Avunanto itsemurhaan
- Avunanto itsemurhaan
- Objektiivinen tunnusmerkistö
- Rajaaminen muihin rikoksiin
- Todistustaakka & todisteiden arviointi
- Käytännön esimerkit
- Subjektiivinen tunnusmerkistö
- Oikeudenvastaisuus & oikeuttamisperusteet
- Syyllisyys & erehdykset
- Rangaistuksen kumoaminen & diversio
- Rangaistuksen määrääminen & seuraukset
- Rangaistusasteikko rikoslain 78 §
- Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus
- Tuomioistuinten toimivalta
- Rikosprosessi yleiskatsaus
- Syytetyn oikeudet
- Käytäntö & käyttäytymisvinkit
- Usein kysytyt kysymykset – UKK
Avunanto itsemurhaan
Avunanto itsemurhaan käsittää kaksi ilmenemismuotoa. Ensinnäkin yllyttäminen. Tällöin itsemurhapäätös aiheutetaan tai jo tehtyä päätöstä vahvistetaan. Toiseksi avunanto. Tällöin itsemurhaa edistetään käytännössä, esimerkiksi hankkimalla väline, antamalla käyttöohjeita tai järjestämällä puitteet. Välttämätöntä on, että asianomainen henkilö suorittaa viimeisen, tappavan teon itse. Jos toinen henkilö suorittaa tappavan teon, kyseessä ei ole rikoslain 78 §:n mukainen teko, vaan tapporikos.
Avunanto itsemurhaan (itsemurhassa avustaminen) tarkoittaa yllyttämistä tai auttamista itse suoritettuun itsemurhaan. Sallittua on vain avustaminen kuolinmääräyksen tiukkojen ehtojen puitteissa. Kaikki tämän kehyksen ulkopuolinen avunanto on rangaistavaa.
Peter HarlanderHarlander & Partner Rechtsanwälte „Entscheidend ist die Freiverantwortlichkeit des Entschlusses,ohne sie scheidet erlaubte Sterbebegleitung aus.“
Objektiivinen tunnusmerkistö
Objektiivinen osa kuvaa tapahtuman ulkoista puolta. Se vastaa kysymykseen, kuka teki mitä ja millä, mikä oli seurauksena ja onko teon ja vakavan vamman seurauksen välillä syy-yhteys.
Tutkimusvaiheet
- Tekotapa: Yllyttäminen. Itsemurhapäätöksen aikaansaaminen tai vahvistaminen.
- Tekotapa: Avunanto. Kaikki itsemurhan edistäminen, kuten välineiden hankinta, ohjeistus, järjestelyt.
- Tekotulos: Itse suoritettu itsemurha tai itsemurhan yritys.
- Kausaalisuus ja syyksilukeminen: Käyttäytymisen on täytynyt edistää päätöstä tai toteutusta syy-yhteydessä.
Rajaaminen muihin rikoksiin
- Rikoslain 75 § – Murha: toisen ihmisen tahallinen tappaminen ilman hänen tahtoaan tai vastoin hänen tahtoaan. Uhrilla ei ole päätöksentekovapautta, tekijä tappaa itse.
- Rikoslain 76 § – Tappo: Tappaminen affektiivisessa poikkeustilassa, jonka laukaisee voimakas tunnetila, kuten viha, pelko tai epätoivo.
- Rikoslain 77 § – Tappo pyynnöstä: Tappaminen uhrin nimenomaisesta, vakavasta ja painokkaasta pyynnöstä; tekijä toimii itse aktiivisesti täyttääkseen toiveen.
- Rikoslain 78 § – Avunanto itsemurhaan Uhri suorittaa tappavan teon itsenäisesti; tekijä antaa vain tukea tai psyykkistä apua.
- Rikoslain 80 § – Kuolemantuottamus: Kuolema aiheutuu huolimattomuudesta, ilman että tekijä tahtoo kuolemaa tai hyväksyy sen.
