Vakavia pysyviä seurauksia aiheuttava ruumiinvamma

Vakavia pysyviä seurauksia aiheuttava ruumiinvamma

Vakavia pysyviä seurauksia aiheuttava ruumiinvamma kuvaa tapauksia, joissa henkilö loukkaantuu tahallisella teolla siten, että hänelle jää pysyviä tai pitkäaikaisia vammoja. Näihin kuuluvat esimerkiksi puheen, näön tai kuulon, lisääntymiskyvyn tai muiden olennaisten kehon toimintojen menetys tai vakava vaurioituminen. Samoin tähän luetaan merkittävät silpomiset tai huomiota herättävät epämuodostumat, kuten näkyvät arvet tai pysyvät epämuodostumat, sekä sukupuolielinten vammat, jos ne heikentävät seksuaalista tuntoa pysyvästi. Myös vakava krooninen sairaus, raihnaisuus tai pysyvä työkyvyttömyys luetaan näihin pysyviin seurauksiin.
Ratkaisevaa ei ole se, kuinka raa’asti teko suoritettiin, vaan mitkä lääketieteellisesti todennettavissa olevat ja pysyvät seuraukset siitä tosiasiallisesti jää. Vain lääketieteellisesti varmistettu, pysyvä vaurio täyttää rikoslain 85 §:n edellytykset.

Vakavia pysyviä seurauksia aiheuttava ruumiinvamma on kyseessä, jos teko johtaa pitkäaikaiseen tai pysyvään kehon toimintojen menetykseen, huomiota herättävään epämuodostumaan tai vakavaan krooniseen sairauteen, kuten aistien menetykseen, työkyvyttömyyteen tai selvään epämuodostumaan.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Objektiivinen osa kuvaa tapahtuman ulkoista puolta. Se vastaa kysymykseen, kuka teki mitä ja millä, mikä oli seuraus ja onko teon ja vakavan pysyvän seurauksen välillä syy-yhteys.

Tutkimusvaiheet

Tekotapa koostuu fyysisestä vaikutuksesta, kuten lyömisestä, tönimisestä, potkimisesta tai kuristamisesta, tai velvollisuuden vastaisesta laiminlyönnistä, jos oikeudellinen velvollisuus puuttua asiaan oli olemassa.
Rikoksen seuraus on vakava ja pitkäaikainen terveyden heikkeneminen. Näihin kuuluvat aistielinten menetys, merkittävät silpomiset, huomiota herättävät epämuodostumat tai pysyvät sairaudet, jotka heikentävät olennaisesti jokapäiväistä elämää.
Syy-yhteys tarkoittaa, että teko oli syy tapahtuneeseen pysyvään seuraukseen. Laiminlyönneissä tarkastellaan, olisiko seuraus voitu suurella todennäköisyydellä estää.
Objektiivinen syyksiluettavuus on kyseessä, jos tapahtuneessa seurauksessa on toteutunut juuri se riski, jonka tekijän käyttäytyminen loi. Täysin epätyypillinen tapahtumien kulku tai uhrin itsenäinen virheellinen käyttäytyminen katkaisee tämän syyksiluettavuuden.

Rajaaminen muihin rikoksiin

Rikoslain ruumiinvammarikosten paremman luokittelun vuoksi voidaan todeta seuraava asteikko:

• Rikoslain 84 § – Vakava ruumiinvamma:
  Kattaa vammat, jotka ovat vakavia, mutta periaatteessa parannettavissa. Terveys on selvästi heikentynyt, mutta pysyvää vauriota ei välttämättä ole.
• Rikoslain 85 § – Vakavia pysyviä seurauksia aiheuttava ruumiinvamma:
  Koskee tapauksia, joissa vamman seuraukset ovat pitkäaikaisia tai pysyviä. Tarkoitetaan parantumattomia vammoja, kuten aistielinten menetystä, pysyvää epämuodostumaa tai kroonisia sairauksia.
• Rikoslain 86 § – Kuolemaan johtanut ruumiinvamma:
  Kattaa ne tilanteet, joissa ruumiinvamma johtaa uhrin kuolemaan.

Tämä systematiikka osoittaa, että rikoslain 85 § edustaa vakavinta ruumiinvamman muotoa, joka ei johda kuolemaan. Se merkitsee siirtymää vakavan, vielä parannettavissa olevan vamman ja elintoimintojen lopullisen menetyksen välillä.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

• Syyttäjä: kantaa näyttötaakan teosta, vakavasta seurauksesta, syy-yhteydestä, syyksiluettavuudesta ja tarvittaessa kvalifikaatiomerkeistä.
• Tuomioistuin: arvioi kaikki todisteet ja erityisesti lääketieteelliset asiakirjat. Sopimattomia tai lainvastaisesti hankittuja todisteita ei voida käyttää.
• Syytetty: ei kanna näyttötaakkaa, mutta saa esittää vaihtoehtoisia tapahtumankulkuja, perustella epäilyksiä syy-yhteydestä tai vedota todisteiden hyödyntämiskieltoihin.

Tyypillisiä todisteita: lääkärinlausunnot, kuvantamismenetelmät (esim. valvontakamerat, kehon kamerat), digitaalinen metadata, asiantuntijalausunnot vamman vakavuudesta.

Käytännön esimerkit

• Päähän kohdistuva isku, joka johtaa pysyvään kuulonalenemaan, voidaan katsoa vakavia pysyviä seurauksia aiheuttavaksi ruumiinvammaksi.
• Syvä viilto kasvoissa, joka jättää huomiota herättävän, pysyvän arven, täyttää myös rikoksen tunnusmerkistön.
• Myös vamma, joka johtaa pysyvään käden toiminnan rajoitukseen tai jatkuvaan työkyvyttömyyteen, kuuluu tähän.
• Samoin tähän luetaan sukupuolielinten vammat, jos ne heikentävät seksuaalista tuntoa pysyvästi.
• Ohimenevät kivut tai lievät vammat ilman todennettavissa olevia pysyviä seurauksia eivät riitä.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Vakavia pysyviä seurauksia aiheuttava ruumiinvamma voidaan tehdä kahdella eri tavalla.
1 momentin mukaan se on kyseessä, jos joku tahallisesti pahoinpitelee ja aiheuttaa samalla huolimattomuudella vakavan pysyvän seurauksen.
2 momentin mukaan kyseessä on tahallinen ruumiinvamma, jossa tekijä aiheuttaa vakavan pysyvän seurauksen ainakin huolimattomuudella.

Tahallisuuden on siis kohdistuttava itse vamman aiheuttamiseen. Pysyvän seurauksen osalta riittää, että tekijä on tunnistanut vaaran, mutta jättänyt sen huolimattomasti huomiotta. Tahallisuus todistetaan yleensä viitteiden, kuten hyökkäyksen intensiteetin, käytetyn tekovälineen, vaikutusalueen tai tekoa edeltävän ja sen jälkeisen käyttäytymisen perusteella.

Oikeudenvastaisuus & oikeuttamisperusteet

• Hätävarjelu: Nykyinen, oikeudenvastainen hyökkäys; puolustus välttämätön ja kohtuullinen. Isku hyökkäyksen päätyttyä = ei hätävarjelua.
• Vastuuvapaudenantava pakkotila: Välitön vaara; ei lievempää keinoa; ylivoimainen intressi.
• Pätevä suostumus: päätöksentekokyky, tiedottaminen, vapaaehtoisuus; rajat: hyvän tavan vastaisuus, alaikäiset.
• Lakisääteiset valtuudet: toimenpiteet oikeusperustalla ja suhteellisuusperiaatteella (erityisesti virkatoimet, laillinen pakko).

Todistustaakka: Syyttäjän on osoitettava ilman kohtuullista epäilystä, että yhtään oikeuttamisperustetta ei ole. Syytetyn ei tarvitse todistaa mitään; konkreettiset tosiasiat riittävät perustelemaan epäilyksen (in dubio pro reo).

Syyllisyys & erehdykset

• Kieltoerehdys: vapauttaa vastuusta vain, jos se on väistämätön (velvollisuus perehtyä!).
• Syyllisyysperiaate: Rangaistava on vain se, joka toimii syyllisesti.
• Syyntakeettomuus: ei syyllisyyttä vakavan mielenterveyden häiriön tms. tapauksessa – oikeuspsykiatrinen lausunto heti, kun viitteitä on.
• Vastuuvapauden antava pakkotila: Oikeudellisesti moitteettoman käyttäytymisen kohtuuttomuus äärimmäisessä pakkotilanteessa.
• Oletettu hätävarjelu: Virhe oikeutuksesta poistaa tahallisuuden; huolimattomuus säilyy, jos se on säännelty.

Rangaistuksen kumoaminen & diversio

Rikosoikeudellinen menettely voi tietyin edellytyksin päättyä ilman tuomiota. Rikoslaki nimittäin tarjoaa mahdollisuuksia luopua rangaistuksesta tai käsitellä asia diversionaalisesti, jos syytetty ottaa vastuun ja teon seuraukset hyvitetään.

Yrityksestä luopuminen johtaa siihen, ettei rangaistusta määrätä, jos tekijä vapaaehtoisesti luopuu teon jatkamisesta tai estää seurauksen vielä ajoissa. Ratkaisevaa on, että luopuminen tapahtuu omasta aloitteesta eikä vain siksi, että suunnitelma olisi muutenkin epäonnistunut.

Diversio on eräänlainen rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuimen ulkopuolinen päättäminen. Se tulee kyseeseen, jos syyllisyyttä ei voida pitää vakavana, asia on selvitetty ja syytetty on valmis hyvittämään vahingot. Tyypillisiä toimenpiteitä ovat rahasumman maksaminen, yleishyödylliset palvelut, ehdonalaisvalvontaan osallistuminen tai sovittelu uhrin kanssa.
Onnistuneen diversion yhteydessä ei anneta tuomiota eikä merkintää rikosrekisteriin. Menettely katsotaan siten päättyneeksi, ja asianomainen henkilö voi jatkaa elämäänsä ilman virallista tuomiota.

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Rangaistuksen määrä riippuu syyllisyydestä ja teon seurauksista. Tuomioistuin ottaa huomioon vamman seurausten vakavuuden, teon vaarallisuuden tai harkitsemattomuuden sekä sen, toimiko tekijä suunnitelmallisesti vai spontaanisti. Samoin tarkastellaan henkilökohtaisia olosuhteita, kuten aiempia tuomioita, elämäntilannetta, tunnustusvalmiutta tai pyrkimyksiä hyvittää vahingot.

Raskauttavia asianhaaroja ovat esimerkiksi useat teot, erityinen harkitsemattomuus tai hyökkäykset puolustuskyvyttömiä henkilöitä kohtaan.
Lieventäviä asianhaaroja ovat nuhteettomuus, kattava tunnustus, vahingonkorvaus tai uhrin osavastuu. Myös rikosoikeudellisen menettelyn pitkä kesto voi lieventää rangaistusta.

Itävallan rikoslaki tuntee päiväsakkojärjestelmän: päiväsakkojen määrä riippuu syyllisyyden vakavuudesta, yksittäisen päiväsakon määrä tuloista. Näin pyritään varmistamaan, että sakkorangaistus tuntuu yhtä paljon kaikille asianosaisille. Jos sakkoa ei makseta, se voidaan muuntaa vankeusrangaistukseksi.

Vankeusrangaistus voidaan määrätä kokonaan tai osittain ehdollisena, jos rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja sosiaalinen ennuste on positiivinen. Tässä tapauksessa tuomittu pysyy vapaana, mutta hänen on osoitettava kunnollisuutensa yhdestä kolmeen vuotta kestävän koeajan aikana. Kaikkien ehtojen noudattamisen jälkeen rangaistus katsotaan lopullisesti ehdollisena.

Tuomioistuimet voivat myös antaa määräyksiä, kuten vahingonkorvauksesta, terapiasta tai yhteydenpidon rajoittamisesta, ja määrätä ehdonalaisvalvonnan. Tavoitteena on aina vähentää uusintarikollisuuden riskiä ja edistää vakaata elämäntapaa.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

• Asteikko: enintään 720 päiväsakkoa (päiväsakkojen määrä = syyllisyyden aste; summa/päivä = maksukyky; min. € 4,00, max. € 5 000,00).
• Käytännön kaava: 6 kuukautta vankeutta ≈ 360 päiväsakkoa (suuntaa-antava, ei kaavamainen).
• Perimättömyys: Muuntorangaistus (yleensä: 1 päivä muuntorangaistusta = 2 päiväsakkoa).

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka on enintään viisi vuotta vankeutta, tuomioistuimen tulee lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkorangaistus.

Rikoslain 43 §: Ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä, jos määrätty rangaistus ei ylitä kahta vuotta ja tuomitulle voidaan todistaa suotuisa sosiaalinen ennuste. Koeaika on yhdestä kolmeen vuotta. Jos se suoritetaan ilman peruuttamista, rangaistus katsotaan lopullisesti ehdollisena suoritetuksi.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus sallii ehdottoman ja ehdollisen rangaistuksen osan yhdistelmän. Yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksissa osa voidaan antaa ehdollisena tai korvata sakolla enintään seitsemänsataakaksikymmentä päiväsakkoa, jos se olosuhteiden mukaan vaikuttaa asianmukaiselta.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi lisäksi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisvalvonnan. Tyypillisiä määräyksiä ovat vahingonkorvaus, terapia, lähestymis- tai oleskelukiellot sekä sosiaalisen vakauttamisen toimenpiteet. Tavoitteena on uusien rikosten estäminen ja pysyvän laillisen käyttäytymisen edistäminen.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallisesti: Maakuntatuomioistuin (rangaistusasteikko enintään 10 vuotta).
Paikallisesti: Tekopaikka tai rikoksen seurauspaikka; toissijaisesti asuinpaikka/tapahtumapaikka.
Oikeusasteet: Valitus ylempään alueelliseen tuomioistuimeen (OLG); purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen (OGH).

Siviilivaatimukset rikosprosessissa

Uhri voi liittyä mukaan (kivunlievitys, hoito, ansionmenetys, esinevahinko). Liittyminen keskeyttää siviilioikeudellisen vanhentumisen kuten kanne – mutta vain syytettyä kohtaan ja vain pyydetyssä laajuudessa. Lisäkorvaus kokonaan/osittain mahdollinen; muuten ohjaus siviilioikeudelliseen menettelyyn. Strategia: varhainen, jäsennelty vahingonkorvaus lisää mahdollisuuksia diversioon ja lievään rangaistuksen määräämiseen.

Rikosprosessi yleiskatsaus

• Esitutkinnan aloittaminen: Syytetyn asema konkreettisen epäilyn perusteella; siitä lähtien täydet syytetyn oikeudet.
• Poliisi/Syyttäjävirasto: Syyttäjävirasto johtaa, rikospoliisi tutkii; Tavoite: menettelyn lopettaminen, diversio tai syyte.
• Epäillyn kuulustelu: Ennakkoneuvonta; puolustajan läsnäolo johtaa lykkäykseen; oikeus vaieta säilyy.
• Asiakirjojen tarkastelu: poliisilla/syyttäjävirastossa/tuomioistuimessa; sisältää myös todisteet (sikäli kuin tutkinnan tarkoitus ei vaarannu).
• Pääkäsittely: suullinen todistelu, tuomio; päätös yksityisen asianomistajan vaatimuksista.

Syytetyn oikeudet

• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten tarkasteluoikeus rajoitettu syytetyn hyväksi.
• Tiedotus & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, tulkkausapuun, todistehakemuksiin.
• Vaikeneminen & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: Oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.

Edunne asianajajan tuella

Vakavia pysyviä seurauksia aiheuttavaa ruumiinvammaa koskeva menettely ei ole ainoastaan oikeudellisesti monimutkainen, vaan myös henkilökohtaisesti kuormittava. Uhkana ovat korkeat vankeusrangaistukset, merkittävät vahingonkorvausvaatimukset ja pitkäaikaiset merkinnät rikosrekisteriin. Varhainen asianajajan edustus on siksi ratkaisevan tärkeää todisteiden oikean varmistamisen, lääketieteellisten lausuntojen oikean arvioinnin ja strategisen menettelyn lieventämisen kannalta.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa huolellisesti, täyttääkö väitetty pysyvä seuraus todella rikoslain 85 §:n tiukat edellytykset,
• avustaa teitä koko esitutkinta- ja oikeudenkäyntimenettelyn ajan,
• analysoi lääketieteelliset asiakirjat ja varmistaa vapauttavat lausunnot,
• kehittää yksilöllisen puolustusstrategian – versiosta ehdolliseen rangaistuksen lykkäykseen,
• tukee vahingon kärsineitä kipukorvaus- ja vahingonkorvausvaatimusten toteuttamisessa,
• ja puolustaa oikeuksiasi ja etujasi johdonmukaisesti poliisin, syyttäjänviraston ja tuomioistuimen edessä.

Kokenut rikosasianajaja varmistaa, että tapauksesi jokainen yksityiskohta otetaan huomioon ja ettet joudu yksipuolisen todistusaineiston arvioinnin tai puutteellisen lääketieteellisen arvion uhriksi. Näin saat perustellun, oikeudenmukaisen ja juuri sinun tapaukseesi räätälöidyn puolustuksen.

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Machen Sie keine inhaltlichen Aussagen ohne vorherige Rücksprache mit Ihrer Verteidigung. Sie haben jederzeit das Recht zu schweigen und eine Anwältin oder einen Anwalt beizuziehen. Dieses Recht gilt bereits bei der ersten polizeilichen Kontaktaufnahme. Erst nach Akteneinsicht lässt sich klären, ob und welche Einlassung sinnvoll ist.“

Usein kysytyt kysymykset – UKK