Esitutkinnan lopettamispyyntö on epäillyn oikeus, jolla hän voi vaatia käynnissä olevan esitutkinnan oikeudellista päättämistä. Sitä käytetään, kun joko kyseessä ei ole rangaistava teko tai kun olemassa oleva rikosepäily on niin heikko, ettei menettelyn jatkaminen ole enää perusteltua. Samalla tämä väline suojaa ylipitkiltä tutkinnoilta, koska laki säätää selkeän enimmäiskeston ja tuomioistuinten on puututtava viivästyksiin. Pyyntö velvoittaa syyttäjän ja tuomioistuimen tarkastelemaan kriittisesti tähänastista tutkintavaihetta ja päättämään perustellusti, jatketaanko menettelyä vai lopetetaanko se.

Oikeus esitutkinnan oikeudelliseen päättämiseen

Esitutkinta merkitsee epäillylle epävarmuutta, painetta ja usein huomattavaa henkilökohtaista rasitusta. Laki antaakin hänelle aktiivisen oikeuden saattaa menettely tuomioistuimen tarkasteltavaksi.

Hän voi tehdä muodollisen pyynnön, josta päättää lopulta tuomioistuin. Näin menettelyn jatkumista ei valvo ainoastaan syyttäjäviranomainen, vaan myös riippumaton tuomioistuin.

Pyyntö ei johda automaattisesti lopettamiseen. Se kuitenkin pakottaa selkeään oikeudelliseen arviointiin siitä, saako menettelyä ylipäätään enää jatkaa.

Tyypillisiä tilanteita ovat:

• Väitetty tapahtumakulku ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä.
• Rikosepäily jää liian heikoksi tai ristiriitaiseksi.
• Menettely on kestänyt jo poikkeuksellisen kauan.

Tämä väline suojaa siten perusteettomalta rikossyytteeltä ja tutkinnoilta, jotka venyvät ilman asiallista syytä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Asema esitutkinnan kulussa

Esitutkinta alkaa heti, kun poliisi tai syyttäjä tutkii alkuepäilyä. Tässä vaiheessa viranomaiset keräävät todisteita ja selvittävät, nostetaanko syyte vai lopetetaanko menettely.

Lopettamispyyntöä käytetään ennen syytteen nostamista. Se vaikuttaa ainoastaan esitutkintavaiheessa.

Pyyntöajankohta

Epäilty voi tehdä pyynnön:

• käynnissä olevan tutkinnan aikana
• riippumatta siitä, kuinka kauan menettely on jo kestänyt
• myös yksittäisten rikosepäilyjen osalta

Pyyntö ei muuta menettelyn kulkua, vaan käynnistää oikeudellisen valvonnan. Esitutkinta voi päättyä normaalisti syytteen nostamiseen tai syyttäjän tekemään lopettamispäätökseen. Jos epäilty kuitenkin tekee pyynnön, tuomioistuin päättää, saako menettelyä jatkaa. Pyyntö luo siten ylimääräisen valvontainstanssin esitutkinnan sisälle korvaamatta syyttäjän toimivaltaa.

Aikarajat ja menettelyn enimmäiskesto

Laki asettaa esitutkinnalle selkeän ylärajan. Periaatteessa se saa kestää enintään kaksi vuotta ennen kuin syyte on nostettava tai menettely lopetettava.

Tämä määräaika suojaa epäiltyä menettelyltä, joka jatkuu loputtomiin.

Kahden vuoden määräajan merkitys

Määräaika ei kulu kaavamaisesti. Tiettyjä aikoja ei lasketa mukaan, esimerkiksi kun:

• oikeudellinen välivaihe on käynnissä
• oikeusapua annetaan ulkomailla
• menettely on keskeytetty tilapäisesti

Lisäksi tuomioistuin voi pidentää määräaikaa tietyin edellytyksin. Syyttäjän on perusteltava tällainen viivästys uskottavasti.

Asianosaisille tämä tarkoittaa:

Jos menettely kestää silmiinpistävän kauan, lopettamispyyntö voi olla tehokas keino jouduttaa tai päättää se.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Lopettaminen rangaistavuuden puuttumisen tai oikeudellisen esteen vuoksi

Rikosoikeudenkäyntiä saa käydä vain, jos väitetty toiminta on ylipäätään rikos. Jos ilmiannosta tai tähänastisesta tutkinnasta käy selvästi ilmi, että kyseessä ei ole rangaistava teko, menettelyä ei saa jatkaa.

StPO 108 §:n mukaan tuomioistuimen on lopetettava esitutkinta, jos on selvää, ettei teosta ole säädetty oikeudellista rangaistusta tai syytteeseenpano on muista oikeudellisista syistä lainvastainen. Tuomioistuin tukeutuu näissä tapauksissa tähänastiseen asiakirja-aineistoon ja tutkii, onko syytetoimi oikeudellisesti ylipäätään sallittu.

Tämä koskee erityisesti seuraavia tilanteita:

• Kuvattu toiminta ei ole lain mukaan rangaistavaa.
• On olemassa hyväksyttävä oikeuttamisperuste, kuten hätävarjelu.
• Syyytteeseenpano on oikeudellisista syistä poissuljettu, esimerkiksi syyte-esteiden vuoksi.

Näissä tapauksissa tuomioistuin ei enää tutki, onko epäilty tehnyt teon. Se tutkii ainoastaan, onko valtiolla ylipäätään oikeus jatkaa syytetoimia häntä vastaan. Jos se on oikeudellisesti poissuljettu, menettely päättyy pakollisesti. Tuomioistuimella ei ole tässä harkintavaltaa.

Lopettaminen riittämättömän tai vahvistumattoman rikosepäilyn vuoksi

Esitutkintaa saa käydä vain, jos on olemassa konkreettinen rikosepäily. Tämän epäilyn on vahvistuttava tutkinnan edetessä. Jos se taas pysyy heikkona tai sitä ei voida vahvistaa lisätoimenpiteistä huolimatta, menettelyltä puuttuu tarvittava perusta.

StPO 108 §:n mukaan tuomioistuimen on lopetettava menettely myös silloin, kun olemassa oleva rikosepäily ei enää kiireellisyyden ja painoarvon sekä tutkinnan tähänastisen keston ja laajuuden perusteella oikeuta jatkamista. Ratkaisevaa on se, voivatko lisätutkimukset realistisesti johtaa epäilyn huomattavaan vahvistumiseen.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• kuinka vahva nykyinen rikosepäily on,
• kuinka kauan menettely on jo kestänyt,
• kuinka intensiivisesti asiaa on tähän mennessä tutkittu,
• onko uusia tietoja enää ylipäätään odotettavissa.

Jos lisäselvitykset eivät todennäköisesti johda mihinkään olennaiseen muutokseen, menettelyä ei saa pitkittää keinotekoisesti. Tässä tapauksessa tuomioistuin lopettaa sen.

Kyse ei ole vapauttavasta tuomiosta, vaan kysymyksestä, onko epäily vielä tarpeeksi vahva oikeuttaakseen valtion jatkuvan puuttumisen epäillyn oikeuksiin. Jos tämä perusta puuttuu, esitutkinta päättyy.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Epäillyn tekemä pyyntö ja muodolliset edellytykset

Vain epäilty itse on oikeutettu tekemään pyynnön. Käytännössä tämän tehtävän hoitaa säännöllisesti asianajaja puolustajana, koska tarkka oikeudellinen argumentointi voi olla ratkaisevaa.

Pyyntö on toimitettava syyttäjänviranomaiselle. Sillä on kaksi vaihtoehtoa:

• Se lopettaa menettelyn itse.
• Se toimittaa pyynnön lausuntoineen eteenpäin toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

Laki asettaa syyttäjälle selkeät määräajat. Periaatteessa sen on reagoitava neljän viikon kuluessa. Jos pyyntö tehdään jo menettelyn ensimmäisen kuukauden aikana, tämä määräaika pitenee kuuteen viikkoon.

Pyyntö voi koskea myös vain yksittäisiä rikosepäilyjä. Tämä on erityisen tärkeää, jos kyseessä on useita rikoksia, joista kaikki eivät ole yhtä perusteltuja.

Laki ei säädä tiettyä muotoa. Ratkaisevaa on kuitenkin oikeudellinen perustelu. Pyynnössä on esitettävä ymmärrettävästi,

• miksi teko ei ole rangaistava tai
• miksi rikosepäily ei ole enää riittävä tai
• miksi menettely kestää kohtuuttoman kauan.

Juuri tässä näkyy, onko pyyntö vain jätetty vai strategisesti rakennettu. Jäsennelty argumentointi, joka analysoi tutkintavaiheen ja kohdistuu suoraan lakisääteisiin edellytyksiin, parantaa onnistumismahdollisuuksia merkittävästi.

Käytännössä onkin suositeltavaa, ettei pyyntöä muotoilla erillisenä, vaan se valmistellaan kattavan asiakirjoihin tutustumisen ja oikeudellisen arvioinnin perusteella.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyttäjän suorittama tarkastelu ja asian siirtäminen tuomioistuimeen

Kun pyyntö saapuu syyttäjälle, tämän on tutkittava se vakavasti. Sitä ei saa jättää huomiotta eikä makuuttaa loputtomiin.

Laki asettaa selkeät määräajat. Periaatteessa syyttäjällä on neljä viikkoa aikaa reagoida. Jos pyyntö tehdään jo rikosprosessin ensimmäisen kuukauden aikana, tämä määräaika pitenee kuuteen viikkoon.

Sillä on kaksi vaihtoehtoa:

• Se lopettaa menettelyn itse.
• Se toimittaa pyynnön lausuntoineen tuomioistuimelle.

Jos epäilty väittää lisäksi, että menettely kestää liian kauan, syyttäjän on selvitettävä, miksi tutkinta ei ole vielä valmistunut ja miksi aiempi päätös ei ollut mahdollinen. Tästä alkaa oikeudellinen valvonta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Tuomioistuimen päätös ja mahdolliset lopputulokset

Kun pyyntö saavuttaa tuomioistuimen, se tutkii itsenäisesti ja sisällöllisesti, onko jokin lakisääteisistä lopettamisperusteista olemassa.

Tuomioistuin voi:

• lopettaa menettelyn kokonaan,
• lopettaa sen vain yksittäisten rikosepäilyjen osalta,
• tai hylätä pyynnön.

Jos tuomioistuin lopettaa menettelyn, syyttäjä voi valittaa päätöksestä. Valituksella on lykkäävä vaikutus, eli menettely pysyy toistaiseksi avoinna.

Vaikka välitöntä lopettamisperustetta ei olisikaan, tuomioistuin ei jää toimettomaksi. Jos se havaitsee kohtuutonta viivästystä, se voi määrätä syyttäjälle konkreettisia toimenpiteitä tutkinnan jouduttamiseksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Joutuisuusvaatimuksen täytäntöönpano

Jokaisella epäillyllä on oikeus menettelyyn kohtuullisessa ajassa. Tätä periaatetta kutsutaan joutuisuusvaatimukseksi StPO 9 §:n mukaisesti. Se velvoittaa poliisin ja syyttäjän suorittamaan tutkinnan nopeasti ja ilman tarpeetonta viivytystä.

Tuomioistuin ei siksi tutki vain todisteita, vaan myös:

• kuinka kauan menettely on jo kestänyt,
• kuinka vahva rikosepäily on,
• kuinka monimutkaiselta asia vaikuttaa,
• voivatko lisätutkimukset realistisesti vielä johtaa epäilyn vahvistumiseen.

Mitä heikompi rikosepäily ja mitä kauemmin menettely kestää, sitä herkemmin tuomioistuin voi puuttua asiaan. Joutuisuusvaatimus suojaa epäiltyä menettelyltä, joka venyy kohtuuttomasti ilman asiallista syytä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Ylipitkän esitutkinnan jatkaminen

Jos esitutkinta ylittää lakisääteisen kahden vuoden enimmäiskeston, se ei pääty automaattisesti. Tuomioistuimen on aktiivisesti päätettävä, miten jatketaan.

Jos lopettamisperustetta ei ole, tuomioistuin voi pidentää sallittua kestoa enintään kahdella lisävuodella. Tämä pidennys tapahtuu ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä.

Samalla tuomioistuin tutkii, onko viivästys syyttäjän syytä. Se toteaa nimenomaisesti, onko joutuisuusvaatimusta rikottu.

Pidennys ei siis tarkoita, että tutkinta saa jatkua rajattomasti. Jokainen jatko on oikeudellisen valvonnan alainen.

Toiminta määräajan ylittyessä uudelleen

Jos esitutkintaa ei saada päätökseen edes pidennetyn määräajan kuluessa, astuu voimaan jälleen lakisääteinen mekanismi.

Syyttäjän on tällöin toimittava viran puolesta. Se ei saa yksinkertaisesti jatkaa menettelyä. Sen on joko:

• lopetettava menettely,
• tai saatettava asia uudelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tuomioistuin tutkii jälleen, ovatko lakisääteiset edellytykset jatkamiselle olemassa vai onko menettely päätettävä.

Näin laki varmistaa, ettei menettelyä jatketa tosiasiallisesti loputtomiin oikeudellisesta pidennyksestä huolimatta. Jokainen uusi viivästys edellyttää uutta oikeudellista tarkastelua.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käsittelyaikojen huomioiminen ja huomioimatta jättäminen

Lakisääteistä enimmäiskestoa ei lasketa puhtaasti kalenterin mukaan. Tiettyjä ajanjaksoja ei nimenomaisesti lasketa mukaan.

Mukaan ei lasketa erityisesti:

• oikeudellisen välivaiheen aikoja,
• vaiheita, joissa ulkomaiset viranomaiset antavat oikeusapua,
• ajanjaksoja, jolloin menettely on ollut keskeytettynä tai jo lopetettuna ja se aloitetaan myöhemmin uudelleen.

Lisäksi tietyt menettelylliset toimet voivat käynnistää määräajan alusta, esimerkiksi kun konkreettiset toimenpiteet kohdistuvat tiettyyn epäiltyyn.

Kahden vuoden raja ei siis ole joustamaton määräaika. Se, onko se todella ylittynyt, riippuu menettelyn konkreettisesta kehityksestä. Yksittäisten jaksojen tarkka tutkiminen on usein ratkaisevaa sille, saako menettelyä vielä sallitusti jatkaa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Suhde muihin esitutkinnan päättämistapoihin

Esitutkinta ei voi päättyä vain epäillyn pyynnöstä. Myös syyttäjäviranomainen itse saa lopettaa menettelyn.

Tyypillisiä tilanteita ovat:

• Lopettaminen rikosepäilyn puuttumisen vuoksi,
• Lopettaminen tarkoituksenmukaisuussyistä, esimerkiksi syyllisyyden ollessa vähäinen,
• Päättäminen diversion eli syyteharkinnallisen luopumisen kautta, eli tuomioistuimen ulkopuolinen ratkaisu ehtojen täyttyessä.

Ero on siinä, mikä asian käynnistää.

Syyttäjän lopettaessa menettelyn se päättää asiasta omasta aloitteestaan. Lopettamispyynnön kohdalla taas epäilty pakottaa oikeudelliseen tarkasteluun.

Pyyntö on siksi erityisen merkityksellinen silloin, kun syyttäjä ei lopeta menettelyä vapaaehtoisesti, vaikka rangaistavuudesta tai rikosepäilystä on epäselvyyttä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Erottelu muihin esitutkinnan oikeussuojakeinoihin

Esitutkinnassa on useita mahdollisuuksia vastustaa toimenpiteitä. Lopettamispyyntö ei kuitenkaan ole yleinen oikeussuojakeino.

Se eroaa erityisesti:

• pakkokeinoja koskevasta valituksesta,
• oikeudenloukkausta koskevasta muistutuksesta,
• todisteiden vastaanottamista koskevista pyynnöistä.

Kun nämä välineet kohdistuvat yksittäisiin toimenpiteisiin, lopettamispyyntö tähtää koko menettelyn tai yksittäisten rikosepäilyjen päättämiseen.

Se vaikuttaa siis eri tasolla. Kyse ei ole yksittäisten tutkintatoimien korjaamisesta, vaan kysymyksestä, onko menettely kokonaisuudessaan enää perusteltu.

Edunne asianajajan tuella

Lopettamispyyntö on vakuuttava vain, jos se perustellaan oikeudellisesti tarkasti. Tuomioistuin tutkii tiukasti, täyttyvätkö lakisääteiset edellytykset todella.

Asianajajan käyttö tarjoaa tässä useita etuja:

• Tutkinta-asiakirjojen analysointi ja todistustilanteen arviointi,
• kohdistettu argumentointi rangaistavuuden puuttumisesta tai heikosta rikosepäilystä,
• menettelyn keston ja mahdollisten viivästysten perusteltu tarkastelu,
• pyynnön strateginen sisällyttäminen koko puolustusstrategiaan.

Pyyntö ei ole pelkkä muodollinen kirje ilman vaikutusta. Se voi vaikuttaa ratkaisevasti menettelyn jatkoon. Jäsennelty, asiallisesti rakennettu perustelu lisää todennäköisyyttä sille, että tuomioistuin määrää lopettamisen tai ainakin harjoittaa tiukkaa valvontaa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio