Kotirauhan rikkominen

Kotirauhan rikkominen tarkoittaa luvatonta tunkeutumista suojattuun tilaan, joka on selkeästi yksityisen tai ammatillisen piirin aluetta. Suojattuja ovat kaikki alueet, joissa jollakulla on oikeus päättää pääsystä. Myös poistumatta jättäminen kehotuksesta huolimatta kuuluu tähän.

Objektiivinen tunnusmerkistö

Kotirauhan rikkomisen objektiivinen tunnusmerkistö kattaa kaiken luvattoman tunkeutumisen suojattuun tilaan sekä poistumatta jättämisen selkeästä kehotuksesta huolimatta. Suojattuna on henkilön tilallinen yksityisyys, eli se alue, jossa hän itse päättää, kuka saa tulla sisään. Sillä ei ole merkitystä, kenelle tila kuuluu. Ratkaisevaa on, että alue on selkeästi rajattu ja oikeutetun henkilön tahto on tunnistettavasti pääsyä vastaan. Rikoksen perusmuodossa riittää jo pelkkä fyysinen tunkeutuminen ilman lupaa.

Tämän perusmuodon lisäksi on olemassa vakavampi muoto. Se toteutuu, jos tunkeutuminen pakotetaan väkivallalla tai väkivallalla uhkaamalla ja siihen liittyy erityisiä olosuhteita, jotka tekevät menettelystä vaarallisemman. Näihin kuuluvat esimerkiksi suunniteltu väkivallan käyttö sisällä, aseiden tai vastaavien esineiden mukana pitäminen vastarinnan murtamiseksi, tai useamman henkilön yhteinen väkivaltainen tunkeutuminen. Näissä tapauksissa riski henkilöille ja omaisuudelle on huomattavasti suurempi, minkä vuoksi teosta rangaistaan ankarammin.

Tarkistusvaiheet

Tekijä:

Tekijä voi olla kuka tahansa henkilö, joka tunkeutuu suojattuun tilaan ilman lupaa tai ei poistu kehotuksesta huolimatta.

Rikoksen kohde:

Suojattuja ovat asunnot, talot, päivittäisen elämän tai työn suljetut tilat sekä aidatut alueet, jotka tarjoavat henkilölle tilallista yksityisyyttä. Vakavammassa muodossa myös julkisen palvelun tilat tai ammatillisesti käytetyt alueet kuuluvat suojan piiriin.

Tekotapa:

Rikollinen teko koostuu luvattomasta tunkeutumisesta tai oleskelusta oikeutetun henkilön nimenomaisen tahdon vastaisesti. Törkeämmässä muodossa lisäksi tunkeutuminen pakotetaan käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla väkivallalla ja siihen liittyy raskauttava olosuhde, kuten aseiden mukana pitäminen, suunniteltu väkivalta henkilöitä tai omaisuutta kohtaan tai useamman osallisen yhteinen väkivaltainen menettely.

Rikoksen seuraus:

Erillistä vahinkoa ei tarvitse syntyä. Rikos on jo täytetty, kun kotirauha on rikottu, eli suojattuun alueeseen on tunkeuduttu tai sieltä ei ole poistuttu oikeutetun henkilön tahdon vastaisesti.

Kausaalisuus:

Luvattoman käyttäytymisen on täytynyt aiheuttaa kotirauhan häirintä. Törkeässä kotirauhan rikkomisessa myös väkivallan tai uhkauksen on täytynyt olla syy tunkeutumiseen.

Objektiivinen syyksilukeminen:

Käyttäytyminen on syyksiluettavaa, jos tekijä on aiheuttanut tilallisen alueen oikeudellisesti paheksuttavan häirinnän ja juuri tämä häirintä toteutuu. Vakavammassa muodossa lisäksi väkivallan käytöstä, aseiden mukana pitämisestä tai ryhmätoiminnasta johtuva kohonnut vaara on toteuduttava tosiseikastossa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rajaaminen muihin rikoksiin

Kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistö rikoslain 109 §:n mukaan kattaa sellaisen käyttäytymisen, jolla henkilö väkivaltaa käyttäen tai väkivallalla uhkaamalla pakottaa pääsyn asuntoon tai muuhun suojattuun tilaan tai pykälän kvalifioiduissa tapauksissa 3:n mukaisesti samoissa olosuhteissa tunkeutuu taloon, asuntoon, suljettuun ammatti- tai palvelutilaan tai aidatulle alueelle. Painopiste on kotirauhan tilallisessa loukkauksessa ja siten oikeutetun yksityisen tai ammatillisen piirin suojelussa. Vääryys ei synny omaisuusvahingosta, vaan pääsyä koskevan tahdon laiminlyönnistä ja siitä aiheutuvasta suojatun alueen häiriöstä.

• Rikoslain 105 § – Pakottaminen: Omaisuusvahinko suojaa esineiden substanssia ja toimintakykyä, kun taas kotirauhan rikkominen turvaa henkilön tilallisesti suojatun alueen. Jos tunkeutumisen yhteydessä vahingoitetaan ovea, ikkunaa tai laitetta, molemmat rikokset voivat olla samanaikaisesti käsillä. Kotirauhan rikkominen ei syrjäydy tällä, koska kotirauhan suoja on olemassa riippumatta vahingosta tai omaisuuden menetyksestä.
• Rikoslain 129 § – Murtovarkaus: Murtovarkaudessa keskiössä on vieraan omaisuuden anastaminen, ja tunkeutuminen työkaluilla tai esteiden ylittäminen toimii kvalifioivana tekijänä. Rikoslain 109 § on erotettava tästä, koska se yksinään sanktioi suojatun tilallisen piirin häiriön. Jos tunkeutumisen yhteydessä toteutuvat molemmat tunnusmerkistöt, rikokset ovat rinnakkaisia; syrjäytymistä ei tapahdu, koska rikoslain 109 § ei ole omaisuusrikos.

Rikosten yhtymä:

Rikosten todellinen yhtyminen:

Todellinen rikoskonkurrenssi on kyseessä, kun väkivaltaiseen tunkeutumiseen liittyy muita itsenäisiä rikoksia, kuten pakottaminen, vaarallinen uhkaus, pahoinpitely, omaisuusvahinko tai varkaus. Kotirauhan rikkominen ei syrjäytä näitä rikoksia, vaan se on säännöllisesti itsenäisesti niiden rinnalla, koska kyseessä ovat eri oikeushyvät.

Rikosten epäaito yhtyminen:

Syrjäytyminen spesialiteettiperiaatteen perusteella tulee kyseeseen vain, jos toinen normi kattaa tunkeutumisen koko vääryyden täysin. Tämä on harvoin tapaus, sillä eivät omaisuusrikokset, pakottaminen eivätkä väkivaltarikokset kata kotirauhan suojaa itsenäisenä tunnusmerkistönä. Itävallan rikoslain 109 § pysyy siksi pääsääntöisesti itsenäisenä.

Rikosten paljous:

Rikosten paljous on kyseessä, kun tekijä useasti ja toisistaan riippumattomissa tapahtumaketjuissa tunkeutuu suojattuihin tiloihin tai pakottaa tunkeutumisen. Jokainen itsenäinen kotirauhan häirintä muodostaa oman rikoksen, ellei kyseessä ole yhtenäinen elämäntapahtuma.

Jatkuva rikos:

Yhtenäinen rikos katsotaan olevan kyseessä, jos tekijä tiiviissä ajallisessa yhteydessä tunkeutuu useasti tai ylläpitää kotirauhan häirintää jatkuvasti, esimerkiksi jatkuvilla uhkauksilla tai saman alueen toistuvalla väkivaltaisella tunkeutumisella. Rikos päättyy, kun häirintä ei enää jatku.

Todistustaakka & todisteiden arviointi

Syyttäjänvirasto:

Syyttäjän on näytettävä toteen, että syytetty on luvattomasti tunkeutunut suojattuun tilaan tai ei ole poistunut kehotuksesta huolimatta ja siten rikkonut kotirauhaa. Ratkaisevaa on näyttö konkreettisesta tilallisesta loukkauksesta, joka on tapahtunut oikeutetun henkilön tunnistettavan tahdon vastaisesti. Kyse ei ole väärinkäsityksistä, sattumanvaraisista ylityksistä tai sosiaalisesti tavanomaisista tunkeutumisista, vaan objektiivisesti luvattomasta käyttäytymisestä, joka haittaa suojattua aluetta.

Erityisesti on osoitettava, että

• että kyseinen alue oli suojattu tila kotirauhan merkityksessä,
• että syytetty on tunkeutunut ilman lupaa tai ei ole poistunut,
• että oikeutetun henkilön tahto oli tunnistettavasti vastakkainen,
• että häirintä on syytetyn objektiivisesti syyksiluettavaa.

Rikoksen törkeämmässä muodossa on lisäksi näytettävä toteen, että tunkeutuminen pakotettiin väkivallalla tai väkivallalla uhkaamalla ja jokin raskauttavista olosuhteista (esim. aseiden mukana pitäminen tai yhteinen väkivaltainen tunkeutuminen) oli olemassa.

Tuomioistuin:

Tuomioistuin tutkii kaikki todisteet kokonaisuutena ja arvioi, oliko käyttäytyminen objektiivisten mittapuiden mukaan omiaan todella rikkomaan kotirauhaa. Keskiössä on kysymys siitä, tapahtuiko tunkeutuminen tai oleskelu oikeutetun henkilön selkeästi tunnistettavan tahdon vastaisesti ja voidaanko käyttäytyminen kokonaiskuvan perusteella luokitella oikeudellisesti luvattomaksi.

Tuomioistuin ottaa huomioon erityisesti:

• kyseisen tilan luonne ja sen todellinen rajaus,
• oikeutustilanne ja asianomaisen henkilön tunnistettava tahto,
• oliko tunkeutuminen sosiaalisesti tavanomaista vai pidettiinkö sitä selkeänä rajan ylityksenä,
• oliko syytetyn täytynyt ymmärtää, ettei hän saanut tulla sisään,
• oliko käyttäytyminen tiiviissä ajallisessa tai paikallisessa yhteydessä poistumiskehotukseen.

Tuomioistuin tekee selkeän eron pelkkiin väärinkäsityksiin, yhteisten alueiden satunnaisiin kosketuksiin tai tilanteisiin, joissa ei ole tunnistettavaa vastakkaista tahtoa.

Syytetty henkilö:

Syytetyllä henkilöllä ei ole todistustaakkaa. Hän voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyjä erityisesti seuraavista asioista:

• kysymykseen siitä, oliko kyseinen alue todella suojattu tila,
• oliko lupa tai salliminen olemassa tai saiko sen olettaa olevan,
• oliko oikeutetun henkilön vastakkainen tahto selkeästi tunnistettavissa,
• voidaanko käyttäytyminen luokitella sosiaalisesti tavanomaiseksi tai tahattomaksi,
• olivatko poistumiskehotukset yksiselitteisiä ja ymmärrettäviä.

Se voi myös esittää, että tietyt tapahtumat eivät olleet väkivaltaisia, vain lyhytaikaisia, vahingossa tapahtuneita tai tilanteen vuoksi ei tunnistettavissa kielletyiksi.

Tyypillinen arviointi

Käytännössä Itävallan rikoslain 109 §:n tapauksissa ovat erityisen tärkeitä seuraavat todisteet:

• Videotallenteet, valvontajärjestelmät tai valokuvat, jotka dokumentoivat tunkeutumisen,
• Todistajanlausunnot pääsyoikeuksista, kehotuksista ja oikeutetun henkilön tunnistettavasta asenteesta,
• Viestit, talon säännöt tai aiemmat sopimukset, joista pääsytilanne ilmenee,
• Dokumentaatiot väkivallan käytöstä tai uhkauksista (törkeämmässä muodossa),
• tekniset tai kirjalliset todisteet tunkeutumisen ja mahdollisten kehotusten ajallisesta järjestyksestä,
• tilalliset asiakirjat tai suunnitelmat, jotka selventävät suojatun alueen rajausta.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytännön esimerkkejä

• Pääsyn pakottaminen väkivallalla uhkaamalla: Tekijä vaatii pääsyä tutun henkilön asuntoon, joka nimenomaisesti kieltää häneltä pääsyn. Tämän jälkeen hän uhkaa potkaista oven sisään tai käyttää fyysistä väkivaltaa paikalla olevaa henkilöä kohtaan. Uhatun väkivallan pelossa uhri avaa oven, jolloin tekijä pakottaa pääsyn. Puuttuminen koskee välittömästi suojattua kotipiiriä ja johtaa selkeään kotirauhan loukkaukseen. Rikos on jo täytetty väkivaltaisella tai väkivallalla uhkaamalla pakottamalla pääsyn, riippumatta siitä, syyllistyykö tekijä myöhemmin muihin rikoksiin.
• Tunkeutuminen aidatulle yksityisalueelle vastarinnan murtamiseen tarkoitetun välineen kanssa: Tekijä ylittää asuintalon aidan ja pääsee puutarhaan tunkeutuakseen sen jälkeen talon alueelle. Hänellä on mukanaan työkalu, jota hän aikoo käyttää, jos joku estää häntä pääsemästä sisään. Uhrin ei tarvitse reagoida tunkeutumiseen; ratkaisevaa on, että tekijä tunkeutuu luvatta suojatulle yksityisalueelle ja kantaa mukanaan välinettä, jonka tarkoituksena on voittaa odotettu vastarinta. Oikeudenloukkaus on pakotetussa tunkeutumisessa tilalliseen yksityisyyteen, joka on erityisesti suojattu väkivaltaisilta hyökkäyksiltä.

Nämä esimerkit osoittavat, että kotirauhan rikkominen rikoslain 109 §:n mukaan on kyseessä, kun joku pakottaa pääsyn asuntoon tai suojattuun tilaan väkivallalla tai väkivallalla uhkaamalla tai tunkeutuu kvalifioivissa olosuhteissa toisen tilalliseen suojapiiriin.

Subjektiivinen tunnusmerkistö

Rikoslain 109 §:n subjektiivinen tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta. Tekijän on tiedettävä, että hän tunkeutuu luvatta suojattuun tilaan tai ei poistu kehotuksesta huolimatta, ja hänen on myös tahdottava tätä luvatonta käyttäytymistä. Riittää, että hän ymmärtää, että kyseinen alue kuuluu henkilölle, joka päättää pääsystä, ja että hänen käyttäytymisensä on vastoin tämän tunnistettavissa olevaa tahtoa.

Tekijän on siksi ymmärrettävä, että hänen tunkeutumisensa tai oleskelunsa kokonaiskuvassa muodostaa tarkoituksellisen kotirauhan loukkauksen ja on tyypillisesti omiaan heikentämään oikeutetun henkilön yksityisyyttä tai tilallista suoja-aluetta. Ratkaisevaa on, että kotirauhan häirintä on tahallista; pelkkä vahingossa tapahtunut tai sosiaalisesti väärinymmärretty tunkeutuminen ei riitä.

Subjektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, jos tekijä vilpittömästi uskoo olevansa oikeutettu pääsemään sisään, esimerkiksi koska hän olettaa kutsun, hiljaisen luvan tai virheellisen käsityksen toimivaltaisuudesta. Samoin tahallisuutta ei ole, jos hän on saanut olettaa, että hänen oleskelunsa sallitaan tai ettei oikeutetun henkilön tahdolla ole selkeää vastustusta.

Viime kädessä tahallisesti toimii se, joka tietää ja tietoisesti pyrkii oikeutetun henkilön tahdon vastaisesti tunkeutumaan suojattuun tilaan tai olemaan poistumatta sieltä ja siten loukkaamaan tilallista yksityisyyttä. Rikoksen törkeämmässä muodossa tahallisuuden on lisäksi kohdistuttava väkivaltaiseen tai uhkaamalla pakotettuun tunkeutumistapaan ja kulloisiinkin raskauttaviin olosuhteisiin (esimerkiksi aseiden mukana pitäminen tai useamman henkilön yhteinen menettely).

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Syyllisyys & erehdykset

Kieltoerehdys:

Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se oli väistämätön. Se, joka toimii tavalla, joka selvästi loukkaa toisten oikeuksia, ei voi vedota siihen, ettei hän tunnistanut teon lainvastaisuutta. Jokaisen on velvollisuus selvittää toimintansa oikeudelliset rajat. Pelkkä tietämättömyys tai kevytmielinen erehdys ei vapauta vastuusta.

Syyllisyysperiaate:

Rangaistavaa on vain se, joka toimii syyllisesti. Tahalliset rikokset edellyttävät, että tekijä tunnistaa olennaisen tapahtuman ja ainakin hyväksyy sen seuraukset. Jos tämä tahallisuus puuttuu, esimerkiksi siksi että tekijä erehtyy luulemaan toimintansa olevan sallittua tai että sitä tuetaan vapaaehtoisesti, kyseessä on korkeintaan huolimattomuus. Tämä ei riitä tahallisissa rikoksissa.

Syyntakeettomuus:

Syyllisyyttä ei kohdistu henkilöön, joka tekohetkellä vakavan mielenterveyden häiriön, sairauden aiheuttaman henkisen heikentymisen tai merkittävän tahdonvoiman puutteen vuoksi ei kyennyt ymmärtämään tekonsa vääryyttä tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa hankitaan psykiatrinen lausunto.

Vastuuvapauttava pakkotila:

Vastuuvapauttava pakkotila voi olla kyseessä, jos tekijä toimii äärimmäisessä pakkotilanteessa torjuakseen akuutin vaaran omalle tai toisten elämälle. Teon lainvastaisuus säilyy, mutta se voi olla syyllisyyttä vähentävä tai vastuuvapauttava, jos muuta ulospääsyä ei ollut.

Oletettu hätävarjelu:

Se, joka erehtyy luulemaan olevansa oikeutettu puolustautumistoimeen, toimii ilman tahallisuutta, jos erehdys oli vakava ja ymmärrettävä. Tällainen erehdys voi vähentää tai poistaa syyllisyyden. Jos kuitenkin huolimattomuusrikkomus jää, harkitaan huolimatonta tai rangaistusta lieventävää arviointia, mutta ei oikeutusta.

Rangaistuksen poistaminen & diversion

Diversio:

Diversio on kotirauhan rikkomisessa periaatteessa mahdollinen. Tunnusmerkistö suojaa kotirauhaa ja tilallista yksityisyyttä, ja syyllisyyden painoarvo määräytyy ennen kaikkea tunkeutumistavan, häirinnän intensiteetin ja tekijän henkilökohtaisen vastuun mukaan. Vähäisten rajan ylitysten, selkeän ymmärryksen ja aikaisemman rikoshistorian puuttuessa diversionaalista menettelyä harkitaan käytännössä säännöllisesti.

Kuitenkin mitä selvemmin suunnitelmallinen, aggressiivinen tai väkivaltainen menettely on tunnistettavissa tai mitä suurempi teon vaarapotentiaali on, sitä epätodennäköisemmäksi diversio tulee, erityisesti jos tunkeutuminen on pakotettu väkivallalla tai uhkaamalla.

Diversiota voidaan harkita, jos

• syyllisyys on vähäinen,
• kotirauhan häirintä oli vain lyhytaikaista tai ei vakavaa,
• ketään ei loukattu tai uhkailtu merkittävästi,
• systemaattista tai toistuvaa tunkeutumista ei ollut,
• tosiseikasto on selkeä, hallittavissa ja yksiselitteinen,
• ja tekijä on välittömästi ymmärtäväinen, yhteistyöhaluinen ja valmis hyvitykseen (esimerkiksi anteeksipyynnöllä, oheisvahinkojen korvaamisella tai etäisyyslupauksilla).

