Ihmiskauppa

Ihmiskauppa rikoslain mukaan Rikoslain § 104a tarkoittaa henkilön tarkoituksellista hyväksikäyttöä värväämällä, kuljettamalla, vastaanottamalla tai luovuttamalla hyväksikäyttötarkoituksessa. Tekijä käyttää epärehellisiä keinoja, kuten väkivaltaa, vaarallista uhkausta, petosta tai henkilökohtaisen pakkotilanteen hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttöön kuuluu seksuaalinen hyväksikäyttö, elinten poisto, työvoiman hyväksikäyttö, kerjääminen ja hyväksikäyttö rikollisten tekojen tekemiseen. Rikollinen teko on erityisen monimutkainen, koska se tapahtuu usein eristetyissä rakenteissa, se on rajat ylittävää ja uhreilla on yleensä huomattavia riippuvuuksia ja pelkoja. Tutkimukset ovat erityisen vaativia peiteltyjen toimintojen, manipuloitujen työsuhteiden ja rajoitetun todistuskyvyn vuoksi.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Rikoksen objektiivinen tunnusmerkistö Rikoslain § 104a ihmiskauppa käsittää kaikki ulkoiset, selvästi tunnistettavat teot, joilla henkilö saatetaan hyväksikäyttötilanteeseen tai pidetään siinä. Painopiste on henkilön hankkimisessa, värväämisessä, kuljettamisessa, majoittamisessa tai vastaanottamisessa tarkoituksena hyväksikäyttää häntä. Tällä tarkoitetaan elämäntilanteita, joissa henkilön taloudellinen, ammatillinen tai seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei enää ole todellinen, koska hän on tosiasiallisesti toisen hallinnassa. Säännös suojaa henkilökohtaista vapautta, seksuaalista koskemattomuutta ja taloudellista itsemääräämisoikeutta.

Rikoksen tunnusmerkistön täyttää jokainen tilanne, jossa henkilö saatetaan hyväksikäyttötilanteeseen tai on siinä värväämällä, välittämällä, kuljettamalla, majoittamalla tai vastaanottamalla. Ratkaisevaa on objektiivisesti havaittavissa oleva riippuvuus- tai kontrollisuhde, joka perustuu jatkuvaan hyväksikäyttöön, painostukseen tai taloudelliseen tai seksuaaliseen määräysvaltaan. Tekijän sisäisellä motivaatiolla ei ole merkitystä objektiivisen tunnusmerkistön kannalta. Merkityksellisiä ovat ainoastaan ulkoiset olosuhteet ja tosiasiallisesti vallitseva riippuvuuden, vapaudenriiston ja hyväksikäytön tila.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijänä voi olla kuka tahansa henkilö, joka toiminnallaan myötävaikuttaa siihen, että toinen ihminen saatetaan hyväksikäyttötilanteeseen tai pidetään siinä. Erityisiä ominaisuuksia tai rooleja ei tarvita. Myös henkilöt, jotka vain järjestävät, välittävät, kuljettavat tai työskentelevät ”taustalla”, voivat tulla kyseeseen tekijöinä tai osallisina, jos heidän panoksensa tosiasiallisesti mahdollistaa tai helpottaa hyväksikäyttöä.

Rikoksen kohde:

Rikoksen kohteena on jokainen ihminen, joka joutuu tilanteeseen, jossa hänen työvoimaansa, seksuaalisuuttaan, fyysistä koskemattomuuttaan tai taloudellista vapauttaan käytetään väärin.

Aikuisten osalta hyväksikäytön on täytynyt mahdollistua epärehellisin tai väärinkäyttöisin keinoin, kuten väkivallalla, uhkauksella, petoksella tai riippuvuuksien hyväksikäytöllä.
Alaikäisten kohdalla riittää jo henkilöön vaikuttaminen, koska he ovat erityisen haavoittuvia.

Tekotapa:

Objektiivisesti tunnusmerkistön täyttää jokainen teko, jolla henkilö saatetaan, välitetään, kuljetetaan, vastaanotetaan, majoitetaan tai luovutetaan toisille tällaiseen tilanteeseen.

Tyypillisiä tekoja ovat esimerkiksi:

• Henkilön värvääminen työhön, palveluksiin tai ”tilaisuuksiin”, jotka tosiasiallisesti johtavat hyväksikäyttöön.
• Vastaanottaminen tai majoittaminen, jos sillä valmistellaan tai varmistetaan hyväksikäyttöä.
• Henkilöiden kuljettaminen paikkoihin, joissa heitä hyväksikäytetään.
• Luovuttaminen tai ”antamien” kolmansille osapuolille, jotka suorittavat varsinaisen hyväksikäytön.

Ratkaisevaa on, että teko johtaa ulospäin tunnistettavasti siihen, että henkilö joutuu hallintaan ja häntä voidaan käyttää vieraisiin tarkoituksiin.

Epärehelliset keinot:

Aikuisten uhrien kohdalla objektiiviseen tunnusmerkistöön kuuluvat erityisesti epärehelliset tai väärinkäyttöiset menetelmät, kuten

• Väkivalta tai uhkaus,
• Petos olennaisista olosuhteista,
• Hätätilan, riippuvuuden tai auktoriteettiaseman hyväksikäyttö,
• Pelottelu tai
• Henkilön ”myyminen” tai ”luovuttaminen” etujen vastineeksi.

Ulospäin tunnistettavissa on aina selkeä valtaepätasapaino, jossa asianomaisella henkilöllä ei tosiasiallisesti ole enää tasavertaisia päätös- tai vetäytymismahdollisuuksia.

Hyväksikäyttötilanne ja rikoksen seuraus:

Objektiivinen rikoksen seuraus toteutuu, kun asianomainen henkilö on tilanteessa, jossa häntä

• hyväksikäytetään seksuaalisesti,
• käytetään väärin työvoimana,
• käytetään kerjäämiseen,
• pakotetaan rikoksiin tai
• voidaan käyttää tai häntä jo käytetään elinten poistoon.

Riittää, että ulkoiset olosuhteet mahdollistavat tai jo toteuttavat todellisen käytön näihin tarkoituksiin. Pelkkä lyhytaikainen, helposti purettavissa oleva riippuvuus ei riitä. Edellytetään vakaata, kuormittavaa ulkopuolista määräysvaltaa, joka rajoittaa merkittävästi todellista päätöksentekovapautta.

Kausaalisuus:

Kausaalinen on jokainen teko, ilman jota hyväksikäyttötilannetta ei olisi ollut tässä muodossa. Tähän sisältyvät myös valmistelutoimet tai organisatoriset vaiheet.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Seuraus on objektiivisesti syyksiluettava, jos teolla luodaan tai vahvistetaan tyypillinen hyväksikäytön vaaratilanne. Normaalit, sosiaalisesti tavanomaiset riippuvuudet (kuten normaali työsuhde reiluilla ehdoilla) eivät kuulu tämän piiriin.

Raskauttavat olosuhteet

Orjuus ei erottele klassisia törkeämpiä tekomuotoja. Rakenne muodostuu kahdesta Rikoslain § 104a sisältää useita erityisen vakavia tapauskokonaisuuksia:

Rikoslain 4. momentin mukainen törkeä tekomuoto

Vankeusrangaistukseen yhdestä kymmeneen vuoteen tuomitaan se, joka tekee rikoksen

• rikollisjärjestön puitteissa,
• käyttäen vakavaa väkivaltaa,
• tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta vaarantaen henkilön hengen tai
• aiheuttaen uhrille erityisen vakavaa haittaa
• tekee.

Nämä tapaukset osoittavat teon lisääntyneen vaarallisuuden tai erityisen merkittävät seuraukset.

Alaikäiset 5. momentin mukaan

Samoin vankeusrangaistukseen yhdestä kymmeneen vuoteen tuomitaan se, joka värvää, majoittaa, vastaanottaa, kuljettaa, tarjoaa tai luovuttaa alaikäisen henkilön hyväksikäyttötarkoituksessa.

Tässä on ratkaisevaa:

• Alaikäisten suojelu on ehdotonta, koska jo jokainen värväävä tai ohjaava teko luo erityisen hyväksikäytön riskin.
• Epärehellisiä keinoja ei tarvita.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyy, kun henkilö saatetaan hyväksikäyttötilanteeseen tai pidetään siinä ja menettää siten olennaisesti taloudellisen, seksuaalisen tai henkilökohtaisen vapautensa. Vääryys koostuu erityisen haavoittuvuuden hyväksikäytöstä tai riippuvuussuhteen luomisesta, joka mahdollistaa jatkuvan hyväksikäytön. Ratkaisevaa on uhrin elämäntapaan tosiasiallisesti vaikuttaminen, ei ulkoinen olemus.

• Rikoslain § 99 – Vapaudenriisto: Kattaa pelkän kiinni pitämisen tai vangitsemisen ilman henkilön jatkokäyttöä. Objektiivinen sisältö rajoittuu liikkumisvapauteen. Jos hyväksikäyttötarkoitusta ei ole, kyseessä on edelleen rikoslain § 99. Vasta kun kiinni pitäminen muuttuu hyväksikäyttötilanteeksi, mukaan tulee ihmiskauppa.
• Rikoslain § 102 – kiristyksellinen kaappaus: Edellyttää haltuunottoa tai kaappausta, joka on suunnattu kolmanteen osapuoleen kohdistuvaan painostukseen. Ihmiskaupassa sen sijaan ei ole kyse siirrosta sinänsä, vaan asianomaisen henkilön hyväksikäytöstä.
  Kaappaus voi kuitenkin muuttua esiteoksi, jos se johtaa hyväksikäyttötilanteeseen.
• Rikoslain § 269 – Panttivangin ottaminen vapautusyritysten yhteydessä: Kattaa vaaralliset teot kolmansia osapuolia kohtaan vapautuksen estämiseksi. Rikoslain § 104a sen sijaan koskee henkilön pysyvää käyttöä hyväksikäyttötarkoituksiin. Nämä kaksi tunnusmerkistöä eivät periaatteessa mene päällekkäin; § 269 tulee sovellettavaksi vain, jos hyväksikäytön yhteydessä tehdään lisävaarallisia tekoja.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

On kyseessä, kun ihmiskauppaan liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten vapaudenriisto, vaarallinen uhkaus tai pahoinpitely.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Tulee kyseeseen vain, jos erityinen tunnusmerkistö kattaa vääryyden kokonaan.
Koska rikoslain § 104a kuvaa vääryyden itsenäisesti, muiden tunnusmerkistöjen syrjäyttäminen on harvinaista.

Rikosten paljous:

Useat hyväksikäytetyt henkilöt tai useat erilliset hyväksikäyttötapahtumat johtavat useisiin itsenäisiin rikoksiin.

Jatkuva rikos:

Pidemmän hyväksikäyttö pysyy yhtenäisenä tekona, niin kauan kuin hallitseva ja hyväksikäyttävä tilanne säilytetään keskeytyksettä.
Rikos päättyy tosiasiallisen kontrollin päättyessä uhriin.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjänvirasto kantaa todistustaakan hyväksikäyttötilanteen olemassaolosta, sen perustamisesta, ylläpitämisestä tai aikaansaamisesta, sekä epärehellisistä keinoista tai muista olosuhteista, joilla uhri saatettiin tilanteeseen. Se osoittaa, että asianomainen henkilö joutui tilanteeseen, jossa hän oli ilman pätevää suostumusta, väkivallalla, vaarallisella uhkauksella, petoksella, pakkotilan hyväksikäytöllä, pelottelulla tai muulla sopivalla keinolla ulkopuolisen määräysvallan alainen ja hyväksikäytettävissä. Samoin on osoitettava, että tekijäpuoli käytti tosiasiallista vaikutusvaltaa tai pääsyä uhrin työvoimaan, seksuaalisuuteen, liikkumisvapauteen tai muihin elinolosuhteisiin, mikä tosiasiallisesti mahdollisti hyväksikäytön.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii ja arvioi kaikki todisteet kokonaisyhteydessään. Se ei käytä kelpaamattomia tai lainvastaisesti hankittuja todisteita. Ratkaisevaa on, onko uhri tosiasiallisesti saatettu jatkuvaan riippuvuus- ja hyväksikäyttötilanteeseen ja olivatko objektiiviset teot omiaan perustamaan tai ylläpitämään tätä ulkopuolisen määräysvallan muotoa. Tuomioistuin toteaa, oliko kyseessä hyväksikäyttömekanismi, joka täyttää tunnusmerkistön ja heikentää olennaisesti uhrin suojattua henkilökohtaista tai taloudellista vapautta.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin osoittaa epäilyksiä väitetystä riippuvuustilanteesta, oletetusta tahdottomuudesta, epärehellisten keinojen käytöstä tai tosiasiallisesta hyväksikäyttöteosta. Samoin hän voi viitata ristiriitaisuuksiin, todistusaukkoihin tai epäselviin asiantuntijalausuntoihin.

Tyypillisiä todisteita ovat video- tai valvontamateriaali kontrollitoimista, digitaaliset sijainti- ja liikkumistiedot, viestintähistoriat, asiakirjat työ- ja asumistilanteista, dokumentaatiot taloudellisista tai organisatorisista riippuvuuksista, sekä jäljet paikoista tai esineistä, jotka viittaavat henkilön tosiasialliseen vaikuttamiseen ja käyttöön.
Erityistapauksissa harkittavaksi tulevat myös psykologiset, lääketieteelliset tai sosiaalipedagogiset lausunnot, erityisesti jos uhri oli alaikäinen, henkisesti rajoittunut, puolustuskyvytön tai erityisen haavoittuva hätätilan vuoksi ja on arvioitava, oliko pätevä suostumus poissuljettu.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Petos ja asteittainen alistaminen: Tekijä houkuttelee uhrin näennäisesti harmittomalla verukkeella, kuten väitetyllä työmahdollisuudella, majoituksella tai ”avuliaalla tilaisuudella”. Uhri seuraa vapaaehtoisesti, mutta joutuu ympäristöön, jota tekijä hallitsee täysin. Siellä hänet saatetaan hyväksikäyttötilanteeseen esimerkiksi täydellisen riippuvuuden, valvonnan, henkilöllisyysasiakirjojen poisottamisen, keinotekoisesti luotujen velkojen tai sosiaalisen eristämisen kautta. Petos riittää, jos sen tarkoituksena on luoda tilanne, jossa uhrilla ei tosiasiallisesti ole enää päätös- tai vetäytymismahdollisuutta.
  Ratkaisevaa on henkilön jatkuva käyttö hyväksikäyttötarkoituksiin, ei se, onko uhri alussa vastustellut.
• Suojattomuuden hyväksikäyttö: Alaikäinen, henkisesti heikentynyt tai vastustuskyvytön henkilö viedään luotetun henkilön toimesta ympäristöön, jossa häntä kontrolloidaan, hyväksikäytetään tai pakotetaan työ-, kerjäämis- tai seksuaalipalveluksiin. Uhri ei ymmärrä asian merkitystä eikä voi estää tapahtumaa.
  Koska henkilö joutuu hyväksikäyttötilanteeseen ilman pätevää suostumusta, tunnusmerkistö täyttyy selvästi.

Nämä esimerkit osoittavat, että jo vakaan riippuvuuden luominen tai ylläpitäminen, joka mahdollistaa taloudellisen, seksuaalisen tai muun käytön, täyttää ihmiskaupan rikoslain § 104a:n mukaisen ihmiskaupan tunnusmerkistön. Ratkaisevaa on kohdennettu ja jatkuva vaikuttaminen uhrin elinolosuhteisiin riippumatta siitä, onko aiemmin tapahtunut kaappausta, petosta tai muuta siirtämistekoa.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Tekijä toimii tahallisesti. Hän tietää tai ainakin hyväksyy sen, että hän saattaa henkilön hyväksikäyttötilanteeseen tai pitää häntä siinä, ja että asianomainen henkilö on hänen tosiasiallisessa hallinnassaan tai kolmannen osapuolen hallinnassa. Hän ymmärtää, että uhri menettää siten suurelta osin taloudellisen, seksuaalisen tai henkilökohtaisen vapautensa ja joutuu riippuvuussuhteeseen, joka mahdollistaa käytön hyväksikäyttötarkoituksiin.

Olennaista on tarkoitus aikaansaada pysyvä hyväksikäyttötilanne. Tekijä haluaa saavuttaa sen, että uhri ei enää voi vapaasti määrätä työvoimastaan, liikkumisestaan tai sosiaalisista ja taloudellisista päätöksistään, ja hän hyväksyy vakavasti siihen liittyvän ulkopuolisen määräysvallan alaisen käytön. Sillä, hyväksikäytetäänkö uhria myöhemmin tosiasiallisesti täysimääräisesti, ei ole merkitystä rangaistavuuden kannalta, kunhan tahallisuus kohdistuu hyväksikäyttötilanteen perustamiseen tai ylläpitämiseen.

Tahallisuutta ei ole, jos tekijä uskoo, että uhri vapaasti, tietoisesti ja vakavasti suostuu konkreettiseen elämä-, työ- tai oleskelutilanteeseen tai jos hän virheellisesti olettaa, että hyväksikäyttävää tai väärinkäyttävää asemaa ei synny. Se, joka olettaa, että asianomainen henkilö järjestää elinolosuhteensa itsenäisesti ja hakee vain tilapäistä tukea, ei täytä subjektiivista tunnusmerkistöä.

Ratkaisevaa on, että tekijä tietoisesti luo tai hyödyntää uhrin tilannetta perustaakseen tosiasiallisen kontrollin, joka ylittää pelkät riippuvuussuhteet tai organisatorisen tuen. Se, joka tunnistaa uhrin olevan riippuvainen, suojaton, pelästynyt tai sosiaalisesti eristetty, ja käyttää tätä tilannetta tarkoituksellisesti mahdollistaakseen jatkuvan hyväksikäytön, toimii tahallisesti ja täyttää siten rikoksen subjektiivisen tunnusmerkistön rikoslain 104a §:n.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio on rikoslain 104a §:n mukaisessa tapauksessa mahdollinen vain erittäin harvoin poikkeustapauksissa.
Syy tähän on se, että ihmiskauppa on vakava henkilökohtaisen, taloudellisen tai seksuaalisen vapauden loukkaus ja sitä pidetään yhtenä vakavimmista hyväksikäyttörikoksista Itävallan rikoslaissa.

Diversiomenettelyä voidaan harkita vain, jos

• tekijän syyllisyys on vähäinen,
• uhri ei ollut alttiina merkittävälle vaaralle tai hyväksikäytölle,
• väkivaltaa, uhkailua tai äärimmäisen suojattoman tilan hyväksikäyttöä ei ollut,
• uhri vapautettiin hyväksikäyttötilanteesta,
• ja asiantila on kokonaisuudessaan selkeä ja ymmärrettävä.

Jos diversio tulee kyseeseen, tuomioistuin voi määrätä esimerkiksi rahasuorituksia, yhdyskuntapalvelua tai rikossovittelun.
Diversio ei johda syyllisyyden toteamiseen eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• uhri on ollut merkittävässä vaarassa, pahoinpidelty tai hyväksikäytetty,
• tekijä käytti väkivaltaa tai uhkasi vakavasti,
• hyväksikäyttötilanne on jo luotu tai ylläpidetty,
• tai jos teko kokonaisuudessaan on vakava henkilökohtaisten suojeltavien etujen loukkaus.

Vain vähäisen syyllisyyden, selkeän väärinkäsityksen tai jos tekijä on välittömästi ymmärtäväinen, tuomioistuin voi ylipäätään harkita poikkeustapauksen olemassaoloa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen hyväksikäyttävän vaikutuksen vakavuuden, uhrin hallinnan luonteen ja intensiteetin sekä sen mukaan, kuinka pitkälle hyväksikäyttötilanne oli edennyt. Ratkaisevaa on, saattaako tai pitääkö tekijä uhrin tietoisesti tilanteessa, jossa tämän taloudellinen, henkilökohtainen tai seksuaalinen vapaus on suurelta osin kumottu. Myös se, kuinka suunnitelmallisesti tekijä toimii ja mitä keinoja hän käyttää, vaikuttaa rangaistuksen määrään.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• uhria pidetään hyväksikäyttötilanteessa pidemmän aikaa,
• tekijä toimii suunnitelmallisesti, järjestäytyneesti tai ammattimaisesti,
• kontrolli ja vaikutusvalta oli jo pitkälle edennyt tai täysin vakiintunut,
• uhrille aiheutetaan fyysistä tai henkistä rasitusta,
• väkivaltaa, vaarallisia uhkauksia, petosta tai pakotilan hyväksikäyttöä käytetään,
• tai tekijä on jo aiemmin tuomittu vastaavista rikoksista.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• jos tekijä on nuhteeton,
• jos hän tunnustaa ja osoittaa katumusta,
• jos hän vapauttaa uhrin vapaaehtoisesti ja hyväksikäyttötilanne päättyy selvästi,
• jos hän pyrkii hyvitykseen,
• jos on olemassa poikkeuksellinen psyykkinen rasitus,
• tai jos menettely kestää liian kauan.

Tuomioistuin voi ehdollisesti lykätä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa, jos se ei kestä yli kahta vuotta ja tekijää pidetään sosiaalisesti vakaana. Pidemmissä rangaistuksissa harkitaan osittain ehdollista lykkäystä. Lisäksi tuomioistuin voi määrätä ohjeita, kuten terapiaa, vahingonkorvausta tai valvontavelvoitteita.

Rangaistusasteikko

Ihmiskaupan perusmuodossa rangaistusasteikko on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta. Tämä rangaistusasteikko on voimassa aina, kun tekijä saattaa täysi-ikäisen henkilön epärehellisin keinoin hyväksikäyttötilanteeseen tai ylläpitää tällaista tilannetta. Ratkaisevaa on, että uhri joutuu tilanteeseen, jossa hänen taloudellinen, seksuaalinen tai henkilökohtainen vapautensa on merkittävästi heikentynyt ja hänen elämänsä on ulkopuolisen määräämää.

Erityisen vakavissa tapauksissa, kuten erityisesti vakavan väkivallan käytössä, uhrin merkittävässä vaarantamisessa, rikollisjärjestön yhteydessä tai alaikäisten uhrien kohdalla, rangaistusasteikko on yhdestä kymmeneen vuotta vankeutta.

• 104a § 4 mom.: 1–10 vuotta
• 104a § 5 mom. (Alaikäiset): 1–10 vuotta

Lievempää rangaistusasteikkoa ei ole olemassa. Rikoslain 104a § ei säädä lievemmistä rangaistuksista vähemmän vakavissa tapauksissa. Lainsäätäjä käsittelee kaikkia ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttäviä muotoja merkittävänä vääryytenä riippumatta siitä, onko hyväksikäyttö yksittäistapauksessa toteutunut eri intensiteetillä.

Koska rikos ei sisällä lisättyä kvalifioitua seuraustapausta, rangaistusuhka ei nouse edelleen, vaikka tekoon liittyisi lisärasituksia tai vaaroja. Teko pysyy aina vakavana rikoksena uhrin hyväksikäyttöön liittyvän alistamisen vuoksi.

Vapaaehtoisesta vapauttamisesta johtuvaa lakisääteistä rangaistuksen lievennystä ei ole säädetty rikoslain 104a §:ssä. Tuomioistuin voi ottaa vapaaehtoisen hyväksikäyttötilanteen päättämisen huomioon ainoastaan rangaistuksen mittaamisessa, ei itse rangaistusasteikossa.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Väli: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään 4 euroa, enintään 5 000 euroa päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Ihmiskaupassa rikoslain 104a §:n mukaan sakko on oikeudellisesti mahdollinen, mutta käytännössä sillä ei ole juurikaan merkitystä teon säännöllisesti vakavan vääryyden vuoksi.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakon.
Tämä mahdollisuus on rikoslain 104a §:n perusmuodossa periaatteessa olemassa, koska rangaistusasteikko on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.
Tämä mahdollisuus on rikoslain 104a §:n perusmuodossa periaatteessa olemassa, koska enintään kahden vuoden rangaistukset ovat mahdollisia.
Käytännössä sitä kuitenkin sovelletaan varovaisesti, koska ihmiskauppa liittyy tyypillisesti merkittävään hyväksikäyttöön, painostukseen tai petokseen, ja siksi usein määrätään ehdoton vankeusrangaistus.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen lykkäys mahdollistaa ehdottoman ja ehdollisen vankeusrangaistuksen osan yhdistämisen. Se on mahdollinen rangaistuksissa, jotka ovat yli kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Koska ihmiskaupan perusmuoto voi sallia rangaistuksia tällä alueella, soveltaminen yksittäistapauksissa on täysin mahdollista, erityisesti lyhyemmän tai vähemmän intensiivisen hyväksikäytön yhteydessä. Osittain ehdollinen lykkäys ei siis ole poissuljettu, mutta erityisesti kvalifioiduissa tapauksissa se on realistinen vain poikkeustapauksissa.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi lisäksi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan.
Tyypillisiä määräyksiä ovat vahingonkorvaus, terapia tai neuvonta, lähestymiskiellot, oleskelurajoitukset tai muut vakauttamiseen tähtäävät toimenpiteet.
Tavoitteena on pysyvä lainkuuliaisuus ja uusien rikosten välttäminen, vaikka rikoslain 104a §:n mukaisissa tapauksissa hyväksikäyttötilanteen vuoksi on säännöllisesti lisääntynyt suojelu- ja valvontatarve.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Ihmiskauppatapauksissa rikoslain 104a §:n mukaisesti päätöksen tekee säännöllisesti maakuntatuomioistuin lautamiesoikeutena heti, kun kvalifioitu rangaistusasteikko yhdestä kymmeneen vuoteen tulee sovellettavaksi ja siten kyseessä on rikos, jonka rangaistusuhka on yli viisi vuotta.
Yksittäisen tuomarin toimivalta on mahdollinen vain perusmuodossa, koska se sisältää rangaistusasteikon kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Jos kuitenkin kyseessä on 4 tai 5 momentin mukainen kvalifioitu tapaus, yksittäinen tuomari on poissuljettu.

Valamiehistöoikeutta ei ole säädetty. Vaikka teko on vakava, lainsäätäjä ei rikoslain 104a §:ssä säädä pakollista elinkautista vankeusrangaistusta, minkä vuoksi toimivalta pysyy lautamiesoikeudella heti, kun rikoksen tunnusmerkistö on täyttynyt.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen on rikospaikan tuomioistuin. Ratkaisevaa on erityisesti,

• missä hyväksikäyttöteko on alkanut,
• missä uhri on saatettu hyväksikäyttötilanteeseen tai pidetty siinä,
• tai missä ylläpidetyn vaikutusvallan tai kontrollin painopiste oli.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy syytetyn asuinpaikan, pidätyspaikan tai asiasta vastaavan syyttäjänviraston kotipaikan mukaan.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Maakuntatuomioistuimen tuomioista on mahdollista valittaa ylioikeuteen.
Ylioikeuden päätöksiin voidaan myöhemmin hakea muutosta purkuhakemuksella tai lisävalituksella korkeimpaan oikeuteen.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Ihmiskauppatapauksissa rikoslain 104a §:n mukaisesti uhri itse tai lähiomaiset voivat esittää siviilioikeudellisia vaatimuksia rikosprosessissa yksityisinä asianosaisina. Näihin kuuluvat kivun ja kärsimyksen korvaus, terapia- ja hoitokustannukset, ansionmenetys, hoitokustannukset, psykologisen tuen kustannukset sekä korvaus henkisestä kärsimyksestä ja muista seuraamuksista, jotka ovat aiheutuneet hyväksikäyttävästä käytöstä, siihen liittyvistä henkilökohtaisen ja taloudellisen vapauden loukkauksista tai psyykkisestä rasituksesta.

Yksityisen asianosaisen liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on käynnissä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen, mikäli vaatimusta ei ole täysin hyväksytty.

Vapaaehtoinen vahingonkorvaus, esimerkiksi anteeksipyynnön, taloudellisen hyvityksen tai uhrin aktiivisen tukemisen kautta, voi lieventää rangaistusta, jos se tapahtuu ajoissa, uskottavasti ja täydellisesti.

Jos tekijä on kuitenkin tietoisesti saattanut uhrin hyväksikäyttötilanteeseen, luonut massiivisen riippuvuuden, aiheuttanut merkittäviä psyykkisiä tai fyysisiä vaurioita tai käyttänyt tilannetta erityisen häikäilemättömästi hyväkseen, myöhempi hyvitys menettää yleensä lieventävän vaikutuksensa. Tällaisissa tapauksissa se ei voi enää korvata tehtyä vääryyttä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

• Esitutkinnan aloittaminen: Syytetyn asema konkreettisen epäilyn perusteella; täydet syytetyn oikeudet siitä lähtien.
• Poliisi/Syyttäjävirasto: Syyttäjävirasto johtaa, rikospoliisi tutkii; Tavoite: menettelyn lopettaminen, diversion tai syyte.
• Syytetyn kuulustelu: Ennakkotiedotus; puolustajan avustaminen johtaa lykkäykseen; oikeus vaieta säilyy.
• Asiakirjojen tarkastelu: poliisissa/syyttäjävirastossa/tuomioistuimessa; sisältää myös todistusaineiston (sikäli kuin tutkinnan tarkoitus ei vaarannu).
• Pääkäsittely: suullinen todistelu, tuomio; päätös yksityisten asianosaisten vaatimuksista.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet välittömästi.
   Laadi lääkärinlausunnot, valokuvat päivämäärällä ja mittakaavalla, tarvittaessa röntgen- tai TT-kuvat. Säilytä vaatteet, esineet ja digitaaliset tallenteet erillään. Laadi todistajaluettelo ja muistiot viimeistään kahden päivän kuluessa.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele vahingonkorvaus kohdennetusti.
   Maksut tai hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja dokumentoida yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty vahingonkorvaus vaikuttaa positiivisesti diversioniin ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Menettely orjuuden tai orjuuden kaltaisen hyväksikäytön vuoksi kuuluu rikosoikeuden oikeudellisesti vaativimpiin alueisiin. Syytökset koskevat henkilökohtaisen vapauden ydinalueita, loukkaavat syvästi ihmisarvoa ja niihin liittyy säännöllisesti monimutkaisia todistuskysymyksiä. Ihmiskauppaa koskeva menettely kuuluu rikosoikeuden vaativimpiin alueisiin. Syytökset koskevat henkilökohtaisen vapauden keskeisiä alueita ja niihin liittyy usein monimutkaisia kysymyksiä hyväksikäytöstä, riippuvuudesta, petoksesta ja vapaaehtoisuudesta. Usein kiistanalaista on, oliko todella kyseessä hyväksikäyttötilanne vai ovatko taloudelliset, sosiaaliset tai henkilökohtaiset tekijät vaikuttaneet molempien osapuolten käyttäytymiseen.

Se, onko kyseessä rangaistava ihmiskauppa, riippuu ratkaisevasti siitä, oliko uhri todella ulkopuolisen määräämä ja oliko vapaa päätöksenteko poissuljettu. Pienet erot elin- ja työoloissa voivat muuttaa oikeudellista arviointia merkittävästi.

Varhainen asianajajan edustus varmistaa, että todisteet kerätään oikein, riippuvuudet tai väärät syytökset luokitellaan oikein ja uskottavat argumentit kehitetään. Vain tarkka oikeudellinen analyysi osoittaa, onko kyseessä rangaistava ihmiskauppa vai perustuuko syytös väärinkäsityksiin tai epäselviin elämänolosuhteisiin.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, oliko hyväksikäyttötilanne oikeudellisesti olemassa vai puhuvatko vapaaehtoisuus tai sopimussuhteet sitä vastaan,
• analysoi lausuntoja, viestintäkulkuja ja elämäntilanteita ristiriitojen tai liioittelujen varalta,
• suojaa sinua koko menettelyn ajan yksipuolisilta esityksiltä,
• ja kehittää strukturoidun puolustusstrategian, joka kuvaa todellista tilannettasi realistisesti.

Selkeä, ammattimainen edustus varmistaa, että ihmiskauppasyytös tutkitaan oikeudellisesti oikein ja todelliset elämänolosuhteet otetaan täysin huomioon.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio