Vangitsemisajan hyvittäminen

Vangitsemisajan hyvittäminen

Rikoslain 38 § velvoittaa tuomioistuimen hyvittämään henkilön ennen lainvoimaista tuomiota viettämät vankeusajat määrättyyn rangaistukseen. Tämä kattaa sekä tutkintavankeuden että oikeudellisen ja hallinnollisen säilöönoton. Tietyissä olosuhteissa voidaan ottaa huomioon myös ulkomailla vietetty vankeusaika. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, ettei kukaan pysy vangittuna pidempään kuin mitä todellinen tuomio edellyttää.

Vangitsemisaika hyvitetään vapaus- ja sakkorangaistuksiin, jotta vältetään kaksinkertainen rangaistus.

Periaate

Tuomioistuimen on hyvitettävä vangitsemisaika. Se ei saa jättää hyvittämistä huomiotta eikä rajoittaa sitä. Jokainen vankeusaika, joka liittyy asiallisesti tai ajallisesti tuomittuun tekoon, otetaan huomioon rangaistuksen määräämisessä.
Sillä, määrääkö tuomioistuin ehdottoman vai ehdollisen vankeusrangaistuksen, ei ole merkitystä. Vaikka se osittain lykkäisi rangaistusta ehdollisena, se hyvittää vangitsemisajan täysimääräisesti.

Tämän säännöksen tarkoituksena on turvata aineellinen oikeudenmukaisuus: valtio saa riistää ihmiseltä vapauden vain kerran samasta teosta. Kaikki ennen tuomiota kärsitty vapaudenmenetys vähentää siten jäljellä olevaa rangaistusta.

Hyvitettävät vankeusajat

Mukaan rikoslain 38 §:n 1 momentin on otettava huomioon useita vankeuden muotoja:

• Tutkintavankeus, joka määrättiin myöhemmin tuomitun teon vuoksi,
• Oikeudellinen säilöönotto, jos se pantiin täytäntöön saman rikosprosessin yhteydessä,
• Hallinnollinen säilöönotto, mikäli se liittyi välittömästi tekoon,
• Ulkomailla vietetty vangitsemisaika tai luovutusvankeus, jos se liittyi selkeästi Itävallan menettelyyn.

Hyvittäminen tapahtuu aina vain siinä määrin, kuin näitä vankeusaikoja ei ole jo hyvitetty toiseen rangaistukseen tai korvattu vahingonkorvauksella. Kaksinkertainen huomioiminen on kiellettyä.

Muiden, täysin riippumattomien menettelyjen vankeusaikoja tai pelkkää hallinnollista säilöönottoa ilman yhteyttä rikolliseen tekoon ei hyvitetä.

Menettely ja toimivalta

Hyvittämisestä päättää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, nimittäin rikosprosessilain 400 §:n 1 momentin päätöksellä. Käytännössä hyvittäminen tapahtuu yleensä jo tuomion julistamisen yhteydessä. Jos se on jäänyt huomaamatta, tuomioistuin voi tehdä päätöksen jälkikäteen, kunhan rangaistusta ei ole vielä täysin pantu täytäntöön.

Mukaan rikosprosessilain 400 §:n 3 momentin on myös syyttäjänvirastolle ilmoitettava hyvittämisestä. Tarkastus suoritetaan viran puolesta. Tämä tarkoittaa, ettei syytetyn eikä puolustuksen tarvitse tehdä hakemusta, vaan tuomioistuimen on velvollinen suorittamaan hyvittämisen itsenäisesti.

Jotta hyvittäminen voi tapahtua laillisesti, vankeuden keston on oltava tarkasti tiedossa. Vankeuden alkamis- ja päättymispäivämäärä ja -aika on dokumentoitava. Jos tätä tarkkaa määritystä ei ole, hyvittämistä ei saa suorittaa.

Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Die Anrechnung der Vorhaft ist Ausdruck eines fairen Strafverfahrens. Sie sorgt dafür, dass jede Stunde, die jemand in Haft verbringt, rechtlich Gewicht hat und nicht verloren geht.“

Erityistapaukset ja poikkeukset

Kaikkia vankeusaikoja ei lasketa hyvitettäviksi. Verorikoslaki sulkee pois hyvittämisen, jos vankeus johtuu hallinnollisesta verorikosmenettelystä eikä sillä ole välitöntä yhteyttä rikolliseen tekoon. Jos toinen menettely on jo huomioinut vankeusajan tai jos korvaus on maksettu, tuomioistuin ei suorita enempää hyvittämistä.

Jos oikeuslaitos käsittelee useita menettelyjä rinnakkain, tuomioistuin voi hyvittää vangitsemisajan vain, jos se voisi objektiivisesti yhdistää menettelyt. Jos tämä yhteys puuttuu, tuomioistuin käsittelee jokaista vankeutta erikseen ja päättää siitä erikseen.

Sakkorangaistusten hyvittäminen

rikoslain 38 §:n 2 momentti laajentaa hyvittämisen myös sakkorangaistuksiin. Ratkaisevaa on muuntorangaistus. Jos asianomainen ei maksa sakkoa, tuomioistuin hyvittää jokaisen vangitsemispäivän vastaavaan määrään päiväsakkoja; muussa tapauksessa viranomainen panee täytäntöön muuntorangaistuksen. Näin järjestelmä varmistaa, ettei pienituloisia henkilöitä aseteta huonompaan asemaan. Hyvittäminen tasoittaa taloudellisia haittoja, jotta rangaistus vaikuttaa lopputuloksessa samalla tavalla.

Merkitys käytännössä

Vangitsemisajan hyvittäminen voi ratkaista vapaudenmenetyksen todellisen keston. Monissa tapauksissa se johtaa siihen, että asianomainen vapautetaan välittömästi tuomion julistamisen jälkeen, koska hyvitetty aika vastaa rangaistusta.

Sillä on suuri käytännön merkitys myös rangaistusten täytäntöönpanoviranomaisille: se toimii laskentaperusteena rangaistuksen päättymiselle ja vaikuttaa mahdollisten vapauttamisten ajankohtaan.

Säännös ei siis ole vain laskennallinen yksityiskohta, vaan keskeinen osa rangaistuksen määräämistä. Se yhdistää suhteellisuusperiaatteen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteeseen ja varmistaa rangaistuksen tarkan ja oikeudenmukaisen täytäntöönpanon.

Edunne asianajajan tuella

Rikosoikeudellinen menettely on asianosaisille huomattava rasite. Jo alussa uhkaavat vakavat seuraukset – pakkotoimista, kuten kotietsinnästä tai pidätyksestä, rikosrekisterimerkintöihin ja vankeus- tai sakkorangaistuksiin. Virheitä alkuvaiheessa, kuten harkitsemattomia lausuntoja tai puutteellista todisteiden varmistamista, ei usein voida enää korjata myöhemmin. Myös taloudelliset riskit, kuten vahingonkorvausvaatimukset tai menettelyn kustannukset, voivat painaa raskaasti.

Erikoistunut rikosoikeudellinen puolustus varmistaa, että oikeutesi säilyvät alusta alkaen. Se antaa turvaa poliisin ja syyttäjän kanssa asioidessa, suojaa itsekriminointia vastaan ja luo perustan selkeälle puolustusstrategialle.

Asianajotoimistomme:

• tarkistaa, onko ja missä määrin syyte oikeudellisesti kestävä,
• tukee sinua esitutkinnassa ja pääkäsittelyssä,
• varmistaa oikeudellisesti pätevät hakemukset, lausunnot ja menettelyvaiheet,
• tukee siviilioikeudellisten vaatimusten torjumisessa tai sääntelyssä,
• valvoo oikeuksianne ja etujanne tuomioistuimessa, syyttäjänvirastossa ja asianomistajia kohtaan.

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Machen Sie keine inhaltlichen Aussagen ohne vorherige Rücksprache mit Ihrer Verteidigung. Sie haben jederzeit das Recht zu schweigen und eine Anwältin oder einen Anwalt beizuziehen. Dieses Recht gilt bereits bei der ersten polizeilichen Kontaktaufnahme. Erst nach Akteneinsicht lässt sich klären, ob und welche Einlassung sinnvoll ist.“

Usein kysytyt kysymykset – UKK