Jos diversion käyttö on mahdollista, tuomioistuin voi määrätä rahallisia suorituksia, yleishyödyllisiä töitä, valvontaohjeita tai hyvityksen. Diversio ei johda tuomioon eikä rikosrekisterimerkintään.

Diversionin poissulkeminen:

Diversio on poissuljettu, jos

• tunkeutuminen pakotettiin väkivallalla tai siihen liittyi selkeä uhkaus,
• teko tapahtui tarkoituksellisesti, suunnitellusti tai pelottavasti,
• useita henkilöitä vaarannettiin suojatulla alueella,
• kyseessä on pidemmän ajan jatkunut tai toistuva tunkeutuminen,
• aseita tai vaarallisia esineitä oli mukana,
• käyttäytyminen johti merkittäviin fyysisiin, psyykkisiin tai turvallisuuteen liittyviin seurauksiin,
• tai kokonaiskäyttäytyminen muodostaa vakavan loukkauksen oikeutetun henkilön yksityisyyttä ja koskemattomuutta kohtaan.

Vain selkeästi vähäisimmän syyllisyyden ja välittömän ymmärryksen tapauksessa voidaan harkita, onko poikkeuksellinen diversionaalinen menettely sallittua. Käytännössä diversio on kotirauhan rikkomisessa edelleen mahdollinen, mutta se on harvinainen väkivaltaisissa tai pelottavissa tilanteissa.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rangaistuksen määrääminen & seuraukset

Tuomioistuin määrää rangaistuksen kotirauhan häirinnän laajuuden, tunkeutumistavan sekä sen mukaan, kuinka voimakkaasti teko on vaikuttanut asianomaisen henkilön yksityisyyteen tai turvallisuuteen. Ratkaisevaa on, onko tekijä toiminut pidemmän ajan kuluessa toistuvasti, tarkoituksellisesti tai pelottavasti ja onko käyttäytyminen aiheuttanut pysyvää rasitusta tai haittaa suojatulle elinympäristölle.

Raskauttavat asianhaarat ovat olemassa erityisesti, jos

• tunkeutuminen tapahtui toistuvasti pidemmän ajan kuluessa,
• kyseessä oli järjestelmällinen tai erityisen itsepintainen tunkeutuminen oikeutetun tahdon vastaisesti,
• sisällä olleet henkilöt vaarannettiin konkreettisesti tai heidän turvallisuudentunteensa järkytettiin voimakkaasti,
• väkivaltaa tai uhkauksia käytettiin tai niillä uhattiin,
• selkeistä kehotuksista huolimatta tunkeutumista jatkettiin tai ei poistuttu,
• yksityisyyden loukkauksesta on aiheutunut merkittävä psyykkinen rasitus,
• tai asiaankuuluvia aiempia tuomioita on olemassa.

Lieventäviä asianhaaroja ovat esimerkiksi

• Nuhteettomuus,
• täydellinen tunnustus ja tunnistettava ymmärrys,
• harhaanjohtavan käyttäytymisen välitön lopettaminen,
• hyvitystoimet, kuten korjaukset tai anteeksipyyntö,
• tekijän erityiset psyykkiset rasitukset,
• tai liian pitkä menettelyaika.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste.

Rangaistusasteikko

Kotirauhan rikkomisesta sen perusmuodossa voidaan tuomita vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi tai sakkoon enintään 720 päiväsakkoon. Tämä rangaistusasteikko koskee luvattomaan tunkeutumiseen, joka pakotetaan väkivallalla tai väkivallan uhalla, ellei kyseessä ole raskauttavia olosuhteita.

Tässä perusmuodossa kotirauhan rikkominen on valtuutusrikos. Tämä tarkoittaa, että syyte voidaan nostaa vain, jos asianomistaja nimenomaisesti ilmoittaa haluavansa syytteen nostamista. Ilman tätä valtuutusta menettelyä ei aloiteta.

Kotirauhan rikkomisen vakavammassa muodossa rangaistusasteikko nousee vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Tämä muoto on kyseessä, jos tunkeutuminen pakotetaan väkivallalla tai uhalla ja lisäksi täyttyy jokin raskauttava olosuhde, kuten aseen kantaminen, suunniteltu väkivallan käyttö sisällä tai useamman henkilön väkivaltainen toiminta. Näissä tapauksissa rikos ei ole valtuutusrikos, joten syyte nostetaan virallisen syytteen alaisena.

Jälkikäteinen anteeksipyyntö, sovittelu, vahingonkorvaus tai vapaaehtoinen käyttäytymisen lopettaminen eivät muuta lakisääteistä rangaistusasteikkoa. Tällaiset olosuhteet vaikuttavat ainoastaan rangaistuksen määräämiseen.

Sakko – päiväsakkojärjestelmä

Itävallan rikoslaki määrää sakot päiväsakkojärjestelmän mukaisesti. Päiväsakkojen lukumäärä määräytyy syyllisyyden mukaan, ja päiväkohtainen summa taloudellisen maksukyvyn mukaan. Näin rangaistus mukautetaan henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja se pysyy silti tuntuvana.

• Väli: enintään 720 päiväsakkoa – vähintään 4 euroa, enintään 5 000 euroa päivässä.
• Käytännön kaava: Noin 6 kuukauden vankeusrangaistus vastaa noin 360 päiväsakkoa. Tämä muunnos on tarkoitettu vain suuntaa-antavaksi eikä se ole jäykkä kaava.
• Maksamatta jättämisen tapauksessa: Tuomioistuin voi määrätä muuntorangaistuksen. Yleensä pätee: 1 päivä muuntorangaistusta vastaa 2 päiväsakkoa.

Huomautus:

Kotirauhan rikkomisesta voidaan määrätä sakkoja erityisesti silloin, kun raskauttavia olosuhteita ei ole ja teko on tehty ilman merkittävää väkivaltaa.

Vankeusrangaistus & (osittain) ehdollinen vapautus

Rikoslain 37 §: Jos lakisääteinen rangaistusuhka on enintään viisi vuotta, tuomioistuin voi lyhyen, enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen sijasta määrätä sakkoja. Tämä mahdollisuus on olemassa myös kotirauhan rikkomisessa, sillä perusmuoto edellyttää vankeusrangaistusta enintään yhdeksi vuodeksi tai sakkoja, ja törkeässä muodossa rangaistusasteikko on enintään kolme vuotta. Käytännössä rikoslain 37 §:ää sovelletaan pikemminkin varovaisesti, jos käyttäytyminen on ollut erityisen kuormittavaa, väkivaltaista tai pelottavaa. Vähemmän vakavissa tapauksissa, kuten lyhytaikaisessa ja ei-aggressiivisessa kotirauhan häirinnässä, rikoslain 37 §:ää voidaan kuitenkin soveltaa.

Rikoslain 43 §: Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jos se ei ylitä kahta vuotta ja tekijällä on positiivinen sosiaalinen ennuste. Tämä koskee myös kotirauhan rikkomista. Ehdollista rangaistusta myönnetään varovaisemmin, jos teossa käytettiin väkivaltaa tai uhkaa, jos sisällä olleet henkilöt järkyttyivät voimakkaasti tai jos kyseessä on toistuva tunkeutuminen. Ehdollinen rangaistus on erityisen realistinen, jos käyttäytyminen on vähemmän vakavaa, tilannekohtaista tai ei ole aiheuttanut pysyvää rasitusta asianosaisille.

Rikoslain 43a §: Osittain ehdollinen rangaistus sallii ehdottoman ja ehdollisesti määrätyn vankeusrangaistuksen osan yhdistelmän. Se on mahdollinen yli kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden rangaistuksissa. Koska törkeässä kotirauhan rikkomisessa rangaistukset voivat olla rangaistusasteikon keskivaiheilla, rikoslain 43a §:ää sovelletaan säännöllisesti. Kuitenkin erityisen vakavissa olosuhteissa, aseiden kantamisessa tai useamman henkilön väkivaltaisessa tunkeutumisessa sitä sovelletaan huomattavasti varovaisemmin.

Rikoslain 50–52 §: Tuomioistuin voi lisäksi antaa määräyksiä ja määrätä ehdonalaisen valvonnan. Harkittavaksi tulevat erityisesti etäisyyden pitäminen suojatusta alueesta tai asianomaisesta henkilöstä, tuki- tai terapiaohjelmat sekä toimenpiteet konfliktien välttämiseksi tai käyttäytymisen vakauttamiseksi. Tavoitteena on pysyvä laillinen käyttäytyminen ja uusien rajojen ylitysten välttäminen. Erityistä huomiota kiinnitetään tilallisen yksityisyyden suojaan ja uusien luvattomien lähestymisten tai tunkeutumisyritysten selkeään estämiseen.

Tuomioistuinten toimivalta

Asiallinen toimivalta

Kotirauhan rikkomisessa, jonka rangaistusasteikko on enintään yksi vuosi vankeutta tai enintään 720 päiväsakkoa, on periaatteessa toimivaltainen käräjäoikeus. Rikokset, joissa rangaistusuhka on näin alhainen, kuuluvat lainmukaisen toimivaltajaon mukaan käräjäoikeuksien ensimmäisen asteen päätösvaltaan.

Koska kotirauhan rikkomisesta on kuitenkin olemassa törkeämpi muoto, jossa on korkeampi rangaistusuhka (enintään kolme vuotta vankeutta), näissä tapauksissa alueellinen tuomioistuin voi toimia yksin tuomarina. Maallikkotuomareista koostuvaa tuomioistuinta ei voida harkita, koska se edellyttäisi lain mukaan korkeampaa rangaistusuhkaa.

Valamiehistöoikeus on poissuljettu, koska kotirauhan rikkominen ei mahdollista elinkautista vankeusrangaistusta, eikä siten lainmukaisia edellytyksiä täyty.