Avunanto itsemurhaan eroaa taposta pyynnöstä uhrin omatoimisuuden vuoksi. Ratkaisevaa on, että kuolema ei aiheudu tekijän käden kautta, vaan uhrin oman toiminnan kautta. Rikosoikeus tunnustaa tämän eron, koska vapaa itsemurhapäätös siirtää rikosoikeudellista vastuuta, mutta avustava osuus pysyy silti rangaistavana, jos uhri ei toimi vapaaehtoisesti tai tekijä vaikuttaa päätökseen olennaisesti.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „Mitwirkung beginnt bereits bei psychischer Einflussnahme. Eine klare Distanzierung kann strafrechtlich entlasten.“
Kuolinmääräys ja rikoslain 78 §
Vuodesta 2022 lähtien Itävallassa on ollut kuolinmääräyslain (StVfG) kautta tiukasti rajattu mahdollisuus toteuttaa oma kuoleman toive oikeudellisesti valvotusti. Tämä on kuitenkin sallittua ainoastaan asianomaisen henkilön omatoimisella teolla.
Kuolinmääräys mahdollistaa täysi-ikäiselle ja päätöskykyiselle henkilölle, joka kärsii parantumattomasta tai pysyvästä vakavasta sairaudesta ja jatkuvasta kärsimyksestä, tappavan valmisteen ottamisen itse, mikäli
- kaksi lääkäriä (joista toisella palliatiivisen lääketieteen koulutus) ovat vahvistaneet päätöskyvyn ja vapaaehtoisuuden,
- määräys on laadittu kirjallisesti notaarin tai potilasasiamiehen edessä,
- ja valmiste luovutetaan vain asianomaiselle henkilölle itselleen.
Lakimääräistä kuolinmääräystä ei ole, jos
- toinen henkilö antaa tappavan aineen,
- teko ei tapahdu omatoimisesti,
- tai kuoleman toivetta ei ole ilmaistu vapaaehtoisesti ja pysyvästi.
Peter HarlanderHarlander & Partner Rechtsanwälte „Sterbebegleitung ist nur zulässig, wenn der letzte Schritt eigenhändig erfolgt. Jede fremde Verabreichung überschreitet die Grenze.“
Kaikissa näissä tapauksissa avunannon itsemurhaan raja ylittyy, jos toinen henkilö aktiivisesti tukee tai aiheuttaa kuoleman. Laki sallii ainoastaan avustetun itsemurhan, eli avun itsemurhaan, mutta ei aktiivista eutanasiaa.
Ratkaisevaa on, että viimeinen, välittömästi tappava askel otetaan asianomaisen henkilön omin käsin.
Todistustaakka & todisteiden arviointi
Syyttäjällä on näyttötaakka teosta, kausaalisuudesta, syyksilukemisesta ja siitä, oliko kyseessä todella uhrin itse määräämä teko vai vaikuttiko tekijä teon päätökseen olennaisesti.
Tuomioistuin arvioi kaikki todisteet ja tarkistaa erityisesti, onko uhrin vapaaehtoisuus epäilyksettä todistettu. Sopimattomat tai painostuksen alaisena saadut lausunnot sekä lainvastaisesti hankitut todisteet eivät ole käyttökelpoisia.
Syytetyllä ei ole todistustaakkaa, mutta hän saa perustella epäilyjä vapaaehtoisuudesta tai kausaalisuudesta. Riittää, että osoitetaan vaihtoehtoisia tapahtumankulkuja tai epävarmuuksia.
Tyypillisiä todisteita: lääketieteelliset asiakirjat, viestintä (viestit, kirjeet, sähköpostit), todistajanlausunnot, digitaaliset metatiedot, psyykkisen vakauden asiantuntijalausunnot, lääkeprotokollat.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „Humanitäre Motive ersetzen keine Rechtfertigung. Rechtlich gilt die klare Trennlinie zur aktiven Einflussnahme.“
Käytännön esimerkit
- Hoitava omainen hankkii kuolemansairaalle henkilölle tämän toiveesta tappavan lääkkeen, jonka tämä ottaa omin käsin.
