Liikenneoikeuden rangaistukset

Liikenneoikeuden rangaistukset

Liikenneoikeuden rangaistuksilla tarkoitetaan kaikkia valtion säätämiä seuraamuksia, joita määrätään liikennesääntöjen rikkomisesta ja joiden tarkoituksena on ylläpitää tieliikenteen turvallisuutta, järjestystä ja toimivuutta. Ne kattavat niin vähäiset hallinnolliset rikkomukset kuin vakavat vaaratilanteet, ja ne vaihtelevat yksinkertaisista sakoista hallinnollisiin toimenpiteisiin, kuten virhepistemerkintöihin ja jatkokoulutuksiin, aina ajokieltoon tai erityistapauksissa vankeusrangaistukseen asti.

Näiden seuraamusten oikeusperustana toimivat useat toisiinsa kytkeytyvät lait, erityisesti tieliikennelaki (StVO) liikennesääntöjen osalta, moottoriajoneuvolaki (KFG) teknisten ja rekisteröintivaatimusten osalta sekä ajokorttilaki (FSG) ajo-oikeuden osalta. Hallinnollinen rangaistuslaki säätelee, miten rikkomuksia tutkitaan ja rangaistaan. Se määrittää menettelyn kulun, viranomaisten toimivallan ja määrittelee syytetyn oikeudet. Lisäksi se sisältää selkeät määräykset määräajoista ja todistelusäännöistä.

Liikennesakoilla on useita samanaikaisia tavoitteita: ne toimivat ennaltaehkäisevästi edistämällä sääntöjen noudattamista, erityisestä ennaltaehkäisevästi pyrkimällä estämään uusintarikkomuksia konkreettisilla toimenpiteillä, kuten jatkokoulutuksilla, ja yleisestä ennaltaehkäisevästi toimimalla pelotteena suurelle yleisölle. Samalla niissä otetaan huomioon rikkomuksen vakavuus, vaaran aste sekä henkilökohtaiset olosuhteet, mikä muodostaa porrastetun ja oikeasuhtaisen seuraamusjärjestelmän.

Yleiskatsaus eri rangaistuslajeihin

Liikenneoikeudessa on porrastettu rangaistusjärjestelmä, joka perustuu rikkomuksen vakavuuteen ja yksittäistapauksen olosuhteisiin. Yleensä viranomainen määrää sakon, sillä se on hallinnollisen rangaistusoikeuden keskeinen seuraamusmuoto. Jos sakkoa ei kuitenkaan voida periä, sen tilalle tulee muuntorangaistus, joka pannaan täytäntöön vankeutena.

Välitöntä vankeusrangaistusta sovelletaan vain erityisissä poikkeustapauksissa, esimerkiksi kun erityisestä ennaltaehkäisevät syyt sitä edellyttävät eivätkä muut toimenpiteet ole riittäviä. Jos syyllisyys on vähäistä, viranomainen voi sen sijaan luopua rangaistuksesta ja antaa huomautuksen, jossa todetaan oikeudenloukkaus, mutta josta ei aiheudu taloudellisia tai vapautta rajoittavia seurauksia.

Rangaistuksen tarkka määrä perustuu aina rikkomuksen vakavuuteen, henkilökohtaisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin sekä mahdollisiin aiempiin vastaaviin rangaistuksiin, mikä varmistaa yksilöllisen ja oikeasuhtaisen päätöksen.

Sakko

Sakko on Itävallan liikenneoikeuden keskeinen seuraamus ja sitä sovelletaan käytännössä useimmin. Se kattaa lähes kaikki liikennerikkomukset ja mahdollistaa joustavan rankaisemisen, joka perustuu kunkin rikkomuksen vakavuuteen.

Vähäisissä rikkomuksissa, kuten yksinkertaisissa pysäköintivirheissä tai lievissä ylinopeuksissa, sakko on yleensä asteikon alapäässä ja alkaa usein noin 30 eurosta. Tällaiset tapaukset hoidetaan usein nopeasti paikan päällä määrättävällä sakolla.

Vaaran kasvaessa myös rangaistuksen määrä nousee merkittävästi. Vakavissa rikkomuksissa, erityisesti rattiin liittyvissä alkoholitapauksissa tai huomattavissa ylinopeuksissa, sakot voivat nousta yli 5 000 euroon.

Sakon tarkka määrä vahvistetaan aina tapauskohtaisesti. Ratkaisevia tekijöitä ovat erityisesti rikkomuksen vakavuus, muille tienkäyttäjille aiheutuneen vaaran aste ja yksilöllinen syyllisyys. Lisäksi viranomainen ottaa huomioon henkilökohtaiset ja taloudelliset olosuhteet. Näin rangaistus tuntuu, mutta ei vaikuta kohtuuttomalta.

Kaiken kaikkiaan sakolla on kaksinkertainen tehtävä. Se rankaisee konkreettisesta virheellisestä käytöksestä ja toimii samalla pelotteena, mikä antaa tärkeän panoksen liikenneturvallisuuteen.

Organmandat

Paikan päällä määrättävä sakko (Organmandat) on Itävallan hallinnollisessa rangaistusoikeudessa yksinkertaistettu sakko. Julkisen valvonnan elin, yleensä poliisi, määrää tämän rangaistuksen välittömästi paikan päällä. Sitä käytetään vähäisissä liikennerikkomuksissa, ja se mahdollistaa nopean ja vaivattoman käsittelyn ilman muodollista hallintomenettelyä.

Keskeinen piirre on se, että maksamalla sakon asia on lopullisesti loppuun käsitelty. Mitään jatkomenettelyä tai merkintää virhepistejärjestelmään ei tule. Jos paikan päällä määrättyä sakkoa ei kuitenkaan makseta, viranomainen aloittaa varsinaisen hallinnollisen rangaistusmenettelyn, jossa voidaan määrätä korkeampi rangaistus.

Paikan päällä määrättävä sakko palvelee siten lievien rikkomusten tehokasta rankaisemista ja keventää samalla viranomaisten taakkaa.

Anonymverfügung

Anonyymi rangaistusmääräys (Anonymverfügung) on yksinkertaistettu sakon muoto Itävallan hallinnollisessa rangaistusoikeudessa. Sitä käytetään vähäisissä liikennerikkomuksissa, kun viranomainen ei pysty yksiselitteisesti toteamaan varsinaista kuljettajaa.

Tietyn henkilön rankaisemisen sijaan anonyymi rangaistusmääräys osoitetaan ajoneuvon rekisteriin merkitylle omistajalle tai haltijalle. Tämä saa maksuvaatimuksen, jossa on kiinteä rahasumma.

Tyypillisiä käyttötapauksia ovat:

• Ylinopeudet
• Pysäköintivirheet
• Automaattisesti havaitut rikkomukset (esim. tutka)

Anonyymi rangaistusmääräys kuuluu sakkorangaistuksiin, mutta se on yksinkertaistettu menettelymuoto. Se ei ole oma rangaistuslajinsa, vaan erityinen tapa hoitaa sakkorangaistus ilman muodollista menettelyä.

Paikan päällä määrättävä sakko vs. anonyymi rangaistusmääräys

Paikan päällä määrättävä sakko ja anonyymi rangaistusmääräys ovat molemmat yksinkertaistettuja sakon muotoja, mutta ne eroavat toisistaan merkittävästi määräämistavan ja kohdehenkilön osalta.

Paikan päällä määrättävä sakko:

• Määrätään suoraan viranomaisen (yleensä poliisin) toimesta
• Tapahtuu paikan päällä tai välittömästi rikkomuksen jälkeen
• Kohdistuu konkreettisesti kuljettajaan
• Käytetään yleensä helposti todettavissa rikkomuksissa
• Maksaminen johtaa välittömään asian loppuun käsittelyyn ilman menettelyä

Anonyymi rangaistusmääräys:

• Annettaan jälkikäteen viranomaisen toimesta
• Tapahtuu usein automaattisesti havaituissa rikkomuksissa (esim. tutka)
• Kohdistuu ajoneuvon omistajaan/haltijaan, ei välttämättä kuljettajaan
• Konkreettisen henkilön selvittäminen ei ole tarpeen
• Maksaminen johtaa samoin asian loppuun käsittelyyn ilman menettelyä

Lisätoimenpiteet

Sakkojen ohella viranomainen määrää usein täydentäviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa liikennekäyttäytymistä kestävästi.

• Jatkokoulutus on tarkoitettu virheellisen käytöksen käsittelyyn, erityisesti alkoholiin liittyvissä tai vakavissa rikkomuksissa. Se on pakollinen ja usein edellytys ajokortin säilyttämiselle tai takaisinsaamiselle.

• Ajoturvallisuuskoulutus parantaa käytännön ajotaitoa ja opettaa vaaratilanteiden turvallista hallintaa.

• Liikennevalmennusta käytetään yleensä lievemmissä tai ensimmäisissä rikkomuksissa, ja sen tarkoituksena on terävöittää riskitietoisuutta.

Jos näitä toimenpiteitä ei suoriteta, on varauduttava jatkoseurauksiin, ensisijaisesti ajokiellon pidentymiseen.

Muuntorangaistus

Muuntorangaistus on erityinen seuraamusmuoto Itävallan hallinnollisessa rangaistusoikeudessa. Sitä sovelletaan silloin, kun määrättyä sakkoa ei makseta eikä sitä voida periä. Näin lainsäätäjä varmistaa, ettei rangaistus jää vaille seurauksia.

Muuntorangaistuksen kesto vahvistetaan jo alkuperäisessä rangaistuspäätöksessä. Tällöin sakko muunnetaan tietyksi määräksi vankeuspäiviä. Tämä kesto on riippumaton tuloista ja perustuu ainoastaan määrätyn sakon suuruuteen.

Muuntorangaistus pannaan täytäntöön vain selkeiden lakisääteisten edellytysten täyttyessä:

• Lainvoimainen rangaistuspäätös: Sakko on määrätty pätevästi
• Sakon maksamatta jättäminen: Sakkoa ei ole maksettu määräajassa
• Perimiskelvottomuus: Sakkoa ei voida periä
• Vahvistaminen päätöksessä: Muuntorangaistus on jo määritetty rangaistuspäätöksessä
• Aiempi maksuvaatimus: Viranomainen antaa vielä kerran mahdollisuuden maksuun tai osamaksusopimukseen

Vasta kun kaikki edellytykset täyttyvät, muuntorangaistus pannaan täytäntöön.

Muuntorangaistuksella on siten ennen kaikkea varmistustehtävä. Se takaa, että myös maksukyvyn puuttuessa on olemassa tehokas seuraamus ja liikenneoikeuden täytäntöönpano varmistetaan.

Vankeusrangaistus

Vankeusrangaistuksella on liikenneoikeudessa toissijainen, mutta erityisen tuntuva rooli. Sitä sovelletaan vain erittäin vakavissa rikkomuksissa, ja sen tarkoituksena on ennen kaikkea estää vaarallinen käyttäytyminen tehokkaasti.

Hallinnollisessa rangaistusoikeudessa vankeusrangaistus voidaan poikkeustapauksissa määrätä suoraan. Tämä koskee erityisen vakavia liikennerikkomuksia, joissa sakko ei ole riittävä estämään tulevaa virheellistä käytöstä.

• Ensisijainen vankeusrangaistus: Määrätään suoraan, jos siihen on erityisestä ennaltaehkäiseviä syitä
• Muuntorangaistus: Tulee perimiskelvottoman sakon tilalle
• Sovellettavuus: Vain vakavissa StVO- tai KFG-rikkomuksissa

Kesto on lailla rajoitettu ja se on yleensä muutamasta päivästä enintään useisiin viikkoihin.

Erityisen vakavissa tapauksissa ei sovelleta enää hallinto-oikeutta, vaan rikosoikeutta. Näissä tapauksissa tuomioistuin voi määrätä vankeusrangaistuksen.

Tyypillisiä tapauksia ovat:

• Tuottamuksellinen ruumiinvamman tuottamus tai kuolemantuottamus liikenneonnettomuuden seurauksena
• Yleisen turvallisuuden vaarantaminen, esimerkiksi riskialttiilla paolla poliisia karkuun
• Laittomat katukisat tai äärimmäinen päihtymystila

Tällöin voidaan määrätä huomattavasti pidempiä vankeusrangaistuksia seurauksista ja syyllisyydestä riippuen.

Vankeusrangaistus on liikenneoikeuden ankarin seuraamus. Sitä käytetään vain silloin, kun muut toimenpiteet eivät ole riittäviä tai kun on aiheutunut erityisen vakavia seurauksia. Näin järjestelmä pysyy oikeasuhtaisena, mutta reagoi johdonmukaisesti vaaralliseen liikennekäyttäytymiseen.

Huomautukset

Huomautus on lievin reaktio Itävallan hallinnollisessa rangaistusoikeudessa, eikä se ole varsinainen rangaistus, vaan muodollinen varoitus. Sitä sovelletaan, kun liikennerikkomus on tapahtunut, mutta syyllisyys on vähäistä eikä vakavaa vaaraa ole aiheutunut.

Viranomainen toteaa tällöin, että rikkomus on tehty, mutta luopuu sakon tai vankeusrangaistuksen määräämisestä. Sen sijaan annetaan huomautus lainvastaisesta toiminnasta ja odotetaan, ettei jatkossa tapahdu uusia rikkomuksia.

Tyypillisiä edellytyksiä huomautukselle ovat:

• Vähäinen syyllisyys
• Vähäinen tai olematon vaara muille tienkäyttäjille
• Positiivinen ennuste siitä, ettei käytös toistu

Huomautus annetaan päätöksen muodossa ja se sisältää syyllisyystoteamuksen, mutta ei rangaistusta varsinaisessa merkityksessä. Se palvelee siten ennen kaikkea tietoisuuden lisäämistä ja sillä on ennaltaehkäisevä tehtävä.

Kaiken kaikkiaan huomautus on tärkeä väline lievien rikkomusten asianmukaiseen käsittelyyn ilman kohtuuttomia seuraamuksia.

Ajokortin peruutus

Ajokielto on hallinto-oikeudellinen toimenpide, jossa henkilöltä evätään oikeus kuljettaa ajoneuvoja tilapäisesti tai pysyvästi. Se kuuluu liikenneoikeuden vakavimpiin seurauksiin ja palvelee liikenneturvallisuuden suojelua.

Ajokielto määrätään erityisen vaarallisista tai toistuvista rikkomuksista, erityisesti seuraavissa tapauksissa:

• Alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena ajaminen
• Huomattavat ylinopeudet
• Vaaralliset ajomanööverit tai katukisat
• Ajaminen vastavirtaan moottoritiellä
• Toistuvat virhepisterikkomukset

Ajokiellon kesto perustuu rikkomuksen vakavuuteen:

• Vähintään muutamia viikkoja lievemmissä tapauksissa
• Useita kuukausia vakavissa rikkomuksissa
• Vähintään 3 kuukautta virhepistejärjestelmässä kolmannen rikkomuksen kohdalla
• Huomattavasti pidempään erityisen vakavissa rikkomuksissa tai uusintatapauksissa

Kesto voi pidentyä, jos määrättyjä toimenpiteitä ei suoriteta.

Ajokiellolla ei ole rangaistustarkoitusta varsinaisessa merkityksessä, vaan se palvelee vaaran torjuntaa. Henkilöt, jotka muodostavat kohonneen riskin tieliikenteessä, on suljettava tilapäisesti pois liikenteestä kaikkien tienkäyttäjien turvallisuuden varmistamiseksi.

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Liikenneoikeudelliset rangaistukset eivät palvele ainoastaan virheellisen käytöksen rankaisemista, vaan ennen kaikkea kaikkien tienkäyttäjien suojelua ja yleisen turvallisuuden ylläpitämistä.“

Liikennerikkomukset:

Ylinopeudet

Ylinopeudet kuuluvat yleisimpiin liikennerikkomuksiin, ja viranomaiset rankaisevat niistä porrastetusti ylityksen suuruuden ja konkreettisen vaaran mukaan. Keskeiset säännökset perustuvat erityisesti tieliikennelakiin.

Vähäisissä ylityksissä noin 20 km/h asti on kyse yleensä lievistä hallinnollisista rikkomuksista. Nämä hoidetaan usein paikan päällä määrättävillä sakoilla, ja ne johtavat noin 30–70 euron sakkoihin. Laajempia toimenpiteitä ei yleensä seuraa.

Ylityksen kasvaessa myös rangaistuksen määrä nousee selvästi. Yli 30 km/h ylitykset katsotaan jo huomattaviksi rikkomuksiksi. Tällaisissa tapauksissa sakko voi olla jopa 2 180 euroa. Samalla viranomainen tutkii, ovatko lisätoimenpiteet tarpeen.

Erityisen suurissa ylinopeuksissa voidaan määrätä ajokielto. Se on vähintään kaksi viikkoa ja voi rikkomuksen vakavuudesta riippuen kestää huomattavasti pidempään. Ratkaisevaa on erityisesti se, onko muita tienkäyttäjiä vaarannettu konkreettisesti.

Rangaistuksen mittaaminen tapahtuu aina tapauskohtaisesti. Ylityksen suuruuden lisäksi viranomainen ottaa huomioon myös syyllisyyden, liikennetilanteen sekä mahdolliset aiemmat rangaistukset. Näin muodostuu porrastettu järjestelmä, jossa nopeuden kasvaessa myös seuraukset nousevat merkittävästi.

Yleisesti ottaen: mitä suurempi ylinopeus ja mitä suurempi vaara, sitä ankarammat ovat seuraamukset.

Alkoholi ja huumeet rattiin

Alkoholi- ja huumausainerikokset kuuluvat tieliikenteen vakavimpiin rikkomuksiin, sillä ne heikentävät ajokykyä merkittävästi ja aiheuttavat suuren onnettomuusriskin. Jo suhteellisen pienet määrät voivat aiheuttaa oikeudellisia seurauksia.

Lakisääteinen alkoholiraja on periaatteessa 0,5 promillea. Tietyille henkilöryhmille, kuten koeajokortin haltijoille tai ammattikuljettajille, pätee tiukempi 0,1 promillen raja. Jos tämä raja ylittyy, uhkaavat porrastetut seuraamukset.

0,8–1,2 promillen alkoholipitoisuudessa määrätään noin 800–3 700 euron sakkoja. Samalla määrätään säännöllisesti ajokielto, koska ajokyvyn katsotaan jo heikentyneen merkittävästi.

Arvon ollessa yli 1,2 promillea rangaistukset nousevat selvästi. Tällaisissa tapauksissa sakot voivat olla jopa yli 4 400 euroa. Lisäksi ajokortti otetaan pois vähintään kahdeksaksi kuukaudeksi. Usein viranomainen määrää myös pakollisia toimenpiteitä, kuten jatkokoulutusta tai liikennepsykologisia tutkimuksia.

Huumeet ratissa -alueella pätevät erityisen tiukat säännöt. Kiinteitä rajoja ei ole. Ratkaisevaa on, onko ajokyky heikentynyt. Tämä todetaan yleensä lääkärintarkastuksella. Jo epäilys ajokyvyn heikentymisestä voi johtaa seurauksiin.

Rangaistuksen mittaaminen tapahtuu aina tapauskohtaisesti ja siinä otetaan huomioon mitatun arvon lisäksi myös käyttäytyminen liikenteessä, muiden vaarantaminen sekä mahdolliset aiemmat rikkomukset. Kaiken kaikkiaan kyseessä on tiukka järjestelmä, jonka tavoitteena on rangaista erityisen vaarallisesta käyttäytymisestä johdonmukaisesti ja varmistaa liikenneturvallisuus.

Muut tyypilliset liikennerikkomukset ja niiden seuraukset

Perinteisten rikkomusten lisäksi tienkäyttäjät syyllistyvät lukuisiin muihin rikkomuksiin, joista viranomaiset rankaisevat säännöllisesti ja jotka vaarantavat konkreettisesti liikenneturvallisuutta:

• Punaisia päin ajaminen: Sakot noin 100–140 euroa; jos etuajo-oikeutta loukataan, kyseessä on virhepisterikkomus
• Jalankulkijoiden estäminen suojatiellä: Rangaistukset noin 60–140 euroa; vaaratilanteessa myös virhepisterikkomus; koskee myös pyörätien jatkeita
• Kaistan- tai suunnanmuutos ilman vilkkua: Sakot noin 55–75 euroa oikea-aikaisen ilmoituksen puuttumisen vuoksi
• Ajokortin tai rekisteriotteen mukana pitämättä jättäminen tai esittämättä jättäminen: Rangaistukset noin 25–75 euroa; kieltäytyminen johtaa ankarampiin seurauksiin
• Muita yleisiä rikkomuksia:
  • Pysäköintivirheet alkaen noin 20 eurosta
  • Puhelimeen puhuminen ilman handsfree-laitetta
  • Turvavyön käyttämättä jättäminen

Viranomaiset rankaisevat näistä rikkomuksista yleensä paikan päällä määrättävillä sakoilla, mutta ryhtyvät tiukempiin toimenpiteisiin uusintatapauksissa tai muiden vaarantuessa.

Hallinnolliset sakkomenettelyt

Vakavia liikennerikkomuksia tutkitaan hallinnollisessa rangaistusmenettelyssä. Tämä menettely on säädetty laissa hallinnollisesta rangaistusmenettelystä ja se noudattaa selkeästi jäsenneltyä kulkua:

• Ilmoitus: Menettely alkaa yleensä poliisin, viranomaisen tai yksityishenkilön tekemällä ilmoituksella. Myös julkisen valvonnan elinten omat havainnot voivat olla syynä.
• Tutkintamenettelyn aloittaminen: Toimivaltainen viranomainen tutkii asian ja suorittaa niin sanotun syytetoimenpiteen. Tällä menettely aloitetaan virallisesti.
• Mahdollisuus vastineeseen: Syytetylle varataan tilaisuus lausua mielipiteensä syytöksestä. Tämä voi tapahtua kirjallisesti tai suullisesti ja on olennainen osa oikeudenmukaista menettelyä.
• Todisteiden vastaanotto ja tutkinta: Viranomainen hankkii kaikki asiaankuuluvat todisteet, arvioi ne ja tutkii, voidaanko syyte näyttää toteen.
• Viranomaisen päätös:
  • Menettelyn lopettaminen, jos rikkomusta ei voida näyttää toteen tai kyseessä ei ole rangaistava teko
  • Rangaistuspäätös, jos teko katsotaan näytetyksi toteen

Rangaistuspäätöksessä määritellään tarkasti konkreettinen syyte, rikottu oikeussääntö sekä rangaistuksen määrä. Lisäksi se sisältää perustelut ja ohjeet mahdollisista oikeussuojakeinoista.

Vanhentuminen ja toimivalta menettelyssä

Itävallan hallinnollisessa rangaistusoikeudessa vanhentumisajoilla ja oikealla viranomaistoimivallalla on ratkaiseva merkitys. Viranomaiset saavat tutkia ja rangaista rikkomuksia vain laissa säädettyjen määräaikojen puitteissa.

Laki erottaa kaksi keskeistä määräaikaa:

• Syyteoikeuden vanhentuminen: Viranomaisen on suoritettava syytetoimenpide, kuten vastinepyyntö tai kutsu kuultavaksi, yhden vuoden kuluessa rangaistavan teon päättymisestä. Jos tämän ajan kuluessa ei suoriteta tällaista toimenpidettä, rikkomusta ei saa enää tutkia.
• Rangaistusoikeuden vanhentuminen: Tästä riippumatta mahdollisuus määrätä rangaistus päättyy periaatteessa kolmen vuoden kuluttua. Tämän jälkeen rankaiseminen on lainvastaista, vaikka tutkintaa olisi jo aiemmin suoritettu.

Viranomainen tutkii vanhentumisen viran puolesta. Jos se tapahtuu, menettely on pakko lopettaa.

Viranomaisen toimivalta:

Hallinnollisen rangaistusmenettelyn suorittamisesta vastaa yleensä piirihallintoviranomainen (Bezirksverwaltungsbehörde). Kaupungeissa, joilla on oma perussääntö, tätä tehtävää hoitaa maistraatti. Tietyissä tapauksissa myös osavaltion poliisijohto voi olla toimivaltainen.

Ratkaisevaa on periaatteessa paikka, jossa hallinnollinen rikkomus on tehty. Tietyissä tapauksissa menettely voidaan tarkoituksenmukaisuussyistä siirtää asuinpaikan viranomaiselle.

Virheellisellä toimivallalla on merkittäviä oikeudellisia seurauksia. Jos rangaistuspäätöksen antaa viranomainen, jolla ei ole toimivaltaa, päätös on lainvastainen ja se voidaan kumota. Siksi toimivallan tarkistaminen on olennainen osa jokaista hallinnollista rangaistusmenettelyä.

Liikennesakot ulkomailla

Ulkomailla tehdyillä liikennerikkomuksilla on yhä useammin vaikutuksia myös Itävallassa, sillä Euroopan unionin sisällä viranomaisten välillä on tiivistä yhteistyötä. Tämän yhteistyön tavoitteena on varmistaa liikennesääntöjen noudattaminen yli maarajojen ja estää rangaistuksetta jääminen.

Tyypillisiä tapauksia ovat erityisesti:

• Ylinopeudet, jotka on tallennettu tutkalaitteilla
• Alkoholi ratissa, erityisesti ulkomailla tehdyissä tarkastuksissa
• Turvavyön tai puhelimen käyttökiellon rikkomiset ajon aikana

Jos tällainen rikkomus tehdään ulkomailla, kyseinen viranomainen voi hakea ajoneuvon haltijan tiedot EU:n laajuisten rekisterien kautta. Tämän jälkeen rangaistus joko toimitetaan suoraan tai se pannaan täytäntöön Itävallan viranomaisten kautta.

Täytäntöönpano Itävallassa edellyttää, että sekä valtio, jossa rikkomus on tehty, että Itävalta ovat säätäneet vastaavat lait rajat ylittävästä rikosoikeudellisesta yhteistyöstä. Euroopan unionin sisällä tämä edellytys yleensä täyttyy, joten ulkomaiset liikennesakot voidaan usein panna täytäntöön myös kotimaassa.

Ulkomaisen sakon huomiotta jättäminen voi johtaa jatkotoimenpiteisiin, kuten perintämenettelyihin tai Itävallan viranomaisten suorittamaan täytäntöönpanoon, ja lisäksi on varauduttava ongelmiin saavuttaessa uudelleen kyseiseen valtioon.

Kaiken kaikkiaan on selvää, etteivät ulkomailla tehdyt liikennerikkomukset jää suinkaan vaille seurauksia, sillä monissa tapauksissa niillä on oikeudellisia seurauksia myös Itävallassa.

Edunne asianajajan tuella

Liikenneoikeuden rangaistusmenettelyt ovat usein monimutkaisempia kuin miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät, sillä niissä on noudatettava lukuisia muodollisia ja aineellisia säännöksiä. Jo pienet virheet menettelyssä, esimerkiksi tiedoksiannossa, todistelussa tai rikkomuksen oikeudellisessa luokittelussa, voivat vaikuttaa merkittävästi rangaistuksen määrään tai jopa koko päätöksen lainmukaisuuteen. Samalla suuret sakot, ajokielto tai lisätoimenpiteet voivat aiheuttaa huomattavia henkilökohtaisia ja taloudellisia seurauksia. Ilman tarkkaa tietoa oikeudellisista mahdollisuuksista olemassa oleva puolustuspotentiaali jää usein hyödyntämättä.

Erikoistuneen asianajotoimiston antama oikeudellinen tuki tuo selkeyttä ja turvaa menettelyyn. Se mahdollistaa päätöksen kohdistetun tarkastamisen, kaikkien oikeuksien turvaamisen ja rangaistuksen tehokkaan alentamisen tai torjumisen.

Erikoistunut asianajotoimisto

• tarkistaa, onko kyseinen oikeudellinen aihe ylipäätään sovellettavissa konkreettisessa tapauksessa
• avustaa koko menettelyn ajan ja hoitaa oikeudellisen käsittelyn
• varmistaa kaikkien tarvittavien vaiheiden oikeudellisesti pätevän toteutuksen
• tukee vaatimusten esittämisessä tai niiden torjumisessa
• turvaa omat oikeudet ja edut viranomaisia ja muita osapuolia kohtaan

Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Tieliikennesääntöjen laiminlyönti voi johtaa paitsi taloudellisiin seurauksiin, myös oman liikkuvuuden ja oikeudellisen toimintavapauden menetykseen.“

Usein kysytyt kysymykset – UKK