Lakisääteinen perimys
Lakimääräinen perimysjärjestys säätelee, kuka saa kuolleen henkilön omaisuuden, jos testamenttia ei ole. Itävallassa lähimmät sukulaiset, kuten lapset, puolisot tai vanhemmat, ovat ensisijaisesti perintöoikeutettuja. Jos lähisukulaisia ei ole, heidän tilalleen tulevat etäisemmät perheenjäsenet. Järjestys ja osuudet on määritelty Itävallan yleisen siviililain (ABGB) pykälissä 730 ja sitä seuraavissa pykälissä.
Lakimääräinen perimysjärjestys tulee voimaan, jos
- ei ole (voimassa olevaa) testamenttia tai (voimassa olevaa) perintösopimusta,
- testamentti tai perintösopimus ei koske kaikkea vainajan perittävää omaisuutta tai
- perilliset eivät saa perintöä, esimerkiksi koska he ovat luopuneet siitä.
Lakimääräiset perilliset
Lakimääräisiin perillisiin kuuluvat
- puoliso
- rekisteröity kumppani
- lapset ja heidän jälkeläisensä, eli lapsenlapset, lapsenlapsenlapset jne.
- vanhemmat ja heidän jälkeläisensä
- isovanhemmat tai heidän jälkeläisensä
- isoisovanhemmat.
Huom: Vainajan lankoussuhteessa olevilla henkilöillä ei ole lakimääräistä perintöoikeutta. Sama koskee avopuolisoita, jos muita lakimääräisiä perillisiä on olemassa.
Huom: Lapset, joiden vanhemmat eivät ole naimisissa keskenään, rinnastetaan lapsiin, joiden vanhemmat ovat naimisissa keskenään.
Sukulaisperillisten lakimääräinen perintöoikeus
Sukulaiset tulevat lakimääräisessä perimysjärjestyksessä tietyssä järjestyksessä. On neljä ryhmää (perillisryhmää):
- lapset ja heidän jälkeläisensä, eli lapsenlapset, lapsenlapsenlapset jne.
- vanhemmat ja heidän jälkeläisensä
- isovanhemmat tai heidän jälkeläisensä
- isoisovanhemmat.
Myös vainajan puolisolla on lakimääräinen perintöoikeus. Puolison perintöoikeus voi tilanteesta riippuen sulkea pois tai vähentää sukulaisten perintöoikeutta.
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioPeriaate ”nuori ennen vanhaa”
Neljän perillisryhmän välillä lakimääräisessä perimysjärjestyksessä pätee periaate ”nuori ennen vanhaa”: lapset ennen vanhempia (ja heidän jälkeläisiään), vanhemmat ennen isovanhempia (ja heidän jälkeläisiään), isovanhemmat ennen isoisovanhempia. Siksi on aina määritettävä alin perillisryhmä. Vain tämä perillisryhmä perii. Useat perillisryhmät eivät voi koskaan periä rinnakkain.
Tämä periaate varmistaa, että ensin perivät omat lapset ja vasta sen jälkeen esivanhemmat ja etäisemmät sukulaiset sijaantuloperillisinä.
1. perillisryhmä
1. perillisryhmä käsittää vainajan suorat jälkeläiset, eli lapset, lapsenlapset, lapsenlapsenlapset ja muut jälkeläiset. Jos 1. perillisryhmässä on henkilöitä, 2., 3. ja 4. perillisryhmä eivät peri mitään.
Vain jos 1. perillisryhmässä ei ole ketään, perintö siirtyy lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti 2. perillisryhmälle.
2. perillisryhmä
2. perillisryhmä käsittää vainajan vanhemmat ja heidän jälkeläisensä, eli sisarukset, veljen- ja sisarenpojat sekä veljen- ja sisarentyttäret, sekä muut jälkeläiset.
Jos 2. perillisryhmässäkään ei ole ketään, koska molemmat vainajan vanhemmat eivät ole enää elossa eikä vanhemmilla ole elossa olevia jälkeläisiä, lakimääräisessä perimysjärjestyksessä otetaan huomioon 3. perillisryhmä.
3. perillisryhmä
3. perillisryhmä käsittää vainajan isovanhemmat sekä äidin- että isänpuolelta ja heidän jälkeläisensä, eli sedät ja tädit, serkut sekä muut jälkeläiset.
Jos 3. perillisryhmässäkään ei ole enää ketään, perintö siirtyy lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti 4. perillisryhmälle.
4. perillisryhmä
Siihen kuuluvat vainajan isoisovanhemmat, mutta eivät heidän jälkeläisensä.
Esimerkkejä
Esimerkki: Vainajalla oli yksi lapsi ja yksi sisar. Vainajan vanhemmat ovat yhä elossa.
Ratkaisu: Lapsi perii (1. perillisryhmä). Vanhemmat ja heidän tyttärensä (2. perillisryhmä) jäävät perinnöttömiksi.
Esimerkki: Vainajalla ei ollut lapsia, mutta hänellä oli sisar. Vainajan vanhemmat ovat myös jo kuolleet.
Ratkaisu: Lapsia tai lasten jälkeläisiä (1. perillisryhmä) ei ole. Siksi vanhemmat ja vanhempien jälkeläiset (2. perillisryhmä) tulevat kyseeseen. Vanhemmat ovat jo kuolleet. Vanhemmilla on kuitenkin tytär, joka on yhä elossa (vainajan sisar). Sisar perii.
Periaate ”vanha ennen nuorta”
Perillisryhmän sisällä lakimääräisessä perimysjärjestyksessä perivät ensin vainajan lapset (1. perillisryhmä), vanhemmat (2. perillisryhmä), isovanhemmat (3. perillisryhmä).
Näiden henkilöiden jälkeläiset tulevat perimysjärjestykseen vain, jos heidän vanhempansa ovat jo kuolleet. (Iso-)lapsenlapset perivät siis vain, jos heidän vanhempansa olisivat tulleet perimysjärjestykseen, mutta ovat jo kuolleet. Vainajan sisarukset, veljen- ja sisarenpojat sekä veljen- ja sisarentyttäret perivät siis vain, jos heidän vanhempansa olisivat tulleet perimysjärjestykseen, mutta ovat jo kuolleet.
Esimerkki: Vainajalla ei ollut lapsia, mutta hänellä oli sisar ja veljenpoika (sisaren poika). Vainajan vanhemmat ovat myös jo kuolleet.
Ratkaisu: Lapsia tai lasten jälkeläisiä (1. perillisryhmä) ei ole. Siksi vanhemmat ja vanhempien jälkeläiset (2. perillisryhmä) tulevat kyseeseen. Vanhemmat ovat jo kuolleet. Vanhemmilla on kuitenkin tytär, joka on yhä elossa (vainajan sisar). Sisar perii. Hänen poikansa (vainajan veljenpoika) ei peri mitään, koska hänen äitinsä on yhä elossa.
Useita jälkeläisiä
Useiden jälkeläisten tapauksessa perintö jaetaan heidän kesken tasan (per henkilö).
Esimerkki: Vainajalla on kolme lasta.
Ratkaisu: Jokainen lapsi saa yhtä suuren osuuden perinnöstä.
Valitse nyt toivottu ajankohta:Ilmainen ensikonsultaatioPuolisoiden lakimääräinen perintöoikeus
Myös vainajan puolisolla on lakimääräinen perintöoikeus. Perintöosuuden suuruus riippuu siitä, keiden sukulaisten rinnalla puoliso perii.
- Puoliso perii kolmanneksen lasten ja näiden lasten jälkeläisten rinnalla.
- Puoliso perii kaksi kolmasosaa vainajan vanhempien rinnalla.
- Kaikissa muissa tapauksissa puoliso tai rekisteröity kumppani perii koko jäämistön.
Puoliso siis vähentää 1. perillisryhmän perintövaatimusta kolmanneksella ja vanhempien perintövaatimusta kahdella kolmanneksella. 2. perillisryhmän jälkeläiset sekä koko 3. ja 4. perillisryhmä jäävät sen sijaan perinnöttömiksi, jos puoliso on olemassa.
Huom: Tämä säännös voi asettaa puolison erittäin vaikeaan tilanteeseen, jos lapset vaativat kahden kolmasosan osuutensa maksamista. Puolisoiden tulisi siksi aina laatia testamentti ja ihannetapauksessa sopia lastensa ja vanhempiensa kanssa lakiosasta luopumisesta. Näin voidaan varmistaa, että toinen puoliso saa ensin kaiken ja lapset tulevat perimysjärjestykseen vasta molempien puolisoiden kuoleman jälkeen.
Huomaa: Nämä määräykset koskevat myös rekisteröityjä parisuhteita.
Avopuolisot
Lakimääräisessä perimysjärjestyksessä avopuolisot perivät vain, jos muita lakimääräisiä perillisiä ei ole. He tulevat siis perimysjärjestykseen vain testamentinsaajien ja valtion edelle. Perintöoikeudellisessa mielessä avopuoliso on muuten vain se, joka on asunut vainajan kanssa yhteisessä taloudessa vähintään kolme viimeistä vuotta ennen vainajan kuolemaa.
Huom: Tämä lakisääteinen säännös ei useimmiten vastaa vainajan tahtoa erityisesti pitkäaikaisissa avoliitoissa. Avopuolisoiden tulisi siksi aina laatia testamentti ja ihannetapauksessa sopia lakimääräisten perillisten kanssa kattavasta perimysjärjestyksen sääntelystä. Jos näin ei tapahdu, avopuolisot jäävät perinnöttömiksi heti, kun joku etäinen sukulainen on olemassa.
Ei lakimääräisiä perillisiä
Lakimääräinen perimysjärjestys tulee joka tapauksessa voimaan vain, jos voimassa olevaa testamenttia ei ole, jos se ei kata koko omaisuutta tai jos perilliset eivät ota perintöä vastaan.
Jos näissä tapauksissa ei ole myöskään yhtään lakimääräistä perillistä eikä avopuolisoa, jäämistö siirtyy valtiolle.
Lakimääräisen perimysjärjestyksen haitat
Lakimääräisellä perimysjärjestyksellä on monissa tapauksissa selkeitä haittoja verrattuna voimassa olevaan testamenttiin.
Yksi haitta on sattumanvaraisuus. Vaikka vain yksi lapsi olisi olemassa, hän voi kuolla samanaikaisesti vanhempiensa kanssa, esimerkiksi auto-onnettomuudessa. Silloin perintö menee etäisille sukulaisille tai pahimmassa tapauksessa valtiolle, vaikka perittävä olisi mieluummin järjestänyt asian toisin ja muistanut läheisiä ystäviään.
Toinen haitta on, että lakimääräinen perimysjärjestys siirtää vain omaisuusosuuksia. Tämä johtaa hyvin monissa tapauksissa oikeudellisiin riitoihin yksittäisten omaisuuserien oikeasta arvostuksesta. Usein omaisuus on myöhemmin hajotettava ja asunnot sekä arvoesineet myytävä, koska kukaan perillisistä ei pysty maksamaan muille. Näin menetetään rakkaat muistot ja perheen asuinpaikat.
Testamentti on siksi aina parempi tapa järjestää oma jäämistönsä.
Sebastian RiedlmairHarlander & Partner Rechtsanwälte „Gerade bei der gesetzlichen Erbfolge entstehen häufig Unsicherheiten über die richtige Verteilung des Erbes. Eine rechtliche Vertretung sorgt dafür, dass Ihre Ansprüche gesichert und Streitigkeiten frühzeitig vermieden werden“