Ehdonalainen vapauttaminen

Ehdonalainen rangaistuksen lykkäys

Rikoslain 46 ja 47 § säätelevät mahdollisuutta päättää vankeusrangaistus tai vapaudenmenetykseen liittyvä toimenpide ennenaikaisesti tietyin edellytyksin. Tavoitteena on mahdollistaa positiivisen tulevaisuudenennusteen omaaville tuomituille asteittainen paluu rikoksettomaan elämään. Tuomioistuin päättää, riittääkö pelkkä uhkaus rangaistuksen jatkamisesta estämään uuden rikollisuuden. Vapauttaminen tapahtuu koeajalla ja siihen voidaan liittää ehtoja tai ehdonalaista valvontaa.

Ehdonalainen vapauttaminen sallii ennenaikaisen vapauttamisen vankeudesta, jos on olemassa positiivinen ennuste. Rikoslain 46 § koskee rangaistuksen täytäntöönpanoa, rikoslain 47 § ennaltaehkäisevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa.

Periaate

Itävallan rikoslainsäädäntö ei tunne jäykkää rangaistusjärjestelmää, vaan tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia mukauttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa tuomitun yksilölliseen kehitykseen. Rikoslain 46 ja 47 § ovat keskeisiä resososialisaatiossa ja kontrolloidussa uudelleenintegroinnissa yhteiskuntaan. Ne mahdollistavat vankeusrangaistusten tai ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ennenaikaisen päättämisen, jos lailliset edellytykset täyttyvät ja positiivinen tulevaisuudenennuste on olemassa.

Tuomioistuimen päätös ehdonalaisesta vapauttamisesta ei ole armahdus, vaan tiukan oikeudellisen tarkastelun tulos. Se edellyttää huolellista punnintaa yleisen turvallisuuden edun ja yksilön resososialisaation edun välillä. Tällöin arvioidaan kattavasti käyttäytymistä, terapian onnistumista, sosiaalista vakautta ja uusiutumisriskiä.

Seuraavat osiot selittävät ehdonalaisen vapauttamisen edellytykset, menettelyt ja oikeudelliset seuraukset sekä siihen liittyvät valvontamekanismit. Tällä halutaan tehdä selväksi, että rikoslain 46 ja 47 § eivät kumoa rangaistusta, vaan ohjaavat sen täytäntöönpanoa kohdennetusti.

Rikoslain 46 §: Ehdonalainen vapauttaminen vankeusrangaistuksesta

Perusajatus ja tavoite

Rikoslain 46 § pyrkii antamaan näkökulman niille tuomituille, jotka ovat jo suorittaneet merkittävän osan rangaistuksestaan ja osoittavat halua elää tulevaisuudessa lainkuuliaisesti. Tämä säännös yhdistää rangaistuksen ja uudelleenintegroinnin ja osoittaa, että rangaistuksen täytäntöönpanon tarkoituksena ei ole pelkästään kosto, vaan myös parannuksen aikaansaaminen.

Ehdonalaisen vapauttamisen edellytykset

Ehdonalainen vapauttaminen voidaan myöntää, kun puolet määrätystä tai armahduksella vahvistetusta vankeusrangaistuksesta on suoritettu, kuitenkin vähintään kolme kuukautta. Tuomioistuimen on voitava olettaa, että tuomittu ei tee uusia rikoksia ilman lisävankeutta. Arvioinnissa otetaan huomioon käyttäytyminen rangaistuksen täytäntöönpanon aikana, osallistuminen hoito-ohjelmiin, koulu- tai työllisyystoimintaan sekä perhe- ja sosiaalinen tilanne.

Teon vakavuus ja poikkeukset

Erityisen vakavissa rikoksissa vapauttamista ei saa myöntää täytetyistä edellytyksistä huolimatta, niin kauan kuin rangaistuksen jatkettu täytäntöönpano on tarpeen yleisen ennaltaehkäisyn vuoksi. Tämä rajoitus koskee erityisesti vakavia väkivalta- tai seksuaalirikoksia, jos rangaistuksen jatkettu täytäntöönpano vaikuttaa välttämättömältä yleisön luottamuksen säilyttämiseksi oikeusjärjestykseen.

Erityissäännökset elinkautisessa vankeusrangaistuksessa

Elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittu voidaan vapauttaa ehdonalaisesti aikaisintaan viidentoista vuoden kuluttua. Edellytyksenä on erityisen suotuisa uusiutumisennuste. Tuomioistuin tarkastelee tällöin sekä kehitystä rangaistuksen täytäntöönpanon aikana että psyykkistä vakautta ja sosiaalista integroitumista.

Useat tuomiot ja lisärangaistukset

Jos tuomittu suorittaa useita vankeusrangaistuksia tai rangaistuksen jäännöksiä, niiden kokonaiskesto otetaan huomioon. Myös näissä tapauksissa tuomioistuin päättää yhtenäisen tarkastelun perusteella. Ehdonalaisesta vapauttamisesta on päätettävä viimeistään viidentoista vuoden kuluttua. Lisärangaistusten tapauksessa jo suoritettu aika hyvitetään vastaavasti.

Hoidon ja ehdonalaisen valvonnan rooli

Tuomioistuin ottaa huomioon, onko tuomittu osallistunut vapaaehtoisesti hoitoon rangaistuksen täytäntöönpanon aikana tai onko hän vapaudessa valmis jatkamaan sitä. Rikoslain 50–52 §:n mukaisia toimenpiteitä, erityisesti määräyksiä ja ehdonalaista valvontaa, voidaan määrätä uusiutumisriskin minimoimiseksi ja sosiaalisen vakauden edistämiseksi.

Rikoslain 47 §: Vapauttaminen vapaudenmenetykseen liittyvästä ennaltaehkäisevästä toimenpiteestä

Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden erityispiirteet

Rikoslain 47 § ei koske rangaistusvankeutta, vaan vapauttamista toimenpiteistä, jotka palvelevat turvaamista ja hoitoa. Näihin kuuluvat oikeuspsykiatriset hoitokeskukset, päihderiippuvaisten rikoksentekijöiden laitokset ja vaarallisten uusintarikollisten laitokset. Myös tässä ennuste on etusijalla: vapauttaminen on mahdollista, jos vaarallisuus, johon toimenpide kohdistuu, ei enää ole olemassa.

Vapauttaminen oikeuspsykiatrisista hoitokeskuksista

Oikeuspsykiatriseen hoitokeskukseen määrätyt henkilöt voidaan vapauttaa vain ehdonalaisesti. Koeaika on aina määrättävä. Tavoitteena on hallita siirtymistä vapauteen ja estää uusiutumiset.

Vapauttaminen päihderiippuvaisten rikoksentekijöiden laitoksista

Päihderiippuvaisten kohdalla ehdoton vapauttaminen voi tapahtua, jos hoito ei enää lupaa menestystä tai lakisääteinen pidätysaika on päättynyt. Muussa tapauksessa vapauttaminen tapahtuu koeajalla vakaan raittiuden ja sosiaalisen uudelleenintegroinnin varmistamiseksi.

Vapauttaminen vaarallisten uusintarikollisten laitoksesta

Myös vaarallisille uusintarikollisille on mahdollista myöntää ehdonalainen vapauttaminen heti, kun heidän siirtonsa laitokseen ei enää ole tarpeen. Edellytyksenä on, että yleisölle aiheutuva vaara ei enää ole olemassa ja että asianmukaiset tukitoimet voivat turvata yhteiskunnan suojelun.

Yhteiset edellytykset

Kaikkiin vapauttamistyyppeihin sovelletaan: Tuomioistuin tarkastelee henkilöä, terveydellistä kehitystä, käyttäytymistä rangaistuksen täytäntöönpanon aikana ja sosiaalisia näkymiä. Ratkaisevaa on, voidaanko uusiutumisriskiä riittävästi hallita ehdoilla, hoidolla tai tuella. Vain näiden edellytysten täyttyessä ehdonalainen vapauttaminen määrätään.

Oikeudellinen valvonta, koeaika ja ehdonalainen valvonta

Jokainen ehdonalainen vapauttaminen on koeajan alainen. Sen keston määrää tuomioistuin. Tänä aikana ei saa tehdä uusia rikoksia eikä rikkoa määräyksiä. Jos koeaika suoritetaan menestyksekkäästi, rangaistus katsotaan lopullisesti suoritetuksi. Rikkomusten yhteydessä vapauttaminen voidaan peruuttaa, jolloin rangaistuksen tai toimenpiteen loppuosa on suoritettava.

Ehdonalainen valvonta tarkoittaa, että vapautettu henkilö käyttäytyy lainkuuliaisesti ja täyttää mahdolliset ehdot. Näihin kuuluvat esimerkiksi säännölliset ilmoitusvelvollisuudet, terapiaehdot tai työllisyystodistukset. Monissa tapauksissa määrätään ehdonalaista valvontaa tukemaan paluuta vakaaseen elämään ja estämään uusiutumiset.

Peruuttaminen ja oikeudelliset seuraukset rikkomusten yhteydessä

Ehtojen, määräysten tai uusien rikosten rikkomisella koeajan aikana on seurauksia. Tuomioistuin tutkii rikoslain 53–56 §:n mukaisesti, onko ehdonalainen rangaistuksen lykkäys tai ehdonalainen vapauttaminen peruutettava vai riittävätkö lievemmät reaktiot, kuten koeajan pidentäminen tai lisämääräykset.

• Rikoslain 53 § säätelee, millä edellytyksillä peruuttaminen määrätään. Edellytyksenä on selkeä toteaminen siitä, että ehdonalainen valvonta on epäonnistunut tai uudet rikokset kumoavat aikaisemman ennusteen.
• Rikoslain 54 § kuvaa peruuttamisen oikeudelliset seuraukset ja sallii vaihtoehtoiset toimenpiteet, jos peruuttaminen olisi suhteetonta.
• Rikoslain 55 § mahdollistaa koeajan mukauttamisen, esimerkiksi sen pidentämisen, jos se on tarpeen ehdonalaisen valvonnan turvaamiseksi.
• Rikoslain 56 § säätelee lopullista suorittamista koeajan päätyttyä ja jo suoritettujen palvelusten tai vankeusaikojen hyvittämistä peruuttamisen yhteydessä.

Käytännössä peruuttamiset määrätään vain, jos kyseessä on selkeä velvollisuuden rikkominen tai uusi rikos. Tuomioistuin tarkastelee aina, riittävätkö lievemmät keinot, ennen kuin se määrää rangaistuksen jäännöksen täytäntöönpanon.

Käytännön merkitys

Rikoslain 46–47 § sekä peruuttamissäännökset rikoslain 53–56 §:ssä muodostavat yhtenäisen järjestelmän, joka yhdistää rangaistuksen, ehdonalaisen valvonnan ja resososialisaation. Ne mahdollistavat monipuolisen täytäntöönpanokäytännön, joka tähtää sekä turvallisuuteen että uudelleenintegrointiin. Asianosaisille tämä tarkoittaa: Se, joka osoittaa positiivista kehitystä rangaistuksen täytäntöönpanon aikana, voidaan vapauttaa ennenaikaisesti – mutta jokainen lykkäys on ehdollinen sille, että hän osoittaa pärjäävänsä arjessa.

Edunne asianajajan tuella

Rikosoikeudellinen menettely on asianosaisille huomattava rasite. Jo alussa uhkaavat vakavat seuraukset – pakkotoimista, kuten kotietsinnästä tai pidätyksestä, rikosrekisterimerkintöihin ja vankeus- tai sakkorangaistuksiin. Virheitä alkuvaiheessa, kuten harkitsemattomia lausuntoja tai puutteellista todisteiden varmistamista, ei usein voida enää korjata myöhemmin. Myös taloudelliset riskit, kuten vahingonkorvausvaatimukset tai menettelyn kustannukset, voivat painaa raskaasti.

Erikoistunut rikosoikeudellinen puolustus varmistaa, että oikeutesi säilyvät alusta alkaen. Se antaa turvaa poliisin ja syyttäjän kanssa asioidessa, suojaa itsekriminointia vastaan ja luo perustan selkeälle puolustusstrategialle.

Asianajotoimistomme:

• tarkistaa, onko ja missä määrin syyte oikeudellisesti kestävä,
• tukee sinua esitutkinnassa ja pääkäsittelyssä,
• varmistaa oikeudellisesti pätevät hakemukset, lausunnot ja menettelyvaiheet,
• tukee siviilioikeudellisten vaatimusten torjumisessa tai sääntelyssä,
• valvoo oikeuksianne ja etujanne tuomioistuimessa, syyttäjänvirastossa ja asianomistajia kohtaan.

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Machen Sie keine inhaltlichen Aussagen ohne vorherige Rücksprache mit Ihrer Verteidigung. Sie haben jederzeit das Recht zu schweigen und eine Anwältin oder einen Anwalt beizuziehen. Dieses Recht gilt bereits bei der ersten polizeilichen Kontaktaufnahme. Erst nach Akteneinsicht lässt sich klären, ob und welche Einlassung sinnvoll ist.“

Usein kysytyt kysymykset – UKK