Rikosoikeudellinen vanhentuminen

Rikosoikeudellinen vanhentuminen

Rikosoikeudellinen vanhentuminen tarkoittaa, että valtio menettää tietyn ajan kuluttua oikeutensa rangaista teosta tai panna rangaistus täytäntöön. Sen tarkoituksena on luoda oikeusvarmuutta ja estää menettelyjen jääminen avoimiksi määräämättömäksi ajaksi. Ajan kuluessa todistelu vaikeutuu, muistot haalistuvat ja yleinen kiinnostus rangaistukseen vähenee.

Vanhentuminen tarkoittaa, että rikosta tai rangaistusta ei saa enää syyttää tai panna täytäntöön lain määrittelemien määräaikojen umpeuduttua.

Merkitys ja systematiikka

Vanhentuminen on olennainen väline Itävallan rikosoikeudessa. Se suojaa yksilöä ajallisesti rajoittamattomalta rikossyytteeltä ja pakottaa oikeuslaitoksen nopeaan menettelyyn.
Samalla se varmistaa, että erityisen vakavat rikokset, kuten murha tai alaikäisiin kohdistuvat seksuaalirikokset, eivät koskaan vanhene.

Rikoslaki erottaa kaksi vanhentumisen tyyppiä:

1. Rangaistavuuden vanhentuminen – koskee ajanjaksoa, jonka kuluessa teosta saa syyttää.
2. Täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentuminen – koskee ajanjaksoa, jonka kuluessa jo määrätty rangaistus saa panna täytäntöön.

Rangaistavuuden vanhentuminen

Teon rangaistavuus raukeaa tiettyjen määräaikojen umpeuduttua. Erityisen vakavat rikokset eivät kuitenkaan vanhene.
Rikoslain 57 §:n mukaan määräaika alkaa heti, kun rikollinen teko on saatu päätökseen tai rikollinen käyttäytyminen lakkaa.

Määräaika on:

• 20 vuotta, jos teosta on säädetty yli kymmenen vuoden vankeusrangaistus,
• 10 vuotta, jos teosta on säädetty yli viiden vuoden, mutta enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistus,
• 5 vuotta, jos teosta on säädetty yli yhden vuoden, mutta enintään viiden vuoden vankeusrangaistus,
• 3 vuotta, jos teosta on säädetty yli kuuden kuukauden, mutta enintään yhden vuoden vankeusrangaistus,
• 1 vuosi, jos teosta on säädetty enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai vain sakkorangaistus.

Vanhentumisen myötä myöskään menettämisseuraamuksia ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ei saa enää määrätä.

Vanhentumisen pidentäminen ja pysähtyminen

Rikoslain 58 §:n mukaan vanhentumisaika voi tietyissä tapauksissa pidentyä tai pysähtyä. Näin on erityisesti silloin, kun:

• rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmenee vasta myöhemmin, esimerkiksi kuolemaan johtaneessa pahoinpitelyssä,
• tekijä tekee käynnissä olevan määräajan kuluessa uuden teon, joka perustuu samaan haitalliseen taipumukseen,
• rikossyyte on laillisesti pysäytetty,
• tutkintatoimenpiteet tai syytetoimet ovat vireillä,
• uhri oli tekohetkellä alaikäinen ja teko kohdistui ruumiilliseen koskemattomuuteen, henkeen tai seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen.

Näin estetään, että vakavat tai jatketut rikokset jäävät rankaisematta pelkän ajan kulumisen vuoksi.

Sebastian Riedlmair
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Verjährung ist kein Zufall, sondern Ausdruck von Fairness. Sie schützt den Rechtsstaat vor endloser Strafverfolgung und sichert die Verlässlichkeit von Urteilen.“

Täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentuminen

Täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentuminen koskee lainvoimaisten tuomioiden täytäntöönpanoa. Rikoslain 59 §:n mukaan täytäntöönpanokelpoisuus ei vanhene erityisen vakavien rangaistusten osalta.
Tämä koskee:

• elinkautista vankeusrangaistusta,
• yli kymmenen vuoden vankeusrangaistusta,
• rangaistuksia rikoslain kahdennenkymmenennenviidennen luvun mukaisten rikosten vuoksi,
• sijoittamista oikeuspsykiatriseen hoitolaitokseen tai vaarallisten uusintarikollisten laitokseen.

