Laskettelutapaturmien asianajaja Itävallassa

Asianajajamme ovat erikoistuneet tuomioistuimen ulkopuoliseen ja oikeudelliseen oikeudelliseen edustukseen siviiliprosesseissa ja rikosprosesseissa Itävallan laskettelutapaturmien johdosta.

Laskettelutapaturmien oikeudelliset seuraukset

Kuusi toimipistettä

Meidän kuuden toimipisteemme ihanteellinen sijainti Itävallassa mahdollistaa sen, että voimme edustaa teitä optimaalisesti jokaisella onnettomuuspaikalla kaikissa Itävallan hiihtokeskuksissa.

Saksalaiset asiakkaamme arvostavat erityisesti sitä, että asianajotoimistomme on hyväksytty myös Saksassa. Tämä helpottaa kommunikointia saksalaisen ”kotiasianajajan” ja saksalaisen oikeusturvavakuutuksen kanssa. Olemme optimaaliset ”kääntäjät” Saksan oikeudesta Itävallan oikeuteen.

Keskustelu videoneuvottelun kautta

Laskettelutapaturmia sattuu usein kaukana kotoa. Siihenkin meillä on ratkaisu. Kaikkien videoneuvottelun tai puhelimen kautta tapahtuvien keskustelujen hoitaminen on meille itsestäänselvyys. Tämä säästää teiltä monia matkakilometrejä.

Oikeusturvavakuutus

Hyväksymme kaikki oikeusturvavakuutukset.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vaatimukset laskettelutapaturman jälkeen

Laskettelutapaturmassa Itävallassa on lähes kaikissa tapauksissa sovellettava Itävallan lakia. Kaikkien osallisten henkilöiden vaatimukset on siksi tarkasteltava Itävallan lain mukaan. Toisin on vain, jos onnettomuuden aiheuttajalla ja uhrilla on asuinpaikka samassa ulkomaassa.

Laskettelutapaturmassa voi syntyä vahingonkorvausvaatimuksia seuraavista syistä:

1. Kipu
2. Esinevahingot
3. Pelastuskustannukset
4. Hoitokustannukset
5. Turhat kulut
6. Ansionmenetys
7. Kiinteät kulut

Vastuu näistä vaatimuksista kohdistuu siihen, joka on aiheuttanut onnettomuuden syyllisesti ja lainvastaisesti. Jos näitä vaatimuksia halutaan ajaa onnettomuuden uhrina tai torjua onnettomuuden aiheuttajana, on kaikki tehtävä oikein alusta alkaen.

Poliisi tutkii aina onnettomuuden kulun tapauksissa, joissa on kyseessä ruumiinvamma. Tällöin jopa pienet virheet lausunnossa voivat johtaa kalliisiin seurauksiin.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Kivun ja kärsimyksen korvaus

Kivun ja kärsimyksen korvauksen tarkoituksena on korvata loukkaantuneelle sekä laskettelutapaturmasta jo aiheutuneet kivut ja epämiellyttävät tunteet että kaikki vasta tulevaisuudessa ilmenevät seuraus- ja myöhäisvahingot.

Kivun ja kärsimyksen korvauksen määrä lasketaan päiväkorvausten perusteella, ja erotellaan lievät, keskivaikeat ja vaikeat kivut. Näitä myönnetään eri oikeuspiireissä osittain eri suuruisina.

Esimerkiksi Salzburgin osavaltion tuomioistuin myöntäisi ruumiinvammasta, johon liittyy 3 päivää voimakasta kipua, 8 päivää keskivaikeaa kipua ja 21 päivää lievää kipua, todennäköisesti kivun ja kärsimyksen korvausta noin 5 520,00 euroa.

Esinevahingot

Esinevahingot kattavat korvaamisen tai korjaamisen esineiden kustannukset, jotka ovat tuhoutuneet tai vaurioituneet laskettelutapaturmassa. Myös esinevahingot, kuten laskettelutapaturmassa vaurioituneet lasketteluvälineet, on korvattava.

