksen abstraktin rangaistusasteikon ja yksittäistapauksen konkreettisen rangaistuksen välille.
Normi velvoittaa tuomioistuimen punnitsemaan raskauttavia ja lieventäviä asianhaaroja toisiaan vastaan, ottamaan huomioon tekijän persoonallisuuden ja rangaistuksen seuraukset hänen elämälleen sekä varmistamaan, ettei rangaistus ole liian ankara eikä vähättelevä.
Näin rangaistuksesta tulee oikeudenmukainen tasapaino teon vääryyden, tekijän syyllisyyden ja sosiaalisen vastuun välillä.

Rangaistuksen määrääminen on se osa tuomiota, jossa tuomioistuin määrää rangaistuksen suuruuden ja lajin. Mittapuuna on yksinomaan tekijän syyllisyys eikä yleinen etu, eikä teon seurausten sattumanvaraisuus. Rikoslain (StGB) 32 § velvoittaa tuomioistuimen määräämään jokaisen rangaistuksen yksilöllisesti ja syyllisyyden mukaisesti.

Periaate

Tekijän syyllisyys on ainoa perusta rangaistuksen määräämiselle. Tuomioistuimen on määrättävä sellainen rangaistus, joka vastaa teon vääryyttä ja henkilökohtaista vastuuta.
Siinä otetaan huomioon vahingon vakavuus, velvollisuuden laiminlyönnin laajuus, teon valmistelu ja suunnittelu sekä toteutustapa. Mitä harkitumpi ja häikäilemättömämpi teko on, sitä ankarampi rangaistus on.

Itävallan rikoslainsäädäntö hylkää jäykät rangaistuskaaviot. Jokainen rangaistus on määrättävä ja perusteltava yksilöllisesti.

Raskauttavien ja lieventävien asianhaarojen punnitseminen

Raskauttavat ja lieventävät asianhaarat ovat keskeisiä elementtejä rangaistuksen määräämisessä. Niitä ei saa käyttää kahteen kertaan, jos ne on jo otettu huomioon rikoksen tunnusmerkistössä.

Raskauttavia asianhaaroja ovat muun muassa:

• Useampi teko tai toistuvuus,
• erityinen häikäilemättömyys tai julmuus,
• suunnitelmallinen valmistelu,
• itsekäs motiivi,
• välinpitämättömyys oikeudellisesti suojattuja arvoja kohtaan.

Lieventäviä asianhaaroja ovat muun muassa:

• Tunnustus tai syyllisyyden myöntäminen,
• pitkä menettelyaika,
• aikaisempi nuhteettomuus,
• Vahingon korvaaminen, katumus tai myötävaikutus selvittämiseen,
• Toimiminen erityisessä henkilökohtaisessa ahdingossa.

Näiden tekijöiden painottaminen on tuomioistuimen harkintavaltaan kuuluva päätös, mutta se on aina perusteltava ymmärrettävästi.

Persoonallisuuden ja sosiaalisten seurausten merkitys

Tuomioistuin on velvollinen ottamaan huomioon myös rangaistuksen vaikutukset tekijän tulevaan elämään.
Ratkaisevaa on, mahdollistaako rangaistus sosiaalisen uudelleenintegroinnin ja miten.
Tavoitteena ei ole kosto, vaan rangaistus, joka ohjaa tekijää lainkuuliaisuuteen syrjäyttämättä häntä pysyvästi yhteiskunnasta.

Rangaistuksen ankaruus

Rikoslain (StGB) 32 §:n 3 momentti mainitsee objektiiviset kriteerit rangaistuksen ankaruudelle. Rangaistus on sitä ankarampi,

• mitä suurempi aiheutettu vahinko tai vaara,
• mitä enemmän velvollisuuksia rikottiin,
• mitä harkitumpi tai valmistellumpi teko oli,
• mitä häikäilemättömämmin se toteutettiin,
• ja mitä vähemmän varovaisuutta sitä vastaan oli.

Tällä pyritään varmistamaan, että rangaistus vastaa sekä teon tekovääryyttä että mielenvääryyttä.

Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Gerechtigkeit entsteht nicht durch Härte, sondern durch die Abwägung von Tat, Schuld und menschlicher Verantwortung.“

Käytännön esimerkkejä

Esimerkki 1 – Toistuvat omaisuusrikokset:
Syytetty tekee useita samankaltaisia petoksia. Tuomioistuin ottaa toistuvan teon tekemisen raskauttavana asianhaarana huomioon ja määrää tuntuvan vankeusrangaistuksen, koska jatkuva rikollisuus osoittaa lisääntynyttä vaaraa.

Esimerkki 2 – Tunnustus ja hyvitys:
Tekijä korvaa aiheutetun vahingon kokonaan ja antaa uskottavan tunnustuksen. Tuomioistuin näkee tässä painavia lieventäviä asianhaaroja ja alentaa vankeusrangaistusta merkittävästi.

Esimerkki 3 – Vakava väkivaltarikos:
Alaikäiseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta määrätään pitkä vankeusrangaistus, jotta kuvastettaisiin teon suurta tekovääryyttä ja massiivista sosiaalista häiriöarvoa.

Esimerkki 4 – Liian pitkä menettelyaika:
Menettely venyy useita vuosia, ilman että syytetty olisi siitä vastuussa. Tämä liiallinen kesto lieventää rangaistuksen määrää.

Kaksoiskäyttökielto

Kaksoiskäyttökielto suojaa samasta seikasta aiheutuvalta kaksinkertaiselta rasitukselta.
Jos jokin tunnusmerkki, kuten ”useampi teko”, on jo otettu huomioon rangaistusnormin sanamuodossa rangaistusta ankaroittavana tekijänä, sitä ei saa enää kerran ottaa huomioon raskauttavana asianhaarana rangaistuksen määräämisessä.
Rikkomus tätä vastaan on mitätöintiperuste rikosprosessilain (StPO) 281 §:n 1 momentin 11 kohdan kolmannen tapauksen mukaan.

Suhde ennaltaehkäisyyn ja rangaistuksen tarkoitukseen

Rikoslain (StGB) 32 § tekee selväksi, että rangaistukset eivät saa olla pelkästään yleisestävästi vaikuttavia.
Ne palvelevat ensisijaisesti yksilöllisen syyllisyyden oikeudenmukaista sanktiointia (erityisestävä vaikutus seurauksena, ei tarkoituksena).
Tuomioistuimen on luotava tasapaino pelotteiden, sosiaalisen kuntoutuksen ja syyllisyyden mukaisuuden välille.
Näin Itävallan rikoslainsäädäntö pysyy ihmislähtöisenä eikä keskity pelkkään rangaistuksen ankaruuteen.

Edunne asianajajan tuella

Rikosoikeudellinen menettely on asianosaisille huomattava rasite. Jo alussa uhkaavat vakavat seuraukset – pakkotoimista, kuten kotietsinnästä tai pidätyksestä, rikosrekisterimerkintöihin ja vankeus- tai sakkorangaistuksiin. Virheitä alkuvaiheessa, kuten harkitsemattomia lausuntoja tai puutteellista todisteiden varmistamista, ei usein voida enää korjata myöhemmin. Myös taloudelliset riskit, kuten vahingonkorvausvaatimukset tai menettelyn kustannukset, voivat painaa raskaasti.

Erikoistunut rikosoikeudellinen puolustus varmistaa, että oikeutesi säilyvät alusta alkaen. Se antaa turvaa poliisin ja syyttäjän kanssa asioidessa, suojaa itsekriminointia vastaan ja luo perustan selkeälle puolustusstrategialle.

Asianajotoimistomme:

• tarkistaa, onko ja missä määrin syyte oikeudellisesti kestävä,
• tukee sinua esitutkinnassa ja pääkäsittelyssä,
• varmistaa oikeudellisesti pätevät hakemukset, lausunnot ja menettelyvaiheet,
• tukee siviilioikeudellisten vaatimusten torjumisessa tai sääntelyssä,
• valvoo oikeuksianne ja etujanne tuomioistuimessa, syyttäjänvirastossa ja asianomistajia kohtaan.

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Machen Sie keine inhaltlichen Aussagen ohne vorherige Rücksprache mit Ihrer Verteidigung. Sie haben jederzeit das Recht zu schweigen und eine Anwältin oder einen Anwalt beizuziehen. Dieses Recht gilt bereits bei der ersten polizeilichen Kontaktaufnahme. Erst nach Akteneinsicht lässt sich klären, ob und welche Einlassung sinnvoll ist.“

Usein kysytyt kysymykset – UKK