Kaikkien muiden rangaistusten osalta sovelletaan seuraavia määräaikoja tuomion lainvoimaisuudesta alkaen:

• 15 vuotta, jos vankeusrangaistus on yli yhden vuoden,
• 10 vuotta, jos vankeusrangaistus on enintään yksi vuosi tai sakkorangaistus, johon liittyy yli kolmen kuukauden sijaisvankeus,
• 5 vuotta kaikissa muissa tapauksissa.

Myös menettämisseuraamukset, rikoshyödyn palauttaminen ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet vanhenevat samojen periaatteiden mukaisesti.

Täytäntöönpanon vanhentumisen pidentäminen

Täytäntöönpanon vanhentumisaika voi rikoslain 60 §:n mukaan pidentyä tai pysähtyä, jos tietyt olosuhteet täyttyvät.
Näin on silloin, kun:

• määräajan kuluessa tehdään uusi rikollinen teko, josta tuomitaan lainvoimaisesti,
• tuomittu on käynnissä olevalla koeajalla,
• rangaistuksen lykkäys on myönnetty,
• tuomittu on vangittuna tai ulkomailla.

Jos rangaistus pannaan täytäntöön, se keskeyttää vanhentumisen kulun. Täytäntöönpanon päätyttyä määräaika alkaa kulua uudelleen.

Käytännön merkitys

Käytännössä vanhentuminen on usein ratkaiseva rikosprosessin sallittavuuden tai rangaistuksen jatketun täytäntöönpanon kannalta. Virheellinen laskenta tai huomiotta jäänyt pysäyttämisperuste voi johtaa vakaviin seurauksiin.
Lakimiehet tarkistavat siksi huolellisesti, milloin määräaika on alkanut, onko se katkaistu vai pysäytetty ja milloin se lopullisesti umpeutuu.

Erityisesti vanhemmissa tai useasti keskeytetyissä menettelyissä tarkka määräajan laskenta voi olla ratkaisevan tärkeää.

Edunne asianajajan tuella

Rikosprosessi on asianosaisille huomattava rasite. Jo alussa uhkaavat vakavat seuraukset – pakkokeinoista, kuten kotietsinnästä tai pidätyksestä, rikosrekisterimerkintöihin ja vankeus- tai sakkorangaistuksiin. Ensimmäisen vaiheen virheitä, kuten harkitsemattomia lausuntoja tai puutteellista todisteiden varmistamista, ei usein voida enää korjata myöhemmin. Myös taloudelliset riskit, kuten vahingonkorvausvaatimukset tai menettelyn kustannukset, voivat painaa merkittävästi.

Erityisosaamiseen perustuva rikosoikeudellinen puolustus varmistaa, että oikeutesi säilyvät turvattuina alusta alkaen. Se antaa turvaa poliisin ja syyttäjän kanssa asioidessa, suojaa itsekriminointia vastaan ja luo perustan selkeälle puolustusstrategialle.

Asianajotoimistomme:

• tutkii, onko ja missä määrin syyte oikeudellisesti perusteltu,
• tukee sinua esitutkinnassa ja pääkäsittelyssä,
• varmistaa oikeudellisesti pätevät hakemukset, lausunnot ja menettelyvaiheet,
• tukee siviilioikeudellisten vaatimusten torjumisessa tai sääntelyssä,
• turvaa oikeutesi ja etusi tuomioistuimessa, syyttäjänvirastossa ja asianomistajia kohtaan

Peter Harlander
Harlander & Partner Rechtsanwälte „Machen Sie keine inhaltlichen Aussagen ohne vorherige Rücksprache mit Ihrer Verteidigung. Sie haben jederzeit das Recht zu schweigen und eine Anwältin oder einen Anwalt beizuziehen. Dieses Recht gilt bereits bei der ersten polizeilichen Kontaktaufnahme. Erst nach Akteneinsicht lässt sich klären, ob und welche Einlassung sinnvoll ist.“

Usein kysytyt kysymykset – FAQ