- Ystävä auttaa jäähyväiskirjeen kirjoittamisessa ja hankkii välineen antamatta sitä itse.
- Lääkäri selvittää valmisteen vaikutuksia, tietää itsemurhasuunnitelmasta, mutta ei puutu asiaan.
- Avunantoa itsemurhaan ei ole, jos uhri ei ollut päätöskykyinen, toimi paineen alaisena tai tekijä aiheutti päätöksen itse.
Subjektiivinen tunnusmerkistö
Vaaditaan tahallisuutta vapaaehtoisen itsemurhan tukemiseen. Tekijä tietää ja tahtoo, että hänen tekonsa edistää tai mahdollistaa toisen henkilön itsemurhapäätöksen.
Aktiivista tekoa ei vaadita; ratkaisevaa on, että tekijä kunnioittaa uhrin itsenäistä päätöstä.
Jos tekijä toimii aiheuttaakseen päätöksen, kyseessä ei ole aito itsemurha, vaan vieraan tappaminen.
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioOikeudenvastaisuus & oikeuttamisperusteet
Avunanto itsemurhaan on lainvastaista, jos tekijän käyttäytyminen ylittää pelkän tukevan tai järjestelyllisen avunannon tai jos uhri ei ole toiminut vapaaehtoisesti. Ratkaisevaa on, onko kuolemanpäätös tehty itsenäisesti, pysyvästi ja ulkopuolisten vaikutuksesta vapaana.
Ei lainvastaista ole itsemurhan avustaminen, jos asianomainen henkilö suorittaa teon itse, hänellä on henkinen ja psyykkinen kyky vapaaseen päätöksentekoon eikä kolmansien osapuolten vaikutusta ole havaittavissa.
Heti kun tekijä aktiivisesti aiheuttaa, vahvistaa tai määrää tapahtumankulun, hän ylittää oikeudellisesti sallitun rajan ja täyttää rikoslain 78 §:n tunnusmerkistön.
Todistustaakka rangaistavan avunannon olemassaolosta on syyttäjällä. Syyttäjän on näytettävä toteen, että uhri ei toiminut itse määräten tai että tekijä vaikutti kausaalisesti. Jos vapaaehtoisuudesta on perusteltuja epäilyjä, on päätettävä syytetyn eduksi.
Syyllisyys & erehdykset
Kieltoerehdys on kyseessä, jos tekijä erehtyy luulemaan, että hänen käyttäytymisensä on oikeudellisesti sallittua. Se vapauttaa vastuusta vain, jos erehdys oli väistämätön, eli rangaistavuudesta ei voitu saada selvyyttä kohtuullisesta selvitystyöstä huolimatta.
Syyntakeettomuus on kyseessä, jos tekijä ei psyykkisen sairauden, vakavan mielenhäiriön tai massiivisen affektiivisen rajoituksen vuoksi kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Pelkkä emotionaalinen kuormitus ei riitä.
Vastuuvapauttava pakkotila on mahdollinen vain tiukasti rajatuissa poikkeustapauksissa, esimerkiksi jos oli olemassa välitön, muuten torjumaton vaara ruumiille tai hengelle. Sääli tai moraaliset syyt eivät muodosta pakkotilaa rikosoikeudellisessa mielessä.
Rangaistuksen kumoaminen & diversio
Menettely voi päättyä, jos tekijä vetäytyy vapaaehtoisesti yrityksestä tai auttaa aktiivisesti estämään kuoleman.
Diversio on periaatteessa poissuljettu, mutta sitä voidaan harkita, jos syyllisyysaste on alhainen, motiivi humanitäärinen ja kolmansien osapuolten vaarantuminen puuttuu.
Rangaistuksen määrääminen & seuraukset
Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti,
- oliko itsemurhapäätös itsenäinen,
- onko tekijä käyttänyt painostusta,
- kuinka vahvasti hänen avunantonsa oli kausaalinen,
- ja osoittiko hän jälkikäteen pelastusyrityksiä.
Raskauttavat perusteet: Vaikuttaminen epävakaisiin henkilöihin, itsekäs motiivi, toistuva osallistuminen.
Lieventävät perusteet: Ymmärrettävät säälimotiivit, emotionaalinen läheisyys, vetäytyminen, katumus.
Rangaistusasteikko rikoslain 78 §
- Vankeusrangaistus enintään viisi vuotta.
- Rangaistusasteikko on verrattavissa tapon pyynnöstä rangaistusasteikkoon, sillä molemmissa tapauksissa uhrin itsemääräämisoikeus on merkityksellinen. Raja on teon omakätisessä suorittamisessa.
Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus
Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka on enintään viisi vuotta vankeutta, tuomioistuimen tulee lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkorangaistus.
Rikoslain 43 §: Ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä, jos määrätty rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja tuomitulle voidaan todistaa suotuisa sosiaalinen ennuste. Koeaika on yhdestä kolmeen vuotta. Jos se suoritetaan ilman peruuttamista, rangaistus katsotaan lopullisesti ehdollisena suoritetuksi.
Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus sallii ehdottoman ja ehdollisen rangaistuksen osan yhdistelmän. Yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksissa osa voidaan antaa ehdollisena tai korvata sakolla enintään seitsemänsataakaksikymmentä päiväsakkoa, jos se olosuhteiden mukaan vaikuttaa asianmukaiselta.
Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi lisäksi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisvalvonnan. Tyypillisiä määräyksiä ovat vahingonkorvaus, terapia, lähestymis- tai oleskelukiellot sekä sosiaalisen vakauttamisen toimenpiteet. Tavoitteena on uusien rikosten estäminen ja pysyvän laillisen käyttäytymisen edistäminen.
Tuomioistuinten toimivalta
Asiallisesti: Maakuntatuomioistuin lautamiesoikeutena
Paikallisesti: Rikoksen tekopaikka tai seurauspaikka; toissijaisesti asuin-/oleskelupaikka.
Oikeusasteet: Valitus ylempään alueoikeuteen; purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen.
Siviilivaatimukset rikosprosessissa
Jos itsemurha on selviytynyt, asianomainen henkilö voi vaatia vahingonkorvausta luvattomasta vaikuttamisesta tai avunannon laiminlyönnistä.
Toteutuneen itsemurhan tapauksessa omaisten korvausta hautajaiskuluista, elatuksen menetyksestä tai henkisestä kärsimyksestä on mahdollista vaatia, jos tekijä on lainvastaisesti vaikuttanut päätökseen.
Rikosprosessi yleiskatsaus
- Esitutkinnan aloittaminen: Syytetyn asema konkreettisen epäilyn perusteella; siitä lähtien täydet syytetyn oikeudet
- Poliisi/Syyttäjävirasto: Syyttäjävirasto johtaa, rikospoliisi tutkii; Tavoite: menettelyn lopettaminen, diversio tai syyte.
- Syytetyn kuulustelu: ennakkotiedotus; puolustajan läsnäolo johtaa lykkäykseen; oikeus vaieta säilyy
- Asiakirjojen tarkastelu: poliisin/syyttäjän/tuomioistuimen luona; sisältää myös todistusaineiston (sikäli kuin tutkinnan tarkoitus ei vaarannu)
- Pääkäsittely: suullinen todistelu, tuomio; päätös yksityisten asianosaisten vaatimuksista
Syytetyn oikeudet
- Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten tarkasteluoikeus rajoitettu syytetyn hyväksi.
- Tiedotus & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, tulkkausapuun, todistehakemuksiin.
- Vaikeneminen & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
- Tiedotusvelvollisuus: Oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
Käytäntö & käyttäytymisvinkit
- Pysyä vaiti.
Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien. - Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
Ilman tutkinta-asiakirjoihin tutustumista ei pidä antaa lausuntoa. Vasta asiakirjoihin tutustumisen jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä. - Turvaa todisteet välittömästi.
Laadi lääkärinlausunnot, valokuvat päivämäärällä ja mittakaavalla, sekä tarvittaessa röntgen- tai TT-kuvat. Säilytä vaatteet, esineet ja digitaaliset tallenteet erillään. Laadi todistajaluettelo ja muistiinpanot viimeistään kahden päivän kuluessa. - Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena teitä vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta. - Turvaa video- ja datatallenteet ajoissa.
Julkisten liikennevälineiden, ravintoloiden tai kiinteistöhallintojen valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen tallennuspyynnöt on siksi esitettävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjälle. - Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
Kotietsinnöissä tai takavarikoissa sinun tulee pyytää jäljennös määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse muistiin päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet. - Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
Vaadi välitöntä yhteydenottoa puolustukseesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat ensisijaisia. - Valmistele vahingonkorvaus tarkoituksenmukaisesti.
Maksut tai hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja todistaa yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty vahingonkorvaus vaikuttaa myönteisesti diversioon ja rangaistuksen määräämiseen. - Älä esitä sääliin perustuvia perusteluja. Ne voidaan tulkita syyllisyyden tunnustamiseksi.
- Psykologinen tuki ja ylikuormituksen dokumentointi voivat lieventää tilannetta.
Edunne asianajajan tuella
Menettely avunannosta itsemurhaan kuuluu rikosoikeuden oikeudellisesti vaativimpiin alueisiin. Raja sallitun kuoleman avustamisen ja rangaistavan avunannon välillä on kapea ja riippuu ratkaisevasti siitä, tehtiinkö kuolemanpäätös vapaasti, pysyvästi ja ulkopuolisten vaikutuksesta vapaana.
Erityisesti tapauksissa, joissa on lääketieteellinen, perheeseen liittyvä tai psykologinen tausta, todistustilanne on monimutkainen. Jo pienet epätarkkuudet lausunnoissa tai todistuksissa voivat johtaa avunannon syytteeseen. Siksi varhainen oikeudellinen edustus on välttämätöntä, jotta todelliset tapahtumat voidaan tallentaa tarkasti ja luokitella oikeudellisesti oikein.
Asianajotoimistomme
- analysoi huolellisesti, oliko kyseessä rangaistava vaikuttaminen vai pelkästään avustava tuki,
- tarkistaa, oliko uhrin vapaaehtoisuus todistettavasti olemassa,
- arvioi lääketieteelliset, psykologiset ja digitaaliset todisteet niiden sallittavuuden ja todistusvoiman osalta,
- tukee sinua esitutkinnan ja pääkäsittelyn kaikissa vaiheissa,
- ja puolustaa oikeuksiasi asianmukaisella johdonmukaisuudella poliisia, syyttäjää ja tuomioistuinta vastaan.
Kokenut rikosoikeudellinen puolustus varmistaa, että oikeudellisesti merkitykselliset rajat säilyvät ja inhimilliset motiivit luokitellaan asiallisesti. Näin syntyy puolustusstrategia, joka esittää kantasi oikeudellisesti perusteltuna, mutta ilman tunteellisuutta – tavoitteena saavuttaa oikeudenmukainen ja objektiivinen arvio toiminnastasi.
Peter HarlanderHarlander & Partner Rechtsanwälte „Machen Sie keine inhaltlichen Aussagen ohne vorherige Rücksprache mit Ihrer Verteidigung. Sie haben jederzeit das Recht zu schweigen und eine Anwältin oder einen Anwalt beizuziehen. Dieses Recht gilt bereits bei der ersten polizeilichen Kontaktaufnahme. Erst nach Akteneinsicht lässt sich klären, ob und welche Einlassung sinnvoll ist.“
