Vanhentuminen
Vanhentuminen
Monet ihmiset uskovat, että perintövaatimus on turvattu ”ikuisesti”. Itävallan perintöoikeudessa on kuitenkin selkeät määräajat: liian kauan odottava riskeeraa vaatimustensa lopullisen menetyksen. Erityisesti lakiosuuksien, legaattien tai kuolinpesästä peräisin olevien palautusvaatimusten yhteydessä vanhentuminen voi muuttua ansaksi.
Perintöoikeudellisten vaatimusten vanhentuminen
Perintövaatimuksen haltijan ei tulisi viivytellä liian kauan. Itävallan perintöoikeudessa on nimittäin selkeät vanhentumisajat:
Kun määräaika on umpeutunut, vaatimusta ei voida enää panna täytäntöön sen oikeudellisesta perustasta riippumatta. Tämä koskee lakiosuusvaatimuksia samoin kuin legaatteja, perintökanteita tai kuolemanvaraisia lahjoituksia. Erityisen ongelmallista on, että monet määräajat alkavat kulua jo ennen kuin asianosaiset ovat edes tietoisia oikeudestaan.
Vanhentumisen piiriin kuuluvat vaatimukset
Säännös § 1487a ABGB koskee erityisesti seuraavia tapauksia:
- Lakiosuusvaatimukset ja lakiosuuden täydennykset
- Legaatit (testamenttilahjoitukset) sekä kuolemanvaraiset lahjoitukset
- Perintökanteet (esim. ohitetun laillisen perillisen tapauksessa)
- Testamenttimääräysten riitauttaminen, ehtojen tai rasitusten
- Paremman tai vastaavan perintöoikeuden vaatiminen perinnönjaon jälkeen
Myös liittovaltion omistusoikeus kuuluu tämän säännöksen piiriin.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „Viele Betroffene glauben, ein Erbrecht sei zeitlich unbegrenzt durchsetzbar. Tatsächlich ist das Gegenteil der Fall: Wer zögert, riskiert den vollständigen Verlust“
Vanhentumisajat
Itävallan perintöoikeudessa perintöoikeudellisten vaatimusten esittämiseen sovelletaan kahta erilaista vanhentumisaikaa: lyhyttä kolmen vuoden määräaikaa ja pitkää kolmenkymmenen vuoden määräaikaa. Molemmat määräajat kulkevat rinnakkain ja vaikuttavat tietämyksen ja kuolinhetken mukaan. Siksi vaatimuksia turvatakseen on tiedettävä paitsi se, onko hänelle jotain oikeutta, myös se, milloin kyseinen määräaika alkaa kulua.
Lyhyt määräaika:
Lyhyt kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa heti, kun henkilö saa tiedon olosuhteista, jotka perustavat hänen vaatimuksensa. Se alkaa kulua myös silloin, kun tiedot olisi voitu tunnistaa asianmukaisella huolellisuudella.
Esimerkki: Jos legaatin saajalle ilmoitetaan testamentin sisällöstä vasta kaksi vuotta kuolemantapauksen jälkeen, määräaika alkaa kulua vasta tästä tiedosta.
Pitkä määräaika:
Tämä pitkä kolmenkymmenen vuoden määräaika alkaa vainajan kuolemasta ja kuluu riippumatta siitä, tietääkö oikeutettu vaatimuksestaan. Se on ehdoton raja. Jos se on umpeutunut, vaatimusta ei voida enää esittää, vaikka tieto olisi saatu vasta myöhemmin tai olisi tullut petetyksi.
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioVanhentumisen oikeudellinen seuraus
Vanhentunutta vaatimusta ei voida enää panna täytäntöön oikeudessa. Vaatimus on tällöin olemassa vain niin sanottuna luonnollisena velvoitteena, eli se säilyy, mutta sitä ei voida enää oikeudellisesti periä.
Jos maksu suoritetaan vapaaehtoisesti, suoritusta ei voida oikeudellisesti vaatia takaisin.
Tuomioistuin ei ota vanhentumista huomioon virallisesta puolesta, vaan vastapuolen on esitettävä vastaväite.
Siirtymäsäännös
Tätä vanhentumisaikaa sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joissa kyseinen vaatimus ei ollut vielä vanhentunut 1.1.2017. Näissä tapauksissa kolmen vuoden tietoon perustuva määräaika alkaa kulua uudelleen kuolinhetkestä riippumatta.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „Auch vermeintlich alte Erbfälle können noch relevant sein, wenn man die Übergangsregelungen richtig deutet.“
Edunne asianajajan tuella
- Tarkastus siitä, onko vanhentuminen jo tapahtunut vai voidaanko se vielä estää
- Määräaikojen laskenta ja todisteiden turvaaminen
- Avointen vaatimusten esittäminen vanhentumisaikojen puitteissa
- Neuvonta vaatimusten keskeyttämisestä, katkaisemisesta tai tunnustamisesta
- Edustus vanhentumiseen vetoavia perillisiä tai lakiosuuden saajia vastaan