Vahingonkorvausvaatimuksen tarkoituksena on antaa vahingon kärsineelle korvaus kärsitystä menetyksestä. Jos jo käytettyjä esineitä, kuten vanhoja lasketteluvälineitä, vaurioituu, syntyy ”uusi vanhan tilalle” -ongelma. Tämä voi erittäin käytettyjen esineiden kohdalla johtaa siihen, että korvataan vain vaurioituneen esineen käypä arvo.

Pelastuskustannukset

Pelastuskustannukset kattavat onnettomuuspaikalta pelastamisen kustannukset. Jos siis laskettelutapaturman vuoksi tarvitaan pelastusta helikopterilla, loukkaantunut voi vaatia näitä kustannuksia myös onnettomuuden aiheuttajalta.

HUOMIO: Mikäli vakuutus on korvannut pelastuskustannukset, siirtyvät niihin liittyvät vaatimukset vahingonaiheuttajaa vastaan vakuutusyhtiölle.

Hoitokustannukset

Hoitokustannukset kattavat hoitojen, lääkkeiden, apuvälineiden ja hoitoihin matkustamisen kustannukset.

HUOMIO: Mikäli sosiaalivakuutuslaitos on suorittanut korvaukset, siirtyvät niihin liittyvät vaatimukset vahingonaiheuttajaa vastaan sosiaalivakuutuslaitokselle.

Turhat kulut

Turhat kulut ovat kaikki sellaiset kulut, jotka eivät ole itse aiheutuneet laskettelutapaturmasta, mutta ovat muuttuneet hyödyttömiksi laskettelutapaturman vuoksi. Onnettomuuden uhrilla on oikeus vaatia korvausta turhista kuluista.

Turhien kulujen korvausvaatimuksen piiriin kuuluvat muun muassa tarpeettomaksi käyneen hotellihuoneen kustannukset, matkakustannukset lomasta, jota ei enää voi käyttää, sekä peruutuskustannukset.

Ansionmenetys

Ansionmenetys kattaa kaikki onnettomuuden uhrin vahingot, jotka johtuvat työkyvyn heikkenemisestä tai menetyksestä .

Jos onnettomuuden uhri kärsii laskettelutapaturman vuoksi ansionmenetyksen, on onnettomuuden aiheuttajan korvattava ansionmenetys.

Ansionmenetys on onnettomuuden aiheuttajan korvattava jo lievän huolimattomuuden tapauksessa.

Menetetty voitto

Menetetty voitto syntyy aina silloin, kun vahingon kärsinyt menettää tulevaisuudessa olevan mahdollisuuden, jonka toteutuminen oli jo pitkälti varmaa.

Jo lähestyvän, mutta laskettelutapaturman aikaan vielä vahvistamattoman ammatillisen ylennyksen saamatta jääminen on menetettyä voittoa, jos onnettomuuden uhri ei pysyvien vammojen vuoksi enää kykene hoitamaan paremmin palkattua työtä.

Menetetty voitto on onnettomuuden aiheuttajan korvattava törkeän huolimattomuuden tapauksessa.

Kiinteät kulut

Kiinteät kulut on tarkoitettu korvaamaan kaikki muut kulut, jotka ovat aiheutuneet vahingon kärsineelle laskettelutapaturman vuoksi. Niihin kuuluvat erityisesti oma ajankäyttö seurausten hoitamiseen. Esimerkkejä ovat kulut poliisikuulusteluun.

”Kiinteiden kulujen” nimikkeellä myönnetään yleensä enintään 200,00 euroa, ellei korkeampia kustannuksia osoiteta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Vastuu laskettelutapaturmista

Vastuu laskettelutapaturman seurauksista edellyttää onnettomuuden aiheuttajan lainvastaista ja syyllistä menettelyä.

Olemme koonneet teille tärkeimmät esimerkit:

FIS-käyttäytymissääntöjen noudattamatta jättäminen

Kansainvälinen hiihtoliitto FIS (Fédération Internationale des Ski) on hyväksynyt FIS-säännöt hiihtäjille ja lumilautailijoille. FIS-säännöt ovat vuodelta 1967, ja niitä on päivitetty sen jälkeen kahdesti, viimeksi vuonna 2002.

FIS-sääntöjen tavoitteena on estää laskettelu- ja lumilautailutapaturmia. Sääntöjen ylin periaate on ”huomaavaisuus”. Hiihtorinteiden käyttäjien törmäyksessä FIS-käyttäytymissääntöjen noudattamatta jättäminen perustaa yleensä vastuun onnettomuuden seurauksista.

Laskettelu alkoholin vaikutuksen alaisena

Rinteessä ei, toisin kuin tieliikenteessä, ole laillista veren alkoholipitoisuuden ylärajaa (promillerajaa). Laskettelun riski alkoholin vaikutuksen alaisena on kuitenkin suuri.

Laskettelutapaturman sattuessa alkoholin vaikutus ilmenee monella tavalla: Jos onnettomuuden aiheuttaja on alkoholin vaikutuksen alaisena, tämä johtaa lähes aina törkeään huolimattomuuteen. Onnettomuuden aiheuttaja vastaa silloin esinevahingoista vaurioituneiden esineiden uushankinta-arvosta ja myös onnettomuuden uhrin ansionmenetyksestä. Jos onnettomuuden uhri on alkoholin vaikutuksen alaisena, tuomioistuin sen sijaan usein toteaa onnettomuuden uhrin myötävaikutuksen. Onnettomuuden uhrin korvausvaatimus pienenee silloin prosentuaalisesti.

Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen vaikuttaa siis suoraan esitettävien vaatimusten laajuuteen ja määrään.

Joka on alkoholin vaikutuksen alaisena laskettelussa, syyllistyy lisäksi rikokseen, joka on fyysisen turvallisuuden vaarantaminen – silloinkin, kun kukaan ei loukkaantunut. Joka vahingoittaa muita alkoholin vaikutuksen alaisena, syyllistyy huolimattomaan ruumiinvammaan, josta rangaistaan ankarammin törkeän huolimattoman aiheuttamisen vuoksi.

Laskettelu huumeiden vaikutuksen alaisena

Lasketteluun huumeiden vaikutuksen alaisena pätee sama kuin lasketteluun alkoholin vaikutuksen alaisena. Laskettelu huumeiden vaikutuksen alaisena voi aiheuttaa massiivisia haittoja sekä onnettomuuden aiheuttajalle että uhrille.

Vialliset lasketteluvälineet

Virhe lasketteluvälineissä voi johtaa onnettomuuksiin ja vammoihin. Tällöin on mahdollista useita tilanteita:

1. Omat virheet
2. Lasketteluvälineiden myyjän virhe
3. Erikoiskorjaamon virhe
4. Lasketteluvälineiden vuokraajan virhe
5. Lasketteluvälineiden valmistajan virhe

Omat virheet

Korkein oikeus (OGH) johti päätöksessään 3 Ob 38/97b FIS-säännön nro 1 huomaavaisuusperiaatteesta, että alppihiihtäjän käyttäytymisvelvollisuuksiin kuuluu antaa asiantuntijan säätää siteet.

Joka huoltaa lasketteluvälineet itse, ottaa suuren riskin. Jos esimerkiksi laskettelusiteet on säädetty itse ja suorassa ajossa siteiden laukeamisen vuoksi tapahtuu kaatuminen, itse aiheutettu virheellinen säätö katsotaan kaatumisen syyksi, ellei kaatunut onnistu osoittamaan muuta syytä.

Muiden virheet

Lasketteluvälineiden myyjät, lasketteluvälinehuollot, lasketteluvälineiden vuokraajat, maahantuojat ja lasketteluvälineiden valmistajat ovat erikoisyrityksinä vastuussa viallisista varusteista tai virheellisistä säädöistä.

Todistustaakka siitä, että vialliset lasketteluvälineet aiheuttivat onnettomuuden, on kantajalla ja siten yleensä onnettomuuden uhrilla. Tällöin riittää niin sanottu ”näennäistodistus”. Näennäistodistus sallii kokemussääntöjen perusteella johtopäätösten tekemisen todistetuista tosiasioista todistettaviin tosiasioihin. Esimerkiksi OGH päätteli päätöksessään 3 Ob 38/97b todistetusta tosiasiasta, että siteet laukesivat suorassa laskussa ennen kaatumista, todistettavaan tosiasiaan, että säädön on täytynyt olla virheellinen. Sitten sen, joka on säätänyt siteet, on todistettava, että jokin muu tapahtuma oli vähintään yhtä syyllinen kaatumiseen.

Puutteelliset hissilaitteistot

Hissilipun ostamalla syntyy sopimus köysiratayrittäjän ja matkustajan välille. Köysiratayrittäjä on vastuussa matkustajalle, jolla on voimassa oleva lippu, kuljetussopimuksen perusteella. Tämän ansiosta matkustajalle sovelletaan erityisen edullisia vastuuperiaatteita.

Kuljetussopimuksen päävelvoite on matkustajan kuljettaminen köysiradalla. Lisäksi on olemassa sopimuksellinen sivuvaatimus olla loukkaamatta matkustajien fyysistä hyvinvointia.

Lisäksi köysiratayrittäjän syyttömyydestä riippumaton vastuu on mahdollinen rautatie- ja moottoriajoneuvojen vastuulain (EKHG) säännösten perusteella, mikä on myös matkustajalle edullista.

Köysiratayrittäjän on erityisesti varmistettava, että sekä kuljetuslaitteisto itse että sisään- ja uloskäyntipaikat ovat matkustajien kuljetukselle turvallisessa ja vaarattomassa kunnossa.

Lisäksi köysiratayhtiö on vastuussa siitä, että osoitetut hiihtorinteet ja hiihtoreitit ovat turvatussa kunnossa ja että järjestetty pelastuspalvelu on perustettu.

Jos köysiratayrittäjä rikkoo näitä velvoitteita ja matkustaja kärsii vahinkoa, köysiratayrittäjä on vastuussa.

Laskettelualueen puutteellinen turvaaminen

Laskun tyypistä riippuen on erotettava järjestetty laskettelualue, joka käsittää kaikki hiihtorinteet, hiihtoreitit ja erikoisalueet, sekä vapaa laskettelualue, joka on järjestetyn laskettelualueen ulkopuolinen maasto.

Köysiratayrittäjän on otettava vastuu järjestämästään laskettelualueesta merkinnän, leveyden, kunnostuksen, valvonnan ja alppivaarojen sekä lumivyöryvaaran suojelun osalta. Järjestetyn laskettelualueen tunnistaa yleensä sen merkinnästä, joka on pakollinen, sekä vaarojen (erityisesti putoamis-, törmäys- ja lumivyöryvaaran) turvaamisesta ja rinteen kunnostuksesta.

Rinteen turvaamisvelvollisuus johtuu kuljetussopimuksesta, joten köysiratayrittäjän on periaatteessa vastattava rinteen käyttäjälle, jolla on voimassa oleva lippu, järjestetyn laskettelualueen turvallisesta ja vaarattomasta kunnosta kaikesta huolimattomuudesta riippumatta.

On kuitenkin myös otettava huomioon, että täydellistä liikenneturvallisuutta hiihtorinteillä ei voida saavuttaa. Köysiratayrittäjälle asetettaviin velvoitteisiin ei siksi saa asettaa liioiteltuja vaatimuksia.

Köysiratayrittäjän liikenneturvallisuusvelvollisuus ulottuu periaatteessa vain rinteen reunaan, joka on joko luonnonolosuhteiden määräämä tai jonka köysiratayrittäjä voi tehdä keinotekoisesti tunnistettavaksi reunamerkinnöillä. Yleisen käsityksen mukaan rinteen turvaamisvelvollisuus kattaa kuitenkin lisäksi poikkeukselliset vaaranlähteet rinteen välittömässä läheisyydessä (n. 2 metriä).

Liikenneturvallisuusvelvollisuuden konkreettinen laajuus riippuu aina yksittäistapauksen olosuhteista. Konkreettisesti on otettava huomioon, mitkä toimenpiteet ovat köysiratayrittäjälle mahdollisia ja kohtuullisia vaaran välttämiseksi.

Rinteen käyttäjille, joilla ei ole voimassa olevaa hissilippua (esimerkiksi hiihtovaeltajat), osoitetun rinteen haltija on vastuussa tien kunnosta ABGB:n § 1319a mukaan, jolloin vastuu on rajoitettu tahallisuuteen ja törkeään huolimattomuuteen.

Niin sanotulle vapaalle laskettelualueelle ei sen sijaan ole köysiratayrittäjän liikenneturvallisuusvelvollisuuksia; tässä vastataan ainoastaan ingerenssiperiaatteen puitteissa luoduista epätyypillisistä vaaroista.

Puutteelliset erikoisalueet

Erikoisalueisiin kuuluvat erityisesti funparkit ja vastaavat tilat sekä harjoitus- ja kilparadat. Sikäli kuin köysiratayhtiö ylläpitää näitä erikoisalueita, ne kuuluvat järjestettyyn laskettelualueeseen.

Laitteen/alueen ylläpitäjän on liikenneturvallisuusvelvoitteidensa puitteissa ylläpidettävä laitteiston liikenneturvallista ja vaaratonta tilaa ja suojeltava käyttäjiä havaittavilta vaaroilta. Lisäksi vaaditaan fun-parkin alueellista rajausta yleisestä rinteestä.

Fun-parkeissa sattuneiden, osittain vakavia vammoja aiheuttaneiden onnettomuuksien kasvavan määrän vuoksi FIS on antanut ”Code of Conduct for Snow Parks” -ohjeistuksen, joka on tarkoitettu täydennykseksi yleisesti tunnetuille FIS-säännöille hiihdossa.

Virheellinen hiihtokurssi

Asiakkaan ja hiihtokoulun omistajan välillä solmitaan hiihto-opettajasopimus, jossa hiihtokoulun omistaja opettaa asiakkaalle maksua vastaan alppihiihdon tietoja ja taitoja tietyn ajanjakson ajan. Tiettyä koulutustulosta ei tässä yhteydessä yleensä ole velvollisuutta taata.

Sopimussuhteesta johtuva sivullinen velvoite on asiakkaan fyysisen turvallisuuden varmistaminen. Sopimussuhteen erityispiirre on hiihto-opettajan ja asiakkaan välinen yli- ja alistussuhde.

Hiihtokoulun omistaja on vastuussa asiakkaalle kurssin aikana sattuneista onnettomuuksista aiheutuneista vahingoista, jos vahinko johtuu hänen omasta syystään tai hänen hiihto-opettajiensa sopimusperusteisesta syyllisyydestä. Hiihto-opettaja itse on hiihtokoulun omistajan sopimuksen täyttämisessä avustava henkilö ja on vastuussa asiakkaalle vain vahingonkorvausvastuun perusteella.

Hiihtokoulun vastuunrajoitus henkilövahingoista, kuten ruumiinvammoista, ei ole mahdollinen. Esinevahinkojen, kuten rikkoutuneiden hiihtoasujen, osalta hiihtokoulu voi sulkea pois vastuun lievästä huolimattomuudesta, mikäli tästä on sovittu sopimuksellisesti, esimerkiksi yleisten sopimusehtojen muodossa.

Hiihtokurssien osallistujilla on muuten samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla rinteen käyttäjillä. Erityisesti heidän on noudatettava yleisiä käyttäytymissääntöjä, ennen kaikkea FIS-sääntöjä. Jos asiakas on itse syyllinen onnettomuuteen, vastuunjako on yleensä suoritettava.

Lumivyöryt

Lumivyöryvaaran tunnistettavuutta leimaavat suuret epävarmuustekijät. Eurooppalaisen lumivyöryvaaraluokituksen mukaan erotetaan 5 vaaratasoa laukaisutodennäköisyyden perusteella.

Asiantuntevat viranomaiset julkaisevat lumivyörytiedotteita epäsäännöllisin väliajoin ja vaaratilanteen muuttuessa. Lisäksi läheisten sääasemien ja lumenmittausasemien tiedoista voidaan tehdä johtopäätöksiä mahdollisesta olemassa olevasta lumivyöryvaarasta.

Köysiratayrittäjän, joka on sopimusperusteisten sivullisten velvoitteiden vuoksi vastuussa rinteen käyttäjien fyysisestä hyvinvoinnista, lisäksi erityisesti kunnat ovat velvollisia lumivyöryjen ehkäisyyn. Lumivyörykomissioiden jäsenet sen sijaan neuvovat yleensä puhtaasti vapaaehtoisesti ja olisivat siksi vastuussa vain tietoisuuden perusteella.

Jos organisoidulla hiihtoalueella tapahtuu lumivyöryonnettomuus, köysiratayrittäjä on vastuussa syyllisestä toiminnasta. Edellytyksenä tälle on, että vaara oli tunnistettavissa. Lumivyörykomission jäsenillä ei sen sijaan ole vastuuta.

Rinnekoneet, moottorikelkat

Rinnekoneiden ja moottorikelkkojen käyttö on rajoitettu toiminnan kannalta välttämättömiin ajoihin.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hiihtäjiä ei saa rinnekoneiden käytöllä estää tai vaarantaa enempää kuin on ehdottoman välttämätöntä asianmukaisen rinteenhoidon varmistamiseksi. Näkyvyydeltään heikoissa kohdissa on asetettava varoituspostit.

Lisäksi rinnekoneisiin on asennettava asianmukaiset varoituslaitteet (vilkkuvalo). Peruuttaessa tai näkyvyydeltään heikoissa kohdissa rinnekoneen kuljettajan on käytettävä äänimerkkiä tai annettava ajoittainen pilliääni.

Moottorikelkkoihin on myös asennettava sopivat varoituslaitteet (esimerkiksi päällä olevat ajovalot tai tangon päähän kiinnitetty, korkealle nouseva lippu).

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Menettelyt hiihto-onnettomuuksien jälkeen

Onnettomuuteen joutuneen tulisi välittömästi varmistaa oikeudellinen apu.

Siviilimenettelyt

Vahingonkärsijän on esitettävä yksityisoikeudelliset vaatimuksensa siviilioikeuksissa.

Jos onnettomuuden aiheuttajaa vastaan aloitetaan rikosprosessi, siviilioikeudelliset vaatimukset voidaan esittää jo yksityisen asianomistajan vaatimuksena mahdollisessa rikosprosessissa.

Rikosmenettelyt

Jos onnettomuuden toinen osapuoli loukkaantuu hiihto-onnettomuudessa tai varusteet vahingoittuvat, tällä voi olla rikosoikeudellisia seurauksia onnettomuuden aiheuttajalle:

• Vahingonteko
• Fyysisen turvallisuuden vaarantaminen
• Tuottamuksellinen ruumiinvamma
• Tuottamuksellinen tappo

Myös ulkopuoliset kolmannet osapuolet voidaan asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen avunannon laiminlyönnin tai loukkaantuneen heitteillejätön tapauksessa.

Hallinnolliset (rikos)menettelyt

Hallinto-oikeudessa on lukuisia lakeja, joiden soveltamisala on relevantti myös talviurheilutoiminnan yhteydessä. Erityisesti ”freeriding” tai ”metsäteillä ajaminen” voi muodostaa hallinnollisen rikkomuksen.

Hallintolakien rikkominen liittyy useimmissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten antamaan sakkomääräykseen.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Toiminta hiihto-onnettomuuden jälkeen

Jos olet itse joutunut hiihto-onnettomuuteen tai ollut todistajana hiihto-onnettomuudessa, sinun on – mikäli et ole uhri – joka tapauksessa annettava apua. Avunannon laiminlyönti on vamman tapauksessa rikos.

1. Varmista onnettomuuspaikka

Varmista ensin onnettomuuspaikka. Aseta sukset ristikkäin lumeen onnettomuuspaikan yläpuolelle tai heiluta takkia varoittaaksesi takana tulevia hiihtäjiä. Varmistuksella on aina ensisijainen prioriteetti, riippumatta vammojen vakavuudesta. Ei ole hyötyä, jos onnettomuusapulaiset loukkaantuvat puutteellisen varmistuksen vuoksi takana tulevien hiihtäjien toimesta.

2. Anna ensiapua

Anna loukkaantuneille henkilöille ehdottomasti ensiapua. Huolehdi siitä, että loukkaantuneet henkilöt pidetään mahdollisimman lämpiminä. Onnettomuuden aiheuttama shokki voi talvella helposti johtaa hengenvaaralliseen hypotermiaan.

3. Hae apua

Jos tarvitaan lisäapua, hälytä hätäkeskus Euroopan hätänumeron 112 kautta. Älä katkaise puhelua ennen kuin hätäkeskus on tallentanut kaikki tiedot ja puhelu on päättynyt. Jos puhelinhälytys ei ole mahdollinen, apua on haettava muulla tavoin, mikäli se on vaaratonta. Jos tämä ei ole vaaratonta, on suositeltavaa pysyä onnettomuuspaikalla. Loukkaantuneet henkilöt saa jättää yksin vain äärimmäisessä hätätilanteessa.

4. Varmista todisteet

Varmista kaikki todisteet. Aloita todisteiden varmistaminen vasta, kun sinä tai muut henkilöt huolehtivat onnettomuuden uhrista.

5. Ilmoita poliisille

Jos aiheutat onnettomuuden, jossa on ruumiinvamma, olet velvollinen ilmoittamaan poliisille. Poliisille tulisi joka tapauksessa ilmoittaa heti, kun on pieninkin epäilys vähäisestäkin vammasta – vaikka uhri ei pitäisi sitä tarpeellisena. Ruumiinvamman aiheuttajan laiminlyönti ilmoittaa poliisille on rikos.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Todisteiden varmistaminen hiihto-onnettomuuden jälkeen

Varmista kaikki todisteet. Käytä tähän tarkoitukseen parhaiten matkapuhelimesi kameraa ottaaksesi valokuvia ja videoita.

1. Kirjaa henkilötiedot

Die FIS-sääntö nro 10 määrää, että jokaisen rinteen käyttäjän, olipa hän todistaja tai osallinen, vastuussa tai ei, onnettomuuden sattuessa on ilmoitettava henkilötietonsa.

Dokumentoi ensimmäisenä askeleena kaikki onnettomuuteen osallistuneet henkilöt, todistajat ja myös myöhemmin paikalle tulleet auttajat. Valokuvaa dokumentointia varten ihanteellisesti henkilöiden henkilöllisyystodistukset tai personoidut hiihtokortit tai tee video jokaisesta henkilöstä, jossa henkilö ilmoittaa nimensä, osoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa.

2. Laadi onnettomuusraportti

Todisteiden varmistamiseksi hiihto-onnettomuudessa on tarpeen dokumentoida hiihto-onnettomuus:

1. Onnettomuuspaikka
2. Osalliset
3. Onnettomuuden kulku
4. Vammat
5. Esinevahingot
6. Todistajien sijainti onnettomuushetkellä
7. Todistajien kuvaus
8. Paenneen henkilön tuntomerkit (esim. onnettomuuden aiheuttaja)
9. Avunannot
10. jatkokehitys

3. Ilmoita asianajajalle

Onnettomuuksissa, joissa on ruumiinvammoja, poliisi suorittaa myös tutkinnan. Hiihto-onnettomuuden uhrien tai aiheuttajien tulisi ehdottomasti ottaa yhteyttä asianajotoimistoomme ennen mahdollista poliisikuulustelua.

Pienetkin virheet kuulustelussa voivat johtaa korjaamattomiin seurauksiin tulevaisuudellesi. Yleensä asianajajan antama kirjallinen lausunto on siksi parempi vaihtoehto kuin suullinen kuulustelu ilman edeltävää oikeudellista neuvontaa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio