Vainaja

Vainaja

Itävallassa ruumista ei vallitsevan näkemyksen mukaan luokitella esineeksi eikä henkilöksi. Sen sijaan ruumista pidetään ”jatkettuna persoonallisuutena”, niin kauan kuin se on selkeästi tunnistettavissa tietyn kuolleen henkilön ruumiiksi. Vainajan henkilöoikeus vaikuttaa siis hänen kuolemansa jälkeenkin.

Tämä erityinen oikeudellinen luokitus osoittaa, että vaikka ruumista ei enää pidetä elävänä henkilönä, sillä on silti kunnioitettava ja suojattu asema.

Itävallan lainsäätäjä ei ole antanut säännöstä siitä, miten ruumis on oikeudellisesti luokiteltava.

Ruumis, muodollisuudet, hautaus: nämä oikeudelliset säännökset ovat voimassa ihmisen kuoleman jälkeen Itävallassa.

Ruumiinavaus

Ruumiinavaus (myös obduktio tai sektio) on vainajan lääketieteellinen tutkimus kuolinsyyn selvittämiseksi. Se voidaan suorittaa useista syistä:

Ruumiinavauksia saavat suorittaa vain erikoiskoulutetut patologian tai oikeuslääketieteen erikoislääkärit. Tällöin on huolehdittava ruumiin kunnioittavasta kohtelusta.

Elinsiirto

Vainajien elinsiirrot on säännelty Itävallassa elinsiirtolaissa.

Elinsiirtolain mukaan on sallittua ottaa yksittäisiä elimiä vainajilta, jotta niiden siirrolla voidaan pelastaa toisen ihmisen henki tai palauttaa hänen terveytensä.

Oikeus elinsiirtoon

Elinten poisto saa tapahtua vain voittoa tavoittelemattomissa sairaaloissa, jotka täyttävät myös muut olennaiset yleishyödyllisyyden edellytykset.

Ennen elinten poistoa itsenäiseen ammatinharjoittamiseen oikeutetun lääkärin on lisäksi todettava kuoleman tapahtuminen. Tämän lääkärin on oltava riippumaton. Hän ei siis saa suorittaa elimen poistoa eikä siirtoa. Muutenkaan tämä lääkäri ei saa olla millään tavoin osallisena tai vaikutettuna elinsiirtoon tarvittaviin toimenpiteisiin.

Elimien arvioinnin ja valinnan on tapahduttava lääketieteellisen tiedon tason mukaisesti. Elinten poisto ei saa aiheuttaa vainajan kunnioitusta loukkaavaa turmelua.

Vastustus elinsiirtoa vastaan

Elinten poisto on kiellettyä, jos lääkäreillä on vastustus, jolla vainaja tai hänen laillinen edustajansa on nimenomaisesti kieltäytynyt elinluovutuksesta ennen kuolemaansa.

Elinluovutuksen kieltäytyminen voidaan tehdä myös merkitsemällä se vastustusrekisteriin. Tätä varten on täytettävä lomake Elinluovutus – Vastustus/Muutos/Poisto ja lähetettävä se vastustusrekisteriin. Sairaalat ja lääkärit ovat velvollisia tarkistamaan vastustusrekisterin ennen elinten poistoa.

Ruumiinluovutus

Ruumiinluovutus on Itävallassa sallittua korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaisesti. Jokainen ihminen voi elinaikanaan yleisen henkilöoikeuden perusteella vapaasti määrätä omasta ruumiistaan sekä testamentilla että sopimuksella.

Siksi on oikeudellisesti sallittua luovuttaa oma ruumis lääketieteelliselle tieteelle. Tämä oikeus on kuitenkin erittäin henkilökohtainen. Tämä tarkoittaa, että ruumiinluovutuspäätös on tehtävä itse elinaikana. Muut henkilöt, kuten sukulaiset, perilliset tai edunvalvojat, eivät saa tehdä tätä päätöstä.

Itävallassa oman ruumiin voi luovuttaa seuraaville lääketieteellisille yliopistoille:

Kuolemantapaukseen liittyvät asiakirjat

Lääkärin kuolintodistus

Kuolemantapauksesta on ilmoitettava välittömästi lääkärille. Yleensä kunnanlääkäri hoitaa tämän tehtävän kuolemansyyn tutkijana.

Ennen kuolemansyyn tutkimusta

Ennen kuolemansyyn tutkimuksen suorittamista vainajaan ei saa tehdä minkäänlaisia muutoksia. Erityisesti asennon muuttaminen, peseminen tai vaatteiden vaihtaminen on kiellettyä.

Toimivalta ja oikeudelliset perusteet

Vastuu kuolemantapauksista on periaatteessa kunnilla. Lakisääteiset säännökset tähän liittyen on määritelty kunkin osavaltion laeissa, mikä voi johtaa erilaisiin menettelyihin ja määräaikoihin eri osavaltioissa. Tarkempia tietoja saat kunnasta tai hautaustoimistosta.

Lääkärin hoitotodistus

Kuolinsyyn selvittämiseksi kuolemansyyn tutkijalääkäri tarvitsee lääkärin hoitotodistuksen, jonka vainajan hoitava lääkäri antaa. Mikäli hoitavaa lääkäriä ei ole saatavilla, omaiset voivat toimittaa tarvittavat asiakirjat jälkikäteen.

Asiakirjojen myöntäminen

Kuolemansyyn tutkimuksen päätyttyä kuolemansyyn tutkijalääkäri antaa vainajan luovutuksen yhteydessä seuraavat asiakirjat:

Mikäli kuolinsyytä ei voida yksiselitteisesti määrittää, vainaja siirretään oikeuslääketieteelliseen laitokseen tai sairaalaan jatkoselvitystä varten. Tässä tapauksessa ”Ilmoitus kuolemasta” -lomake annetaan siellä.

Asiakirjojen käyttö

”Ilmoitus kuolemasta” -lomaketta, joka sisältää lääkärin kuolintodistuksen, tarvitaan kuolemantapauksen ilmoittamiseen maistraatille ja hautauksen järjestämiseen. Lisäksi ruumiin kuljetuslupa tarvitaan hautaustoimiston suorittamaan kuljetukseen.

Kuolemansyyn tutkimuksen päätös

Vainajan luovutuksen jälkeen sekä teille että hautaustoimistolle ilmoitetaan välittömästi, jotta vainaja voidaan noutaa.

Kuolleeksi julistaminen / Kuoleman todistaminen

Yleensä kuolema todistetaan kuolemansyyn tutkimuksella ja lääkärin antamalla kuolintodistuksella. Nämä menettelyt edellyttävät kuitenkin, että vainajan ruumis on olemassa.

Jos vainajan ruumista ei löydy, tällä voi olla merkitystä myös kolmansille osapuolille, kuten perillisille, jotka pyrkivät perinnön selvittämiseen, tai puolisoille, jotka harkitsevat uudelleen avioitumista.

Siksi kuolleeksi julistamista koskeva laki (TEG) tietyin edellytyksin mahdollistaa sekä kuolleeksi julistamisen että kuoleman todistamisen.

Virallinen kuolintodistus

Virallisen kuolintodistuksen antaa maistraatti, kun kuolemantapauksesta on asianmukaisesti ilmoitettu. Se toimii virallisena todisteena kuolemasta ja on tarpeen muun muassa perinnön selvittämiseen, eläkevaatimuksiin ja vakuutuskorvauksiin. Todistus annetaan ”Ilmoitus kuolemasta” -asiakirjan ja lääkärin kuolintodistuksen perusteella.

UKK – Usein kysytyt kysymykset.