Vankeusrangaistusten määrääminen alle 21-vuotiaille henkilöille
Vankeusrangaistusten määrääminen alle 21-vuotiaille henkilöille
Rikoslain 36 § sääntelee vankeusrangaistusten määräämistä nuorille aikuisille, jotka eivät ole täyttäneet 21 vuotta rikoksen tekohetkellä. Heihin sovelletaan nuorisorikosoikeuslain mukaisia erityisiä rangaistusuhkia 19 §:n mukaisesti.
Tällä tunnustetaan, että nuoret ovat usein vielä kehitysvaiheessa, eivätkä heidän kypsyytensä, ymmärryksensä ja vastuullisuutensa vastaa täysin aikuisen vastaavia ominaisuuksia.
Laki sallii lievemmän rangaistuksen määräämisen alle 21-vuotiaille henkilöille, jos heidän käytöksensä ja persoonallisuutensa osoittavat edelleen tyypillisiä nuoruuden kehitysvaiheen piirteitä.
Periaate
Itävallan rikoslaki kohtelee nuoria aikuisia itsenäisesti liiallisten rangaistusten välttämiseksi. Rikoslain 36 § viittaa nimenomaisesti nuorisorikosoikeuslain 19 §:ään, joka määrää, että tuomioistuimet eivät periaatteessa saa määrätä alle 21-vuotiaille henkilöille yli 15 vuoden vankeusrangaistusta.
Vain erityisen vakavissa rikoksissa, kuten väkivaltarikoksissa henkeä ja terveyttä vastaan, seksuaalirikoksissa tai osallisuudessa terroristijärjestöihin, rangaistus voi olla enintään 20 vuotta. Tuomioistuimen on joka tapauksessa tutkittava, osoittavatko teko ja tekijän persoonallisuus edelleen tyypillisiä nuoruuden piirteitä.
Merkitys
Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että nuoret aikuiset eivät saa samaa rangaistusasteikkoa kuin täysin kehittyneet rikoksentekijät, jos heidän kypsyytensä on vielä rajallinen. Kyseessä on silta nuorisorikosoikeuden ja aikuisten rikosoikeuden välillä.
Tämän säännöksen tavoitteena on mukauttaa rangaistus tekijän todelliseen kehitystasoon. Henkilö, joka toimii 19-vuotiaana emotionaalisessa tai epäkypsässä tilanteessa, kantaa pienemmän henkilökohtaisen vastuun kuin kokenut aikuinen, joka ohjaa toimintaansa tietoisesti.
Näin tuomioistuin noudattaa syyllisyysperiaatetta määräämällä rangaistuksen yksilöllisen syyllisyyden eikä pelkästään ulkoisen teon perusteella.
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioHuomioiminen käytännössä
Oikeuskäytännössä henkilökohtaisella kypsyysasteella on keskeinen rooli. Tuomioistuin hyödyntää lausuntoja, koulutustasoa, sosiaalista integraatiota ja elinolosuhteita arvioidakseen, sovelletaanko nuorisorikosoikeuslain säännöksiä.
Rangaistuksen lieventäminen on mahdollista, jos tekijällä ei ollut tekohetkellä aikuisen kypsyyttä tai hänen kehityksensä oli heikentynyt. Tällöin otetaan huomioon myös olosuhteet, kuten vakaa elämäntapa, ammatilliset näkymät tai ymmärrys teon vääryydestä.
21 vuoden ikäraja on kiinteä oikeudellinen este. Ratkaisevaa on ikä tekohetkellä, ei tuomion antamishetkellä.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „Für Verteidiger und Gerichte ist die genaue Altersbestimmung und Beurteilung der Reife entscheidend. Schon wenige Monate können bestimmen, ob § 36 StGB anwendbar ist.“
Nuorisorikosoikeuslain 19 §:n keskeiset säännöt
Ennen kuin ymmärtää nuorten aikuisten rangaistusasteikkoja, on tiedettävä, miten nuorisorikosoikeuslaki yleisesti suhtautuu rangaistuksiin 5 §:ssään.
Nuorisorikosoikeus ei ensisijaisesti tavoittele rangaistusta, vaan kasvatusta ja uudelleenintegraatiota. Siksi rangaistusasteikot ovat huomattavasti alhaisemmat verrattuna yleiseen rikoslakiin.
Nuorten kohdalla korkeat vankeusrangaistukset korvataan lievemmillä:
- Elinikäinen vankeusrangaistus korvataan 1–15 vuoden rangaistuksella, jos nuori on yli 16-vuotias.
- Jos hän on alle 16-vuotias, enimmäisrangaistus on 10 vuotta.
- Myös kaikki muut rangaistusuhkat puolitetaan nuorisorikosoikeudessa, ja lakisääteinen vähimmäisrangaistus poistuu.
Nämä arvot toimivat ohjeena, kun nuorisorikosoikeuslain 19 §:ää sovelletaan alle 21-vuotiaisiin nuoriin aikuisiin.
Konkreettisesti nuorisorikosoikeuslain 19 § sääntelee nuorille aikuisille seuraavaa:
- Enimmäisrangaistus: Vankeusrangaistus enintään 15 vuotta kaikista rikoksista, jotka eivät kuulu 4 kohdan poikkeusten piiriin.
- Vähimmäisrangaistus: Vastaa nuoriin sovellettavia rangaistuksen alarajoja nuorisorikosoikeuslain 5 §:n mukaisesti, eli yleensä huomattavasti yleisiä vähimmäisrangaistuksia alhaisempi.
- Poikkeukset: Erityisen vakavissa rikoksissa, kuten tapossa, vakavissa seksuaalirikoksissa, terroristisessa osallisuudessa tai järjestäytyneessä rikollisuudessa, sovelletaan yleisiä rangaistusuhkia, enintään 20 vuoden vankeusrangaistusta.
- Yhdistetyt teot: Jos henkilö on tehnyt rikoksia sekä ennen että jälkeen 21-vuotissyntymäpäivänsä, rangaistus määrätään nuorten aikuisten sääntöjen mukaisesti, mikäli tekojen painopiste oli ennen 21 ikävuotta.
Näiden säännösten tarkoituksena on estää nuoruudelle tyypillisten virheiden johtaminen elinikäisiin seurauksiin. Rangaistuksen tulee vastata tekijän kehitystasoa ja todellista kypsyyttä, eikä pelkästään ulkoista teonkuvausta.
Edunne asianajajan tuella
Rikosoikeudellinen menettely on asianosaisille huomattava rasite. Jo alussa uhkaavat vakavat seuraukset – pakkotoimista, kuten kotietsinnästä tai pidätyksestä, rikosrekisterimerkintöihin ja vankeus- tai sakkorangaistuksiin. Virheitä alkuvaiheessa, kuten harkitsemattomia lausuntoja tai puutteellista todisteiden varmistamista, ei usein voida enää korjata myöhemmin. Myös taloudelliset riskit, kuten vahingonkorvausvaatimukset tai menettelyn kustannukset, voivat painaa raskaasti.
Erikoistunut rikosoikeudellinen puolustus varmistaa, että oikeutesi säilyvät alusta alkaen. Se antaa turvaa poliisin ja syyttäjän kanssa asioidessa, suojaa itsekriminointia vastaan ja luo perustan selkeälle puolustusstrategialle.
Asianajotoimistomme:
- tarkistaa, onko ja missä määrin syyte oikeudellisesti kestävä,
- tukee sinua esitutkinnassa ja pääkäsittelyssä,
- varmistaa oikeudellisesti pätevät hakemukset, lausunnot ja menettelyvaiheet,
- tukee siviilioikeudellisten vaatimusten torjumisessa tai sääntelyssä,
- valvoo oikeuksianne ja etujanne tuomioistuimessa, syyttäjänvirastossa ja asianomistajia kohtaan.
Peter HarlanderHarlander & Partner Rechtsanwälte „Machen Sie keine inhaltlichen Aussagen ohne vorherige Rücksprache mit Ihrer Verteidigung. Sie haben jederzeit das Recht zu schweigen und eine Anwältin oder einen Anwalt beizuziehen. Dieses Recht gilt bereits bei der ersten polizeilichen Kontaktaufnahme. Erst nach Akteneinsicht lässt sich klären, ob und welche Einlassung sinnvoll ist.“
