Törkeä pakottaminen
- Törkeä pakottaminen
- Objektiivinen tunnusmerkistö
- Rajaaminen muihin rikoksiin
- Todistustaakka & todisteiden arviointi
- Käytännön esimerkkejä
- Subjektiivinen tunnusmerkistö
- Syyllisyys & erehdykset
- Rangaistuksen poistaminen & diversion
- Rangaistuksen määrääminen & seuraukset
- Rangaistusasteikko
- Sakko – päiväsakkojärjestelmä
- Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus
- Tuomioistuinten toimivalta
- Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa
- Rikosprosessi yleiskatsaus
- Syytetyn oikeudet
- Käytäntö & käyttäytymisvinkit
- Edunne asianajajan tuella
- UKK – Usein kysytyt kysymykset
Törkeä pakottaminen
Törkeä pakottaminen rikoslain mukaan Rikoslain 106 § soveltuu, kun henkilö pakotetaan erityisen voimakkaalla väkivallalla tai törkeällä uhkauksella sellaiseen tekoon, johon hän ei olisi missään tapauksessa ryhtynyt ilman tätä vaikutusta. Ratkaisevaa on pakottamiskeinon huomattava voimistuminen: ilmoitettu tai käytetty vaikutus on niin vakava, että se lähes täysin syrjäyttää uhrin päätöksentekovapauden ja käytännössä poistaa realistisen vastarinnan mahdollisuuden. Törkeä uhkaus on kyseessä, kun uhataan erityisen vakavalla pahalla, joka on omiaan aiheuttamaan eksistentiaalista pelkoa tai huomattavaa henkistä painetta. Normi suojaa vapaata tahdonmuodostusta tilanteissa, joissa pakottaminen ylittää selvästi sen, mitä rikoslain 105 § kattaa, ja luodaan poikkeuksellisen kuormittava painetilanne.
Törkeä pakottaminen on käyttäytymisen huomattava pakottaminen erityisen voimakkaalla väkivallalla tai törkeällä uhkauksella, joka heikentää vapaata tahdonmuodostusta siinä määrin, että se ylittää selvästi tavallisen pakottamisen tavanomaisen pakotustilanteen.
Objektiivinen tunnusmerkistö
Rikoksen objektiivinen tunnusmerkistö Rikoslain 106 §:n mukainen törkeä pakottaminen käsittää jokaisen ulospäin tunnistettavan teon, jolla henkilö pakotetaan erityisen voimakkaalla väkivallalla tai törkeällä uhkauksella sellaiseen toimintaan, joka heikentää hänen vapaata tahdonmuodostustaan poikkeuksellisella tavalla. Ratkaisevaa on käytetyn pakottamiskeinon olennaisesti kohonnut vakavuusaste. Normi suojaa päätöksentekovapautta tilanteissa, joissa paine saavuttaa tason, joka ylittää selvästi tavallisen pakottamisen ja poistaa realistisesti vastarinnan mahdollisuudet.
Rikoksen tunnusmerkistön täyttää jokainen tilanne, jossa henkilö pakotetaan alistumaan vieraan tahdon alle erityisen vakavalla pahalla, massiivisella fyysisellä vaikutuksella tai uhkauksella, jolla on eksistentiaalisia tai vakavia seurauksia. Objektiivisesti havaittavan paineen on oltava niin voimakas, että se antaa asianomaiselle henkilölle ilmeiset ja pakottavat syyt noudattaa tekijän vaatimusta. Tekijän sisäisellä motivaatiolla ei ole merkitystä. Ratkaisevia ovat yksinomaan ulkoiset olosuhteet ja niiden todellinen vaikutus päätöksentekovapauteen.
Tarkistusvaiheet
Tekijä:
Tekijä voi olla kuka tahansa henkilö, joka käyttää tai osallistuu törkeän pakottamiskeinon käyttöön. Tähän kuuluvat myös henkilöt, jotka välittävät uhkauksen, luovat uhkaavan ilmapiirin tai tukevat väkivallan käyttöä.
Rikoksen kohde:
Uhri voi olla kuka tahansa henkilö, jonka päätöksentekovapautta törkeä uhkaus tai väkivalta merkittävästi heikentää. Suojataan kykyä tehdä omia päätöksiä vapaasti ja ilman eksistentiaalista painetta.
Tekotapa:
Objektiivisesti rikoksen tunnusmerkistön täyttää jokainen teko, jossa väkivalta tai vaarallinen uhkaus ilmentää objektiivisesti todennettavissa olevaa paineen intensiteettiä.
1. Uhkaus erityisen vakavilla seurauksilla
Näihin kuuluvat uhkaukset
- kuolemalla tai vakavalla silpomisella,
- sieppauksella,
- tuhopoltolla,
- vaarantamisella räjähtävillä tai radioaktiivisilla aineilla,
- taloudellisen olemassaolon tuhoamisella tai yhteiskunnallisen maineen menetyksellä.
Tällaiset uhkaukset luovat tilanteen, jossa uhrilla on tuskin lainkaan toimintavaraa eikä hän voi käytännössä tehdä vapaata päätöstä.
2. Asettaminen tuskalliseen tilaan
Käsittää tilanteet, joissa uhri tai muu asianomainen henkilö joutuu pidemmän ajan käytetyn keinon vuoksi tuskalliseen, kuormittavaan tilaan. Vaikutuksen on oltava havaittava ja pysyvä haitta.
3. Vakavien tekojen pakottaminen
Erityisen loukkaavia ovat tapaukset, joissa uhri pakotetaan
- prostituutioon,
- osallistumiseen pornografisiin esityksiin,
- teoihin, sietämisiin tai laiminlyönteihin, jotka loukkaavat erityisen tärkeitä henkilökohtaisia etuja.
Tällaiset rikokset loukkaavat syvästi uhrin fyysistä ja henkilökohtaista koskemattomuutta.
Rikoksen seuraus:
Rikoksen seuraus syntyy, kun uhri massiivisen uhkauksen tai väkivallan vuoksi todella tekee vaaditun teon. Riittää, että vaikutus oli syy-yhteydessä. Lisävahinkoa ei tarvitse syntyä.
Kausaalisuus:
Kausaalinen on jokainen tekijän teko, ilman jota pakotettu seuraus ei olisi tapahtunut tai ei olisi tapahtunut tässä muodossa. Näihin kuuluvat myös valmistelevat tai tukevat toimet, mikäli ne ovat syy-yhteydessä pakottavaan vaikutukseen.
Objektiivinen syyksilukeminen:
Seuraus on objektiivisesti syyksiluettava, jos tekijän käyttäytyminen on luonut tai lisännyt oikeudellisesti paheksuttavan vaaran vapaalle tahdonmuodostukselle ja tämä vaara toteutuu uhrin pakotetussa käyttäytymisessä. Sosiaalinen painostus tai laillinen vaikutusvalta eivät luo tällaista vaaraa.
Peter HarlanderHarlander & Partner Rechtsanwälte „Im objektiven Tatbestand der schweren Nötigung entscheidet der Grad des Zwangs, ob noch Druck oder bereits ein strafbares Brechen der freien Willensbildung vorliegt.“
Rajaaminen muihin rikoksiin
Törkeän pakottamisen tunnusmerkistö täyttyy, kun henkilö pakotetaan käyttäytymään erityisen jyrkillä keinoilla ja hänen vapaa tahdonmuodostuksensa heikentyy vakavasti. Ratkaisevaa on intensiivinen, objektiivisesti havaittavissa oleva pakottaminen, joka ylittää selvästi arkipäiväisen paineen ja heikentää massiivisesti päätöksentekovapautta.
- Rikoslain 99 § – Vapaudenriisto: Kattaa henkilön pelkän kiinni pitämisen tai vangitsemisen hänen tahtoaan vastaan tai ilman hänen tahtoaan. Painopiste on yksinomaan liikkumisvapauden rajoittamisessa. Jos mitään käyttäytymistä ei pakoteta, sovelletaan edelleen rikoslain 99 §:ää. Vasta kun kiinni pitämistä käytetään tietyn käyttäytymisen pakottamiseen erityisen vakavilla uhkauksilla tai väkivallalla, tulee törkeä pakottaminen harkittavaksi.
- Rikoslain 102 § – Kiristyksenä tehty sieppaus: Tämä rikos edellyttää hallintatilannetta, jota käytetään painostamaan kolmatta osapuolta. Painopiste on kiristystilanteessa. Törkeä pakottaminen sen sijaan koskee suoraa, erittäin kuormittavaa pakottamista uhria itseään kohtaan. Päällekkäisyyksiä on vain, jos sieppausta käytetään samanaikaisesti pakottamaan uhri tiettyyn käyttäytymiseen törkeillä uhkauksilla tai erityisen massiivisella väkivallalla.
- Rikoslain 105 § – Pakottaminen: Yksinkertainen pakottaminen muodostaa perustan, josta törkeä tunnusmerkistö kehittyy. 106 § on sovellettavissa, kun pakottaminen on erityisen vakavaa, esimerkiksi uhkaamalla kuolemalla, huomattavalla silpomisella, sieppauksella, tuhopoltolla, taloudellisen olemassaolon tuhoamisella tai muilla erityisen jyrkillä keinoilla. Heti kun törkeän muodon edellytykset täyttyvät, törkeä pakottaminen syrjäyttää perustunnusmerkistön.
- Rikoslain 107 § – vaarallinen uhkaus: Vaarallinen uhkaus on itsenäinen rikos eikä edellytä pakotettua tekoa, sietämistä tai laiminlyöntiä. Törkeä pakottaminen sen sijaan edellyttää, että törkeä pakottaminen todella johtaa käyttäytymiseen. Jos uhkaus on jo itsessään rangaistava, mutta käyttäytymistä ei pakoteta, sovelletaan edelleen rikoslain 107 §:ää. Jos uhkausta kuitenkin käytetään erityisen vakavana pakottamaan käyttäytymiseen, sovelletaan rikoslain 106 §:ää.
Rikosten yhtymä:
Rikosten todellinen yhtyminen:
Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun pakottamiseen liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten vapaudenriisto rikoslain 99 §:n mukaan, pahoinpitely tai itsenäiset uhkausrikokset. Törkeä pakottaminen syrjäyttää tavallisen pakottamisen perustunnusmerkistön heti, kun törkeän muodon edellytykset täyttyvät. Kaikissa muissa tapauksissa törkeä pakottaminen pysyy voimassa.
Rikosten epäaito yhtyminen:
Syrjäyttäminen erikoisuusperiaatteen mukaan tulee harkittavaksi vain, jos erityisempi tunnusmerkistö kattaa pakottamisen kokonaan. Törkeissä pakottamisissa syrjäyttää rikoslain 106 § rikoslain 105 §:n perustunnusmerkistön. Kaikissa muissa tapauksissa pakottaminen pysyy voimassa.
Rikosten paljous:
Jos joku pakottaa useita henkilöitä eri ajankohtina tai useissa erillisissä tapahtumissa, hän syyllistyy useisiin itsenäisiin tekoihin. Yksittäiset tapahtumat arvioidaan erikseen.
Jatkuva rikos:
Pidemmän aikaa jatkunut pakotustilanne muodostaa yhtenäisen teon, niin kauan kuin väkivalta tai uhkaus säilytetään ilman olennaista keskeytystä ja pakottamisella on identtinen käyttäytymistarkoitus. Teon päättyy, kun pakko tai vaikutuksen tarkoitus lakkaa.
Todistustaakka & todisteiden arviointi
Syyttäjänvirasto:
Syyttäjällä on todistustaakka törkeän väkivallan tai törkeän uhkauksen olemassaolosta sekä niiden konkreettisesta vaikutuksesta uhrin päätöksentekovapauteen. Sen on erityisesti osoitettava, että käytettiin erityisen vakavaa pakottamiskeinoa, kuten uhkausta erityisen vakavalla haitalla tai väkivallan käyttöä, joka ylittää tavanomaisen tason. Samoin on osoitettava, että vaikutus oli vakava, objektiivisesti soveltuva ja ulkoisesti selvästi havaittavissa ja loi siten törkeän pakotustilanteen, josta uhri ei voinut paeta. Lopuksi on selvitettävä syy-yhteys käytetyn törkeän keinon ja pakotetun käyttäytymisen välillä.
Tuomioistuin:
Tuomioistuin tutkii ja arvioi kaikki todisteet kokonaisuutena. Se ei käytä epäasianmukaisia tai laittomasti hankittuja todisteita. Ratkaisevaa on, oliko törkeä pakottaminen objektiivisesti havaittavissa, oliko vakava uhkaus tai intensiivisempi väkivalta todella soveltuva murtamaan vapaan tahdonmuodostuksen, ja pakotettiinko uhri sen seurauksena vaadittuun käyttäytymiseen. Tuomioistuin toteaa, oliko kyseessä törkeä pakottamismekanismi, joka kantaa rikoksen tunnusmerkistön mukaista vaarallisuutta ja heikentää erityisen jyrkästi suojattua päätöksentekovapautta.
Syytetty henkilö:
Syytetyllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin osoittaa epäilyksiä väitetyn pakottamiskeinon laadusta tai intensiteetistä, todellisesta vaikutuksesta tahdonmuodostukseen tai syy-yhteydestä erityisen vakavan uhkauksen, intensiivisen väkivallan ja uhrin käyttäytymisen välillä. Samoin hän voi viitata ristiriitaisuuksiin, todistusaukkoihin tai epäselviin asiantuntijalausuntoihin.
Tyypillisiä todisteita ovat video- tai valvontamateriaali erityisen jyrkistä väkivallan käytöistä tai vakavista uhkaustilanteista, digitaaliset viestintäketjut, viestit, joilla on törkeä uhkausluonne, äänitallenteet, sijaintitiedot sekä jäljet paikoissa tai esineissä, jotka viittaavat tehostettuun pakottamisvaikutukseen. Dokumentaatiot fyysisistä vammoista, psyykkisistä reaktioista tai seurauksista, jotka sopivat väitettyihin törkeän muodon tunnusmerkkeihin, ovat yhtä lailla merkityksellisiä. Erityistapauksissa harkitaan psykologisia tai lääketieteellisiä lausuntoja, erityisesti arvioitaessa, onko uhatuilla tai käytetyillä keinoilla vaadittu vakavuus ja perusteleeko se törkeän pakottamisen vaikutuksen.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „In Verfahren wegen schwerer Nötigung überzeugt nicht die lauteste Darstellung, sondern eine lückenlose Beweisführung zur tatsächlichen Zwangswirkung auf das Opfer.“
Käytännön esimerkkejä
- Uhkaus huomattavalla silpomisella:: Tekijä vaatii koodin luovuttamista ja ilmoittaa leikkaavansa uhrilta ”korvan irti”, jos tämä kieltäytyy. Uhkaus koskee huomattavaa silpomista ja täyttää siten törkeän pakottamisen tunnusmerkistön.
- Uhkaus kuolemalla: Tekijä vaatii miestä allekirjoittamaan tunnustuksen ja sanoo hänelle: ”Jos et tee sitä heti, tapan sinut.” Nimenomainen uhkaus kuolemalla täyttää törkeän pakottamisen tunnusmerkistön.
Nämä esimerkit osoittavat, että törkeä pakottaminen alkaa siitä, missä tekijä uhkaa erityisen vakavilla pahoilla tai aiheuttaa törkeän pakottamisen vaikutuksen, joka ylittää selvästi tavalliset uhkaukset. Ratkaisevaa on paineen erityinen intensiteetti, joka on omiaan saattamaan asianomaisen henkilön tilanteeseen, jossa hän toimii, sietää tai laiminlyö massiivisen pakottamisen alaisena. Merkityksetöntä on, loukkaantuuko uhri todella tai toteutetaanko uhkaus; ratkaisevaa on uhkauksen soveltuvuus pakottamaan käyttäytymiseen, johon henkilö ei olisi koskaan ryhtynyt ilman tätä törkeää pakottamista.
Subjektiivinen tunnusmerkistö
Tekijä toimii tahallisesti. Hän tietää tai ainakin vakavasti hyväksyy, että hän pakottaa henkilön tiettyyn käyttäytymiseen erityisen vakavalla pakottamiskeinolla, kuten uhkaamalla kuolemalla, huomattavalla silpomisella, sieppauksella, huomiota herättävällä rumentamisella tai taloudellisen olemassaolon tuhoamisella. Hän tunnistaa, että hänen vaikutuksensa ylittää selvästi tavallisen uhkauksen ja pyrkii murtamaan uhrin vapaan tahdonmuodostuksen törkeällä pahalla, ja hyväksyy tietoisesti siitä johtuvan intensiivisen pakotustilanteen.
Edellytetään, että tekijä ymmärtää, että käytetty törkeä keino on objektiivisesti soveltuva pakottamaan uhrin vaadittuun tekoon, sietämiseen tai laiminlyöntiin. Riittää, että hän pitää mahdollisena käytetyn pahan erityistä vaikutusta ja hyväksyy tämän vaikutuksen. Sen lisäksi tarkoitustahallisuus ei ole tarpeen.
Tahallisuutta ei ole, jos tekijä vakavasti olettaa, että uhri tekee teon vapaaehtoisesti eikä hänen tarvitse ymmärtää törkeää vaikutusta pakottamisena. Tämä koskee esimerkiksi tapauksia, joissa tekijä virheellisesti olettaa, että toinen suostuu käyttäytymiseen tai ei tunne uhkauksen vaikuttavan itseensä. Se, joka uskoo, että asianomainen henkilö toimisi ilman uhattuja vakavia seurauksia, ei täytä subjektiivista tunnusmerkistöä.
Ratkaisevaa on, että tekijä tietoisesti aiheuttaa törkeän pakottamisen vaikutuksen tai ainakin hyväksyy sen, ja että hän tunnistaa, että hänen käyttäytymisensä vaikuttaa erityisen jyrkästi uhrin päätöksentekovapauteen. Se, joka tietää tai ainakin hyväksyy, että uhkaus erityisen vakavalla pahalla tai puuttuva pakottamisteon murtaa vapaan tahdonmuodostuksen, toimii tahallisesti ja täyttää siten törkeän pakottamisen subjektiivisen tunnusmerkistön.
Peter HarlanderHarlander & Partner Rechtsanwälte „Schwere Nötigung setzt einen Vorsatz voraus, der bewusst auf die Brechung der Willensfreiheit gerichtet ist und qualifizierte Drohungen oder Gewalt billigend in Kauf nimmt.“
Syyllisyys & erehdykset
Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.
Syyllisyysperiaate:
Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.
Syyntakeettomuus:
Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.
Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.
Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.
Rangaistuksen poistaminen & diversion
Diversio:
Diversio on törkeässä pakottamisessa mahdollista vain ehdottomissa poikkeustapauksissa. Törkeä tunnusmerkistö edellyttää erityisen vakavaa pakottamiskeinoa, kuten uhkausta kuolemalla, huomattavalla silpomisella, sieppauksella, huomiota herättävällä rumentamisella tai taloudellisen olemassaolon tuhoamisella. Tällaiset keinot perustavat yleensä merkittävän syyllisyyden, minkä vuoksi diversionaalinen ratkaisu tulee harkittavaksi vain, jos törkeän muodon edellytys toteutui konkreettisessa yksittäistapauksessa vain hyvin rajoitetusti tai poikkeuksellisesti syyllisyys on poikkeuksellisen vähäinen.
Diversiota voidaan harkita, jos
- tekijän syyllisyys on vähäinen,
- törkeä pakottamiskeino on vain lainmukaisen kynnyksen alarajalla,
- uhria ei ole pysyvästi tai merkittävästi peloteltu,
- ei ole luotu kestävää tai pitkäkestoista pakottamismekanismia,
- asia on selkeä ja ymmärrettävä,
- ja tekijä on heti ymmärtäväinen.
Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yhdyskuntapalvelua tai rikossovittelun.
Diversio ei johda tuomioon eikä rikosrekisterimerkintään.
Diversionin poissulkeminen:
Diversio on poissuljettu, jos
- uhkattiin kuolemalla tai huomattavalla silpomisella,
- ilmoitettiin sieppauksesta tai vastaavasta vakavasta pahasta,
- tuskallinen tila luotiin pidemmäksi aikaa,
- uhrin oli luovuttava erityisen tärkeistä henkilökohtaisista eduistaan,
- on aiheutunut vakava haitta,
tai jos käyttäytyminen kokonaisuudessaan muodostaa vakavan loukkauksen henkilökohtaisia suojeltavia etuja kohtaan.
Vain vähäisimmän syyllisyyden ja välittömän ymmärryksen tapauksessa tuomioistuin voi tutkia, onko kyseessä poikkeustapaus. Käytännössä diversio törkeässä pakottamisessa on äärimmäisen harvinainen vaihtoehto.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „Bei der Strafzumessung zählt, wie konsequent das Gericht die Intensität des Zwangs, die Folgen für das Opfer und die persönliche Situation des Beschuldigten gegeneinander abwägt.“
Rangaistuksen määrääminen & seuraukset
Tuomioistuin määrää rangaistuksen käytetyn törkeän pakottamiskeinon vakavuuden, uhkauksen tai väkivallan laadun ja intensiteetin sekä sen mukaan, mitä konkreettisia seurauksia pakotustilanteella oli uhrille. Ratkaisevaa on, uhkaako tai käyttääkö tekijä erityisen vakavaa pahaa, kuten kuolemaa, huomattavaa silpomista, sieppausta, huomiota herättävää rumentamista tai taloudellisen olemassaolon tuhoamista, ja käytetäänkö tätä keinoa suunnitelmallisesti tai tehostetusti.
Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos
- uhkaus koskee erityisen vakavaa pahaa,
- uhria pidettiin tuskallisessa tilassa pidemmän aikaa,
- uhkaus vaikuttaa realistiselta, välittömältä ja tunkeilevalta,
- sieppaus tai vastaava vakava paine luodaan,
- käytetään huomattavan intensiivistä väkivaltaa,
- on aiheutunut erityisen vakava haitta,
- tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.
Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi
- Nuhteettomuus,
- kattava tunnustus ja havaittavissa oleva katumus,
- pakkotilan välitön lopettaminen,
- vakavat pyrkimykset hyvitykseen,
- tekijän poikkeuksellinen psyykkinen kuormitustilanne,
- tai liian pitkä menettelyaika.
Tuomioistuin voi vankeusrangaistuksen määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Vakavassa pakottamisessa on
Rangaistusasteikko
Rikoslain 106 §:n mukaisesta törkeästä pakottamisesta on perusmuodossaan säädetty vankeusrangaistus kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Tämä korotettu rangaistusasteikko soveltuu aina, kun pakottaminen tehdään erityisen vakavalla pakottamiskeinolla.
Vaikeuttaviin uhkaus- tai väkivaltakeinoihin kuuluvat:
- uhkaus kuolemalla,
- uhkaus merkittävällä silpomisella,
- uhkaus silmiinpistävällä rumentamisella,
- uhkaus kaappauksella,
- uhkaus tuhopoltolla,
- uhkaus ydinenergialla, ionisoivalla säteilyllä tai räjähteillä aiheutetulla vaaralla,
- uhkaus taloudellisen olemassaolon tai yhteiskunnallisen aseman tuhoamisella,
- uhrin saattaminen pitkäaikaiseen tuskalliseen tilaan,
- teon, sietämisen tai laiminlyönnin pakottaminen, jolla loukataan uhrin erityisen tärkeitä etuja.
Tapauksissa, joissa pakottaminen johtaa asianomaisen henkilön itsemurhaan tai itsemurhayritykseen, korotetaan rangaistusasteikkoa yhdestä kymmeneen vuoteen vankeutta.
Sama rangaistusasteikko, yhdestä kymmeneen vuotta, on voimassa myös, jos vakava pakottaminen
- kohdistuu alaikäiseen henkilöön,
- rikollisjärjestön puitteissa,
- vakavaa väkivaltaa käyttäen,
- tahallisesti tai törkeän huolimattomasti hengen vaarantaen,
- tai aiheuttaen uhrille erityisen vakavan haitan
tehdään.
Lievennettyä rangaistusasteikkoa ei ole olemassa. Vakava pakottaminen on massiivisesti lisääntyneiden pakottamiskeinojen vuoksi merkittävä vääryys, minkä vuoksi lainsäätäjä ei säädä alennusta.
Uhkausten peruuttaminen tai tilanteen myöhempi lieventäminen ei johda lakisääteiseen rangaistuksen lievennykseen. Tällaiset olosuhteet voidaan ottaa huomioon ainoastaan rangaistuksen määräämisessä, mutta ei lakisääteisen rangaistusasteikon määrittelyssä.
Sakko – päiväsakkojärjestelmä
Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.
- Väli: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään 4 euroa, enintään 5 000 euroa päivässä.
- Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
- Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.
Huomautus:
Vakavassa pakottamisessa sakko tulee kyseeseen vain harvoin poikkeustapauksissa. Vaikeuttavat pakottamiskeinot johtavat käytännössä säännöllisesti vankeusrangaistukseen, koska ne perustelevat selvästi suuremman syyllisyyden.
Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus
Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi määrätä sakon lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijaan. Tämä mahdollisuus on olemassa myös vakavassa pakottamisessa, koska perusrangaistusasteikko on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Käytännössä rikoslain 37 §:ää sovelletaan kuitenkin varovaisesti, koska vaikeuttavat pakottamiskeinot osoittavat säännöllisesti selvästi suuremman vääryyden ja viittaavat vankeusrangaistukseen.
Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä mahdollisuus on olemassa myös rikoslain 106 §, mutta sitä myönnetään harvemmin, koska vakavat uhkaukset tai törkeä väkivalta yleensä ilmentävät suurempaa syyllisyyttä. Ehdollinen vapautus on siksi realistinen vain, jos kvalifioiva rikoksen tunnusmerkistö on konkreettisessa tapauksessa toteutunut asteikon alimmassa päässä eikä kyseessä ole pysyvä pelottelu.
Rikoslain 43a §: Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus mahdollistaa vankeusrangaistuksen ehdottoman ja ehdollisen osan yhdistämisen. Se on mahdollinen yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden rangaistuksissa. Koska koska rikoslain 106 §:n mukaan tällä alueella voidaan säännöllisesti määrätä vankeusrangaistuksia, osittain ehdollinen vapautus tulee periaatteessa harkittavaksi. Tapauksissa, joissa on erityisen vakavia uhkauksia tai seurauksia, sitä sovelletaan kuitenkin huomattavasti varovaisemmin.
Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi lisäksi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Erityisesti harkittavaksi tulevat lähestymiskiellot, aggressioidenhallintaohjelmat, vahingonkorvaukset tai terapeuttiset toimenpiteet. Tavoitteena on vakaa lainkuuliaisuus ja uusien pakotustilanteiden välttäminen. Vakavassa pakottamisessa kiinnitetään erityistä huomiota uhrin suojeluun ja uuden pelottelun estämiseen.
Tuomioistuinten toimivalta
Asiallinen toimivalta
Törkeästä pakottamisesta rikoslain 106 §:n mukaisesti päättää periaatteessa maakäräjäoikeus lautamiesoikeutena, koska rangaistusasteikko ulottuu kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen ja kyseessä on siten rikos, joka ei enää kuulu käräjäoikeuden toimivaltaan. Kvalifioidut pakottamiskeinot, kuten uhkaus kuolemalla, huomattavalla silpomisella tai sieppauksella, perustavat lisääntyneen puuttumisen intensiteetin, joka avaa maakäräjäoikeuden päätöksentekokompetenssin.
Käräjäoikeudella ei ole toimivaltaa. Heti kun rikoslain 106 §:n tunnusmerkit täyttyvät tai menettelyssä käy ilmi, että pakottamisella on vaikeuttava luonne, ainoastaan maakuntatuomioistuin on toimivaltainen.
Valamiesoikeutta ei ole säädetty, koska rangaistusuhka ei myöskään vaikeutetuissa tai seurauksiltaan vaikeutetuissa tapauksissa sisällä elinkautista vankeusrangaistusta ja siten valamiesoikeuden toimivaltaa koskevat lakisääteiset edellytykset eivät täyty.
Paikallinen toimivalta
Toimivaltainen tuomioistuin on rikospaikan tuomioistuin. Erityisesti ratkaisevaa on,
- missä vaikeuttava uhkaus esitettiin,
- missä vaikeuttavaa väkivaltaa käytettiin,
- tai missä uhri pakotettiin tekoon.
Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:
- syytetyn henkilön asuinpaikan mukaan,
- pidätyspaikan,
- tai asiaankuuluvan syyttäjänviraston sijaintipaikan mukaan.
Menettely toteutetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.
Valitusasteet
Maakuntatuomioistuimen tuomioista on mahdollista valittaa ylioikeuteen. Ylioikeuden päätöksistä voidaan myöhemmin valittaa purkuhakemuksella tai lisävalituksella korkeimpaan oikeuteen.
Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa
Törkeässä pakottamisessa rikoslain 106 §:n mukaisesti uhri itse tai lähiomaiset voivat yksityisinä asianosaisina esittää siviilioikeudellisia vaatimuksia rikosprosessissa. Erityisen vakavien pakottamiskeinojen, kuten uhkauksen kuolemalla, huomattavalla silpomisella, sieppauksella tai tekoihin pakottamisen, jotka loukkaavat erityisen tärkeitä etuja – vuoksi ovat säännöllisesti kyseessä korkeammat kivun ja kärsimyksen korvausvaatimukset, psykologisen hoidon kustannukset, ansionmenetys ja korvaus vakavista henkisistä tai fyysisistä seurauksista.
Yksityisen asianosaisen liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päättymisen jälkeen vanhentumisaika alkaa jälleen kulua, sikäli kuin vaatimusta ei ole täysin hyväksytty.
Vapaaehtoinen vahingonkorvaus, kuten vakava anteeksipyyntö, taloudellinen korvaus tai aktiivinen tuki uhrille, voi vaikuttaa rangaistusta lieventävästi, edellyttäen, että se tapahtuu ajoissa, uskottavasti ja täydellisesti.
Jos tekijä on kuitenkin uhannut erityisen vaikeuttavilla keinoilla, saattanut uhrin pitkäaikaiseen tuskalliseen tilaan tai pakottanut henkilön tekoon, joka loukkaa erityisen tärkeitä etuja, menettää myöhempi hyvitys yleensä suurelta osin lieventävän vaikutuksensa. Tällaisissa vaikeutetuissa pakotustilanteissa myöhempi hyvitys ei voi enää ratkaisevasti suhteuttaa tehtyä vääryyttä.
Peter HarlanderHarlander & Partner Rechtsanwälte „Wer den Ablauf des Strafverfahrens kennt, kann strategische Entscheidungen früh treffen und vermeidet es, Chancen in den ersten Verfahrensphasen ungenützt zu lassen.“
Rikosprosessi yleiskatsaus
- Esitutkinnan aloittaminen: Syytetyn asema konkreettisen epäilyn perusteella; täydet syytetyn oikeudet siitä lähtien.
- Poliisi/Syyttäjävirasto: Syyttäjävirasto johtaa, rikospoliisi tutkii; Tavoite: menettelyn lopettaminen, diversion tai syyte.
- Syytetyn kuulustelu: Ennakkotiedotus; puolustajan avustaminen johtaa lykkäykseen; oikeus vaieta säilyy.
- Asiakirjojen tarkastelu: poliisissa/syyttäjävirastossa/tuomioistuimessa; sisältää myös todistusaineiston (sikäli kuin tutkinnan tarkoitus ei vaarannu).
- Pääkäsittely: suullinen todistelu, tuomio; päätös yksityisten asianosaisten vaatimuksista.
Syytetyn oikeudet
- Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
- Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
- Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
- Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.
Käytäntö & käyttäytymisvinkit
- Pysyä vaiti.
Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien. - Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä. - Varmista todisteet välittömästi.
Laadi lääkärinlausunnot, valokuvat päivämäärällä ja mittakaavalla, tarvittaessa röntgen- tai TT-kuvat. Säilytä vaatteet, esineet ja digitaaliset tallenteet erillään. Laadi todistajaluettelo ja muistiot viimeistään kahden päivän kuluessa. - Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta. - Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle. - Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet. - Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla. - Valmistele vahingonkorvaus kohdennetusti.
Maksut tai hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja dokumentoida yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty vahingonkorvaus vaikuttaa positiivisesti diversioniin ja rangaistuksen määräämiseen.
Edunne asianajajan tuella
Pakottamista koskeva menettely kuuluu rikosoikeuden vaativampiin alueisiin. Rikoslain 106 §:n mukainen vakava pakottaminen kuuluu oikeudellisesti vaativimpiin pakottamisrikosten kokonaisuuksiin. Syytökset koskevat erityisen vakavia vaikuttamisen muotoja, kuten uhkauksia kuolemalla tai vakavalla silpomisella, henkilön saattamista tuskalliseen tilaan tai tekojen pakottamista, jotka loukkaavat erityisen tärkeitä etuja. Tällaisissa tapauksissa on säännöllisesti kiistanalaista, saavuttaako väitetty uhkaus todella lain edellyttämän korkean laadun, vai onko tapahtumaa arvioitava tosiasiallisesti toisin.
Se, onko kyseessä vakava pakottaminen, riippuu ratkaisevasti siitä, oliko käytetty pakottamiskeino objektiivisesti soveltuva murtamaan vapaan tahdonmuodostuksen täysin ja saattamaan uhrin erityisen suojattomaan asemaan. Pienet erot uhkauksen sanamuodossa, menettelyn intensiteetissä tai osapuolten välisessä suhteessa voivat muuttaa oikeudellista arviointia massiivisesti.
Varhainen oikeudellinen edustus varmistaa, että todisteet kerätään täydellisesti ja oikein, lausunnot luotettavasti luokitellaan ja ristiriidattomat argumentointilinjat kehitetään. Vain tarkka analyysi osoittaa, täyttyvätkö vakavan pakottamisen edellytykset todella vai perustuuko syytös liioitteluihin, virhetulkintoihin tai epäselviin elämäntilanteisiin.
Asianajotoimistomme
- tarkistaa, saavuttaako väitetty uhkaus todella yhden rikoslain 106 §:ssä mainituista vaikeuttavista keinoista vaaditun laadun,
- analysoi lausunnot, viestit ja kohtaamistilanteet ristiriitojen, liioittelujen tai väärin luokiteltujen rasitusten varalta,
- suojaa sinua luotettavasti yksipuolisilta esityksiltä ja hätiköidyiltä johtopäätöksiltä,
- ja kehittää jäsennellyn puolustusstrategian, joka kuvaa todelliset tapahtumat tarkasti ja ymmärrettävästi.
Selkeä ja ammattimainen edustus varmistaa, että vakavan pakottamisen syytös tutkitaan oikeudellisesti moitteettomasti ja että kaikki rasittavat ja vapauttavat olosuhteet otetaan kattavasti huomioon.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „Gezielt gestellte Fragen zur schweren Nötigung schaffen Klarheit darüber, welche Risiken konkret drohen und welche Handlungsspielräume noch bestehen.“