Paikallinen toimivalta

Toimivaltainen on rikoksen tekopaikan tuomioistuin. Ratkaisevaa on erityisesti

• missä luvaton tunkeutuminen tapahtui,
• missä oleskelu tapahtui kehotuksesta huolimatta,
• missä käytettiin väkivaltaa tai uhkaa (törkeämmässä muodossa),
• tai missä tehtiin täydentäviä tekoja, jotka ovat olennaisia tunkeutumiselle.

Jos rikospaikkaa ei voida yksiselitteisesti määrittää, toimivalta määräytyy seuraavasti:

• dem syytetyn henkilön asuinpaikan,
• dem pidätyspaikan,
• tai asianomaisen syyttäjänviraston sijaintipaikka.

Menettely suoritetaan siellä, missä tarkoituksenmukainen ja asianmukainen toteutus on parhaiten varmistettu.

Valitusasteet

Käräjäoikeuden tuomioista on mahdollista valittaa alueelliseen tuomioistuimeen. Alueellinen tuomioistuin päättää muutoksenhakutuomioistuimena syyllisyydestä, rangaistuksesta ja kustannuksista.

Alueellisen tuomioistuimen päätöksiin voidaan myöhemmin hakea muutosta purkuhakemuksella tai uudella valituksella korkeimmassa oikeudessa, mikäli lainmukaiset edellytykset täyttyvät.

Siviilioikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Kotirauhan rikkomisessa uhri itse tai lähisukulaiset voivat yksityisinä asianosaisina esittää siviilioikeudellisia vaatimuksia suoraan rikosprosessissa. Koska teko johtaa usein vahinkoihin, seurantakustannuksiin tai henkilökohtaisiin haittoihin, erityisesti seuraavat vaatimukset tulevat kyseeseen:

• Vahingoittuneiden tai tuhoutuneiden esineiden korvaus (esim. ovet, ikkunat, huonekalut)
• Korjaus- ja ennallistamiskustannusten korvaus
• Tarpeellisten seurantakustannusten korvaus, kuten lukkosepän palvelut, hätälukitukset tai turvatoimet
• Erityisten kulujen korvaus, esimerkiksi neuvonnasta, turvatoimista tai organisatorisista toimenpiteistä
• Aineettomien vahinkojen korvaus, mikäli konkreettinen psyykkinen haitta on osoitettavissa

Yksityisen asianosaisen liittyminen keskeyttää kaikkien esitettyjen vaatimusten vanhentumisen niin kauan kuin rikosprosessi on vireillä. Vasta lainvoimaisen päättymisen jälkeen vanhentumisaika alkaa jälleen kulua, sikäli kuin vaatimusta ei ole täysin hyväksytty.

Vapaaehtoinen vahingonkorvaus, kuten vilpitön anteeksipyyntö, taloudellinen korvaus tai asianomaisen henkilön aktiivinen tukeminen, voi lieventää rangaistusta, edellyttäen, että se tapahtuu ajoissa, uskottavasti ja täydellisesti.

Jos tekijä on kuitenkin suunnitelmallisesti, toistuvasti tai pidemmän ajan kuluessa tunkeutunut luvattomasti tiloihin, käyttänyt väkivaltaa tai uhkauksia tai aiheuttanut erityisen voimakkaan yksityisyyden häiriön, myöhempi hyvitys menettää yleensä suurelta osin lieventävän vaikutuksensa. Tällaisissa tilanteissa jälkikäteinen sovittelu ei voi ratkaisevasti suhteuttaa vääryyttä.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Rikosprosessi yleiskatsaus

• Esitutkinnan aloittaminen: Syytetyn asema konkreettisen epäilyn perusteella; täydet syytetyn oikeudet siitä lähtien. Rikoslain 109 §:n 1 momentin mukaisessa kotirauhan rikkomisessa menettely alkaa kuitenkin vasta, kun oikeutetun valtuutus on saatu, koska muuten syytteen nostaminen ei ole sallittua.
• Poliisi/Syyttäjävirasto: Syyttäjävirasto johtaa, rikospoliisi tutkii; Tavoite: menettelyn lopettaminen, diversion tai syyte.
• Syytetyn kuulustelu: Ennakkotiedotus; puolustajan avustaminen johtaa lykkäykseen; oikeus vaieta säilyy.
• Asiakirjojen tarkastelu: poliisissa/syyttäjävirastossa/tuomioistuimessa; sisältää myös todistusaineiston (sikäli kuin tutkinnan tarkoitus ei vaarannu).
• Pääkäsittely: suullinen todistelu, tuomio; päätös yksityisten asianosaisten vaatimuksista.

Syytetyn oikeudet

• Tiedonsaanti & puolustus: Oikeus tiedonsaantiin, oikeusapuun, vapaaseen puolustajan valintaan, käännösapuun, todistuspyyntöihin.
• Vaitiolovelvollisuus & asianajaja: Oikeus vaieta milloin tahansa; puolustajan avustamisen yhteydessä kuulustelu on lykättävä.
• Tiedotusvelvollisuus: oikea-aikainen tiedotus epäilystä/oikeuksista; poikkeukset vain tutkinnan tarkoituksen turvaamiseksi.
• Asiakirjojen tarkastelu käytännössä: Esitutkinta- ja pääkäsittelyasiakirjat; kolmansien osapuolten pääsy rajoitettu syytetyn hyväksi.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

Käytäntö & käyttäytymisvinkit

1. Pysyä vaiti.
   Lyhyt selitys riittää: ”Käytän oikeuttani vaieta ja puhun ensin puolustukseni kanssa.” Tämä oikeus on voimassa jo ensimmäisestä poliisin tai syyttäjän kuulustelusta lähtien.
2. Ota välittömästi yhteyttä puolustukseen.
   Lausuntoa ei tulisi antaa ilman tutkinta-asiakirjojen tarkastelua. Vasta asiakirjojen tarkastelun jälkeen puolustus voi arvioida, mikä strategia ja todisteiden turvaaminen ovat järkeviä.
3. Varmista todisteet välittömästi.
   Laadi lääkärinlausunnot, valokuvat päivämäärällä ja mittakaavalla, tarvittaessa röntgen- tai TT-kuvat. Säilytä vaatteet, esineet ja digitaaliset tallenteet erillään. Laadi todistajaluettelo ja muistiot viimeistään kahden päivän kuluessa.
4. Älä ota yhteyttä vastapuoleen.
   Omat viestit, puhelut tai julkaisut voidaan käyttää todisteena sinua vastaan. Kaiken viestinnän tulee tapahtua yksinomaan puolustuksen kautta.
5. Varmista video- ja datatallenteet ajoissa.
   Julkisten kulkuneuvojen, tilojen tai kiinteistöhallinnon valvontavideot poistetaan usein automaattisesti muutaman päivän kuluttua. Tietojen varmistuspyynnöt on siksi tehtävä välittömästi operaattoreille, poliisille tai syyttäjänvirastolle.
6. Dokumentoi etsinnät ja takavarikot.
   Kotitarkastusten tai takavarikoiden yhteydessä sinun tulee pyytää kopio määräyksestä tai pöytäkirjasta. Merkitse ylös päivämäärä, kellonaika, osallistuneet henkilöt ja kaikki mukaan otetut esineet.
7. Pidätyksen yhteydessä: ei lausuntoja asiasta.
   Vaadi välitöntä ilmoitusta puolustuksellesi. Tutkintavankeus voidaan määrätä vain, jos on kiireellinen rikosepäily ja lisäksi pidätysperuste. Lievennetyt keinot (esim. lupaus, ilmoitusvelvollisuus, lähestymiskielto) ovat etusijalla.
8. Valmistele vahingonkorvaus kohdennetusti.
   Maksut tai hyvitystarjoukset tulee hoitaa ja dokumentoida yksinomaan puolustuksen kautta. Jäsennelty vahingonkorvaus vaikuttaa positiivisesti diversioniin ja rangaistuksen määräämiseen.

Edunne asianajajan tuella

Kotirauhan rikkomistapaukset koskevat puuttumista tilalliseen yksityisyyteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja usein myös osapuolten väliseen luottamussuhteeseen. Ratkaisevaa on, onko käyttäytyminen todella luvaton tunkeutuminen tai poistumatta jättäminen kehotuksesta huolimatta ja oliko oikeutetun vastustava tahto tunnistettavissa. Jo pienet erot tapahtumien kulussa, viestinnässä tai tilallisessa tilanteessa voivat muuttaa oikeudellista arviointia merkittävästi.

Varhainen oikeudellinen edustus varmistaa, että kaikki asiaankuuluvat tapahtumat, kuten kehotukset, reaktiot, tilalliset rajaukset, mahdolliset väärinkäsitykset ja mahdolliset väkivalta- tai uhkaelementit dokumentoidaan ja luokitellaan oikeudellisesti oikein. Vain jäsennelty analyysi osoittaa, onko kyseessä todella rangaistava kotirauhan rikkominen vai ovatko yksittäiset teot väärinymmärrettyjä, epäselvästi välitettyjä tai oikeudellisesti ei katsottavissa luvattomaksi tunkeutumiseksi.

Asianajotoimistomme

• tarkistaa, täyttyvätkö rikoslain 109 §:n lakisääteiset edellytykset
• analysoi tapahtumien kulun, paikalliset olosuhteet ja viestinnän lieventävien tai ristiriitaisten näkökohtien osalta
• suojaa yksipuolisilta esityksiltä ja hätiköidyiltä arvioinneilta
• kehittää selkeän puolustusstrategian, joka esittää todellisen tapahtumien kulun ymmärrettävästi

Rikosoikeuden asiantuntijoina varmistamme, että kotirauhan rikkomissyytös tutkitaan tarkasti, arvioidaan realistisesti ja menettely toteutetaan täydellisen ja hyvin dokumentoidun tosiasiapohjan perusteella.

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio

UKK – Usein kysytyt kysymykset

Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatio