Menettäminen ja laajennettu menettäminen

Menettäminen ja laajennettu menettäminen

Rikoslain (StGB) 20 – 20c §:n mukainen menettäminen ja laajennettu menettäminen ovat omaisuuden takavarikointitoimenpiteitä Itävallan rikoslainsäädännössä. Niiden tarkoituksena on varmistaa, etteivät tekijät säilytä rikoksesta saatuja taloudellisia etuja.

Rikoslain (StGB) 20 §:n mukaan tuomioistuin julistaa omaisuuden menetetyksi, jos se on syntynyt rikollisella teolla tai sitä on käytetty rikoksen tekemiseen. Rikoslain (StGB) 20a § jättää menettämisen määräämättä, jos kolmannet osapuolet ovat hankkineet omaisuuden vilpittömässä mielessä tai tekijä on jo korvannut vahingon.

Rikoslain (StGB) 20b § koskee omaisuutta, jonka laillista alkuperää asianomainen ei uskottavasti osoita, erityisesti järjestäytyneen tai terroristisen rikollisuuden tapauksissa. Rikoslain (StGB) 20c § suojaa ulkopuolisia kolmansia osapuolia siten, että se ei sovella laajennettua menettämistä heidän omaisuuteensa.

Näiden säännösten tavoitteena on poistaa laittomasti hankittu omaisuus kierrosta ja varmistaa, ettei rikollinen toiminta ole taloudellisesti kannattavaa.

Rikoslain (StGB) 20 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukainen menettäminen valtuuttaa tuomioistuimen takavarikoimaan omaisuuden, jonka henkilö on saanut rikoksella tai jota hän on käyttänyt rikoksen tekemiseen. Laajennettu menettäminen koskee lisäksi rikollisista lähteistä peräisin olevaa omaisuutta, vaikka suoraa näyttöä rikoksesta ei olisikaan mahdollista esittää.

Menettäminen

Rikoslain (StGB) 20 §:n mukaan tuomioistuin julistaa omaisuuden menetetyksi, jos joku on käyttänyt sitä rikollisen teon tekemiseen tai saanut sen avulla. Näin tekijältä viedään laiton taloudellinen hyöty ja oikeusjärjestys palautetaan.

Menettämiseen voivat kuulua kaikki rahalliset edut – kuten käteinen raha, saatavat, esineellinen omaisuus tai rikoksesta saadut voitot. Myös epäsuorat tuotot (korot, myyntituotot) ja korvaavat arvot (esim. vasta hankitut esineet) sisältyvät siihen.

Jos kyseistä omaisuutta ei löydy tai sitä ei ole takavarikoitu, tuomioistuin määrää rahasumman, joka vastaa saadun omaisuuden arvoa. Jos tarkkaa määrää ei voida kohtuullisin kustannuksin selvittää, tuomioistuin voi arvioida laajuuden vapaan harkintansa mukaan.

Menettäminen tutkitaan ja määrätään virallisen syytteen nojalla heti, kun edellytykset täyttyvät. Se eroaa konfiskaatiosta, joka koskee rikoksentekovälineitä, ja takavarikoinnista, joka kohdistuu kiellettyihin esineisiin.

Menettämisen estyminen

Rikoslain (StGB) 20a § suojaa ulkopuolisia kolmansia osapuolia ja säätelee, milloin menettämistä ei määrätä.

Menettäminen jää määräämättä, jos:

• hankkija on saanut omaisuuden vilpittömässä mielessä ja tietämättä rikoksesta,
• tekijä on jo korvannut vahingon tai asettanut vastaavan vakuuden,
• menettämisen tarkoitus on jo saavutettu muilla toimenpiteillä (esim. vahingonkorvaus tai ulosmittaus),
• takaisinperinnän vaatima työ on suhteeton omaisuuden arvoon nähden.

Nämä poikkeukset estävät kohtuuttomat vaikeudet ja varmistavat, että vain laittomasti saadut edut otetaan pois. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos tekijä korvaa vahingon tai omaisuus on hankittu laillisesti, menettämistä ei määrätä.

Laajennettu menettäminen

Rikoslain (StGB) 20b §:n mukainen laajennettu menettäminen valtuuttaa tuomioistuimen takavarikoimaan omaisuuden, joka ei liity suoraan tuomittuun rikokseen, mutta jonka laillista alkuperää asianomainen ei uskottavasti osoita.

Se koskee erityisesti järjestäytyneen tai terroristisen rikollisuuden tapauksia (StGB 278a–278d §) sekä tiettyjä vakavia rikoksia, kuten rahanpesua, ihmiskauppaa, korruptiota tai huumekauppaa.

Tuomioistuin voi määrätä laajennetun menettämisen, jos omaisuus:

• on rikollisen järjestön tai terroristisen yhdistyksen määräysvallassa,
• on annettu tai kerätty terrorismin rahoitukseen, tai
• on hankittu vakavien rikosten yhteydessä eikä sen laillista alkuperää voida osoittaa.

Tuomioistuimen vakaumus voi perustua erityisesti silmiinpistävään ristiriitaan asianomaisen varallisuussuhteiden ja ilmoitettujen tulojen välillä.

Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Der erweiterte Verfall greift, wenn Vermögen offensichtlich nicht aus legalen Quellen stammt. Er schützt die Rechtsordnung vor ungerechtfertigter Bereicherung“

Laajennettu menettäminen toteutuu myös, jos asianomaista vastaan ei anneta rikostuomiota, esimerkiksi siksi, että hän on paennut tai kuollut. Näin estetään rikollisen omaisuuden säilyminen pelkästään menettelyllisten esteiden vuoksi.

Laajennetun menettämisen estyminen

Rikoslain (StGB) 20c § rajoittaa laajennettua menettämistä ulkopuolisten henkilöiden hyväksi.

Tuomioistuin ei määrää laajennettua menettämistä, jos kyseiseen omaisuuteen kohdistuu kolmansien osapuolten oikeudellisia vaatimuksia, jotka eivät ole osallistuneet rikokseen tai rikolliseen järjestöön.
Lisäksi rikoslain (StGB) 20a §:n suojamekanismeja sovelletaan soveltuvin osin.

Näin varmistetaan, että valtio takavarikoi vain laittoman omaisuuden puuttumatta ulkopuolisten oikeutettuihin omistusoikeuksiin.

Suhteellisuusperiaate

Sekä yksinkertainen että laajennettu menettäminen noudattavat suhteellisuusperiaatetta.
Tuomioistuin ei saa määrätä toimenpidettä, jos se on suhteeton teon merkitykseen tai tekijän syyllisyyteen nähden.
Näin pyritään varmistamaan, että toimenpide pysyy asiallisesti perusteltuna eikä johda liiallisiin puuttumisiin tai kaksinkertaiseen rasitukseen.

Seuraukset käytännössä

Tuomion lainvoimaiseksi tultua menetetyksi julistettu omaisuus siirtyy valtiolle. Se voidaan hyödyntää, tehdä käyttökelvottomaksi tai tuhota.
Käytännössä menettäminen johtaa usein huomattavien omaisuuserien menetykseen – erityisesti talous- tai korruptiorikoksissa.

Laajennettu menettäminen mahdollistaa lisäksi epäselvien tai epäilyttävien omaisuuden lisäysten takavarikoinnin, jos niiden laillista alkuperää ei voida uskottavasti osoittaa.
Molemmat keinot vaikuttavat tekijöihin taloudellisesti tuntuvasti ja palvelevat samalla ennaltaehkäisyä: se, joka ei voi saada taloudellista hyötyä teostaan, ei ole yhtä motivoitunut toistamaan sitä.

Edunne asianajajan tuella

Rikosoikeudellinen menettely on asianosaisille huomattava rasite. Jo alussa uhkaavat vakavat seuraukset – pakkotoimista, kuten kotietsinnästä tai pidätyksestä, rikosrekisterimerkintöihin ja vankeus- tai sakkorangaistuksiin. Virheitä alkuvaiheessa, kuten harkitsemattomia lausuntoja tai puutteellista todisteiden varmistamista, ei usein voida enää korjata myöhemmin. Myös taloudelliset riskit, kuten vahingonkorvausvaatimukset tai menettelyn kustannukset, voivat painaa raskaasti.

Erikoistunut rikosoikeudellinen puolustus varmistaa, että oikeutesi säilyvät alusta alkaen. Se antaa turvaa poliisin ja syyttäjän kanssa asioidessa, suojaa itsekriminointia vastaan ja luo perustan selkeälle puolustusstrategialle.

Asianajotoimistomme:

• tarkistaa, onko ja missä määrin syyte oikeudellisesti kestävä,
• tukee sinua esitutkinnassa ja pääkäsittelyssä,
• varmistaa oikeudellisesti pätevät hakemukset, lausunnot ja menettelyvaiheet,
• tukee siviilioikeudellisten vaatimusten torjumisessa tai sääntelyssä,
• valvoo oikeuksianne ja etujanne tuomioistuimessa, syyttäjänvirastossa ja asianomistajia kohtaan.

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Machen Sie keine inhaltlichen Aussagen ohne vorherige Rücksprache mit Ihrer Verteidigung. Sie haben jederzeit das Recht zu schweigen und eine Anwältin oder einen Anwalt beizuziehen. Dieses Recht gilt bereits bei der ersten polizeilichen Kontaktaufnahme. Erst nach Akteneinsicht lässt sich klären, ob und welche Einlassung sinnvoll ist.“

Usein kysytyt kysymykset – UKK